EDUSKUNNAN YLÄHUONE

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille uutinen, että maahamme on perustettu Siirtolaisparlamentti ry. Eihän tossa äkkiseltään mitään, Suomihan on yhdistysten luvattu maa, tänne voi perustaa vaikkapa metsästysseuroja, perinneyhdistyksiä, rivitanssirinkejä, ompeluseuroja ja mitä näitä on, tupperware-kestejä.

Asian tekee tässä tapauksessa mielenkiintoiseksi se, että kyseessä ei ole pelkkä yhdistys, vaan se aikoo ihan oikeasti pistää pystyyn oman siirtolaisparlamentin, jonka kokoonpanon äänestää ulkomaalaissyntyiset Suomessa asuvat ihmiset. Ideana on, että siirtolaisparlamentti tulee ”ottamaan kantaa ja neuvomaan lainsäätäjiä sekä viranomaisia.”

Ihan äkkiseltään en osaa sanoa, mitä laki sanoo semmoisesta Suomessa tapahtuvasta toiminnasta, mihin osallistuminen kielletään syntyperäisiltä suomalaisilta, mutta eniten minua kiinnostaa se, että mihin tällä sitten pyritään. Mitä he haluavat? Oletusasetuksena voi pitää, että täällä on heidän kannaltaan joku pielessä, ja he haluavat siihen muutosta.

No minkälainen se tilanne heidän kannaltaan tällä hetkellä on?

Meillähän on olemassa useissa paikoissa, mm. Helsingissä, tämä positiivinen erityiskohtelu, jonka ideana on suosia ulkomaalaistaustaisia julkishallinnon työhönotossa. Tämä systeemihän sinänsä pyyhkäisee takapuolta eräällä yhdenvertaisuusperiaatteella joka lukee jossain vanhassa laissa, Hammurabin lakiko se oli, vaiko mikä. Mutta ei ainakaan luulis käytäntöä pidettävän kovinkaan ulkomaalaistaustaisia syrjivänä.

Yksityiselle sektorille tätä käytäntöä ei olla vielä saatu aikaiseksi, vaikka, uskokaa huviksenne, yritys on ollut kova. Mutta mikään ei estä ulkomaalaistaustaista kilpailuttamasta asemaansa yksityisillä markkinoilla. Pärnänen, Sirjonen ja Sörsselssönkään eivät välttämättä tule palkatuksi.

Asuntojonoissa, varsinkin isoissa kaupungeissa, ulkomaalaisperäinen ajaa kantakirjasuomalaisesta oikealta ohi. Tämä tapahtuu sitä suuremmalla varmuudella, mitä persaukisempi ulkomaalainen on. Turvapaikanhakijan statuksellahan tuo varmimmin tapahtuu, mutta ihan yhtä lailla siirtolaisiksi heitäkin voi nimittää, sillä eihän heillä ole aikomustakaan häipyä Suomesta missään vaiheessa.

Poliittinen vaikuttaminen on ulkomaalaisperäiselle täysin sallittu, aina eduskuntavaaleja myöten, jos Suomen kansalaisuus on hankittu. Kansanedustajaksi valituksi tulemiseen edellytetään tosin tietty määrä saatuja ääniä, ja mikäli äänestäjät eivät ole lämmenneet ulkomaalaissyntyisen ehdokkaan ajatuksille, hän ei tule valituksi. Vaan suurin osa suomalaisistakin ehdokkaista jää vaaleissa rannalle, eivätkä he silti ole puuhaamassa itselleen rinnakkaisparlamenttia. Rinnakkaisparlamenttia ei vaatinut itselleen myöskään eräs Pielisjärvellä v. 1940 syntynyt Martti Turunen. Hänen nimensä on nykyisin Marutei Tsurunen ja hän on kansanedustaja Japanin parlamentissa. En tunne Tsurusen vaaliohjelmaa tarkkaan, mutta en usko hänen pyrkineen parlamenttiin vouhkaamalla että olettepa te japanilaiset paskaa porukkaa.

Suomessa on myös suuri laki- ja virkamieskoneisto, joka vahtii, ettei kukaan vaan vahingossakaan loukkaa millään tavalla ulkomaalaisia. Eräs Halla-ahon oikeudenkäynti on siitä hyvä esimerkki.

Suomalainen media kumartaa ulkomaalaisille niin syvään, että jos se kumartaa vielä syvempään, näyttää siltä, että se yrittää nostaa päätään. Niin että sitä näkyvyyttä on jo kyllästymiseen saakka.

Lisäksi tietysti täällä asuvat ulkomaalaiset – mukaan lukien naiset - voivat ihan rauhassa rääpiä turpaansa kantaväestölle, tarvitsematta pelätä että joku turapartainen uskontopoliisipartio vie mennessään eikä tuo takaisin.

Noin yksinkertaisemmalla ajatuksenjuoksulla varustettu henkilö, esmes minä, voisi tuumia, että eipä noilla pitäis valittamista olla. Harvassa maassa ulkomaisperäistä väestöä näin hyvänä pidetään.

Mistä siis on kyse?

Vallanhimosta, sanoisin ma. Varsinkin, kun yhdistyksen jäsenenä on eräs Umayya Abu-Hanna. Mamma on ollut Suomessa kohta kolmekymmentä vuotta ja keskittynyt koko ajan julistamaan sitä, miten paskaa porukkaa me suomalaiset kertakaikkiaan ollaan. Ja tämä on tietysti tapahtunut suomalaisten kustannuksella. Mamman vallanhalu ei liene kenellekään epäselvä, mutta onneksi kaikkea haluamaansa ei saa ihan pyytämällä. Ainakaan ei tähän asti ole saanut.

Hyvä esimerkki yhdistyksen tavoitteista on myös Alexis Kouroksen lausuma : ”Suomesta puuttuu vahvoja, persoonallisia johtajia ja sisukkaita poliitikkoja. On asioita, joita ei kannata kysyä kansalta. Ei kansalta pidä kysyä, onko maahanmuutto hyvä asia, vaan kansaa pitää johtaa.”

Tuo ei pahemmin jätä tulkinnanvaraa. Maahanmuuton hyöty, haitat ja vaikutukset yleensä kantaväestöön on yhdentekevää, pääasia, että sitä tapahtuu. Tämä perustettu yhdistys on abuhannojen ja kouroksien kannalta loistava idea. Koska Suomen poliittinen järjestelmä on hampaaton, kynnetön, munaton, moraaliton ja selkärangaton, tämä siirtolaisparlamentti tullaan mitä varmimmin perustamaan, ja se muuttuu eräänlaiseksi Suomen eduskunnan ylähuoneeksi, eikä sen ”neuvoja” pahemmin vastusteta rasismikortin pelossa, ja monikulttuurisuushan on sitä rikkauttakin. Siirtolaisparlamentti tulee todellakin neuvomaan lainsäätäjiä ja viranomaisia. Ja kansalta ei pidä kysyä, kansaa pitää johtaa.

Asiassa on tietenkin vaarana se, että osa siirtolais-, maahanmuuttaja-, pakolais,- turvapaikanhakija-, työperäinen-, työnhakuperäinen-, oma termi, mikä:____________-väestöstä ei tunnustakaan muuta parlamenttia kuin siirtolaisparlamentin, mutta en sinänsä usko, että kaikki ulkomaalaisperäiset edes haluavat moista varjoparlamenttia. Mitähän hyvin integroitunut juutalais- ja tataariväestömme asiasta tuumii?

Tällä hetkellähän siirtolaisparlamenttia selkeästi haluavat Siirtolaisparlamentti ry:n jäsenet, ja hehän ovat hoksanneet, että kun ei kerran vallan kahvaan päästä normaalikeinoin, niin keksitään vippakonsti. He tietävät myös, että ei hullu ole se, joka vaatii, vaan se, joka suostuu.

Oliskos jossain vaiheessa aika lopettaa suostuminen?