ERITYISKOHTELUA

Törmäsin uutiseen, jonka mukaan Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov ehdottaa Suomelle neuvoa-antavan komission perustamista perhekiistojen ratkaisemiseksi. Noin äkkiseltään ehdotuksessa ei ole sinänsä mitään kummallista, sillä hyvähän se on, että asioista neuvotellaan.

Astahovin seuraavat lauseet pistävät sitten hieman ihmettelemään miehen tarkoitusperiä:

Astahov sanoo, että Suomessa on noudatettava Suomen lainsäädäntöä. Hän kuitenkin vaatii Suomessa asuville venäläisille erityiskohtelua. Suomessa asuvat venäläiset ovat toisen maan kansalaisia ja tämän takia Astahovin mielestä heihin ei voida soveltaa ainoastaan Suomen lainsäädäntöä.

Tästä voisi kirjoittaakin sitten pitkän tarinan siitä, miten iso naapuri kyykyttää pienempiään, mutta itse asiassa en siihen puutu, siitä on jo kirjoittanut ihan hyvin Tuomas Leikkonen.

Mietin ennemminkin sitä, mitä sitten tapahtuu, jos Astahovin vaatimukset menisivät Suomessa läpi. Sinänsä se tuntuu epätodennäköiseltä ja asian voisi kuitata sanomalla että ainahan sitä toivoa saa, mutta tulee muistaa, että elämme valtakunnassa, jossa hyvin monelta tyypiltä, alkaen aina Ensimmäisestä Toveristamme on joku hemmetin kelju kaveri pöllinyt allakan vuonna 1971 ja tämä porukka kuvittelee vieläkin olevansa tekemisissä Rauhanvaltion kanssa. Eli ei toi ihan mahdotontakaan ole.

Itsehän työskentelen lastensuojelualalla. Homma on periaatteessa varsin yksinkertaista. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että mikäli seuraavat kohdat saadaan toimimaan, on touhu jo melko hyvin lapasessa:

1. Pidä yllä säännöllinen vuorokausirytmi. Mene ajoissa maate, että jaksat herätä ajoissa. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Hoida hygieniasi ja pidä muutenkin huoli itsestäsi.

2. Käy säännöllisesti koulua.

3. Älä käytä päihteitä.

4. Opettele käytöstavat ja suhtaudu kunnioittavasti muihin ihmisiin. Älä haistattele, älä huorittele.

5. Älä käytä väkivaltaa ongelmien ratkaisemiseksi.

Näin se pääpiirteittäin menee. Tietysti jos asiaa kysyy alalta akateemisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä saa vastaukseksi kaksois-LP:n verran munkkilatinaa, josta kuulija miettii viiden minuutin jälkeen, että mitähän sitä tulikaan kysyttyä. Mutta ei niistä kannata välittää. Ne on pääosin vaarattomia.

Nykyinen lastensuojelulaki, tai oikeammin sen ylitiukka tulkitseminen sekä laitoksissa että sosiaalityöntekijöitten keskuudessa jo itsessään vaikeuttaa noitten viiden kohdan toteuttamista. On helpompaa olla tekemättä mitään, niin ei aiheuta kenellekään henkistä pipiä, ja saa itsekin olla rauhassa.

Mikäli Astahovin ehdotus (tai vaatimus, ehdottavatko venäläiset yleensä mitään?) menisi läpi, jouduttaisiin lastensuojelulaitoksissa vielä sekavampaan tilanteeseen kaksoislakien, kaksoistapojen, kaksoisarvojen jne. kanssa. Lastensuojelulakihan ei koske ainoastaan perhekiistoja, vaan lastensuojelulaitoksissa on huostaanotettuina varsin paljon venäläisiä ja puoliksi venäläisiä lapsia.

Ja asiahan ei tietenkään tähän jäisi, sillä maassammehan on suuri määrä puolestaloukkaantumisorganisaatioita, kirkkaimpana kruununa sertifioitu vähemmistövaltuutettu. Venäläisille annetut erityisoikeudet saisivat näissä piireissä aikaan välittömän negaatio-orgasmin. Meteli nousisi taivaan korkealle. Meteliä ei pidettäisi siitä, että venäläisillä on näitä erikoisoikeuksia, vaan siitä, että nehän pitää saada aikaan muillekin. Sosiaalihuollon asiakkaana on n kansakuntaa. Lastensuojelulaitoksissa on huostaanotettuina n kansakunnan edustajaa.

Ymmärrysgeneraattori sanoo, että Suomessa on noudatettava Suomen lainsäädäntöä. Ymmärrysgeneraattori kuitenkin vaatii Suomessa asuville A – Z kansakunnan edustajille erityiskohtelua. Suomessa asuvat A – Z kansakunnan edustajat ovat toisen maan kansalaisia tai ainakin sieltä peräisin (paitsi silloin kuin heitä pitää mainostaa uussuomalaisiksi, joita han-suomalaisten täytyy pitää suomalaisina suomalaisilla oikeuksilla) ja tämän takia Ymmärrysgeneraattorin mielestä heihin ei voida soveltaa ainoastaan Suomen lainsäädäntöä.

Ja tähän vaiheeseen ei sitten tarvita enää venäläisiä. Se hoituu kyllä koneistoltamme ihan omin neuvoinkin. Niin että esitän toivomuksen hallintoportaassa ylöspäin (joka tosin osaa omille kansalaisilleen hyvinkin helposti sanoa, että saahan sitä toivoa) että olkaapa kerrankin tiukkoja tässä asiassa.

No mites sitten, noin Ykän, ja monen muunkin alan ihmisen kohdalla, jos tuo pahin skenaario toteutuisi? Ei kai siinä sen kummempaa. Itte ainakin toteaisin osastolla että tehkääpä mitä lystäätte. Minä luen nyt Jerry Cottonia. Potkuja odotellessa.