ÄLYKÖN TONTILLA ON HELPOMPAA

Niin kuin olen aikaisemminkin tuuminut, on maassamme älyköksi ilmoittautuminen varsin helppoa. Ei oikeastaan tarvita kuin sopiva akateeminen tutkinto ja lausuntoja, joissa mm. mollataan suomalaisia ihmisiä, suomalaisuutta tai kansallismielisyyttä yleensä. Kannattaa myös todeta että suomalaiset jatkosodassa sitä ja kapinassa tätä ja Mannerheimhan on tietysti yksi takuuvarma aihe. Varsinaiseksi Viralliseksi Älyköksi sertifikoiminen tapahtuu sitten Helsingin Sanomien toimesta.

Mukavasti media-aikaa saava Jarkko Tontti on kiistatta sertifikoitu älykkö. On käynyt ilmi, että Jarkko Tontti on tietyistä asioista tiettyä mieltä. Tämän blogikirjoituksenhan voisi periaatteessa päättää hyvinkin lyhyeen toteamalla että mielipiteet ovat kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Mutta tulee muistaa, että Tontti on Helsingin Sanomien puolesta sertifikoitu viralliseksi älyköksi, ja lehtihän on tunnustanut valistustehtävänsä jo aikaa sitten. Eli Tontin mielipiteissä on jotain, jonka meidän rahvaan tulisi omaksua mielellään täysin pureksimatta, ja jos tähän ei pysty, niin niitä pitäisi edes vakavasti sydämessään pohdiskella.

Kuuliaisena hallintoalamaisena ja puolueetonta lehdistöämme, tuota valtiovallan valpasta vahtikoiraa syvästi kunnioittavana henkilönä syvennyn siis hieman pohtimaan Tontin näkemyksiä.

Ensimmäinen ajatus, joka pohtiessani tulee mieleen, on se, että älykkönä on jotenkin helpompaa olla. Mielipiteet ovat varmoja ja ne voi tiivistää lyhyisiin lauseisiin. En tarkoita tällä sitä, että Tontti ajattelisi iskulauseina. Varmasti hänen korviensa välissä on vilistänyt tiukasti käsiteltyä raakadataa huomattavasti enemmän kuin esmes meikäläisen muutenkin kylmäjuotoksilla varustetussa kovalevyssä. Varmaankin hän on kiteyttänyt vaan asiat siihen muotoon, että rahvaskin voi sitä käsitellä.

Mutta kateeksi pistää silti, sillä hänellä ei ole ristinään ottiatuotaa, mikä tavallisilla ihmisillä usein soittaa pirunviuluaan ajatusten akkunan alla.

Hyvänä esimerkkinä on tämä Tontin näkemys sisällissodasta. Hän ilmoittaa pitävänsä Mannerheimia sotarikollisena (olipa originaalia) ja toteaa että vuonna 1918 Mannerheimin johtamat valkoiset teloittivat tuhansia suomalaisia "välittömästi taistelun jälkeen tai näennäisten oikeudenkäyntien perusteella" (tätäkään ei varmaan oltais muuten ymmärretty).

No joo, niinhän ne kehnot tekivät. Mutta ittelleni tulee vaivaamaan ottiatuota, joka tuumii, että onko tää tosiaan niin helppoa. Sehän nyt on selvää, että sisällissodat ovat sodista julmimpia ja terroria harjoitetaan puolin ja toisin. Terroria harrastaa enemmän sodan voittaja. Siksi, koska sillä on siihen mahdollisuus.

Mutta riittääkö että tarvitaan yksi yleispaha mörkö, joka oli kaikesta vastuussa? Tuntuu jotenkin niin helpolta ratkaisulta. Ja jos tarvitaan, onko se oltava nimenomaan Mannerheim, vai riittäisikö mörkö yleensä? Tyhmempänä ihmisenä ajattelen, että ei Mannerheim ollut silloin syy mihinkään, vaan seuraus jostakin. Ei mies yhtä-äkkiä keksinyt, että nytpä kylmennetään huomattava määrä suomalaisia. Meinaten, kun tommoset sisällissotatyyppiset rähinät alkavat, niin siihen tarvitaan kokeneita ammattilaisia, jotka sitä touhua osaavat. Mannerheimille oli tilausta, ja hän teki sen, mitä vaadittiin. Eli sotilaan tyyliin jatkoi siitä, missä poliitikot epäonnistuivat.

Vaan entäs jos Mannerheimiä ei olisi ollutkaan? Sotatoimien johdossa olis ollut valkoisten puolella vaikkapa Linder, Löfström, Wetzer tai Wilkman. Nähtävästi Tontti vaatisi sitten puolestaan jonkun heistä seipään nokkaan, koska kyllä porukkaa olis kylmentynyt joka tapauksessa. Joku täytyy mestata. Jos ei muuten, niin haudan takaa. Tontin ajatusmaailma muistuttaa kovasti työtäni julkishallinnossa. Ei tartte oppia, mikä meni pieleen, kunhan löydetään syyllinen. Omasta mielestäni sisällissotaa voi märehtiä kaikessa rauhassa, kun vaan sottaillaan sitä, kuinka semmoinen voidaan jatkossa välttää. Me ollaan elossa ja tulevat polvet vasta tulossa, mutta sen kapinan niin syylliset kuin syyttömät ovat jo kaikenlaisen maallisen tuomiovallan ulkopuolella.

Tontti on varma siitä, että jos Mannerheim eläisi nyt, häntä jahdattaisiin sotarikollisena, kuten jahdattaisiin myös punakaartin johtajia. Yleensäkin on varsin helppoa nostaa omaa älykköegoaan analysoimalla vuonna 2011 kylmän viileästi sitä, mikä vuonna 1918 meni perseelleen kun itsellä on maha täynnä, puhdas paita päällä eikä yhtään sukulaista ammuttuna jonnekin suolle. Joka tapauksessa yksinkertaisena uskon, että mikäli moinen kahakka käytäis tänä päivänä, niin sehän käytäis ihan yhtä lailla verisenä. Sisällissodassa, niin kuin sodissa muutenkin on se idea, että käydään se sota ensin ja pyritään vielä voittamaan. Käydään käräjiä sitten sen jälkeen. Jos ollaan hengissä. Tommosen rähinän aikana joku Haagin tuomioistuin ei ole se suurin pelon aiheuttaja.

Tontti toteaa aiheesta vielä, että Mannerheimin patsas keskellä Helsinkiä on loukkaus kaikkia maailman sotarikosten uhreja kohtaan. Niin. Tontti on varmasti sitä mieltä. Tietysti meikäläinen voisi tuumia, että Hakaniemessä sijaitseva, Rauhanvaltion sinne toimittama Maailman rauha-patsas voisi olla loukkaus kaikkia Helsingin pommituksissa kuolleita kohtaan. Mutta turha kumpaakaan patsasta on sinänsä mennä kaatamaan. Jos ajattelee oikein neutraalisti, niin ovatpahan muistomerkkejä maamme eri aikakausista.

Sisällissodan Tontti panee pulkkaan varsin kevyesti, siinä kun meikä joutuu fundeeraamaan, eikä sittenkään ole varma kaikesta. Vaan Tonttihan onkin älykkö, ja älykön tontilla on ruohokin vihreämpää.

Tontti pistää varsin kevyesti nippuun tämän kansallismielisyydenkin. Hän toteaa, että kansallisvaltiot ovat omaperäisistä maakunnista ylhäältä päin synnytettyjä alueita. Hänen mukaansa ennen 1800-lukua puheet kansallisista eduista tai suomalaisuudesta eivät olisi näillä lakeuksilla tehonneet kehenkään.

No, itte asiassa, kun asiaa tuumailee, niin mieshän lienee varsin oikeassa. Ei kai joskus 1600-luvulla tavalliset ihmiset ehtineet tuumia hyvin henkisiä, kun aika meni hengissä pysymiseen. Tosin saattaa olla, että esim. isovihan ja pikkuvihan aikaan ei kansainvälisyyskään ole ollut mitenkään muotia rahvaan keskuudessa. Mutta yhtä laillahan minä voisin väittää, että ei puheet sosialismista näillä lakeuksilla 1700-luvulla tehonneet kehenkään. Kun ei koko aatetta ollutkaan. Mutta on silti paljon ihmisiä, joitten mielestä se on ainoa oikea aate, vaikka se onkin historian mittakaavassa varsin tuore. Joka tapauksessa aika huikeaa, että kaveri pystyy suuressa mitassa kertomaan, mitä 1700-luvun suomalaiset ovat ajatelleet. Ei minusta oikein sellaiseen ole.

Vaikka hitaalla järjenjuoksullani en välttämättä kaikkea hahmota, niin vaikuttaa siltä, että kansallisvaltio ei miellytä Tonttia nimenomaan ideana. Tontti tuumii, että kansallisvaltiot ovat omaperäisistä maakunnista ylhäältä päin synnytettyjä alueita, ja tämä on sitten nähtävästi jotain pahaa.

Minä enempi käytännön ihmisenä enempi sottailen sitä, että mitenkä joku toimii, en niinkään sitä, miltä se ideana kuulostaa. Aikanaanhan suomalaisten maakuntien väki kalttasi toisiaan, enkä näe siihen paluuta kovin hyvänä ideana. Tuskin varmaan Tonttikaan, mutta kansallisvaltio ja ajatus Suomen kansasta joka tapauksessa sitten tuli ja syntyi. Tai synnytettiin. Ihan sama. Sillä nämä yhdeksi kansaksi yhtyneet maakunnat ovat saaneet sentään aikaiseksi varsin mukavan maan tänne kylmään ja raaka-ainevaroiltaan vähäiseen pohjoiseen. Jopa niin onnistuneen maan, että sillä on oikeasti varaa elättää varsin suurta joukkoa ihmisiä, jotka asiakseen ja ammatikseen julistavat, että tää maa on ideana ihan perseestä. Ironista sinänsä. Minä en sen asian järkevyyttä ihan hahmota.

Tontti kertoo pelkäävänsä, koska kansallisaatteiden ihannointi on edelleen nousussa kaikkialla Euroopassa. Ihmisen on tervettä pelätä. Me kaikki pelätään jotakin. Minä pelkään ihmisiä, joille ei riitä suht ok tilanne ja jotka väittävät tietävänsä, mitä täydellisyys on. Ja vaativat, että sinne mennään porukalla.

Tontti on älykkö, ja älykön tontillahan sopassakin on enemmän sattumia. Älykkönä hänen on helppo esittää vaatimuksia, koska ittestä siltä tuntuu. Niin kuin ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella. Niin minä, kuin tuttavapiirinikin kyllä melko vahvasti ainakin luulee tietävänsä, mikä on kansa, kuka siihen kuuluu, ja millä perusteella. Eihän tuota voi millään jumalaisella totuudella kiveenkään hakata, mutta ihmisellä lienee oikeus mielipiteeseen. Saanko niputtaa kaverini suomalaisiksi, vai vaatiiko sananvapautta puolustavan Pen-klubin puheenjohtaja minua ja kavereitani pitämään turpansa kiinni, jos se hänestä ei tunnu hyvältä? Omasta puolestani hyväksyn kyllä, että Tontti ei halua julistautua suomalaiseksi. Ei väkisin.

Tontti heittää sitten vielä pari mielenkiintoista one-lineria:

Päivähoito: Opettaa parhaiten, miten tulla toimeen muiden kanssa, joten mahdollisimman varhainen päivähoito pakolliseksi.

Ehkä minä olen taas yksinkertaisena missannut tämän Pen-klubin idean, mutta jotenkin tuntuu että alle kouluikäisiin kohdistuvien pakkomääräysten vaatiminen ei kuulu niihin.

Sivari: Nyky-Suomen Antti Rokka.
Lauseesta saa sinänsä ajatella jokainen mitä hyvänsä, mutta tää tuo mulle jotenkin mieleen Hommaforumin mainiot moderaattorit, joilla yksi perusajatus on, että keskustelua ei tulisi käydä one-linereina. Luulen, että he ovat oikeassa.

No, joka tapauksessa olen suorittanut velvollisuuteni kuuliaisena hallintoalamaisena ja pohtinut Tontin viisauksia. Jäihän siinä jutussa vielä pohtimista muillekin. Käteen jäi mulle se, että se on jätkät niin, että on, on, on, on, ei ole, ovat, pitää, on, ovat, eivät ole, on, on, ovat, ei, ovat ja yhden kerran en tiedä, mutta siltikin pitää ja just siks että en tiedä.

Vaan se minua usein vaivaava ottiatuota vaan vihjailee kalloluitten sisällä että oliko tuota juttua tarkoitettu mulle ollenkaan. Vai oliko kyseessä oikeaoppista juttua oikeaoppisille samanmielisille kavereille, jotka sitten läiskivät toisiaan olkapäille?

*

PS: Ei liity varsinaisesti Tonttiin. Mutta tuli vielä mieleeni se, että edistykselliset tahothan väittävät jatkuvasti kuulevansa enempivähempi määrittelemättömästä Homma-ryhmittymästä pahoja kaikuja 1930-luvulta.

Mitä mulle tulee mieleen 1930-luvusta?

No, ehkä päällimmäisenä se, että silloinhan Suomi kukisti Mäntsälässä laukaustakaan ampumatta kovaäänisen ja huonotapaisen vähemmistön, joka vaati Suomeen diktatuuria.

Ei toi mun mielestä niin huonosti mennyt.