PROTOVIHREÄ JA TURHAT JÄTKÄT

Tässä matkan varrella on tullut tutustuttua varsin ahkerasti kaikenlaisiin vihervasemmistolaisiin kirjoituksiin. Ideana on tietysti ollut se, että yritän opiskella, että mitä siellä vihreässä päässä oikein liikkuu, ja mitäs uutta ja modernia ne verorahojen käyttöön taas suunnittelevat. Näitä kirjoituksia lukiessa mulla on vähän samanlainen olo kuin Frodolla, kun se Lórienissa katsoi Galadrielin peiliin ja näki Sauronin silmän. Varmaan Frodokin tuumi, että miten se voikaan inhota minua niin paljon ja pelkäsi, että näkeeköhän se, missä minä olen.

Nyt hiljattain törmäsin kirjoitukseen, joka mielestäni kuvaa erinomaisen hyvin vihreää ajattelua. Semmonen keskiarvo. Prototyyppi. Perusvihreä pähkinänkuoressa. Kirjoittaja on naisihminen nimeltä Anu Taivainen, ja hänen kirjoituksensa kannattaa ilman muuta käydä lukemassa tästä. Tämä kirjoitukseni ei varsinaisesti käsittele Taivaista itseään, vaan mielikuvaani protovihreästä. Taivainen vaan vahvistaa mielikuvaa ja kiteyttää asian kertakaikkiaan hyvin.

Kunnon protovihreän tavoin Anukin on ihmetellyt, miksi galluplukemat ovat sitä, mitä ne nykyisin ovat. Ja hän on hoksannut, että kyseessähän on keski-ikäisten miesten kapina. Asia on protovihreälle varmasti hieman outo, koska protovihreän tuttavapiirissä ei varmaankaan näitä tavallisia persjalkaisia konservatiivisia keski-ikäisiä miehiä juuri ole. Hän on saattanut nähdä niitä esim. kaupalla käydessään, he ovat saattaneet olla tikaspuilla, päällään persuuksista roikkuvat haalarit, ympärillään omituisen leveä vyö, missä on kummia ulokkeita ja he ovat puuhanneet katonrajassa jotain jollain vehkeellä joka näyttää vähän hiustenkuivaajalta, mutta sen ruuttaosa on kapeampi ja pyörivä.

Ne haalarimiehet ovat tehneet asiaa jota kutsutaan infrastruktuurin ylläpitämiseksi, mutta protovihreää ei sinänsä kiinnosta vanhan ylläpitäminen vaan uuden luominen ja varsinkin uuden luomisesta unelmoiminen. No, ostosreissu on nopeasti suoritettu ja protovihreä voi palata Kansasista takaisin Oziin.

Taivainen on hyvä esimerkki protovihreästä, sillä hän noudattaa sallin itselleni, mutta en sinulle-periaatetta. Hänen mottonsa US-blogissa kuuluu näin:

Haluan tehdä maailmasta kodin, koska ihminen suojelee omaansa, itselleen tärkeää.

Omaansa ja itselleen tärkeää hän ei nähtävästi halua keski-ikäiselle miehelle sallia, sillä hän tykittää:

Tänään ymmärsin, että PS:n kannatuksen takana on keski-ikäisen miehen kapina. Se on viimeinen taistelu saavutetuista eduista. Kamppailu sen maailman puolesta, jossa perus- ja ammattikoulutuksella pystyi saavuttamaan akateemisia paremmat tulot. Kaipuuta maailmaan, jossa itse ansaitulla korkealla palkalla on luvallista kuluttaa, ostaa ja matkustaa ympäristöstä huolehtimatta.

Protovihreältä jää käsitämättä, että me kaikki keski-ikäiset, niin kuin myös nuoremmat ja vanhemmat miehet olemme perussuomalaisia, jos sitä tuolla mittarilla mitataan. Näin oli jo aikaa ennen kuin perussuomalaisia oltiin keksittykään. Kaveri saattoi äänestää SKP:tä, SDP:tä, Kepua tai Kokoomusta, mutta hän halusi ja haluaa omalla työllään saamalla palkalla vallata itselleen elämästä pienen nurkan. Ei sen nurkan suuri tarvitse olla, meidän tarpeet ovat loppulaskussa melko vaatimattomia. Ja samainen kaveri salli – ja sallii – sen myös toiselle kaverille, äänesti hän mitä puoluetta hyvänsä. Samanlaisia ovat muuten keski-ikäisten miesten kanssa elävät keski-ikäiset naiset, mutta siihen ei ehkä nyt puututa. Protovihreälle olisi ehkä liian suuri järkytys tajuta, että on naisiakin, jotka eivät ajattele niin kuin hän.

Protovihreän mielestä tuollainen elämäntyyli on siis nähtävästi väärin. Protovihreän lause itse ansaitusta korkeasta palkasta on varsin kuvaava. Protovihreä kun ei yleensä ansaitse itse palkkaansa, vaan se tulee juuri näitten kapinoivien keski-ikäisten tienaamista veromarkoista. Tämä kyseinen protovihreä kertoo ammatikseen kulttuurituottajan. Termihän meinaa sitä, että kulttuuri on itse tuotettu ja muilla maksatettu. Protovihreä näkee luonnollisena asiana, että keski-ikäiset duunarit elättävät hänet, muttei hyväksy, että he käyttävät tienaamansa palkan oman ja perheensä elintason kohottamiseen. Aika julmaa, sanoisinko. Meillä keski-ikäisillä miehillä ei olis tuohon kanttia, mutta me ei muutenkaan tykätä tunkea kärsäämme toisten asioihin.

Kun protovihreä harmittelee sitä, että perus- ja ammattikoulutuksella on tähän mennessä, piru vie, voinut saavuttaa paremmat tulot kuin akateemisella, niin en usko hänen tarkoittavan akateemisilla vaikkapa insinöörejä tai ekonomeja, vaan enempi näitä yhteiskunta- ja kulttuuritieteitten suojatyömaistereita. Verrattuna esim. konservatiiviseen keski-ikäiseen Ykään, on protovihreällä melkoinen määrä röyhkeyttä. Minäkin teen työtä, jonka rahoittaa yksityisen puolen duunarit veromarkoillaan. Mutta ei mulla ole kanttia vaatia, että minun pitää tienata enemmän kuin ne ihmiset, jotka minut elättävät. Vaan tietysti minähän en ole akateeminen. Enkä vihreä.

Siinä, että keski-ikäinen mies suojelee omaansa, itselleen tärkeää, on protovihreän mielestä jotain perustavaa laatua väärin. Itselleen hän sen kyllä sallii.

Luonnollisesti protovihreä on löytänyt vanhan totuuden tilalle uuden totuuden. Eihän hän muuten mikään protovihreä oliskaan:

Uuden rakentaminen lähtee perustotuuksista. Meillä ei ole enää mahdollisuutta moukaroida luontoa. Meillä ei ole varaa sulkea rajoja, kääntyä kansakuntana sisäänpäin tai vähentää humaanisuutta. Näistä totuuksista emme voi yksinkertaisesti tinkiä ihmisten hyvinvoinnin vuoksi. Uusi totuus tarkoittaa energiankäytön tehostamista, nuukuutta ja vastavuoroisuutta luonnon kanssa. Uusi totuus tarkoittaa monikulttuurista ja -arvoista todellisuutta.

Konservatiivinen keski-ikäinen Ykä tietysti miettii, että komealtahan tuo kyllä kalskahtaa, mutta millähän protovihreä meinaa tunkea neliskulmaisen palikan pyöreään reikään. Kun pitäisi yhtä aikaa ruveta nuukailemaan ja säästämään niitä luonnonvaroja ja sitten kumminkin pitäisi pitää yllä sitä monikulttuurisuutta. Mikä taas meinaa sitä, että on ilman muuta ok raijata tänne Afrikasta porukkaa, joka sitten totta kai myös haluaa kohottaa elintasoaan siihen Afrikkaan verrattuna, vallata täällä Suomessa elämäänsä pienen nurkan ja sen jälkeen suojella omaansa, itselleen tärkeää.

Miksi protovihreä sallii tämän Abdullahille, mutta ei Ykälle?

Varmaankin siksi, että protovihreän mielestä Ykä on tässä maailmassa turha jätkä.

Niin kuin on myös rakennusmestari Rantanen, joka piirsi sen talon, missä protovihreä asuu.

Ja timpuri Timonen, joka rakensi sen saman talon.

Ja maalari Mustonen, joka maalasi, petsasi ja lakkasi pinnat.

Ja sähkömies Suhonen, joka asensi piuhat, niin että protovihreä voi tietokoneellaan vaikkapa naputella kirjoituksia, joissa hän halveeraa sähkömies Suhosta.

Ja insinööri Itkonen, joka pitää voimalassa huolen, että protovihreällä riittää virtaa naputella vaikkapa läpi yön.

Ja putkimies Pasanen, joka asensi pöntöt ja röörit, jotta protovihreä voi mahan möyrähdellessä toimittaa sisäisen postinsa mukavasti posliinipöntöllä.

Ja laitosmies Laatikainen, joka pitää huolen, ettei pönttö ole kuiva, vaan sisäinen posti molskahtelee mukavasti veteen. Vesi on hyväksi myös vaikkapa ruuanlaitossa ja peseytymisessä.

Ja paskakuski Pesonen, joka pitää huolen, ettei sisäinen posti vallan tuki säiliöitä.

Ja yleisveronmaksaja Virtanen, joka pitää huolen siitä, että protovihreän suolenmutkassa on yleensäkin täytettä.

Ja kauppias Kokkonen, jonka kaupasta protovihreä voi hakea eettisiä ja luonnonmukaisia elintarvikkeita suolenmutkaa täyttämään.

Ja jakeluautonkuljettaja Antikainen, joka tuo ne elintarvikkeet kauppaan.

Ja maanviljelijä Mutikainen, joka viljelee ne luomuperunat.

Ja postimies Purola, joka pitää huolen siitä, että Vihreä Lanka tulee protovihreälle ajoissa.

Ja painaja Penttinen, jonka ansiosta lehdessä on tekstiä ja kuvia.

Ja paperimies Putkonen, joka pitää huolen, että on jotain, mihin sen Vihreän Langan voi painaa.

Ja ekonomi Erkkilä, joka luovutti spontaanin monikulttuurisuuden tukemiseen lompakkonsa, kännykkänsä ja kaksi etuhammasta.

Ja konstaapeli Korhonen, jonka protovihreä voi soittaa hätiin, jos hän näkee yhtäaikaa enemmän kuin kaksi kappaletta kaljupäisiä miehiä ja alkaa ahdistaa.

Ja kapteeni Kallio, joka kouluttaa kaiken varalta sotilaita, jotta meillä olisi jatkossakin maa, joka voi elättää protovihreää, joka haukkuu ammatikseen maata, joka hänet elättää.

Näin muutama mainitakseni. Turhia jätkiä, joka ainoa.

Tulee vaan mieleen, että jos tällä protovihreällä porukalla olisi ehdoton valta, niin mitenkähän meidän konservatiivisten keski-ikäisten miesten kävisi? Kun me vielä käytiin kapinoittemaankin. Aggressiivisin aines varmaankin tuumisi että ei muuta kun Zimbabwen malliin eli nappi ottaan ja kuokkaa takaraivoon.

Mutta se fiksumpi protovihreä aines varmaan pysähtyisi hetkeksi funtsimaan ja tajuaisi, että heidän pirtaansa sopivat miehet ovat enempi tyyppiä ilmastoasiantuntija, joka väsäsi gradun aiheesta lihavien ihmisten esiintyminen tv:ssä. He saattaisivat hoksata, että jos nämä hemmot laittaa siirtämään konttia tai muuraamaan takkaa, niin tekemättähän tuo jäi.

Me varmaankin saisimme elää. Työvelvollisuushan meillä säilyisi, hieman kohdennettuna. Päätavoite työssä olisi tietysti elättää vihreä aateli ja heidän lemmikkinsä. Ja jos sitä lisäarvoa työstä jäisi, niin se käytettäisiin, no, ihan mihin tahansa mitä aateli päähänsä saisikaan.

Jonkunlainen korvaus meille työstä varmaan tulisi. Mutta niin kuin aikaisemmin jo tuli ilmi, niin toi varsinainen kuluttaminen ja matkustaminen olis tietysti pannassa. Ehkä meille annettaisiin korvauksena ravinto, vaatetus ja jonkunlainen majoitus.

Mutta eikös semmosta tilaa sanota orjuudeksi?