ERÄS EPISTOLA & RAJATON PIIKKI

Ruotsalaisen kevytsisällissodan tiimoilta on jopa pääministerillämme Jyrki Kataisella ilmennyt jonkinlaista aivosähköistä toimintaa ja hän on todennut, että turvapaikan hakijoiden määrä pitää olla hallinnassa. Tokihan minä luotan perinteiseen Jyrkiin, ja uskon hänen pian toteavan (ellei ole jo todennut), että näin sanoin ja näin tarkoitin, mutten itse asiassa tarkoittanutkaan ja asiassa jatketaan hyväksi havaitulla yleisafrikkalaisella linjalla ynnä turvapaikan hakijoiden määrän hallinnassa oleminen tarkoittaa, että kaikki tänne tulijat ovat tarkasti ylöskirjattuja.

Yhtä kaikki, tuttavamme Paavo Arhinmäki kerkesi jo hermostua Kataisen loihelausumasta ja antoi asian tiimoilta kuulua opettavaista epistolaa. Hotellin respassa on pantu merkille, että Arhinmäki on kasvanut huvittavasta wanna be-partisaanista aidoksi poliitikoksi, sillä hän on oppinut sen, että tarvittava epistola täytyy olla mahdollisimman epäselvä, mutta silti tiedostavan oloinen. Tällä estetään se, etteivät ihmiset kysy, että mitä nää hemmo oikein tarkoitit. Jos ihmiset kysyvät, he ottavat riskin, että heidät leimataan tyhmäksi.

No, minähän en pelkää sitä, että minut leimataan tyhmäksi. Minä kun tiedän itsekin olevani hieman tyhmä. En minä sitä häpeä. Kyllä tyhmälläkin on oikeus elää, ja jopa kysyä. Näin ollen voin ihan rauhassa kysyä, että mitähän helvattua Paavo Arhinmäki oikein tarkoitti tällä lauseellaan:

”Turvapaikanhakijat eivät mellakoi Tukholmassa. Kysymys on laajasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, nuorten syrjäyttämisestä: työ- ja opiskelupaikkojen puutteesta sekä osattomuuden tunteesta, erityisesti maahanmuuttajataustaisilla nuorilla.”

Jopa Huitsinnevadassa tiedetään, että Tukholmassa riehuivat Ali, Ahmed ja Abdul. Yrittikö Arhinmäki sanoa, että siellä riehuivat myös / pelkästään Håkan, Åke ja Göran? Tässä tapauksessa hänellä täytyy olla jotain salattua tietoa, joka hänen tulisi välittömästi julkaista, ettei viattomia epäillä.

Vai yrittikö Arhinmäki sanoa, että no, kyllähän ne maahanmuuttajat ehkä riehuivat, mutta eivät turvapaikanhakijat? Jolla perusteella tietenkään ei voida yhtään rajoittaa suomalaisen sosiaaliperäisen maahanmuuton määrää. Arhinmäki on kiistatta kettu, sillä hän tietää Suomessa olevan sellaisen systeemin, jossa turvapaikanhakija muuttuu maahanmuuttajaksi täsmälleen sillä hetkellä, kun hän laskee jalkansa Suomen maankamaralle.

Kun turvapaikanhakija on aloittanut suomalaisten neuvoman ja rahoittaman turvapaikkahakuprosessinsa ja siihen liittyvän hylsypäätöksistä valittamiskäsittelyn, hän on joka tapauksessa Suomessa eräitäkin vuosia, jonka aikana Arhinmäen ja hänen hengenheimolaisten mukaan meidän pitäisi jo itse asiassa alkaa pitää heitä suomalaisina. Ja jos lopullinen hylsypäätös sitten vuosien päästä tulee, ei häntä toissijaisen suojeluntarpeen perusteella minnekään karkoiteta, mikäli hän tulee etnisesti oikeasta suunnasta. Ehkä karkoitusuhan alla voisi olla Zimbabwesta turvapaikkaa hakeva valkoinen maanviljelijä.

Arhinmäki kikkailee termeillä, vaikka tietää ihan hyvin, että turvapaikanhakija = maahanmuuttaja ja tässä nimenomaisessa tapauksessa molempien nimi on Ali, Ahmed ja Abdul. Mutta Arhinmäkihän luonnollisesti sanoo sen, mitä tämänlaisessa epistolassa tulee sanoakin, eli kyse onkin nuorten syrjäytymisestä, työ- ja opiskelupaikkojen puutteesta sekä osattomuuden tunteesta.

Mihin tietysti tyhmempi kyselijä, niin kuin esmes minä, voisi todeta, että mitäs mieltä sinä Paavo olet niistä vuonna 1993 Jakomäessä, Vuosaaressa ja Kontulassa käydyistä kovista mellakoista?

Johon Paavo (ihan oikeutetusti) vastaisi että mistä ihmeen mellakoista. Johon tyhmempi toteaisi, että no niistä mellakoista, jotka tuon reseptin mukaan olisi pitänyt alkaa han-suomalaisten nuorten keskuudessa, koska silloin elettiin Suomen historian pahimman laman pahinta pohjaa ja syrjäytyminen, työ- ja opiskelupaikkojen puute sekä osattomuuden tunne olivat kyllä pahasti pinnalla. Ja joita mellakoita ei koskaan tullut. Tyhmempi voisi vielä kysyä, että mitenkä lie, Paavo, olisko niin, että niistä lähiöistä vielä silloin puuttui yksi elementti, joka ne mellakat olisivat saaneet aikaan.

Johon Paavon olisi tietysti pakko sanoa, että haista sinä rasisti pitkä paska. Minä tommosen kanssa rupea mitään keskustelemaan. Ja avautumisessaan hän varmistaa asian toteamalla sen, mitä ei ole todettu kuin kuusitoistatuhatta kertaa tätä ennen:

”Tällaiset huolimattomat heitot nostavat pahimmillaan pintaan rasistista keskustelua.”

Tämmöiselle taas kerran tyhmemmälle ihmiselle tulee mieleen, että Arhinmäelle ei ole mikään ongelma siinä, että Tukholmassa on ollut vuorokausikaupalla väkivaltaisia mellakoita. Arhinmäelle on ongelma siinä, että niitten mellakoitten pohjalta ruvetaan puhumaan. Ja kun ottaa huomioon sen, että Arhinmäki kuuluu niihin ihmisiin, joilla on oikeus määritellä mitä rasistinen keskustelu on, niin on varsin selvää, että rasistiseksi määrittelyä keskustelua asian tiimoilta viljalti löytyy. Esmes tämän kirjoituksen voi tulkita sellaiseksi.

Koska olen mielestäni varsin humanisti, ymmärrän Arhinmäen tarkoitusperät. Ehkä hän itsekin tajuaa, että nuo nuivat perkeleet ovat olleet koko aika oikeassa, mutta eihän sitä voi ääneen sanoa, koska silloin itse menettäisi kasvonsa. Arhinmäki kuuluu niihin, joille jostain syystä (ainakaan minulta kysymättä) annettiin lupa kirjoittaa todellisuuden epistola, ja vaikka todellisuus menee aivan päinvaistoin kuin siinä epistolassa sanotaan, niin sen epistolan mukaan pitäisi minunkin elää.

Yhtä kaikki, on sinänsä miellyttävää katsella sitä, kuinka äärimmäisen sovinnollisen hallituskoalition jäsenet ovat toistensa kurkussa. Pitää varata keissi kaljaa ja pari pussia sipsejä. Tapelkaa, pojat, saatte tupakkaa.

Asiasta toiseen, mutta asiassa pysyen. Kataista ojensi myös Suomen Pakolaisapu, joka ojensi Kataista sanomalla notta:

Turvapaikanhakijoiden määrää ei mikään maa voi rajoittaa tai hallita.

Turvapaikan hakeminen on YK:n pakolaissopimuksen ja ihmisoikeusjulistuksen takaama ihmisoikeus. Suomi on ratifioinut molemmat sopimukset.

Henkilö, joka saapuu Suomen rajojen sisäpuolelle, on oikeutettu hakemaan Suomesta turvapaikkaa ja Suomi on velvollinen käsittelemään hakemuksen yksilöllisesti. Hakemuksen käsittelyajan turvapaikanhakija saa odottaa päätöstä Suomessa.

Ymmärrän tietysti tuon pulaakin edustajien näkökannan, sillä rajaton määrä turvapaikanhakijoita tietää myös jatkossakin varmaa tilipussia. Mutta kysymykseen ”voiko turvapaikanhakijoiden määrää rajoittaa tai hallita”, voisi kysyä neuvoa vaikkapa virolaisilta veljiltämme. Virolaisilta, jotka muuten, tiukasta asiaan liittyvästä politiikasta huolimatta eivät kuulu mihinkään pahan akseliin, ja joita kohtaan ei ole suunniteltu mitään kauppasaartoja.

Mutta tästä Suomen Pakolaisavun kommentista haisee se tosiasia, että siellä ei todellakaan ymmärretä määriä. Siellä ei ajatella sitä, missä vaiheessa piikki voidaan ja ennen kaikkea pitää lyödä kiinni. Siitä ei haluta edes keskustella, sillä sehän itsessään on jo rasismia. Kun ottaa huomioon sen, millä perusteella Suomeen pääsee turvapaikan hakijaksi eli toisin sanoen pysyväksi maahanmuuttajaksi, nämä kriteerit täyttäviä ihmisiä löytyy maailmasta ainakin muutama sata miljoonaa.

Missä vaiheessa se piikki pannaan kiinni? Vai voiko sitä kysymystä edes esittää?

*

Niin muuten, aikaisemman kirjoituksen kommenttiosiossa puhuttiin hieman termeistä. Termeinä sekä ”rasismi” että ”vihapuhe” ovat huomattavan käyttökelpoisiä, sillä ne ovat mainion epämääräisiä, ja tärkeintä on tietysti se, kuka ne saa määritellä. Ei siis terminä, mitä se tarkoittaa, vaan sitä, kuka määrittelijän mielestä syyllistyy rasismiin tai vihapuheeseen.

Yhtä kaikki, nuo termit alkavat olla täällä Voiman Pimeällä Puolella jo puhkinaurettuja, joten uusia tarvitaan. Uutta yleistermiä on vaikeaa keksiä, mutta avustavana terminä uskoisin, että ”faktojen vihaväärinkäyttö” suorastaan odottaa pulpahtamistaan yleiseen suvaitsevaan kielenkäyttöön.

Onni yksillä, kesä kaikilla ja täällä Huitsinnevadassakin on jo täysi kesä. Hyvää alkanutta kesää kaikille tämän blogin lukijoille. Erityisesti hyvää kesää Roopelle, jonka aina valppaan mediaseurannan kautta nämäkin avautumiset tuli bongattua.

**

Lisäys samana päivänä: myös oppineelta taholta todettiin, että hajaantukaa, ei ole mitään nähtävää. Tämän totesi kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara:

- Olen huolissani Tukholma-keskustelusta, jos yksittäisistä autojen palamisista tehdään suuria yleistyksiä yhteiskunnan rakenteellisista muutoksista. Ehkä pieni joukko ihmisiä on pannut ranttaliksi. Pitää ensin selvittää, mitä on tapahtunut ennen kuin tehdään johtopäätöksiä, kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara korostaa.

Minä itse yritän hieman yksinkertaisempana yksilönä hahmottaa, että mitenkä nää kuviot oikein menee. Eli kun Jyväskylässä kolme urpoa osallistuu rähinään, jonka aloittajasta ei ole selvyyttä, on maassa äärioikeiston uhan aiheuttama kansallinen hätätila, josta pitää puhua laajasti ja kaikissa mahdollisissa paikoissa.

Sen sijaan, kun etnisesti edistykselliset tyypit dekoreeraavat lähiöitä paskaksi ja palamaan-metodilla, kyse on vain siitä, että muutama heppu pani vähän ranttaliksi. Ranttaliksi pistäminen ei ole vaarallista, mutta asiasta puhuminen on hiton vaarallista.

Joku yhtälössä mättää. Mutta mullahan ei olekaan asian vaatimaa korkeampaa koulutusta.