KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXIX

1. Turvallista älyllistä älämölöä helppoon kohteeseen

Hiljaisen heinäkuun aikana täytyy löytää poliittisia Ruokolahden leijonia, koska muuten aika ainakin lehtien toimituksissa tuppaa käymään turhan pitkäksi ja monella poliittisella toimittajalla saattaa käydä mielessä kysymys, että kun en ole pariin viikkoon tiedostavasti tuominnut ketään, niin mahdankohan minä olla olemassakaan. Ensimmäinen karannut poliittinen sirkuseläin sitten bongattiin, kun Päivi Räsänen meni ja sanoi jotakin. Viittasi hänelle pyhään kirjaan ja siitäkö sitten riemastuttiin ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, kun me porukalla niin mielemme pahoitettiin.

Ongelman ydinhän lienee siinä, että Päivi Räsänen on uskovainen. Kun puhutaan uskovaisista, heidän edesottamuksistaan ja siitä seuranneista reaktioista lienee reilua, että minä valotan asiaan liittyvää taustaani itsekin, koska aion asian tiimoilta myös jotakin pulista.

Minä en ole uskovainen. Minä en ole myöskään ateisti. Minua voisi sanoa agnostikoksi. Parempi termi lienee aggressiivinen agnostikko, sillä väitän häpeämättä, että emmää vaan tiedä, etkä muuten tiedä sinäkään. Uskoa toki saat, kaikin mokomin. Omahan on asiasi.

Pikkupoikanahan minä suorastaan pelkäsin uskoon tuloa. Näin siitä painajaisiakin. Syynä oli silloin aika usein esiintyneet kirjoitukset, jossa uskoon tulleet ihmiset säännöllisesti kertoivat, kuinka uskoon tultiin noin niinkuin kertapaukauksella ja tunne oli sellainen kuin sähkövirta olisi mennyt ruumiista läpi ja uskoon tullut ihminen tunsi kuinka Jumala valtasi hänen sielunsa ja mielensä ja teki hänestä uuden ihmisen.

Minusta tuo ajatus tuntui hirvittävältä. Aivan kuin ihminen muuttuisi kerralla tahdottomaksi robotiksi. Itse asiassa ajatus asiasta ei eronnut yhtään siitä ajatuksesta, että piru itse valtaa ihmisen sielun ja ruumiin. Ainut ero asiassa tuntui olevan siinä, oliko se ristin poikkipuu ylhäällä vaiko alhaalla.

Myöhemmin sitten rupesin tajuamaan, että noita kertomuksia saattoi verrata väärin suunnattuun mainontaan. Ei niitä oltu tarkoitettu minun kaltaisille ihmisille, vaan niille, jotka jo valmiiksi olivat kiinnostuneet uskosta ja aktiivisesti etsivät siitä vastauksia elämäänsä. Heille tämän tyyppiset kertomukset saattoivat olla kannustavia ja lohtua antavia. Noihin uskoontulokokemuksiin liittyviin juttuihin en ole muuten törmännyt pitkiin aikoihin. Voi olla, että virallinen ev lut kirkkomme ei nykyisin pahemmin kannusta sellaisiin. Kun eihän se itse uskominen ole sille enää kovin olennaista, vaan yleissuvaitseva hymistely sen sijaan.

Noin nykyisellään voin todeta, että uskovaiset kristityt eivät häiritse minua millään muotoa, sillä he elävät pääosin hyvinkin säntillistä elämää, ja tämänkin kylmän ja raaka-ainevaroiltaan köyhän maan suhteellisen hyvä menestys vuosien varrella pohjautuu myös pitkälti protestanttiseen työetiikkaan. En minä sitä millään muotoa kiistä. Shit won´t happen, if I work hard tai jotain sinne päin.

No, itse älämölöön sitten. Räsänen siteerasi raamattua ja sitten alkoi tiedostava älämölö, että Räsänen yllyttää lainrikkomiseen. Ja meikä mietti, että onkos tiedostavassa väestönosassa alkanut uusi laillisuuden kannustamisen renesanssi. Vaan pianhan kävi ilmi, että niissä piireissä, jotka eivät jaa Räsäsen niin uskonnollisia kuin poliittisia käsityksiä (ja jotka jonkun paradoksin takia istuvat samassa hallituksessa Räsäsen puolueen kanssa) oli myös sanottu sanoja ja itse asiassa tehty tekoja ja todettu monella suulla, että kansalaistottelemattomuus on itse asiassa ihan hyvä, jos ollaan niinqu moraalisesti oikeassa ja nähtävästi nämä piirit olivat myös omineet itselleen oikeuden määritellä sen, mikä on moraalisesti oikeaa.

Eli siitä meikäläinenkin sitten ymmärsi, että lain rikkominen edes vaikkapa teoreettisessa mielessä ei ollut ongelmana ja älämölön syynä. Koska ihmiset eivät (kai) lämpimikseen leukojaan louskuta, niin joku syyhän älämölölle täytyi olla, joten päättelin, että syynä on Räsäsen uskovaisuus ja se, että hän pohjaa elämänfilosofiansa pyhäksi mieltämäänsä kirjaan. Ja tämähän on tiedostavissa piireissä silkkaa hihhuloivaa tossuntöpinää ranualaisen lessutuvan kylmään lautalattiaan.

Mutta mutta, toteaa Maakansa ja jatkaa. Myös Suomeen on tullut aina laajemmassa määrin ihmisiä, jotka ovat uskovaisia ja pohjaavat filosofiansa ehkäpä vielä Räsästä ankarammin erääseen toiseen, pyhäksi mieltämäänsä kirjaan. Heidän kohdallaan taas tiedostavissa piireissä ei puhuta hihhuloivasta tossuntöpinästä yhtään mitään, vaan kyseessä on sen sijaan tietynlainen henkinen piristysruiske käsityksiltään lahonneeseen suomalaiseen ilmapiiriin. Vaikka näissä piireissä uskonto vaikuttaa ihmisten elämään huomattavan voimakkaasti. Ehkäpä enemmän kuin Päivi Räsäsellä.

Eli ei se uskovaisuuskaan ole ongelma.

Mikä sitten mättää?

On paljon asioita joihin en usko, mutta ihmisen raadollisuuteen ja inhimilliseen ilkeyteen kyllä uskon. On paljon ihmisiä, joista on vaan yksinkertaisesti hienoa tuntea nenänpieltä pitkin katsovaa moraalista ylemmyydentuntoa ja ennen kaikkea tehdä se mahdollisimman julkisesti ja sillä tavoin ruokkia omaaa egoaan. Ja näille ihmisille yhteinen tekijä on henkinen laiskuus. Etsitään sellainen hakattava, josta tiedetään, ettei se kumminkaan lyö takaisin.

Ja suomalainen uskova kristittyhän sopii nyrkkeilysäkiksi mainiosti.

Jo tuoreimman caustin alkaessa tiedettiin, että Räsänen kääntää poskensa ja ottaa toisenkin iskun. Räsäsen puolueesta tiedettiin, että se pyörii ympyrää, että iskuja tulee varmasti takaraivoonkin. Ja suomalainen ev lut kirkko suorastaan läimii itse itseään poskelle, heittää samalla housut kinttuunsa ja huutaa, että antakaa raippoja. Ja toteaa, että keksikää ihan mitä tahansa humanismiin pohjautuvaa huuhaata, niin me saarnaamme oikeuttanne siihen, mutta Räsänen voi raamatunseuraamispuheissaan pitää turpansa kiinni.

Henk koht veikkaan ettei mene kuin parikymmentä vuotta, kun valtiollinen ev lut kirkkomme virallisesti luopuu raamatusta, ottaa tilalle Uuden Kirkollisen Ohjesäännön ja muuttaa nimensä Yleisekumeeniseksi Virastoksi.

Yhtä kaikki, uskovaisia kristittyjä on helppo potkia mediassa ja tehdä niistä kaikentyyppisiä herjaavia meemejä, koska tiedetään, että eiväthän ne potki takaisin. Koko episodi muistuttaa minua siitä muutaman vuoden takaisesta episodista, jolloin itsensä valtakunnanviisaaksi ylentänyt Jari Tervo totesi Uutisvuodossa että "Ketkä tekevät töitä sunnuntaina? Papit. Mä en millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava", viskasi sen jälkeen raamatun lattialle ja oli yhtä aikaa niin äijää ja niin älykköä.

Johon tietysti yksi sun toinen heppu totesi, että vautsi vau, Jari. Oletpa härkä jätkä. Ettäpä uskalsitkin. Vedäpäs nyt vaihde kakkoselle, sano sama imaameista ja heitä sitten koraani lattialle.

Ja eihän Jari heittänyt, vaan tyytyi esittämään älykköä potkimalla maassa valmiiksi makaavaa. Kun mies tiesi, että yksikään pappi ei tule vetämään häntä turpaan, eikä mitään oikeudellisia seuraamuksia myöskään tule.

Samaa vouhkaamista tämäkin on ollut. Mitäpä tuota sitten sen enempää analysoimaan.

Tyhjähousut paskat.

2. Haussa Vilma Koskela ja Anni Rokka. Vaan mistä vanikat?

Hotelli respassa on törmätty myös toiseen kovasti pinnalle nousseeseen keskustelunaiheeseen, eli nyt pitäis hetimiten saada aikaiseksi molempia sukupuolia koskevat kutsunnat ja siitähän on myös noussut monenlaista älämölöä. Vaatimuksen pääpointtina ovat ymmärtääkseni jonkunlaiset tasa-arvoon liittyvät näkökulmat, enkä ole varma kuinka paljon vaatimus toteutuessaan kasvattaisi varsinaista armeijan tulivoimaa. Mutta mielipidettä on keskustelussa ollut monenlaista.

On todettu, että suomalaiset nuoret miehet ovat pullalla syötettyä playstation-porukkaa ja ei niistä enää sotahommiin ole. Asiassa saattaa olla osaltaan jonkun verran totuuden tynkääkin. Mutta toisaalta on esitetty vastakkaisia näkökulmia ja mietitty, että näinköhän ne nykyiset aivojensa hengityskeskuksen plugilla facebookiin kytkeneet siideripissiksetkään varsinaista tankintuhoojaväkeä ovat. Hyvä kysymys tietysti tämäkin.

Johon on sitten heitetty kommenttia että löytyy muuten sellaisia naisia, joilla on kuudentoista danin punaiset työrukkaset full contact-karatessa, jotka kiipeää tarvittaessa perse edellä lipputankoon, pistävät turpaan 99:ää prosenttia ikäluokkansa miehistä ja yleensäkin syövät rautaa ja paskovat kettinkiä. Epäilemättä näitäkin on, eritoten televisiosarjoissa ja elokuvissa ja varmaan joitakin ihan oikeassakin maailmassa. Ihminen vaan pohjaa mielipiteensä kokemukseen ja oma kokemukseni on ollut, että kun rähinä alkaa, naiset häipyvät takavasemmalle ja miehet sitten yrittävät parhaansa mukaan.

Vaan aikomuksenani ei ole halveerata naissukupuolta, eikä oikeastaan edes väitellä edellämainituista asioista. Mietin vaan sitä, että tämä vaatimus (ymmärtääkseni vaatimus on tullut nimenomaan siviilipuolelta) totaalisesta kutsuntajärjestelmän uusimisesta on hyvä esimerkki siitä, että sanotaan mitä, eikä mietitä miten.

Kaikki uusi maksaa rahaa. Oli kyse sitten uudesta asejärjestelmästä tai organisaation laajentamisesta. Enkä ole huomannut sukupuolineutraalin ase/kansalaispalveluvelvollisuuden vaatijoitten peränneen puolustusvoimille lisärahoitusta asian tiimoilta.

Jo kutsuntoihin osallistuvan ikäluokan kaksinkertaistuminen maksaa luonnollisesti rahaa. Kuka maksaa? No puolustusvoimat tietty.

Jos naisvapaaehtoisten määrä saadaan kutsunnoissa radikaalisti nousemaan (pv:n mainosleffoissa meinaten kaikki näyttää yllättävän helpolta) tai naisille lanseerataan jopa ihan oikea asevelvollisuus, niille varataan kuitenkin se 45:n päivän maitojunaoptio. Ja sitä tulee käyttämään huomattava osa. Se, kuinka suuri osa naisikäluokasta on oikeasti halukas suorittamaan varusmiespalveluksen, näkyy vapaaehtoisten määrässä. Maitojunaan menneitten naisten varustus, vaatetus ja muonitus on ollut täyttä hukkapätkää, mutta se maksaa silti rahaa. Ja kuka maksaa? Puolustusvoimat. Tietysti pv voi pitää yllä illusiota ja antaa keventää naisten suoritusvaatimuksia, mutta ei näitä naisia mihinkään sodanajan joukkoihin silloin sijoiteta ja joka ainoa heihin uhrattu rahapenni on mennyt täysin hukkaan. Olis muuten mielenkiintoista tietää, onko naisia kuinka paljon yleensäkään sijoitettu sodanajan joukkoihin.

Naisten määrän kasvaessa pv:n on luonnollisesti keskityttävä entistä enemmän huolehtimaan siitä, ettei minkäänlaista seksuaaliseksi ahdisteluksi pienimmissäkään määrin koettavaa tapahdu naisvarushenkilöitä kohtaan. Eli toisin sanoen pv:n täytyy alkaa opettaa 19-vuotisille kolleille, että ei teitä oikeasti paneta. Tarvittavat tasa-arvokuraattorit ynnä muu asiaan haaskattu aika ja tupakka maksetaan puolustusvoimien toimesta.

Keskustelussa on otettu esille asevelvollisuuden sijasta naisille kehitetty kansalaispalvelu, tyyliltään Lotta Svärd-järjestön tyyppinen. Ei siinä mitään, ei hassumpi idea. Tosin veikkaan, että se tyrmääntyy siihen, että erityisesti vihervasemmistossa aletaan rääkyä, että Lotta Svärd-järjestö on kielletty rauhansopimuksessa äärioikeistolaisena ja vaikka sen nimi olisi nykyisin mikä hyvänsä, niin Lotta Svärd se on siitä huolimatta. Kyseessähän on tien valmistelu suojeluskuntien paluuseen ja kansan asteittainen militarisoiminen ja herranjumala mehän joudutaan kaikki tsuhnien helvettiin.

Mutta jos tämä systeemi oikeasti kehitettäisiin, niin siihen tarvitaan ensinnäkin palkattua koulutushenkilökuntaa, varustusta, vaatetusta, muonitusta, majoitusta ynnä muuta. Ei sitä tyhjästä pystyyn pieraista. Jos pystyyn pykätään jossain ehdotetty kolmen kuukauden pakollinen lottapalvelus (edelleenkin, ei hassumpi idea sinänsä) per naisikäluokka, niin aletaan puhumaan satojen miljoonien eurojen kustannuksista per vuosi.

Ja hyvin todennäköistä on, että puolustusvoimat maksaa tämänkin. Onhan se osa kokonaismaanpuolustusta, muut ministeriöt tappelevat omista rahoistaan kynsin hampain, Suomelle äärimmäisen elintärkeää kehitysapua ei ainakaan pienennetä eikä puolustusvoimille ole lisärahoitusta tulossa. Mitä todennäköisimmin seuraavassa budjetissa pv joutuu taas ”kantamaan vastuuta” n-kymmentä miljoonaa euroa, ehkä enemmänkin.

Ja lopputulema voi olla se, puolustusvoimissa on saavutettu tasa-arvon kannalta häikäiseviä tuloksia, mutta suunniteltu alueellisen puolustuksen kehittäminen jää pöytälaatikkoon ja ne Stingeritkin taisi jäädä hankkimatta.

Käsitykseni mukaan Suomen puolustusvoimien ainoa tehtävä on tiukan paikan tullen pystyä tappamaan mahdollisimman tehokkaasti maahantunkeutuvia vihollisia. Ja tällä kyvyllä saada mahdollinen maahantunkeutuja jo etukäteen miettimään, että kannattaako tuonne tsuhnan asuttamalle maapläntille loppulaskussa höökiä ollenkaan.

Pahalta vaikuttaa, että näillä ehdotuksilla ei varsinaisesti pyritä lisäämään puolustusvoimien tulivoimaa, vaan kyseessä on enempi tasa-arvokysymykset ”mutqu mä haluun”-pohjalta. Jos ehdotusten pohjalta ei saavuteta muuta kuin jotain tulkinnanvaraista tasa-arvolisää, kannattaako siihen satsata penniäkään?

Niin muuten, kun miespuolinen ikäluokka on 6 – 12 kuukautta armeijassa, asian tiimoilta metelöidään, että se aiheuttaa maalle järkyttävää taloudellista persnettoa, kun heput ovat pois työelämästä. Mutta naisia pitäis saada armeijaan enemmän. Eikö tää sama asia naisten kohdalla sitten vaikutakaan? Vaan pirullakos tyhmä tykkimies tämmösiä vaikeita asioita hahmottaa.