torstai 23. tammikuuta 2014

TARINAT UUSIKSI

Hotellin respassahan on jo pitkän aikaa tiedetty se, että hokema ”oppi tulee idästä” on totaalisen vanhentunut ja kertakaikkiaan so last millenium. Tiedostava ihminen tietää ja vähemmän tiedostavalle väkisin kerrotaan, että nykyisin oppi tulee Pohjanlahden länsipuolelta, josta ruotsalaiset kertovat meille muille skandinaaveille tarkkaan sen, kuinka kevytlevitettä tulee leivän päälle levittää ja noin yleensä ottaen muutenkin kuinka ihmisen täytyy tätä lyhyttä elämäänsä elää.

Oppia lännestä tulee säännöllisesti, paljon ja vielä hieman enemmän. Yksi opin aihe (joka ei tosin ole kirjoituksen pääaihe) oli ruotsalaisen Svenska Dagbladetin toimittajan Björn Lindahlin kieltämättä aiheellinen huomautus norjalaisille siitä, että termi ”etninen norjalainen” on rasistinen. Ja onhan se. Kun kerran ruotsalainen toimittaja niin sanoo. Täällä Huitsinnevadassa ei tosin riitä mielikuvitus siihen, että minkälaisia termejä tulisi käyttää. Pienellä kirjainvaihdolla aikaansaatu ”entinen norjalainen” voisi ehkä käydäkin, ja se pakistanilainen olisi sitten ”nykyinen norjalainen”. Amerikan inkkaritermistöä lainaava ”european” ja ”native european” ei sinänsä käy, sillä siitä voisi saada jonkunlaisen harhakuvan, että ”native european” olisi tullut jotenkin kaltoin kohdelluksi niin kuin ”native americanille” pääsi käymään ja sehän ei pidä paikkaansa. Kysykää vaikka ruotsalaisilta. Kyllä ne kertovat. Tai kertovat vaikkette kysykään.

Vaan eihän tämä kirjoitus tähän liittynyt. Kunhan tuli tuumailtua. Sen sijaan kirjoitus liittyy edelleenkin oppiaan lännestä tarjoavan ruotsalaisen Ruotsin kokoomusnuorten ensimmäisen varapuheenjohtajan Rasmus Törnblomin opilliseen viisauteen, jonka Hommaforum on ystävällisesti suomeksi kääntänyt:

Ruotsin kokoomusnuorten ensimmäinen varapuheenjohtaja haluaa puhdistaa Astrid Lindgrenin tunkkaiset arvot

Rasmus Törnblom, maltillisen kokoomuksen nuorisoliiton (MUF) ensimmäinen varapuheenjohtaja kirjoittaa Svenska Dagbladetin artikkelissa lastenkirjailija Astrid Lindgrenistä, jonka tarinat eivät Törnblomin mukaan ole hyväksyttäviä monikulttuurisesta ja queerpoliittisesta näkökulmasta.

Törnblomin mukaan menneisyyden säilyttäminen – mikä tässä tapauksessa tarkoittaa Astrid Lindgrenin kirjoja – on epätervettä, koska se naamioi muukalaisvihamielisyyttä ja tunkkaisia arvoja. Nyt on hänen mielestään aika pohtia mitä Astrid Lindgren kertoisi meidän ajastamme. Törnblom tarkoittaa että jos Astrid Lindgren kirjoittaisi tarinoitaan nykyaikana, olisi Vaahteramäen Eemeli muslimi, Ronja Ryövärintytär lesbo, Peppi Pitkätossu normikriittinen radikaalifeministi, Pikku Kulkuri olisi yksin maahan tullut afganistanilainen pakolaislapsi nimeltään Sinan ja Veljeni Leijonamieli olisi syyrialaispakolainen. Melukylässä asuisi LGBT-perheitä ja keinohedelmöitettyjä lesboja.

Astrid Lindgren olisi kertonut avoimesta, modernista ja kunnioittavasta Ruotsista. Ihmiset tulevat kaikkialta maailmasta työn, opiskelun ja rakkauden takia sekä sotaa ja vainoa pakoon. Maa, jossa kaikkien rakkaus yhtä itsestään selvää ja arvostettua. Maa, missä normikritiikki ja puhevapaus kukisti seksismin ja vanhat sukupuoliroolit. Maa, jonka kasvu ja liikkuvuus ovat tehneet maailmasta suuremman ja avoimemman. Kaukana romantisoiduista aidatuista kartanoista, muukalaisvihasta ja 1800-luvun sukupuolirooleista.

Jos lukija kuvittelee, että Hotellin respasta aletaan protestoimaan ja suoltamaan saatapeetä tämän nousevan ruotsalaistähden päälle, niin lukija erehtyy. Tämä on nykyaikaa, kehitys kehittyy, ja ihmisen tulee pysyä siinä mukana, vaikkei aina siltä tunnukaan. Hammasta purren ja munia puristellen, jos ei muuten pysty. Mikä Ruotsissa aivastetaan tänään, se aikaansaa nuhan Suomessa huomenna, joten Hotelli Yrjöperskeles kaivaa Nessut esille ja pysyy ajan hengessä. Miksipä ei alettaisi muokata kirjallisuutta täällä Pohjanlahden itäpuolellakin?

Kun lastenkirjallisuudesta puhutaan, niin äkkiseltään tulee mieleen Kasper, Jesper ja Joonatan. No joo joo, tiedetään respassa kyllä, että koko tarina on alun perin norjalaisen Thorbjørn Egnerin kirjoittama, mutta onhan se Suomessakin kovasti tunnettu, ja muutenkin norjalainen vääristynyt kansallismielinen oppi kannattaa uusia, sillä hehän vieläkin väittävät olevansa etnisiä norjalaisia. Etteivät, juuttaat, ole pääosin vielä heteroitakin kaiken lisäksi.

Vaan kuinka Kardemumman kaupungissa toimivat ”Kolme Iloista Rosvoa” eli Kasperin, Jesperin ja Joonatanin tarina sitten ruotsalaisittain uudistettuna menisi ja sovitettuna tänne Suomeen? Kun alkuperäisessä tarinassahan on kolme miespuolista, melko kilttiä rosvoa. Semmosia, jotka eivät pölli kuin välittömään tarpeeseen. Ja eihän se semmonen käy.

Oletusasetuksena voisi pitää sitä, että kirjan nimenä olisi ”Kolme Tiedostavaa Queeria”. Päähenkilöinä olevat rosvot täytyisi luonnollisesti olla ihan puhtaasti naisia sukupuoleltaan ja sukupuolielimiltään, sillä transseksuaalit eivät kuulu SETAan vaan Potilasliittoon eivätkä ne tuosta pervomeiningistä muutenkaan kai niin innostuneita ole. Pervoilu on kummikin nykymaailmassa kovasti tärkeää ja nämä kolme naista nauttivat toisistaan mielin määrin ja tässä lastenkirjassa seksisessiot on luonnollisesti kirjoitettu opettavan pikkutarkasti. Kyseiset kolme naista ovat vaihtaneet nimensä Kaisa, Jenna, ja Johanna täysin sukupuolineutraaleiksi eli Kaali, Herne ja Porkkana. He ovat myös saaneet valtiolta erityisluvan vaihtaa henkilötunnuksensa sukupuolineutraaliksi eli heidän hetunsa normaalin syntymäajan perässä ei ole tavallisia numeroita ja kirjaimia, vaan ne ovat QUEER1, QUEER2 ja QUEER3.

Mutta mitä nämä queermurtovarkaat sitten tekevät? Kas, he eivät ole murtovarkaita ollenkaan, vaan murtolahjoittajia. He murtautuvat ovelasti ja ammattitaitoisesti, jälkiä jättämättä tavallisten heteronormiperheitten koteihin. Ja kun he huomaavat, että lapsia kasvatetaan perheissä ahtaitten sukupuolinormien mukaan (ja senhän huomaa leluista, vaatteitten ja petivaatteitten väreistä ynnämuusta) he vievät talosta pois puolet taantumuksellisista leluista ja sukupuoliviritteisistä vaatteista ja laittavat tilalle sukupuolineutraaleja lapsuusasennekasvatusvälineitä sekä virkkaamiaan pannulappuja, joihin on kirjailtu rauhan- ja suvaitsevaisuudenlauseita.

Heidän ahkeran työnsä seurauksena pikku Milla meni illalla nukkumaan vaaleanpunaisen peiton alle ja hänen vieressään oli nukke. Aamulla hän herää sinisen peiton alta ja huomaa pitelevänsä kädessään leikkiautoa. Pikku Pekka meni illalla nukkumaan sinisen peiton alle, ja sängyn vieressä oli leikkikonepistooli. Aamulla hän herää vaaleanpunaisen peiton alta, yllättäen hänen päällään on tyttöjen pitsiyöpaita ja sängyn vieressä on nukkekoti. Ja Pekasta yllättäen tuntuu jotenkin oikealta. Näinhän tämän pitääkin olla. Kun vanhemmat tulevat herättämään lapsiaan, heissä tapahtuu muutos, ja he ymmärtävät, kuinka rajoittunutta heidän kasvatuksensa on ollutkaan. Jatkossa sitten pikku Pekkaa paljon pienempi pikku Milla vetelee Pekkaa säännöllisesti naismiehekkäästi turpaan, sillä niin tapahtuu elokuvissakin.

Mutta kuinka queermurtolahjoittajat sitten rahoittavat työnsä? Jos murtautuu, eikä varasta, niin se ei ole taloudellisesti pitemmän päälle kannattavaa. Täytyy lähteä siitä, että näillä tyt… sori, siis queereilla on rikas taustapiru. Kirjassa se voisi olla vaikkapa miljonäärikirjailija Akuliina. Hän olisi kirjan tekstin mukaan ollut suuri mediavaikuttaja, joka oli sittemmin kirjoittanut viisautensa useiksi kirjoiksi, joita oli myyty Suomessa kaksmiljoonaamontasataanelkyttuhatta kappaletta. Rikkauksiensa turvin hän hankkii rohkeille ja taitaville queer-murtolahjoittajille aina uusia oikeaoppisia asenneleluja ja elättää heidät muutenkin.

Ehkä tätä 3 + 1 kokonaisuutta voisi tavalla verrata Charlie´s Angels-televisiosarjaan. Mysteerinen johtaja ja kolme tytt… siis queeria, jotka panee tuulemaan. Tosin nimi Charlie´s Angels on liian amerikkalainen ja saa aikaan mielikuvan hömppäviihteestä, joten sen nimi täytyy muokata toiseksi.

Oliskos hyvä nimivaihtoehto Liinan Lepakot? Ehkä sen voisi vaihtaa kirjan nimeksi noin yleensäkin?

Ja kuinkas se perinteinen laulu uudistettuna menisikään? Jos vaikka jotenkin näin:

Nyt hiljaa hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä
On normiperheet vuoteissaan, mut queerit raataa työssä
Me väärät lelut vaihdetaan ja roolit suohon survotaan
Näin heteronormeja uusiksi laittavat
Kaali ja Herne ja Porkkana

Nyt pikku-Anna ymmärtää, et auto kuuluu hälle
 Ja Pikku-Lassi oppii mallin äijä-emännälle
Vaik vanhemmat on huolissaan tuo queerit lelut tullessaan
Ja heteronormeja uusiksi laittavat
Kaali ja Herne ja Porkkana

Ei mekko poikaa pahenna, sen oppii pikku Heikki
Ja Mirkulle voi omiansa olla sotaleikki
Nuo vanhemmat on ihmeissään kun väärät lelut pöllitään
Ja heteronormeja uusiksi laittavat
Kaali ja Herne ja Porkkana

Voi pinkki pojan sängyssä myös levon hälle suoda
Ja tytön punkka sininen voi hyvän unen tuoda
Tuo leikkipyssy perhana, sen nukeks vaihtaa Porkkana
Ja rooleja syvälle suohon ne survovat
Kaali ja Herne ja Porkkana

Tämähän oli tämmöistä harjoittelua ja tämä ruotsalainen epäilemättä hyvin korkealle nouseva tähti Törnblom puhui tietysti vain lastenkirjallisuudesta, mutta mikä estää meitä suomalaisia menemästä vielä askelta pitemmälle ja laittamalla ihan historiallistakin kirjallisuutta tiedostavaan uuteen uskoon. Näin äkkiseltään tulee respassa mieleen Vänrikki Stoolin tarinat ja siitä tarkalleen ottaen Sven Tuuvan traaginen tarina. Sehän ihan huutaa päivittämistään tiedostavalle tasalle.

Mites se Sven Tuuvan tarina siinä varsinaisessa eepoksessa menikään? Sven Tuuvahan oli tommonen tohelomman puoleinen renkipoika, jonka perusmetodina oli melko tuhoava ”ei oikeaan, ei vasempaan, päin mäntyä aina vaan”, jonka perusteella heppua voisi tietysti ajatella Suomen ensimmäiseksi keskustapuolueen kannattajaksi. Hepun siviilielämä ei oikein onnistunut, joten hän meni sotilaaksi ja kaatui Koljonvirran taistelussa sankarina.

Eihän tää tämmönen toimi. Tää on ihan pakko päivittää. Törnblomisoitunut tarina menisi varmaankin niin, että Sven oli tämmönen hyvin osaava ja aikaansaava gay-renki, jota hänen kylänsä ei seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi sietänyt, ja suvaitsemattomuuttaan karkoitti hänet. Näin ollen hänellä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin värväytyä armeijaan, ja kun ihmisellä tuppaa olemaan sitä huonoa tuuria, niin sitten, piru vie, sattuikin syttymään se Suomen Sota. Mutta jos tiedostavalla mielellä ajattelee, niin Sven Tuuvan tarinasta saisi kyllä mainion tiedostavan loppukohtauksen. Heitetään runomitta pois ja siirrytään proosaan. Se saattaisi mennä vaikka näin:

Venäläisten puolelta ammuttu tuli oli äärettömän tarkkaa ja ankaraa. Tuuvaa lukuunottamatta kaikki hänen ryhmänsä miehet olivat kaatuneet. Ja nyt tulitukseen yhtyi venäläisten tykistö. Kuolemankauhussa Sven ryntäsi eteenpäin ja näki edessään pienen notkelman. Sinne täytyy ehtiä, suojaan, suojaan, huusi kauhussa kiehuva tajunta. Hän ehti perille ja hyppäsi pieneen notkelmaan. Suojaan tulitukselta. Täsmälleen samaan aikaan hyppäsi toiselta puolelta notkelmaan myös venäläinen sotilas.

Kauhun hetki.

Niin Sven kuin venäläinen sotilas kohottivat kiväärinsä ampuma-asentoon.

Mutta sitten tapahtui jotakin. Sven näki venäläisen sotilaan ilmeessa jotakin, jonka hän tunnisti. Jotain, jota hän oli etsinyt koko elämänsä ajan. Ja jonka etsimiselle hän oli vasta hiljattain antanut itselleen peruuttamattoman luvan. Minä olen mikä olen. Ja venäläinen sotilas näki Svenin ilmeessä saman. Sen saman, jonka hänkin tunnisti. Molemmat heittivät yhtä aikaa kiväärinsä maahan. Oltiin hetki hiljaa. Sitten Sven sanoi:

- Minä aistin. Minä tunnen. Haluaisin…

Venäläinen sotilas puhui yllättäen suomea ja vastasi.

- Niin miekii. Mie tunnen sen saman. Ja mie haluisin kanssa. Mut täällä on sota käynnissä. Myö ei voija. Mie oon Vasili Arhippainen. Mie oon Prääsäst kotosin.

- Minä olen Sven Tuuva.

Miehet katsoivat toisiaan silmiin. Vallitsi hiljaisuus, kaipaus jostain kauniista ja ikävä siitä, ettei sitä voinut saavuttaa. Sitten Vasili alkoi puhua:

- Tiiätsie. Tää taistelu ei kestä enää pitkään. Mie tiiän. Rintama on jumissa. Kumpikaan puoli ei pääse eteepäin. Täs tullee tauko. Monta päivää.

Sven sanoi:

- Voitaisko me? Voisko se olla mahdollista?

Vasili sanoi:

- Taistelus tullee olemaan pitkä tauko. Tilanne rauhottuu. Sillon tullee eläimetki takasin. Tiijätsie sen puron yli menevän sillan tuosta kilometrin verran etelään?

Tiedän, sanoi Sven.

- Parin päivän pääst tullee linnut takasi järvelle. Ja kun kuikka huutaa ensimmäise kerran, niin sillon sie tiijät. Tule sil sillal. Mie oon siellä.

Katse riitti. Asia oli sovittu. Molemmat ryömivät omalle puolelleen. Taistelu alkoi pikku hiljaa laantua.

Kaksi päivää myöhemmin Sven kuuli, kuinka kuikka huusi järvellä. Hän sanoi esimiehelleen lähtevänsä hakemaan vettä. Kulkiessaan purosiltaa kohti hänen sydämensä pamppaili. Olisiko Vasili siellä? Olisiko hänen kohdattava taas pettymys? Olisiko hänen jatkettava jälleen yksinäistä kulkuaan sellaisten ihmisten keskellä, jotka eivät ymmärtäisi?

Vasili oli sillan toisella puolella. Sven viittasi hänelle ja Vasili ylitti sillan. Sanoja ei tarvittu. Heidän suudelmansa oli kiihkeä ja muu maailma unohtui. Vasili riisui paitansa paljastaen lihaksikkaan ylävartalonsa ja Sven teki samoin.

Ja sitten Sven tajusi, että joku oli vialla. Linnut eivät enää laulaneet. Niin Sven kuin Vasili käänsivät katseensa puron vierellä olevalle mäelle. Siinä oli Ruotsin armeijan sotilaita. Heillä oli käsissään kiväärit ja heidän ilmeensä olivat julmat ja halveksivat.

Vasili painoi päänsä väistämättömän edessä. Sven yritti vielä sanoa:

- Älkää… antakaa rakastaa…

Surmanlaukaukset kajahtivat. Maailma ei vieläkään ollut valmis ottamaan vastaan jotakin puhdasta ja kaunista. Läheisellä järvellä olevan kuikan huutokin oli tavallista alakuloisempi. Aivan kuin sekin olisi ymmärtänyt.

Jos ajatellaan tällaista kirjojen uudelleen päivittämistä, niin kieltämättä sillä olisi Suomessakin suuri työllistävä vaikutus ja jollainhan ne teolliset työpaikatkin on korvattava. Ehkä kirjojen uudelleenkirjoittamisesta saataisiin aikaan menestyksekäs yhteispohjoismainen brändi. Onhan siinä sopivasti orwellmaista seksikkyyttäkin.

Ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Äkkiseltään tulee mieleen vaikkapa edesmenneen sotakirjailijan Niilo Lauttamuksen tuotanto. Voisi ajatella, että hänen kirjoissaan esiintyvä kersantti Johannes Aihela ei menisikään vapaaehtoisena ss-joukkoihin Saksaan, vaan hän sluippaisi palveluksesta, siirtyisi Berliiniin, jossa hänestä tulisi salaperäinen Johann von Finland, mies joka organisoisi berliiniläiset gay-piirit suorittamaan Hitlerin salamurhan ja siinä samalla pitämään anaalista hupia roppa- ja rapakaupalla.

Lauttamuksen kirjan Hävittäjä-ässä voisi päivittää nykyaikaan. Siinä sankarina ei olisikaan Toivo Kuikka vaan Taina Kuikka ja hänen tyttöystävänsä Dhiirran, ensimmäiset suomalaiset naispuoliset Hornet-lentäjät, jotka kyllästyvät puolustusvoimien seksistisyyteen sekä militaarisuuteen, eroavat palveluksesta, ostavat ja kunnostavat vanhan DC-3 kuljetuskoneen ja alkavat kuljettaa uhkarohkeilla lennoilla paperittomia siirtolaisia Suomeen.

Mutta jos ottaa kielen poskesta ja miettii asiaa vakavasti, niin tuo jätkähän haluaa tosiasiassa kirjarovioita ja kyseessä on maltillisen kokoomuksen edustaja. Ylva totesi osuvasti, että tuolla pellellä näyttää olevan asiat todella hyvin, kun pitää keksimällä keksiä ongelmia. Mutta mieshän on vain muodissa mukana. Kuvainraastaminen on päivän sana. Itse en ole kylläkään varma, että saadaanko sillä aikaiseksi muuta kuin revittyjä kuvia.

21 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Ykälle sanon saman kuin joskus ennenkin. Nämä tarinat olisivat naurattaneet 80-luvulla Pahkasian kulta-aikana.

Todellisuus on valitettavasti muuttunut niin, että näitä tarinoita aletaan kohta julkaisemaan ihan tosissaan eikä pelkkänä vitsinä.

Kun todellisuus muuttuu Pahkasiaksi, ei Pahkasika enää naurata.

Närpes varg kirjoitti...

Täähä käy hyväst! Myö sankarpojat ruvetaaki kirjailijoiks! Muistatteko sen kohan, kun Rahikainen pyys huopaa ja kiljupulloo, et pääsis naimaa? No uuessa Tuntemattomas se sanoo jotta: "Mutta minäpä näin kommeita nuoria poikia tuolla tientevossa. Huovan minä ainakin otan. Paljaalla maalla sitä nyt kuka!

Tämähän on nähty jo entisessä Neuvostoliitossa. Aina kun ilmestyi uusi tietosanakirja, siitä rapsittiin pois ei-toivotut asiat ja henkilöt. Ja lehtikuvista retusoitiin veke ammutut ja leireihin lähetetyt. Kyllä historiaa on loppujen lopuksi aika helppo muuttaa.
Ja jälleen on Ruotsi eturivissä. Sveriges sak är vår!

Kiitos taas vavahduttavasta tiedosta, Ykä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vasarahammerille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Vasara: Noita tarinoita ei aleta ”kohta julkaisemaan” vaan niitä julkaistaan jatkuvasti ja sehän siinä hurjinta onkin, että jos ns. tiedostavassa mielessä puhutaan sujuvaa horinmummoa, niin kukaan (ainakaan valtapuolueissa) ei uskalla todeta että tyyppi puhuu sujuvaa horinmummoa, vaikka valtapuolueissakin tajutaan, että nyt puhuttiin taas kertaalleen sujuvaa horinmummoa.

Närpes Varg: Minä muistan lukeneeni jotain samanlaista aikanaan. Että Neuvostoliitossa piti vedota ”mitä Lenin todella tarkoitti”-kirjan nimenomaan viimeiseen painokseen. Jos käytti lähdeteoksenaan sitä aikaisempaa painosta, niin yllättäen olikin kansanvihollinen.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Saksassa julkaistiin 2006 sukupuolineutraali Raamattu, josta mahdolliset syrjivät sanankäänteet oli muuneettu.

Osataan nähtävästi muuallakin :/

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Korppi on oikeus. Tuo oli kyllä mullekin uutta. Mitä seuraavaksi?

Anonyymi kirjoitti...

Mites tää nyt ihan oikeassa elämässä menee?

Suomessakin on hävitetty kirjastojen varastoista Edgar Wallacen -Sandi -sarjan kirjoja poliittisesti liian arveluttavina.

Mark Twainin klassikot ovat olleet monesti ja monessa maassa tärähtäneistön hampaissa.

Mannerheimiahan on Suomessa kirjoitettu jo pariinkin otteeseen uusiksi ja osin ihan välikäsien kautta kuljetetuilla yhteiskunnan rahoilla.

Ukrainan kansannousujen yhteydessä Holodomor puuttuu asian journalistisesta taustoittamisesta kokonaan - oikeastaan kaikkialla.

http://en.wikipedia.org/wiki/Holodomor

Suomen Evankelisluterilainen kirkko on uudelleenkirjoittamassa kristinuskon Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä häpeäväksi kulttuurimarxilaiseksi yleishumanismiksi.

Yle on taas aivan täysi Reporadio.

Hesari on muuttunut vuosia sitten Pravdaksi - eikä edes levikkikierteeseen joutuminen saa sitä palaamaan takaisin journalismin pariin.

Ruotsista on tullut tuontikulttuurin avulla yksi maailman raiskausten, joukkoraiskausten ja groomauksen keskittymistä. Samalla media kertoo että joku on joukkoraiskattu Intiassa muttei ikinä - ainakaan tiedollisessa mielessä kattavasti - sitä mitä tapahtuu lähempänä.

Ruotsissa poltetaan tai yritetään polttaa koulu tai muu kunnallisten palveluiden keskus keskimäärin tahtiin kymmenen mestaa viikossa ja Suomessa saatetaan joskus uutisoida että joku tyttökoulu on Afganistanissa joutunut islamistien tihutöiden kohteeksi.

Kyllä tää tilanne näyttää aika vahvasti siltä että Eurooppa on menossa kohti uutta sotaa ja tällä kertaa sisällissellaista. Siunausta vaan bunkkereihin sitten.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tottahan tuo lista kaiken kaikkiaan pitää ja lopputulema lienee se, minkä ennustitkin. Ei voi sanoa, etteikö olis varoitettu. Ja totta myös se, että Rauhanvaltion tekosista Ukrainassa ei täällä pahemmin mainosteta. Pidetään peukkua siihen suuntaan, ettei tilanne siellä ihan yleiseksi ampumiseksi mene.

Anonyymi ja sen synonyymi kirjoitti...

Voi hyvä luoja että käy sääliksi ruotsalaisia näitä uutisia lukiessa. Tuo ainakin todistaa että maltillistenkin nuorisosiipi on niin kulttuurimarxismin mädättämä että muista kuin ruotsidemokraateista ei ole ainesta kurssin kääntämiseen.

Onko Ramzpaulin niminen muuten Ykälle tuttu? Vanhempi yhdysvaltalainen herra joka tekee youtubevideoita joissa hän kommentoi ajankohtaisia uutisia alan miehen näkökulmasta:

http://www.youtube.com/user/ramzpaul

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle & sen synolle. Ja sääliksi käy ruotsalaisia minullakin. Kehittivät aikanaan ehkä maailman toimivimman yhteiskunnan ja nyt ovat nostaneet kansallisen itsemurhan itseisarvoksi. Tuo linkittämäsi heppu on minulle ihan uusi tuttavuus.

Becker kirjoitti...

"Tarinoita uppoavasta lännestä" eli Ykä on hyvin perillä mätänevästä läntisestä naapurimaasta. Parastahan tässä on se että uutiset eivät lopu kesken vaan niitä tulee yhä lisää. Mutta aivopesty kansa se vaan sahaa omaa oksaansa äänestämällä oman kulttuurinsa vihollisia itseään edustamaan.

Mutta tuo "Kolme iloista rosvoa, Kasper ja Jesper ja Joonatan.
Olen nähnyt sen näytelmän tuollaisen 6 kg:n jauhesammuttimen kokoisena Kansallistetatterissa, ja se oli kyllä esitys, jonka muisto ei ole haalistunut vuosien aikana. Tunnusmelodia on jäänyt mieleni syövereihin, sillä siinä on hyvä tempo ja melodia. Ja nyt Ykä pukkaa siihen uudet sanat joiden loppuriimitys osuu aivan nappiinsa. Sitä nyt ollaan hyräilty tässä puolen iltaa naama virneessä. Hieno oivallus, Bravo !
Saas nähdä milloin kulttuuristalinistit alkavat raapia kotiovea rasisiteja hakiessa. Touhu alkaa muituttamaan Josefin ja Aatun vastaavaa.

vieras kirjoitti...

Nämä jutut eivät jurpi kun menee tiedotusvälinelakkoon. Hankkii sitten tarvittavat tiedot omia kanavia pitkin.

Sisällissota olisi suurempi vahinko mokuttajille itselleen sekä heidän lemmikeilleen. Nuiville se ei tulisi yllätyksenä koska ovat osanneet ennustaa sitä ja varoittaa siitä. Nuivat eivät toivo sen tapahtuvan, ja siksi he pyrkivät puhkaisemaan paiseen sivistyneellä tavalla. Tästä syystä he selviävät siitä paremmin. Kyse on valinnasta: easy way or hard way.

Totesin aiemmin että norjaiset eivät koe tarpeen apinoida Ruotsia. Mitä enemmän Ruotsissa mölistään Norjasta, se tarkoittaa sitä että Norja tekee jotain oikein.

Nuivien kannattaisi lähteä opintomatkoille vaikka Baltiaan tai muualle entiseen itäblokkiin hakemaan ideoita. Siellä ei tuommoista Ruotsin meininkiä ole. Sosialismista saatiin tarpeeksi 1945-1989. Sen jälkeen ne yhteiskunnat ovat olleet aika konservatiivis-kansallismielis-porvarillisia mikä ei anna mahdollisuuksia ruotsalaistyylisille hallusinaatioille. Valko-Venäjä on kummajainen ja fiilistelee neuvostonostalgialla, muttei sekään harrasta itseinhoa. Lukashenko lienee edes jollain tavoin kiinnostunut kansan edusta.

Ekku kirjoitti...

Minä kun olen aina luullut, että osapuilleen ainut hyvä asia, joka Ruotsista on tullut on astrid Lingrenin lastenkirjat.

Ne muuten kelpaavat siskontytöillekin oikein hyvin ainakin elokuva-versioina ja uskallan sanoa, että ovat arvomaailmaltaan ihan sitä terveintä kamaa, mitä lapsille nykyään esitellään.

Kunhan nyt oppivat kunnolla lukemaan, niin täytyy ruveta noita kirjoja sinne pikkuhiljaaa kuskaamaan.

Inhottava tapa käyttää lapsia oman poliittisen agendan ajamiseen.

Ghettomaksaja kirjoitti...

Tuo Ykän mainitsema historian muuttaminen on loppujen lopuksi yllättävän helppoa jos on riittävän laajat valtaoikeudet, ja tähän diktaattorivaltiot luottavatkin. Annan esimerkin:

Eräs professori kertoi pelanneensa yhdessä ystävänsä ja erään NL:sta loikanneen tiedemiehen kanssa Trivial Pursuitia viimeeksimainitun kotona (käsittääkseni tämä tapahtui 80-luvulla). Ilta sujui mukavissa merkeissä siihen asti, kunnes isäntä joutui vastausvuoroon kysymyksessä "Kuka keksi hehkulampun?". Neukku pamautti välittömästi ja vakavalla naamalla vastaukseksi "Stalin". Professori ja hänen ystävänsä remahtivat nauruun, että heititpä hyvän läpän. Isäntä ei kuitenkaan ollut ollenkaan huvittunut, vaan laittoi sekä pelin että hirnuvat vieraat pellolle ennen kuin nämä ehtivät kunnolla edes tajuta mitä tapahtui.

Pari päivää myöhemmin neukku tuli pyytämään anteeksi suuttumistaan. Hän kertoi tarkastaneensa asian (tällä kertaa länsimaisesta tietosanakirjasta) ja selitti, ettei osannut ollenkaan epäillä moisen tiedon oikeellisuutta, kun se oli hänelle aikoja sitten koulussa opetettu. :)

Vasarahammerille: eikös Jussi jo aiemmin ole kirjoittanutkin tuosta, että Pahkasika lopetti sen takia, koska muu media ehti saavuttaa ns. parodiahorisontin aivan itse - ts. kukaan toimituksesta ei enää osannut keksiä niin hullua juttua, ettei sitä voisi joku vatipää julkaista ihan päivälehdessä.

Ja juuri tuota Rautaruukin myymistä viime kirjoituksen kommentissani tarkoitin. Ehkä hyvä että Helge Haavisto kuoli tässä pari vuotta sitten, eipähän tarvinnut hänen enää olla näkemässä tätä meininkiä. Jos pilven reunalta katselee niin epäilen että laittaa saman tien Äijälle vetämään anomuksen että 1 kpl pallosalamia nykyisen TJ:n persieen, kiitos.

P.S. Yritin laittaa kommentin jo eilen, mutta silloin Blogger herjasi mysteeristä virheilmoitusta.

Anonyymi kirjoitti...

Kun tässä pohditaan tota narratiivista horisonttia ja sen suhdetta parodiahorisonttiin, poliittiseen horisonttiin ja ties mihin horiin ja mihin sonttiin niin tyrkkään lusikan soppaan vähän silleen erikoista reittiä.

Haukkaisen Teppo (se kuuluisa nelipyöräinen puhekonefyysikko, tiäksää) on postannu sille paremmalle Luonto -nimiselle lärpäkkeelle pohdintaa mustien aukkojen tapahtumahorisontin ilmiöistä. Kertoilevat jo jotain vaikka on vielä vertaisarviointi vähän kesken. Luottaisivatko sitten siihen että Teppo tajuaa edes puolittain mitä höpisee.

Hawkinghan on lujasti sitä mieltä että mustien aukkojen sisältä tulee niin tietoa kuin ainetta - tosin tunnistamattomassa muodossa. (Veikkaan että tässä tarttee olla tarkka siinä miten ton sanan "tunnistamaton" mieltää.)

Hawkingin mielestä tapahtumahorisontti ei ole vaan silleen yks semmonen raja vaan sen oheen pitää ottaa myös näennäishorisontin käsite. Se on vähän sellainen "tiedon ja aineen manala/haades/kiirastuli" joka vangitsee ainetta ja tietoa väliaikaisesti. Sitä en tiedä että onko näennäishorisontti se tapahtumahorisontin karvainen vyöhyke vai ei. (Tää ei sit ollut huonoa huumoria vaan ihan oikeaa pohdintaa.)

Tiivistettynä: Mustalla aukolla olisi siis todellinen tapahtumahorisontti, mutta se ei olisikaan luonteeltaan sen enempää Newtonilaisen kuin Einsteiniläisen mallin mukainen vaan... jotain muuta. Sen lisäksi olisi tämä näennäishorisontti, joka olisi mustan aukon "todellinen" horisontti. Näillä kahdella horisontilla on vuorovaikutussuhde ja valo/aine/tieto vangittuu ainakin osin niiden välisessä rajapinnassa. Mustan aukon pienentyessä näennäishorisontti voi purkautua pois. Silloin voisi syntyä... melkoista kuhinaa.

Näin asiaa ollenkaan tajuamattoman maallikon silmin asiassa on kaksi hyvin mielenkiintoista ulottuvuutta:

1) Aivan kuin Haukkasen Teppo olisi käsitellyt ainetta ja energiaa tuossa teoretisoinnissa enemmän informaation kuin energian luonteisina.

2) Tarkemmin miettien Tepihän kuvaa Ruåttin mennyttä, nykyistä ja etenkin tulevaa poliittista tilaa ja keskustelua fysiikan termein.

Ja kolmas kohtahan on sitten se, missä mä en sulkisi pois erästä hassua ajatusleikkiä. Entäpä jos nää atomiytimen vuorovaikutusvoimat heittävätkin mustassa aukossa silleen häränpyllyä että kyse ei olekaan äärimmäisen tiheästä "mustasta pisteestä" jolla on tapahtumahorisontti vaan kyse onkin kuplasta, jossa työntävät voimat voittavat vetävät voimat eikä musta aukko luhistukaan pisteeksi vaan "kuvuksi" joka oikeastaan on se "klassinen tapahtumahorisontti" niin että tämä näennäishorisontti on sitten lähinnä "tapahtumahorisontti-kuplan" "elämisestä" ja ominaisuuksista syntyvä rajapintailmiö.

(Niin kuin jokainen itsestäänselvästi tajuaa niin leikissä on puolet tosikkoutta ja en tietenkään ole jättänyt tuossa huomiotta näitä rajapinnan elektroni-positroni-välittäjähiukkas -karusellileikkejä jotka voivat pienentää mustaa aukkoa ja luoda siitä lähtevän energiasuihkun.)

Siunausta semantiikkaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Vieraalle, Ghettomaksajalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Tietysti tässäkin oli kyse yhden hepun mielipiteestä, niin kuin vähän aikaisemmin yhden ruotsalaisen feministin mielipiteestä. Mutta ne ”yhdet heput” ja heidän mielipiteensä kun on jo ruotsalainen vakio. Ja kun ruvetaan ihan oikeasti tuumimaan, että kirjat pitäis kirjoittaa uusiksi, niin voidaan todeta, että kaikuja 1930-luvulta oikeasti on olemassa, tosin niihin emme ole syyllisiä me pahat kansallismieliset.

Vieras: Tuossa mahdollisessa sisällissodassa asevelvollisuusarmeijalla on muuten oma etunsa. Se kun ei kovin herkkään ammu omia ja saattaa, piru vie vielä liittyä kansallismielisten puolelle. Tuo Baltia on edelleenkin hyvä esimerkki, ja kannattaa aina muistuttaa, että onkos Baltiaa jotenkin pyritty eristämään, kun se ei toimikaan automaattisena turvasatamana. Ja vastaushan oli, että eipä sitä ole. Valko-Venäjän suhteen ei minulla tieto riitä.

Ghettomaksaja: On tainnut olla aikaisemminkin puhetta asiasta, mutta todetaan vielä, että joku vuosi sitten Pahkasikahan suunnitteli paluuta, mutta mitään ei ole kuulunut. Ehkä heput ovat todenneet, että parodia alkaa olla tervejärkisempää kuin todellisuus. Se blogger temppuilee aika ajoin. Kannattaa kopioida kommentti talteen. Jos on kirjoittanut puolikin sivua tekstiä ja se häipyy, niin sekös jurppii.

Ano: Siunausta sinnekin päin. Minä jopa ymmärsin osan tekstistä. Ruotsalaista tiedostamiskvanttifysiikkaa ei tosin selvitä edes Hawking.

Becker kirjoitti...

Tuossa ruotsalaisessa keskustelussa noin yleisesti ottaen on se huvittava tai itseasiassa aika pöyristyttävä piirre, että siellä jatkuvasti jankataan demokratiasta. Eli tuo kulttuuristalinistien demokratia käsitys on aika lailla samankaltaista kuin 30-luvun Saksassa tai Neukuissa. Ja he iitse tosiaan uskovat, että demokratiaa on se että saadaan Sverigedemokraterna pois kuvioista, kun se ei sopinut tähän PK maahanmuuttofilosofiaan.
Muuttaessani(ensin vain muutamaksi vuodeksi)Ruotsiin kuvittelin kansan olevan jotakuinkin tolkuillaan, mutta viime vaalit kyllä aukaisivat simmut, ja tuumasin että nämähän ovat aivan kaheleita.
Muistan aikoinaan keskustelleeni erään Neuvostoliittolaisen kanssa, ja hän oli tiukasti sitä mieltä, että heillä oli demokratiaa, kun sai äänestää. Sinänsä ihan ok, mutta kun vaaleissa oli vain yksi ehdokas.... Mutta hänen mielestään se oli demokratiaa, ja mikäs siinä. Käsite demokratia on hyvin venyvää sorttia, sehän me tiedetään.
Onhan Suomikin Käteisen mielestä hyvinvointivaltio, asia josta voidaan olla hyvinkin eri mieltä.
Käteisen ja Urpilaisen hallinnon jälkeen se sitä nyt ainakin taatusti vähemmän.

Niin ja niistä ruotsalaista soltuista Afganistanissa olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Erään tuttavani poika on ollut siellä kaksi rundia, ja kehui naapurimaan porukkaa erityisen päteviksi. Jotta ihan kaikki toivo ei sentään ole menetetty.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Ekku: Kommenttisi näytti seikkailevan kyberavaruudessa eräänkin tunnin, ennen kuin tuli perille. Pahoittelen. Ja totean saman kuin sinä, että pikkunulikkana noita Peppi-leffoja oli kiva katsella. Ihan vaan katselemisen ilosta. Niin kuin vaikka jotain Vaahteramäen Eemeliä. Hauskoja juttuja pikkunulikalle. Tuo lasten käyttäminen politiikkaan ällöttää. Panin sen jo merkille silloin, kun Suomessa aikanaan vaahdottiin siitä ydinaseettomasta pohjolasta (poislukien Kuolan niemimaa totta kai, tosin eihän niitä ydinaseita pohjolassa muualla ollutkaan, mutta ei silloinkaan takerrettu yksityiskohtiin) ja niissä mielenosoituksissa kuskattiin mukuloita kärryissa mukana ja kärryissä oli niitä rauhankylttejä. Jospa mukulat kumminkin aikuisiksi kasvettuaan saisivat itse muodostaa omat mielipiteensä.

Becker: Eikös se vapausnäkemys mennyt niin, että länsimainen käsitys vapaudesta on vapaus johonkin ja kommunistinen käsitys vapaudesta on vapaus jostakin, niin kuin vaikka ajattelusta ja mielipiteen muodostamisesta. Ruotsi on valinnut sen jälkimmäisen. Odotellaan Ruotsin seuraavia vaaleja. Ainakin siellä on tiedossa paskanheiton maailmanennätys.

Ja mitä tulee ruotsalaisiin miehiin, niin kun sotilaitten lisäksi katsoo vaikka maan jääkiekkopelaajia, niin ei ne heput mitään tyhjähousuja ole. Oliskos niin, että ruotsalainen pinna venyy vielä asteen pidemmälle kun suomalainen. Vaan entäs kun sekin sitten lopulta katkeaa?

Anonyymi kirjoitti...

Onhan Ruottista muutakin hyvää tullut kuin Astrid Lingrenin kirjat, vanhat kunnon 200 ja 700 sarjan volvot, niitä ei kyllä saanut ajammalla rikki ja insinööriki osas ne korjata itse :)

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, -jpt-. Ja jos Volvoista kerran puhutaan, niin Volvo Amazon on kyllä yksi kaikkien aikojen tyylikkäimpiä autoja.

Anonyymi kirjoitti...

Kun todellisuus ja virallinen todellisuus ovat niin kaukana parodiahorisontin eri puolilla, ettei toisen päällä seisten enää näe toista, menettää hallinto moraalisen legitimiteettinsä.

Sitten tuleekin se vaihe, jossa Kelju K. Kojootti on juossut jyrkänteen reunan yli, mutta ei ole vielä tajunnut olevansa tyhjän päällä.

Sitten menee vähän aikaa.

Sitten alkavat sekä tajuaminen että putoaminen samaan aikaan.

Sitten tulee pahaa jälkeä.

Talouden puolella tuo Ruotsin tie tunnetaan kaaviona nimeltä "Bubbles and Manias".

http://people.hofstra.edu/jean-paul_rodrigue/images/bubblesandmanias.gif

Suomessa ollaan kai menossa suunnilleen tossa "denial" -kohdassa.

Hurrit lienevät Bull Trapissa tai jo alkavassa Return to "normal" -vaiheessa.

Noi Media attention, Enthusiasm, Greed, Delusion ja "New Paradigm" menevät tietenkin päällekäin, mutta kyllähän jokainen tunnistaa ne jo menneiden vuosien lässytyksistä.

Usko auttaa voittamaan pelon, rakkaus on syy olla antamatta periksi ja usko auttaa sieltä epätoivon syvästä suosta ylös. Siunausta kaikille käyrän viimeisen neljänneksen eri vaiheisiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, ja kiitos linkistä. Tuo Kelju K. Kojootti oli varsin hyvä vertaus. Tosin nykyhallituksemme varmaankin jo tajuaa olevansa tyhjän päällä, mutta ankaralla uskomisella kuvittelee, ettei putoa.