KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXXIX

1. Foliopipoilua eli itärahoitteista sukututkimusta eli gallialaiskylä

Tulipa viime kirjoitukseen kommentoineen Anon (kiitos Ano) toimesta törmättyä uutiseen, jonka mukaan Venäjän duumassa on käsiteltävänä lakiesitys, jonka nojalla kaikki Suomessa asuvat venäjänkieliset henkilöt sekä useat supisuomalaisetkin voisivat saada Venäjän kansalaisuuden pikakäsittelyllä kolmessa kuukaudessa. Uutisen mukaan tällainen tarjous olisi voimassa kaikkialla entisen Venäjän imperiumin alueella.

Kieltämättä tämä uutinen hieman kiristää foliopipoa. Tarkoittaako se jollain tavalla, että Moskovassa ajatellaan Venäjän imperiumin olleen alueena se ideaalitila, joka kuuluisi olla olemassa nyttenkin tai jopa on olemassa nyttenkin ja nykyiset imperiumista irrallaan olevat valtiot ovat vain häiriötiloja? Eikös muuten Puolakin kuulunut siihen Venäjän imperiumiin, joten terveiset vaan täältä Huitsinnevadasta sinne Varsovaankin.

Ilta-Sanomien uutisessa jatketaan asian tuumailua, liekö foliopipoilua sielläkin, mutta varsin mielenkiintoisesti kumminkin:

Lakimuutos tulisi näin ollen koskemaan käytännössä koko Suomessa asuvaa venäjänkielistä väestöä, ei siis pelkästään Venäjältä muuttaneita. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2012 lopussa 70 899 venäjänkielistä henkilöä.

Mikäli lakimuutos menisi tällaisenaan läpi, Suomesta löytyisi myös paljon suomalaisia, jotka voisivat hakea itselleen Venäjän kansalaisuutta.

Hakemuksen voisivat mitä ilmeisimmin lähettää esimerkiksi Venäjän vallankumousta paenneiden henkilöiden venäjää taitavat suomalaiset jälkeläiset ja jopa aivan tavalliset kantasuomalaiset venäjäntaitoiset henkilöt, sillä hehän asuvat joka tapauksessa entisen Venäjän imperiumin alueella.

On tietysti hyvin epätodennäköistä, että venättä taitavat suomalaiset ryhtyisivät hakemaan Venäjän kansalaisuutta. En usko myöskään, että jo aikaa sitten suomalaistuneet venäläiset ja heidän  supisuomalaistuneet jälkeläisensä ovat asiasta kovin innostuneita. Mutta kun tässä viimeisessä kriisissä on monesti todettu, että älkää ajatelko venäläisten päätöksistä ja toimista kuin länsimaalaiset, vaan pyrkikää ajattelemaan kuin venäläiset, niin yritän ajatella niin, vaikkei minusta venäläistä saa millään ilveellä.

Jos ajattelen asiaa venäläisen kansankiihottajan (tai erään suomalaisen dosentin) näkökulmasta, niin asiaan liittyvä tuumailu tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Suomeenhan on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tullut huomattava määrä venäläisiä eli niitä potentiaalisia suojelun kohteita. Mutta tänne on tullut jo kauan aikaisemminkin ihan yhtä lailla huomattava määrä venäläisiä. Nämä venäläiset ovat aikaa sitten suomalaistuneet, enkä ole varma, onko heidän jälkeläisillään enää edes kovin hyvää venäjän kielen taitoa. Joka tapauksessa he ovat vallan hyviä suomalaisen yhteiskunnan jäseniä.

Mutta kansankiihottaja voisi kuitenkin takertua siihen, että hehän ovat etnisesti venäläisiä. Jollakin prosentilla nyt kumminkin. Ja termin ”suomalaistuneet” tilalle voi oikein helposti vaihtaa termin ”suomalaistettu”. Ja sittehän on varsin helppoa vielä jatkaa termillä ”pakkosuomalaistettu”. Eli suomalaiset ovat tietoisesti riistäneet suurelta määrältä ihmisiä oman verenperintönsä ja yhteyden Äiti-Venäjään. Lisäksi kansankiihottaja voisi kaivaa esille erään kuuluisan dosentin lausunnot ja julkaista uutisena Venäjällä, että viattomien venäläislasten pakkosuomalaistamista on tehty jo vuosikymmeniä ja se jatkuu edelleenkin.

Mihin tietysti nämä kyseiset sata vuotta täällä asuneet venäläistaustaiset ihmiset voisivat todeta, että ei o perää. Kyse on omista valinnoista. Ja siinä he ovat tietysti oikeassa. Mutta en ole varma, onko tätä duuman lakialoitetta edes tarkoitettu sitä varten, että he harkitsisivat Venäjän kansalaisuuden hankkimista. Olisiko koko touhu tarkoitettu Venäjälle itselleen ja siellä asuville venäläisille? Muistutukseksi, että ideaalitilaan ei olla päästy vielä takaisin, ja rajan / rajojen takana on uhattuja kanssavenäläisiä. Joitten olemassaolosta tulee muistuttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Tämä voi olla foliopipoilua. Mutta nykymaailmassa siihen on varsin helppoa sortua. Ja kun katsoo karttaa venäläisestä näkökulmasta, yltää Venäjä hyvin kaukaa hyvin kauas. Läpi lähes koko Euraasian. Mutta sen läntisimmillä reunoilla, siellä Euraasian luoteiskolkassa on vieläkin häiriötiloja. Ideaalitilaa ei ole vielä saavutettu. Ehkä Moskovasta katsellaan Suomeakin vähän samalla lailla kuin Julius Caesar katseli Asterixin gallialaiskylää.

Ikävää vaan, että meillä ei ole Akvavitixia apunamme.

2. Ei kieltä vaan viestintää

Toiseen uutiseen tuli törmättyä taas kerran Mediaseurannan kautta (kiitos taas Roopelle). Sen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on esittänyt ulkomaalaistaustaisten terveydenhuollon ammattilaisten kielitaitovaatimusten kiristämistä. Esitys on minun mielestäni hyvä. Samoin varmaan monen muunkin lukijan mielestä. Onhan tässä tullut terveyskeskuksissa hypättyä ja aina useammin jää epäselväksi, että mitä se lääkäri oikeastaan sanoi.

Sen sijaan Kajaanin ammatikorkeakoulussa ulkomailta tulleille sairaanhoitajille suomen kieltä opettavan lehtorin Maija-Liisa Punta-Saastamoisen mielestä esitystä ei tulisi tehdä. Hänen perusteitaan en oikein ymmärrä.

Meillä on sellainen outo harha, että kaikkien pitäisi puhua Suomessa täydellistä suomea. Se aika on mennyt jo. Nyt täällä asuu vähän erilaisia suomalaisia, jotka puhuvat erilaista suomea. Siinä ei ole mitään vikaa.

Ensinnäkään jos henkilö on vasta saanut laskettua saappaansa Suomen kamaralle, hän ei muutu automaattisesti suomalaiseksi,. Eikä edes vähän erilaiseksi suomalaiseksi. Hän on ulkomaalainen. Punta-Saastamoisen mielestä se tilanne, joka on hänen mielestään hyvä, päätyy kyllä helposti siihen, että Suomessa puhutaan jossain vaiheessa jonkunlaista pidgin-suomea. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on suomen kielen opettaja, pidän hänen näkemystään vähintäänkin outona.

Punta-Saastamoinen jatkaa opetustaan lauseella, joka ei ainakaan minun käsittääkseni tarkoita mitään:

Kun puhutaan asiakaspalvelusta, suomen kielen oikeakielisyys ei ole se tärkein juttu. Uskon, että viestintätaito ja asiakaspalvelu ovat avainasemassa.

Jokainen, joka on asioinut arvauskeskuksissa, on huomannut, että ulkomaalaisen henkilökunnan (vaikka se varmaankin voi olla ammatillisesti kovastikin pätevää) ongelmana ei ole se, että ihan kaikki suomen kielen sijamuodot eivät taivu prikulleen. Ongelmana on se, että puheesta ei tahdo saada mitään tolkkua.

Siitä minulla herääkin kysymys:

Jos et osaa kieltä, kuinka voit viestiä?

3. Kaunista, hyvin kaunista

Palataanpa viime kuun puolelle. Tuli meinaan törmättyä jne, mutta en muista mitä kautta. Kiitos nyt jollekin joka tapauksessa. Niin, tuon oikein tiedostavan väestönosan mielestä maailma on varmasti kaunis paikka ja täynnä mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia löytyy sellaisistakin asioista, jotka vähemmän tiedostavan väestönosan mielestä ovat lähinnä uhkia. Yksi sellainen on tuo tolkuton väestönkasvu.

SPR:n alaisuuteen kuuluva Ei-rasismille!-hanke näkee globaalissa väestönkasvussa mahdollisuuksia, ja perin tuttuja sellaisia. Tämä seuraava kappale on jotenkin niin kuvaava:

Pelon ja uhan korostamisen sijaan on tärkeää lisätä välineitä ymmärtää tämän hetken globaalia tilannetta – ja sitä kautta lisätä toimintaa tasavertaisen kehityksen puolesta. Voisi esimerkiksi pohtia sitä, miten Afrikassa kasvava työvoima voi auttaa harmaantuvaa Eurooppaa.

Kaunista. Hyvin kaunista. Entä jos nyt tulisi hälytys? No, myöhän Vanhalan pojan kanssa pantais kookoo asemaan ja lasetettais tuonnepäi ja… jaa… niin… sori… tuo oli siitä toisesta jutusta. Vaan perin kaunista se oli tämäkin. Kaiken salaisuus lienee positiivinen ajattelu. Älkkä menettäkö toivorikkaut millän taval. Kyl kasvava työvoima piissa.