torstai 22. tammikuuta 2015

YRJÖPÄ VAAN HYVINNIIN, PERSKELES

Eli tarina siitä, kuinka pikku-Ykästä tuli iso, paha ja nuiva Yrjö

Kirjoitin hiljattain tarinan Hallintoalamainen ja Epäilyksen Piru, joka oli tietynlainen kooste useista henkilöistä ja tapahtumista koottuna yhden henkilön elettäväksi. Kyseessähän oli se prosessi, milloin ihminen ns. nuivistuu. Nuivistuminen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta yleensä sillä mielletään, että huomaa niin hillittömän maahanmuuttopolitiikan kuin monikulttuurisuuden pakkohaalimisen olevan maallemme ja kansallemme äärimmäisen vahingollista. Yleensä nuivistumiseen liittyy myös vahvana tunne, että jumaliste, minuahan on kusetettu.

Ihminen voi olla nuiva nähdäkseni kolmella eri tasolla. Ensimmäisellä tasolla hän on nuiva omassa mielessään, eikä kerro asiasta kuin korkeintaan läheisilleen. Toisella tasolla, missä itsekin majailen hän on nuiva julkisesti siten, että tuo esille ajatuksensa ja mielipiteensä erityisesti internetissä, muttei paljasta henkilöllisyyttään. Tämä on valitettavasti monelle ihmiselle pakkotilanne, sillä ihmisen pääelinkeino on syöminen ja julkinuivuus ei millään muotoa edistä julkisella sektorilla työskentelevän ihmisen urakehitystä ja saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä urasta entisen. Kolmannella tasolla ihmiset toimivat sitten omalla nimellään ja pyrkivät muuttamaan vallitsevaa asiantilaa poliittisin keinoin. Heille nostan hattua taivaan korkealle.

Nuivistuminen on kiinnostavaa ihan inhimilliseltä taholtakin katsottuna. Siitä on osoituksena esimerkiksi Hommaforumilla sijaitseva ”Milloin ja miten nuivistuit”-keskusteluketju, jossa on tällä hetkellä muistelmia kaikkiaan 28 sivua, ja sieltä löytyy monenlaisia teitä tänne niin sanotulle Voiman Pimeälle Puolelle. Kertomuksia siitä, kuinka suomut putosivat silmiltä.

Olen itse syntynyt 1960-luvun puolivälin kieppeillä ja minun käy sääliksi sanotaanko vuonna 1995 syntyneitä nuoria ihmisiä. Heidän elämässään nuivuus on jo pakon opettama asia ja ihmisen on jo melko pian valittava, onko nuiva vaiko ei. Meidän ikäluokkamme ei sitä tarvinnut tehdä. Nuivuutta ei ollut, koska sille ei ollut mitään tarvettakaan. YYA ja suomettuneisuus olivat tietenkin joka hetki tapetilla, sitä suorastaan elettiin ja hengitettiin, mutta kyseessä on kuitenkin eri asia kuin se nuivuus, jonka syyt tulivat 1990-luvulla ja siitä eteenpäin.

Ajattelin naputella muutaman rivin siitä kuinka itse nuivistuin ja miten minusta kehittyi sen sortin Voiman Pimeän Puolen kulkija, kuin mitä nyt olen. Luulen, että oma ikäluokkani tunnistaa siitä varsin tuttuja piirteitä ja nuoremmat taas voivat todeta, kuinka eri lailla he ovat päätyneet ratkaisuihinsa.

Yhteiskunnallinen hahmottaminen, tai ainakin sellaisen esiaste alkoi minulla joskus 1970-luvun alkupuolella. Tai no, niin kuin olen joskus ennenkin todennut, ymmärsin jo suurinpiirtein (meille oli tullut televisio) vuonna 1969 että oli olemassa joku sellainen kuin Vietnamin sota, mutta se jäi hahmottamatta, että mikä on Vietnam ja mikä on sota. Mutta aloitettuani kansakoulun törmäsin ensimmäiseen asiaan, jota saattaisi kutsua mokuttamisen esiasteeksi, ja se oli meille nulikoille jatkuvasti syötetty syyllisyys täydestä lautasesta.

Olihan meinaan niin, että mikäli jollekin oppilaalle ei kouluruoka maistunut niin, että lautanen olisi tullut lapioitua tyhjäksi, oli seurauksena luento nälkää näkevistä afrikkalaisista lapsista ja siitä, kuinka oppilaan tulisi hävetä kun hän ei syö ruokaansa vaikka toisilla on nälkä. Sainhan tästä luennosta oman osani minäkin. Olin silloin Pikku-Ykä, eikä minulla ollut vielä tarvittavia sanoja ilmaisemaan silloista tunnettani asiasta, mutta jotenkin niinhän se tunne meni, että jos minä nyt äyskäröin tämän lopunkin tillilihan naamariini, niin millähän ihmeen konstilla se vie nälän tuolta neekerilapselta, joka tuijottaa minua tuolla luokkahuoneen seinän julisteessa? Mutta vaikka tarvittavat sanat olisivat silloin löytyneet, olisin ymmärtänyt jättää ne sanomatta, sillä silloiseen maailmanaikaan ei opettajille sanottu vastaan.

Yleensäkin kansakoulussa ja sittemmin peruskoulun alaluokilla kehitysmaat olivat ärsyttävään asti pakollinen must ja pop, YK:ta ja Unicefia julistettiin joka helvatun välissä ja meille nulikoille tehtiin selväksi, että jostain syystä meidän on hävettävä omaa hyvinvointiamme ja tunnettava syyllisyyttä Afrikan köyhyydestä ja nälästä. Tämä siis koulussa. Kotona eivät vanhemmat Perskeleet vedonneet nälkäiseen neekerilapseen milloinkaan. Luultavasti hekin olivat tympiintyneet jatkuvaan kehitysmaa- ja kehitysapuhypetykseen, jota riitti sitten Yleisradion sillä yhdellä ainoalla kanavalla, mikä Nyhtänköljässä silloin näkyi. Niin kuin olin sitten jossain vaiheessa kovasti tympiintynyt minäkin. Pieni lapsi imee tietysti opettajan sanoman kuin pesusieni, mutta liika on liikaa, pikkunen pojannulikka ei kestä kuin tietyn määrän yleistä pakkosyötettyä maailmantuskaa ja viranomaispakotettua ventovieraaseen kohdistettua rakkautta joten jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että mitähän ihmeen pahaa niin minä, kuin Nyhtänköljän kunta kuin koko laaja Suomenmaa oltiin loppujen lopuksi sille Afrikalle tehty, kun sitä pitää joka väliin hokea. 

Afrikan maita ja kansoja ei koskaan syyllistetty omasta tilastaan. Siirtomaa-ajan riistosta kyllä jaksettiin vaahdota. Niin paljon ei minusta vielä individualistia löytynyt, että olisin pikkupoikana osannut esittää kysymyksen afrikkalaisten mahdollisesta omasta vastuusta asioittensa tilasta. Siihen ei kerta kaikkiaan annettu mahdollisuutta. Varsinaisesti asia ponnahti mieleeni myöhemmin, jolloin törmäsin termiin kwashiorkor, joka on tietysti se aliravitsemuksen aiheuttama sairaus, jota nekin afrikkalaismukulat, joka Unicefin julisteessa luokkamme seinällä minua syyttävästi katsoivat, kärsivät vaivanaan. Vaivana, jonka syömättä jättämäni tilliliha oli mahdollisesti aiheuttanut.

Kwashiorkorhan tarkoittaa käännettynä, ”hän, joka sai veljen”. Siinä vaiheessa alkoi mielessä kyteä, että mikäli siellä on niin tolkuton nälkä, niin miksi niitä nälkään kuolevia pitää ehdoin tahdoin tehdä vielä lisää. Vasta myöhemmässä vaiheessa sitten minullekin vahvistui, että Afrikan mailla oli ihan oikeasti osuus omaan kurjuuteensa, eikä sinne pumpattu kehitysapu auttanut mitään, vaikka meille 1970-luvulla niin kovasti varsinkin Tansaniassa tehtyä suomalaista kehitysaputyötä mainostettiinkin.

Kehitysavusta voidaan mennä vuoteen 1984, jolloin ensimmäisen kerran mieleeni juolahti epäilys, että kehitysmaiden näkyvä auttaminen saattaa olla myös keppihevonen sille, että länsimainen viihdetaiteilija keksii hienon keinon hankkia boostia hiipuvalle uralleen. Kyseessä oli tietenkin Bob Geldofin masinoima Band Aid ja sitä seurannut Live Aid. Se ei vaan jotenkin mennyt läpi silloin varusmiespalvelustaan suorittavalle Ykälle ja mielestäni saavutti itseään korostavassa jeesustelussaan ällöttävän tason. Jonka taas onnistui vielä ylittämään suomalaisten nilkkien perässä tekemä ”Maksamme Velkaa”, joka oli ja on yksi kaikkein hirvittävimpiä Suomessa tehtyjä musiikillisia tekeleitä niin musiikillisesti kuin tekopyhyytensä kautta yleensäkin. Silloinen tykkijulli-Ykä muistaa miettineensä, että mitähän ihmettä minä itse asiassa mahdan olla Afrikalle velkaa, mistä se velka on peräisin, mikä sen summa on ja ennen kaikkea millä helvetin oikeudella joku Juice Leskinen perää minua sitä maksamaan.

Yleensäkin niistä ajoista sai alkunsa varmaan vieläkin jatkuva ilmiö, jota voisin kutsua vaikka termillä ”siellä ja siellä menee huonosti, nyt ei auta muu kuin kerääntyä kokoon ja soittaa rock”. Ainoa, mikä näissä tapahtumissa oli varmaa, oli yleinen hulina ja varma krapula. Mutta olihan krapulassa osallistuva maku ja hei, nää tukifestarithan jatkuu vielä tänäänkin, että ei muuta kuin välittömästi loiventamaan. Siellä jo joku bändi on aloittamassa.

Jospa näistä Band Aideista hyppäämme muutaman vuoden taaksepäin, 1970-luvun lopulle. Aihe jatkuu tosin osittain samana. Jos suomalaisille hallintoalamaisille oltiin koko 1970-luvun syötetty Afrikkaa suurina ja vielä suurempina annoksina, niin toinen kyllästymiseen asti tuputettu asia oli rauhankasvatus, joka jopa Pikku-Ykän (jo) silloin rajoittuneen huomiokyvyn mukaan oli nimenomaan tietystä poliittisesta suunnasta määriteltyä Vain Meidän Rauhaa, joka ei muita rauhan muotoja hyväksynyt millään.

Tätä rauhanmakkaraa väkisin jältätessään Ykäkin törmäsi Suomessa lähes hysterian tasolle nousseeseen ilmiöön eli Ydinaseettomaan Pohjolaan. Teini-ikäinen Ykä ei löytänyt tuntemuksilleen silloinkaan kuvaavia sanoja, mutta kasvaneen kyllästymisen saattoi myöhemmin pukea sanoiksi niin, että koko hysteria antoi hyvin monelle ihmiselle matkalipun valmiiksi rakennettuun ideologiseen junaan, jossa itse asia ei ole tärkein, vaan sen mukanaan tuoma egoistinen ylensyönti, joka antoi mahdollisuuden katsoa toisia – vähemmän edistyksellisiä ihmisiä – nenänvartta pitkin, vaikka oman ajattelun substanssi ei siihen olisi oikeutta antanutkaan. Mutta valmiiksi ladeltua ideologista totuutta julistaessa ja nimilistoja kerätessä varsinkin monella naisella olo oli tiedostavan täyteläinen. Kyseessä oli eräänlainen egoismin ja joukkohysterian sekoitus, johon niin Ykä kuin moni muukin heppu perin pohjin kyllästyi, ja sitä mukaa kehitti tietynlaista esinuivuutta. Valitettavasti Ydinaseeton Pohjola oli vain lievähkö harjoitus siinä egoistisessa joukkohysteriassa, joka sitten Suomen valtasi 1990-luvulla ja aina siitä eteenpäin. 

Mutta siitä myöhemmin kirjoituksessa, joten palataan takaisin 1970-luvulle ja siirrytään toiseen ilmiöön, joka liittyy osittain aiheeseen. Se on kytköksissä sinänsä edelliseen ja on omalta osaltaan aiheuttanut nälkää ja kurjuutta, ja jota ei mielellään mediassa mainostettu, koska se soti kehitysmaaidealismia vastaan. 1970-luvullahan elettiin vielä siirtomaasotien aikaa. Erityisesti Portugalin siirtomaat taistelivat emämaataan vastaan. Samoin Rhodesiassa alettiin taistella valkoista valtaa vastaan. Uutisointi näistä taisteluista tuli tietysti virallisen median kautta (muutahan ei ollutkaan) ja siitä hahmottui sellainen kuva, että sen myötä Pikku-Ykäkin piti näitä vapaustaisteluja oikeutettuina. Kyllähän sentään kansoilla oli oikeus itsenäisyyteen, kun kerran Suomellakin. Jotenkin mediassa vain puhuttiin Angolan kansasta, Mosambikin kansasta jne. vaikka eihän sellaisia ollut olemassakaan. Olipahan vain suuri joukko erilaisia kansanryhmiä samojen rajojen sisällä.

Kun Afrikan maat sitten vapautuivat siirtomaavallasta, ei ampuminen siellä tietenkään loppunut, vaan kaikenkarvaiset sissiliikkeet aloittivat keskinäisen lahtaamisen, joka päättyi pääosin marxilaisten liikkeitten voittoon. Angolassa voitti MPLA. Mosambikissa Frelimo. Rhodesiassa siirryttiin mustien valtaan ja siitä tuli Zimbabwe. Nälkä ja kurjuus Afrikassa jatkui, ja itse asiassa jatkuvien sotien ja toinen toistaan hullumpien hirmuhallitsijoitten myötä paheni, ja uutisoinnissa törmäsin asiaan, jota myöhemmin nimitettiin poliittiseksi korrektiudeksi, eli Afrikan kurjuus ei kuitenkaan ollut afrikkalaisten omaa syytä, vaan jotenkin se edelleenkin vyörytettiin länsimaitten kontolle. Jälkeenpäin ajatellen on usein käynyt mielessä, että näinköhän noilla mailla olisi parempi olla, jos ne olisivat edelleen siirtomaita.

Olihan Afrikassa toki niinkin hurjia diktaattoreja, että länsimainen mediakin reagoi. Tunnetuin oli tietysti Ugandan Idi Amin. Tietysti suomalainenkin media pääosin esitti Aminin lähinnä itselleen mitaleita jakavana vitsinä, ja miehen hirmuteoista kuultiin laajemmin vasta myöhemmin. Yhtä kaikki, Idi Aminin vallan loppuessa Ykäkin näki eräänlaisen afrikkalaisen menestystarinan, jota seurasi uutisista hyvin mielenkiinnolla. 

Aminhan oli hyökännyt joukkoineen vuoden 1978 loppupuolella Tansanian puolelle. Tansanialaiset vetivät herneet nenään, mobilisoivat joukkonsa, totesivat että osataan sitä täälläkin ja pistivät Ugandan armeijaa kunnolla kuokkaan. Tansanialaisjoukot valtasivat Ugandan pääkaupungin Kampalan jossa heidät otettiin vapauttajina vastaan ja pakottivat Idi Aminin lähtemään maasta. Kaunis tarina oikeastaan. Afrikkalainen veljenkäden ojennus. Ylen uutisissa raportoitiin tapahtumista varsin paljon. Onnellinen afrikkalainen loppu, joka jätti tietyllä tavalla hyvän maun suomalaistenkin suuhun. Annettiinhan sinne Tansaniaan sitä kehitysapuakin.

Siihen se uutisointi tietysti jäikin, eikä sitä hirveästi mainostettu, että Aminin joukkojen puolella tappeli myös PLO:n joukkoja ja libyalaisia. Eikä siitäkään samalla mitalla uutisoitu, että Ugandassa jatkui terrori ja alkoi melkein heti uusi sisällissota. Vanhat konstit, pärstät vain vaihtuivat. Olisiko niin, että Idi Amin oli ensimmäisiä niitä kuuluisia yksittäistapauksia? Hän kun oli uskonnoltaan muslimi.

Mutta niin vain jäi meikäläisenkin mieleen pääosin se, että Ugandassa päästiin pahasta eroon. Se oltiin pystytty henkilöimään yhteen mieheen, eivätkä afrikkalaiset edelleenkään olleet vastuussa heihin kohdistuvasta heidän itsensä tekemästä pahasta. 

Noin vuotta aikaisemmin oltiin kerrottu eräs toinen afrikkalainen tarina, joskaan ilman suurta menestystä. Silloin käytiin Ogadenin sota, jossa joku valtio, hetki, mikäs sen nimi oli kun ei heti muista, niin joo, Somalia hyökkäsi naapurimaansa Etiopian kimppuun. Etiopian muisti paremmin, kun siellä oli niitä kovia juoksijoita. No, Somalia sai alkumenestystä ja eteni. Sitten Etiopia teki kuubalaisten avulla vastahyökkäyksen ja ajoi somalit takaisin. Rajoja ei siirretty. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä, saattoi somalialainen solttu tuumia marssiessaan rynkky olalla rajan yli omalle puolelleen.

Niin Ykä kuin varmaan likimain jokainen sen aikainen suomalainen tuumi rähinästä että kiinnostaa kuin kilo paskaa. Antaapa noitten rähistä keskenään, jos kerran huvittaa. Eihän noista meille kuitenkaan koskaan mitään harmia kerry. Jos näin jälkeenpäin niputettaisiin suomalaisten kaikkien aikojen suurimmat virhearviot, niin epäilemättä tämä päätyisi TOP 3:een.

Siinäpä siirryttiin sitten 1980-luvulle ja minäkin kauhistelin muitten mukana Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa. Tai no, en pahemmin julkisesti koska asia ei loppujen lopuksi tippaakaan kiinnostanut, mutta koska se oli asia, jota piti kauhistella, totesin minäkin kysyttäessä että on se vaan hullun touhua se, on se niin, hjuu. Etelä-Afrikan valkoista valtaa vihattiin lännessä, sitä piti vihata, sitä rakastettiin vihata ja kun muita uutislähteitä virallisen median lisäksi ei ollut, oli muuhun johtopäätökseen vaikea päätyä. Varsinkin kun Suomessa vielä siihen aikaan elettiin Neuvostoliiton naapurina ja tuumittiin, että mitenkähän sen Glasnostin ja Perestroikan kanssa oikein käy ja se oli se suurin asia, millä kumminkin oli tavalliselle suomalaiselle merkitystä.

Tokihan apartheidia kauhistellessa sai moni viihdeartisti ympäri maailman taas mahdollisuuden tehdä menestyksekkäitä kappaleita ja Suomessakin todettiin taas useampaankin kertaan, että nyt ei taas kertaalleen auta mikään muu kuin soittaa rock. Känni päälle! Taas tuli maailma pelastettua! Minkäs puolesta me muuten mentiinkään näille festareille? Muistaako kukaan?

Palataan jälleen 1970-luvun alkuun ja aiheeseen, mikä nykyisin on sattuneesta syystä kovasti tapetilla eli pakolaisiin. Suomessa oli 1970-luvulla pakolaisia. Ne olivat chileläisiä ja yksi perhe asusteli Nyhtänköljässäkin. He olivat oikeita pakolaisia, jotka olivat paenneet selvää kuoleman ja kidutuksen uhkaa. Se on tietysti eri asia, että pelastiko Augusto Pinochet tekemällään pahalla Chilen vielä suuremmalta pahalta, mutta se on eri tuumailun paikka se.

Joka tapauksessa nämä pakolaiset olivat pakolaisia, eivät turvapaikkaturisteja eivätkä jalustalle nostettuja ikoneja. Heistä ei ollut kenelläkään pahaa sanottavaa. Ei heitä oikein huomannutkaan, sillä he sopeutuvat suomalaiseen elämänmuotoon aivan hyvin. Ehkä Suomi ja Chile eivät kulttuuriltaan ole loppujen lopuksi niin erilaisia. Eikä heistä erikseen tehty varsinaista numeroa. Ja lopulta, kun tilanne Chilessä muuttui, he pääosin palasivat kotiinsa.

Chileläisiä pakolaisia oli sopivan vähän, he olivat oikeita pakolaisia, kiitollisia turvapaikasta, he eivät jengiytyneet, elivät ihmisiksi eivätkä esittäneet tolkuttomia vaatimuksia. Tämän kaltaisen pakolaiskuvan kanssa me suomalaiset sitten elimmekin aina 1990-luvun vaihteeseen saakka. Niin eli hallintoalamainen Ykäkin, eikä hänellä ollut pakolaisia vastaan mitään. 1980-luvun loppupuolella tulivat sitten vietnamilaiset. Aikanaan työn puolesta tuli havaittua, etteivät ne ihan sellaisia pulmusia olleet, mitä yleensä väitetään, mutta he kumminkin asettautuivat eikä heistä tullut sellaista ilmiötä, mihin 1990-luvulla törmättiin.

Siitä ilmiöstä myöhemmin, sillä on aika vielä kertaalleen palata takaisin 1970-luvun alkuun. Ja niihin viiteen kirjaimeen, jotka nykyisin tippuvat jatkuvasti verta.

Islam.

Jos ajatellaan 1970-lukua, niin islamin vaikutus suomalaiseen elämään oli nolla. Eikä se maailmankaan mittakaavalla mitään kauhua herättänyt, sillä siihen ei ollut aihetta. Se oli uskonto uskontojen joukossa. Ei myöskään käytetty sellaista termiä kuin islamilaiset maat. Lähinnä puhuttiin arabimaista, vaikka olihan islam valtauskontona muissakin maissa. Silloinhan ei ajateltu maailman jakoa uskonnon mukaan, vaan lähinnä sitä, onko maa liitossa Yhdysvaltain vaiko Neuvostoliiton kanssa.

Pääosa arabimaista oli diktaattorijohtoisia ns. arabisosialistisia maita. Sen ajan mielikuvan mukaan, enkä usko sen paljon erehtyvän, siellä ihmisillä oli jopa suhteellisen hyvä elää. Jos katsoo sen ajan valokuvia arabimaista, ne näyttävät suurinpiirtein länsimaisilta. Naiset kulkivat piru vie minihameissa. Islam ei ollut mikään elämää dominoiva tekijä. Edelleenkin sen ajan mielikuvan mukaan kai ajateltiin, että ne maat ovat kuitenkin sen verran sivistyneitä, etteivät halua maittensa olevan joitain uskonnollisia teokratioita, jotka haluavat naisistaan Säkkivälineen mannekiineja. Tosiasia kai lienee sitten se, että ne maitaan tiukasti hallinneet diktaattorit olivat kuitenkin se tekijä, joka piti islamin aisoissa.

Arabimaat eivät 1970-luvun Suomessa olisi herättäneet varmaan suurtakaan huomiota myöskään eräässä Pikku-Ykässä, ellei vuoden 1973 Jom Kippur-sodan jälkeen olisi autoilevien kansalaisten lompakoissa käynyt kylmä viima jonka Isä-Perskeleskin osasi hyvin osuvin sanakääntein ilmaista. Meidän Toyota Corolla kun ei toiminut ilman bensiiniä. Noin henkilökohtaisesti Pikku-Ykä oli jo silloin tietoinen Suomen historiasta ja myös talvisodasta ja ihan sitä kautta tuli oltua Israelin puolella. Jo sen takia, että jos pienemmän kimppuun ylivoimalla hyökätään edestä ja takaa ja se pienempi pistää silti hyökkääjiä rumasti pleksiin, niin eipä häneen sen suurempaa syytä tarvittu.

Vuonna 1979 se islamin nousu sitten alkoi Iranista, joka ei sinänsä ollut arabivaltio. Ei kenelläkään, ei Ykälläkään ollut hajuakaan mihin se saattaisi johtaa. Oli vain mielikuva kaduilla mölisevistä jotenkin hysteerisistä ihmisistä jotka näyttivät olevan jonkunlaisessa joukkopsykoosissa ja naisista, jotka olivat äkkiä kehittäneet mustasta jätesäkistä kauden suurimman muodin.

Se, mitä Iranista aikanaan alkaisi levitä, jäi ajatuksissa taka-alalle, sillä 1980-luvunkin elämän ja kuoleman kysymys oli kuitenkin se, että malttavatkohan U.S. of A ja C.C.C.of P olla nukettamatta toisiaan ja siinä sivussa meitä muitakin huuthelvattuun tältä planeetalta. Sen rinnalla jotkut tornin nokassa mölisevät turaparrat eivät tuntuneet millään muotoa ongelmalta. Ei niitä edes ajateltu. Iranin kohdalla katseltiin lähinnä sen vuosia kestänyttä ottaanlyöntikilpailua Irakin kanssa, joka tavallisen suomalaisen silmin näytti lähinnä Speden elokuvalta Hirttämättömät, missä kierrettiin yhtä ainoaa hiekkamonttua, tosin sillä erotuksella että tässä versiossa joka kierroksella tuli parikymmentätuhatta ruumista. Ykäkin tuumaili, että onkohan tuossa lopultakaan mitään järkeä.

Tulihan silloin 1980-luvulla aika ajoin suorastaan oltua islamilaisten puolellakin, joskaan asiaa ei tullut ajateltua millään muotoa uskonnollisesta näkökulmasta. Kysehän oli tietysti Afganistanin sodasta. Siihen aikaan Neuvostoliitto ja vain Neuvostoliitto oli The Uhka. Islam oli vain sen maan uskonto, jonka Neuvostoliitto hyökkääjävaltiona miehitti. Ja siksi uutispätkissä nähdyt sissien väijytykset neuvostojoukkoja vastaan herättivät lähinnä tyytyväistä hykertelyä. Ryssille Raatteen tietä. Vähän maassa kuin maassa.

Kun elettiin 1980 – 1990-lukujen vaihdetta, saattoi sanoa, että uransa virkakoneistossa aloittava Y. Perskeles oli koko lailla hyvä hallintoalamainen. Nuivuutta hepussa oli siinä mielessä, että oli tullut tympiinnyttyä kaikenlaiseen tuputtamiseen ja siihen, että ihmisiä pitäisi rakastaa virkamiespäätöksellä. Mutta noin muuten Ykä oli varsin kansainvälinen mies. Afrikkalaisistakin ajatteli, että eiköhän ne ole täsmälleen samanlaisia ihmisiä, ja kunhan asiat siellä suttaantuu ja oppivat käyttämään kondomia vähän ahkerammin, niin heilläkin alkaa elintaso rutkasti nousemaan. Onhan siellä kuitenkin noita raaka-ainevaroja ihan eri lailla kuin esmes kylmässä ja pohjoisessa Suomessa.

Jonkun verran tuli vielä uskottua siihen länsimaiseen riistoonkin eli siihen, mitä tiedotusvälineet tuputtivat. Läntiset valtiot eivät enää kolonialisoi Afrikkaa, mutta läntiset suuryritykset pitävät sitä edelleenkin halpana raaka-ainevarastona ja sillä tavoin kolonisaatio tavallaan jatkuu. Siinä vaiheessa ei tullut hoksattua sitä, että miksi siirtomaina yhtä lailla olleissa itäisen Aasian maissa elintaso kohosi kohisten. Ei vaan juolahtanut mieleen. Eikä siitä mediakaan pahemmin muistuttanut.

Myöskään tapaamiinsa tai muuten näkemiinsä ulkomaalaisiin ei Ykällä ollut minkäänlaista tarvetta suhtautua epäluuloisesti. Suomeen ei herkkään vielä silloin päässyt, ja Ykä tiesi, että jos vastaan käveli vaikkapa kenialainen mies, hän oli maassa mitä varmimmin jollain tolkun asialla. Ykää ei voinut pitää silloin vielä varsinaisesti nuivana. Ei ollut mitään tarvetta.

Kunnes tuli vuosi 1990 ja tässä vaiheessa voinkin jättää kolmannen persoonan käytön pois. Eli tuona vuonna asustelin jo Helsingissä. Kaupunki näytti hyvin erilaiselta kuin vaikkapa viisitoista vuotta myöhemmin. Ensimmäinen sinne saapunut etnisesti edistyksellinen ryhmä aikaisemmin mainittujen chileläisten ja vietnamilaisten lisäksi ei ollut se eräs ryhmä, joka pian tulisi suurella kohulla, vaan gambialaiset ehtivät ensin. Ei niin suuressa mitassa, eikä niin suurella kohulla. Jos Helsingissä silloin törmäsi mustaan rastatukkaiseen mieheen, hän ei ollut suinkaan Jamaikalta vaan Gambiasta. Heidän mukanaan eivät tulleet pelkästään reggaeillat ravintola Sillankorvaan, vaan myös huonolaatuisempi ja sitä myötä halvempi heroiini, jonka maahantuonnissa käytettiin kuriireina tietysti näitten tyyppien Suomesta itselleen hankkimia muijia. Silloin jo pisti ihmetyttämään, että eikö noita tyyppejä voisi vaan kerta kaikkiaan heittää maasta pois. Miksi ihmeessä ne saavat olla täällä?

Gambialaisista ei ehtinyt tulla niin suurta julkista numeroa, koska sitten tulivat somalit. Kun katselin tv-kuvaa Vainikkalan raja-asemalta, nämä hyvissä pukeissa olevat ja itsetietoisen oloiset ihmiset eivät luoneet minkäänlaista mielikuvaa hädänalaisista pakolaisista. Kysymyksiä herätti myös se, että miksi ne tulevat Neuvostoliitosta? Tuli mieleen, että näinköhän naapuri lakkasi kustantamasta heidän elatuksensa Lumumba-yliopistossa? Oliko tässä Mohamed Siad Barren nomenklaturaa? Sain sen vaikutelman, että nämä ihmiset tiesivät jo etukäteen hyvin tarkkaan, mihin olivat tulossa, mitä oli odotettavissa ja mitä he saattoivat vaatia. Ja sehän ei olisi onnistunut, jos heidän tuloaan ei olisi Suomen puolelta etukäteen järjestetty. Kuka järjesti? Miksi? Näitä mietin jo silloin. Nuorena miehenä.

On puhuttu siitä, että somaleitten tulon yhtenä syynä oli se, että silloisessa persaukisuustilassa oleva Suomen Punainen Risti oli keksinyt hyvän keinon paikata talouttaan. Tämä jäänee ikuisesti selvittämättä, mutta Helsingissä huomattiin joka tapauksessa hyvin nopeasti, että somalit löysivät paikkansa, ja nimenomaan röyhkeänä herrakansana. Ei kestänyt pitkäänkään, kun Steissin seiniä alettiin pitää pystyssä somaleitten toimesta ja stadilainenkin saattoi ihmetellä, että nopeastipa Stadista tuli Mostadishu.

Somaleitten tulo ja käytös pisti rintaan ja vitutti, mutta vielä suurempana nuivistavana tekijänä oli asian tiimoilta Suomessa ja erityisesti suomalaisessa virkakoneistossa, erityisen voimakkaasti omallani eli sosiaalialalla alkanut niin sanottu hysteerikkojen vallankumous. Etnisesti edistyksellisen maahanmuuton myötä löytyi jälleen niin monia ihmisiä houkutteleva valmiiksi rakennettu ideologinen juna, jossa itse asia ei ole tärkein, vaan sen mukanaan tuoma egoistinen ylensyönti, joka antoi mahdollisuuden katsoa toisia – vähemmän edistyksellisiä ihmisiä – nenänvartta pitkin, vaikka oman ajattelun substanssi ei siihen olisi oikeutta antanutkaan. Ja siihen junaan hyppääjiä löytyi eivätkä he todellakaan pitäneet kynttiläänsä vakan alla.

En tiedä, oliko Kekkosen aikana samanlaista, sillä en silloin vielä sattuneesta syystä pahemmin sosiaalialalla ehtinyt toimia, mutta 1990-luvulla tähän junaan hyppäsivät erityisesti naiset ja vielä kaikkein hysteerisimmät sellaiset. Tokihan alalla hyvin nopeasti huomattiin, että tämä maahanmuutto aiheuttaa ongelmia ja esmes somalien tekemä rikollisuus tuli hyvin pian tutuksi. Mediamme ehkä huomasi sen vasta vuonna 2014, mutta oli sitä jo parikymmentä vuotta aikaisemmin. Alallani oli jo silloin se ongelma, että asiakkaanamme olleet nuoret miellettiin rikoksia tehdessäänkin uhreiksi, ja maahanmuuttajien kohdalla tämä korostui. R-korttia eivät nostaneet ensimmäisenä esiin somalit. Sen tekivät suomalaiset ja suomalaiset opettivat sen sitten heille eteenpäin.

Mitä sitten tehtiin, kun ongelma tunnistettiin? No ei tietenkään mitään. Sen olemassaolo kiistettiin. Siitä pitivät huolen nämä hysteerikkojen vallankumoukseen osallistujat. Maahanmuuttoasiat ovat poliittisia asioita, mutta nämä hysteerikot onnistuivat tuomaan nämä poliittiset asiat työhön ilmiselvänä inhimillisenä totuutena ja jostain kumman syystä heitä ei estetty tekemästä sitä vaikka viranomaisen pitäisi olla virantoimituksessaan niin poliittisesti kuin uskonnollisesti  sitoutumaton. Tämän kaltainen poliittinen toiminta kuitenkin hyväksyttiin ja sitä kautta varsin nopeasti asiaan liittyvä kritiikkikin loppui. Vaikka kritiikki perustuikin faktoihin. Siihen, mitä laitoksessa näimme. Siihen, että saimme työmme puolesta haltuumme Helsingin rosiksen alaikäisten juttuja käsitteleviä istuntolistoja, joitten perusteella Helsinki oli alkanut vaikuttaa väkilukuunsa nähden yllättävän eksoottiselta. Ja siihen, että maahanmuuton myötä ns. puolikkaitten määrä oli alkanut huomattavasti kasvaa myös huostaanotettujen ja sijoitettujen keskuudessa. Huomattavasti enemmän kuin mitä heidän osuutensa väestöstä oli.

Tämän kaltainen kritiikki tyrmättiin välittömästi hysteerikkojen toimesta sillä perusteella että se oli puhdasta rasismia ja antirasistisen vastahyökkäyksen luonnetta verrattuna annettuun asialliseen ja varsin lievään kritiikkiin voisi kuvata parhaiten vertauskuvallisesti sillä, mitä tässä videossa tapahtuu. Sitä myöten varsinainen keskustelu asiasta ennen pitkää kuihtui ja rajoittui asiasta tympääntyneitten työntekijöitten keskinäisiin epävirallisiin pulinoihin jotka haihtuivat pulinan myötä poltettujen tupakoitten myötä savuna ilmaan.

Kuinka järjestelmämme sitten kokonaisuudessaan asiaan suhtautui? Se totesi, ettei ongelmaa ole. Jos ongelma on, se on työntekijän asenteissa. Tässä tullaan termiin ”vääristymävyöhyke”, josta kirjoitin vuonna 2013. Vääristymävyöhykkeeseen törmäsin niin minä kuin moni muukin jo 1990-luvulla. Maahanmuuton aiheuttamat ongelmat niin sosiaali- kuin koulusektorilla alkoivat kasvaa jo tuolloin voimakkaasti ja ne keskittyivät tietysti pitkälti Itä-Helsinkiin. Ja niistä oltiin kyllä hyvin tietoisia. Koulukiusattuja eivät olleet suinkaan maahanmuuttajat, vaan pottunokkien lapset. Mikäli näitten alojen johtohenkilöiltä asiasta kysyi ja asian myös perusteli, oli vastaus sellainen lievä etukeno, pöydällä yhdessä olevat kädet, hymy, ja lausahdus: ”niin… niin… niin…” joka suomennettuna menee suurinpiirtein näin:

”Tiedänhän minä toki, että asiat ovat viturallaan jo nyt, ja tätä vauhtia ne ovat menossa vituralleen vielä enemmän. Mutta minä en aio tehdä asialle mitään. Ensinnäkin sen vuoksi, etten minä osaa tehdä asialle mitään. Ei minulla ole siihen paukkuja. Ja toiseksi sen vuoksi, että jos tunnustaisin ongelman, ei virkakoneisto halua miettiä sen varsinaisia syitä, vaan se syyttää minua. Ei se halua ratkaisuja. Ei se halua oppia virheistään. Se haluaa Syyllisen. Ja minä en ole siihen pestiin halukas. Aion siis jatkossakin lehdissä kertoa, että meidänkin koulussamme monikulttuurisuus on rikkaus. Eli valehtelen naama uskottavalla virkamieshymyllä.”

Silloin jos lisääntyneet ongelmat jossain ääneen sanottiinkin, ne vesitettiin nuoriso-ongelmaksi yleensä, sillä jo silloin varsinkin etnisesti edistyksellisestä suunnasta tullut maahanmuuttaja piti mieltää ihan yhtä lailla suomalaisiksi kuin kaikki muutkin pottunokat, vaikka tyyppi olisi asunut Suomessa vasta puoli vuotta. Suomalaisesta takaisin maahanmuuttajaksi hän muuttui sitten aika ajoin,  kun kyse oli myönnettävistä erityiseduista, -palveluista ja -tukitoimista. Suomalaisen oikeudet, maahanmuuttajan vastuu ja velvollisuudet.

Lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta minusta oli kouliintunut edellämainittujen seikkojen vuoksi jo hyvin nuiva. Paradoksaalista on se, että enemmän kuin maahanmuuttajat sinänsä, lisäsi nuivuutta suomalainen virkamieskoneisto, joka teki silmien sulkemisesta ja kollektiivisesta valehtelemisesta yleisen ja pakollisen hyveen. Nuivuutta lisäsi tietysti vielä se, että mediamme muuttui hyvin nopeasti joksikin aivan muuksi kuin mitä se ennen oli. Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomat, jota itsekin vielä 1990-luvulla tilasin. Kun muutin Helsinkiin, oli Helsingin Sanomat vielä sanomalehti. Kun Janne Virkkunen tuli lehden päätoimittajaksi, lehti alkoi muuttua ja viimeistään kun Nyt-liite alkoi ilmestyä, olikin käsissämme monikulttuurisuuden ihanuutta, välttämättömyyttä ja väistämättömyyttä ylistävä aviisi, jossa aloittelevat toimittajat saattoivat hankkia boostia uralleen tuumimalla, kuinka onneton maa Suomi loppujen lopuksi onkaan ilman meille muualta tuotuja ihquja vaikutteita ja ihmisiä. Suomen ja suomalaisuuden mitätöimisestä tulikin siitä eteenpäin hyvä, varma ja helppo keino saavuttaa statusta niin toimittajana kuin yhteiskunnallisten alojen tutkijana. Maakuntalehdet seurasivat perässä ja yllättäen tultiin siihen tilanteeseen, ettei meillä enää ollutkaan puolueetonta mediaa vaan pelkkä propagandakoneisto, josta valitettavan moni  Hallintoalamainen vieläkin etsii tietonsa siitä, kuinka asioista tulee ajatella.

Vuonna 2000 minusta oli tullut jo kertakaikkisen umpinuiva ja valitseva asiantila vitutti niin että veri kiersi väärinpäin. Minusta tuntui siltä, että Suomessa oli puhjennut jonkunlainen hulluuden mätäpaise, jota tietyt ihmiset olivat odottamalla odottaneet ja nyt kun se tapahtui, he hyppäsivät kyytiin mitään miettimättä ja tilanteesta sekä omasta uranosteestaan nauttien. Joku sellainen paise, joka YYA-Suomessakaan ei ehtinyt täysin puhjeta. YYA-Suomen nöyristelyn ymmärsin ennen ja ymmärrän nyt. Neuvostoliitto oli yksinkertaisesti liian vahva. Sen kanssa oli pakko olla hissukseen. Mutta tätä 1990-luvulla puhjennutta hulluutta ei saattanut selittää kuin itse aiheutetulla hysterialla. Kukaan ei meitä siihen pakottanut. Me idiootit teimme sen itse. Toiset länsimaat olivat aikanaan sentään saaneet maahanmuuttajista työvoimaa ylikuumenevaan teollisuuteen. Me emme saaneet kuin elätettäviä historiansa pahinta lamaa kärsivään maahan, ja meidän kuului olla asiasta vielä ylpeitä.

Vuosituhat vaihtui. Olin nuiva kuin fan. Mutta minulla oli sama ongelma kuin niillä muillakin nuivilla. Tunsin olevani yksin.

Olihan Ylva silloin jo ilmestynyt kuvioihin. Hän oli yhtä nuiva kuin minäkin, ja samoista syistä. Sosiaalialalla muuttuu nuivaksi melko herkästi. Ellei ole ostanut kestolippua hysteriajunaan. Ylvan kanssa saattoi puhua. Minulla oli myös muutama kaveri, jotka olivat samanmielisiä. Jossain kulmakuppilassa perusstarbut olivat samaa mieltä. Mutta siihen se sitten jäikin. Muutaman ihmisen keskinäiseksi mutinaksi, jolla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada julkisuutta ja joka ei siis johtaisi koskaan mihinkään konkreettiseen. Media oli tässä vaiheessa siinä tilassa, että sen mukaan erimielisyyttä ei edes ollut. Sen mukaan humanitaarinen maahanmuutto oli sekä velvollisuus että mahdollisuus ja me kaikki olimme siitä samaa mieltä. Soraääniä ei yksinkertaisesti ole. Ja kun mediaa siinä vaiheessa seurasi, niin kyllähän se siltä vaikutti. Koko suomalainen media oltiin siinä vaiheessa hienopesty monikulttuurisuuden ylistäjäksi. Tilanne oli silloin vielä pahempi kuin nyt. Nyt media pitää ongelmana sitä, että nuivia ja nuivuutta on. Silloin se kielsi koko asian olemassaolon.

Töissä asiasta oli ollut jo pitkään turha puhua. Julkishallinnossa suhtautuminen humanitaariseen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen oli jo pitkään ollut yhdessä hymisevää ahlanawallahilallatiqusallahawallaata vaikka siihen loppujen lopuksi uskoivat vain ne hysteerikkojen vallankumoukseen osallistuneet. Toiset vain hymistelivät mukana, koska eivät halunneet vaarantaa uraansa tai eivät muuten halunneet riidellä ja kuunnella tiedostavaa rääkymistä. Myös minä olin väsynyt ja tukkinut turpani. Eipä julkishallintoa tästä kai voi edes syyttää. Siinä vaiheessa se teki vielä mitä käsketään. Nykyisinhän se määrittelee toimintojaan paljon enemmän itse. Politiikkojenkin ohitse. Eikä julkishallinto koskaan ole ollut varsinainen muutoksen välikappale.

Mutta yhtä kaikki. Olin koko lailla yksin nuivuuteni kanssa. Ei ollut kanavaa esittää mielipidettään. Ei ollut kanavaa löytää samanmielisiä. Minulta meni muutama vuosi edes hoksata käyttää asiassa internetiä. Olin ostanut ensimmäisen tietokoneeni 1990-luvun puolivälin jälkeen, ja olihan siinä mukana sellainen höyrymallin puhelinmodeemiyhteys, se sellainen, joka päästi aina äänen bzrtdllrlldstwiiwöö kun sen yhdisti. Hitaasti toimivasta netistä tuli seurattua kaikenlaista. Uutisia (virallisia sellaisia, eihän muita ollut), jääkiekkoa (erityisesti NHL:ää), maanpuolustukseen liittyviä asioita, kaikenlaiseen scifiin liittyviä juttuja ja mitä nyt milloinkin.

Mutta maahanmuuttoon liittyviä asioita en sieltä älynnyt etsiä. Ei vaan juolahtanut mieleen. Lopulta sattuma puuttui asiaan. Etsin joku kerta aikani kuluksi tietoa moottoripyöräjengeistä (joo, ihan totta) ja siellä oli yhtenä linkkinä Suomen Sisun Kansallismielinen keskustelupalsta. Tuumasin, että mikähän se tämä sitten on ja klikkasin sen auki. Vähän aikaa katseltuani se moottoripyöräjengien seuraaminen lakkasi kiinnostamasta ja aloin seurata keskustelupalstaa säännöllisesti. Olin huomannut, että samalla tavalla ajattelevia ihmisiä kumminkin on, ja tässä on yksi väylä. 

Tunsin sinänsä itseni höhläksi, kun en ollut ajatellut etsiä asiaa internetistä aikaisemminkin, mutta luulen olleeni siinä samassa tilanteessa kuin hyvin moni suomalainen vielä vuonna 2015. Tieto ei ole tietoa, jos se ei tule virallisen median kautta. Niin ajattelee oikea Hallintoalamainen. Itse en ajatellut silloin enää sellainen olevani, mutta olin kuitenkin keskustelupalstalla kuuntelu- ja katseluoppilaana vielä parisen kuukautta, ennen kuin rekisteröidyin sinne itsekin (en nimellä Yrjöperskeles) ja aloin ottaa osaa keskusteluun.

Mediahan mainostaa vieläkin Suomen Sisua puhtaasti natsiporukkana ja keskustelusivuilla oli tietysti samanlainen maine. Media kun alkoi siinä vaiheessa jo hieman kirjoittaa siitä. Kai siellä ajateltiin, että vastustaja pitää tunnistaa jo aikaisessa vaiheessa ja tuhota pois. Oliko siellä natseja? Joo, olihan siellä. Mutta tämmöset niin sanotut uus-iikollit olivat kyllä vain hyvin pieni murto-osa. Suurin osa oli ihan asiallista porukkaa, joka jakoi saman huolen kuin minäkin. Riitelyä siellä oli toki kovasti, sillä mukana oli myös tyyppejä, jotka tunsivat pyhää vihaa kansallismielisiä ihmisiä kohtaan sekä myös tietenkin netin aikaansaamia uuden eliölajin edustajia, eli trolleja, jotka onnistuivat aika ajoin vedättämään porukkaa pahastikin.

Median suhtautumista Suomen Sisuun ja sen keskustelupalstaan kuvaa mielestäni parhaiten yksi ajankohtaisen kakkosen lähetys, jossa oli toimittajana muistaakseni Susanne Päivärinta ja Suomen Sisusta Teemu Lahtinen ja joku toinen, jonka nimeä en muista. Siinä tuli ykkösasiaksi se valokuva, minkä toimittaja oli kaapinut keskustelupalstalta. Kuvassa neekerit nirhaavat irti toisen neekerin päätä. Toimittajan mielestä oli vastenmielistä ja vastuutonta, että tällainen kuva oltiin esitetty sivustolla. Kuvaavaa on, ettei toimittaja puuttunut yhtään siihen, että ihmisen pään irti nirhaaminen lienee hieman vastenmielisempää kuin tapahtumasta otetun valokuvan julkaiseminen.

Yhtä kaikki, löysin kansalliset keskustelusivut, löysin ihmisiä (siis netissä, henkilökohtaisesti en tavannut ketään) joitten kanssa vaihtaa ajatuksia, mutta tunsin, että tämä ei riitä. Mielestäni Suomen Sisun keskustelupalsta vahvisti enimmäkseen vain niitten ihmisten mielikuvaa, jotka olivat jo valmiiksi samaa mieltä kuin minä. Ja luonnollisesti se vahvisti taas toisaaltaan niitten ihmisten mielikuvaa, jotka olivat valmiiksi eri mieltä. Se oli sellaista edestakaisin juupas - eipäs-venkoilemista. Tunsin mielessäni, että täytyy olla tapa, jolla esittää nämä faktat niin purevana ja täsmällisenä kokonaisuutena, että se saa ajattelemaan nekin, jotka ovat tällä hetkellä eri mieltä. Täytyy löytyä ne oikeat sanat.

Ja sitten löysin ne. Niitä kutsutaan vieläkin nimellä Scripta. Törmäsin Jussi Halla-ahon Scriptaan muistaakseni vuoden 2004 - 2005 välillä. Ja hoksasin heti, että tämä on se tapa. Näin asia kuuluukin sanoa. Puhtailla faktoilla, perusteltuna, ilman mitään vouhkaamista. Arvasin samantien, että koska heppu on erilainen ja huomattavan lahjakas sanankäytössä, hän tulee saamaan niskaansa valtamerellisen mediaryönää. Veikkasin tosin Atlantin valtamerta, mutta tähän mennessähän on menty jo Tyynimerikin puolitoista kertaa. Syy ryönälle oli selvä: näitä juttuja et faktoilla perustele nurin. Ei auta muu kuin vedota tunteisiin ja demonisoida viestintuoja ja siinähän mediamme onkin kuluneitten vuosien aikana kunnostautunut erinomaisesti.

Matkan varrellahan Halla-ahoa on yritetty mitätöidä nurin suurin piirtein näillä metodeilla:

1. Halla-ahon Scripta on järkyttävää paskaa, enkä koskaan alentuisi sille tasolle, että lukisin ensimmäistäkään hänen kirjoitustaan.

2. Pystyisin perustelemaan Halla-ahon naurettavat väitteet nurin koska tahansa, mutta en juuri nyt jouda, koska pitää lähteä ostamaan tupakkia ja mulla on vielä osakunnan näytelmäkerho.

3. Halla-aho on tuomittu oikeudessa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, joten hän on rikollinen jonka kirjoituksia ei tarvitse ottaa vakavasti.

Tultiin vuoteen 2007. Seurasin jatkuvasti Halla-ahon tekstejä. Seurasin myös kansallismielistä keskustelupalstaa, mutta kommentointi alkoi osaltani jäädä vähemmälle. Tuntui hieman siltä, että ne sivut alkoivat jotenkin hyytyä. Siinä vaiheessa törmäsin muuhunkin kansallismieliseen blogirintamaan, joka oli vasta hiljattain alkanut aloittaa toimintaansa ja muotoutua. Tämän kaltaisia blogikirjoittajia ei ollut vielä paljon. Keväällä 2007 mieleeni juolahti, että Jussi Halla-aho toi monelle ihmiselle ymmärrettäväksi luettavaksi ne sanat, jotka olivat ihmisten mielissä pelkkiä sanattomia, vellovia suuttumuksen tunteita. Hän antoi tunteille luettavan ja ymmärrettävän muodon.

Entä jos minäkin yrittäisin?

Tiesin, että porukassa pulistessa minulla oli ollut aina sana hallussa. En ollut koskaan asiakseni kirjoittanut, kirjoittaminen ei ollut koskaan ollut edes kiinnostanut, joten en ollut varma, rajoittuisiko sanavalmiuteni pelkkään porukassa pulinaan. Päätin kuitenkin kokeilla. Kirjoitin muutaman tekstin, luetutin ne Ylvalla ja kysyin, että oliskos tässä ainesta perustaa blogi. Ylva luki, nosti peukkua ja sanoi että anna palaa. Ajattelin, että ehkä minäkin osaan kertoa ihmisille ne sanat, jotka olivat monella vain hahmottamattomia suuttumuksen tunteita. Ei samalla tavalla kuin Jussi Halla-aho. Vaan omalla tavallani.

Perustin blogin ja julkaisin muutaman kirjoituksen. Rehellisesti sanoen kuvittelin, että ei tätä kukaan kumminkaan lue, joten aikani kirjoitettuani totean, että tulipahan edes yritettyä, ja eipähän sekään jäänyt sitten Helvetin portilla mieltä hiertämään. Blogi alkoi saada kuitenkin lukijakuntaa ja sain palautetta, joka kannusti jatkamaan. Samaan aikaan alkoi tulla myös toisia blogeja. Ihmisiltä, jotka olivat tehneet samanlaisia johtopäätöksiä. Niitä ei ollut vuonna 2007 vielä kovin paljoa, mutta niitten määrä on koko ajan kasvanut. En ole varma, mahdoinko ehtiä niitten ”kahdenkymmenen alkuperäisen netsin” joukkoon, mutta lähelle ainakin. Pääasia on, että aina vain suurempi joukko ihmisiä alkoi ymmärtää, että jos haluat tietoa ja jos haluat keskustelua, valtamedia ei ole sinua varten. Se ei sinua auta, eikä se ole sinusta kiinnostunut. Olisi muuten hyvin mielenkiintoista lukea näitten muitten blogien pitäjien oma versio aiheesta ”miten ja miksi nuivistuin?” Uskon, että tarinoita on hyvin monenlaisia. 

Sitä, miten blogini toiminta jatkui ja miten yleensäkin kansallismielinen ajattelu alkoi saavuttaa menestystä jopa valtavirran politiikassa on tässä turha käsitellä. Sitä on käsitelty muuallakin, mutta tämä tarina keskittyi siihen, kuinka eräs Yrjö nuivistui ja vissiinkin asiasta tuli melko perusteellinen selvyys. Palaan sen sijaan vielä kerran takaisin 1970-luvulle. Vaikka meitä pikkupoikia silloin valistettiin ja opetettiin kovin, kovin vakavalla mielellä ja naama näkkärillä muunmuassa Afrikan nälänhädästä ja meidän selittämättömästä vastuusta siitä, niin opettajien poissaollessa oli silloin, oli sitä ennen ja on varmaan sen jälkeenkin  vastavoimana iänikuinen ja jatkuva pojannulikoitten nauraa kätkättelevä ja vakavista asioista pilkkaa tekevä asennemaailma kaikkea otsa rypyssä tehtyä valistusta kohtaan. Se esiintyi, ja esiintyy edelleenkin monessa muodossa, mutta yhteinen piirre siihen on räkänokkien häpeämätön naurunkätkätys, jolle ei pärjää parhaatkaan propagandakoneistot.

Nyhtänköljässä pikkupoikien keskuudessa levisi joskus 1970-luvun puolessa välissä laulu. Sen sanat oltiin kirjoitettu lyijykynällä paperille ja kopioitu taas uudelle paperille. Ei se laulu varmaankaan ollut Nyhtänköljästä peräisin. Joku muu räkänokka oli sen keksinyt Lohjalla, Ulvilassa, Pattijoella, Kuhmossa, Kempeleellä tai Ilomantsissa ja sieltä se kiersi sitten meillekin. Laulun sävelmänä oli Oolannin Sota ja sanat menivät näin:

Ja se Oolannin sota oli kauhia
hurraa hurraa hurraa
Kun kolmellasadalla peltipurkilla
seilas pultsarit Sammakkolammella

Sumffaraa sumffaraa
osta läskimakkaraa
Kyllä valtio kustantaa!

Ja se kuntamme kesä oli kauhia
hurraa hurraa hurraa
Kun kolmesataa lenkkiä makkaraa
happani Sammakkolammella

Sumffaraa sumffaraa
sumffarallallallallaa
Nyt ei pultsarit ruokaa saa

Jos tuo ei ole protestilaulu, niin mikä sitten? Tuohan käy hieman muunnettuna vaikka nykypäivään. Räkänokissa on tulevaisuus. Älkää menettäkö sitä itsestänne koskaan. Vaikka sen sisäsiistiksi opettaisittekin.


88 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Pitääpä ottaa haaste vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Ykälle omaelämänkerronnallisesta narraationnapsautuksesta. Kiinnostavaa.

Pistän löysän vastapallon tilittämällä valikoituihin kohtiin valikoituja kommentteja omasta nuiviintumistaipaleesta.

- Sen koulun tillilihan ois voinu jättää mainitsematta. Ajatuskin siitä vie yhä ruokahalun. Toisaalta… opettihan se tillilihan jo nuorille sen alkeita että kommuunikeittiö ei aina tuota hyvistä aineksista hyvää tulosta.
- Ihan täsmälleen samaan maailmanaikaan mulla oli tapana sanoa tarvittaessa opettajille vastaan. Osalla opettajista oli omat keinonsa kostaa asiallinenkin eri mieltä oleminen.
- Itte luin kakarana innokkaasti Edgar Wallacen Sandi-sarjaa, Giovanni Guareshin Isä Camilloja, Erkki Mikaelin Tuplavahinko- ja Isaskar Keturi -pakinoita, Ollin Mustapartaisia miehiä, Karin piirrustuksia, Disneyn "Kun taivaasta satoi rahaa" ja muita yhteiskunnallisia opetuksia, Asterixeja, Lucky Lukeja… Niissä kaikissa perussisältöön kuuluu aika vahvasti se, että kun valitsee toimintatavan, valitsee myös sen seuraukset ja että yhteisö muodostuu jäsenistään ja sen ideologioista. Ja kun tuli vielä asuttua herkkä kouluikä Sawon Pimeimmässä Perseessä jossa ihmiselle ei annettu tilaa hengittää jos se oli kasvanut ulos 1940-luvusta ja tajusi että maailma ei lopu Juvan rajalla ja ettei Savonlinna ole kaupunki, niin pakkohan siinä oli tajuta ainakin pienessä määrin että Julkinen Liturgia tuppaa olemaan enemmänkin sellaista Keisarin Uusien Aatteiden tosissaan leikittyä tragikomediaa eikä sillä ole sen isompaa yhteyttä todellisuuteen.
- Tossa rauhanlässytyksen lävitse näkemisessä olin itse selvästi Ykää hitaampi. Toki yksipuolisuus tuli huomattua, mutta eipä sitä silloin vielä osannut kerätä tietoa samoin kuin nykyisin.
- Kyllä siihen aikaan oli muutakin kuin virallinen media. Kirjasto. Sen kautta tieto tuli hitaammin, mutta perusteellisemmin.
- Ootkos muuten kuullut ikinä että "edistykselliset" vasemmistolaiset tahot olisivat ottaneet vastuuta niistä kymmenistä miljoonista ihmisistä joita eri puolilla maailmaa kuoli nälkään sosialististen maatalouskokeilujen vuoksi. Tai että kukaan olisi vaatinut heiltä vastuunottoa miljoonien ihmisten tappamisesta ideologisin perustein? Meinaan vaan että kyllähän niissä sosialistisissa maatalouskokeiluissa tapettiin aika monta Suomen väkiluvullista ihan viatonta kantaa ruuan puuttumiseen ja silti en muista että ketään olisi raahattu asiasta kansainväliseen oikeuteen ja tuomittu koko maailman paheksuessa elinkautiseen vankeuteen. (Ja samoin varmana käy sitten näissä moku- ja väestönvaihtojutuissakin. Kymmenen miljoonan kuolleen jälkeen joku sanoo että "ei me mitään pahaa haluttu" ja koko paska on sitten muka sillä sovitettu.)
- Apartheidin kauhistelu jäi multa aika vähiin osin sen takia kun tajusin että ilman britteja ja buureja kävisivät siellä heimosotia. Ja kun niiden säännöt ovat aika lyhyet, niin olihan se apartheid paha, mutta ei nyt ehkä kaikkein pahin mahdollinen vaihtoehto.
- Mä muistan hyvin minkä takia festareille mentiin. Tuurin Ianihan siitä lauleli. https://www.youtube.com/watch?v=I7j-aTLQNV0
Se, että millä, milloin, missä kunnossa ja mihin sieltä sitten palattiin olikin sitten aivan eri ohjelmanumero.

…kommentointi jatkuu kohta osiossa 2.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Ykä!
T. HTK

Anonyymi kirjoitti...

...osio 2

- Tosta gambialaisesta heroiinista en ollutkaan perillä. Sen olin toki huomannut että muusikkopiireissä ja vähän niiden ulkopuolelllakin etnoilulla oli usein yhteyttä siihen että kuka veti, mitä ja millä seurauksilla.
- Hysteerikkojen vallankumous on hyvä termi. Se kyllä pitäisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella: Hysteerikkojen Vallankumous. Noin… Silleen sen kuuluu olla. Sehän on näet erisnimi.
- Hyvä huomio tuo miten epäpoliittisuusvaatimus ei koske virkamiehillä kaikkea poliittisuutta. Se pitää pistää korvan taakse.
- Itte kävin jossain välissä asumassa muutaman kuukauden eräässä öljyvaltiossa. Pienen olemisen jälkeen sitä alkoi tajuta vähän siitä kulissien takaisesta todellisuudestakin. Ja se oli aika hirveä vaikka kyse olikin hyvin, hyvin rikkaasta maasta. Siellä sitä sai hyvin lisäkoulutusta aiheesta "todellisuuden ja virallisen todellisuuden välinen kuilu".
- Emme me tehneet sitä mokuhulluutta kokonaan itse. Mokuhulluus on aika suoraan laitavasemmistolaisen hulluuden kulttuurillinen äpärä. Ja sitä laitavasemmistolaista hulluutta rahoitti, ruokki, kasvatti ja suojeli vastatoimilta Suuri Ja Mahtava Vankileirienliitto. Eli siihen suuntaan menee osa syyllisyydestä tossakin asiassa.
- Jos mitään niin henkilökohtaista saa pyytää niin kerros joskus sun ja Ylvan romanssin syntyhistoria silleen turha jäljitettävyys poissulkevalla tavalla. Vähän sellainen Ykä-versio rakkaustarinasta. (Joo, tiedät että oot inspiraatiokirjoittaja ja kukko ei käskien kaakata ja… mut kun kiinnostaa!)
- Toimittajien ammattietiikasta kertoo aika paljon se, jos suurin huolen aihe on se, ettei jostain vaan päästäisi uutisoimaan.
- Oma räkänokkavaiheeni oli sen verran typerä, ahdistava ja myös muiden räkänokkien kusipäisyyttä esille tuova että tosta "älkää menettäkö sisäistä räkänokkaisuuttanne" -kommentista kehtaan olla tukevasti eri mieltä. Räkänokaisuudesta pitää kasvaa ulos vähän sellaiseen aikuisempaan nokkaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista kuulla nuivistumistarina sellaiselta henkilöltä, joka myöntää olleensa edes jossain vaiheessa sokea tapahtumille.

Minä kun en ole koskaan kokenut varsinaista nuivistumisprosessia. Ehkä se johtuu siitä, että kiinnostuin jo pikkupoikana historiasta ja maantiedosta. Näitä lukiessa kävi alusta asti selväksi, että kansakunnissa on eroja. Samoiten selitykset länsimaiden syyllisyydestä Afrikan riistoon eivät koskaan uponneet, koska olen aina tiennyt siirtomaa-ajan olleen Afrikan nopeimman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen aikaa.

Minulla relevantimpi asia on tuo siirtyminen kuvailemastasi ykkösvaiheesta kakkosvaiheeseen.
Opiskelin keski-Euroopassa vuosituhannen vaihteessa useamman vuoden. Siellä näin selvästi monikulttuurin haittapuolet, mutta tuo virkakoneiston kajahtaminen jäi täysin huomaamatta, koska en juurikaan tarvinnut ko. maan valdea.

Kun sitten aikanaan palasin takaisin Halosen Suomeen, kesti minulla aika kauan uskoa, että hulluus on vallannut maan. Kesti vielä monta vuotta, ennenkuin minäkin päätin, että minunkin täytyy sanoa asian laidasta sanani forumilla ja alkaa tuttavapiirissäni ampua alas väittämiä monikulttuurin ja kehitysmaa maahanmuuton autuudesta. Voin tehdä tämän, koska olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en saa valdelta penniäkään, eikä asiakkaitani kiinnosta minun henkilökohtaiset mielipiteet millään lailla. En tietenkään tuo niitä esille työnohessa. Tästä syystä en juurikaan kärsi nuivuudestani, sillä minua olisi aika hankala kiristää pitämään turpani kiinni.

Anonyymi kirjoitti...

koppelo tässä taas. Kiitos jälleen hyvästä jutusta.
Monesti juttujasi lukiessa on tullut karmiva tunne, että jos pahasti olisi käynyt, olisin itsekin tuollainen tiedostava nainen.
Kotona ei politiikasta ja yhteiskunnasta puhuttu, eikä paljon muutakaan. Ja kuten totesit, kaikki tieto oli lehdissä ja televisiossa. Muistan, kuinka teini-iässä luin artikkelia maolaisesta Kiinasta, miten siellä yhtenäinen kansa riemuiten ahkeroi yhteiseksi hyväksi... ja ainoa ajatus itselläni oli pieni ihmetys ja epäily, ettei ehkä toimisi Suomessa.
Oppikoulussa vaelsimme lammaslauman tavoin teiniliiton kokouksiin joista kukaan ei tajunnut mitään muuta kuin ettei tarvinnut olla tunnilla.
Paljon pelasti varmaan se, etten korkeakouluihin pyrkinyt, vaan painelin amikseen.
Sitten perhekin tuli, ja elämä oli sitä arkea ja työtä. Jotenkuten aikaani seurasin silloinkin, sanomalehdistä.
Ensimmäinen kosketus esinuivuuteen tuli, kun kälyni äityi minulle manaamaan pakolaisten kallista asuttamista. Hyvin muistan, kuinka närkästyneenä kerroin itsekin olevani (karjalan) pakolaisen lapsi.
No kyllähän sitten hiljalleen totuus välttämättä tuli esiin, mutta vain sitä kautta että tuo propaganda kävi aina paksummaksi.
Kuolemaksenikaan en muista, mitä ihmeen kautta eksyin sitten blogiisi, mutta Vääristymävyöhyke kuitenkin oli se ensimmäinen juttu. Luin sen varmaan kolme kertaa läpi putkeen, jatkaen sitten muilla kirjoituksillasi. (muuten, kun olin aukonut päätäni työpalavereissa työkulttuurimme kehityksessä jo jonkin aikaa, niin kun uran loppu alkoi häämöttää, tulostin Vääristymävyöhykkeen, vein lähimmälle esimiehelleni ja kehoitin luettamaan muillakin. Julkisen palvelun suorittavassa portaassa itsekin työskentelin)
Uutisia lukiessa on nyt vaaleanpunaiset lasit poissa. Ja täällä "Voiman pimeällä puolella" on vain niin paljon hauskempaa!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle, Kahden viestin Ano1:lle, HTK:lle, Ano2:lle ja Koppelolle kiitos kommenteistanne.

Kumis: Haasteen vastaanottamista mielenkiinnolla odotellessa. Kumispa vaan hyviinniin, Tonttu.

Kahden viestin Ano1:

Minä muistan sen, että kävin kaksi ensimmäistä vuotta opintielläni kansakoulua ja sapuska oli ihan tolkuttoman hyvää. Sitten tuli peruskoulu, samalla ne vanhat keittäjät vissiin kaikki siirtyivät eläkkeelle tai minne siirtyivätkin ja samalla tuli se kuuluisa ravintoympyrä ja sapuskan laatu heikkeni rajusti ts. eväs muuttui vissiin terveellisemmäksi. Se mainittu tilliliha ilmestyi kuvioihin silloin. Silloin alettiin sitten luokissakin purskuttaa suussa myös sitä hemmetin fluoriliuosta.

- Osa noista lukemistoistasi on mullekin tuttuja. Mulla tosin tulivat mukaan jo 1970-luvulla sotakirjat ja varsinkin se 6-osainen mammuttiteos Toinen Maailmansota sekä suomalaisten tekemä Suomen ilmavoimien historia-kirjasarja. Lisätään noihin sarjiksiin vielä Alix, Cocco Bill sekä NonStop ja Zoom-lehdet. Plus tietysti Korkkarit, Tex Willer, Mustanaamio ja tietenkin Shokki.

Rauhanlässytyksestä voin todeta, että asuin silloin hyvin vahvasti vasemmistolaisella paikkakunnalla ja sen huomasi.

- Kirjasto yep kirjasto. Sen ajan internet. Usko huviksesi, että mullakin tuli siellä viihdyttyä. Ei muuta kuin reppu selkään, pari kilometriä pyöräilyä sillä sen aikaisella pitkäsatulaisella fillarilla ja sitten se pahvinen kirjastokortti, jossa oli oma nimi ja kortin numero aukaisi koko maailman.

- Äkkiseltään miettimällä en kyllä muista. Suomalaiset taistolaisetkin ovat jälkeenpäin selittäneet, että hehän olivat vain rauhan ja solidaarisuuden asialla. En tiedä valehtelevatko he pelastaakseen kasvonsa vai olivatko he oikeasti niin tyhmiä. En minäkään vastuuta ole ottanut (en ole tosin ketään tappanut enkä tapattanut), mutta olen sanonut, niin kuin nytkin sanoin, että olin aikanani jopa kommari, mutta olin väärässä ja tunnustan se täysin rehellisesti ja itseäni puolustelematta.

- Juu, sex´n drugs ´n rock´n roll. Minullehan progemiehenä ei tommonen koskaan kolissut. Tylsää jumputusta. Mutta siihenhän se touhu kiteytyi. Ei mihinkään maailman parantamiseen.

- Gambialaisten osuus jäi loppujen lopuksi vähälle huomiolle, koska sitten itäblokki romahti ja venäläiset tulivat markkinoille.

Siitä, että epäpoliittisuusvaatimus ei koske virkamiehiltä kaikkea poliittisuutta ovat hyviä esimerkkejä esim. Eva Biaudet ja Ritva Viljanen. Ja melko pian varmaankin Anni Sinnemäki. Minä itse pyrin edelleenkin tekemään työni poliittisesti täysin neutraalina. Poliittiset mielipiteet sitten vapaa-ajalla.

Laitavasemmistolaisuutta varmasti ruokki aikanaan KGB, mutta ruokittava maaperä oli Suomessa valitettavan rikas.

Nyt täytyy valitettavasti sanoa, että Ylvan ja minun tarina jää ihan Ylvan ja minun keskeiseksi. Ei sentään kaikkea blogiin.
Minulla oli sen verran hyvä tuuri, että oli myös hyviä räkänokkakavereita. Olin minä kiusattukin, mutta se rajoittui kouluun. Ja muutamaan vuoteen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset osuvasta kuvauksesta Nuivistumisesta, Vitutuskäyrä(TM) rävähti yli kohdassa Gampialaiset und lieve-ilmiöt, (Tilli-lihan pystyi vielä sietämään). Palaan astialle nautittuani nitrot&Rr-lääkityksen.

-aNo

Yrjöperskeles kirjoitti...

HTK: Kiitokset.

Ano2: Varmaan vielä hedelmällisempi tarina olisi sellaiselta henkilöltä, joka olisi ollut mukana mokutusprosessissa sanotaanko vuosina 1990 - 2005 ja sitten olisi siirtynyt voiman pimeälle puolelle. Minähän kun kohdaltani hoksasin jo somaleitten tullessa että hommassa on kusetuksen makua eikä tästä hyvä seuraa.

Varmaankin jos on ollut kauan aikaa pois Suomesta ja tulee sinne, niin todellisuus lyö päin turpaa ihan eri tavalla. Meitä tänne jääneitä ja täällä olleita suomalaisia voisi kai verrata siihen sammakkoon, joka on pikkuhiljaa kiehuvaksi kuumuvassa vedessä, eikä tajua kiehuvansa kuoliaaksi. Yksityisellä sektorilla toimiessasi sinulla on tietysti toisenlaisia vapauksia ja mahdollisuuksia, mistä täällä julkisella sektorilla ollaan häpeämättömän kateellisia.

Koppelo: Varmaankin normaali työ- ja perhe-elämä pelasti sinut tiedostavuudelta. Tuo arki kun on yleensäkin varsin hyvä realismin opettaja. Jos ihminen menee suoraan lukiosta yliopistoon ja sieltä tutkijankammioon, siinä saattaa kuva reaalimaailmasta kyllä hieman sumentua. Tai kadota kokonaan.

Minäkin olen Karjalan pakolaisen lapsi, ja miellän aika halvaksi verrata asiaa monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon. En nyt äkkiseltään muista, montako suomalaista meni sodan aikana turvaan Somaliaan, Irakiin tai Turkkiin.

Kerrotko muuten piruuttasi, minkälaisen reaktion se tulostettu Vääristymävyöhyke siellä silloisessa työpaikassa aiheutti?

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruuna aikoo huomenna avautua itsekin. Kiitos tästä kertomuksesta! Olemme ilmeisesti aika lailla samaa ikäluokkaa - ruukinmatruuna on viitisen vuotta nuorempi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös aNolle. Näytti menevän taas kommentit ristiin. Pannaanko menuun lisäksi vielä peruskoulun kanaviillokki? Toivottavasti ei verisuoni katkennut. Mutta hei, positiivisesti ajatellen, niin kuin totesin, vuosituhannen vaihteessa media kielsi, että meitä toisinajattelijoita oli edes olemassa. Nyt se ei kiellä. Kunhan yrittää hiljentää meidät. Siinä on loppujen lopuksi iso edistysaskel. Eihän Neuvostoliitossakaan ollut toisinajattelijoita. Oli vain yhteiskunnallisesti mielisairaita.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunallekin. Näköjään nuo kommentit meni taas ristiin.

Becker kirjoitti...

Tulin tuossa hetki sitten TV:n äärestä. Siellä alkoi A-talkin "keskustelu" islamismista. Vetäjänä toimi Päivärinta, kommentoimassa oli tämä Atte, sitten jokin härmäläinen keski-ikäinen nais "islamintutkija" ja mies ja naispuoliset muslimit. Kymmenen minuuttia ohjelmaa seurattuani totesin, että tämä oli jälleen tätä ja poistuin takavasemmalle.
Siis normaalia YLE:n propagandaa.

Tuo Ykän kehitystarina on aika mielenkiintoinen, mutta ei sinällään varmaankaan poikkeuksellinen. Vähän Ykää vanhempana on todetteva, että kovasti on tuttua nuo tunnelmat ja kuviot mitä esim. 70-luvulla tapahtui. Muistelen joskus noita punikkien marsseja Hesassa ja silloin aikoinaan ihmettelin, että miten noin moni leikkii kommaria, että voiko noin moni olla väärässä ja minä oikeassa. Etenkin kun olin käynyt itänaapurin paratiisiissa, niin siinä joutui ihmettelemään oikein tosissaan. No nykyjään minulla ei ole enään minkäänlaisia harhakäsityksiä keskiverto kansalaisen älykkyydestä.

Siihen maailman aikaan ei ollut nettiä, joten tiedonsaanti perustui lehdistöön, mutta kuten totesit, niin Hesarin mädätyksen alettua sekin kanava poistui.
Se minua ihmetyttää nykyjään, että nyt kun kaikki maailman tieto on käsillä, niin eipä tuo porukka ole sen viisaammaksi tullut.

Sain kyllä jo suht nuorena eräältä vanhemmalta tuttavalta ohjeita itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, mutta havaitsin pian, että keskitytään nyt tässä vaiheessa rillutteluun ja huolettomaan elämään.
Nyt rilluttelu on takanapäin ja voidaan siis rauhassa olla nuivia
ja kuulua tähän negatiivisenn sakkiin, jonka mieletä mikään ei ole sitä miltä se ensinäkemältä näyttää.

Luojan kiitos, on tätä täyspäistä porukkaa sentään sen verran olemassa ettei tarvii tuntea yksinäisyyttä näiden omien fobioiden rasismien kanssa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Minä olen aikaa sitten heivannut nuo Ylen keskusteluohjelmat eikä mulla telkkaria tule katseltua juuri muutenkaan. Noissa ohjelmissahan on se hyväksi havaittu kaava, että siinä on mokutushysteerinen juontaja, sitten kolme hänen puolellaan olevaa tyyppiä ja sitten yksi nuiva, joka yrittää siinä lausua joitain järjen sanoja.

Tarinani ei varmaankaan ole hyvin poikkeuksellinen, korkeintaan ammattini puolesta. Jätin nuo YYA-Suomen kuviot tarkoituksella vähälle, sillä sehän on eri tarina se. Mutta samanlaista joukkohysteriaa ja oman egon ruokkimistahan sekin oli. Helppo vaihtoehto. Ilmoittaudu älyköksi, ilman että sinun täytyi varsinaisesti ajatella mitään. Ja taistolaisillahan oli ne parhaat bileet.

”Se minua ihmetyttää nykyjään, että nyt kun kaikki maailman tieto on käsillä, niin eipä tuo porukka ole sen viisaammaksi tullut.”

Onhan se käsillä, mutta jos sitä ei etsitä, niin eihän sillä ole merkitystä. Ne, ja heitä on kuitenkin valtaosa, jotka etsivät tietonsa joko Helsingin Sanomista, Maakuntalehdestä tai Yleisradiosta elävät edelleenkin vuotta 1974. Sen takia tämä blogirintama ja Hommaforumi on tärkeä. Sen merkitys on pieni, mutta kuitenkin kasvava. Paperimedian kautta ei tällä maailmanajalla muutosta tapahdu.

Tulihan sitä rilluteltua aikanaan itsekin. Mutta se oli pääosin silloin neuvostoaikana, eikä sille silloiselle todellisuudelle mahtanut tosiaankaan mitään. Neuvostoliittoa ei pystynyt hajoittamaan muu kuin Neuvostoliitto itse.

”Luojan kiitos, on tätä täyspäistä porukkaa sentään sen verran olemassa ettei tarvii tuntea yksinäisyyttä näiden omien fobioiden rasismien kanssa.”

Uskopas muuten huviksesi, että minä ajattelen samoin. Sen vuoksi kommentoijat ovat minulle tärkeitä ja pyrin vastaamaan jokaiseen heidän lähettämään kommenttiin. Tässä kun ei ole kyse mistään minun blogistani vaan tässä on kyse meistä kaikista.

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Kun me kahdeksankymmentäluvulla "maksettiin sitä velkaa" niin Etiopiassa oli silloin noin 40 miljoonaa asukasta, joista muutamat miljoonat näkivät sisällisodan, marxilaisen hallinnon typeryyksien ja Sahelin alueen kuivuusjakson takia nälkää. Massiivisen kehitysavun ansiosta Etiopiassa on tänä päivänä 93 miljoonaa asukasta ja maailman kahdennaksi nopein väestönkasvu takaa että loppua ei näy. Kun seuraavat kuivuus tai jäsentenväliset iskee niin niitä nälkää näkeviäkin monin verroin enemmän. Enkä sano jos, vaan kun. Etiopia on ihanan värisevän monikulttuurinen sekoitus jolla on vielä enimmäkseen vittumaiset naapurit. Ja Sahelin kuivuuskaudet toituvat tasaiseen tahtiin. Lisäksi väestönkasvu itsessään tuhoaa luontoa ja pakottaa ihmisiä yhä kuivemmille ja huonoimmille asuinaluelle. Kun tämä täpahtuu, meille kerrotaan taas kerran että se on moeidän syytämme ja on aika maksaa velkaa.

Noin yleisellä taholla on yksi ainoa valkonaamojen Afrikalle aiheuuttama katastrofi, josta meitä ei koskaan syyllistetä ei asiasta jostain syystä edes keskustella. Vaikka se on aiheuttanut Afrikalle mittavaa tuhoa ja vielä pitkälle tulevaisuuteen jatkuvia ongelmia. Osaakos joku sanoa mitä tarkoitan?

Lauri Stark kirjoitti...

Mainio kertaus historiastasi. Tuli mieleen, mainitsit joskus olleesi "vasemmistolaisempi", jopa kommunisti (tuosta en ole niin varma). Tämänkin suhteen ajattelusi on muuttunut, olisi siis kiintoisaa kuulla myös siitä. Mikä on poliittisessa ajattelussasi tarkalleen muuttunut ja miksi?

Suunnitelmissa on ollut itsekin raapustaa teksti nuivistumisestani, ja ajattelumaailmani muutoksista ylipäätään.

Terveisin kolme kuukautta blogia pitänyt räkänokka.

Anonyymi kirjoitti...

Kait minulla on ollut hyvä tuuri, kun olen aika isänmaallisesta kodista ja isäni erityisesti vihasi kommunisteja. Sain kristillisen kotikasvatuksen, mistä on ollut minulle valtavasti hyötyä elämän mittaan. Sitten vielä, olen viimeistä ikäluokkaa, mikä kävi keskikoulun, eikä meillä todellakaan ollut minkäänlaista vasemmistolaista suuntausta opettajakunnan keskuudessa, päinvastoin, kristillisen ja isänmaallisen ajattelun saattoi aistia, mutta kriittiseen ajatteluun kannustettiin. Jokaisen piti oppia käyttämään omia aivojaan. Varmaan kaikesta tästä johtuu, etten ole juuri joutunut jo lapsena muodostamiani mielipiteitä vaihtamaan. En tiedä, olenko nuiva, olen yksilöllinen yksityisajattelija ja muodostan mielipiteeni saatavissa olevan tiedon mukaan, mutta ihan omasta päästäni. t. JR

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Keskiäkäiselle Miehelle, Korppi on oikeudelle ja JR:lle & kiitos kommenteistanne.

Keskiäksy: Hienoa että annat välillä elonmerkkejä itsestäsi. Aktivoipas muuten blogiasi enemmän. Lukijoita kyllä olisi. Mutta se, mitä toteat on täysin totta. Sinänsä 1980-luvulla vielä mietittiin, että väestönkasvu on se maailman suurin ongelma, mutta nyt se on jäänyt ilmastohypetyksen varjoon. Vaikka se on maailman suurin ongelma vieläkin ja vihreitten mukaan sitä korjataan kuskaamalla mahdollisimman paljon afrikkalaisia Eurooppaa lisäämään sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä, jotta jäljelle jäävät afrikkalaiset voisivat siittää vielä enemmän porukkaa Eurooppaan köijättäväksi lisäämään sitä hiilijalanjälkeä.

Tuo kysymyksesi oli kyllä hankala. Aikani mietittyä tulin johtopäätökseen että voisiko se olla asekauppa? Kirveillä on hankalampaa listiä toisia ja pitää yllä diktatuureja kuin Kalashnikoveilla.

Korppi on oikeus: Juu, olenhan minä joskus 1980-luvulla lukeutunut kommariksikin, joskin jälkeenpäin en itsekään oikein osaa hahmottaa että miksi. Kommunismista / sosialismista irtaantumisestani kertoo varmaan hyvin yksi aikaisempi kirjoitukseni:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2011/09/elamaani-sosialismissa.html

Ihmiset usein unohtavat, että jukishallinto on sosialismia. Siitä vain käytetään eri sanaa. Julkishallinnon sosialismi Suomessakin on tietynlaista etukäteissuunnitelman mukaan elämistä. Se ei anna mahdollisuutta soveltamiselle, kehittämiselle eikä varsinkaan virheitten korjaamiselle, koska julkishallinto on Järjestelmä ja Järjestelmä ei tee virheitä.

Toivottavasti sait jonkun kuvan asiasta. Jos et saanut, niin kysy lisää.

JR: Sinulla on vissiinkin ollut hyvä tuuri. Itse asuin kovasti vasemmistolaisella paikkakunnalla, joka näkyi kyllä myös opetuksessa. Olihan siellä selvästi myös oikeistolaisia opettajia, mutta niitten työ oli aina sellaista luovimista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Keskiäksylle vielä: Asekaupan lisäksi toinen veikkaukseni on kehitysapu.

Anonyymi kirjoitti...

"Ano2: Varmaan vielä hedelmällisempi tarina olisi sellaiselta henkilöltä, joka olisi ollut mukana mokutusprosessissa sanotaanko vuosina 1990 - 2005 ja sitten olisi siirtynyt voiman pimeälle puolelle.

Varmaankin jos on ollut kauan aikaa pois Suomesta ja tulee sinne, niin todellisuus lyö päin turpaa ihan eri tavalla."

Joo, ois kieltämättä kiva kuulla asiasta ihan suoraan sylttytehtaalta. Taitaa vaan olla aika harvinaista, että kukaan riskeeraa leipäänsä ja ihmissuhteitaan totuuden takia. Sen verran fanaattisen monikulttuurisessä yhteiskunnassa elämme.

Vielä sen verran paluustani takaisin Halosen Suomeen, että en juurikaan lukenut kotimaan asioista mitään, saati sitten kulttuuri-uutisia. Talous ja ulkomaat olivat mielenkiintoni kohde. Kuitenkin yhä useammin aloin törmätä näihin aivan päättömiin tarinoihin lukutaidottomista huippu-osaajista. Kesti siis vielä jonkin aikaa ennenkuin minäkään tajusin, että tämähän oli ihan järjestelmällistä ja jos se saa jatkua loputtomiin, niin vanhoilla päivilläni olen maansa menettänyt mies. Aluksi vain luin alan blogeja, mutta sittemmin tulin mukaan forumille. Myös tuttujen kesken kerron nykyisin mielipiteeni maailman menoon. Monet tutuistani täällä stadin keskustassa ovat jollain tavalla hyvinkin potentiaalisia nuivia, yllättävää kyllä tuntien vihreiden voimakkaan vaikutuksen täällä, mutta eivät vaan uskalla keskustella asioista muutakuin hiprakassa. Mielenkiintoista kyllä ne muutamat muut julkinuivat ovat nuoria kundeja. Vähän päällä 2-kymppisiä. Siis niitä jotka ovat eläneet vain mokusuomessa. Heidän nuivistumisensa voi tiivistää siihen, että he olivat koulussa, jossa oli paljon välimeren tienoon porukkaa.

Tom Kärnä kirjoitti...

Minäkin sanon jotain.

Olen onnellisesti työkyvyttömyyseläkkeellä, joten voin olla melkein miten vain tahdon kolmannella mainitsemallasi tasolla. Tätä rajoittavat vain ihmiskammoni ja valtionsyyttäjänvirasto.

Itse olen kuitenkin jo pitkään lukenut kehityssivustoja ja luen edelleen. Mutta olen melko maltillinen sen suhteen, mitä juttuja niissä hyväksyn ja mitä en.

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) ja Maailma.netin sivuja olen erityisesti näistä lueskellut. Global Finlandia ei päivitetä enää. Joten siihen sivustoon palaaminen ei auta yhtään miestä.

Olin ennen kai jonkinlainen myönteisesti ajatteleva ja hyväntahtoinen liberaali. Nykyään pidän itseäni jonkinlaisen täysipäisen liberalismin kannattajana. Tämä liberalismi ei ole naiivi!

Mutta aika pitkän tekstin, Ykä, kirjoitit! Voipi sanoa, että ao. pahan Hommaforumin ketjuun ei tuo olisi mahtunutkaan.

Sandscorpion kirjoitti...

Otan haasteen vastaan, mutta vastaan mieluumin täällä kuin omassa blogissani, jos sopii, koska kehitykseni oli hyvin yksinkertainen, eikä siihen sisältynyt mitään dramatiikkaa.

90-luvulla Seinäjoella ei juuri ollut mamuja. Koulussamme oli yksi puolalaisen lääkärin poika ja yksi mustaihoinen, jolla hänelläkään ei ainakaan tietääkseni ollut pakolaistaustaa. Minulla ei siis ollut monikulttuurisia kohtaamisia, jotka olisivat muokanneet asenteitani mihinkään suuntaan.

Niinpä jonnekin lukioon asti hyväksyin virallisen linjan sen kummemmin asiaa murehtimatta. Jossain keskustelussa saatoin huomauttaa, että "islamhan on rauhan uskonto, eivät ne ilman syytä ala riehumaan" ja mitä niitä muita kliseitä on. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat eivät kiinnostaneet pätkääkään ja lehdestä luin vain sarjakuvat, joten en edes huomannut, oliko aiheeseen liittyen jotain ylenpalttista tuputusta.

Sitten en tiedä, kypsyikö älyni vain jonkin kriittisen pisteen yli, kun pääsin itsekseni pohdinnoissani tulokseen, että monikulttuurisuus (vaikka termiä en vielä silloin tuntenut) ei edes teoriassa voi toimia yhtä hyvin kuin yksikulttuurisuus. Tästä syystä olen sitä mieltä, että monikulttuurisuuden kannattajat ovat henkisesti korkeintaan 15-vuotiaan tasolla.

Sitten tuli seurattua uutisia ja kuultua muiden kokemuksia, ja ne vahvistivat hypoteesini oikeaksi. Muutto Helsinkiin vaikutti näkemyksiini vain määrällisesti, ei niinkään laadullisesti. No, siihen vähän tuli tarkennusta, että mitkä kulttuurit erityisesti eivät tule keskenään toimeen ja mistä päin tuleva maahanmuutto erityisesti on haasteellista.

Jos en olisi pohdiskelevaa, teoreettista ja logiikkaa ymmärtävää sorttia, olisin luultavasti hallintoalamainen edelleen, koska henkilökohtaiset ongelmani monikulttuurin kanssa ovat vielä yli kymmenenkin Helsinki-vuoden jälkeen vähäisiä. Asiakaspalvelutöissä toki tulee jatkuvasti vastaan kaikenvärisiä kokovartalomulkkuja, mutta eivät mamut siinä suhteessa erotu kantaväestöstä. Jos minun pitäisi esittää jokin yksittäinen tapaus, joka olisi saattanut kääntää minut nuivaksi, ellen olisi jo ollut, se olisi tämä:

http://pekanporstua.blogspot.fi/2013/09/keskusteluja-maahanmuuttajan-kanssa.html

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa! Paljonkin olisi tässä kommentoitavaa, mutta keskityn nyt vain yhteen kohtaan.

Se, että tulee omalla nimellään nuivailemaan (tai ylipäätänsä kyseenalaistamaan), on koko ajan vähemmän hullua. Uskon - mahdollisesti liian optimistisesti - että asiaintilat paranevat: Mitä enemmän kyseenalaistajia on, sitä helpompaa heillä on. Mitä enemmän verkostoja (ja valtaa), sitä vähemmän ylivalta (julkishallinto, media ja muut dippadappat) voi käyttää suoraa ja epäsuoraa keppiä heitä rangaistakseen. On toki aloja, joissa kyseenalaistaminen on täydellinen naulanisku arkkuun (tiedän tästä jotakin henkilökohtaisesti)... Siitä huolimatta haluan uskoa, että parempaan suuntaan mennään.

Toisaalta asiaintilojen avautuminen johtuu myös muista seikoista. Talouden noustessa politiikkaa oleellisemmaksi ei mikään "asia" voi olla enää niin merkittävä. Talous on oikeasti paljon "suvaitsevaisempaa", polkeehan se vain yhdellä polulla. Kumpi voittaa, raha vai arvot!

Yhtä kaikki, nimellään ei voi kirjoittaa läheskään kaikkea mitä haluaisi. Esimerkiksi tällaista oman elämänsä narratiivia. Inhimillistä, rehellistä, rohkeaa.

Ehkä sitten joskus? Onhan taas viime päivinäkin nähty, kuinka eläkkeelle jääneet tai muuten entiset virkamiehet uskaltavat avata suunsa.

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan länsimaista terveydenhuoltoa, sitäkin vähää mitä siellä on saatavilla. Räjäytti väestönkasvun kun lapset eivät enää kuolekaan kuin kärpäset, mutta kulttuuri ei olekaan muuttunut eli lapsia syntyy valtavasti.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Olen ollut syntymästä (-59) räkänokka ja nuiva.

Keskikoulussa en osallistunut jokavuotiseen taksvärkiin, vaan parin muun kaverin kanssa mentiin kouluun, kun muut meni kerään rahaa vallankumouksille.

Inhoan kommunisteja ja kukkahattuja sieluni syvyyksistä.

Mozambique:
- Oli hieno maa kuten Rhodesia!

Kun portuguesit ajettiin Mozambiquesta pois, jäljelle jäi hieno infrastruktuuri; hyvinhoidetut padot, maatalous ja kaupungit.

Neekereriukot eivät tehneet mitään, polttelivat daggaa ja joivat kiljua. Akat ja pikkutytöt kuokki parin neliön maaplänttiä.

Maatalaus romahti, padot sortuivat ja kaupungit rapistui.

Ja koko ajan maahan syydettiin biljoonia dollareita kehitysapua! Piskuinen Suomi mukana. Ainoana tuloksena pieni helevetin rikas eliitti.

Viimeiset 20 vuotta Mozambique:a on riivannut isot tulvat ja iso hätä:
http://www.enca.com/south-africa/pictures-floods-ravage-mozambique-thousands-cut

Joka vuosi kerätään isot rahat ja mennään auttamaan - niin toimii kehitysapubisnes. Ei patoja kannata korjata, hätä-/kehitysapubisnes on tuottoisampaa ja tulee laiskalle ilmaiseksi.

/////////

Arvatkaapa v*taako tuo neekeröinti, kun sitä paikanpäällä seuraa.

Ja vaikka suomalaisten rahat ei enää mulle kuulu, niin ottaa perhanasti takaraivoon kuinka niitä gepargihatuille kauhalla sieltä syydetään.

No, pääseepähän aina muutama suomalaisen maailmanparantaja-akka ulkomaan matkalle eksoottiseen paikkaan.

Ironmistress kirjoitti...

Heips,

täälläpäässä on kirjoitettu nyt oma nuivistumistarina, ja myös KT kirjoitti omansa :)

Anonyymi kirjoitti...

Terve, YrjöP,

ja kiitos mielenkiintoisesta avautumisesta. Tuttuja elementtejä minullekin, kutakuinkin ikätoveretia kun ollaan. Meillä, pienessä maalaispitäjässä, peruskouluun luisuttiin vähän kuin huomaamatta. Aloitin virallisesti 4vuotta kansakoulussa, mutta siellä mentiin jo POPSin mukaan. Olimme ensimmäiset peruskoululaiset isossa koulussa, ja opettajat olivat samat patriootit kuin keski- ja kansalaiskoulussakin (kommarisuomenopettajaa lukuunottamatta). He osasivat sivuuttaa tyylikkäästi opetussuunnitelman aivopesuosuudet. Ja legendaarinen pääkeittäjä (älkää käsittäkö väärin) piti huolta, että silloisista huonoistakin aineista saatiin kutakuinkin hyvää ruokaa. Etenkin kasvikset ja perunat olivat kyllä huonoja. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat siis auvoisan nuivia. Toki ehdin ihmetellä, miksi rättipäiden patriarkaalisuus ja barbaariset tavat herätä johdossamme paheksuntaa, kun kerran se valkoisten tekemänä on lähestulkoon alhaisinta mitä voi kuvitella. Todellisuus iski vasta ylioppilaselämän lopulla, kun Neuvostoliitto hajosi, ja ideologisen orpouden tilaan joutunut vasemmistoälymystö suunnistautui ympäristötietoiseen ja humanistiseen maailmanparannukseen.

Keskiäksyn visailuun esitän vaihtoehdoiksi 1)kehitysapua, joka luo sinällään tehottomuutta ja taloudellista passiivisuutta kohdemaassa; 2)vastikkeetonta ruoka-apua, joka näivettää maatalouden; 3)sitä humanitääristä maahanmuuttoa länteen, joka vie ehkä pystyvimmän aineksen pois kotimaistaan, ja passivoi heidät täällä. Kaikki pahoja, mutta ehkä 3) pahin.

Terv. Achtung

Juha kirjoitti...

Minä vastustan sharia-lakieja. Se on minulle riittävä perustelu puolustaa läntisiä arvoja, ja jos sen vuoksi minut nuivaksi todetaan, niin olkoon.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Tom Kärnälle, Sandscorpionille, Riikalle, Ano2:lle, Buurille Johannesbuurista, Ruukinmatruunalle, Achtungille ja Juhalle & kiitos kommenteistanne.

Ano1:

Tuo mainintasi lukutaidottomista huippuosaajista on muuttunut kyllä jo trendistä eräänlaiseksi pakkoepistolaksi. ”Ahmed osaa”- ja ”Mbungulun perhe tuo uutta iloa lähiöön X”-osiot ovat yhtä lailla pakkokauraa kuin urheilutulokset ja sarjakuvat, joita tosin saattaa seuratakin. Kai lehtien on tehtävä noita juttuja todistaakseen uskonsa jollekin Tuntemattomalle Jumalalle, ettei se lyö toimitusta ukonvasamalla päähän.

Kaltaisesi heppu on varmasti myös tässä blogissa tuttu nimimerkki Castor, joka on katsellut Suomen muutosta jo hurumykke kaukaa Kiinasta käsin. En ole varma, kuinka usein hän Suomessa vierailee, mutta kun kaikki muutos tulee kerralla eikä pikkuhiljaa hivuttaen niin kuin meille täällä, niin se tuntuu varmaan tuplasti ahdistavammalta.

Luulen, että noilla vähän päälle parikymppisillä helsinkiläisnuorilla ei ole nykyisin juuri muuta vaihtoehtoa kuin muuttua umpinuivaksi tai sitten tehdä itsestään jonkunlainen valikoiva kuurosokea.

Tom:

Joo, mulla tulee aika ajoin pitkiä tekstejä, mutta harvemmin niistä on huomautettu, joten oletettavasti ne jaksetaan lukea loppuun. Hommalle tämä ei kävisi, mutta sehän toimiikin hieman toisin, johtuen jo tietysti niin lukijoitten kuin kommenttien huomattavan suuresta määrästä.

Sandscorpion:

Niin notta Pohojam´maan poikia alunperin. Niin no, lukeehan siinä blogissasi pohjalaisisäntä. Olet vissiin aika paljon nuorempi kuin minä, mutta tuosta lukiomuistelusta tuli mieleen omani, tai oikeastaan asia, jota en oikein hoksannutkaan ennen kuin nyt. Silloinhan ei mokutettu, vaan oltiin Ystävyydessä, Yhteistyössä ja Avunannossa.

Vielä peruskoulussa välitunnilla irvailtiin kumminkin Rauhanvaltiolle minkä ennätettiin, mutta lukiossahan se väheni huomattavasti. Hoksasin, että syynä oli varmaankin se, että nimenomaan sinne valikoituneet tytöt (lukiossamme oli huomattava naisenemmistö) olivat löytäneet itselleen ”vastuullisen YYA-hengen, ja ymmärsivät Suomen ja Neuvostoliiton välisen solidaarisuuden merkityksen sekä kansainvälisyyden yleensäkin” ja sitä kautta pitivät irvailijoita hieman yksinkertaisina ja halveksuttavina.

Koska meitä lukiolaispoikia kiinnosti se Naisen Pyhin Paikka ihan yhtälailla kuin samaa ikäluokkaa amiksessa, niin vissiinkin tästä johtuen se irvailukin jäi vähemmälle.

Tuo mainitsemasi kirjoituksesi oli erittäin hyvä ja kuvaava. Yleensäkin kirjoitat niin hyviä ja oivaltavia tekstejä, että älylläsi varustettu mies ei voi päätyä kuin nuivaksi. Voit todeta olevasi viaton uhri, jonka Voiman Pimeä Puoli vietteli, ilman että pystyit pistämään vastaan. ”I´m on the higher groud, Sandscorpion, you have no chance.”

Yrjöperskeles kirjoitti...

Riikka:

Kiitokset. En ole varma, oletko liian optimisti. Osittain olet kyllä oikeassa. Tiettyä muutosta on. Mutta ei niin paljon, että esmes itse lähtisin nimimerkin takaa pois. Sinänsä en kaipaa siviilihenkilölleni julkisuutta muutenkaan, mutta omalta osaltani on kyse myös siitä, että sen lisäksi että olen voimakkaasti arvostellut maahanmuuttopolitiikkaa, olen yhtä voimakkaasti arvostellut julkishallinnon toimintaa. Ja minä kun olen itse osa julkishallintoa, niin tämähän on anteeksiantamatonta.

Yhtenä pidäkkeenä niin minulla kuin monella muullakin on myös pelko oikeustoimista. Sinänsä se muutaman satasen sakko ei meinaa mitään, mutta rangaistuksenahan siinä onkin prosessi itsessään, jossa ihmistä saatetaan myllyttää parikin vuotta.

Ano2:

Olet vissiin huomattavan oikeassa. Jos seuraa historiaa, niin suurimmat nälänhädät Afrikassa alkoivat vasta siirtomaa-ajan päätyttyä ja samaan aikaan terveydenhuolto kehittyi voimakkaasti.

Buuri:

Tuo taksvärkki-sana oli muuten aivan oikea noille keräyksille. Sillä vanhalla taksvärkilläkin tehtiin työtä jollekin toiselle, joka ei hyödyttänyt itseään tippaakaan. Tuon Mosambikin (samoin kuin Angolan) taantumista ei muuten suomalaisessa mediassa olla käsitelty juuri ollenkaan. Varmaan sama kuvio. Länsimaat tekivät sinne infrastruktuurin ja kun ne häipyivät pois, ei sitä joko osattu tai viitsitty pitää pystyssä. Koneet tykkää, kun niitä käyttää. Jos ei käytä, ne ruostuu kiinni.

Ruukinmatruuna: Joo, huomasin.

Achtung:

Se, kuinka sitä YYA-propagandaa nulikoitten päähän juntattiin, riippuu just varmaankin pitkälti siitä, minkälaiseen kuntaan sitä sattui syntymään. Minä vartuin huomattavan vasemmistolaisessa paikkakunnassa ja sen huomasi. Erityisesti se korostui sitten peruskoulun yläasteelle siirtyessä. Tosin oli sielläkin opettajissa eroja. Osa oli asiassa riemurinnoin ja otti suurena henkilökohtaisena loukkauksena, jos asian pyhyyttä arvosteltiin. Sitten oli joitakin, jotka totesivat suurinpiirtein niin, että ”virallisen opetussuunnitelman mukaan minut on määrätty kertomaan teille, että…”.

Juha: Jos halutaan esittää vain yksi peruste, niin tuo sharia-laki kyllä riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Justiinsa Joo Ykä, löit sitten KanaViillokkikortilla. Kostoksi linkitän aiheeseen sopivan biisin (eikuvaamusiikinmakuanienenpääkuinwiskarikaan) https://www.youtube.com/watch?v=JYy84uhBStw.

Oma tarinani on lyhykäisyydessään seuraava;
-Aloitus Kansakoulussa 70-luvulla, sujuvasti peruskouluun tasapäistettävään koulutukseen jonka jälkeen, ilman pitempää harkintaa ammattikouluun. Perheen perustaminen..yli kymmenenvuotta turvallisuusalan toimessa (ei vartijana)-90-2000 luvun taitteeseen, jolloin tuli enpiirisesti todettua monikulttuurisen pääkaupungin toimivuus. Totaalinen vitutus ja alanvaihto rakentavapaan suuntaan, sivussa Amk-tutkinto (tosin ei sellainen oikea, vaan teknisen-alan tutkinto, tiedostavuudesta vitut, materiaalitekniikka ja statiikka rules). Toistakymmentävuotta ulkotöissä, sangen fyysisissä sellaisissa pisti terveyden koville ja ammatinvaihto konkretisoitui em. valintoihin tehtynä siisteihin sisätöihin Cad/Cam.in-parissa.

Tiedostaville piireille toivotan hyvää seuraavaa kappaletta silsällytessä;
https://www.youtube.com/watch?v=w1N-JBwKlz0 ja loppukevennyksenä pravdan toimittajaan soveltuvaa toimintamallia;
https://www.youtube.com/watch?v=FY_WyMABiOk
paha se on olla puun ja kuoren välissä.

(se viillokki oli muuten paha)
-aNo

Anonyymi kirjoitti...

Oisit nyt jättänyt kommentiosiossa sen kanaviillokin mainitsematta.

Kirjoitin jokusen rivin ton Gambia-teeman yllyttämänä. Sattui vaan olemaan liian monta ikkunaa auki ja kun Matruunan bloggeri on aika samannäköinen kuin Ykän bloggeri niin postasin "räkänokkana eri puolilla Eurooppaa" -teemaista tekstiä vahingossa sinne. Oli pakko pistää perään kaunis pyyntö että Matruuna tunkisi ne kuonat ländfilliin. Sitten tuli mieleen että ehkä se oli sittenkin parempi jos ne houreet eivät tule näkyviin.

Kun tuolla sun alalla on noita äijänköriläitä aikas vähän niin onko teillä muuten mitään sellaista hyväveliverkostoa jossa saisitte joskus vähän nollata alaan ja sen reunaehtoihin + toimintakulttuureihin liittyviä asioita?

Becker kirjoitti...

Silloin kun aikoinaan ramppasin kansakoulua (ei siis peruskoulua), niin eväänä repussa oli lasinen maitopullo ja voipaperiin käärityt näkkileivät. Vieläkin on nenässä se eltaantuneen maidon haju, joka repussa pesujen välillä vallitsi.
Ensi alkuun ei siis mitään ns. kouluruokaa.

Mulla oli myöhemmin siinä suhteess tsägää, että historian ja yhteiskuntataitojen opettaja oli korkeasti koulutettu pätevä ja puolueeton henkilö. Ei siis mitään propagandaa, eikä se olisi meidän luokalla onnistunutkaan. Helsingissä oli ehkä helpompaa olla eri mieltä ja tietoa sai jos halusi.

Aikoinaan kun näki ulkolaisen, joka erosi selvästi Eurooppalaisesta, niin heihin suhtautui ensin uteliaan kiinnostuneesti ja sanoisinko jopa positiivisesti.
Kaukoidästä tulleet tekivät töitä, eikä heistä sen suurempaa ongelmaa ollut. Mustia ei juuri näkynyt, eikä allhu akbaria huudeltu.

Kaikki sitten muuttui kun saimme nämä moniosaajat riesaksemme.
Heidät luonnoollisesti sparrattiin hyvin, jotta pärjäävät rasisitisen kantaväestön seurassa. Muistan hyvin nämä siististi puetut ylimieliset parasiitit, joiden ensimmäinen opittu suomenkielinen sana ei ollut äiti, vaan rasisti, jota sitten ahkerasti myös käytettiin maksumiesten eli kantaväestön keskuudessa liikuttaessa.

Eipä olisi 70-luvulla vielä voinut käsittää, miten päälaelleen kulttuurimarksismi asiat kääntää.
Erityisesti Ruotsissa näkee, miten poliitikot mollaavat kantaväestöä joka mamujen menot maksaa. Suomessa alkaa meno olla samantyylistä, mutta epäilen että niin pitkälle kuin naapurimaassa ei sentään mennä. Vaikka sitä median ja muutamien poliitikkojen voimalla yritetään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys aNo:lle, Anolle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

aNo: Kiitos kostosta, en ollut tuota Freukkareitten kappaletta kuullut. Ihan hyvä. Vaikken bändistä erityisemmin perustakkaan. Off topicina voisi sanoa, että olihan niitä freukkarit, siekkarit, donkkarit ja mitä näitä samantyylisiä bändien lempinimiä olikaan. Jos olisi ollut bändi nimeltä Runoilijat, niin olisiko se sitten ollut Runkkarit?

Lapsuutesi ja nuoruutesi vaiheet eivät varmaan minun omistani hirveästi eroa. Sen voin todeta, että kun olet kerran ollut turvallisuusalalla Helsingissä 1990-luvulla, niin siellä nuivistuttiin varmaan vielä enemmän kuin samaan aikaan lastensuojelualalla Helsingissä. En ihmettele totaalista vitutusta. Itselläkin oli mielessä silloin totaalinen alanvaihdos, mutta se sitten venyi ja venyi ja sitten olikin ikää liikaa, joten näillä jatketaan. Tosin ei onneksi enää Helsingissä.

Ano: Jos sulla oli siitä Gambia-teemasta sanottavaa, niin pistä kumminkin vielä tänne. En minä jaksa sitä Ruukinmatruunan kommentointiosastoa tönkiä. Se kun on semmoista jaanaamisorgiaa.

Nykyisessä työpaikassa itse asiassa on äijänköriläitä suht mukavasti, ei tietenkään enemmistöä. Tommosta hyväveliverkostoa oli kumminkin silloin, kun asustelin ja työskentelin Helsingissä. Nykyisin en ole ikään aikaan jaksanut lähteä työkavereitten kanssa ryyppäämään. Ensinnäkään työstä puhuminen vapaa-aikana ei kerta kaikkiaan innosta ja toisekseen täällä sen ryyppäämisen järjestäminenkin olisi hankalampaa, kun ei olla Helsingin julkisen liikenteen piirissä.

Becker: Minulla ehti olla jo jokapäiväinen kouluruokailu. Muistan, että puuropäiviä oli pari kertaa viikossa. Ei siitä kukaan mitään ihmetellyt. Kaavittiin kaurapuurot lautaselle ja syötiin näkkärin kera. Hyvää oli ja kyllä sillä päivän pärjäsi. Muistelen että hiljattain, olikohan se Helsingissä vai missä, oli puuropäivä ja siitä tuli hirvee älämölö. Kyllä puurolla koulussa pärjää. Siellähän istutaan pulpeteissa. Ei se mitään tukkimetsää ole.

Kirjoituksessani jätin muuten puuttumatta Ruotsin asioihin. Johtuu ihan siitä, että kirjoitus käytännössä loppuu blogin aloittamiseen eli vuoteen 2007. Ei mulla ollut silloin vielä havaintoakaan, että mihin tilaan Ruotsi oli mennyt. Muutamaa vuotta myöhemmin sen tajuaminen oli melkoinen järkytys.

Anonyymi kirjoitti...

En ihan kaikkea lukenut, nautiskelen huomenna kun ehdin. Mutta pari asiaa: Chilestä tulleet pakolaiset eivät suinkaan olleet samanarvoisia. Silloinen kulttuuriporukka nosti pyhäksi perheeksi Orozat. Äiti Terttu, lapset, isä ja koko perhe musikaalisesti joikhasivat, tietenkin Love Rekordsilla. Duerme duerme negritaa, tuosta negritasta napsahtaisi nykyään sakot. Orozan perheen lapset ovat kaikki nykyään kulttuurin hellässä huomassa. Julkisrahoitetun.

Somalien invaasioista on niin sata kertaa kerrottu. Kommari Siad Barre sai lähetettyä "opiskelijoita" Moskovaan, neukut maksoivat. Kun Barren hallinto kaatui ja tuli uusi ei neukkumielinen regime, nämä lorvijat olivat tyhjän päällä. Eikun länsirajalle, tsuhna kun nyt on niin tyhmä että ottaa vastaan mitä vaan. Kun tsuhnien poliisi ilmoitti, että ei käy, Johanna Suurpää seisoi rohkeasti Georg Otsin kannella huutamassa kurkku suorana ihkua. Sanoisin, että miinusmiljardien arvoinen nainen. Ja suuri halveksuntani senaikaisille rajapoliiseille. Kuin myös itärajavartijoille. Jos silloin olisi sanottu ei ja myös tarkoitettu sitä, niin Suomi olisi kivempi paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Some are born great, some achieve greatness, and some have greatness thrust upon them.

Lukiessani tarinaasi päässäni alkoi pyöriä muunnos yllä olevasta kuuluisasta lausahduksesta. Vaihdoin vain sanan great tilalle nuivan :)
En tiedä miksi näin kävi mutta halusin jakaa tän. Hah. Mutta mutta, itse asiaan. Itse aloin kiinnostua aiheesta kun Muhammad pilakuvakohu ensimmäisen kerran käynnistyi. Joitain linkkejä seurattuani päädyin Jussi Halla-ahon ja Vera Izraelithin blogeihin ja ei siltä tieltä enää paluuta ollut. Sillä noissa kirjoituksissa oli käsittämätöntä voimaa, kuin miljoona volttia olis iskenyt läpi melkein ensimmäisestä virkkeestä lähtien. Sama ilmiö on tullut tutuksi monesta blogista sittemin: reinoblog, octavius, (se joku opettaja, joka lopetti ja jonka blogin nimeä en muista) ja yrjöperskeles aluksi ja vähän myöhemmin keskiäkäinen, kumitonttu ja muutama muukin, helvetin hyvää settiä. Aloin myös eräästä huuhaa syystä seuraamaan tarkemmin tätä islamisaatio keissiä ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ja onhan tää myöskin sangen mielenkiintoista. Kiinalaisen kirouksen mukaan elämme mielenkiintoisia aikoja. Heti alusta saakka alkoi vituttaa keskustelun paska taso ja koska mulla ei ittelläkään vielä siinä vaiheessa paukut riittäneet, intuitiivisesti ymmärsin vain, että islam ei voi olla rauhan uskonto niin aloin etsiä ammuksia keskustelujen varalle. Ja sitten löysin pari ulkomaista asiantuntijaa joiden luentoja löytyy YouTubesta tuntikaupalla ja yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua selvältä. Näistä paras: Robert Spencer, hänen juttujaan kuunneltuani/luettuani kaikki kävi järkeen. Ja nykyään kun joudun näistä keskustelemaan huomaan kuinka käsittämättömän pinnallinen on 99,9% ihmisistä käsitys näistä asioista. Jopa koulutetut tai ehkä paremminkin etenkin koulutetut ihmiset ovat aivan kuutamolla.

Anonyymi kirjoitti...

Kehitysavusta tuli mieleen, olin joskus 80-luvun puolella, vuodenkestäneellä maatalouden kotieläinpuolen erikostumislinjalla eteläsuomessa, siellä oli luokkakavereina kehitysapurahoituksella kaksi aftikan länsiguineasta tullutta naista, toinen oli eläinlääkärikoulutukseltaan ja toinen karjatalousteknikko, molemmat olivat muslimeita vaikka ei päälle huomannut käyttivät komeita pitkiä leninkejä ja osasivat pitää tosi hienoja kampauksia..
Meitä oli yhteensä 12 opiskeljaa ja asuntola oli koulurakennuksen yläkerrassa, jossa koko konkkaronkka asussteltiin.
En tiedä sitten oliko hyötyä täällä koulun käymisestä, mutta muutaman kerran vuosien aikana on postia sieltä aftikasta saanut ..

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus Ykälle mainiosta "omaelämänkerrasta"!
Jotenkin tuo kehittymiskaaresi vastaa omaa kehittymiskaartani... tosin eri ammattikunnasta käsin.

Tuo gambialaisten invaasio on tuttua, esimerkkini "saattaa vastata todellisuutta", n. 20-vuoden takaa:

Eräs hyväuskoinen hallintoalamainen nai (kirjaimellisesti) gambialaisen, joka kahden ristisiitoksen ja lopulta puolisonsa huumekauppatuomion jälkeen lennätettiin takaisin lähtömaahansa.
Silloin olivat asiat toisin ja kohdallaan.

Hallintoalamainen työskentelee edelleen asuntopuolella, kuten silloinkin, mutta on nyttemmin aika lailla nuivistunut.

-Khalifatta-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus Ykälle mainiosta "omaelämänkerrasta"!
Jotenkin tuo kehittymiskaaresi vastaa omaa kehittymiskaartani... tosin eri ammattikunnasta käsin.

Tuo gambialaisten invaasio on tuttua, esimerkkini "saattaa vastata todellisuutta", n. 20-vuoden takaa:

Eräs hyväuskoinen hallintoalamainen nai (kirjaimellisesti) gambialaisen, joka kahden ristisiitoksen ja lopulta puolisonsa huumekauppatuomion jälkeen lennätettiin takaisin lähtömaahansa.
Silloin olivat asiat toisin ja kohdallaan.

Hallintoalamainen työskentelee edelleen asuntopuolella, kuten silloinkin, mutta on nyttemmin aika lailla nuivistunut.

-Khalifatta-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2.lle, jpt:lle ja Khalifattalle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Tuo, mitä kerroit tuosta Oroza-perheestä on mennyt ihan ohi. Olet varmaankin oikeassa. Love Recordsille pitää antaa pitkä plussa siitä, että se julkaisi Hurriganesin Roadrunnerin. Siitä, mikä Johanna Suurpään merkitys taloudellisena persnettona Suomelle oli, saisi joku varmaan hyvän väitöskirjan. Sinänsä en rajamiehiä ja poliiseja syyllistä. Ne varmaan tekivät, mitä käskettiin. Mutta ne somalithan olisi silloin voitu toimittaa samantien takaisin Neuvostoliittoon. Ei sitä miksikään turvattomaksi valtioksi silloin laskettu.

Ano2: Se opettaja, joka lopetti oli Nikopol. Mielenkiintoista sinänsä, että hyvin monet kommentoijat, niin kuin sinäkin ovat nuivistuneet vasta myöhään 2000-luvulla. Itselläni hyvin voimakas nuivistumisprosessi alkoi jo 1990-luvun alussa. Johtunee työstäni. Ja siitä, että asuin silloin Itä-Helsingissä.

-jpt-: Eihän tässä voi muuta kuin toivottaa kaikkea mahdollista hyvää näille naisille. Toivottavasti he ovat auttaneet osaltaan omaa maataan.

Khalifatta: Silloin aikanaan Helsingissä oli tapana, että gambialainen jätkä meni kimppaan suomalaisen naisen kanssa, sitten saivat kaupungin asunnon ja sitten siihen muutti muutama hyvä kaveri gambiasta sen lisäksi. Mulla oli aikanaan naapurina semmoinen kämppä.

Anonyymi kirjoitti...

-Suurin virhe oli mielestäni perus-länsimaisen lääketieteen ml. antibiootit vienti Afrikkaan.

-Parhaimmillaan mulattipojat ovat kuin muutkin, pahimmillaan täysin häiriintyneitä. Tytöissä lienee loivempaa hajontaa, koska yleensä heidät jätetään rauhaan rituaalisessa mielessä.

-Onkohan missään mietitty mitään strategiaa sen varalle mikäli alkavat uudet pimeät ajat? Kulttuuriartefaktien säilöminen kuin silloin pimeällä keskiajalla toimineet luostarit.

Anonyymi kirjoitti...

Itse kyllä tykkäsin kanaviillokista ja tillilihasta. Kebabit ja pizzat eivät maistu vieläkään. Vanhanaikaiseen maalaiseen kasvatukseen kuului, että ruokaa ei haukuta ja piste. Tätä keskustelua seuratessa tulee väkisinkin mieleen se "hyvä tuuri", kun on syntynyt, kasvanut ja käynyt koulunsa "suomalaiskansallisessa" ympäristössä, Hämäläisellä maaseudulla ja vielä päässyt kuulemaan 1800-luvun puolella syntyneen isoäidin muisteluita vanhasta ajasta.
Keskustelussa mainittiin mainio bloginpitäjä Nikopol, joka vetäytyi areenalta aika dramaattisesti. Asia jäi askarruttamaan.
t. JR

Anonyymi kirjoitti...

No mikäli omakohtaisten kokemusten ja median varassa olisin niin en olisi vieläkään nuivistunut. Tällä kylällä sillä ei vieläkään ole varsinaisesti tarvetta. Ainoa musta kaverikin, jonka tiedän on samassa harrastusporukassa touhuava sangen mukava mies.

Tom Kärnä kirjoitti...

Kun niin monet muutkin ovat täällä kertoneet nuivistumisestaan. Ao. pahan Hommaforumin keskusteluketjussa olin aikoinaan jotain asiasta sanonut, mutta kerronpa jotain täälläkin:

Olin hyväntahtoinen mukava liberaali. Uskoin median näkemyksen rasistisesta Halla-ahosta. Mutta koska olen utelias, niin menin itse lukemaan Scriptasta, että mitä se Halla-aho on oikein sanonut. Ja huomasin sitten, että media on puhunut hänestä paskaa.

Näin lyhykäisesti. Käytän nykyään Jussi Halla-ahosta diminutiivista nimeä Hallis.

Ironmistress kirjoitti...

Täälläpäässä nuivistumisprosessi alkoi 1990-luvulla ja nimenomaan ensin lukemalla islamista kirjoja, ml. Koraani, sekä tutustumalla historiaan pintaa syvemmältä. Siis vähän samalla tavoin kun miten ihmiset alkavat nuivimaan natseja. Havainto siitä, miten islam on 2000-luvulla aivan samanlaista kuin mitä se oli 600-luvulla oli kuin nuijanisku.

Ja sitten kun kuultiin islamilaisten edesottamuksista Suomessa ja havaittiin, miten käytäntö vastaakin kummasti teoriaa ja miten se "pyhä sota" tarkoittaa ihan oikeaa pang-pang-sotaa, niin soppa oli niinsanotusti valmis.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Nokitan Anonymous:a ja koska munkin mielestä Montgomery Gentry on Pyhä!

Bubba Sparxxx - Made On McCosh Mill Rd. ft. Danny Boone
https://www.youtube.com/watch?v=W8ZRvqOalMY

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/arhinmaki-koulushoppailu-olisi-jarkevaa-kieltaa/687662

Aika sanattomaksi vetää...

- Ink Visitor

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, JR:lle, Ano2:lle, Tom Kärnälle, Ruukinmatruunalle, Buurille Johannesbuurista ja Ink Visitorille & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Periaatteessa olisihan niitä sinne voinut viedä, jos samalla kyseiset maat olisivat aivan oikeasti alkaneet tehdä jotain väestönkasvulleen. Mutta ei näytä olevan halua vieläkään. Tuollaista säilömisstrategiaa ei varmaankaan ole tehty, sillä länsimaathan kieltäytyvät edes uskomasta, että niillä on ongelma. Tosin eihän tässä kauaa aikaa ollut, kun ydinsotaa pelättiin ihan oikeasti ja varmaan silloin tällaisia suunnitelmia oli.

JR: No eihän mulla nykyisellään kanaviillokin kanssa ole ongelmaa. Tilliliha ei uppoa vieläkään, koska en pidä tillistä mausteena. Yleensäkin se sopii enemmän kalan kanssa. Kotiruokaa meilläkin suositaan, eikä valmisruokaa osteta ikinä. Mitä nyt joskus valmiita pizzapohjia, joista väsätään sitten pizzat omaan tyyliin, ja täytettä on varmasti enemmän kuin valmispizzoissa. Nikopolin kanssa olin yhteyksissä vielä hänen ”katoamisensa” jälkeen. Silloisen tiedon mukaan voin sanoa, että mies elää ja voi hyvin, mutta tympiintyi tähän asiaan niin pahasti, että ei halunnut enää jatkaa blogiaan.

Ano2: Siispä nostamme hattua vapaalle internetille. Onnea ja menestystä sille mustalle harrastuskaverillesi. Varmaankin ihan kelpo häiskä.

Tom: Jos ihminen on varustettu suht normaalilla järjenjuoksulla ja hän lukee Halla-ahoa ilman suvaitsevaisia suojakertoimia, päätyy automaattisesti samaan lopputulokseen kuin sinä. Minä en ole tuohon Hallikseen oppinut, kun siitä tulee aina mieleen Hjallis.

Ruukinmatruuna: Joku lukemalla, joku kokemalla, joku molempien mikstuuralla. Omalla kohdalla suurin tekijä oli nimenomaan asian suomalaisen osapuolen sinisilmäisyys, mitään kyseenalaistamaton ihailu ja suoranainen asian edessä ryömiminen.

Buuri: Nokitus lisätty.

Ink Visitor: No voi sen helevetti. Vaan olishan tuon arvannut jossain vaiheessa tulevan. Ei nuuta kuin pottunokat mamukouluun rääkättäväksi ja sitten porukalla hymistään, että näinhän sen piti mennäkin. Kyllä vanhemmilla on oikeus ajatella lastensa niin turvallisuutta kuin tulevaisuuttakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Upea kirjoitus! Kuulosti niin kovin tutulta. Tähän ei ole oikeastaan mitään vastaan sanomista. Paitsi se, että minä kyllä tykkäsin kanaviillokista.

Tom Kärnä kirjoitti...

Sen takia juuri olen käyttänyt Halla-ahosta nimitystä Hallis, että siinä tulee väärinkäsityksiä.

Olen valitettavasti nauttinut kulttuurielämäntuntijakollegani kanssa tänään viisi olutta puoliksi ja sen lisäksi hieman voimakkaan savuista skottilaista viskiäkin, että unohdin pari vastaavaa esimerkkiä hyvistä diminutiivisistä nimistä...

Anonyymi kirjoitti...

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/pilakuvat_ts-31039

Sanotaanko vaikka näin, että itsekukin voi tykönänsä miettiä kuka tässä oikeastaan leikkii tulella...

- Ink Visitor

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jaska Brownille, Tom Kärnälle ja Ink Vistitorille & kiitos kommenteistanne.

Jaska: Suuret kiitokset. Meillähän ei kanaa sinänsä vieroksuta. Kanasuikaleista saa mainiota itse tehdyn pizzan täytettä ja kanafileet & ryssänruuaksikin haukuttu hirssi ovat varsin erinomaista evästä. Hirssi on muuten huomattavasti täyttävämpää kuin esmes riisi, eli sen kanssa saa helposti itselleen ns. tappoähkyn.

Tom: Ei muuta kuin mukavaa illan jatkoa. Itsekin tässä vietän pitemmän kaavan mukaista saunailtaa rakkaan Ylvani kanssa. Viskiin ei tosin nyt kosketa, mutta Heineken-olutta tuli ostettua.

Ink Visitor: Vaan tuo viestihän on selkeä. Yhden uskonnon asiat täytyy olla loukkaamattomia ja arvostelun ulkopuolella. Muuten vastataan väkivallalla.

Becker kirjoitti...

Roimasti asian vierestä, mutta en voinut vastustaa:
http://www.dn.se/livsstil/plagget-som-hela-varlden-pratar-om/

Siis säkki päälle jossa munien kohdalla reikä, ilman kalsareita.

Tää vois mennä Ruotsissa jopa läpi.
Ensi kesää jännityksellä odottaen.

Anonyymi kirjoitti...

Omasta nuivistumisesta:

Jonkinasteista perusnuivuutta kohtuullisella suvissäväyksellä oli jo aiemmin. Sitten yksi kaveri tuli perheineen kylään Halla-aho-VHM -paita päällä. Haukuin moisen asenteen. Mutta kun oon sellainen selvänottaja, niin lukaisin varmuudeksi koko Scriptan läpi että tietäisin tarkasti että kuinka asiallista sen haukkuminen on ja mikä siellä on eniten pielessä.

Läpilukeminen opetti pari asiaa.

1) Jussi puhuu asiaa.

2) On olemassa kolme eri Halla-ahoa. Ensimmäinen on se todellinen julkisuuden ulkopuolinen henkilö joka elää omaa elämäänsä ja josta ei julkisuuden kautta tiedetä juuri mitään. Toinen on se julkisuuden henkilö, jonka ajatuksia löytää julkisten kanavien kautta. Kolmaa on se median luoma henkilöhahmo, jollla joko on tai ei jotain tekemistä kahden ensimmäisen kanssa - useimmiten ei.

Siitä Gamgiittiköpinän aihepiiristä ei muuta kuin että räkänokkana Tanskan Hamina oli vähän sellainen vakiopaikka. Berliini ja siellä etenkin Kreuzberg siitä kummallisia että missään ei ollut pullaa mutta jokainen paikka oli täynnä polakkaa. Ruotsi oli läpikulkumaa samoin kuin Sveitsi ja Ranska. Epsanjassa Katalonian alue ja Aurinkorannikko olivat kiinnostavia vierailupaikkoja. Niissä oli ihan eri meininki.

Aika harva niiden vuosien tuttu on enää hengissä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun nyt ruuasta puhutte…

Leikkasin eilen possun ulkofileettä semmoisiksi kahden tuuman pihveiksi. Sitten leikkasin rasvakuoret niistä pois, nuijin sentin paksuisiksi, pistin pinoon ja leikkasin suikaleiksi.

Sitten sekoitin purkkiin ehkä 2-3 kukkurallisen ruokalusikallisen verran turkkilaista jugurttia ja 2-3 ruokalusikallista Tandoori Masala -pastea. Ja suikaleet sinne pieninä erinä välillä sekoittaen. Illalla testasin maustumisen määrän yhdellä koepalalla jonka paistoin. Ok.

Huomenna ne ovat marinoituneet tarpeeksi.

Aamulla otan ne ajoissa lämpenemään. Husautan pari desiä raakaa villiriisiä sössön sekaan. Se saa imeä paistamisen aikana nesteen niin että kyse on paistamisesta eikä keittämisestä. Sitten vain paistetaan niin että mahdollisuuksien mukaan paistamisen puolivälin jälkeen pussillinen pehmeitä aprikooseja ja pehmeitä viikunoita possuriisin sekaan ja vettä, paprikansuikaleita ja ehkä maissia sen verran että riisi ei jää kuivaksi. Ja loppuvaiheessa pieni haudutus.

Vaimo tekee uunijuureksia perunasta, porkkanasta, lantusta ja myskikurpitsasta.

Sit syödään lounaaksi uunijuureksia rajusti mukaelleun tandooripossun kera. Jos mahdollista niin sinne possuun voi paiskata myös kuorittuja pähköinöitä tai manteleita rousketta lisäämään.

Ne, jotka osaavat kuvitella maut ja tuoksut päässään, tehkööt niin.

Toivottavasti toi ateria onnistuu hyvin.

Yllytän kokeilemaan. Jos kokeilette niin kertokaa että miltä maistui.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Beckerille, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Öö… öö… brrgele… ai… ai… olen suht sanaton…

Ano: Kohdat yksi ja kaksi pitävät paikkansa. Kolmoshahmon luomiseenhan ei Jussi ole itse millään muotoa osallistunut. Sen ovat tehneet ihan toiset tyypit. Mitä tulee kommenttisi jatkoon, niin nuo tyypit ovat itsellekin tuttuja. Suurin osa on jo tups´ahossa. Eikä loppujen lopuksi niin suuri menetys.

Ano2. Kiitokset reseptistä. Täytyy pistää korvan taakse.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Hei, pojat jos sota tulisi, ammun ensimmäisen karkuun juoksijan. Olen upseeri, mulle annettiin armeijassa pistooli ja lupa tappaa niskottelija sotataolossa.

Mutta nyt kaikki on raukkautta.

https://www.youtube.com/watch?v=gJUx8didhZA

korpisoturi kirjoitti...

Mäkin olen palannut nuivaksi. Tein sellasen pienen maastontiedustelun vasemmistolaisuuteen. Sieltä alkoi löytyä niin kummia haihatuksia, että käännyin takasin "tolkun mieheksi". Sillon olin nuori ja tietämätön. Vaikka sillä vanhalla vasemmistolla oli edes hitunen järkeä. Nykyinen on sen kadottanut tyystin. Tämä tietyn sakin tänne raahaaminen on vastoin tavallisen kansalaisen intressejä monessakin mielessä. Silti vasemmisto sylkee päin kansaa, raahamalla tänne ongelmaporukkaa elätettäväksi.

Minustakin tilliliha on hyvää.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Kyllä söin kanaviilokkia, söin niin paljon kun koulu syötti.

Mun opettajat olin mun isän kamssa olleet sodassa, joten pelastyuin kommunismissyötöltä. Mun isä oli sota sankari ja äiti sitä haukkui, että ampui vankia selkään.

En minä koulussa lekenut opettajien kirejoja kuin pakolla, keskikoulun (peruskouilussa se silloin muuttui). kirjoitin aineen ja opettaja luki sen ääneen luokan edessä, eikä kommunistien pikkupaskas uskaltaneet opettajaa kiusata. Olin aina opettaja puolella. Meoidän opettajan avio mies oli Raattewen tien sankareita.

Meille ei koulussa Mannilan Veikko kertonut ihanaa naapurirakkautta. Mannilan Veikko tuli isältä kysymään saanko sun poikaa lasvattaa, isä sanoi saat: siitä tulee pappi tai upseeri,

Isän upseerin tiellä olen veläkin, isä oli ylipiä kun Kekkonen ylensi vänskäksi, mutta isä oli ollut sodassa ja hieman pöhkö.

Mun kansakoulun opettaja oli upseeri samassa joukossa jossa mun isä oli sotamies.

Kaksi miestä, jotka vaikutti eniten mun elämään, - olen nuiva.

https://www.youtube.com/watch?v=Haf6OqeiLU8&x-yt-cl=84503534&x-yt-ts=1421914688

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Kyllä söin kanaviilokkia, söin niin paljon kun koulu syötti.

Mun opettajat olin mun isän kamssa olleet sodassa, joten pelastyuin kommunismissyötöltä. Mun isä oli sota sankari ja äiti sitä haukkui, että ampui vankia selkään.

En minä koulussa lekenut opettajien kirejoja kuin pakolla, keskikoulun (peruskouilussa se silloin muuttui). kirjoitin aineen ja opettaja luki sen ääneen luokan edessä, eikä kommunistien pikkupaskas uskaltaneet opettajaa kiusata. Olin aina opettaja puolella. Meoidän opettajan avio mies oli Raattewen tien sankareita.

Meille ei koulussa Mannilan Veikko kertonut ihanaa naapurirakkautta. Mannilan Veikko tuli isältä kysymään saanko sun poikaa lasvattaa, isä sanoi saat: siitä tulee pappi tai upseeri,

Isän upseerin tiellä olen veläkin, isä oli ylipiä kun Kekkonen ylensi vänskäksi, mutta isä oli ollut sodassa ja hieman pöhkö.

Mun kansakoulun opettaja oli upseeri samassa joukossa jossa mun isä oli sotamies.

Kaksi miestä, jotka vaikutti eniten mun elämään, - olen nuiva.

https://www.youtube.com/watch?v=Haf6OqeiLU8&x-yt-cl=84503534&x-yt-ts=1421914688

Anonyymi kirjoitti...

Reseptistä sen verta että tossa erässä on neljä "pihviä".

Jos haluaa kivan lisäsävyn tommoseen, niin ottaa öljyssä lilluvaa aurinkokuivattua tomskelia, leikkaa saksilla pieniksi ja heittää lihan sekaan, kaataa niiden öljyä pannulle ja paistaa siinä tomaattiöljyssä.

Castor kirjoitti...

Miten ihmeessä tässä voisi enää enempää nuivistua, kun "oikeustieteilijät" nyt tutkivat jehovantodistajien ohjekirjan lainmukaisuutta??? Farssia farssin perään, jatkuvalla syötöllä! Missä ovat jehovien isikset, boko haramit, al-shabaabit, aq:t, ja muut vastaavat? Keitä nuo jehovat teloittavat, laumoittain ja jokainen päivä? Uskomatonta paskaa!

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Minä kyllä söin tillilihan koulussa ja armeijassa suurella mielihalulla ja menin hakemaan lisää ja jonotin, että sais lisää.

Mun mielestä se oli yksi parhaista tuuista, söin sitä vielä RUK:ssa.

Ja olen kotonakin EA:ssa tehnyt sitä joskus sunnuntaina. Se valokokastike on vaikea, meinaa palaa pohjaan.

Mun lapsuuden koti oli niin köyhä, että äiti ajoi mut kouluun syömään. Me velipojan kanssa syötiin talo melkein konkurssiin (no hyvällä se, sitten sunnuntaina teki lihapullia;veli sai aina isoimpana rohmuta ekana, se oli 12 vuotta vanhempi, sitten äiti otti veljen lautaselta ja antoi siskoillekin.

Me veljen kanssa aina tapeltiin, jaettiin lihapullat keskenään ilman akkojen valtaa.

https://www.youtube.com/watch?x-yt-ts=1421914688&v=XtVm8oDA1wk&x-yt-cl=84503534

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Mula on neljä siskoa, olin 5 vuotta nuorempi kuin nuorin sisko.

Tiedän naisten jutut.

Vanhin siko opetti mut tanssimaan, että saisin naisia. Mutta eihän siitä tanssimalla mitään tullut. Menin lavalle keskelle ja naiset kävi kimppuun.

Mulla oli maailman paras isä - sotasankari, ja äiti karjalan evakko. Isoveli, joka oli koko Suomen voimakkain ja neljä siskoa välissä.

Siksi aloin ajatella omalla aivolla.

https://www.youtube.com/watch?x-yt-ts=1421914688&v=4UpgysslSRM&x-yt-cl=84503534

Becker kirjoitti...

Pyhäpäivän allahu akbar. Israelilaiset olivat onnistuneet tappamaan itsemurhapommittajan.
Kuollutta kannettiin sitten mielenosoituskulkueessa ilman että neropatit olisivat riisuneet ruumiin pommeista. Ja sitten, PUM:

https://www.youtube.com/watch?x-yt-ts=1421914688&v=CuR6FD2rcFQ&x-yt-cl=84503534

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Buurille Johannesbuurista, Korpisoturille, Anolle, Castorille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Buuri: Kiitos muisteluista. Minullakin ehti koulutieni alussa olla vielä sotaveteraaneja opettajana. Ei niitten tarvinnut korostaa itseään. Karisma oli jo valmiiksi niin suuri. Heitä voisi kai käyttää sitä sanontaa: ”On miehiä, joitten paidassa lukee: minulle ei vittuilla. Ja sitten on miehiä, joille ei vittuilla”.

Noitten pohjaanpalavien kanssa haudutuskattila on kyllä ihan must apuväline.

Korpisoturi: Vasemmalta tulen minäkin. Sinänsä mielenkiintoista on, että täällä Voiman Pimeällä Puolella on herttasen yhdentekevää, minkälaisen viitekehyksen kautta olet nuivistunut. Kunhan olet tehnyt näkemästäsi oikeat johtopäätökset. Nykyvasemmistollahan ei sen vanhan vasemmiston kanssa ole enää mitään tekemistä.

Ano: Kiitos lisäyksestä.

Castor: On kieltämättä vaikeaa ajatella, että voisiko tästä vielä nuivistua. Veikkaanpa muuten, että pian kyylätään taas vuorollaan lestadiolaisia, pyritään kyykyttämään niitä ja todetaan sitten, että kyllä valtio on kumminkin reagoinut uskonnollisen ekstremismin uhkaan.

Becker: Kiitos linkistä. Voiko typeryyden määrällä olla rajaa?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iol.co.za/news/south-africa/gauteng/fury-over-n1-cattle-slaughter-1.1807740#.VMTx3ME8KMk

Tässä sitä rikkaampaa afrikkalaista kulttuuria aidoimmillaan...

- Ink Visitor

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Cheers guys!

We redneck and räkänokka - mutta vielä 55 vuotiaana menee 32 etunojapunnersta ja 120kg penkiltä - vaikka olen istunut 30 vuotta tietokoneen edessä 12 ja yli tuntia päivässä.

Mutta on mulla on ollut naisiakin. Ei jokaisen kimppuun.

Olin lapsena kauhukakara, kylän ilkeyden tekijä. äiti melkein häpesi muoa. mutta sitten sipolan isäntä kun kuoli pyysi äidin kättäpitämään. Ja sipolan isännän mukaan - oli äitille kertonut -0 ei Ari paha ole, Ari on paras. Joku päivä se johtaa joukkoja ja siitä tulee presidentti.

Niin oli sipolan isäntä näkyjä nähnyt ja äitille kertoi just ennen kuin kuoli.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ink Visitorille ja Buurille Johannesbuurista & kiitos kommenteistanne.

Ink Visitor: Aika tympeetä settiä. Ja vielä elävistä eläimistä. Olisivat nyt helvetissä lopettaneet ne ensin. Mutta missä viipyy suomalaiset eläinaktivistit?

Buuri: Nyt täytyy sanoa, että jos vuosina 2000 - 2012 olisi presidenttinä ollut erään vasemmistodemarin sijasta eräs Buuri Johannesbuurista, niin enpähän olisi pannut ensinkään pahakseni.

Anonyymi kirjoitti...

Morjensta Ykä!
Ihan samaa mietin, länsimaiset "eläinsuojelijat" ovat myös täysin vaiti halal-teurastuksesta mutta menepä typistämään saksanseisojan häntä...

- Ink Visitor

LW kirjoitti...

Itse olin nuorempana jonkin sortin tiedostava vasemmistolainen. Linkolaa tuli luettua ja tutustuttua erinäisiin anarkisteihin. En ole tehnyt ideologista U-käännöstä, mutta jo hyvän aikaa ennen nuivistumista aloin tajuta, että piireissä liikkuu aivan uskomattomia hörhöjä, ja käytetyt keinot toimivat usein päämääriä vastaan. Otetaan esimerkiksi tämä kauhea rasismi. Ironista kyllä, olen lähtökohtaisesti varsin maahanmuuttomyönteinen. Suuretkin määrät tulijoita ovat puolestani aivan tervetulleita, kunhan heillä on se järkevä syy olla täällä.

Vaan mitä on tehty? On otettu suuria määriä ihmisiä, joilla ei ole sitä, ja yritetty hiljentää arvostelu. Tiedostavissa piireissä tuntuu olevan vallalla käsitys, jonka mukaan rasismi on eräänlainen puheen välityksellä tarttuva mielenterveyden häiriö, joten ratkaisu on se, että ei puhuta tietyistä aiheista. Tosielämässä tilanne on tietysti se, että ilman oikeita maahanmuuton ongelmia suutaan soittavat Siitoimet yms. tyypit, jolle ainoastaan nauretaan. Jos ongelmia taas on, kehään astuu kertaluokkaa skarpimpia jätkiä, joiden argumenteille on painavat perusteet. Minun perspektiivistäni Halla-aho on rasisti lähinnä lainausmerkkien kanssa, mutta suviksille täysi hirviö. Eivät vain tajua, että itse he ovat sen luoneet.

Mitä siihen oikeaan rasismiin tulee, niin jo silloin muinoin ajattelin, että parasta antaa jätkien tuulettaa ikeniään julkisesti, jotta heidän väitteisiinsä voidaan tarttua ja repiä ne kappaleiksi. Jos ne yritetään vaientaa, niin eivät ne kuitenkaan hiljene, vaan vetäytyvät johonkin pimeään koloon, jossa vastaväitteitä ei kuulu. Voinette arvata, kuinka hyvin tuo otettiin vastaan, heh. Sellaiseen väsyi ajan kuluessa, kuten muutamiin muihinkin juttuihin - homot esimerkiksi eivät herätä minussa sen ihmeempiä intohimoja puolesta kuin vastaankaan.

Nuivistuminen tuli myöhemmin. En hirveästi ajatellut koko asiaa aiemmin, kun se ei minua henkilökohtaisesti koskettanut, ja oletin, että ongelmat ovat väliaikaisia. Olihan irlantilaisillakin USA:ssa ongelmia, eikä suomalaistenkaan muuttoaalto Ruotsiin sujunut täysin tyylipuhtaasti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Intomielisiin monikultturisteihin olin toki törmännyt, mutta oletin, että eihän niitä tonttuja nyt oikeasti vaikutusvaltaisista asemista löydy. Olin muistaakseni varsin tyytyväinen itseeni, koska ymmärsin ongelmien olemassaolon, mutta osasin asettaa ne laajempaan viitekehykseen ja olla sortumatta hysteerisyyteen.

Sitten tuli vuosi 2005, kaksi idioottia yritti piiloutua poliisilta muuntajan sisään, ja Ranskan lähiöt roihahtivat liekkeihin. Aloin ottaa asioista selvää, ja ne pahat paikat olivatkin paljon pahempia, kuin olin kuvitellut. Euroopan keskelle oli kaikessa hiljaisuudessa syntynyt alueita, jotka eivät olleet enää Eurooppaa, kulttuurillisesti tai yhteiskunnallisesti. Integraatio ehkä eteni joidenkin ryhmien kohdalla, mutta pääsääntöisesti toisen ja kolmannen sukupolven mamut olivatkin radikaalimpia ja pahemmin syrjäytyneitä kuin vanhempansa. Monikulttuurin sijasta meillä oli monta toisiinsa epäluuloisesti suhtautuvaa monokulttuuria saman valtion rajojen sisällä. Mikä kaikkein vaarallisinta, etniset ja uskonnolliset jakolinjat osuivat koko lailla yhteen sosioekonomisten jakolinjojen kanssa, ja alaluokan koko kasvoi joka vuosi.

Mutta kyllähän tästä ollaan vaikutusvaltaisissa piireissä perillä, ja sille yritetään tehdä jotain? No, sitä kun tutkin, niin niistä piireistähän todellisuudesta irti olevia hörhöjä vasta löytyikin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ink Visitorille ja LW:lle & kiitos kommenteistanne.

Ink Visitor: Pitää tässä kommentoida se, mitä joskus aikaisemminkin eli viime vuosikymmenellähän ruotsalaiset (naispuoliset) eläinsuojelijat ”vapauttivat” lehmiä joltain koetilalta ja jälkeenpäin selittivät, että idea oli laskea lehmät pesimään niille luontaiseen ympäristöön.

LW: Kiitos muistelmistasi. Vasemmistolainenhan olin minäkin, silloin aikanaan. En tosin vissiin kovinkaan tiedostava, nykymittareilla mietittynä. Linkola ei kiinnostanut, tosin arvostin miestä siitä, että hän eli niin kuin opetti. Suurille määrille tulijoita ei taas nykyisin ole mitään tarvetta, koska ei meillä ole ylikuumentunutta taloutta, joka vaatii porukkaa liukuhihnoille. Suomi on korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa, joka ei millään tavoin suosi hyödyllistä maahanmuuttoa.

Näissä tiedostavissa piireissä tämä sanomasi, eli ”rasismi on eräänlainen puheen välityksellä tarttuva mielenterveyden häiriö, joten ratkaisu on se, että ei puhuta tietyistä aiheista” on oikeastaan ainoa, mihin voidaan vedota. Voiman Pimeä Puoli pyrkii esittämään faktoja ja vastapuoli vastaa niihin tunteilla, jotka esittää faktana.

Niin irkuista kuin suomalaisistakin voi todeta sen merkittävän eron, että molemmat menivät uuteen maahan töihin, eivät elätettäviksi. Eihän silloin tällaisesta maahanmuuttoteollisesta koneistosta edes tiedetty.

Tuon vuoden 2005 episodin muistan kyllä hyvin itsekin. Idiootit sähköteloittivat itsensä ja muuttuivat marttyyreiksi. Oman näkemykseni mukaan niillä vaikutusvaltaisissa piireissä olevilla hörhöillä suurin prioriteetti on estää omien kasvojensa menetys ja siksi samaa linjaa jatketaan, ongelmat kiistäen ja syyttäen ongelmista niitä, jotka ongelmista puhuvat.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset ajatuksia herättävästä aiheesta! Luin myös muiden blogistien mietteitä. Herätti pohdintaa ja heitänpä nyt oman lusikkani soppaan, kuinka meikäläinen nuiviintui.

Kohdallani se tapahtui käytännössä kahdessa aallossa. Ensimmäinen oli se 1990-luvun taite ja toinen 2000-luvun alku. Välissä olin työelämässä, jolloin tuli seurattua tuota yhteiskunnallista kehitystä aikas harvoin. Eikä internettikään ollut tuolloin niin tuttu juttu.

Eli kriittinen ajatteluni maahanmuuttoa kohtaan heräsi myös sen ensimmäisen somali-aallon myötä. Suomi oli laman kourissa ja kaikkialta leikattiin ja säästettiin. Mutta ei heidän suhteensa, he pääsivät ilmaiseen täysihoitoon.

Mielestäni kyseessä eivät todellakaan olleet mitkään rutiköyhät ihmiset, vaan he olivat tavallaan "veikanneet väärää hevosta" kun se Siad Barren diktatuuri kukistui. Eli he olivat Somalian eliittiä, ei sitä ihan kuka tahansa rutiköyhä pääse Afrikasta Moskovaan opiskelemaan.

Kari Suomalaisen pilapiirrokset sen aikaisesta mamu-politiikasta osuivat todellakin napakymppiin.

Itse kotiuduin armeijasta suoraan kortistoon v. 1991, töitä oli erittäin vaikea saada. Tilanne oli ollut täysin päinvastainen astuessani armeijan harmaisiin. Silloin töitä vielä riitti kaikille halukkaille.

Toinen nuiviintumisaalto ja sen syveneminen tapahtui vuosien 2005-2006 välisenä aikana, opiskellessani Hollannissa n. 1,5 vuotta. Olin päättänyt tehdä uranvaihdon, siitä tämä "vanhoilla päivillä" opiskelu.

Aluksi uusi ympäristö monipuolisine ja värikkäineen katukuvineen tuntui hienolta. Sitten kun paikallinen kieli tuli tutummaksi, niin huomasin ihmisten puheista ja mediasta toisenlaisen kuvan. Pinnan alla kuohui.

Ensimmäinen niitti oli Theo van Goghin puukotus Amsterdamin kadulla v. 2005, tekijänä maahanmuuttajien jälkeläinen Mohammed Bouyeri. Theo oli kritisoinut aikas kovalla tavalla naisen asemaa islamissa, ja noin muutenkin yleisellä tasolla.

Miehestä en ollut aikaisemmin kuullut, mutta nyt tutustuin hänen teksteihinsä. Lisäksi löysin netistä pdf-tiedostona "De ondergang van Nederland", eli Alankomaiden alasajo (löytyy myös englanninkielisenä).

Tämä karisti viimeisetkin suomut allekirjoittaneen silmistä!

Lisäksi pitää samassa yhteydessä mainita Pim Fortuyn, joka kritisoi erittäin paljon Hollannin mamu-politiikkaa ja mamuja yleensäkin. Hänet murhattiin v. 2002, ampujana oli tosin syntyperäinen "pottunokka" Volkert van der Graaf.

Jotenkin tuntui että niinkin vapaamielisessä maassa kuin Hollannissa, voi totuuden puhuminen olla todella vaarallista?

Nyt sitten odottelen mielenkiinnolla (sarkasmivaroitus) koska joku hihhuli päästää ilmat pihalle Geert Wildersistä. Hänhän on myös tosi kova monikulttuurisuus-kriitikko, varsinkin sen Fitna lyhytelokuvan myötä.

Ja mainitaanpa nyt sitten yksi nainenkin tähän joukkoon. En unohda sitä yhtä paneelikeskustelua, jossa Ayaan Hirsi Ali kritisoi omia maanmiehiään ja -naisiaan.

Hänen vastapuhujanaan oli eräs vasemmistopoliitikko, ja oli hienoa katsella hänen naamanväänteitänsä, koska tällä kertaa rasismi-kortin vetäminen ei jostain kumman syystä onnistunut. Sellaista kiemurtelua näkee vain madolla ongenkoukussa :-).

Ja lopulta löysin myös Jussi Halla-ahon Scriptan, ja aikani luettuani miehen kirjoituksia, päädyin lähestulkoon samoihin johtopäätöksiin.

Jaa-a, jotenkin tulee mieleen, jotta jotkut poliittiset tahot hyötyvät tuosta maahanmuutosta. Joko virkojen puolesta tai sitten myyvät maahanmuuttopalveluja kunnille/valtiolle. Muuten en keksi tälle "hullunhauskalle" toiminnalle mitään loogista selitystä?

Varsinkin jos miettii paljonko noita "värillisiä" mamuja on entisissä itäblokin maissa. Koska heitä ei siellä paljon ole, niin looginen johtopäätös lienee se, että ilmainen raha houkuttelee tiettyjä mamu-ryhmiä Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen.

Tein joskus tuon Myers-Briggs persoonallisuustestin, ja sain tulokseksi INTJ. Enpä enää ihmettele sitä miksi tämä poliittinen liturgia maahanmuutosta (tai jostain muusta asiasta) ei enää vakuuta meikäläistä!

- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoiselle Eestist. Tarinamme eivät eroa toisistaan kovinkaan paljoa. Täytyy muuten muistuttaa, että se Volkert van der Graaf on vasemmistolainen ympäristöaktivisti, joka wikipedian mukaan on muuten jo vapautunut.

Minun täytyy muuten sanoa, että en ymmärrä tuosta erään Ruukinmatruunankin kovasti mainostamasta persoonallisuustestistä yhtään mitään. En tiedä, mikä on INTJ. Minulla ei ole siitä mitään käsitystä. En yleensäkään erityisemmin välitä mistään psykologiasta. Ihan työni liittyviin kokemuksiin pohjautuen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei mahtunut koko viesti yhteen pätkään, ainakin näin tuo systeemi ilmoitti, joten vähän jatkoa tuohon edelliseen viestiini.

Kaikista eniten olen kettuuntunut Suomen valtioon sen suhteen, että Seppo Lehto sai ehdotonta vankeutta irvailtuaan vallanpitäjille. Ketään ei pahoinpidelty, raiskattu tai nirhattu. Mutta silti mies sai kovemman tuomion kuin esim. joku ensikertalainen, joka pahimmillaan pahoinpitelee toisen lasarettikuntoon.

Puhumattakaan sitten siitä Halla-ahon täkystä eräälle valtionsyyttäjälle, tai mikä lie instanssi olikaan. Josta sain sitten tällaisen kivan asiayhteyden muutamiin Neuvostoliitto-vitseihin.

Siellähän joutui vaikeuksiin jos edes vitsaili vallanpitäjistä. Henkilöiden tilalle voi halutessaan vaihtaa suomalaisia tunnettuja poliitikkoja.

- Tuomari poistuu oikeussalista, nauraen niin että kyyneleet valuvat silmistä. Eräs hänen kollegoistaan kysyy ”Mitä sinä naurat?”.

Tähän tuomari vastaa ”Ah, kuulin erittäin hyvän vitsin”. ”Vitsi? Kerro ihmeessä se minullekin!”, kollega pyysi.

Tähän tuomari vastasi nauraa hohotellen ”Hölmöksikö luulet? Tämän vitsin takia lähetin erään henkilön 10 vuodeksi työleirille!”.

- Huolestunut mies saapuu KGB:n päämajaan Ljubjankalla Moskovassa, ja ilmoittaa päivystävälle upseerille, jotta hänen papukaijansa on kadonnut.

Tähän PU huomauttaa, että tämä asia ei kuulu meille ja käskee miestä menemään rikospoliisin luokse.

Tähän mies toteaa ”Tiedän toki mihin minun pitää mennä tekemään katoamisilmoitusta, mutta tulin kertomaan teille näin virallisesti, että olen eri mieltä papukaijani puheista”.

- J. Stalin kävelee aamulla Kremlin käytävillä ja tapaa L. Berijan. Stalinilla on pienehkö ongelma, ja hän kertoo Berijalle hukanneen piippunsa. Samalla hän pyytää Berijaa tutkimaan asiaa.

Iltapäivällä Stalin avaa työpöytänsä ylimmän laatikon ja löytää sieltä piippunsa. Ilahtuneena hän laittaa tupakkaa piippuun ja sytyttää sen palamaan. Henkosia vedellessään, hän soittaa Berijalle ja ilmoittaa tapahtuneesta.

Tähän Berija "Olen pidättänyt asian johdosta 25 kansalaista, ja he kaikki ovat myöntäneet syyllistyneensä piipun katoamiseen!"

- Onko kommunismi tiedettä? Ei ole, koska muuten sitä olisi kokeiltu ensin hiirillä.


Heh, jotenkin minusta tuntuu, että eräiden EU-maiden hallitukset toimivat samalla periaatteella kuin wanha kunnon NL....


- Soomepois Eestist -

LW kirjoitti...

Myers-Briggsin testissä on kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin, suurin osa sen käyttämistä ominaisuuksista ovat varsin epäselviä ja hankalasti mitattavissa. Toisekseen, se olettaa että ihmiset voidaan jakaa näissä määritelmissä kahteen arkkityyppiin. Toisin sanoen, on olemassa keskiverto introvertti, ja keskiverto ekstrovertti, ja ihmiset voidaan sijoittaa jommalle kummalle kahdesta Gauss-käyrästä, joiden lakipisteet nämä ovat. Itse asiassa ainakin tässä kysymyksessä on olemassa vain yksi kellokäyrä, ja merkittävä osa ihmisistä on I/E, millaisen luokan pitäisi olla tämän testin mukaan marginaalinen.

Valtavirtapsykologia käyttää yleensä ns. OCEAN-mallia (openness to experience, conscientiousness, extroversiness, agreeableness, neuroticism), mutta koska sen perusteella ei voi tehdä yhtä kattavia kuvauksia ihmisistä, se ei ole niin muodikas. Myers-Briggs ei ole läheskään yhtä hatusta vedetty teoria kuin astrologia, mutta molempien suosio nojautuu pitkälti siihen, että ihmiset ovat pirun monimutkaisia otuksia, ja näin ollen jokainen tulkinnanvarainen ja yleistävä väite sopii erittäin moniin.

Mitä tulee psykologiaan noin yleisesti ottaen...? Teoria + Käytäntö > Teoria / Käytäntö, mutta Käytäntö > Teoria. Ikävä kyllä ne, joilla on hallussa vain teoria, eivät yleensä tajua tätä.

Meikäläisen elämänkerta? Linkola on erinomaisen pätevä auktoriteetti, jos on pohjattoman kyyninen, mitä tulee ihmiskunnan kykyyn selvitä aiheuttamistaan ongelmista, ja pitää ihmishenkeä todella halpana. Näistä kysymyksistä olen muuttanut mieltäni, ja nykyään puistattaa ajatella, mitä olisi voinut tapahtua, jos joku sopivalla tavalla militantti olisi löytänyt minut silloin. Onneksi en ole toisen sukupolven muslimi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja LW:lle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois Eestist: Seppo Lehdon tuomio on ensimmäinen nykyajan poliittinen tuomio Suomessa. Oltiin hänen edesottamuksista sinänsä mitä mieltä hyvänsä. Jussi Halla-ahon ja muitten kohdalta voi todeta, että itse pitkään kestävä oikeusprosessi on se tuomio. itsessään Kiitos hyvistä vitseistä. EU:n ja Neuvostoliiton välillä en näe juuri muutakaan eroa kuin sen että Neuvostoliitto keskitti voimansa armeijansa paisuttamiseen, EU keskittyy voimiensa muille jakamiseen.

LW: Tuosta testistä en pysty mitään sanomaan, kun en sitä edes tunne. Ainoa, mitä psykologeilta haluan on se, että ne pysyvät mahdollisimman kaukana minusta. Ja mielellään työstänikin, mutta en minä niistä taida eroon ihan kokonaan päästä.

Mitä tulee Linkolaan ja sinuun, niin eihän silloin aikanaan mitään sellaisia militanttivihreitä onneksi ollut. Eikä ole nytkään. Ei niistä siihen ole.

Anonyymi kirjoitti...

Soomepois Eestist -nimimerkki…

Sanoin että "jotenkin tulee mieleen, jotta jotkut poliittiset tahot hyötyvät tuosta maahanmuutosta". Näin on ja hyvin yksinkertaisen mekanismin kautta.

Karriääripoliitikoilla on kovat tulot, hyvät luontaisedut ja sitä kautta pienet omat menot. Heille siis kertyy lähes väistämättä sijoitettavaa varallisuutta elleivät ole aivan idiootteja rahan kanssa. (Tämä on vahva vasta-argumentti, myönnetään.)

Karriääripoliitikkojen on ilmoitettava erilaiset taloudelliset sidonnaisuutensa.

Jostain läpimädästä syystä asuntovarallisuutta ja -sijoittamista ei tämän maan touhuissa lasketa taloudelliseksi sidonnaisuudeksi. Niinpä karriääripoliitikot varsin usein tunkevat sukanvarsiin kertyneen rahan sijoituskämppiin.

Suomessa tyypillinen sijoituskämppä on kasvukeskuksessa sijaitseva yksiö tai kaksio.

Kaikesta tästä seuraa, että hyvin suurella osalla karriääripoliitikkoja on valtava kiusaus valmistella ja tehdä sellaista politiikkaa, joka johtaa heidän henkilökohtaisen sijoitusvarallisuutensa mittavaan markkina-arvon nousuun. Moista politiikkaa on mm. se, että tueteaan tulonsiirtoja veronmaksajilta asuntosijoittajille ylikorkeiden asumistukien muodossa, roudataan maa täyteen mamuja ja koitetaan pakottaa haja-asutusalueiden väestö kasvukeskuksien panokorsuihin ja neukkukuutioihin.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten valtava konsensus politiikassa vallitsee aina kun on kyse jostain mikä lisää asuntosijoittamisen kannattavuutta ja miten mikään ei etene jos se heikentää yhtään asuntosijoittamisen tuottavuutta.

Ei se ole tuon monimutkaisempaa.

Tilanne paranee heti jos asuntovarallisuus pitää ilmoittaa sidonnaisuutena ja sijoituskämppiä itse tai perheenjäsenten kautta omistavien on jäävättävä itsensä niiden hintakehitykseen vaikuttavasta päätöksenteosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys,
Todella hyvää ja mielenkiintoista tekstiä taas,niin Ykältä,kuin myös kommentoijilta.Tosiaan,itse kanssa vasemmistolaiseen pioneeritouhuun ja sitä kautta sosialismin,palestiinalaisten ja muslimien,puhumattakaan Neuvostoliiton,ihkutukseen aikanaan märkäkorvana kakarana mukaan joutuneena on tullut tehtyä tiliä itsensä kanssa jo nuorena.Tuli -70-luvun puolivälin paikkeilla tutkittua syvemmin mm. islamin opetuksia,koraania myöten,sekä otettua selvää Lähi-idän kriisin taustoista ja Neuvostoliiton todellisuudesta kulissien takana,ja todettua,että onpa tullut kusetetuksi oikein kunnolla.Kun koulussa vielä oli ylä-asteella kunnon historian- ja yhteiskuntaopinopettaja,joka esitti asiasta ns.virallisen,ja sitten myös sen YYA-muurin takaisen todellisuuden,niin tuli pesäero vasemmistoon aika varhain.Somppuaallon ensivaihe vain vahvisti vasemmiston ja mukaantulleen vihreänliiton suistumisen syvemmälle itsepetokseen ja nyt,kun mukaan on tullut jo poliittiset tuomiot sananvapautta polkien,ja
samalla näkyy lieveilmiöiden kasvu mamu-politiikan
epäonnistumista vauhdittaen,ei voi olla muuta kuin kyyninen nuiva voiman pimeällä puolella.
Ensimerkki sananvapauden kutistamisen suuntaan tuli,kun Kari Suomalainen hyllytettiin-kansansuosikki muuttui eliitin hylkiöksi.
Linkolasta sen verran,että hänenkin kirjoja on pari tullut luettua.Tosiaan,mies elää,niinkuin opettaakin,
eikä käsitä,että väestönkasvua ratkotaan siirtämällä
porukkaa etelästä pohjoiseen,tai että minkkejä päästetään luontoon riehumaan,eli osin ihan asiaa.
Eliitin seuraavaa parodiahorisontinylitystä odotellen...
Vesku

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vesku. Ollaan vissiin aika lailla saman ikäisiä muisteluistasi päätellen. Minua tuo islam ei tosin alkanut kiinnostaa, ennen kuin sen edustajat tulivat tänne elätettäväksi ja hankaluuksia tuomaan. Seuraava eliitin parodiahorisontin ylitys on varmaankin ihan tuossa kulman takana. Ne pistävät joka kerta paremmaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän kaiken meidän niskaamme kaadetun paskan takana on äärijuutalaisuus - siionismi, he omistavat median melkein 90 prosenttisesti, he ovat vasemmistoliikkeiden - mokuttajien takapiruja joilla riittää rahaa - muokata ajattelemattomien ihmisten mielipiteitä.
Kaikki se paska - mm. maahanmuutto ongelmat, joka rajoittaa meidän nuivien ihmisten kykyä nähdä tämän kaiken taakse, vyöryttävät päällemme juuri ne samat siionistiset tahot, jotka elävät keskuudessamme näkymättöminä päällepäsmäreinä, muutaman kymmenen miljoonan ihmisen muodostamana yhtenäisenä ryhmänä - vapaamuurareina yli 33 asteen, ohjaillen maamme virkamieskoneistoa omien perkeleellisten tavoitteidensa palvelukseen, lyhyesti sanottuna NWO - New World Order.

Jos kertoisin kaiken juurta jaksaen, menisi siinä minulta koko ikä, ja niin paljon sanoja ettei kukaan jaksaisi sitä selvitystä lukea, saati muistaa mistä aluksi kerron ja mihin kertomukseni päättyy, minun on nuivana aivan turha edes tämäntyyppistä kertomusta aloittaa. Terv se 51 anonyymi

Tom Kärnä kirjoitti...

Jännä juttu, että sionismi eli juutalainen kansallisuusaate olisi sen takana, että muslimit saavat ennen pitkää vallan länsimaissa.

Omistavatko juutalaiset suomalaisenkin median?

Ja miten ihmeessä vapaamuurarit olisivat valtaosaltaan sionisteja?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Tom Kärnälle & kiitos kommenteistanne. Minä komppaan tässä kyllä Tomia. Kaipa tuo Bonniers on juutalaisomisteinen, mutta minun on hyvin vaikea uskoa sitä, että juutalaiset asiakseen haluaisivat Euroopan täyteen ihmisiä, jotka haluavat tappaa juutalaiset. Ei vaan mene jakeluun.

Anonyymi kirjoitti...

En ole vielä tätä kommentoinut. Tänne on tullut kommentteja. Mahtaako olla Ykän blogin ennätys?

Kirjoitus on melkoinen pajatson tyhjennys. Se insipiroi kumitonttua ja yritin saada Valkeaa kirjoittamaan samanlaisen, mutta hän tyytyi lyhempään esitykseen.

Siihen Aleksanteri I-juttuun kertyi paljon kommentteja, mutta mahtoiko se olla keinotekoisesti venytetty kun se joka eniten kommentoi olin minä?

Tätä kohtaa hiukan pähkäilin:
"Tulihan silloin 1980-luvulla aika ajoin suorastaan oltua islamilaisten puolellakin, joskaan asiaa ei tullut ajateltua millään muotoa uskonnollisesta näkökulmasta."

Oliko neuvostoliitto ja neuvostokommunismi tai ylipäänsä vanja talousjärjestelmästä ja poliittisesta järjestelmästä N-I-I-N paha osapuoli että jos jihadistit sotivat vanjaa niin ollaan jihadistien puolella? Ehkä tuota ei vaan osannut noin päin arvioida.

Se vaan että aina kun muslimi sotii, ikinä missään, ketä tahansa vastaan, se on uskonsota. Siis muslmin itsensä mielestä, ja hän perustelee sen uskontonsa opinkappaleilla. Voi olla että muut eivät sitä älynneet silloin.

Korkeintaan silloin jos molemmat osapuolet ovat samaa islamin haaraa, mutta eri kansallisuutta, niin silloin uskontoelementti on lievempi. Esim. kun sunni-kurdit sotivat sunni-arabeja ja sunni-turkkilaisia vastaan.

Jälkikäteen se arabisosialistinen malli ei ollutkaan niin huono. Ehkä se oli vähiten huono hallintomalli islamilaiseen maahan. Vielä vähemmän huono olisi monarkia, siis perinnöllinen kuninkuus, edellyttäen että kunkku on kiinnstunut tavallisen kansan oloista. Paskinta islamilaista hallintomuotoa voi arvioida oman maun mukaan: onko se teokratia kuten mullahien hallitsema Iran tai kalifaatti kuten ISIS/ISIL, Hamasin hallitsema Gaza, klaanien hallitsema Somalia. Pakistan on aika sekava paikka myös. Indonesiasta tai Malesiasta en osaa sanoa miten niitä hallitaan. Rauhanuskontolaisia ne ovat mutta eivät arabeja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Nyt piti ihan kirjautua sisään Bloggeriin ja tarkistaa. Ja joo, kylläpä tämä ”Yrjöpä vaan hyvinniin, Perskeles” on se kommentoiduin juttu, eli kun laitan tämän oman kommenttini, niin tässä on 86 kommenttia. Se Aleksanteri I-juttu on toisena, siinä on kaikkiaan 82 kommenttia.

Pähkäilit tätä:

"Tulihan silloin 1980-luvulla aika ajoin suorastaan oltua islamilaisten puolellakin, joskaan asiaa ei tullut ajateltua millään muotoa uskonnollisesta näkökulmasta."

Niin vastaan siihen kyllä ja ei. Kirjoitin asian mielestäni epäselvästi, sillä ei tavallinen minun kaltaiseni suomalainen ollut islamilaisten puolella, vaan Afganistanin kansan puolella miehittäjävaltiota Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto todellakin oli silloin suurin uhka maailmanrauhalle ja suoranaiselle olemassaololle. Tulee muistaa, että kahden supervallan tuhannet ydinkärjet oli suunnattu niin toisiaan kuin Euroopan maita kohtaan ja ydinsotaa pelättiin ihan aiheesta. Islamia ei siinä vaiheessa mielletty sellaisena uhkana eikä sitä ajateltu yli valtionrajojen menevänä monoliittina. Kyse oli vain valtioista ja kansoista, joitten uskontona oli islam.

Ja islam ei vielä siinä vaiheessa ollut levinnyt sellaiseksi ilmiöksi kuin nykyisin ja eikä länsimaissa, Suomi niitten muassa ollut vielä muotina sen syväpuhtaaksi selittäminen ja oman kansakunnan mollaaminen. Tämä kaikki alkoi vasta 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto oli hajonnut. Sehän on tietysti eri asia, mitä esmes silloiset Afganistanin sissit asiasta ajattelivat, mutta ei siitä meillä ollut tietoa. Silloin elettiin sen tiedon varassa, mikä oli eikä osattu vielä ajatella asiaan liittyvää suurta vaaraa.

Luulen itsekin, että se arabisosialistinen malli diktaattoreineen kaikkineen oli se kaikkein toimivin malli erityisesti arabimaihin. Yhdistelmä arabikansat ja hallitsematon islam on varsin tuhoisa. Tietysti tämä koskee joitain keskisen Aasian kansoja yhtä lailla. En tiedä, ollaanko siellä kaukoidässä sinänsä sen sivistyneempiä, mutta yhteiskunnan ja taloutensa ne saavat ainakin pyörimään paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Inspiraatio tuolle kommentille oli siinä kun Ankan veljekset kävivät keskustelua Eka Vekaran kanssa hänen työhuoneessa. Siinä keskustelussa epäiltiin Afganistanin mujahideen-sotilaille annetun tuen mielekkyyttä.

Oliko Iranin ja Afganistanin tapahtumilla jokin yhteys? Molemmat tapahtuivat samana vuonna. Ensin kukistui shaahi joka lähti karkuun kun khomeinilaiset ottivat vallan. Jotkut afganistanilaiset innostuivat siitä mitä Iranissa tapahtui. Neuvostoliitto ei halunnut samanlaista teokratiaa naapuriinsa. Wikipedian mukaan Afganistan oli ehtinyt olla emiraatti 1823-1926, kuningaskunta 1926-1973, tasavalta 1973-1978 ja sosialistivaltio 1978-1990.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Tulee muistaa, että sen jutun Ankan veljeksistä kirjoitti Ykä vuonna 2014. 1980-luvun Ykällä ei ollut halussaan sitä tietoa mitä nyt. En usko, että Iranin ja Afganistanin tapahtumilla oli yhteyttä. Iranissa tapahtui islamilainen vallankumous ja maa oli ennen sitä liittolaisena Yhdysvaltain kanssa. Afganistanissa taas neuvostomieliset kommunistit olivat vallassa ja Neuvostoliitto piti silloista johtajaa Hafizullah Aminia liian epävakaana ja epäluotettavana ja laittoi tilalle Moskovasta Babrak Karmalin. Ja samalla tietysti miehitti maan. Siitähän se rähinä sitten alkoi.