OPPI TULEE AFRIKAN SARVESTA

Hotellin respassakin huomattiin, että on julkaistu kirja Suomen somalit. Asiaan respassa tutustuttiin Ilta-Sanomien uutisen kautta. Uutisen mukaan kirja ei varsinaisesti kerro Suomen somaleista, vaan siitä, mitä Suomessa asuvat ja elätettävät somalit ajattelevat suomalaisista. Hotellin respassa, niin kuin monen tämän blogin lukijan mielessä varmaankin pyörii ajatus, että se, mitä Suomessa asuvat somalit suomalaisista ajattelevat kiinnostaa kuin kilo paskaa, mutta käydäänpä läpi kumminkin hieman näitä viisauden sanoja, jonka meille julkaisee Intokustannus ja kirjan kirjoittajista kokonaista yksi kolmasosa on Suomessa asuvia somaleja ja kaksi taas suomenruotsalaisia perunaneniä, mikä ei välttämättä lukijalle ollut yllätys.

Mitä viisautta tämä kolmasosasomalialainen kolmikko sitten meille tarjoaa? Mitkä asiat meidän tulee laittaa sydämiimme ja pohdiskella niitä siellä? No, aluksi:

Yksi suomalaiseen kerrostaloon muuttanut kertoo, miten hän alkoi saada naapureilta palautetta metelistä ja ruoan kärystä. Hänellä musiikki soi kovalla, lapset leikkivät, ihmiset juttelivat, ikkunat olivat auki, ruoka oli voimakkaasti maustettua.

Somaliassa hän oli tottunut erilaiseen äänen voimakkuuteen ja elämäntapaan. Siellä ihmiset valvoivat yöhön asti, keskustelevat ja nauravat.

Niin kuin lukija varmaan tietääkin, syy siihen, miksi suomalaiset pääosin eivät valvo myöhään yöhön on se, että heidän täytyy mennä seuraavana päivänä töihin, ja hyvin monen täytyy vielä kuskata mukulansa sitä ennen päivähoitoon. Kun laajassa somaliperheessä, jossa on isukki ja parhaimmillaan kolme ”yksinhuoltajaäitiä” elellään, eikä niissä töissäkään tarvitse käydä, niin asia saattaa unohtua. Onhan tämä tietysti täysin ymmärrettävää. Suomalaiset ovat vielä sen verran kehittymättömämpiä kuin somalit, että he noudattavat vähemmän joustavaa aikakäsitystä, johon kuuluu mm. se, että jos työvuoro alkaa klo 08.00, se tarkoittaa, että töissä ollaan 08.00. Meillä päin sitä kutsutaan termillä itsensä elättäminen ja laajemmassa mitassa myös yhteiskunnan ylläpitäminen.

On tietysti totta, että suomalainen, ei niin sosiaalinen ja seurusteleva tapa ole saanut maatamme siihen kukoistukseen kuin mitä Somaliassa on. Kieltämättä he ovat meitä fiksumpia, koska suomalaisilta kesti hyvinvointivaltion kehittäminen parisataa vuotta, ja somalit onnistuvat puolestaan siirtymään siihen parissa viikossa, minkä matka tänne parhaimmillaan kestää. Mutta annetaan meille tyhmemmillekin mahdollisuus. Kerrostalossa asuvat suomalaiset ovat myös sen verran vanhanaikaisia, että he saattavat ajatella naapureitaan, joilla on samanlainen löösi edessä, ja vuorotyötäkin tässä maassa tehdään. Sillä tavalla tietysti vältytään niiltä kahnauksilta, mistä Ilta-Sanomat kertoo eli:

Somalit kertovat, miten heillä on ollut kahnauksia suomalaisten naapureiden kanssa. Valituksia on tullut metelistä, puheensorinasta, ruoan kärystä, musiikin soittamisesta.

Ja mikä on hotellin respan kannalta mielenkiintoista on se, että tässä ei kerrota niistä ongelmista, mitä somaleitten suomalaiset naapurit ovat aiheuttaneet, vaan suomalaisten naapureitten reaktioista somalien aiheuttamiin ongelmiin. Jatketaanpa, ja katsotaan, mitä viisautta meille opetetaan lisää:

Somalien ilonpitoon kuuluvat musiikki ja tanssi. Yksi kertoo, miten hän on yrittänyt opettaa suomalaisia kavereita tanssimaan. Suomalaisten kankeita lantioita on vaikea saada liikkumaan.

– Eivät he millään sitä opi. Se on sellaista, että se on vaan veressä.

Ja tätähän mun uneni tiesi. Pottunokka-Esko osaa hitsata. Esko osaa muurata. Esko toimii sairaanhoitajana. Esko toimii rekkakuskina. Esko toimii matematiikan opettajana. Esko elättää Abdullahin ja hänen perheensä. Mutta Eskolla ei ole liukkaat lantiot, eikä tanssi vaan oikein suju. Hotellin respasta muistutetaan, että Ilta-Sanomat ihan oikeasti halusi tuoda tämän huomattavan merkittävän asian esille. Jatketaan:

Suomalainen ruoka on vähän mautonta somalien mielestä. He pitävät maustetusta ruoasta. Yksi kertoo, että hän lisää suomalaiseen perunamuusiin suolaa, pippuria ja vähän chiliä.

Ja tämän asian merkitys on, totanoin, missä? Jokainenhan voi maustaa sapuskansa niin kuin tykkää, mutta oliko tämäkin ihan oikeasti asia, mikä piti tuoda esille? Toivatko somalit mausteet Suomeen? Olisiko meillä edelleenkin vain suolaa, mustapippuria, sipulia, persiljaa ja tilliä ilman somaleita? Mitäs muuta:

Suomalainen viinalla läträäminen herättää sääliä somaleissa.

28-vuotias Ahmed sanoo, että suomalainen yhteiskunta voisi paljon paremmin, jos alkoholia rajoitettaisiin. Hän ihmettelee, miten ihmiset päästävät itsensä niin huonoon kuntoon, etteivät pysy pystyssä kadulla.

– On säälittävää, kun ihmiset eivät pysty edes nousemaan raitiovaunuun.

Voi tietysti todeta, että kyllä se viina maistuu somalinuorillekin mutta viinanjuonnin somaleille opettaminen on tietysti suomalaisten syy. Mutta se kyseinen heppu, josta Ahmed puhuu lähinnä sössi omat asiansa, eikä kerää (selvin päin olevaa) lössiä pieksämään ja raiskaamaan suomalaisia. Mutta jatketaanpa:

Suomalaisten tapa seurustella kymmenen vuotta on somalien mielestä silkkaa ajanhukkaa. Abukar sanoo, että yksi päivä riittää. Seurustelu on sitä varten, että mennään naimisiin.

Mistä hotellin respasta käsin voitaisiin huomauttaa, että suomen kielen sana ”harkinta” ja sen merkitys voisi olla ehkä hyvä opetella. Mietitäänpäs, jos joku suomalainen lestadiolainen olisi sanonut noin? Kuinka taivaan korkea älämölö olisi noussutkaan? Ja pistetäänpäs vielä:

Kirjassa haastatellut somalit kehuvat Espoota. Se on hyvä paikka asua. Rauhattomia alueita ovat Itä-Helsingin tai Vantaan lähiöt.

Ja minkähän takia ne mahtavat olla rauhattomia? Noin yleensä ja erikseen voidaan todeta, että jos elettäisiin järkevässä maailmassa ja siinä maailmassa olisi kansallinen vähemmistö, joka on elatuksestaan täysin riippuvainen kansallisesta enemmistöstä, ja joka on aikaansaanut tälle kansalliselle enemmistölle pelkästään niin taloudellista ja inhimillistä harmia, ei sen vähemmistön kannattaisi ryhtyä asiakseen selvittämään, kuinka perseestä heidät elättävä enemmistö on.

Mutta koska emme elä siinä, meille selvitetään sitä, kuinka paskaa porukkaa me olemme nimenomaan tämän enemmistön kustantamana. Ehkäpä tämä, jo aikaisemmin esitetty kuva sopii tähänkin juttuun:

Löytyyköhän muuten joskus sellainen kustannusyhtiö, joka julkaisee kirjan, "Mitä suomalaiset ajattelevat somaleista"?

Ja vielä lisäys hieman myöhemmin. Tämä kustannusyhtiö mainostaa:

"16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monille".

Hotellin respa muistuttaa, että Suomessa ei ole kuuttatoistatuhatta suomalaista, jotka puhuvat äidinkielenään somalia. Suomessa on kuusitoistatuhatta somalia.