KIERTOKOULU

Elettiin vuoden 2021 syyskuun kolmatta päivää Reunansyrjän kylällä. Reunansyrjä oli aikanaan ollut itsenäinen maalaiskunta, mutta se oltiin aikaa sitten lakkautettu ja liitetty Radanvarsikaupunkiin. Reunansyrjän kyläkeskuksesta oli Radanvarsikaupungin keskustaan ajomatkaa kaikkiaan 72 kilometriä, joten ihan joka päivä ei ihmisillä ollut maalikylissä varaa eikä toisaalta niin mielenkiintoakaan käydä. Aika ajoin siellä tietysti joutui hoitamaan pakollisia virastoasioita, mutta nekin sai pääasiassa hoidettua netin välityksellä, ja varsin yksinkertaisiahan ne nykyisin olivatkin, sillä haja-asutusalueen ihmisen asioihin keskusvirastot suhtautuivat niin kuin komppanianpäällikkö joskus aikanaan varusmiesten loma-anomuksiin, eli heittämällä noppaa, jonka viidellä sivulla luki ”en myönnä” ja kuudennella ”uusi heitto”.

Olihan Reunansyrjällä sentään vielä toiminnassa paikallinen kyläkauppa, joka hoiti samalla asiamiespostin tehtäviä. Varsin pitkälle sen avulla pärjäsi. Netin kautta saattoi tilata kaikenlaista. Jos vain varaa oli. Näillä syrjäisillä selkosilla ei nykyisin ollut varaa kovin paljoon, joten tilauksia hoidettiin kyläyhdistyksen kautta kimpassa, että saatiin edes hieman alennusta. Kaikki kotioppäin, sano. Sillä Radanvarsikaupungille näitä selkosia ei ollut olemassakaan muissa kuin asukaslukutilastoissa. Itse piti pärjätä mahdollisimman pitkälle.

Eräässä, pääosin talkootyöllä huolletussa rivitalokolmiossa pirahti herätyskello soimaan ja Aatami Ruusenkreeni ja hänen vaimonsa Eeva heräsivät uuteen päivään. Aatami keitteli kunnon porokahvit vanhalla kahvipannulla ja mietti hetken, että mikähän hölmöys heidätkin silloin aikanaan sai siirtymään näljääntyneen makuiseen suodatinkahviin. Aamiaiseksi he söivät paikalliselta maanviljelijältä saatua ruisleipää ja aitoa maalaisvoita ja sen päälle he sipaisivat siivut hirvenlihaa joka taas oli peräisin paikalliselta metsästysseuralta joka oli jo jonkun aikaa tulkinnut Aluehallintoviraston myöntämiä kaatolupia varsin luovasti. Kun keskuspaikat haistattivat heille pitkät, he totesivat, että osataan sitä täälläkin. Aamiaisella naposteltu leipä ja liha kuuluivat yhtenä osana opettajapariskunnan palkkaan.

Aamukahvia ryystäessään Aatami katsoi uutisia läppäriltä ja Eeva taas tabletilta. Maakuntalehden tilausmäärä oli näillä selkosilla pudonnut niin pieneksi, että se tuli nykyisin päiväpostissa joka sekin jaettiin enää kahtena päivänä viikossa. Aatami ja Eeva eivät sitä kaivanneet. Helsingin Sanomia tänne ei tilannut enää kuin eräs eläkkeelle jäänyt näyttelijä, jota kyseisessä Hesarissa oltiin haastateltukin. Hän ihasteli paikkakunnan kauneutta ja rauhallisuutta, mutta ihmetteli paikkakunnan asukkaitten rasistisia ja luutuneita mielipiteitä. Hän oli sanonut, että vaikka täällä onkin niin kaunista ja rauhallista, niin ehkä hän muuttaa sittenkin takaisin Helsinkiin avarakatseisempien ihmisten luo. Aamutoimien jälkeen oli Aatamin ja Eevan aika lähteä töihin. Aatami hyppäsi vanhaan Opel Kadettiinsa ja Eeva taas eräältä paikalliselta autoharrastajalta käyttöönsä saamaansa vielä vanhempaan mutta hyväkuntoiseen Ford Angliaan. Mainioon autoon ajalta jolloin autoilla oli vielä ilme ja auton pelti kesti vaikka moskalla hakkaamisen. Auto oli molemmille työn kannalta välttämätön, sillä he toimivat ammatikseen Reunansyrjän alueen kiertokoulun opettajina.

Hetkinen?

Kertoja pysäyttää tarinan ja ihmettelee. Kiertokoulun? Eikös sellainen systeemi loppunut Suomessa jo toistasataa vuotta takaperin? Kuinka ihmeessä tähän on palattu? Kertoja poistuu paikalta järkyttyneenä ja pyytää paikalleen varamiehen, joka hieman selventää asiaa:

Varakertoja pyytää anteeksi varsinaisen kertojan heikkohermoisuutta ja jatkaa: Vuoden 2021 Suomessa oli kaksi suurta ongelmaa, joita ei saanut sanoa ongelmiksi. Yksi ongelmista oli tietenkin vuonna 2015 ja varsinkin 2016 ja siitä edespäin käsiin räjähtänyt ja täysin hillitsemätön elintasopakolaisuus, jota hallitus ei pystynyt eikä edes halunnut pysäyttää, sillä silloinhan se olisi joutunut myöntämään virheensä alunperinkin. Ammattipoliitikkohan on osa koneistoa ja koneisto ei tee virheitä. Se vain toteaa, että todellisuus ei toimi koneiston virheettömän teorian mukaisesti, joten vika on todellisuudessa ja todellisuus on muokattava teorian mukaiseksi. Lisäksi asiaan vaikutti tietysti EU:n suunnasta tuleva painostus ja kun EU sanoi suomalaiselle poliitikolle, että hyppää, poliitikko ei kysynyt miksi, vaan että kuinka korkealle. Aikanaan quislingina oleminen oli häpeä, nyt se oli tavoiteltava itseisarvo, joka palkittiin rahalla, uralla ja kunniamerkeillä. Eli vuoden 2021 Suomessa monikulttuurisuus oli edelleenkin välttämätön ja väistämätön rikkaus, josta ei keskusteltu mutta joka kustannettiin. Hinnalla millä hyvänsä.

Toinen ongelma oli taas se, että verotulojen jatkuvasti vähetessä ja kansainvälisen lainoituksen loputtua Suomelta konkreettisesti aukesi perse. Elintasopakolaisuuden rahoittaminen oli muuttunut valtion prioriteetiksi ja poliittinen eliitti median säestämänä jauhoi loputtomasti moneen kertaan niin monilla tahoilla puhki naurettua mantraa eli ”Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Meillä on varaa ja meillä on velvollisuus.” Ja sitä varaa tarvittiin monikulttuurisuuden lisäksi vuonna 2017 käyttöönotetun lehdistötukiveron kustantamiseksi. Media kiitti ja saarnasi monikulttuuria sekä mitätöi suomalaisuutta entistä suuremmalla innolla vapautettuna sellaisista rahvaanomaisista seikoista kuin lukijat ja levikki.

Mutta rahaahan ei tosiasiassa enää ollut. Laarin pohjia kaiveltiin ja koska elintasopakolaisuus, sitä mainostava media ja sitä tukeva julkishallinnon akateeminen suojatyöpaikkajärjestelmä oli joka tapauksessa pidettävä pystyssä, oli raha revittävä jostain muualta. Yksi toteutunut aloite ratkaisuun tuli vihreiltä, jotka haistoivat mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli rakastamansa etnisen väestökokeilu-utopian jatkamisen lisäksi he saisivat tilaisuuden rokottaa niin kovasti vihaamaansa haja-asutusaluetta ja siellä asuvia taantumuksellisia ihmisiä. Aloite meni läpi, koululaitos ”kehitti toimintaansa” eli siirsi kaiken opetuksen maakunnallisiin suuropetuskeskuksiin. Kaikki koulutus alle 75.000:n ihmisen kaupungeissa lopetettiin. Ala-asteita myöten.

Reunansyrjäläisille, niin kuin hyvin monen muun entisen itsenäisen kunnan ihmisille tämä tiesi sitä, että jopa seitsenvuotias ala-asteen ensiluokkalainen joutuisi kulkemaan päivittäin liki sataviisikymmentä kilometriä bussilla. Tällainen päivittäinen kulkeminen oli totta kai pienille lapsille liikaa. Opetus- ja ajatuskasvatushallitus vastasi tilanteeseen teettämällä lapsille suuropetuskeskusten yhteyteen kasarmityyppisiä majoitustiloja, joissa oppilaat majoittuivat 40 – 50-hengen tupiin kerrossänkyihin. Henkilökohtaisia tavaroita varten oli armeijasta tuttu peltikaappi. Vanhempien tuli luonnollisesti maksaa niin lasten majoituksesta kuin muonituksestakin. Päivittäinen kouluateria oli vielä ilmainen, mutta koulupäivän jälkeen tarjottavasta ateriasta sekä aamu- että iltapalasta tuli maksaa valtion määrittelemän, varsin suolaisen taksan mukaisesti. Ylimääräistä haja-asutusalueveroa jo muutenkin maksaville ihmisille tämä oli ankara taloudellinen takaisku.

Kun touhua oltiin vuoden verran katseltu, niin sekä Reunansyrjällä että muuallakin todettiin, että nyt on mitta täynnä ja ryhdyttiin kapinaan, jonka laki jopa mahdollisti. Suomessa oli oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Niinpä Suomessa pistettiin hyvin nopealla aikataululla pystyyn Kansalliset Kiertokoulut ry. eli KKK ja toiminta pantiin pystyyn yksinkertaisesti hattua kierrättämällä. Halukkaita opettajia toimintaan löytyi yllin kyllin, vaikka se tiesi laskenutta ja osittain elintarvikkeina sekä luontaisetuina maksettua palkkaa. Syynä haluun oli kaikista valtuuksista riisutun opettajan aseman muuttuminen yleiseksi sylkykupiksi ja pakolliseksi määrätty Opettajan Vala, joka sai Aatamin ja Eevankin lopettamaan opettajantyönsä Helsingissä ja siirtymään Reunansyrjälle, josta Eeva oli kotoisin.

Opettajan valassa opettaja joutui valan velvoittamana toteuttamaan opetussuunnitelman irvokkainta osaa joka oltiin otettu siihen osaksi jo vuonna 2010, eli:

- Vannon, että vaikutan lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

- Nostan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutan ilman huomiota

- Nostan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja teen positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia

- Tällä tavoin nostan esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annan näyttävää julkisuutta

- Näin kerään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan

Aatamilla ja Eevalla oli opettajan kokemusta Helsingin Myllypuron yläasteelta ja he jos ketkä tiesivät minkälaiseen valheeseen ja aivopesuun heitä oltiin vaadittu osallistumaan. Ja nimenomaan turhaan sellaiseen sillä Myllypuron koulussa vähemmistöksi jääneet kantasuomalaiset oppilaat oppivat kyllä monikulttuurin ihanuuden aivan ominkin neuvoin, kantapään kautta ja silloin tällöin sekä hampaansa että irtaimen omaisuutensa menettäen. Aatami ja Eeva olivat oppineet, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa tähän ylemmistä vallan kerroksista aikaansaatuun anarkiaan oli nollan ja olemattoman puolessa välissä ja siksi he totesivat, että pitäkää monikulttuurinen tunkkinne ja muuttivat Reunansyrjälle. Onnekseen he eivät vielä olleet ostaneet asunto-osaketta ja vuokrakämpästä oli helppo häipyä.

Seutukunta otti uudet kiertokoulunopettajat vastaan hyvin tervetulleina. Asuntokin järjestyi heti, sillä vanhoja opettajille tarkoitettuja rivitaloja oli tyhjillään. Aikanaanhan kunnassa oli ollut jopa lukio, joten opettajia varten rakennettuja asuntoja riitti. Ensimmäiset kaksi viikkoa he asuivat remontin keskellä, sillä kaksi paikallista työtöntä kirvesmiestä viimeisteli talkootyönä heidän kämppänsä mahdollisimman hyvään kuntoon ja siinä samalla houkuttelivat Aatamin paikallisen metsästysseuran jäseneksi. Metsästysseurat olivat jo aiemmin luopuneet siitä typerästä asenteesta, että jäseneksi otettiin vain maanomistajia. Nyt ymmärrettiin, että tarvittiin toimijoita ja talkoomiehiä. Syrjäseudulla toimijoita ja talkoomiehiä tarvittiin tietysti muuallakin.

Asuminen oli heille ilmaista, osana palkkaa ja osa palkkaa koostui myös paikallisista elintarvikkeista. Paikallinen huoltoasema kustansi opetustehtävään vaadittavissa ajoissa tarvittavat bensat. Rahapalkka oli sinänsä Helsinkiin nähden huomattavan pieni, mutta yksinkertaisella laskutoimituksella molemmat nuoret opettajat tulivat johtopäätökseen, että tässähän jää jopa hieman plussalle. Ja lisäksi heille tarjottiin mahdollisuus tehdä työtä ja elää tervejärkisessä ja rauhallisessa ympäristössä, ja sehän oli oikeastaan kaikkein tärkein asia. 

Oltiinhan Reunansyrjääkin yritetty monikulttuuristaa. Tai ”monikuristaa”, niin kuin maassa yleiseksi muuttunut termi määritteli. Vuotta aikaisemmin ilmoitettiin maahanmuuttoviraston taholta, että toimintansa vuotta aikaisemmin kannattamattomana lopettanut ja konkurssiin mennyt paikallinen kylpylähotelli Hiki & Hiljaisuus otetaan maahanmuuttoviraston haltuun ja siihen perustetaan uuden yrittäjän johdolla vastaanottokeskus sadalleviidellekymmenelle etnisesti edistykselliselle elätettävälle. Jo lukkoon lyöty suunnitelma kariutui yllättävästi, sillä viikkoa maahanmuuttoviraston ilmoituksen jälkeen kylpylähotelli paloi räjähdysmäisesti edenneessä tulipalossa. Se, mikä herätti pelastusviranomaisten ihmettelyn oli se, että tulipalosta soitettiin hätänumeroon vasta siinä vaiheessa, kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Liekithän näkyivät kyllä laajalle. Miksi kukaan ei ollut soittanut aikaisemmin?

Poliisin tutkimuksissa kävi ilmi, että kyseessä oli ammattitaitoisesti tehty tuhopoltto, mutta syyllistä ei saatu koskaan kiinni. Radanvarsikaupungin poliisi oli pannut merkille, että kaikki Reunansyrjän metsästysseurat olivat pitäneet yhteisen ylimääräisen kokouksen ennen tuhopolttoa. Tämä herätti poliisin epäilykset ja kuulusteluihin käskettin yhteensä kolmekymmentä miestä, mutta kaikki toimivat niin, että ilmoitettuaan henkilötietonsa he olivat tuijottaneet kuulustelijaa silmiin sanomatta mitään. Paikallinen poliisipäällikkö oli vaatinut kaikkien kolmenkymmenen vangitsemista, mutta lopulta poliisikin tuumi että rajansa on hulluudellakin ja ylhäältä määritellyn hulluuden ammattilaisiahan poliisit nykyisin olivat. Reunansyrjä jäi rikastumatta.

Aatami ja Eeva antoivat suukon toisilleen ja kaasuttivat tahoilleen. Eevan vastuulla oli Reunansyrjän pohjoinen maaseutualue, Aatamilla taas eteläinen. Vanhalla kuntakeskuksella oli puolestaan omat opettajansa. Aatamin ensimmäinen kolmen tunnin opetussessio oli paikallisen metsästysseuran metsästysmajalla, jossa häntä odotti parikymmentä oppilasta, iältään seitsemän ja viidentoista välillä. He odottivat häntä pihalla rivissä, kiltteinä ja kuuliaisina. Näin tapahtui joka koulupäivä.

Syitä tähän kuuliaisuuteen oli kaksi. Ensimmäinen oli se, että näillä kahdellakymmenellä oppilaalla oli joka päivä paikalla vähintään viisi kouluavustajaa, usein enemmänkin. He olivat oppilaitten vanhempia, sukulaisia tai sitten ihan vaan kylänmiehiä ja –naisia. He olivat kaikki työttömiä, eikä heillä nykyisessä Suomessa ollut töistä toiveitakaan, joten he olivat päättäneet tehdä sentään jotain hyödyllistä. Ja mikäs olisi hyödyllisempää kuin satsata tulevaan sukupolveen. Lisäksi toiminnassa oli mukana eläkeläisiä, joista erityisen suosittu oli avustajana toimiva ilmatorjunnan evp majuri. Tiukka, jämäkkä ja äärimmäisen reilu mies. Näissä oppilasryhmissä vallitsi kuri ja järjestys, ketään ei kiusattu ja ilmapiiri oli hyvä.

Toisena syynä olivat oppilaat itse. Huomattava osa heistä oli ehtinyt käydä koulua vuoden verran Radanvarsikaupungissa, asuneet ahtaissa oppilaskasarmeissa ja ehtineet saada kokemuksensa etnisesti edistyksellisestä kiusaamishelvetistä johon opettajat eivät olleet vastanneet muulla kuin suvaitsevaisuuskasvatuksella, jolla autettiin oppilasta löytämään omasta käytöksestään ja piilevistä asenteistaan syitä häneen kohdistuneeseen kiusaamiseen. He kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästyään tähän rauhalliseen metsästysmajalla sijaitsevaan kiertokouluun.

Oppitunnit alkoivat. Tätä oltiin tehty Aatamin johdolla jo vuoden verran ja hän oli saanut opetustyön luistamaan mukavasti. Päävastuu jäi avustajille, joille hän oli antanut tehtävät ja hän itse toimi lähinnä kontrolloijana ja suunnittelijana. Oppimistulokset olivat olleet yllättävän hyviä. Aatami oli käyttänyt hieman omavaltaisuutta ainerunkoa muokatessaan. Virallisena – ja pakollisena – oppiaineenahan  oli nimittäin myös monikulttuurisuus, jolle oltiin varattu virallisissa opetussuunnitelmissa peräti viisi tuntia viikossa. Aatami oli jutellut oppilaitten vanhempien kanssa, ehdottanut, että jokainen oppilas saa monikulttuurisuudesta vaihtelevin välein numerot 7 – 9 aineeseen osallistumatta ja tosiasiassa monikulttuurisuuden sijasta niillä tunneilla opetetaan jo aikaa sitten koululaitoksessa unohdettua kansalaistaitoa.

Oppilaiden vanhemmat olivat yhteen ääneen todenneet, että ideahan on loistava. Kansalaistaidon opetuksen hän oli jättänyt suosiolla elämänkokemusta hankkineitten avustajien hoidettavaksi ja koulutus olikin hyvin laajaa alkaen laskujen maksamisesta verkkopankissa edeten perunan viljelyyn ja kalastukseen, siitä ensiapukoulutuksen kautta aina itsepuolustus- sekä ase- ja ampumakoulutukseen. Näitä taitoja nämä lapset tarvitsisivat, eivätkä mitään väkisin syötettyä rakkautta viranomaisvaatimuksella, tuumasi Aatami  joka oli reservin panssarintorjuntavänrikkinä itsekin paikallinen suojelukaartiaktiivi. Virallisestihan noita kaarteja ei tietenkään ollut olemassakaan mutta niitten toiminta oli tosiasiassa hyvin aktiivinen. Kaiken varalta, sano.

Aatamin opetussessio metsästysmajalla kesti aamukahdeksasta yhteentoista, jolloin vuorossa oli ruokailu. Ruuan olivat laittaneet oppilaat itse, alusta loppuun ja tarjolla oli tällä kertaa oppilaitten osaamisestaan ylpeänä opettajalleen tarjoilemaa erittäin maukasta hernekeittoa sekä ruisleipää maalaisvoilla. Hernekeitossa oli mukana sianlihaa, joka puolestaan oltiin kielletty kokonaan Radanvarsikaupungin Suuroppimiskeskuksessa, ettei vaan loukattaisi aavikkouskovaisia oppilaita. Lisäksi Suuroppimiskeskuksessa oli kaksi kertaa viikossa etnisesti suomalaisille oppilaille vihreitten lanseeraama kasvisruokapäivä, jolloin syötiin lähinnä puuroa tai velliä. Islamilaisilla oppilailla kasvisruokapäivää ei ollut, ja luonnollisesti kaikki Suuroppimiskeskuksessa käytettävä liha oli halalia. Kiertokoulussa tarjottuun ruokailuun ei virallinen Suomi ollut antanut rahapenniä, vaan tämäkin oltiin hoidettu talkoomielessä hattua kierrättämällä.

Maittavan ja täyttävän ruokailun jälkeen kylläinen Aatami laittoi vyötä pykälän löysemmälle ja ajoi seuraavaan kylään. Kylässä oli kyllä koulurakennus, mutta sen omistava Radanvarsikaupunki oli kieltänyt sen käytön kiertokouluna. Niinpä se ränsistyi käytön puutteessa ja oppitunnit käytiin paikallisen marttakerhon järjestämissä tiloissa. Opiskelu oli näissäkin tiloissa alkanut jo aamukahdeksalta, jolloin avustajat olivat antaneet oppilaille Aatamin etukäteen jättämiä tehtäviä. Myös täällä oppilaat odottivat opettajaa suorassa rivissä ja Aatami muisteli arkeaan Myllypuron yläasteella, jossa hän oli tottunut siihen, että joku helvetin Abdelkader oli voinut kaikessa rauhassa räkiä hänen naamalleen ilman minkäänlaista pelkoa seuraamuksista. Siitä ajasta ei ollut vieläkään pitkä aika, mutta se alkoi jo tuntua pahalta unelta ja Aatami ihmetteli, kuinka hän oli alun perinkään suostunut sen unen näkemään. Nyt se oli onneksi jo hiljalleen haihtuva muistikuva, joka aikanaan kokonaan katoaisi.

Hän aloitti toisen opetussession, joka kesti kello viiteentoista. Oppilaitten keittämien pullakahvien jälkeen hän siirtyi vielä kolmanteen opetuspaikkaan. Kiertokoulun opettajan päivä oli pitkä, mutta työ oli palkitsevaa. Kolmannessa paikassa hän tällä kertaa tarkisti vain tilanteen. Tänään siellä oli nimittäin menossa kansalaistaidon teemapäivä, eli kaikki oppilaat ja avustajat olivat talkootöissä tekemässä paikalliselle 96-vuotiaalle, mutta vielä varsin pirteälle sotaveteraanille rappu- ja halkotalkoita. Sotaveteraani oli päättänyt asua kotonaan viimeiseen asti, sillä Radanvarsikaupungin vanhainkodit vaikuttivat nykyisin lähinnä vanhusten keskitysleireiltä. Valtio ja kaupunki tarvitsi rahaa muuhun, eikä Kelan ja kuopan välissä olevat kansalaiset sitä kiinnostaneet. Joutivat kuolla omiin nimiinsä ilman kalliita hoitovuorokausimaksuja. Kaikenlaisia keskitysleirejä ja kansansortoa vastaan tämäkin mies oli aikanaan Vuosalmella taistellut ja hän totesi, että tässä nuorisossa hän näkee jotain sellaista, jonka kuvitteli jo aikaa sitten kadonneen. Kaveria ei jätetä, totesi puolestaan nuoriso. Vaikka oltaisiin kaveria kolmea sukupolvea nuorempia.

Aatami pinosi itsekin pari tuntia halkoja liiteriin ja läksi sitten ajamaan kotiinsa, jonne saapui kello 18. Eeva palasi kotiin kello 18.30 ja pariskunta meni kolmiossaan sijaitsevaan pieneen sähkösaunaansa. Saunoessaan he puhuivat keskenään Opetus- ja ajatuskasvatushallituksen tekemästä ehdotuksesta, että haja-asutusalueen kiertokoulut tulisi julistaa laittomiksi, koska niissä opetetaan virallisen monikulttuurisuuden vastaista propagandaa ja oppilaat tulisi siirtää pakkomääräyksellä suuropetuskeskuksiin. Molemmat olivat olleet yhteydessä KKK:n välityksellä kiertokoulujen opettajiin ympäri Suomea. Kaikki olivat todenneet ihmisiltä saamiensa viestien perusteella että tähän ei tulla suostumaan, ja mikäli lapsia yritetään väkisin viedä suuropetuskeskusten monikulttuurihelvettiin suojelukaartit aktivoituisivat kaikkialla maassa. Ja ne pystyisivät siihen yllättävän tehokkaasti. Suomalainen oli hyvä toimimaan organisoidusti. Niin hyvässä kuin pahassa. Siinä tilanteessa Aatamikin toimisi plutoonanpäällikkönä. Ja hänen plutoonansa miehet olivat yhteen ääneen todenneet, että sotilasvala koski myös taistelua sisäistä vihollista vastaan.

Pienen iltapalan (teetä, leipää ja paikallisia paistettuja kananmunia) nautittuaan opettajapariskunta meni vuoteeseen. Eeva tuli Aatamin syliin. Heillä oli hyvä olla. Läheisen järven takana oleva teeriparvi pulisi heille hyvän yön musiikkia ja he nukahtivat nopeasti. Sylikkäin. Seuraavaan työaamuun olisi mukavaa herätä.