Thursday, April 28, 2016

TAIVAALLIS-HELVETILLINEN VAPPU LÄLLÄVEDELLÄ


Niin kuin lukija saattaa ehkä muistaakin, sijaitsee Pinnanmaan maakunnassa, Huitsinnevadan kunnan Örnätjärven kylän alueella kauniin Lälläveden rannalla Persaukistenniemen mökkikylä. Mökkikylähän ei ole aivan tavallinen mökkikylä, vaan sillä on rajoitettu asiakaspiiri, sen omistaa Taivaan ja Helvetin yhteiset loma- ja virkistyspalvelut Oy ja sen huoltajana toimii Hotelli Yrjöperskeles. Tässä mökkikylässä saavat niin siunatut kuin piinatut sielut viettää viikon mittaisia mökkilomajaksoja tilapäisesti vapautettuna ikuisesta palveluksestaan, suorittivat he sitä sitten ylä- tai alakerran firmassa.

Ajoittaisia huoltojaksoja lukuunottamatta mökit ovat aina täynnä, sillä viikon mittainen, inhimillisessä lihassa ja olomuodossa tapahtuva loma on erittäin suosittua niin Taivaassa kuin Helvetissäkin ja jonotuslistat ovat pitkiä kuin tuonpuoleinen nälkävuosi. Mökkikylässä on kaikkiaan viisi mökkiä. Kaikki ovat varsin vaatimattomia lautamökkejä joissa jokaisessa on lisäksi varsin pieni mutta viihtyisä rantasauna. Mökit 1 – 4 on varattu asiakaskunnalle ja mökki 5 taas puolestaan Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnan vapaaseen käyttöön. Taivaan ja Helvetin yhteiset loma- ja virkistyspalvelut Oy on lisäksi myöntänyt poikkeusluvan siihen että Antero Lärvänen ja äänimiehet Hösse ja Pertta saavat myös käyttää mökkiä vapaasti, sillä tajutaanhan tuonpuoleisessakin että raskas sananvapaustyö vaatii vastapainokseen kunnon löylyt ja huurteiset oluet kauniissa järvimaisemassa.

Eletään vapunaattoa 2016 ja viitosmökin viereiseen mäntyyn tauolle laskeutunut varis panee merkille, että mökin rantasaunan piipusta kohoaa ilmoille tuuhea savu ja sisältä kuului kiukaan sihinän ja vastanläiskeen seuraksi hyväntuulista puheensorinaa. Varis oli asustellut alueella pitkään ja oli oppinut tuntemaan tiettyjä ihmisiä ja heidän ääniään. Kovasti tuttu ääni kuului nytkin.

- Heitäs Pertta lisää tsössiä!

Tuttuja miehiähän siellä oli saunomassa. Lauteilta löytyivät Perskeleen Ykä, Lärväsen Antero sekä Hösse ja Pertta. Nyt arjen raskaat velvollisuudet saivat hetkeksi väistyä ja toverukset olivat kokoontuneet viettämään vappua keskenään. Saunassa oli vielä yksi hahmo, muita miehiä pienempi, sarvipäinen, sorkkajalkainen ja kiiluvasilmäinen. Epäilyksen Piruhan se siinä, kutsuttuna mukaan vapun viettoon. Hänelle tämä viitosmökki oli sinänsä tuttu jo ennestään. Epäilyksen Pirua ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin henkilökuntaa saattoi nimittäin pitää eräänlaisina totuustyön kollegoina, vaikka heidän työskentelymetodinsa hieman erosivatkin toisistaan.

Perttta viskasi löylyä kiukaalle, Ykä ojensi oluttölkin kiiluvasilmäiselle vieraalleen joka kiitti ja sanoi:

- Vaan on teillä kyllä helvetillisen hyvät löylyt ja taivaallisen upeat maisemat. Kiitos taas kertaalleen kutsusta. Vaan mitenkäs sulla Ykä noi bisnekset sujuvat tänäpänä?

- Kiitos kysymästä, ihan mukiinmenevästi. Silloinkin kun hotelli on vajaakäytössä niin tää mökkikylä itsessään jatkuvasti täyteen buukattuna paikkaa vajeen ja jäähän tästä vähän sukanvarteenkin. Erityisesti olen kyllä mielissäni siitä, että tää bisnes auttaa paikkakuntalaisia. Esmes Lälläveden Läski ja Leivonnainen on palkannut hiljattain kolme uutta työntekijää, kun tänne uppoaa vanhan ajan lenkkiä, ruisleipää, kirnuvoita, hernesoppaa, muikkukukkoa ja läskisoosia sen minkä vaan ennättää tehdä. Siks toiseks ei liene maailmassa toista mökkikylää, jossa asiakkaat ovat näin tyytyväisiä. Täällä ei tosiaankaan turhasta nillitetä. Vaan mitenkäs ne omat bisneksesi pyörivät? Sulla on kuulemma ollut aikalailla kiirusta.

Epäilyksen Piru otti oluthörpyn ja raapi hieman päätään:

- No kiireitä on ollu niin, myöntää täytyy. Te ootte te ihmiset pistäneet varsinkin täällä Euroopan puolella asiat sille mallilleen että ihmetellä täytyy, vaikka näissä pirun hommissa on yhtä sun toista tullu nähtyäkin. Koska aina vain useampi ihminen huomaa, että asiat ollaan hässimässä vituralleen ja siitä hässimisestä on tehty itseisarvo, niin rehelliselle Epäilyksen Pirulle löytyy työsarkaa. On vain ongelmana se, että nimenomaan ne, joihin minun työni pitäisi selvimmin ja kovimmin kolahtaa ja joilla sitä epäiltävää omissa teoissaan ja ajatuksissaan kuuluisi olla eniten ovat tehneet itsestään eräänlaisia käveleviä aivokuolleita, eivätkä he suostu edes näkemään minua. He eivät tajua olemassaoloani.

- Ja sekös ihmetyttää. Kun ei niillä tyypeillä aivoissa varsinaisesti ole vikaa, niin että informaation pitäisi kyllä tallentua kovalevylle ja alkaa ajan myötä vaikuttaakin, mutta kun ei niin ei. Ne alueet, joihin infon pitäisi vaikuttaa on tavallaan tilkitty ja ne ovat täynnä oman kansan sekä oman kansallisen perinteen ja kulttuurin pilkkaamista joka pyörii siellä jatkuvalla loopilla ja aikaansaa mielihyvää estäen järkevän informaation. Sitä voisi sanoa jo jonkunlaiseksi huumeeksi. Nämä ihmiset ovat kehittäneet ihan selkeän joukkohysterian ja kilpailun siitä että se, joka eniten pystyy omaa kansaansa pilkkaamaan on kaikkein valveutunein. Ja samalla kun he addiktoivat aivojaan inhomielihyvällä he ihan oikeasti kuvittelevat toimivansa jonkun tarkemmin määrittelemättömän yleisinhimillisen hyvän puolesta.  Vaikka tosiasiassa heidän tekojensa seurauksena on lähinnä kaaosta ja inhimillistä kärsimystä.

Pertta puolestaan kommentoi tähän:

- Vaan eikös se oikeastaan ole teidän alakerran firman kannalta positiivinen asia? Tulossa on sitten aikanaan paljon uutta lapiotyövoimaa ja vähän käytettyä sellaista, sillä eihän tuon porukan niveliä täällä tomussa ja  tuhkassa ole paljon varsinaisella työllä rasitettu.

Epäilyksen Piru puisteli päätään:

- No normaalitappauksessa ehkä näin olisikin. Mutta kun nämä eivät tajua tekojaan. Ne ovat tavallaan syyntakeettomia. Tässä ei ole pitkäkään aika kun alakerran ja yläkerran välillä käytiin ankaria neuvotteluja siitä, että kumman firman kontolle nää loogisen ajattelun painovoiman päihittäneet kävelevät vihannekset oikein kuuluvat. Ja päädyttiin lopputulokseen että ei kummankaan. Mikä päätös sinänsä hyödyttää tätä mökkikylää sekä koko Pinnanmaan maakuntaa, niin kuin Ykä hyvin tietää.

Tiesihän Ykä. Ylä- ja alakerran firman päätöksellä oltiin perustettu kolmas osasto, nimeltään Voimala, johon tuonpuoleiseen siirtyneet tiedostavan syyntakeettomat sielut siirrettiin nukkumaan tiedostavaa ikiunta ja heidän samalla kehittämänsä moraalisäteily otettiin talteen ja siirrettiin energiantuotantoon. Myös mökkikylä oli saanut näitä tiedostavia sieluja käyttöönsä ja niitä säilytettiin mökkikylän sähkönjakokeskuksessa. Ykä oli saanut lopultakin anomuksensa läpi ja alkuperäisen neljän sielun lisäksi tänne oltiin hiljattain tuotu neljä uutta.

Nämä tyhjissä Gulfin öljytynnyreissä säilytettävät tiedostavat moraalisäteilyakut tuottivat virtaa Pinnanmaan verkkoon niin hyvin, että maakunta oli sähkön suhteen täysin omavarainen. Mikä taas lisäsi paikallista hyvinvointia vielä enemmänkin, sillä sen vuoksi Oy Pinnansähkö Ab:n omistama Hömpstadin väsynytvesireaktori saattoi pumpata kaiken tuotantonsa valtakunnanverkkoon. Saatettiin todeta, että vaikka nuo tiedostavat yksilöt olivatkin yksiä perkeleen maanvaivoja eläissään, niin tuonpuoleiseen siirryttyään niistä oli kiistatta hyötyä.

Ja eiköhän oteta sen kunniaksi pikkunen huilitauko, totesi puolestaan Antero ja koko lössi siirtyi kuistille puhaltamaan. Ykä pani vielä ulos siirtyessään pari klapia tulipesään, ettei tuli kokonaan sammuisi. Kaverit siirtyivät istumaan kuistille, aukaisivat uudet oluet ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit todeten, että turha on rannalla ruikuttaa kun Bostonissa palaa. Järven pinta oli tyyni, ilta-aurinko paistoi kauniisti, tarinamme alussa puuhun lentänyt varis istuskeli edelleenkin puussa katsellen pää kallellaan neljää höyryävää miestä ynnä yhtä pirua ja tunnelman kruunasi rantasaunan yli lentävä kymmenpäinen kaakanaparvi joka pulputteli mennessään mukavasti. Antero tuumasi:

- Toivottavasti ei tule enää pahemmin pakkasia, ettei mene tuo kaakanan pesintä pieleen. Vaan hei, ettei totuus unohtuisi niin eiköhän mennä taas löylyyn.

Koska seurue ei ollut julkishallinnon virantoimituksessa ei asian suhteen tarvittu pikapalaveria eikä muutakaan moniammatillista työryhmää joten saunan ovi narahti kotoisasti niin kuin monta, monta kertaa ennenkin. Asetuttuaan lauteille miehet kuulivat ulkoa askeleita ja kuistin narinaa. Kukas siellä mahtoi olla? Saunan ovea koputettiin pari kertaa, ovi aukesi raolleen ja Jeesus Nasaretilainen kysyi oven raosta:

- Mahtaiskos lauteilla olla parien löylyjen verran tilaa vielä yhdelle häiskälle?

- No perhana, sehän on Jesse! Heitä kauhtana hemmettiin, pistä perse paljaaksi ja tule löylyyn. Hösse hei, kaivas Jesselle kalja.

- Ei tartte oikeestaan, minähän voin vaikka tarjota… kun mullahan oli niitä maanpäällisiä kykyjä…

Jeesus ojensi sormensa kohti löylyvesiämpäriä ja muutti nesteen olomuodon toiseksi niin kuin joskus aikaisemminkin. Hösse totesi:

- Kiitti Jesse… mutta kuule kun toi punaviini ei oikein löylyjuomaksi…

Jeesus naurahti ja totesi:

- Hitto vie joo, minä ihan vanhasta tottumuksesta… otetaas uusiksi…

Jeesus napsautti sormiaan, viini muuttui jälleen löylyvedeksi ja sen viereen ilmestyi iso saavi joka oli täynnä oluttölkkejä ja jääpaloja.

- Ja nuo ei sitten lämpiä ollenkaan, vaikka kuinka kuumat löylyt olisi.

Hösse otti saavin, katsoi tölkkiä ja naurahti iloisesti. 

- No hemmetti, Jesse tarjosi meille koko saavillisen huurteista Tsuhnan Kostoa. Pidot eikun paranee.


Tsuhnan Kosto oli pienen, mutta arvostetun Pertinlaakson Panimon markkinoille tuoma uutuusolut jota oltiin nyt alettu tuomaan Pinnanmaallekin ja josta oli nopeasti tullut hyvin suosittu. Hiljattain Tsuhnan Kosto oli voittanut Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kansalaisten kaljaraadin ja yleistoteama oli että oluen maku on suorastaan asenteellisen raikas. Jeesus otti sammiosta pari tölkkiä, nousi lauteille Epäilyksen Pirun viereen ja tarjosi toisen tölkeistä hänelle todeten:

- Onpa muuten mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa.

Tähän Pertta ihmetteli:

- En tiennytkään, että te tunnette toisenne jo entuudestaan.

Epäilyksen Piru virnisti, no, pirullisesti ja vastasi:

- Kenenkäs sinä luulit Jesseä aikanaan siellä autiomaassa piinanneen? No hard feelings, Jesse?

- No hard feelings. Nothing personal, just business.

Antero heitti löylyä ja avasi sanaisen arkkunsa:

- Vaikka en tässä työtehtävissä olekaan, niin toimittajana on kyllä pakko tiedustella Jesseltä, että mitenkäs te siellä yläkerran firmassa oikein suhtaudutte tähän nykyiseen suomalaiseen evankelis-luterilaiseen kirkkoon?

Jeesus otti tölkistään kunnon huikat, itse asiassa veti sen ykkösellä huiviin, päästi taivaallisen rienaavan röyhtäyksen, avasi uuden tölkin ja vastasi sitten:

- Nääh… ei me suhtauduta siihen mitenkään. Meidän firmassa on ihan selkeä politiikka jonka mukaan täysin maallistuneen ja politisoituneen viraston täysin maallistuneet ja politisoituneet johtavat virkahenkilöt kuuluvat automaattisesti alakerran firman toimivallan piiriin. Olipa heillä sitten kaulassa risti eli ei. Firman poliittisen retoriikan ulkopuolelta totean henkilökohtaisesti että ei paska punniten parane joten suksikoot helvettiin koko kööri. Mutta täytyy sanoa, että kieltämättä omituiset ovat ajat täällä maan päällä. Ennen vanhaan nälkä aiheutti sekasortoa ja järjen häviämistä. Nyt näyttää siltä, että sitä aiheuttaakin liiallinen hyvinvointi.

- Varsinkin täällä läntisessä Euroopassa. Teitä voisi verrata sellaiseen perheeseen jonka köyhistä oloista lähtöisin olevat vanhemmat ovat painaneet hommia koko ikänsä ihan simona ja sen seurauksena saaneet rakennettua perheelleen ison ja mukavan talon. Sitten kun vanhemmista on aika jättänyt, niin jälkikasvu alkoi miettiä, että mitä tönöllä tekisi ja päätyivät sitten siihen ratkaisuun, että otetaan alivuokralaisiksi kymmenen pyromaania. Sillä poikkeuksella, että pyromaanit eivät maksa vuokraa vaan jälkikasvu maksaa itse pyromaaneille siitä, että ne asuvat jälkikasvun omassa, perintönä saamassaan talossa.

- Sitten kun talo on jälkikasvun suureksi yllätykseksi palanut kivijalkaan, niin ne alkavat miettiä että missäs nyt majoitutaan kun asumaan kutsutut pyromaanit polttivat talon lisäksi vielä leikkimökin ja liiterinkin. Ja sitten jälkikasvu saa kuningasajatuksen että hei, otetaan lainaa, rakennetaan uusi samanlainen pytinki ja otetaan tällä kertaa alivuokralaisiksi kaksikymmentä pyromaania. Sitten asiat varmaan suttaantuvat. Ja se otettu laina on vielä sellainen, että pankki on hyväksynyt takaajiksi jälkikasvun omat mukulat, joilta ei tosin kysytty mielipidettä.

- Kyllä se on niin, että meillä yläkerran firmassa tuumitaan ihmisistä – nimenomaan päättävissä asemissa olevista sellaisista –  että ei ne ole vuosituhansien aikana tippaakaan viisastuneet. Ne ovat vaan oppineet uusia hienoja selityksiä ja tekosyitä typeryydelleen. Ja niitä selityksiä ja tekosyitä keksimään palkataan jatkuvasti uusia akateemisia juuri tähän tehtävään erikoistuneita ammattilaisia joka selittää joukolla että yhteinen hulluus on järkevyyden korkein ja lopullinen muoto. Sääliksi käy ne lukuisat tavalliset järkevät ja asialliset ihmiset joille tätä mielenköyhyyttä pakkosyötetään suurena humanistisena velvollisuutena.

Tähän puolestaan kommentoi Ykä:

- Kyllähän se on pakko myöntää että vertauksesi on ikävän osuva. Eikä järjen ääntä tule ja jos tuleekin niin se hiljennetään ja kutsutaan järjenpuhujaa vähintäänkin rikolliseksi, ellei sitten suorastaan hulluksi. Mutta olettekos te ajatelleet sitten poikkeustoimia poikkeustilanteeseen? Niin kuin vaikka tuomiopäivää tai vedenpaisumusta? Tai ehkä sinun toista tulemistasi?

- Ei niin pitkällä vielä olla. Äijä on kuitenkin varsin varovainen noitten ääritoimien käyttämisessä kun siinä jouduttaisiin sitten taas aloittamaan kaikki alusta sanokaamme joltain tohvelieläintasolta. Meinaan, ne jutut jostain Nooan arkista ja pelastuksesta sen myötä ovat silkkaa satua ja suhinaa. Kyllä siinä pyyhittäis pöytä kerralla puhtaaksi ja pantais rytinällä koko maailma ainakin miljardi vuotta taaksepäin. Ja se minun toinen tulemiseni on taas pois laskuista. Ideahan siinä olisi, että sen pitäisi onnistuakin ja sen myötä saataisiin Taivas maan päälle, mutta kyllä se nykypäivänä menisi ihan yhtä lailla läskiksi kuin se ensimmäinenkin kerta. Ja luulenpa että tuo äsken mainittu maallistunut kirkko olisi ensimmäisenä huutamassa väkijoukosta että ”antakaa meitillen Barabbas”. Ei maksa vaivaa. Mutta tiettyjä toimia Äijä on alkanut kyllä harkita. Sanotaanko kansallisiin ratkaisuihin perustuvia sellaisia.

Kaikki kysyivät yhteen ääneen että minkäs sorttisia kansallisia ratkaisuja olisi tarjolla. Jeesus raapi hetken ajan partaansa näyttäen samalla oluttölkki kädessään varsin mukiinmenevältä heavymetalbändin laulajalta ja vastasi sitten:

- Niin no… jos Suomen kohdalta tilannetta tarkastelee, niin meillähän on siellä yläkerran firmassa parikymmentätuhatta entistä punikkia ja saman verran lahtareita jotka ovat jo aikaa sitten tehneet keskinäisen sovinnon,  yhdistyneet ja anoneet Äijältä useamman kerran lupaa palata maan päälle hoitamaan nykytilanteen säälliseen kuntoon. Heput ovat tuumineet että sillä porukalla jo viikkokin kyllä riittää aivan hyvin ja sen jälkeen he lupaisivat taas palata taivaallisille lauteille köllöttelemään.

- No mutta tuohan kuulostaa itse asiassa aivan mahtavalta! Kun ei meistä itsestämme taida enää siihen olla, niin panisivat vanhat sukupolvet vielä kertaalleen rähinäksi ja ranttaliksi. Suostuuko Äijä?

- No ei ole suostunut vielä. Kas kun nykyinen tilanne on osa Äijän ihmisille tekemää kolmivaiheista opetussuunnitelmaa. Ensimmäinen vaihe oli tuo ykkösrähinä jonka opetus oli että kruunupäitä ei saa laskea huseeramaan liikaa. Siitä ei hyvä heilu. Toinen vaihe oli kakkosrähinä, jossa taas muistutettiin, ettei koppalakeille kannata antaa liikaa valtaa. Minkä seuraukset nekin hyvin nähtiin. Nyt on menossa kolmas vaihe, jossa opetetaan ihmiskunnalle että elämästä vieraantuneille akateemisille humanisteille ei missään nimessä pidä antaa liikaa valtaa. Mutta tämän kertainen opetus tulisi sisäistää täällä maan päällä ihan hoksaamalla, ei ampumalla ja pakottamalla, missä nuo maan päälle palaavat kapinan aikaiset heput kyllä onnistuisivat. Ja helposti.

Tähän totesi Hösse:

- Joo, tuo on kyllä totta sillä silloin takaisin maan päälle tulisi sen tason häiskää ja sillä asenteella että siinä ei paljon palavereja pidettäisi kun pantais tupa tyhjäksi. Eikä niin vakiarmeija kuin reserviläiset kyllä nostais torrakkoa sitä touhua vastaan. Kukas sitä nyt esivanhempiaan rupeaisi ampumaan? Tai no, punavihreät ehkä, jos osaisivat. Mutta sinä sanoit, että Äijä ei ole suostunut vielä. Asia on siis harkinnassa?

- Harkinnassa on. Kun Äijäkin on tunnustanut, että noitten valtaa pitävien yhteiskuntataiteilijoitten johdolla touhu on lähtenyt lapasesta niin kerta kaikkiaan. Hän kun tuumi, että tämä kolmas suuri opinkappale menisi tällä kertaa yleisen fiksuuntumisen myötä jakeluun ilman sen suurempaa ampumista, mutta ihmiskunta vaikuttaa yksinkertaisesti olevan sellainen, että sitä täytyy lyödä halolla päähän ennen kuin oppi menee perille. Mutta niin kuin totesin, niin asia on harkinnassa. Vanhat punikit ja lahtarit odottavat niin innolla, että jos niillä olisi maallinen ruumis siellä yläkerrassa, niin joka häiskä pitäisi sitoa puuhun. Mutta hei, kiitos löylyistä. Minä lähden takaisin tuonne ykkösmökille. Me vietetään siellä opetuslasteni kanssa Golgatan rääppiäisiä. Ajattelin vaan tulla morjestamaan.

Jeesus poistui löylystä, avasi oven vielä uudestaan ja sanoi:

- Niin juu, mullahan oli se toinenkin maanpäällinen bravuurinumero. Virittelin sitä hiukan ja tossa kuistin pöydällä on teille isot annokset fish´n´chipsiä jos sattuu välillä huiko iskemään. Niitä ei tarvitte peitellä, ne pysyy kestolämpiminä. Som´moro!

Jeesus meni mökin laiturille, hyppäsi Lälläveteen kolmella voltilla ja kuudella kierteellä huuhdellakseen hiet pois, nousi sitten takaisin laiturille, puki kauhtanan päällensä ja läksi kävelemään vetten päällä kohti ykkösmökkiä. Silloin kuului topakka naisen huuto:

- Hei Jeesus! Vaikka sitä kuinka isoon taloon poikia ollaankin, niin mökkikylän säännöt koskevat sinua ihan yhtä lailla kuin muitakin! Eli ei aiheuteta tarpeetonta huomiota kuolevaisten maille ja tuo lahden vastapäinen ranta ei ole enää mökkikylän aluetta. Mitäs luulet jonkun kiikarilla tiirailijan tuumivan, jos se näkee jätkän kävelevän vetten päällä niin kuin sinä itte konsanaan? Hä? Niin että joko heti takaisin rannalle tai sitten umpsukkeluksiin sinne jortaniin!

Jeesus huikkasi kädellä ja huusi:

- Sori Ylva! Pääsi unohtumaan, kun oli niin mukava löylytellä tuossa kavereitten kanssa.

Jeesus mulahti pinnalta veteen ja jatkoi matkaa ihan konventionaalisesti uimalla. Vauhti ja tyyli oli kyllä kuin Mark Spitzillä Münchenin olympialaisissa, mutta sitä saattoi pitää soveliaisuuden rajoihin kuuluvana. Ylva asteli kohti viitosmökkiä. Mukanaan hänellä oli aputyövoimaan kuuluvat Ryhmy, Romppainen sekä Nätti-Jussi. Muutkin saunojat olivat tulleet löylystä huilailemaan ja Ylva kysäisi:

- Kuinkas neljällä herralla ja yhdellä pirulla on vapunvietto sujunut?

Antero vastasi:

- Kiitos kysymästä, rauhallisissa merkeissähän tämä. Kiitos kun otit itsellesi tämän vapun työvuoron ja laskit Ykän saunomaan. Niin kuin huomasit, niin Jesse kävi pyörähtämässä täällä myös.

- Joo, mukava mieshän se on kuin mikä, mutta sillä on välillä vähän taipumus brassailla, niin kuin just äsken. Eihän se sitä ilkeyttään tee. Kunhan on hajamielinen. Vaan hei Ykä, mikä noissa moraalisäteilytynnyreissä oikein on kun ne lykkäävät tällä hetkellä niin paljon ylimääräistä virtaa, että sitä menee jo Pinnanmaan verkon ulkopuolellekin. Sanoisin noin äkkilaskemalla että ylimääräisellä virralla pyöritettäis Tampereen kokoista kaupunkia.

- Jaa juu just… unohdin sanoa, sori… eilen kävi Helvetistä insinööridemoni ja se löi valvontalaitteistoon Valtteri 1.0-päivitysohjelman ja sanoi, että tiedostavat energiantuotantosielut saattavat käydä muutaman päivän ylikierroksilla. Mutta se ei ole vaarallista, sillä vararelehän tosissaan kääntää ylimääräisen tuotannon valtakunnan verkkoon, joten logiikkapassiivisen säteilyn vaaraa ei ole.

- Jaa, no sittenhän kaikki on aivan kunnossa. On se hyvä, että niistäkin juuttaan kutaleista on sitten lopultakin jotain hyötyä. Jos ei muuten, niin kuoltuaan ja tynnyreihin säilöttynä. Vaan minä toivotan herroille oikein mukavaa illan jatkoa. Meillä on tätä kierrosta vielä kierrettävänä. No niin, häiskät. Lähetääs hommiin. Taivaallis-helvetillinen mökkikylä meidän on, eikä laiskain lurjusten.

Ylvalla oli mukanaan yläkerran firman mökkikylän käyttöön lahjoittama Taivaallinen Pesäpallomaila, joka tunnettiin äärimmäisenä tilanteenrauhoittajana. Harvoin sille täällä tyytyväisten ja rauhallisten asiakkaitten seurassa tosin oli käyttöä ollut. Viime vuosina sitä oltiin käytetty vain kahdesti. Kaksi vuotta takaperin Ykä oli mäiskinyt persuuksille keskinäiseen ottaanlyöntikilpailuun innostuneita Hitleriä ja Stalinia. Herroille oli tullut pikapalautus Helvettiin ja ihan helvetin pitkä mökkilomakielto. Vuotta takaperin taas ykkösmökillä oli ollut neljä  edesmennyttä vasemmistohumanistipasifistia jotka olivat päättäneet ottaa nyrkeillä selvää, kuka kaikkein eniten humanistinen ja pasifistinen oli elämänsä aikana ollut. Silloin puolestaan työvuorossa ollut Ylva oli saapunut paikalle, pannut mailan heilumaan Tahko Pihkalan nimeen ja toimittanut häiskät pikapalautuksena Helvettiin, minne ne kieltämättä kuuluivatkin.

Mökin pihalta alkoi kuulua poistuvan UAZin voimakkaan moottorin jyrinää. Ylva ja kumppanit jatkoivat kierrostaan. Kuistilla vapunviettäjät istuivat huilitauolla ja kylmät Tsuhnan Kostot käsissään viilensivät itseään niin päältä kuin sisältä sekä äyskäröivät samalla ääntä kohti Jeesuksen jättämiä fish´n´chipsejä. Hösse kysäisi:

- Hei Ykä, keitäs noilla muilla mökeillä muuten tällä hetkellä majailee?

Ykä sytytti Voimasavuke Bostonin ja totesi:

- No nelosmökin porukan saatte selville suurinpiirtein näillä hetkillä…

Ja niinhän kävikin. Nelosmökin rantasaunalta alkoi kuulua kitaran rämpytys ja ympärijuopuneitten miesten laulunmölinä. Itse asiassa miehet humalatilastaan huolimatta lauloivat ihan mukiinmenevästi kappaletta Ei Tippa Tapa, mutta kun kyseessä olivat nelosmökillä majailevat Olavi Virta, Tauno Palo, Tapio Rautavaara, Spede Pasanen ja Irwin Goodman niin asiaa ei tarvinnut ihmetellä. Munasillaan laiturilla hoilaavat menneisyyden suomalaiset supertähdet morjestivat viitosmökin miehiä jotka huikkasivat takaisin. Antero tuumaili:

- Vaan onhan se niin, että jos nuo heput olisivat syntyneet Amerikkoihin vaikkapa nimillä Ollie Stream, Thomas Burns, Dan Ironhill, Bert Parsons ja, no, Irwin Goodman niin tuolla laiturilla olisi viisi viime vuosisadan ehkä suurinta viihdealan legendaa. Tasan ei käy onnen lahjat kun ollaan täällä pienessä Suomessa.

Ykä komppasi:

- Kyllä näin on. Ollie Streamina Virran Ola olisi muuttanut Frank Sinatran piirisarjan tekijäksi.

Hösse jatkoi:

- Ja Thomas Burnsina Tauno Palo olisi pistänyt Clark Gablen soittelemaan ensirakastajan roolissa toista viulua.

Epäilyksen Piru säesti:

- Epäilemättä olisi myös niin, että jos Tapika olisi ollutkin Dan Ironhill, niin John Wayne olisi tullut kysymään häneltä, että mitenkä sais yhtä ison karisman.

Pertta tuumaili:

- Ja mikäli Spede olisi ollut Bert Parsons, niin voi olla, että Jerry Lewis olisi etsinyt onneaan vakavamman elokuvailmaisun parissa.

Tähän vielä Antero:

- Ja selvää on, että ilman nimenvaihtoakin pärjännyt Irwin Goodman olisi kappaleellaan Working Mans Saturday saanut Bob Dylanin harkitsemaan uraa vaikkapa Yhdysvaltain postilaitoksen palveluksessa. Vaan keitäs tuolla kolmosmökillä on?

- No siellähän ovat marsalkka Mannerheim, kenraaliluutnantti A.F. Airo, marsalkka Govorov sekä marsalkka Meretskov.

- Ai hemmetti. Mahtaiskohan Marski joutaa pistäytymään täällä?

- Saattaa se myöhemmin illalla tullakin. Tällä hetkellä nuo herrat käyvät karttaharjoituksina läpi Kannaksen 1944 suurhyökkäystä. Govorov totesi tossa pari päivää sitten, että on se vaan paljon mukavampi hoidella noita sotahommia herrasmiesmäisesti votkan merkeissä ilman turhia torrakoita ja räiskimistä. Airo tosin sanoi mulle, että se käy vähän tylsäksi, sillä ei ne oo kolmessa päivässä päässeet Kuuterselkää pitemmälle. Ne neuvostomarsalkat kun eivät malta ottaa tarpeeksi zakuskaa votkaryyppyjen välissä, niin joka kerta kun ne ovat saaneet aikaan sisäänmurron, ne ovatkin sitten jo pöydän alla tolkku pois ennen lopullista läpimurtoa.

Hösse totesi tähän naama hymyn tirrillä:

- Taisi sitten jäädä tuossa uusintaottelussa naapurilta Viipuri valtaamatta. Niin kuin se olis tommosilla tasaväkisillä joukkueilla jäänyt valtaamatta muutenkin. Vaan mitähän se Marski on mahtanut tuumata siitä Ylen mustasta Mannerheimista.

Epäilyksen Piru puolestaan kommentoi tähän:

- Virkayhteyksieni kautta saamieni tietojen mukaan voin sanoa, että Marski oli koko lailla suivaantunut siitä Ylen neekerimarski-ideasta. Tiedän sattumoisin, että Marski oli anonut Äijältä lupaa palata maan pinnalle vanhassa ratsuväen upseerin kunnossa. Edes päiväksi.

Hösse pisti palamaan Voimasavuke Bostonin, otti hörpyn Tsuhnan Kostoa ja totesi:

- Ai helevata. Mitenkä mulla on semmonen kutina, että siinä ei oltais selvitetty asioita puhumalla. Mutta kun ei ole tullut rumia rumihia niin nähtävästi Äijä eväsi anomuksen?

Epäilyksen Piru pani itsekin palamaan ja vastasi:

- Juu niinhän se eväsi. Mutta totesi kumminkin, että onhan tuo varsin tavatonta touhua, ja niin se antoi Marskille tavallaan lohdutuspalkinnon.

- Minkälaisen?

- No sillä mustan Mannerheimin tuotantotiimillä soi nykyisin päässään jatkuvana korvamatona Rami Rannan Itkuliina ja yöllä ne näkee unissaan nonstoppina sitä hirveää Dannyn ja Armin Tahdon Olla Sulle Hellä-videota. Ja tää hommahan liittyy minuun sillä lailla, että minä kävin sanomassa niille että tätä settiä riittää sitten lopun ikäänne, ellette tunnusta julkisesti että koko neekerimarskipelleily oli tarkoitettu vain puhtaaksi vittuiluksi ja siihen, että pääsitte matkustamaan Afrikkaan ördäämään toisten rahoilla.

Pertalla puolestaan purskahti tämän kuultuaan oluet suustaan kuistin lattialle. Pertta pyysi anteeksi alkoholin väärinkäyttöä ja jatkoi:

- Täytyy sanoa, että kyllä Jumala on aika ajoin myös koston ja tyylitajun Jumala. Mutta mikäs tuo kakkosmökin tilanne oikein on? Siellä on ihan hiljaista mutta tontilta nousee pirunmoinen savu.

Ykä aukaisi uuden Tsuhnan Koston:

- Ei siellä mitään hätää ole. Siellä nimittäin majailevat Jytky Ykkönen, Jytky Kakkonen ja Kansallisen Toivon Henki. Nehän siirtyivät manan majoille vasta hiljattain ja ne ovat koko lailla murjottaneet siellä yläkerrassa. Pyhä Pietari tuumasi, että jospa niitä mökkireissu piristäisi. Minä kuskasin sinne korillisen kossua ja kunnon sapuskat ja kävin vielä asiakseni Uudesta Hyisianasta asti hakemassa paikallista häppäsavustettua muikkua ja kyllä ne nyt jo vähän paremmalla päällä ovat.

- Mitäs tuo savu sitten on? Ei tuo saunan piisistä tule.

- Jaa niin… ne pyysivät, että voisinkos minä toimittaa niille kaikkien viime eduskuntavaaleissa pettyneitten kansalaisten äänestysliput, että ne saisivat sitten polttaa ne tynnyrissä ja tavallaan heittäisivät hyvästit jollekin, jota luultiin olevan, mutta jota sitten ei koskaan ollutkaan. No, yläkerran firman asiantuntemuksellahan se sitten hoitui ja minä kuskasin ne heille. Koko UAZ:in perä niitä tuli täyteen. Siellä ne nyt kiskovat taskulämmintä kossua ja polttavat niitä lippuja. Vaan eiköhän jätkät lähdetä taas saunaan?

Porukka läksi jälleen kärventämään nahkaansa ja vappuaatto Persaukistenniemen Mökkikylässä eteni rauhalliseen tahtiin. Eräs satakieli päätti osallistua miesten vappumielialaan. Se lennähti saunan ikkunan vieressä olevalle koivunoksalle. Viereiselle oksalle tuli miesten pulinaa kuunnellut varis, ylemmälle oksalle hyppäsi orava ja koivun juurella istuskeli Ryhmyn ja Romppaisen kissa Mörökölli joka ajatteli jättää saalistushommat hetkeksi väliin. Kaikki yhtyivät vappumielialaan ja antoivat tahtia saunasta kuuluvalle vastanläiskeelle laulamalla kuin M.A. Numminen aikanaan:

Tir-lir-lei, mä tuskinpa häiritsen,
kevät vei jo hallan ja pakkasen.
Tir-lir-lei, mä tuskinpa häiritsen
riemuin näin laulelen…


Kirjoitus on jatkoa tarinalle Kolmen maailman mökkikylä.

Lämpimimmät kiitokset mainion Ryppy & Reikä-sarjakuvan piirtäjälle Reijo Koiraalle luvasta käyttää kirjoituksessa raikasta Tsuhnan Kosto-olutta.

Hotellin respasta toivotetaan kaikille lukijoille oikein mukavaa, rauhallista ja turvallista vappua.

23 comments:

Reijo Koiras said...

Kiitos itsellesi erinomaisesta kirjoituksesta, tätä lukiessa saikin taas nauraa useaan otteeseen. Vaan nythän Tsuhnan kosto-olut sai arvoisensa etiketin, mihin liittyen minulla olisi pieni vastapyyntö: saanko käyttää tuota blogini sivupalkissa? On meinaan sen verran hieno. Mainitsen kyllä kenen käsialaa tuotos on. Hyvää vappua Yrjölle ja hotellin respan henkilökunnalle.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Reijo, kiitokset ja hauskaa vappua sinnepäin minulta, Ylvalta ja muulta henkilökunnalta. Etiketti on täysin käytettävissäsi, enkä tarvitse edes mainintaa, sillä tuo on tehty valmiille pohjalle. Jos haluat tehdä etikettejä muillekin vihakaljoillesi, niin sehän onnistuu tuossa osoitteessa:

https://www.beerlabelizer.com/

Anonymous said...

Saahan Tshunaa myös A -luokan volyymissä? Meinaan kun tuo keskiketterä ei uppoa.
IV A Vinkalo sekä erikoisvahva IV B Simuna olisivat mukavat valikoimassa...

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Uskoisin, että Tsuhnan Kostoa saa myös muissa veroluokissa. Asiastahan voi laittaa kyselyn ja samalla esittää tuotetoiveita Pertinlaakson Panimoa pyörittävälle Reijo Koiraalle Ryppy & Reikä-sivustolla.

Heponen said...

Näin fundamentalistina, kirjoitus antaa Jeesuksesta väärän kuvan. Hän ei ole kamu joka seurustelee pirujen kanssa, eikä piru kerro totuutta, vaan pahimmillaan vain sen puolen totuudesta joka sille sopii, mikä on myös tarkistettavissa ja varmistettavissa. Nykyisin Jeesus loistaa kirkkaammin kuin aurinko.
Kuitenkin, olen käynyt läpi tien kristitystä agnostismiin, ateismiin, katsonut kaivoon, takaisin kristinuskoon ja hiljalleen alkanut oppia jotain. Jokainen näkökulma on tuttu. Jotain noista menneistä näkökannoista on jäänyt jäljelle, joten pystyn kääntämään vaihteen jollekin aiemmista ja ymmärtämään ainakin osittain kirjoituksen satiirisisältöä.
En tässä yritäkään kinata ateistien ja agnostikkojen kanssa, olen yrittänyt ja havainnut sen maailman turhimmaksi ajanvietteeksi, josta ei mitään hyvää seuraa.
Maailman näkökulmasta kirjoitus on satiirina mitä parhain, teologisesta näkökulmasta sekaisin kuin rukki-Matin perse, suuren yleisön näkökulmasta.. antaa olla.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Heponen. Minä en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen. En myöskään millään muotoa halua pilkata uskonnollisia kristittyjä. Joten sinunkin kannattaa varmaan ottaa kirjoitus siitä ”maailman näkökulmasta” ja unohtaa se uskonnollinen näkökulma, sillä tässä kirjoituksessa sellaista ei edes ollut. Ja oikein mukavaa vappua sinullekin.

Anonymous said...

Jos näitä irja-askoloita ja karimäkisiä tuumaa vähänkin, niin selvästihän ne ovat alakerran konttorin palveluksessa. Ovat meinaan korvanneet Raamatun, evankeliumin ja evankelioinnin, Jumalan, Pyhän Hengen ja kaiken muun kristillisyydessä keskeisen yleishumanistisella, kulttuurimarxilaisella hössönmössöllä.

Yks Pawson -niminen fiksu tyyppi opettaa tosta hyvän ja pahan välisestä kränästä suurinpiirtein niin, että pyhää on se, mikä on Jumalalle omistettua ja erotettua, saastaista taas se, mikä on sinne toiseen osoitteeseen kuuluvaa ja maallista se, mikä on siinä välissä. Ja että jos pyhään sekoittaa maallista, niin se maallistuu ja kun maalliseen sekoittaa saastaista, niin se saastuu. Eli vähän niin kuin muutenkin puhtauden kanssa: asia on juuri niin puhdasta kuin sen likaisin elementti. Homeinen mehu on homeista vaikka sitä hometta näkyisi vain vähän pinnalla.

Toi Pawsonin lähestymistapa sopii hyvin kirkon tilan arviointiin. Kun kirkko sekoittaa (ääri)vasemmistolaisuutta, humanismia, politikointia, monikultturismia, arvorelativismia sun muuta soopaa kristillisyyteen, niin se lakkaa olemasta kristillistä. Siitä tulee soopaa ja kristillisyys menee muualle etsimään parempaa seuraa.

Raamattu puhuu aika tylysti siitä, että milloin, miten ja miksi näitä ison mittakaavan eksyttäjiä - susia lampaiden vaatteissa - tulee tänne tekemään Jumalan tahdon ja käskyjen vastaista työtä. Ne kuvaukset sopivat kyllä todella osuvasti noihin kuuluisimpiin piispoihin.

Anonymous said...

Raamattu taitaa pariin otteeseen vihjata kevyesti että Jeesuksen toista tulemista edeltää pikkuriikkinen kähinä ja erimielisyys + jonkinasteisen vääryyden lisääntyminen täällä maan päällä.

Jos kattoo että mitä toi islam ja sen leviäminen on eri puolille maailmaa tuottanut & sitä, että mimmosta kissanhännänvetoa erilaisista maan- ja merenplänteistä nyt käydään, niin aika osuvalta tämän maailmanajan kuvaukselta ne prosessikuvauksen alkuvaihetta koskevat ennustukset tuntuvat.

Anonymous said...

Ei ka Ryhmy ja Romppainen nyt sentään ilman Mörökölliä oo liikkeellä?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1 ja Ano2: Kommenttinne menivät sen verran paljon uskonnon puolelle, etten osaa tuohon itse sanoa mitään. Kirjoitushan oli ihan puhdas tarina, joka sisältää tätä maallista agitproppia käyttäen uskontoon liittyviä elementtejä. Sen allekirjoitan kyllä myös, että nykyisellä evlut-kirkollamme ei ole varsinaisen uskonnon kanssa mitään tekemistä.

Ano3: Mörököllihän osallistui yhteiseen lauleluun saunan vieressä ja jäi sovitusti päivystämään alueelle. Illan lopuksi Mörökölli tuli nukkumaan viitosmökille Hössen viereen.

Anonymous said...

Muutamia kysymyksiä Yrjölle.
Oletko koskaan juonut pontikkaa tai kiljua tai tehnyt kumpaakaan.
Saako bostonia jostain nykyään.
Mikset kokeilisi valmistaa olutta itse.
Oletkos sahtiin sekaantunut.

Nämä nyt tuli ekana.

Suomen pikkuhiljaa kurjistuessa on muutama taito jotka olisi hyödyllistä oppia.
Ensinnäkin miten se maanviljely oikein tapahtuu siis kunnolla meinaan. Ite oon stadista ja en siis oikeasti juurikaan tiedä miten käytännössä maanviljely tapahtuu. Otetaan vaikka perunan porkkanan sipulin valkosipulin punajuuren kurkun kaalin lantun yms perusjuttujen viljely omalla palstalla. Siis siten ettei tarvi mennä jonnekkin ostamaan siemeniä joka vuosi. Toki viljelyn tulisi olla siinä mielessä luomua ettei tulevaisuudessa taida pahemmin olla varaa väkilannoitteisiin ja torjunta aineisiin. Olisikohan jotain käsikirjaa paperiversiona saatavilla.

Oluen teko sahdin teko ja ponun keitto no ne mä osaan kun aikanaan kemianopettaja ne opetti meille. Sanoi että pojat nyt perkele kuulolla ettei jätkiltä mene näkö tää tehään sit just sillee ku mä sanon jne... Opetti meille miten pontikkaa tehdään ku kuitenkin halutaan kokeilla ni ainakin tehdään se oikein. Rauha ukkelin muistolle kuoli joitain vuosia sitten pumpun pettämiseen.

Miten tapettu eläin esim pupu pistetään siihen kondikseen et sen voi pakastaa eli nahka kai pitää poistaa ja sisukalut. miten????
Kala miten se perataan???

Sienistä ja marjoista osaan tunnistaa syömäkelpoiset mutta kaikki ei osaa sitäkään.

aiemmin kommentoin anona mut okei olkoon menneeksi tästä lähtien
T:lukijasi Labrotta

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Labrotalle. Tulipas hankalia kysymyksiä.

Olen juonut sekä pontikkaa että kiljua. Pontikkaa en ole koskaan tehnyt itse, vaan olen saanut sitä erään tuttavani kautta. Sitä Voimasavuke Bostonia ei ole ollut enää aikoihin myynnissä. Oluttakin olen aikanaan tehnyt itse, mutta siitäkin on aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Sahtia en ole koskaan edes maistanut.

Perunan viljely: kaiva perunapenkki, lyö sinne perunaa ja kaivele syssymmällä perunat pois. Jos on mahdollista heittää penkkiin uutta ravinnerikasta multaa, niin se parantaa asiaa. Pupusta aukaiset mahan, poistat sisälmykset ja sen jälkeen aukaiset nahkaa vähän enemmän ja vedät nahan pois pupun päältä. Ei siinä ole sen kummempaa.

Kala? Pää irti, veitsellä kala auki alapuolelta ja sisälmykset helvattuun. Sitten huuhdellaan vedellä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Juha said...

Aivan loistavaa ja viihdyttävää tekstiä jälleen, kiitos Ykä. Nauru pääs jo het alussa, eikä siitä meinannu loppua tulla. Ihe kirjoitin tämmöttis tekstin tuas elispäivän, eli liippaa liki tuota omaasi.

"Raamatussa puhutaan taivaasta ja helvetistä… mikä on se taivas tai helvetti? Se on houkute ja pelote, jonka tavoitteena on saada ihmiset tavoittelemaan taivasta ajatuksilla ja teoilla, jotka johtavat helvetilliseen lopputulokseen."

Anonymous said...

Ilokseni havaitsen, että Ykä ynnä jotkut lukijat tuntevat Mörököllin (alunperin nimi oli Molotohvi). Ryhmyt ja Romppaiset ovat luultavasti maailmankirjallisuuden huippua propaganda-alalla. Kannattaa verrata niitä neuvostopropagandan alkeellisuuteen:

Mannerheimi pelkää hirttä,
sätkyäijää jurnuttaa.
Erillisen sodan virttä
taas tuo konna kurnuttaa.

Tämän kirjoitti muistaakseni Armas Äikiä (tässä voi muisti pettää, mutta joku maanpetturi se oli), jota Otto-Ville Kuusinen sanoi Suomen runouden variksenpelätiksi.

Tosin täytyy myöntää, että Ryhmyt ja Romppaiset toimivat vain Suomessa. Ne eivät kosketa indoeurooppalaisia kieliä puhuvia kansoja. Muistelen lukeneeni, että suomalaisia Ryhmy ja Romppainen -elokuvia kieltäydyttiin esittämästä Saksassa (kai 50-luvulla) , koska katsottiin niiden pilkkaavan sotilashenkeä. Ehkäpä ne saksalaista sotilashenkeä pilkkasivatkin...

Toinen professori

Tuumailija said...

Kiitos hauskasta jutusta! Näistä tunnelmista on hyvä lähteä vapunviettoon. Nämä mökkikyläjutut saavat aina suupieliä ylöspäin. Erityisesti pidin Jeesuksen vekkulista hahmosta. Olen itsekin uskon tiellä, enkä halua ajatella Mestarin olevan huumorintajuton tai jatkuvasti otta rypyssä. Jumala on meidät luonut, siispä Jumala on luonut huumorintajunkin. Joka tapauksessa kirjoituksesi on kristillisempi kuin valtaosa kirkon saarnoista tänä päivänä.

Itse valmistaudun kaivamaan teekkarilakin kaapista. Oikein hyvää vappua Ykälle ja Ylvalle!

Anonymous said...

Ryhmy ja Romppaiset tuomittiin natsi-Saksassa anti-militaristisina ja venäläisiä inhimillistävinä kirjoina. Sama epäsotilaallisuuden ylistys aiheutti ko teosten sensurointia sekä kokonaiskieltoyrityksiä myöskin sotavuosina täällä Suomessa.
Sodan jälkeen teoksia syytettiin neuvostovastaisuudesta ja militaristisuudesta.
Valvontakomission väitetään lisänneen muutaman Ryhmy-kirjan kiellettyjen kirjojen listalleen – tosiasiassa kieltovaatimus lienee tullut Aimo Aaltosen eli SKP:n juuri vankilasta vapautetun uuden puheenjohtajan taholta. -wikipedia

"Sensuurivaatimukset saavat pontta, jos ne yhdistetään kahteen tai useampaan kieltoa edellyttävään elementtiin. Esim. Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppais -kirjat saattoivat olla poliittisesti arveluttavia, mutta todennäköisesti ne ovat myös olleet poliittisen "low culturen" edustajia ja joutuivat kirjastoista poistetuiksi 1944-1958. " http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt1.html

Kaikissa kirjastoissa ei tuota kirjakieltoa noudatettu. Parhaita episodeja lienee kun eräässä kaupungissamme tehtiin aloite ko. kirjojen poistamisesta kirjaston valikoimasta, mutta niitäpä asettautui puolustamaan oikein äkkivänkyrä kommunistivaltuutettu. Rintamaveteraani tosin eikä mikään pinonpolttaja käpykaartilainen: "Niihin ei kosketa! Ne ovat parasta luonnekuvausta niin omista herroistamme kuin neuvostoliittolaisistakin!" Eikä aloite siis mennyt läpi.

1992 Ryhmy ja Romppainen -kirjat vapautetaan sensuurista
http://www.ajpseura.suntuubi.com/?cat=13

Totta totisesti suosittelen Armas J Pullan tuotantoa aivan kaikenikäisille. Vaikka etenkin R&R:t voivat vaikuttaa lapsellisiltakin niin ne sisältävät aivan herisyttävää järkeilyhuumoria; Aivonystyröille hierontaa ja juuri tänään tuli tutkimus aiheesta kuinka murteet ovatkin hyvästä! http://www.hs.fi/tiede/a1461896641481?jako=c85a542c6be2e565474655a21de886d8&ref=fb-share

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Juhalle, Toiselle professorille, Tuumailijalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Juha: Kiitokset. Tuo lauseesi on kyllä osuva. Mitä suurempaa maanpäällistä taivasta joku ideologia lupaa, sen varmemmin se saa asiat menemään totaalisen reisille.

Toinen professori: Kai se lienee niin, että suomalaisia ja suomen kielellä tehtyjä juttuja on vaikeaa saada toimimaan muilla kielillä. Ja vähän sama toisin päinkin, esmes edesmenneen Benny Hillin huumori perustui hyvin paljon englannin kielen kaksoismerkityksiin, ja niitä oli hyvin vaikeaa saada käännettyä sujuvasti. Jotkut suomalaisille itsestään selvät asiat eivät välttämättä toimi muualla. Esmes Talvisota-leffasta kuviteltiin tulevan kansainvälinen menestys, mutta ei tullut, johtuen siitä, että ulkomaalaisen katsojan silmissä se oli pelkkä räiskintäelokuva joka ei varsinaisesti selittänyt tapahtumien taustaa, mitkä taas suomalaisille olivat jo valmiiksi itsestään selviä.

Tuumailija: Kiitokset sinullekin. Tuolla ylempänä tuli uskovaiselta puolelta taas huomattavan negatiivista palautetta ja onhan selvä, että käsittelen näitä asioita tavalla, jotka eivät miellytä kaikkia. Mutta olen tuuminut, että joko kirjoitan tavallani tai en sitten ollenkaan. Oikein mukavaa vappua myös sinulle.

Tvälups: Kiitos lisätiedoista. En muistanutkaan, että R&R:t olivat pannassa niinkin pitkään. Ja suomen murteet ovat sitä oikeaa rikkautta, vaikka nykyisin meille monikultturismia rikkautena tyrkytetäänkin.

Anonymous said...

Heh! Ykän juttuja on aina hauska lukea. Siinä on äijällä kalevalaiset kertojan lahjat. Jotain veikkohuovismaisuutta.

Ponua on tullut tehtyä jo lukioaikaan. Siihen ei tarvi kuin esim. lehmien lypsytonkka, johon päähän juotettu lauhdutinputki esim. kierteelle vedetty alumiiniputki käy. Lauhdutinputki upotetaan vesisammioon ja alapäässä aukko ulostulolle. Kiljua tonkkaan, hiljaisella tulella ja tip tip. En suosittele kuitenkaan pilteille. Metanoli on oikeasti itsepolttoisessa vaarallinen sivutuote. Jos näkö menee, sen on sun oma moka...

Juha said...

Wapun hengessä on todettava, että mikäli haluaa paikata sahdin kokoisen aukon sivistyksessään, niin vierailu Lammin Sahdissa palkitsee. Perinneruokaahan se sahtikin, eli kunnioittaen nautittavaa - tai perästä kuuluu!

Muistaakseni sitä sai hakea omaankin pänikkään takavuosina, ja sellainen 10l muovikannu oli saunailtaan suht' sopiva. Sahtihan ei kauaa säily, joten turha sitä on hamstrata...

Hyvää vappua Ykälle!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle ja Juhalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitokset. Veikko Huovinen on minun suosikkikirjailijani, joten olen otettu vertauksesta. Se kaveri, jolta aika ajoin tätä perinnetuotetta saan, tiputtelee tavaraa sen verran teknisesti, että se ei ole mitään korpirojua, vaan kyllä ihan puhdasta pirtua. Sitä ei tule sinänsä törpöteltyä, vaan pullo on säästössä, että tärkeitä vieraita varten voi tarjota kansanperinnehörpyn.

Juha: Täytyy panna tuo korvan taakse, sillä minulla on todellakin sahdin kokoinen aukko sivistyksessä. Hyvää vappua sinullekin.

Juha said...

Kaik vaa toivottelee jotai ilosii ja hauskoi vappui. Paskat, mää toivottelenkis oikees tuhmaa ja riatast vappuu Ykälle ja kaikil tsutturoil ja heeboil. Kosketelkaas toissiinne kaikist paikoist ja imeskelkää korvanipukoit sun muit juideleit iha hualel, nis siit se riattaus lähteep, nä.

https://youtu.be/G0Ubgd9LlfU

Anonymous said...

Kun nyt vanha, jyrkkiä stereotypioita suosiva huumorikirjallisuus tuli puheeksi, niin täältä Tampesterin itäisen metsän reunalta on ihan pakku muistuttaa kaikka Erkki Mikaelin tuotannosta Tuplavahinkoineen, Samuel Väsyineen ja Isaskar Ketureineen.

Vähän mielikuvitusrikkaapi henkilö voisi muuten jopa epäillä että Uuno Turhapuron hahmoon on kerätty aimo annos Keturia mukaan.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Juhalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Juha: Tommoset tuhmat tädit saa tämmösen kainon miehen punastumaan.

Ano: Joo, minä muistan, ”syliväliharvennusta tuplavahingolle” ja niin poispäin.