torstai 10. elokuuta 2017

KIMALAISEN KUOLEMA


Kimalainen. Tuo pihojemme sympaattinen pöppiäinen. Sen touhuja on aina mukava katsella. Se eroaa huomattavasti lajisukulaisestaan ampiaisesta joka on jo ulkonäöltään lihaksi muuttunut ”tulehan, niin saat turpaasi”-varoituslause. Meillä Perskeleen huushollissa kimalaisia kutsutaan nimellä Väinö. Nimitys tulee tietysti Sliippareitten kappaleesta Väinö ja sen säkeestä:

Väinöllä rahat on lopussa aina
ja päälle painaa vielä asuntolaina

Siksi Väinö vielä duunia painaa
ja rahalla lyhentää asuntolainaa

Ja pitkää päiväähän se painaa tämä siivekäs Väinökin, joskaan en ole aivan varma, että tunteeko se Sleepy Sleepers-yhtyeen tuotantoa enkä myöskään sitä, onko sillä asuntolainaa. Meillä kotonamme sen ei tarvitse lyhentää asuntolainaa sillä kimalaisilla on autotallin oven vieressä, alimmaisen vuorilaudan alla pesä eikä me peritä kimalaisilta siitä vuokraa. Siinähän pörräilevät ja asustelevat. Ei ne ketään häiritse. Kuluneena kesänä on tullut aina Voimasavuke Bostonilla käydessä seurattua noitten viehättävien pöppiäisten työntäyteistä elämää. Itselleni tuo pesä on alkanut muistuttaa suurta lentotukialusta. Ainakin liikenteensä perusteella. Koneita lähtee ja saapuu ja liikenne sujuu sotilaallisella täsmällisyydellä.

Kimalaisen lentohan näin äkkiseltään vaikuttaa täysin päämäärättömältä sinnetännepöristelyltä mutta pesään saapuminen niillä sujuu kyllä erittäin tarkasti. Laskeutuminen 45 asteen kulmassa, maahantulo melko tarkkaan 2 cm ennen pesän suuaukkoa ja sen jälkeen jalat pistävät töpetitöpeti ja huippuluokan VTOL/STOL-ominaisuuksilla varustettu lentolaite katoaa tukialuksen salattuihin uumeniin ja samaan aikaan uusi kimalainen pistää suuaukosta töpetitöpeti ja nousee tarkassa 45 asteen kulmassa suorittamaan sille määrättyä tehtävää jonka se suorittaa tunnontarkasti.

Kun on katsellut kimalaisen elämää niin samalla on kesän aikana valitettavasti joutunut katselemaan sen kuolemaakin, joka näyttää menevän joka ainoalla sympaattisella Väinöllä aina samalla kaavalla. Kuolevat kimalaiset ovat aina niitä pesän isokokoisia. Liekö sitten niin että kimalainen kasvaa kokoa koko ikänsä, kunnes kuolla kupsahtaa? Tiedä hänestä. Joku hyönteistutkija osaisi ehkä selittää tarkemmin. Joka tapauksessa havaintojeni mukaan elämänsä loppusuoralla oleva kimalainen tulee ulos pesästä, yrittää nousta ilmaan kovalla pörinällä mutta ei pääse kuin maksimissaan pari senttiä korkealle. Sitten se pörisee maan pinnalla aivan kuin ihmetellen että minnekäs ihmeeseen se haba oikein siivistä hävisi.

Sen jälkeen kuolemaa tekevä Väinö alkaa vispaamaan takaruumistaan ja kuljeskelee eteenpäin muutaman sentin sinne ja muutaman tänne. Sitten liike alkaa pikkuhiljaa vähenemään ja lopulta akusta vaan loppuu virta. Siihen menee muutama tunti. Kimalaisten tukialuksesta lentävät hyväkuntoiset kimalaiset lentävät omille asioilleen eivätkä nakkaa paskaakaan kuolevaa tekevistä lajitovereistaan. Saattaa tietysti olla niin, että Kimalaisten Ammattiliiton toiminta on koko lailla vaiheessa eikä Kimalaisten Eläkekassakaan mahda toimia kovin suurella volyymillä joten työkykynsä menettäneistä ei pahemmin piitata. Kimalaisilla lienee niin että tulos tai ulos. En ole tosin varma, että ajetaanko heikoksi käyneet kimalaiset pesästä pois vai lähtevätkö ne sieltä itse ulos kun tuntevat aikansa tulleen.

Kun käsillä on yhdistelmä kimalaisten lentotukialus, Ykä, Voimasavuke Boston sekä tölkillinen kylmää Tsuhnan Kostoa, niin noita maanmainioita pöppiäisiä ja heidän elinkaartaan sekä sen päättymistä seuratessa mieli leijailee helposti myös yhteiskunnallisiin ajatuksiin. Kimalaiset ovat opettaneet minulle sen, mitä heidän pitäisi opettaa myös yhteiskuntataiteilijoille eli selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan sekä yhteiskunnallisen käsitehässimisen maistereille ja tohtoreille.

Kyseiset yli- ja näennäisoppineet eivät ole ymmärtäneet, että on täysin väärä lähtökohta ajatella sitä, että kuinka joku yhteiskunnallinen ideologia saataisiin ympättyä johonkin populaatioon. Oikea ajattelutapa olisi luonnollisesti se, kuinka löydetään oikea populaatio tietylle yhteiskunnalliselle ideologialle. Esimerkiksi kommunismista voi sanoa, että se on täysin toimiva yhteiskunnallinen ideologia niin teoriassa kuin käytännössä. Täytyy vain löytää sille sopiva populaatio. Niin kimalaiset, mehiläiset kuin muurahaiset elävät täydellisen kommunistisessa yhteiskunnassa. Niillä se toimii. Sillä niissä yhteiskunnissa kimalaiset, mehiläiset ja muurahaiset eivät ole yksilöitä. Ne ovat tahdottomia tehtävänsuorittajia joilla ei ole sen enempää toiveita kuin unelmiakaan eikä edes käsitystä minuudesta. Ne eivät kaipaa parempaa, sillä ne eivät tiedä sen olemassaolosta. Ne ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta ja niitten yhteiskunnassa vain kokonaisuudella on merkitys. Ne ovat juuri sopivia otuksia kommunistiseen yhteiskuntaan.

Samoin voi sanoa, että anarkia on täysin toimiva yhteiskunnan muoto. Kun sille vaan löytyy sopiva populaatio. Voi nimittäin sanoa, että elävä luonto ja varsinkin sen fauna elää täydessä ja toimivassa anarkiassa. Vahva syö heikomman ja heikomman keinona on joko ottaa vahvaa nopeammat ritolat, piiloutua tai sitten lisääntyä niin suuressa mittakaavassa että joku jälkipolvesta jää väkisinkin henkiin. Mitään sääntöjä ei ole, eikä kukaan valvo ihmis… korjaan, eläinoikeuksia. Tämä anarkistinen järjestelmä on toiminut ihan mainiosti aivan yhtä kauan kuin myös noitten hyönteisten kommunistinen järjestelmä. Eli paljon kauemmin kuin ihmispopulaatio.

Sekä kommunismi että anarkismi ovat erittäin toimivia yhteiskuntajärjestelmiä. Kun niitten kanssa ei vaan tehdä mitään typerää. Niin kuin esimerkiksi yrittää saattaa niitä ihmispopulaation yhteiskuntajärjestelmiksi. Ihminen – piru vie – kun on yksilö. Hänellä on elämässään tahtoja ja toiveita. Hän haluaa saada jotain enemmän. Hänelle ei riitä olla osana jotain suurempaa kokonaisuutta. Siksi kommunismi ei sovi hänelle. Myöskään anarkia ei sovellu hänelle, sillä vaikka heikompi olisi nopeampi juoksemaan kuin vahvempi, niin vahvemman kädessä olevasta aseesta lähtevää luotia nopeampi hän ei ole. Voisi sanoa, että sellainen yhteiskunta olisi heikommalle aika epiä.

No joo, tässä vaiheessa sellainen henkilö joka luokittelee itsensä kuuluvan voiman valoisammalle puolelle eli suvaitsevais-tiedostavaan väestönosaan saattaa tuumia, että niinpä vain se Ykä – tuo onneton äijän räähkä – löysi viha-ajattelun juurta jopa kimalaisista. Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta sellaisiahan me viha-ajattelijat olemme. Ja minä kun olen kaiken lisäksi vielä käppäukko. Eikä minua edes hävetä.


Käppäukot toivottavat mukavaa ja rauhallista alkavaa viikonloppua.

Ja laitetaanpa tähän loppuun vielä käppäukkojen ruokavihje jostain 1970-luvulta jota nuorempi sukupolvi ei välttämättä muista. Eli tarjolla on kesäpihvi. Kesäpihvi oli Kekkoslovakiassa varsin yleinen varsinkin kesämökeillä tehty eväs. Sen valmistaminen oli varsin yksinkertaista. Aukaistiin sika-nautapurkki molemmista päistä. Työnnettiin lihatötsä ulos ja viillettiin se neljäksi kappaleeksi. Siveltiin pihvit ensiksi sinapilla. Sitten käytettiin pihvit kananmunassa ja korppujauhoissa ja paistettiin pannulla. Tuloksena oli maittavaa evästä jonka seuraksi keitettiin joko perunoita tai makaroonia.

Nykyisestä sika-naudastahan ei kesäpihvejä saa oikein aikaiseksi, sillä sehän muuttuu pannulla lähinnä rasvavelliksi. Mutta riistasäilykkeistä niistä vielä saa kuitenkin väsättyä. Kannattaa kokeilla, sillä vielä on kesää jäljellä niin kuin nuiva muusikko Tero Vaara aikanaan totesi. Lisäksi tietysti lihansyöntiä kannattaa mainostaa, sillä lähivuosinahan se vähenee radikaalisti. Näin tulee tapahtumaan, sillä sen on ilmoittanut demareitten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Hänellä on asiaan vahva peruste eli se, että hän on itse ruvennut kasvisruokailijaksi. Ja niin kuin lukija tietää, demari ei koskaan ole väärässä. Joten syödään kesäpihvejä vielä hetken ja aletaan sitten porukalla totuttelemaan biodynaamiseen parsaan.


Hotelli Yrjöperskeleen ravintolan kesäpihviä valmistumassa. Raaka-aineena Lälläveden Läski & Leivonnaisen kaakanasäilyke ja valmistajana luonnollisesti hotellin ravintolan päächef Pauno Blääd.

25 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Morjens taas.

Satuinpa sopivasti lukemaan uudelleen biologi Matt Ridleyn kirjan "Jalouden alkuperä" (Origin of Virtue). Kirja valaisee aika hyvin meidänkin lajimme yhteistyötaipumusta evoluutiobiologisesta näkökulmasta, peilaten aluksi mm. yhdyskuntahyönteisten systeemejä. Varsin suositeltavaa lukemista kaikkiaan, vaikkakin lopuksi esitetyt peliteoreettiset esitykset globaalien ongelmien ratkomiseen haisevat tieteilijöille tyypilliselle besserwisserismille asioista, joissa kompetenssi alkaa sekoittua idealismiin.

Ridley valottaa yhteiselon motivaatiota yksilön "itsekkäiden geenien" suvunjatkamisen motivaation näkökulmasta. Kaikkien mesipistiäisten yhteisiä piirteitä: jokaisessa yhdyskunnassa on hedelmöitetty naaras, emo eli kuningatar, jonka päätyökseen lähinnä munii. Pääosin hedelmöitettyjä munia, joista kehittyy emon ja koiraan jälkeläisiä, naaraita. Kaikki pesän työläiset ovat näitä emon tyttäriä (lukuunottamatta mehiläiskunnan emonvaihtotilannetta). Työläistyttäret valitsevat munan/munat, joista ruokinnalla kasvatetaan pariutumiskykyinen uusi emo tai useampia. Emo munii myös hedelmöittämättömiä munia, joista tulee pariutumiskykyisiä koiraita eli kuhnureita.

Pitkään oletettiin, että työläisnaaraat ovat täysin steriilejä. Joitakin vuosia ennen Ridleyn kirjaa huomattiin kuitenkin, että itse asiassa eivät ole, vain pariutumiskyvyttömiä. Pystyvät siis munimaan hedelmöittymättömiä munia, tulemaan siis uusien kuhnurien äideiksi ja siten siirtämään genomiaan eteenpäin. Hunajaa tuottavassa mehiläiskunnassa emo on häälennollaan kuitenkin paritellut parin-kolmenkymmenen kuhnurin kanssa, ja tämän tuloksena käytännössä kaikki työläiset ovat keskenään sisarpuolia. Näin ollen, jos työläiselle tulisi mieleen munia valmistettuihin kennoihin koirasmunia, sen sisarpuolet tuhoavat ne. Koska emon munimat kuhnurit ovat työläiselle läheisempää sukua kuin sisarpuolen pojat. Tällä perusteella mehiläiskunta pysyy kasassa ja kasvaa suurimmillaan pitkälle yli 20 000 mehiläisen, varastoi ruokaa, jota keräävät työläiset eivät itse yleensä ehdi nauttia. Mehiläiskunta talveutuu kesävahvuutta pienempänä emon ja nuorten, syksyllä syntyneiden työläisten voimin, jo kuolleiden kerääjien kokoamalla ruoalla. Työmehiläinenhän tekee aluksi sisätöitä: ensin siivousta ja munien/toukkien huoltoa, sitten vartijana, lopuksi se siirtyy ulkotöihin eli keräämään mettä ja siitepölyä (tai ryöstämään toisia, heikentyneitä kuntia), kunnes sen siivet kuluvat loppuun. Kiihkeimpään satoaikaan mehiläisen elinikä on noin kuusi viikkoa. Talvehtiva kanta on vähäisemmän aineenvaihdunnan ja kulutuksen vuoksi aika lailla pitkäikäisempi.

Kimalaisyhteisö toimii kesällä kutakuinkin samoin kuin mehiläiskuntakin, joskin pienemmässä vahvuudessa. Fundamentaalinen ero syntyy siitä, että kimalaisemo pariutuu vain yhden kuhnurin kanssa. Näin ollen kaikki kimalaispesän työläiset ovat täyssisaria keskenään. Mikä tarkoittaa sitä, että siellä työläinen saa kutakuinkin vapaasti munia ja hoitaa omia kuhnurinmunia: näistä syntyvät pojat kun ovat yksityisyrittäjän sisarille läheisempää sukua kuin emon pojat. Sen vuoksi loppusuvella kimalaistyöläiset keskittyvät ennenkaikkea omien poikiensa tekemiseen, mikä tuhoaa yhdyskunnan talveen valmistautumisen. Lopun läheisyyden "tietäen" työläiset myös kasvattavat naarasmunista useampia emoja syyssuvisille häälennoille. Kimalaiskunta ei yleensä kasva yli neljänsadan hyönteisen, ja koko porukka kuolee viimeistään syksyn kylmyyteen. Kimalaiskunnan emo, sikäli kuin ei ole liian vanha, sekä pesässä kasvatetut uudet, pariutuneet emot, ovat ainoat jotka koko kimalaiskannasta talvehtivat. Keväällä kukin emo herää ja rakentaa uuden pesän alun, ja kasvattaa siinä ihan itse ensimmäisen työläisjoukon, joka sittemmin auttaa äitiään kasvattamaan kuntaa, uusia sisaria, ..kunnes tekevät uusia poikia. Eli ei se ihan tahdotonta se mesipistiäisenkään elämä ole, vaikka tietoisuus voikin olla aika vajavainen.

Terv. Achtung

Vasarahammer kirjoitti...

On se wiha väkevä voima. Todellinen vihaaja saa vihakirjoituksen aikaiseksi pelkästään katsomalla kimalaisten lentelyä tupakkatauon aikana. Voiko tuosta enää panna paremmaksi?

Miten olisi vihakirjoitus perhosen toukan koteloitumisesta ja kehittymisestä. Laulu siitä on jo tehty.

Nimetön kirjoitti...

Haha, mainio kirjoitus mehiläisten maailmasta - eikä jutun loppuosuuskaan ollut yhtään pöllömpi.
Pikkuisen kuitenkin nillittäisin noiden öpököiden poliittisista valinnoista: Toisin kuin kommunismissa - as we know it - kun murkuilla tai mehiksillä syntyy ja kehittyy uuusi kuningatar, tämä yleensä päästetään lähtemään pesästä riittävän akolyyttijoukon kera perustamaan uutta pesää. Ihmiskommunismissa mokoma mahdollinen vallantavoittelija ja kaikki epäilyksenalaiset kuhilaathan perinteisesti likvidoidaan.
Toinen juttu taasen on tuo eläinkunnan näennäinen anarkia, jossa taitaa olla kuitenkin kyse niin hienosti viritetystä järjestelmästä, että sitä ei vieläkään oikein osata ymmärtää. Oheinen video valottaa asiaa, vähän disney-tyyliin, mutta kuitenkin:
https://www.youtube.com/watch?v=ysa5OBhXz-Q

Tuo ”käppäukko” termi on ihan hauska, mutta vaikka varmaankin olen Ykän kanssa hyvinkin saman ikäinen, en koe itseäni moiseksi. (Juu, tiedän että kysessä on derogatorinen termi vastapuolelta…)

Hyvää viikonloppua ja kesänloppua sinne Huitsinnevadan suuntaan toivottaa nillittäjä Riku Raunioilta

Nimetön kirjoitti...

Riku, mehiläiset kasvattavat itse uuden kuningattaren, ja jättävät vanhan huonommalle ruoalle, että tämä laihtuisi edes jotenkin lentokykyiseksi. Kun uusi emo alkaa kolkutella tullakseen vahakennostaan mehiläisten ilmoille, vanha emo uskollimman tytärjoukkonsa kanssa lähtee eksiiliin, mehiläistarhurit puhuvat parveutumisesta. Pesään jäävät palvelevat lopun ikänsä uutta sisartaan. Luulisin kapinallisten ydinjoukon olevan keskenään ja uuden kuningattaren kanssa täyssisaria.

Terv. Achtung

Nimetön kirjoitti...

Vau, joku on perehtynyt vähän syvällisemminkin öttiästen perhesuunnitteluun, kiitokset Achtungille infopaketista!
T. Riku Raunioilla

Reijo Koiras kirjoitti...

Kimalainen on kyllä kieltämättä sympaattinen pieni pörriäisproletaari. Sen touhuja tykkään joskus itsekin seurailla, kun tiedän ettei se käy päälle, jos ei sitä itse mene härnäämään. Ampiaiset ovatkin sitten erilaisia. Jouduin kerran teininä kesätöissä niitä myrkyttämään kun olivat tehneet pesän liian lähelle leirintäalueen asiakkaita. Jumalauta, että ne olivat vihaisia.

Sain muuten vihaviinan valmiiksi. Käyhän vilkaisemassa, laitoin sen blogini sivupalkkiin. Tuotteen nimeäminen tuotti hieman vaikeuksia, ja jouduinkin tyytymään jonkin sortin kompromissiin.

Nimetön kirjoitti...

@ Ykä & Achtung, kiitokset kaikenkattavasta infopläjäyksestä! Kimalaiset ovat sellaisia harmittomia pörrinkäisiä ja joku tiedemies on jopa ihmetellyt sitä, että miten tuollainen voipi lentää? Eräästä espanjalaisesta naistennispelaajasta Arantxa Sanchez Vicariosta käytettiin lempinimeä "Spanish Bumblebee", kertonee kaiken hänen pelityylistänsä & peräänantamattomuudesta.

Papan kanssa tuli joskus evakuoitua yksi mehiläispesä parempaan talteen, kun ne alkoivat parveilemaan. Ei muuta kuin napakka isku puunoksaan, josta kuningatar tippui laatikkoon ja muut seurasivat sitten perästä. Ihan omaksi suojaksi kannatti pukea mahdollisimman paksuja vaatteita päälle ja käyttää savua, että ne mehiläiset edes hieman rauhoittuisivat.

Japanissa on sellainen "kiva" herhiläislaji kuin jättiläis-herhiläinen (vai pitäisikö sanoa keisarillinen?), se kun lähtee vaellukselle ja koittaa valloittaa mehiläispesiä, niin se onpi sitten Herran haltuun. Tuosta taisi tulla joskus Suomen TV:ssä hyvä David Attenborough'in dokkari?

Tuosta hommasta tulee niin mieleen Star Trekistä tuttu valloittaja-rotu "Borg", joiden ohjenuorana oli "assimilate or die". Tuossa tuskin oli kyse Björn Borgista? Ainakin John McEnroe on sohaissut ampiaispesää kommenteillansa kuten ihan peliuransa aikanakin. Kummelia siteeratakseni "erittäin hyvin sanottu". Björn Borgin ja John McEnroen väliset Wimbledon-matsit ovatkin legendaarisia.

Mutta sitä en koskaan uhohda kun Seppo Räty tokaisi mönkään menneen keihäskarsinnan jälkeen jotta "Saksa on paska maa", hänestä oli ainakin poliittinen korrektius kaukana. Enpäs kehtaa tässä kirjoitella millä sanoilla hän kannusti Heli Rantasta Atlantan keihäsfinaalissa :-)!


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Vasarahammerille, Rikulle Raunioilta ja Reijo Koiraalle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Suuri kiitos tiedon pläjäyksestä. Tässähän agitprop muuttui kerralla oppitunniksi.

Vasara: Joo, niin se wiha vaan pääsee aina yllättämään. Tartteis varmaan syödä enemmän sitä biodynaamista parsaa.

Riku: Pöppiäisten kohdallahan Achtung jo putsasi pöydän. Mutta tuo video oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, kiitos linkistä. Minä käytän käppäukkotermiä niin kuin neekerit nigga-termiä. Pitäisköhän se vääntää muotoon käppis? Mukavaa viikonloppua joka tapauksessa.

Reijo: Joo, kyllä ampiainen on otus jolle ei parane pahemmin vittuilla. Mutta tuo ”Tsuhnan Kapina” on kyllä suorastaan loistava. Pullon muotokin on sellainen sopiva jötikkä ja etiketti rulettaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Soomepoisille, meillä meni kommentit ristiin. Tuo Japanin jättiläisherhiläinen on tosiaan kaikkea muuta kuin sympaattinen. Tässä videopätkässä 30 herhiläistä lahtaa 30.000:n mehiläisen pesän:

https://www.youtube.com/watch?v=JDSf3Kshq1M

Tuon rinnalla joku Game of Thrones on amatöörien hommaa. Muistan toki Sepon kannustuksen. Ja Helihän heitti…

Nimetön kirjoitti...

Tarhattuja mehiläisiähän on useampakin rotuja olemassa. Yleisin on vaalea ns. italialainen, ne kun ovat varsin lauhkeita, eivät kovin parveiluherkkiä, eivätkä mielellään lähde ryöstelemään naapureita. Nämä episodit kun haittaavat koko tarhan hunajantuotantoa ja pesien vahvuutta. Tarhurihan koettaa yleensä estää parveilun etsimällä mahdolliset emokennot ja tuhoamalla ne - poikkeuksena emonkasvattajat. Mehiläiset sietävät ällistyttävän hyvin yhdyskuntansa ytimessä operointia. Sikiökennoista voit etsiä emon, liiskata sen ja laittaa emokasvattajalta ostetun uuden emon tilalle, ja mehiläiset alkavat palvella tätä uutta ja sen munimia sikiöitä, vaikka uusi emo olisi toista rotua. Siinä mielessä ovat kyllä meidän rappiolänsimaalaisten kaltaisia - tosin tässä tilanteessa saattaa joku porukka alkaa kasvattaa vanhan emon viimeksi munimista tuoreista munista uutta emoa, jolloin parveilun riski kasvaa. Mutta rajansa se on mehiläiskunnankin suvaitsevuudella. Jos viet lauhkeiden italianmehiläisten pesään vaikka samanrotuisia tai esimerkiksi tummempia krainilaisia kuhnureita, näitä ei aleta "Refugees Welcome"-meiningillä elättämään, vaan tulijat tapetaan saman tien. Mehiläisten keskinäinen solidaarisuus rajoittuu vain oman kunnan kasvatteihin (sitä vaihtoemoa lukuunottamatta).

Terv. Achtung

Jani Alander kirjoitti...

Noista "väinöistä" tulee mieleen viime kesän kokemukset niiden kanssa. Kimalaisethan yleisesti ottaen on pistiäismaailman lempeitä jättejä. Eivät pistä ellei suorastaan päälle astu tai muuten niitä pelottele. Meidän mökillä olivat sitten pykänneet keväällä pesän saunan terassin laudoituksen suojiin. Vaan mitäs käy kun tulen mökille sitten alkukesästä. Meininki on sorttia, että tuollaisella otuksella ei ole mitään asiaa meidän pesän lähelle. Pörräsivät rinkiä pään ympärillä ja tekivät valehyökkäyksiä, jotka varmaan olis muutettu äkkiä aidoiksi jos ei muuten usko. No uskoin. Siitä sitten kesän mittaan vähin erin tekemään niiden kanssa tuttavuutta. Parisen viikkoa kesti, että uskoivat, että ei tuosta ole mitään harmia ja antoivat istuskella terassilla rauhassa. Ja hyvä niin. Noiden pesää en ryhdy hävittämään. Ampiaisten pömpelit onkin sitten eri juttu.

Jani Alander kirjoitti...

Sinänsä ihmisten keskuudessa tuliasein aseistettu anarkia ei olisi mahdollinen ilman että on muita alueita jotka eivät ole anarkiassa. Yksinkertainen muskettikin vaatii vähintään sen verran rauhalliset olot, että maaseppä voi sellaisen nakutella valmiiksi, ja jyväjemmari väsätä salpietaritunkion. Modernimmat pelit ja vehkeet sitten tarvii kokonaisen teollisen yhteiskunnan taakseen. Globaali anarkia olisi aika pian jos anarkia saisi jatkua riippuvainen kunkin kivisepän taidoista mitä väkivallan välineisiin tulee.

Jani Alander kirjoitti...

Muuten Japaninherhiläinen on myöskin tosi hyvä kommunikoimaan kamujensa kanssa. Lueskelin yhden tyypin Japanin muistelmista. Joutui konfliktiin yhden kanssa, ja hyvin pian noita pienen lennokin kokoisia pörriäisiä oli äkkiä vähän enemmänkin paikalla. Ja no ne lentää nopeammin kuin ihminen juoksee (ja kauemmas), plus niillä on ilmeisesti hyvä näkö ja paljon pienempien serkkujensa v-mäistä luonnetta. Pisto aikaansaa laajoja kudosvaurioita ja vähänkään yhtä useampi on ei allergisellekin ihmiselle hengenvaarallinen juttu. Ja no niitä pistoja saa hyvin helposti yhtä useamman, ks. se hyvä kommunikointikyky.

Jani Alander kirjoitti...

Sen verran vielä spämmään tätä kommenttikenttääsi, että tietääkö sitä loppupeleissä kuinka itsetiedottomia automaatteja nuo hyönteisetkään on, meillä ihmisillä on helposti tapa olettaa, että ei ne muut tän pallon eläjät ole muuta kuin eläviä koneita. Tuleepi vaan mieleen eräs koe joka tehtiin mehiläisillä, homma vaan päätyi tutkimaan muuta kuin sitä mitä alunperin oli aikomus.

Alunperin oli aikomus kuinka kauas mehiläiset viitsii vaivautua hyvän ravinnon perässä. Ts. pörriäisille oli pistetty ruoka-automaatti josta sai kunnon sokerimehua. Joka aamu sitä siirrettiin kauemmas ja kauemmas pesästä ja katottiin tuleeko nää paikalle. No joku kerta opiskelijan jonka homma se siirto oli hoitaa auto otti ja hajosi, ja hän pääsi siirtämään pönttöä vasta myöhemmin. Vitsi oli, että siinä paikalla missä pönttö seisoi ei ollut juuri yhtään pörriäistä, mutta siinä paikalla mihin se piti siirtää ne oli jo odottamassa safkaansa.

Pienet hyönteiset siis teki sellaisen ajattelullisen tempun joka on aika kova, ne selvitti säännön ja ennakoi asian. Ilman auton hajoamista asia ei olisi selvinnyt.

Sangen hyvin varsinkin hyönteisen järjellä. Ehkä sitä on enemmän kuin luulisi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Kiitos vielä lisätiedoista. Noista risteytyspuuhista tuli mieleeni se ns. tappajamehiläinen jonka kohdalla homma meni hieman pieleen, mutta ei vissiin ihan niin paljon kuin kuvitellaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikkalaistunut_mehil%C3%A4inen

Jani:

Viesti1: Varmaankin nuo väinöt olivat jo tottuneet omiin oloihinsa ja säikähtäneet tulokasta eikä siinä vissiin auta vaikka näyttäis papereita jonka mukaan on saunan virallinen omistaja. Meillähän nuo ovat panneet pesänsä pystyyn niin, että me ollaan oltu koko ajan läsnä joten ne eivät ole olleet meistä moksiskaan.

Viesti2: Yleensähän anarkia tuskin edes kestää edes kovin kauan, vaan löytyy joku muita paremmin organisoitunut ja aseita omaava ryhmittymä joka pistää järjestyksen pystyyn kovin keinoin.

Viesti3: Voitaiskos todeta niin, että me täällä Suomessa asutaan kumminkin suht hyvillä leveysasteilla? Ainakin tuon pöppiäistilanteen suhteen. Onhan täällä tietysti kylmä talvisin mutta siit selviää kun lyö klapui pessä. Sen sijaan lämpimästä Australiasta tuli mieleen tämä mukava veitikka:

https://en.wikipedia.org/wiki/Australian_funnel-web_spider

Ja sitten se vähän isompi, tosin ei yhtä vaarallinen:

https://en.wikipedia.org/wiki/Huntsman_spider

Viesti4: Jaa-a… pirustako tuon tietää? Mistäs sitä tietää, kuinka älykkäitä ne ovat. Kun ei ole sitä toimivaa kommunikointikeinoa niitten kanssa. Jos sellainen olisi, niin niitten kanssa puliseminen voisi olla varsin mielenkiintoista.

Becker kirjoitti...

Mulla oli aikoinaan omakotitalo jonka pääoven rappusten alla oli ampiaispesä. Omituista kyllä minua ne eivät koskaan pistäneet sen enmpää kuin häirinneetkään,vaikka muuten parvelivat rappuste edustalla. Mutta auta armias kun tuli vieraita, niin jodenkin kimppuun käytiin empimättä. No lopuksi minun oli pakko täyttää kolo ja uloskäynnit tiivistevaahdolla, sillä pian ei kylään olisi uskaltanut kukaan tuttavistani. Asiassa on tietenkin hyvätkin puolensa, sillä en koskaan muita nähneeni tontilla lupatarkastajia sen enempää kuin kaupustelijoitakaan kuin Jehovan todistajia.
Ihmettelin usein ettää olivatko ampiaiset sen verran fiksuja, että jättivät talon omistajan rauhaan, vai mahdoinko tuoksahtaa sen verran vastenmieleiselle että pitivät ns. hajurakoa.

Kaikki yhteiskuntajärjestelmät ovat loistavia, vika on vain niissä asuvissa ihmisissä. Niinhän on meillä Suomessakin. Järjestelmä on kaikilla mittapuilla maailman paras, mutta maassa asuu tyhmä ja rasistinen kansa, joka ei tajua alkuunkaan sen hyvän päälle mitä poliittiinen aateli meidän eteemme tekee.

Vasarahammer kirjoitti...

Ykä: "Tartteis varmaan syödä enemmän sitä biodynaamista parsaa."

Tankoparsaa saa halvalla Lidlistä. Se on keitettynä hyvää hollandaise-kastikkeen kanssa. Luultavasti Lidlin tankoparsa ei ole biodynaamisesti viljeltyä.

Hollandaise-kastikkeen tilalle kelpaa toki muukin rasvainen kastike.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Beckerille ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Becker: Ehkä ne pimpparit vaan jotenkin tunnistavat sellaisen tyypin, joka on manttaalilla vakituisesti. Jonkun tartteis ihan tosissaan kehittää se kommunikointilaite ihmisten ja pöppiäisten välille.

Ja juu, Suomen yhteiskuntajärjestelmästä ja utopian ylläpitämisestä voi todeta, että systeemi toimii teoriassa oikein hyvin, mutta käytännössä ei, ja silloinhan vika on tietenkin käytännössä ja tyhmissä ihmisissä jotka eivät ymmärrä teorian autuutta.

Vasara: Muistan, että edesmenneessä (ja erittäin mainiossa) Keskiolutkommando-blogissa todettiin suurinpiirtein näin:

”NASAn tutkimusten mukaan parsaa voisi kasvattaa Marsissa. Ja nimenomaan sinne se kuuluukin”.

Jani Alander kirjoitti...

Ykä juu niin aattelin näiden väinöjen tehneen, ts. olivat tottuneet omiin oloihin, ja ei siihen mitään uutta tulokasta kaivattu. Mutta oppimiskykyisiä olivat. Ajan kanssa näkivät, että no jaa ei tuosta mitään vaaraa ole, olkoon ja kulkekoon :) Minähän sisälle eksyneetkin yksilöt nappasin lasiin talteen ja vein pihalle.

Nimetön kirjoitti...

Lisää amppareista...
Ei ne ampiaisetkaan yleensä pistä, jos muistaa vanhan neuvon: älä huio!
Olen useasti kauhistuttanut läsnäolevia antamalla ampiaisen istua nenänvarteeni,
sitten kun pörriäinen alkaa tunkeutua sieraimeen, on itsehillintä kyllä kovilla!
Mutta on sen jälkeinen ympäristöläisten kunnioituskin kohtaani suurta...

Klapeilla lämmittelyä edeltää rankakasa. Tein kerran keväällä rankakasan ojan päälle,
ja kun kesämmällä ajattelin rangat pätkiä klapeiksi, niin huomasin saaneeni kavereita!
Ne olivat pesiytyneet rankakasaan (n. 50 rankaputa - ei iso kasa), ja ampiaisten tiheydestä päättelin pesän olevan jossain rankojen latvapuolella.
Nostelin varoen tyvestä rangan kerrallaan ja klapeiksi. Jossain vaiheessa huomasin, että pesä on alimmaisisten rankojen alapinnassa. Lopulta vain yksi rankapuu oli jäljellä (+ niskat)- se, mistä pesä roikkui. Tämä ampiaislajike ei kiukuspäitenkään uhonnut kahta metriä kauempana pesältään, näin sain rangat nostettua tyvestä pilkkomakoneeseen.
Viimeisen rangan nostin pesineen tien pälle ja hieroin vasten sorapintaa saamatta yhtään pistosta - edes omatuntooni!

Oli meillä mehiläisiäkin, ensin kiukkuisia mutta ahkeria pohjoismaalaisia ja niiden jälkeen noita mainittuja luhkeita italiaanoja.

Terv. Anox

Nimetön kirjoitti...

jäi kertomatta:
Meillä noita kimalaisia on aina kutsuttu möttiäisiksi! Tänä kesänä niiden pesä on terassin tiiliseinän takana karhuvillassa! Ja oviaukkonsa on terassin oven karmin ylänurkassa! Pellitykseen on jäänyt 5-6 mm rako sinne ylänurkkaan ja piti tuurnan kanssa suurentaa ovi n. 12-milliseksi, kun kookkaimmilla möttiäisillä alkoi olla selviä sisäänpääsyvaikeuksia!
Voimasavukemallua terassilla poltellessani istun juurikin niiden lentoradalla, mutta kertaakaan eivät ole törmänneet - tekevät nopean ohituskoukkauksen pöristen liki vihaisesti käppäukolle!

Jokohan tää oli tässä?
Anox

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jani Alanderille ja Anoxille & kiitos kommenteistanne. Meilä on kaikilla omat kokemuksemme pöppiäisistä. Tuo Anoxin pimppari & nenäjuttu jäisi minulta kyllä tekemättä. Mutta tästä kommenttiketjusta sain idean fiktiiviseen kirjoitukseen, joka tulee varmaan lähiaikoina.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Pöppiäisiä pahempia veijareita siis on, ja sikapahoja. Niitäkin voi kuitenkin hyödyntää!
Kirjassaan "The Tunnels of Cu Chi. A Remarkable Story of War in Vietnam" Tom Mangold & John Penycate kuvailevat Cu Chin tunnelijärjestelmän ja muut nerokkaat taistelussa käytetyt oivallukset. Miten vihaiset ampparit liittyivät booby trap - sodankäyntiin kannattaa lukea ihan itse.
Toinen kiivaslukuinen opus lentäviin pörrääviin paholaisiin liittyen on Christopher Robbinsin "The Ravens. Pilots of the Secret War of Laos". Aika velikultia nuokin korpit.
Vaikka ette olisikaan järin kinnostuneita sotakirjallisuudesta, mutta ahmien luette Yrjöpeen juttuja, takaan että luette nuo kirjat kannesta kanteen, ja nopeasti!
Luin jo Ypen (saako käyttää tätä lyhennettä?) uudenkin pöppiäisblogin. Sillä käännösmasiinalla voisi kysäistä, tietävätkö pöppikset niiden kiukkuisten amppareiden taistelleen yhdessä viekkujen kanssa imperialistijenkkejä vastaan. Uskoisin niin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo. Ajatus siitä, että ryömii jossain ahtaassa käytävässä ja saa vastaansa tuhannen kappaletta pahalla päällä olevaa pimpparia ei todellakaan ole kovin miellyttävä. Ja juu, kaikki lyhenteet sallitaan. En ole kyllä varma siitä, kuinka meidän pöppiäisillämme on Kaakkois-Aasian historia hallussa. Luulen, että ne ajattelevat asioita enempi vaan paikallisesti.

Jani Alander kirjoitti...

Kuulostaa hyviltä kirjavinkeiltä. Sinänsä muuten vanhan ajan sodankäynnissäkin arvostettu konsti oli sulkea vaikkapa ampiaispesä saviruukkuun, sinetöidä se ja antaa sen jälkeen ruukulle vauhtia katapultilla. Pistää vipinää vastapuolen tyyppeihin.