YLE JA TYYPILLINEN NIKSMANNI

Niin kuin lukija hyvin tietää, suuresti arvostettu kansallinen propagandalaitoksemme Yle pieksää suutaan Suomessa suomalaisten asioista tiedostavasti ja oikeaoppisesti ja sen lisäksi se käy keskenään myös toisten valtioitten vaaleja ja julistaa niitten tulokset yleensä jo noin puoli vuotta ennen varsinaista äänestystä. Ylen vaaliveikkaukset eivät sinänsä ole sattuneet aivan kohdalleen, minkä huomasi erityisesti Brexitistä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Sinänsä on selvää, että Ylen ulkomaitakin koskevan vaalipropagandan pääkohde on tavallinen suomalainen äänestäjä ja viesti on tietenkin se, että älkää nyt helvetissä ryhtykö haaveilemaan kotimaisesta Fixitistä ja Halla-ahoilmiöstä. Sen myötähän alettaisiin tuumailemaan laajemminkin, että minkäs takia tuota Yle-veroa yleensä maksetaan.

Niin kuin asiaan kuuluu, käy Yle myös tällä hetkellä Saksan vaaleja jotka pidetään pikapuoliin eli tänään ja sen vuoksi Yle antaa puheenvuoron Saksan kansan syville riveille joita edustaa yksi (1) saksalainen mies nimeltään Norman Ritter. Minkälainen mies on tämä Ritter, jonka suun kautta saksalaiset puhuvat suomalaiselle rahvaalle? No, ensinnäkin hän on naimisissa turkkilaisen naisen kanssa ja tämän kaltainen avioliittomuotohan on Saksassa aivan tolkuttoman yleinen, etten sanoisi arkkityyppiavioliitto. Luonnollisesti tämä esimerkkimies on vegaani mikä sopii kuvioon myös oikein hyvin sillä Bratwurstin tuotantohan ollaan Saksassa pikapuoliin lopettamassa kannattamattomana. Saksalaiset kun ovat porukalla innostuneet jälttäämään biodynaamista parsaa.

Kyseisellä miehellä on myös käsittämättömän hyvä muisti, sillä hän on ollut viisivuotias kun DDR romahti mutta ”muistaa hyvin, millaista lapsuus oli kommunistisessa Itä-Saksassa 1980-luvulla”. Tosihan on, että viimeistään nelivuotiaana lapsi hahmottaa täysin oman valtionsa yhteiskunnallisen järjestelmän ja osaa kertoa siitä ihan muistipohjalta luennon vajaa 30 vuotta myöhemmin. Sinänsä Ylen olisi ehkä kannattanut jättää miehen taustasta kertomatta se, että ”hänen isänsä toimi DDR:n ulkomaankirjeenvaihtajana, ja isän työ vei milloin NATOn, milloin YK:n käytäville”. Kommunistijärjestelmän nomenklaturan edustajan elämä kun taisi olla hieman toisenlaista kuin ruskohiilikaivoksessa työskentelevän Horstin ja Jürgenin sekä heidän lastensa.

Vaan mitä Normanilla on sitten sanottavaa meille suomalaisille?

Ilman muuta hän heittää peliin vanhan ja hyväksi havaitun, eli:

Tuntuu kuin olisimme taas 30-luvulla, kun katson tämän vuoden vaalimainontaa. Etenkin AfD:n iskulauseet ovat todella pelottavia.

Eli ei päivää ilman polttouuneja joita tosin ei kukaan ole vaatinutkaan, mutta kun eletään tiedostavan ihmisen elämää ei faktojen kannata antaa häiritä hyvää läppää. Kyseinen Norman ilmoittaa, että ei aio äänestää, sillä vaaleissa keskustellaan vääristä asioista ja väärin niistä on tietenkin turvapaikkahuilailijakriisi josta niin Norman kuin Yle käyttää termiä pakolaiskriisi. Normanin mielestä tärkeintä olisi tietysti keskustella ilmastonmuutoksesta ja ihmisten hyvinvoinnista.

Se, millä tavoin miljoonien ihmisten köijääminen eurooppalaisten elätettäväksi lisää ihmisten (esmes saksalaisten) hyvinvointia ja yleensäkin vähentää sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä jää niin Ylellä kuin Normanilla miettimättä. Mikä on tietysti luonnollista, sillä kun uskotaan utopistiseen  ideologiaan, sen kanssa ristiriitaiset faktat yksinkertaisesti ignoroidaan. Ilmastoasioista kovasti kiinnostunut Norman ei myöskään viitsi puuttua väestöräjähdykseen eikä hän sitä edes mainitse. Eikä ihme, sillä sen ratkaiseminen tosiasiassa tarkoittaisi pakkokeinoja kehitysmaalaisia ja heidän väsäämiään rakkauslapsia kohtaan. Länsimaisiin ihmisiin kohdistuviin pakkokeinoihin Norman on huomattavasti ymmärtävämpi:

Pakottaisin jokaisen saksalaisen hakemaan lupaa autolleen ja perustelemaan, miksi he tarvitsevat autoa. Jos he esimerkiksi kuskaavat lapsia tai liikuntarajoitteista sukulaista autolla, lupa myönnettäisiin.

Ylen esimerkilliseksi saksalaiseksi nostama heppu siis pamauttaisi kerralla pakkovallan – ainakin autojen suhteen – vielä DDR:ääkin tiukemmalle tasolle. Oletan että Saksassa – vaikka se talousmahti onkin – ei julkinen liikenne vielä yllä kaikkiin paikkoihin eikä Normanin hyväksymiin autonhankkimisperusteisiin kuulunut työssä käyminen. Mutta Normanilla on kuitenkin peruste, jolla hän perustelee mahdollisena uraansa aloittelevana gauleiterina tekemiään päätöksiä:

Kaikki on vanhentunutta. Nuoret pitävät esimerkiksi oman auton omistamista turhana. Koko omistamisen merkitys on toisenlainen kuin vanhemmilla ihmisillä.

Hotellin respassa ei epäillä hetkeäkään, etteikö tämä olisi kaikkien saksalaisten nuorten mielipide, sillä onhan sen esille tuonut eräs Norman Ritter ja asian on vahvistanut Yle. Sen täytyy olla totta, joten jäämme odottamaan uutista suurista lomautuksista saksalaisessa autoteollisuudessa.

Hotellin respasta toivotetaan Norman Ritterille kaikkea hyvää sekä äärimmäistä onnea ja menestystä hänen henkilökohtaisessa elämässään. Kyllähän ihmisille täytyy mielipide sallia. Vaikka hän olisi alle satakiloinen. Mutta Ylelle voisi lähettää terveisiä siitä, että oliko nimenomaan tämä heppu ja hänen mielipiteensä juuri se tärkein ja oleellisin asia mitä suomalaisten pakolla Ylen herrasväkeä elättävien kansalaisten luettavaksi tuli tarjota? Tämäkö oli se yleinen saksalainen mielipide? Kuinka moni suomalainen muuten voi äänestää Saksan vaaleissa? Samalla voi muistuttaa, että propagandaa voi tehdä joko ovelasti, niin että sitä ei huomaa propagandaksi tai sitten Ylen tyyliin joka herättää lähinnä huvittuneisuutta. Keep up the good work, Yle!

Kuvassa mainittuun vihapuheeseen liittyen voisi ottaa vielä esille vihreitten presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston tuoreimman – eikä niin yllättävän – avautumisen:

Haavisto tahtoisi vihapuheesta rangaistavaa: ”Se on täysin moraalitonta”

Haavisto on valmis suitsimaan vihapuhetta mahdollisesti lainsäädäntöä tiukentamalla.

Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto olisi valmis tiukentamaan lainsäädäntöä vihapuhetta suitsiakseen.

Haavisto osoitti huolensa lisääntyvästä vihapuheen määrästä tänään Riihimäellä alkaneen vihreiden puoluevaltuuston kokouksen avajaispuheenvuorossaan. Hänen mukaansa vihapuheesta tulisi tehdä nykyistä herkemmin rangaistavaa.

Haavisto kertookin olevansa valmis suitsimaan vihapuhetta mahdollisesti lainsäädäntöä tiukentamalla.

– Jos sananvapautta käytetään aktiivisesti ihmisten hiljentämiseen tai vahingoittamiseen, niin minusta se on täysin moraalitonta ja sen tulisi olla rangaistavaa.

– Joko niin, että yksittäiset vihapuhujat joutuvat edesvastuuseen, tai kanavat, Haavisto sanoo.

Jos esimerkkitapauksia olisi enemmän, uskoo Haavisto, että myös vihapuhe vähenisi vähitellen.

Hotellin respassa kysytään, että mikä olennainen seikka jäi Haavistolta (ja monelta muulta ns. vihapuheen vihaajalta ennen häntä) sanomatta? No tietenkin tämä:

”Vihapuhetta ei ole se, jos henkilö kohdistaa joko poliitikkoon tai muihin henkilöihin perusteltua arvostelua joka pohjautuu näitten henkilöitten omiin tekoihin tai lausuntoihin. Vaikka kyseisen arvostelun myötä kyseinen poliitikko tai muu henkilö joutuisi naurettavaan valoon”.

Ja tuota lausuntoa saadaankin sitten odottaa. Sillä juuri tuo on vihapuhehysterian todellinen kohde. Ei turpa kuolassa tehty mesoaminen tee kipeää. Mutta asiallisesti perustellut faktat tekevät. Siksi ne halutaan hiljentää. Ja vihreitten presidenttiehdokas Pekka Haavisto sanoi ihan suoraan ja häpeämättä että hän ei salli poliittista keskustelua, ellei se etene hänen ideologiansa mukaisesti. Sanoisin, että Pekka Haaviston lausunnon voisi tulkita vihapuheeksi, mutta virallisesti (ja epäilemättä Pekka Haavistonkin mielestä) vihapuhetta onkin tämä oma blogipostaukseni.