ANTERO LÄRVÄNEN JA ANSIOTON ARVONNOUSU

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä täältä paikallisration rutiosta. Meillä on tällä kertaa vieraanamme eräs median edustaja joka haluaisi sanoa painavan mediasanansa pinnanmaalaisille kuulijoille. Tervetuloa lähetykseen, eräs median edustaja ja kertoisitteko ensiksi hieman itsestänne?

- Kiitokset, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Niin siis minun nimenihän on Arkki Tyyppinen ja toimin free lance-journalistina sekä Ylen, Helsingin Sanomien, Maikkarin ja useitten maakuntalehtien palveluksessa. Urani on kestänyt viisitoista vuotta, olen saanut koulutukseni Tampereen yliopistossa ja sukupuoleltani olen queerhenkilöoletettu vahvoilla fiilispohjaisilla viitteillä.

- Fiilishän on tärkeintä ja mitä queerimpi sen parempi. Ainakin tiedostavassa nykytodellisuudessa. Vaan mikä teidän viestinne pinnanmaalaisille kuulijoille onkaan?

- Viestini on tarkoitettu sekä pinnanmaalaisille kuulijoille että vaihtoehtoiselle medialle jota me sertifikoidut journalistit nimitämme valhemediaksi. Ja viestin sisältö on se, että kyllähän se valtamedian ja ennen kaikkea siinä toimivien journalistien arvostelu on kerta kaikkiaan lopetettava. Sitä ei saa enää jatkaa missään muodossa. Se on yksinkertaisesti väärin ja tuomittavaa.

- Jaa-a… mutta kyllähän tuollaiseen melko kovaan vaatimukseen tulisi esittää perusteet. Meinaan, onhan kumminkin tosi että valtamedian uutisointi on ollut jo hyvin pitkään punavihreän puolueellista ja se menee aina vain härskimpään suuntaan. Ette kai te sitä kiistä?

-  En tietenkään kiistä. Miksi kiistäisin? Totta kai se on puolueellista ja se perustelee olevansa kiveen hakattua inhimillistä totuutta jota ei voi kyseenalaistaa vaikka se ei oikein pystykään perustelemaan kyseenalaistamattomuuttaan. Mutta ei tässä siitä ole ensinkään kysymys. Annas kun vastaan kysymykseesi vertauksella. Miltäs sinusta tuntuisi jos saisit lotossa seitsemän oikein, voittorahat olisivat jo tililläsi ja sitten ne vaan vietäisiin pois ja sulle jäisi vain tuulen huuhtoma perse?

- Kyllähän se minusta kohtuullisen epiä olisi. En kiistä etteikö vituttais niin että veri kiertäis väärinpäin ja varpaankynnet irtois. Mutta en oikein ymmärrä, miten tämä vertaus liittyy valtamedian punavihreässä kennostoliitossa asustelevaan toimittajaparveen ja siihen, ettei sille saisi perustellusti vittuilla.

- Vaan anskumä selitän. Se toimittajaparvihan on nimenomaan saanut sen lottovoiton. Ilman omaa ansiotaan. Se vaan tapahtui. Joku tai jokin sen meille antoi. Kävi tuuri. Aivan niin kuin lottoarvonnassa. Ajatteles meidän tilannettamme nykyisin. Me olemme nollasubstanssilla ja toisten keksimiä hokemia toistamalla voittaneet lotossa omanlaisensa päävoiton eli päässeet siihen tilanteeseen missä me haastattelemme toinen toisiamme ja meillä on oikeus keskenämme määritellä mikä on oikeaa ja mikä väärää ajattelua. Meille vielä maksetaankin siitä. Herra nähköön, poliittinen eliittikin pelkää meitä. Me olemme herrakansaa. Tai siis neitioletettua kansaa. Kaiken arvostelun ulko- ja yläpuolella vaikka me emme ole oikeastaan tehneet mitään saavuttaaksemme tämän tilanteen. Muuta kuin että saimme porukalla yhteiskunnan lotossa seitsemän oikein.

- Juu, taidan hahmottaa tilanteen. Tosin se oikea ajatteluhan on median mielestä sitä, ettei ajatella ollenkaan vaan opetellaan olemaan siivettömiä papukaijoja ja toistetaan hokemia joita ei ymmärretä.

- Nimenomaan näin. Ja niinhän sen pitää ollakin. Ajattelu on muutenkin aivan yliarvostettua ja meidän tilanteemme kohdalla jopa vaarallista sillä mitä useampi ihminen – sen helvetin vaihtoehtomedian avustuksella – alkaa sairastua syöpään nimeltä ajattelu, niin jossain vaiheessa paljastuu että oikeutemme nykyiseen mediakuningattaren asemaamme onkin kärjellään seisova pyramidi joka kaatuu pienimmästäkin tönäisystä jos sen tukipönkät nykäistään pois. Eikä niin saa tehdä. Se olisi ihan oikeasti epiä. Epäinhimillistä suorastaan. Tässähän on kumminkin kysymys saavutetuista eduista ja niitten säilyttämisestä. Me ollaan hei ihmisiä kumminkin me toimittajatkin.

- Minä käyttäisin saavutetun edun sijasta ennemminkin termiä ansioton arvonnousu mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin. Mutta katsos toimittaja Tyyppinen, me täällä pinnanmaalaisessa mediassa kun ollaan sitä vanhan liiton vanhanaikaista mediaporukkaa joka ajattelee nimenomaan kansalaisten eikä tietyn eturyhmittymän etuja. Jolloin meillä tietysti nousee esiin kysymys, että entäpäs jos se kärjellään seisova pyramidi kaatuukin ja tommonen ehkä yhdeksänkymmentä prosenttia valtamedian toimittajista joutuu kortistoon. Millä lailla se vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään muuten kuin siten, että närästyslääkettä kuluu huomattavasti entistä vähemmän?

- Älähän nyt, Antero. Kyllähän se vaikuttaa. Ainakin mutkan kautta. Tietysti niin minulle kuin kaltaisilleni tuollainen tavallisten ihmisten tyrannia olisi välitön katastrofi, sillä silloin meidät pudotettaisiin mediakuningattarista tavallisiksi kansalaisiksi joitten tulisi tehdä työkseen jotain hyödyllistä ja eihän meistä sellaiseen ole. Mutta oletkos tullut ajatelleeksi sitä että jos kaltaiseni sitten suojatyöllistetään joihinkin oikeisiin töihin niin mehän onnistuttaisiin sotkemaan siellä asiat vituralleen alta aikayksikön. Mahtaisko duunarit haluta kaltaisiani toimittajia työpaikoilleen sotkemaan asioita? Koska sehän on ainoa taito jota me osaamme. Me kun olemme ammattilaisia löytämään ongelmia sieltä, missä niitä ei ole ja puolestaan vaikenemaan ongelmista siellä missä niitä oikeasti on.

- Zwiddu joo… tuossa on kyllä vinha perä. En oikein jaksa kuvitella, että teitä todellakaan haluttaisiin varsinaisille työpaikoille. Missä tehdään noin niin kun… no, niitä oikeita töitä. Ainakaan teidän ei kannattaisi mennä kyseisen työpaikan pikkujouluihin.

- Niin että eikö olisi parempi että jatkettaisiin samalla meidän kannalta hyväksi havaitulla linjalla? Josta mielestäni hieno tuore esimerkki on erään kollegani kirjoitus Helsingin Sanomissa jossa hän totesi, että mitään länsimaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Joskus taantumuksellisella 1980-luvulla päätoimittaja olisi ottanut kyseisen toimittajan puhutteluun, mitannut ensiksi kuumeen ja sen jälkeen suositellut mielialasta riippuen joko työpaikkalääkärin tai työvoimatoimiston palveluja mutta nykyisin jutun seurauksena on vain tiedostavaa olalle läpsytystä ja entistäkin varmempi asema ja työpaikka.

-  Tiedän tapauksen. Kuuluu siihen samaan kastiin kuin se eräs kollegasi joka mitätöi haittamaahanmuuton aiheuttamat sekä kohtuuttomat taloudelliset rasitukset että seksuaali- ja väkivaltarikokset sillä perusteella että saattaahan tarjolla olla kumminkin silloin tällöin mukavia yhteisiä ruuanlaittohetkiä. Mitkä perusteet oltaisiin vielä 1980-luvulla naurettu nurin. Jos kukaan olisi silloin sellaista edes älynnyt keksiä. Nyt niitä heitetään vakavalla naamalla ja niihin uskotaan.

- Joo, mutta siinähän ei ollutkaan kyse mistään faktoista vaan utopian ja sen myötä kuningatarasemamme ylläpitämisestä ja siinä viitekehyksessä ruuanlaittoperustelukin riittää. Tämä on edistystä hei tämä ja edistyksen myötä faktat ovat so last millenium. Ainakin meidän toimittajien näkökulmasta ja muustahan ei ole niin suurta lukuakaan. Niin että kuinkas on, suostuuko pinnanmaalainen media siihen, ettei se enää arvostele valtamediaa ja ennen kaikkea sen toimittajia?

- No jaa, kyllähän me voidaan tulla hieman valtamediaa vastaan. Minä lupaan, että ainakaan Huitsinnevadan paikallisradio ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti sekä Hui-TV ei arvostele enää ensimmäistäkään valtamedian asiallista artikkelia.

- Mutta tuohan on hienoa! Jaa… mutta hei, mitäs sinä tarkoitat niillä valtamedian asiallisilla artikkeleilla?

- Veikkaustuloksia, merisäätä ja sitä sanomalehtien reunoilla olevaa aluetta joissa ei ole minkäänlaista tekstiä. Arkki Tyyppinen, toimittaja ja queerhenkilöoletettu vahvoilla fiilispohjaisilla viitteillä, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen ja siirrämme puheenvuoron rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme ohjelmaa kertomalla tiedostavia tarinoita maailmalta ja tällä kertaa vuorossa on lesbolainen toimittaja Sally Kohn joka on kovasti pettynyt siitä, että hänen kuusivuotias tyttärensä ei ole osoittanut lesbon elkeitä.

- Mutta sitä ennen musiikkia. Vuorossa kappale Smells Like Teen Spirit ja nyt voi sanoa, että joskus cover on todellakin parempi kuin alkuperäinen:

myöhemmin Lällävedellä

Antero: Heitäs Hösse lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

Ykä: Vaan kun asiaa miettii tollaisen tiedostavan ihmisen näkövinkkelistä niin se länsimaisen kulttuurin olemattomuutta selittänyt tättähäärä on omalla tavallaan ihan looginen ajattelussaan.

Pertta: Toi kyllä vaatii vähän perusteluita.

Ykä: No katsos, noilla tyypeillähän on kaksi yhteistä piirrettä. Ensimmäinen on se, että niillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään länsimaisen kulttuurin saavutuksiin. Ne vaan äyskäröivät suuhunsa valmista puuroa valmiista pöydästä jonka jotkut toiset ennen heitä tekivät. Ja toinen piirre on se, että ne ovat helvetinmoisia egoisteja.

Hösse: Taidan päästä kärryille. Eli jos ei ole koskaan rakentanut mitään ja tietää ettei siihen koskaan pystykään niin se herättää egoistissa pirunmoisen kateuden ja koska egoisti haluaa itsekin päästä historiankirjoihin niin milläs muulla tavalla se sen tekee kuin mitätöimällä ja sitä kautta tuhoamalla kymmenien häntä edeltävien sukupolvien työn. Silloin hän mieltää omasta näkövinkkelistään rakentaneensa jotain. Tajuamatta että sillä hän ajan myötä tuhoaa omankin elatuksensa. Mutta pääseepähän pätemään kuvittelemallaan erinomaisuudella. Ainakin hetken aikaa.

Pertta: Taidat olla oikeassa. Siitä vaan tulee mieleeni ajatus että nykyisin yhteiskuntaruumiin syöpä diagnosoidaan normaalitilaksi ja sädehoito kohdistetaan vain terveeseen kudokseen.

Antero: Tuo on totta ja oikeastaan niin rankka ajatus että siihen ei kyytipojaksi Tsuhnan Kosto riitä. Otetaanpa siis hörpyt Tsuhnan Kapinaa. Ja odotellaan sitä aikaa, jolloin meidätkin sädehoidetaan pois edistyksellisen anarkian tieltä. Joka on huolissaan siitä ettei kuusivuotias tyttö osoita lesbon elkeitä. Tai edes heteron. Eikös kuusivuotiaat voisi olla kumminkin vaan mukuloita?

Tsuhnan Kapina © Reijo Koiras