SUSI LAMPAAN VAATTEISSA

Eli vasemmistoliberaali näkemys sallitusta demokratiasta

Valtaa pitävä yhteen sallittuun ideologiaan eli federalistis-monikulttuurisuuteen pohjautuva järjestelmämme kaivaa jatkuvasti esille uusia ns. asiantuntijoita jotka pönkittävät vallalla olevan utopistisen järjestelmän säilyttämisen välttämättömyyttä. Asiantuntijat ovat säännöllisesti akateemisen oppiarvon omaavia ja tällä keinoin järjestelmä tietysti ajattelee että heidän sanoillaan on erityistä painoarvoa. Sinänsä näissä meikäläisen rahvaanomaisemmissa ympyröissä on kauan aikaa tunnettu sanonta ”mulkku on mulkku ja jos se lukee itsensä tohtoriksi se on siitä huolimatta mulkku”.

Tuota miehistä seurusteluelintä millään tavoin henkilöimättä esittelemme tällä hetkellä kovasti pinnalla olevan selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ekspertin Heikki Hiilamon. Kyseinen Hiilamo näkee tuoreessa avautumisessaan että demokratiaa uhkaa niin sanotut populistit ja se, että sosiaalisen median kautta kyseiset populistit saavat tuotua mielipiteensä julki kansalaisille. Kohtuullisuuden nimessä otetaan tässä ensiksi esille eräs Hiilamon maininta josta voidaan olla pitkälle samaa mieltä:

Sosiaalinen media ruokkii vastakkainasetteluja myös siksi, että se on antanut entistä isommat aseet liberaaleja eliittejä puolustaville ajatuspoliiseille.

He puolustavat kirkasotsaisesti omia ”oikeita arvojaan” väärinajattelijoiden vähäisempiäkin puuskahduksia vastaan, mutta tahtomattaan nämä ajatuspoliisit kärjistävät keskustelua ja radikalisoivat toisella tavalla kokevia ja ajattelevia.

Tästä voidaan olla samaa mieltä. Ihmiset nimittäin eivät yleensä tykkää kun heille hierotaan väkisin ajatuksia ja ideologiaa päin naamaa. Sinänsä tuo radikaalisoituminen näkyy kyllä enemmän tuolla liberaalivasemmistolaisella puolella. Mutta mennään sitten siihen Hiilamon ydinasiaan eli mikä demokratiaa uhkaa ja kuinka se pitäisi pelastaa:

Vastaavaa tyytymättömyyttä on ollut ennenkin. Uusi asia on sosiaalinen media. Se tarjoaa mahtavan keinon puhaltaa tuulta kytevään nuotioon.

Suomessa perussuomalaisten kannatus kasvoi yhdessä Hommafoorumin kanssa. Trump on osoittanut, miten tehokkaasti hän saa Twitterillä viestinsä läpi ohi perinteisen median.

…

Vihdoin eri puolilla maailmaa – viimeksi Isossa-Britanniassa – on herätty siihen, että sosiaalista mediaa on säänneltävä. Sääntely lienee välttämätön, muttei riittävä ratkaisu demokratian pelastamiseksi.

Sosiaalisen median keskustelukulttuuri kaipaa täysremonttia, jonka pitäisi alkaa jo siitä, miten lapsia opetetaan kirjoittamaan ja miten aikuisten tehtävä on toimia hyvänä esimerkkinä myös sosiaalisessa mediassa.

Elikkä hetkonen? Tässä ollaan siis pelastamassa demokraattista järjestelmää? Hiilamo antaa ymmärtää että hänen mainitsemansa sekä perussuomalaiset että Trump ovat asiakseen kaatamassa demokratiaa. Vaikka hän tietää oikein hyvin että molemmat edellämainitut haluavat saada aikaan tärkeäksi katsomiaan muutoksia yhteiskuntaan osana demokraattista järjestelmää ja sen puitteissa.

Hiilamon näkemys demokratiasta on se, mikä vasemmistoliberaalilla yhteiskunnalla on yleensäkin eli historia on päättynyt, jäljellä on enää yksi hyväksyttävä ideologia ja yritykset muuttaa sitä ovat demokratian vastaisia. Toisin sanoen Hiilamo puolustaa näkemystään demokratiasta romuttamalla demokratian. Kaikkein pelottavinta on tuo lapsiin kohdistuva vaatimus. Mitä muuta se on kuin että lapsia aletaan aktiivisesti vierottaa pois itsenäisestä ajattelusta ja pakotetaan toistamaan hyväksyttyjä opinkappaleita? Eikös tällaisista järjestelmistä ole jo tarpeeksi kokemusta?

En tietysti väitä että edustuksellinen demokratia olisi paras mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä mutta en voi myöskään hyväksyä sitä että sitä käytetään utopistisen diktatuurin verhona. Sille olisi annettava edes mahdollisuus. Se mahdollisuus jonka Hiilamo haluaa poistaa.

Otetaanpa vielä esille pari Hiilamon lausuntoa:

Populismin ongelmana on, että se pyrkii tavoittelemaan kannatusta kevyillä ja lyhytnäköisillä lupauksilla. Tämä sivuuttaa pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa sekä kansainvälistä yhteistyötä vaativat ongelmat kuten ilmastonmuutoksen torjumisen.

Ja tämän ilmastonmuutoksen parasta pitkäjänteistä torjumistako oli se nykylinja että rahdataan niin Afrikan kuin Lähi-idän ylijäämäväestö Eurooppaan ja kieltäydytään edes keskustelemasta väestöräjähdyksestä?

Mistä ihmeestä johtuu, että populismi nostaa nyt päätään, kun länsimaiset ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia ja vapaampia kuin koskaan aikaisemmin?

Johtuisiko se ehkä siitä, että nykyisen federalistis-monikultturistisen ideologian myötä ihmiset alkavat olla köyhempiä, vähemmän vapaampia ja ennen kaikkea turvattomampia kuin ennen? Voisiko olla niin että Hiilamon viitekehykseen kuuluvat ihmiset eivät sitä huomaa koska heillä ei ole kosketuspintaa tavallisten ihmisten elämään?

Joka tapauksessa voi todeta, että Hiilamo puhuu mitä järjestelmäuskovaisen tuleekin puhua ja sen myötä kysytään lopuksi että mitä perustavanlaatuista vikaa on Hiilamon avautumisen alkuosiossa:

Kolme viikkoa sitten 5 000 sosiologia kokoontui kerran neljässä vuodessa järjestettävään kansainvälisen sosiologiyhdistyksen maailmankongressiin.

No tietysti ne 5.000 sosiologia.