Calumet,
Michigan, Yhdysvallat, elokuussa 1905
42-vuotias
William Hanlon ohjasti hevoskärryä ja häntä vitutti oikein urakalla. Sinänsä varsinaista
ja välitöntä syytä siihen ei ollut sillä verrattuna hänen aikaisempaan työhönsä
kuparikaivoksessa hänen nykyinen työnsä oli varsin helppoa ja takasi
kohtuullisen elintason niin hänelle kuin hänen perheelleen. Helppoa siis
fyysisesti. Mutta työn jokseenkin periaatteellinen järjettömyys johon hän ei
ollut koskaan ennen elämässään törmännyt oli saanut tuon rehellisen
amerikkalaismiehen sapen kiehumaan viime aikoina aina vain entistä enemmän.
Hanlon työskenteli sosiaalipalveluita tarjoavassa Michigan Department of Social
Services-virastossa. Koko virasto oli perustettu 1800-luvun loppupuolella
alueelle muuttaneitten suomalaisten vuoksi. Vain ja ainoastaan suomalaisten
vuoksi. Ei kenenkään muun. Kukaan muu ei sitä tarvinnut.
Niitten
kirottujen suomalaisten vuoksi. Jostain syystä Michiganissa ja sen
naapuriosavaltioissa Wisconsinissa ja Minnesotassa oli levinnyt jonkunlainen
käsittämätön teennäisen, itseään ruokkivan ja itseään korostavan humanismin
aalto joka vain etsi itselleen sopivaa kohdetta. Kun suomalaiset sitten
suurella joukolla tulivat, oli kovasti kaivattu kohde löytynyt. Suomalaiset. Nuo
suoraan elätettäväksi muuttaneet, röyhkeät ja kiittämättömät ihmiset jotka
eivät suostuneet opettelemaan englantia eikä heitä sitä tietenkään vaadittu
tekemäänkään vaan alettiin välittömästi palkata tuon käsittämättömän kielen
tulkkeja. Tietenkin suomalaisia. Sillä eihän sitä kieltä olleet oppineet
intiaanitkaan vaikka melko monimutkaisia heidänkin kielensä olivat. Alaleukaa
väpättävät pääosin naispuoliset humanistit olivat osavaltion hallintoelimissä
saaneet aikaan lain jolla perustettiin virasto elättämään, ymmärtämään,
ihailemaan ja puolestaloukkaantumaan. Yksinomaan noitten suomalaisten vuoksi.
William
tiesi että jos hän olisi avautunut julkisesti siitä mitä ajatteli noista
suomalaisista niin hän olisi ollut välittömästi takaisin kuparikaivoksessa tai
lumberjackina jossain Minnesotan metsissä. Leipää se söi turhankin työn tekijä.
Siksi hän kihisi kiukkuaan vain itsekseen pitäen suunsa kiinni. Niin hänen
täytyi tehdä näitä kärrejä ohjastaessaankin sillä hänen mukanaan oli M.D of
S.S:n alaosaston Precision-Guided Triggeringin suomalaissyntyinen
uusamerikkalainen kieli- ja projektikoordinaattori Hilma Röntynen. Nämä
tällaiset fucking roentueset olivatkin ainoita suomalaisia jotka tekivät
Michiganissa varsinaisesti ”töitä”.
Nimenomaan
lainausmerkeissä. Keskittyen niihin ongelmiin joita ei olisi täällä olemassakaan
jos suomalaiset olisivat pysyneet jossain hevon helvetin muualla. Toki
suomalaisille olisi ollut viljalti töitä tarjolla mutta kun elätetyn uhrin
asema oli tarjolla niin saattoi todeta että ei hullu ole se joka vaatii. Ja
suomalaisethan osasivat vaatia. Mikseivät olisi osanneet sillä Michigan
Department of Social Services oli heidät siihen opettanut. Tuon Roentuesen vai
mikä ihmeen Röntynen se olikaan kaltaisia ihmisiä oltiin nostettu jatkuvasti
esille Michiganin lehdistössä esimerkkinä loistavista ja amerikkalaisille
välttämättömistä sopeutumistarinoista.
Tähän
mennessä maahanmuuttajat eivät koskaan olleet minkäänlainen ongelma
Michiganissa. Lukuunottamatta alueella alunperinkin olleita intiaaneja kaikki
olivat sellaisia. Tähän mennessä jokainen oli tullut tänne siksi koska täällä
oli tarjolla työtä ja jokainen oli myös tarttunut työhön. Mutta eivät nämä
suomalaiset. Ne tulivat turvapaikanhakijoina. Jokainen väitti kuuluvansa
körttiläiseen uskontoon jota vainosi sekä tsaarin Venäjä että toiset
suomalaiset. Körttiläisiä oli heidän väittämänsä mukaan tapettu kuin kärpäsiä. Toki
niin William kuin moni muukin tiesi että Yhdysvaltoihin oli tullut suomalaisia
”körttiläisiä” jo noin kolmekymmentä kertaa enemmän kuin mitä niitä
körttiläisiä oli edes Suomessa. Eikä mistään körttiläisvainoista ollut
tietoakaan. Mutta eihän se mitään haitannut eikä varsinkaan estänyt.
Humanistien vääristynyt hoivavietti löysi sopivan kohteen joten noista
omituista kieltään solkkaavista pottunokista tuli Yhdysvaltojen pohjoisten
osavaltioitten jalustalle nostettu ikoni sekä jokapäiväinen palkatun puolestaloukkaantumisen
kohde.
Puolestaloukkaantuminen
my ass, tuumasi William. Suurin osa noista ”körteistä” oli 20 – 30-vuotiaita
miehiä jotka elivät michiganilaisten veronmaksajien kustannuksella ja joitten
myötä sekä väkivalta- että seksuaalirikollisuus oli noussut huimaan kasvuun.
Jossain Teksasissa tuollaiset saakelin sällit oltaisiin hirtetty lähimpään
puuhun mutta ei, ei Michiganissa. Humanistit puhuivat alaleukaa väpätellen
tilastovääristymästä ja siitä, että yhteiskunnan järjestäytymisen edetessä niin
väkivalta- kuin seksuaalirikoksista yksinkertaisesti ilmoitettiin
viranomaisille useammin kuin ennen. Puhuivathan nuo kyynelsilmäiset myös
rasismista johtuvista vääristä ilmiannoista. Suomalaiset haluttiin saattaa
tietoisesti huonoon valoon. Kyse oli vain sivistymättömyydestä ja
suvaitsemattomuudesta. Ei osattu sietää erilaisuutta eikä sen tuomaa rikkautta.
-
Ptruu…
William
pysäytti hevosen pihalle jossa oli odottamassa seitsemän suomalaista. Isä, äiti
ja viisi lasta. Mikä niitten sukunimi olikaan… joo, Airaksinen. Äidillä näytti
olevan taas paino etuakselilla eli uusi veronmaksajien elättämä pulla oli uunissa.
Jos nuo suomalaiset olivat jossain hyviä niin lisääntymisessä. Siementä vakoon
ja muijaa lakoon… ja average John elättää… Kaikilla oli päällään körttipuvut.
Oli sinänsä ihan sama että oliko tuo perhe körttejä. Kaikki suomalaiset
vaativat itselleen veronmaksajien kustantaman körttipuvun. Lähinnä kai siksi
että se oli kallis ja erottui huomattavasti tavallisen amerikkalaisen
huomattavasti vaatimattomammasta vaatetuksesta.
Williamin
takana kulkenut toinen hevoskärri jatkoi matkaansa puuvajan edustalle. Kärri
oli täynnä suomalaisille tuotavia halkoja. Suomalaisperheen isä viittasi
peukalollaan halkokuormaa kuljettavalle John O´Malleylle joka kuuliaisesti
alkoi latoa halkokuormaa puuvajaan. Eihän sitä sorrettuja sentään saattanut
vaatia osallistumaan oman talonsa lämmitykseen. Tai no, oman ja oman. Talo
kuului Calumetin piirikunnalle ja se – niin kuin kaikki suomalaistalot – oltiin
rakennettu piirikunnan toimesta ja kustannuksella tuota sorrettua suomalaisvähemmistöä
varten.
William
kävi läpi kuormansa sisällön ja kuskasi sen sitten varastoon suomalaisen
perheenisän raapiessa muniaan ja haukotellessa. Ohraa, vehnää, kuivattua lihaa,
kuivattua kalaa, tuoretta sianlihaa, tuoreita kananmunia, tuoretta kananlihaa,
perunoita ja nelisenkymmentä limppua leipää. Lisäksi neljä säkkiä maissia joita
suomalainen osoitti ensin sormellaan ja sitten näytti sormellaan mihin ne piti
kantaa. Erilliseen rakennukseen tietysti. Suomalaiset eivät syöneet juurikaan
maissia vaan tekivät niistä viskiä ja sitten möivät eteenpäin. Suomalaiset
pitivät hallussaan pimeän viskin markkinoita kaikkialla pohjoisissa
osavaltiossa ja suomalaisten jengit tiedettiin niin puukko- kuin
liipasinherkiksi. Onneksi ne ampuivat reviirikiistoissaan lähinnä toisiaan.
Kun
viikottaiset tarpeet oli siirretty
varastoon antoi William vielä suomalaisisännälle mukanaan tuomansa postin jossa
ei ollut kuin suomenkielinen Työmies-lehti joka keskittyi lähinnä suomalaisten
kohtaamaan rasismiin ja jonka uutiset – ja varsikin mielipidekirjoitukset –
löytyivät nopeasti käännettyinä myös michiganilaisista lehdistä yleensä
otsakkeella ”mikä meitä michiganilaisia oikein vaivaa”. Sitten hän antoi vielä
suomalaisille elintarvikkeiden lisäksi tulevan viikottaisen raha-avustuksen
joka vastasi amerikkalaisen työmiehen viikkopalkkaa. Asunnon ja
elintarvikkeiden lisäksi.
-
Here is your 55 dollars. Sign here, please.
Tämä
suomalainen Airaksinen tiesi kyllä oikein hyvin mistä oli kysymys mutta puhui
mieluummin tulkille:
-
Vuan mitteepä se tuo ulukomuan pelle puhua mäläkyttää?
Tulkki
totesi:
-
Ka rahhoohan se sinulle tarjovvaa. Laetapa nimi tuohon lanketin alareunaan. Tiijjäthän
sinä. Ja viikon piästä tuo höhlä tuopi siulle tuas lissee.
Airaksinen
puhui vielä käsittämättömällä kielellään:
-
Vuan suatanhan minä kuitata. Onkohan nää amerikkalaiset syntyjjään näin
hyväuskosia hölömöjä vae onkohan ne käynynnä sitä varten jonniinnäkösen
kurssin?
Tulkki
jatkoi:
-
Vuan välikö hällä? Kun ne kerran näin tyhmiä on niin viijjään perunattiin
luarista. Kyllä kannatti lähtee Suomesta tänne suurten mahollisuuksien muahan.
John
O´Malley saapui puuvajalta. Halkosatsi oli pinottu sinne siististi. Kun hän oli
viskonut aikaisemman puusatsin hajalleen läjään hän oli saanut huomautuksen
rasistisesta halkojenpinoamisesta. Itsetietoinen suomalainen totesi sormellaan
osoittaen vielä:
-
Vuan pumppooppas juippi joutessas vielä nuo päälärit täyteen vettä ja kuskoopa
ne sitten sisälle. Ei tässä ite näin hyvällä kelillä kehtoo hikkoilla.
O´Malley
ei ymmärtänyt kieltä mutta tajusi käskyn sisällön kumminkin ja teki kiltisti
työtä käskettyä vaikka hampaat hänellä kirskuivatkin. Kun hän rahtasi
vesipääläreitä taloon niin suomalaiset puhuivat tulkkinsa kanssa sitä
käsittämätöntä kieltään osoitellen samalla sekä Hanlonia että O´Malleyta.
Erityisesti suomalainen perheenäiti puhui kiivaalla äänellä:
-
Hölölän pölöhön niäkkimät rääpiö körkkimän eutuäyty ripottaa rääpläten!
-
Ptruitsapapulikka äätäöötä nierisnäikkömön uilaiiliö eukumaämmämö hulipuli
häpäläitten rääk!
-
Riutkumätätön uliväli huulivähä räkämällönen kilikali rystymön ruikkama
tärämäki!
-
Jötkimä kiekkuma pierespauke tupoläpi! Raparperi perkele! Raparperi perkele!
Suomalaiset
poistuivat suuttuneina sisään taloonsa ja projektikoordinaattori Hilma Röntynen
otti Hanlonin ja O´Malleyn puhutteluun:
-
Nämä sorretun ja täältä turvaa hakeneen vähemmistön edustajat kertoivat että te
olette useasti täällä käydessänne tehneet rasistisia eleitä ja ilmeitä sekä eleitten
ja ilmeitten tekemättä jättämisiä joten kyseinen Airaksisen perhe on
loukkaantunut ja kokee että heihin kohdistuu teidän suunnasta rasistisen
väkivallan uhka.
-
Mikä perkeleen… mehän tuodaan niille elanto… joka ristuksen viikko… ja
kuskataan se vielä hyllyille ettei sorretun tartte itte vaivautua… mitenkä
vitussa se naamavärkki tulis oikein asetella?
-
Se on kuulkaa jätkät sillä lailla, että jos he kokevat rasistisen väkivallan uhkaa niin heihin on kohdistunut rasistisen väkivallan
uhka! Ja te olette siihen syyllisiä!
-
No saadaanks me nyt sitten potkut vai?
-
Ette. Mutta ensi lauantaina Calumetissa on Finnish – American Friendship
Organisationin juhlatilaisuus jossa kiitetään suomalaisten rikastuttavasta
kulttuurivaikutuksesta tähän muuten niin tympeään ja sisäänpäin lämpiävään
virginhilliläiseen kulttuuriimme. Siellä te kaksi luette julkisen
anteeksipyyntönne ja irtisanoutumisenne kaikesta suomalaisiin kohdistuvasta
rasismista. Ja muistakaapas että minä olen tulkkaamassa. Niin että paatosta
peliin, perkele! Ei olis paha vaikka vähän alaleuka väpättäis!
Kärryt
läksivät sorrettujen suomalaisten pihalta. Edetäkseen Michigan Department of
Social Services-viraston varastorakennukseen jossa ne lastattaisiin taas
täyteen ja vietäisiin toisen sorretun, körttiläispuvuissaan odottavan suomalaisperheen
pihalle. Sekä Hanlon että O´Malley tiesivät että nämä turvapaikkastatuksella
oleskelevat ja Suomen suuriruhtinaskunnassa hengenvaarassa väitteensä mukaan olevat
suomalaiset kävivät Euroopanlaivoilla lomilla siinä samassa Suomen suuriruhtinaskunnassa
josta he virallisesti olivat henkensä uhalla paenneet ja toivat tuliaisina aina
puolenkymmentä uutta sorrettua suomalaista. Turvapaikkastatukselle.
Erään
michiganilaisen lehden toimittaja Averell Dalton oli sentään kysynyt
pääkirjoituksessaan kielletyn kysymyksen eli ”kuinka paljon näitten
amerikkalaisväestöön nähden väkivalta- ja seksuaalirikoksiin
kaksikymmenkertaisesti syyllistyvien suomalaisten elättäminen oikein maksaa?”.
Virkakoneisto oli todennut että summaa ei voi määritellä eikä sitä tulla
määrittelemäänkään koska kysymyksen perusasetelma oli rasistinen. Dalton oltiin
irtisanottu välittömästi työstään ja huhupuheitten mukaan toimi nykyisin
kullankaivajana Klondykessä.
Molempien
kärryjään ajavien miesten synkät mutta ääneen lausumattomat ajatukset kohosivat
heidän päistään ylöspäin synkänmustina pilvinä, yhtyivät, nousivat ylöspäin,
törmäsivät matalapaineen rintamaan ja aiheuttivat pienehkön tornadon Calumetin
eteläpuolella sijaitsevassa Houghtonissa. Tornado kaatoi metsää, särki latoja
ja tappoi parikymmenpäisen nautakarjan. Rasismi niitti taas julmaa satoaan.
Sekä
Hanlon että O´Malley tuumasivat että huoraamisellakin on oma rajansa. Fuck
finns. Fuck Calumet. Fuck Michigan. Fuck justabout everything.
Oliskohan
siellä Teksasissa töitä?
Fucking
finns. Fucking parasites.
Some koertti-finn immigrants.
Victims. Untouchables. Misunderstood.
Lukijalle: Kirjoituksen inspiraationa
toimi tämä blogikollega Professorin kirjoitus jossa käsiteltiin sitä kuinka
haittamedia julistaa noin miljoonannen kerran että ”lähtiväthän suomalaisetkin
elintasosiirtolaisiksi”. Kirjoituksissa käsiteltiin suomalaissiirtolaisuutta
Ruotsiin joten otin käsiteltäväksi suomalaissiirtolaisuuden Yhdysvaltoihin haittamedian
linjaa kuuliaisena kansalaisena myötäillen. Näinhän sen on täytynyt tapahtua.
Meillä suomalaisilla on niin, niin
paljon korvattavaa sekä Afrikalle että Lähi- ja Keski-idälle työperäisestä
siirtolaisuudestamme Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Australiaan. Mahtaako velka
loppua koskaan? Ehkä ei, mutta muistakaa että sen maksaminen on ilo, etuoikeus
ja ennen kaikkea velvollisuus.
33 kommenttia:
Päästyäni tarinassa kohtaan, jossa mainittiin Finnish-American Friendship Organisationin tilaisuus Calumetissa aloin jo ounastella päättyykö se näin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Calumetin_paniikki
Mitä minäkään ajattelin!
Miten nuo michiganilaiset kuuliaisen kiltit hallintoalamaiset, suorastaan hallintolampaat olisivat muka sillä tavalla tohtineet ryhtyä niinkin rankasti osavaltiovallan vastaiseen toimintaan?
Laitontakin se varmaan olisi ollut?
:D Ei perk... :D
Kirjoitit sitten suvaitsevaisten näkemyksen Amerikan siirtolaisista. Odotappas vaan, niin joku tämän maailman Pennanen vielä pitää tuota dokumenttina ja julkaisee -kin argumenttina.
Kaksivaiheinen reaktio:
1. Miksi helvetissä en itse keksinyt näin ilmeistä ideaa aiemmin?
2. Olipa hyvä etten keksinyt - olisi tullut huonompi juttu.
Eivät olleet elintasoloisia Ameriikkaan ja Ruottiin lähteneet suomalaiset siirtolaiset. Kovaa työtä tekivät.
Ja mitä sitten, vaikka olisivat olleet! Miten se MEILLE asettaa mitään velvollisuuksia jos JOKU MUU on antanut heidän tulla? Oliko heillä taskussaan sitoumuslappu, jossa suomalainen yhteiskunta sitoutui hamaan ikuisuuteen ulottuvaan kunniavelkaan?
Lisäksi oli melkoista suoneniskentää, kun täältä lähti osaavaa ja koulutettua työvoimaa muille maille vierahille. Samanlaista suoneniskentää se niille yhteiskunnille, jotka ovat kouluttaneet ne kaikki tänne saapuvat koneinsinöörit, aivokirurgit ynnä muut huippuosaajat.
T. Bobrikov
Hähähä,perskeles, nyt se selvis mikä Finnejä veti rapakon taa kultaa vuolemaan.
Tällaisen vihakirjoituksen voi kirjoittaa vailla pelkoa rangaistuksesta. Korvaa sana "körtti" eräällä m:llä alkavalla sanalla ja suomalainen eräällä toisella s:llä alkavalla kansallisuudella, niin olet leivättömän pöydän ääressä.
No ovathan tarinan henkilöt suomensukuista vähemmistöä, mutta eivät varsinaisesti suomalaisia. Kielen perusteella ovat savolaisia. Tuo loppupuolella oleva artikulointi on varmaankin Sara Forsbergin tuotantoa?
Olet sinä Ykä varsinainen tarinaniskijä! Nauroin tai ainakin hymyilin melkein koko ajan tätä viimeistä lukiessani. Taas kerran iso kiitos!
Rouva Ano
Loistava juttu!
Toinen professori
s..tana! Minä jo luulin Ykän saaneen viimeinkin herätyksen ja siirtyneen voiman pimeältä puolelta valaistukseen. Liikaa Tsuhnan Kostoa Lälläveden kuumassa saunassa?
Sepi
Tervehdys Qroquius Kadille, KKi:lle, Jaska Brownille, Bobrikoville, Anolle, Vasarahammerille, Veijo Hoikalle, Rouva Anolle, Toiselle professorille ja Sepille & kiitos kommenteistanne. Noin yleensä ja erikseen voi todeta että kyseinen kirjoitus oli ilman muuta tapahtunutta ja todistettua faktaa. Jos se meinaan ei olisi sitä niin silloinhan haittamedia valehtelisi. Ja sehän ei valehtele. Eihän?
Qroquius Kad: Kun etsin paikkaa kirjoitukselle (Hancockia olin jo käyttänyt) niin törmäsin myös tuohon ikävään tapahtumaan.
KKi: En muuten pitäisi asiaa millään muotoa mahdottomana. Faktojen kun ei pidä antaa pilata hyvää tiedostavaa läppää.
Jaska: Kiitän veljeäni ja kollegaani wihassa.
Bobrikov: Tämä jatkuvasti toistuva ”meniväthän suomalaisetkin” on tietysti sumutusta jolla pyritään häivyttämään se fakta että ”tyritty on pahemmin kuin ehkä koskaan”. Tiedostava väki ajattelee näistä asioista pelkästään tunteella jota kuvastaa hyvin Li Anderssonin tuore avautuminen:
https://www.verkkouutiset.fi/li-andersson-eiko-kukaan-pohdi-siirtolaistaustaisten-tunteita/
Logiikkahan on oikeastaan aukoton:
1. Pikku-Mohammedilla on paha mieli kun hän ei pääse nauttimaan suomalaisesta elintasosta.
2. Pikku-Mohammedilla ei saa olla paha mieli.
3. Pikku-Mohammed köijätään Suomeen elätettäväksi ja kantasuomalaisilla on paha mieli mutta sillähän ei ole merkitystä.
Ano: Joo, ja nyt siitä sitten maksetaan kaksin kallein.
Vasara: Äläs ny. Jos asiaa tiedustellaan esmes Raija Toiviaiselta niin vastaus alkaa ”näennäisestä viattomuudestaan huolimatta kyseinen kirjoitus on omiaan herättämään halveksuntaa ja jopa uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa jne.”
Veijo: Minusta vaan viäntäminen ja kiäntäminen jotenkin sopi tähän juttuun. Kyseisen Forsbergin kanssa minulla ei ole kontaktia. Hän tykkää vähän liikaa omasta naamastaan. Osaan vääntää siansaksaa itsekin.
Rouva Ano & Toinen professori: Lämmin kiitos. Oliskos tää sitä naurua vitutuksen läpi?
Sepi: Sepi… you do not understand… the power… of the dark side… it will not set you free… ever…
Vai vitutusta naurun läpi?
Huru-ukko
Taas kerran toisenlainen tarina, jonka ilolla lukaisin. Mahtaakohan yksikään suvakki tuntea pistosta sisimmässään, vai ovatko niin paatuneita että pitävät tätäkin totena?
Toinen mikä tuossa tuli mieleen, kun sattui silmään iltapaskan otsikko jossa tohistaan nyt kovin tuosta Obaman vierailusta... onkohan suvakit ajatelleet ollenkaan että tuo lähi-itäläisten muslimien kurjuus on itse asiassa Obaman aikaansaannosta? Hänhän se kaatoi vanhoja valtarakenteita ja vapautti muslimit kivikaudelle, jonne päätyivät ihan omin avuin. Ei auta että tekniikka olisi nykyaikaista kun asenteet on kuin laiskoilla luolamiehillä.
Terveisin, Varakaani
Kannattaa ehkä huomata, että amerikansuomalaisten todellisuudesta on kirjoitettu toisenlaisiakin juttuja. Kalle Päätalon mukaan hänen äitinsä Riitun veli (velihän se taisi olla?) "kuoli Kalumeetin valtiossa maahisiin (kaivossortumaan)".
Toinen professori
Heeh luulenpa että jokunen sikäläinen sukulaiseni saattaisi vetää herneet nenään tuosta kirjoituksesta, jos osaisivat enää suomea :D Eka polvi oli maajusseja, kaivosmiehiä, metsureita. Toisen polven porukasta sitten löytyi kaivinkoneurakoitsija, ammattiautoilija, poliisi, laivaston upseeri :D
Sinänsä hupaisasti tulee, mahdollisesti olen tän aiemminkin kertonut, mieleen amerikan siirtolaisista eräs kuvasarja mummun valokuvakansiossa 1970-luvulla. Mummu ja pappa vierailivat silloin näiden ameriikan sukulaisten luona eräässä pienessä michiganilaisessa kaupungissa (paremminkin maalaispitäjä se mesta oli) No eräällä näistä sukulaisista oli sen yhden Isoista Järvistä rannalla mökki rantasaunoineen, maisema olisi ihan hyvin voinut olla järvi-Suomesta näköalojen puolesta. No kuvasarjan edistyessä mökin terassin pöydälle kertyy aina vaan isompi patteri tyhjiä ja puolityhjiä pulloja, ja lopulta kuvaan ilmestyy pimeää pihamaata valaisemaan palava rantasauna. Vasta kuva paloautosta paljastaa että nyt ei olla Suomessa kun millään meikäläisellä VPK:lla ei sen merkkisiä autoja ole :D
Olivat vähän innostuneet äijät lämmittämään saunaa oikein aitosuomalaiseen makuun kuumaksi ja homma meni hiukan överiksi :D
Tervehdys Huru-ukolle, Varakaanille, Toiselle professorille ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne.
Huru-ukko: Voi sen joo sanoa noinkin päin.
Varakaani: Totesit:
”Mahtaakohan yksikään suvakki tuntea pistosta sisimmässään, vai ovatko niin paatuneita että pitävät tätäkin totena?”
Pakko sanoa, että en tiedä. Meinaan, toi itselleen valehtelemisen kykyhän on loputon. Ja totta mitä totesit Obamasta. Ajatteles, muuten, täällä Suomessa ihmiset ovat valmiita maksamaan 2000 euroa päästäkseen kuuntelemaan jätkän puhetta.
Toinen professori: Joo, ja siellä ”Kalumeetin valtion” kuparikaivoksissa oli tosiaan paljon suomalaisia töissä. Calumet on sinänsä hyvä esimerkki yhden elinkeinon varaan rakennetuista kaupungeista. Sata vuotta sitten siellä oli 25.000 asukasta ja nyt 726.
Jani: Ja luulen että jos heille kerrottaisiin kirjoituksen tausta niin herneet otettaisiin pois nenästä. Et muuten ole tuosta sessiosta aikaisemmin kirjoittanut mutta saatan kyllä sieluni silmillä nähdä tapahtuman. Sauna palaa mutta viinaa on vielä…
Jio, terve vaan Ykä ja muut !
Meikäläisen sekekirjaa selaillessa havaitsee oitis, että auurempi osa suvusta on / asunut ameriikoissa koti-Pohjanmaalta lähdettyään. Oi, jospa oisin tiennyt, miten ihanat laisunmaat siellä oin, niin oisibn tietty siellä itsekin.
Viimeinen tuntemani sukulainen kuoli siellä v. 1978.RIP
No mä vähän luulen, että ne herneet vedettäis nenään just sen taustan takia, eli näiden meidän tiettyjen piirien harrastaman rinnastuksen siirtolaisten ja näiden nykymaahantunkijoiden välillä :D Ei välttämättä niinkään kirjoituksen itsensä takia :) Ilmaisin vähän itseäni epäselvästi :)
Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Tiede-lehdessä 2005 julkaistu juttu suomalaisten siirtolaisuudesta Amerikkaan.
”Ulkona on niin kylmä, että siellä ei liiku kuin intiaani ja suomalainen.”
Amerikan asuttajista parhaiten paikallisten kanssa tulivat toimeen suomalaiset. Yhteiset tavat yhdistivät.
https://www.tiede.fi/artikkeli/tilaajille/suomalaiset_kavivat_intiaanista
Enoni muutti 1948 perheineen Floridaan rakentamaan taloja ja jäi sille tielleen käymättä enää Suomessa. Hänen poikansa kävi 60-luvun alussa mummolassaan Suomessa. Hänellä oli iso jenkkiauto, koska oli USA:n armeijan palveluksessa ja on nykyisin Vietnamin veteraani ja asuu Michiganissa. Isoisäni syntyi siirtolaisreissussa Coppercliffissä Kanadassa 1885 ja äidin isä oli jenkeissä kuparikaivoksessa duunissa ennen kakkosrähinää.
Körttiläisyyden vaikutukset näkyvät edelleen Pohjanmaalla. En ole nähnyt missään ahdasmielisempää porukkaa kuin vanhempieni kotiseudulla. Erityisesti vanhat akat, joista kuulemma löytyy se viisaus?. Katin kontit, joukkopsykoosilla aivopestyjä kaheleita, jotka on syytä kiertää kaukaa. Muistuttavat suvakkeja omassa ehdottomuudessaan.
Johan
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Jani Alanderille ja Johanille & kiitos kommenteistanne.
Terho: Minä taas kuulun siihen porukkaan että mulla ei tietääkseni ole ensimmäistäkään sukulaista ulkomailla. Monella varmasti on, onhan amerikansuomalaisia ainakin wikipedian mukaan tommonen 650.000. Kuinka moni puhuu suomea on tietysti oma kysymyksensä.
Jani: Joo, olet varmaan oikeassa. Jos tuolle tolkulliselle väelle kerrottaisiin että nimenomaan heillä perustellaan jotain Invaasio 2015:ta niin epäilemättä naama menisi perustellusti mutrulleen.
Johan: Tämmöisiä olen lukenut minäkin. Niitä findiaanejahan on vieläkin. Ja kaikenlainen ehdottomuus pelottaa minuakin.
Tuoreimman (tämänviikkoisen) tiedustelutiedon mukaan muutamia sanoja (Paska, perkele, jne... niitä tärkeimpiä).
Tosin paikallisetkin tunnistavat noita.
Tervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Täsmennätkö? Jäi vähän epäselväksi. Liittyikö amerikansuomalaisiin?
Tää oli kyllä helevetin hyvä veto. Turpa oli messingillä koko ajan lukiessani Kun itsekkin asuu Absurdistanissa jossa 80 prosenttia kansasta haluaa maksaa ja nöyristellä jatkossakin näitä haittamamuja niin tarinan fiktiivisyys muuttuu faktoiksi.
Mulla asui aikaisemmin naapurina vanhempi svenne, joka kerran kun ihmettelin paikallisten sietokykyä elättien suhteen, totesi minulle, että meniväthän ruotsalaisetkin aikoinaan siirtolaisiksi Amerikkaan. "Tosiaan, se on ihan totta" tuumasin ja jatkoin matkaa. Enään en ihmettele yhtään mitään mitä paikallisiin tulee. Naapurikin muutti pois myöhemmin. Eipä tullut ikävä.
Onhan suomalaisia sotalapsiakin verrattu näihin maahan tunkeutuviin parasiitteihin, joka kyllä omiaan kertoo millä tasolla täällä keskustelua käydään. Hulluja nää on koko aivopesty kansa.
Joo tosiaan, Obama kävi rahastamassa typeriä tsuhnia. Oli varmaan tulomatkalla jetissä opiskellut muutaman pakollisen fraasin jolla sitten saattiin nämä alemmuuskompleksia potevat härmäläiset avaamaan lompsansa ja osoittamaan suosioitaan joillekin tyhjänpäiväisille jonkun toisen kirjoittamille horinoille. Mutta onhan se varmaan hintansa väärtti kun pääsee ottamaan selfien tämän saamattoman ex pressan kera.
Eikös se Lännen Lokari laulanut jossain laulussaan jotain kalumeetista? En muista mitä mihin liittyen.
Huru-ukko
Joo.
Muutamia suomenkielen sanoja osaa (paikasta riippuen) jopa puolet nykyisestä väestä.
Paikalliset = Ei välttämättä niin kovin suomalaishistoriaiset amerikkalaiset seudulla.
Ja onhan tuolla Finlandia Universitykin.
Minulla on sekä Amerikoihin että Ruotsiin menneitä lähisukulaisia, jotka ovat käyneet töihin käsiksi ilman kotouttamisia ja jet lag-toipumisia. Tässä suhteessa Yrjön absurdin tarinan henkilöt ja heidän taustansa ovat täysin fiktiivisiä ja satunnaisia. Tiedämmehän, ettei vieraaseen maahan voi mennä elelemään sikäläisten veronmaksajien kustannuksella ja sanella heille pelisääntöjä sekä vaatia väkivallan uhalla kunnioitusta. Sitä paitsi maamme vihervasemmisto kokoomuksesta kommunisteihin tuomitsisi moisen gangstameiningin ja kusuisi heti suomalaiset siirtolaiset takaisin Impivaaraan pilaamasta Suomen kansainvälistä mainetta.
Luultavasti inkkareita ja suomalaisia yhdisti samantapainen mentaliteetti, koska silloin juttu luistaa. Inkkarit olivat sinisilmäisen rehellisiä. He luottivat valkoisen miehen sanaan ja kädenpuristukseen. Muistelen, että joku Amerikan kenraaleista keksi keinon, miten inkkarit saadaan ruotuun ja tämä keino oli tappaa biisonit ja keino oli tehokas, reservaateista löytyi ruokaa nälkiintyneille inkkareille. Sinisilmäiset ja rehellisen viattomat suomalaiset luottavat tänään lupauksiin monikulttuurisuuden tuomasta rikkaudesta ja sivistyksen valosta. Tulevat mahdolliset reservaatit viattomille suomalaisille rakennetaan luultavasti Oulun pohjoispuolelle, lol.
Tuli mieleen, että muinaisessa Reinoblogissa on aikanaan käsitelty vastaavaa suomalaissiirtolaisten aiheuttamaa ongelmaa.
http://reinoblog.blogspot.com/2007/04/terveisi-eausta-osa-4.html
Jutusta löytyy linkit aiempiin arktisten pakanoiden seikkailuihin.
Tervehdys Beckerille, Huru-ukolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, MikkoK:lle, Lemminkäiselle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.
Becker: Kiitokset. Voisiko ruotsalaisia vaivata jonkunlainen kollektiivinen ajattelun pelko? Jos ajattelee liian pitkälle niin hermosto menee umpisolmuun ja on pakko alkaa kyhäämään jotain midsommafittania? Obaman kohdalta voi todeta että joillain on näemmä vieläkin liikaa rahaa eikä tyhmä ole se joka pyytää…
Huru-ukko: Saattoi laulaa. Lännen Lokarissa laulettiin ratulaatista mutta se kalumeetti saattoi olla jossain laulussa. Hella Wuolijoki muuten syvästi vihasi kyseistä kappaletta.
VNV: Jep, nyt hahmottui. Hitaat piuhat.
MikkoK: Epäilemättä suomalaisille näin tehtäisiin. Muille ei. Kehitys kehittyy.
Lemminkäinen: Ja varmaankin suomalaisilla ja inkkareilla oli suht samanlainen suhtautuminen luontoon. Saatoit muuten antaa mulle inspiraation fiktiiviseen kirjoitukseen kiitos.
Vasara: Kaiken kaikkiaan Reinoblogin jutut olivat loistavia. Yksi alkuperäisestä kahdestakymmenestä netsistä.
Hyvä tarina maahanmuuttajista Amerikassa. Tarina herätti paljon ajatuksia ja kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Sosiaalitoimistoa lukuunottamatta tarina voisi olla kertomus omasta suvustani. Näin vanhemmiten ajattelen usein isoisääni, jota en koskaan tavannut.
Isoisäni syntyi Michiganissa 1800-luvun lopulla suomalaiseen siirtolaisperheeseen. En tiedä juuri mitään isoisästäni, vaikka olen yrittänyt tutkia sukujuuriani. Sen tiedän, että jossain vaiheessa siirtolaisperhe palasi takaisin Suomeen, Pohjanmaalle. Isoisäni meni Vöyrin sotakouluun (siitä minulla on valokuva), lähti vapaussotaan, taisteli Ruovedellä ja Kalevankankaalla. Palasi kotiin sairaana miehenä ja kuoli vähän yli kolmikymppisenä, kun äitini oli kaksivuotias. Muutaman vuoden jälkeen äitini jäi täysorvoksi, joten hänellä oli vain hajanaisia lapsuudenmuistoja vanhemmistaan. Toisessa maailmansodassa äitini oli rintamalottana Karhumäessä. Sodan jälkeen hän muutti Keski-Suomeen, kauas esi-isiensä mailta.
Olisi hienoa, jos joku osaisi kertoa Ykän lailla tarinan isovanhempieni arjesta Michiganissa. Olen lukenut Amerikan siirtolaisista, ja toisten tarinoista voi kuvitella mitä on ehkä tapahtunut omille isovanhemmille Amerikan ihmemaassa.
Tapasin nuorena opiskelijana Amerikan sukulaisiani, jotka tulivat 1970-luvun alussa etsimään suomalaisia sukulaisiaan Pohjanmaalta. Nuorena en ymmärtänyt kysellä taustatietoja suvustani, ja nyt se on myöhäistä. Äidillä oli monta serkkua Amerikassa. Yksi tarina sentään jäi mieleen. Joku äidin sukulainen, ehkä pikkuserkku, työskenteli Cape Kennedyn avaruuskeskuksessa fyysikkona ja oli mukana lähettämässä Apolloa kuulennolle. Siinäkin olisi tarinaa kerrakseen.
Die Heimat
Loistavaa ja osuvaa satiiria - hienoa, että saatoin antaa siihen alkusytykkseen.
Tervehdys Die Heimatille ja Professorille & kiitos kommenteistanne.
Die Heimat: Kiitos mielenkiintoisesta sukuhistoriasta. Kaiken kaikkiaan amerikansuomalaisten historia on työn tekemisen historiaa ja sillä ei todellakaan oikeuteta nykyistä elatusautomaattia.
Professori: Kiitokset sinullekin. Pidetään lippua korkealla.
Lähetä kommentti