KAUNIS KIRKOLLINEN TEINIANGSTI

Sehän on selvää että jos lukion ekaluokan opettaja antaa oppilaille tehtäväksi kirjoittaa aiheen monikulttuurisuudesta niin tuloksena on herkästi sellaisia naiivin sympaattisia ja tahatonta huumoria sisältäviä tekstejä jotka on kuitenkin tehty suurella sydämellä. Näin ollen tällaisille nuorille kirjoittajille ei ehkä kannata kovin rankasti kuittailla sillä hehän ovat vielä vaikutteille alttiita, herkkiä ja kasvavia nuoria joille voi tulla kuittailuista helposti koko loppuikää hankaloittava henkinen pipi.

Mutta jos samanlaisen teinikyhäelmän väsää selkeästi aikuisten kirjoissa oleva mies, tekee sen palkkaa vastaan ja julistaa sen vielä kansalle opillisena epistolana niin silloin asian tiimoilta voi kaikessa rauhassa esittää kyisiä kysymyksiä. Kyseinen henkilöoletettu on Kirkko ja Kaupunki-lehden toimittaja Pauli Juusela joka on vielä kyseisen aviisin uutispäällikkö. Laitetaanpa esille kaikkein teineimmät pätkät hänen vuodatuksestaan joka on otsikoitu epistolan hengen mukaisesti ”Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois”:

Suomi on aina ollut kansainvälinen ja täällä on aina asunut muualta muuttaneita. Sellaisia me olemme itse kukin. Olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Jos ulkomaankauppa pysähtyisi edes muutamaksi päiväksi, kaupat olisivat tyhjiä.

Asia on oikein hyvin ymmärretty enkä ole kuullut että yksikään kansallismielinen vastustaa ulkomaankauppaa tai kansainvälisiä yhteyksiä. Mutta se, että tänne rahdataan pysyvälle elatukselle afrikkalaisia sekä lähi-itäläisiä ja tehdään asiasta vielä kyseenalaistamaton itseisarvo ei ole ulkomaankauppaa vaan sinisilmäistä typeryyttä. Kas kun ulkomaankaupasta hyötyvät sekä myyjä että ostaja. Monikultturismissa ei ole kumpaakaan, vaan maksaja ja elätti.

Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa. Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö.

Huikeaa! Tätä ei olla otettu esille varmaankaan vuosiin kun se viimeksi röhönaurettiin nurin sen verran perusteellisesti. Eihän tuosta puuttunut kuin se että ilman monikulttuurisuutta suomalaiset jälttäisivät vieläkin pelkkää naurista. Mutta – noin vakavasti sanoen – kaikkia noita ruoka-aineksia sai Suomesta jo silloin kun maassamme oli toimiva rajavalvonta. Ja vielä vakavammin voi todeta että etkö jätkä tosiaan mitään parempaa keksinyt? Ihan semmoinen triviatieto Juuselalle että alkuperäisessä karjalanpiirakassa muuten käytettiin ohrapuuroa.

Kristinusko on globaali uskonto, syntyjään Lähi-idästä. Siniristilippumme risti on lainaa muualta. Maamme-laulun säveltäjä syntyi Hampurissa. Sen kirjoitti ruotsinkielinen runoilija, jonka isä oli maahanmuuttaja.

Kiitos itsestäänselvyyksistä. Viitsitkö vielä kertoa että tuolla perusteellako meidän tulisi sietää kantasuomalaisiin kohdistuva kehitysmaalaisten arkipäivän terroria joka esiintyy sekä väkivalta- että seksuaalirikoksina? Ovatko raiskatut suomalaiset pikkutytöt jonkunlainen maksu Maamme-laulusta? Missä valuutassa maksu määritellään ja monenko raiskauksen jälkeen se on maksettu? Olisit nyt ihmeessä nostanut esille vielä Fazerin, Serlachiuksen ja kumppanit sekä vetänyt heistä yhtymäkohdat nykyiseen kaarnaveneitten veistelyyn ja niitten aikaansaamaan huikaisevaan tulevaisuuteen.

Suomessa on aina elänyt muualta muuttaneita, joskus vähän, joskus enemmän. Turvaa hakeneitakin olemme ottaneet vastaan: esimerkiksi pakolaisia neuvostovallankumouksen jaloista.

Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Ja samalla täytyy muistuttaa että niille silloisille venäläisille pakolaisille ei ollut tarjolla elinikäistä elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumis- ja jalustallenostokoneistoa jota arvon toimittaja itsekin edustaa. Niillä venäläisillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ja alkaa tienaamaan omaa leipäänsä. Nykyinen monikultturismi pitää itseisarvona nimenomaan sopeutumattomuutta.

Viimeiset pari vuosikymmentä Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat astuneet kansainvälistymisessä ja monikulttuurisuudessa vielä paljon pidemmälle. Tänne on muuttanut paljon ihmisiä muista maista ja kulttuureista: töihin, opiskelemaan, perhettä perustamaan ja osa myös turvaa hakemaan.

Osa suomalaisista näkee tämän kehityksen uhkana ja korostaa maahanmuuton varjopuolia. Toiset löytävät asiasta lähinnä mahdollisuuksia. Ihan ensimmäiseksi monikulttuurisuus kannattaisi ottaa tosiasiana, joka ei muuksi muutu.

Kun näin on, on etsittävä parhaat tavat elää yhdessä, erilaisina, samoja lakeja noudattaen.

Aivan. Juuri niin kuin esimerkiksi Malmössä, Göteborgissa sekä huomattavan monessa keskieurooppalaisessa kaupungissa on etsitty. Onko etsimisen lopputulos ollut asukkaille turvallinen ja viihtyisä?

Väkisinkin mieleen herää muutama kysymys:

1. Kirjoittaako kyseinen Juusela tätä sketsitason epistolaa – joka ei mene läpi kuin ehkä sille lukion ekaluokkalaiselle – siksi, että hänen on käsketty kirjoittaa? Jolloin herää kysymys että kuka käski?

vai

2. Kehittääkö hän taas kertaalleen sellaisen kuolaturpaisen ja rajoja totaalikiinni vaativan olkiukon ja kuvittelee että sitä murjomalla hänen oma, tyhjän päälle rakennettu epistolansa ei tuntuisi ihan niin tyhmältä?

vai

3. Onko häiskä todellakin noin tyhmä että uskoo sanomaansa ja tuumii että nyt tuli lyötyä rasisteille luu kurkkuun?

Karmeinta lienee se, että kyseisen toimittelijan vuodatusta ei oikein tahdo erottaa kieli poskessa tehdyistä trollikirjoituksista. Mutta koska alustana on Kirkko ja Kaupunki niin jätkä lienee aivan tosissaan. Hyvänä esimerkkinä nykyajasta jossa sinisilmäinen typeryys on vallitseva ja pakkosyötetty normi. Koska tuo jälkiteiniangstinen vuodatus on siis valtiokirkkomme lehdessä yleisenä saarnana niin ei kai tähän voi laittaa loppukaneettina muuta kuin että Piru kaiken periköön.

Ja senhän se tekee.