tiistai 19. helmikuuta 2019

KARKOITTAJA


Jatkoa kirjoitukselle Syyttäjä



Kesäkuun alku, Helsingin Säätytalo, joskus tuonnempana

Säätytalon – jossa valmistauduttiin onnistuneen kansannousun jälkeiseen valtiorikosoikeudenkäyntiin – ruokalassa istui kiireisiä miehiä ja naisia. Huomattavan moni heistä oli eläkeläisiä sillä tulossa olevassa oikeudenkäynnissä tulisi olemaan syytettyjen penkillä myös hyvin suuri määrä korruptoituneita ja maanpetokseen syyllistyneitä nuoremman polven juristeja. Yksi näistä eläkkeellä olevista mutta väliaikaishallinnon palvelukseensa pyytämistä lakimiehistä oli Kaarlo Suopanki joka toimi kansalaisuuksia tutkivassa työryhmässä. Hänen seuranaan istuivat Hannu Slöör jonka työryhmän tehtävänä oli takavarikoida rikoksella saatua omaisuutta sekä Kasperi Penttinen joka puolestaan olisi yksi valtiorikosoikeudenkäynnin syyttäjistä.

Penttinen oli selvittänyt ruokalan pöydässä istuville kollegoilleen oikeusistunnon valmistelua. Selvää oli, että tuomittuja tulisi olemaan satoja ja tuomiot vaihtelisivat neljästä vuodesta elinkautiseen. Kaikki tuomiot istuttaisiin kokonaisina ilman armon anomisen mahdollisuutta. Suopangin oma tehtävä oli omalta osaltaan myös rankka mutta kuitenkin varsin selkeä. Hänen – ja hänen kollegoittensa – tehtävänä oli lyödä ajallinen merkkitolppa vuoteen 1990 ja sen jälkeen selvittää kuinka monelle ulkomaalaiselle oli myönnetty Suomen kansalaisuus väärin perustein. Kaikki väärin perustein myönnetyt kansalaisuudet peruttaisiin.

Sodankylästä kotoisin oleva Suopanki oli ollut koko uransa lakimies. Aikanaan hän oli työskennellyt Lapin syyttäjänvirastossa ja myöhemmässä vaiheessa yksityisessä lakiasiaintoimistossa joka toimi sekä yksityisen sektorin lakiasioissa että jutuissa, joissa selvitettiin virkakoneiston väärinkäytöksiä. Ehkä juuri kokemus näistä väärinkäytöksistä oli kiinnittänyt väliaikaishallinnon huomion häneen. Eläkkeelle jäänyt Suopanki oli ollut kansannousun alkaessa vaimonsa kanssa kotonaan Sodankylässä kun hän oli saanut ensin varoitussoiton pojaltaan kapteeni Keijo Suopangilta joka toimi komppanianpäällikkönä Jääkäriprikaatissa. Keijo oli käskenyt pariskuntaa pysymään kaiken varalta kotonaan ja hän oli myös neuvonut Kaarloa ottamaan varmuuden vuoksi esille vanhan pistoolinsa.

Keijo oli myös todennut vanhemmilleen että melkoinen osa televisio- ja radiokanavista tulee varsin pian pimentymään mutta netti toimii ja kannattaa seurata Hommaforumia. Niin Kaarlo, vaimonsa Kaisa ja poikansa Keijo olivat aina olleet hyvin kansallismielisiä joten Hommaforum oli toki tuttu. Suopangit alkoivat seurata Hommaforumia. Keijon soitto oli tullut myöhään ja kun Hommaforumin livestreami alkoi sitä seuratessa menikin koko yö. Pojat olivat lopultakin panneet tuulemaan. Sekä puolustusvoimat että niin sanotut kansalaiskaartit olivat nousseet kapinaan, lannistaneet nopeasti vähäiseksi jääneen vastarinnan ja vanginneet vanhan hallinnon edustajat.

Kaksi päivää myöhemmin Suopankeihin otti yhteyttä väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti Kauko Koskinen joka tarjosi tehtävää kansalaisuustyöryhmässä. Kaarlo huomasi että kapinalliset olivat luottaneet voittoonsa ja suunnitelleet sen jälkeiset toimenpiteet tarkasti ja hyvissä ajoin. Kyse ei ollut improvisoinnista. Tarjottu tehtävä tietäisi muuttamista Helsinkiin ainakin vuodeksi mutta pariskunta ajatteli että ehkäpä sen isänmaan eteen saattaisi vielä kestää. Olivathan he alle seitsenkymppisiä ja vielä hyvässä kunnossa. Yksi vuosi isänmaalle ja sen jälkeen lopullisesti oloneuvokseksi. Suopangit suostuivat ehdotukseen. Työ tapahtui Säätytalolla ja väliaikaishallinto oli tarjonnut heille suht viihtyisän saunallisen kaksion Laajasalosta. Kyllä siinä vuoden pärjäisi.

Työryhmän aloittaessa työnsä se tapasi väliaikaishallinnon sekä siviili- että sotilaspuolen edustajia jotka määrittelivät työn raamit. Raameja kuvasi se lause, jonka väliaikaishallinto oli antanut elintasosiirtolaisille julkisesti:

Te olette saaneet nauttia vuosikymmeniä suomalaisen yhteiskunnan hyväuskoisuuden ja sinisilmäisen typeryyden runsaudensarvesta. Emme syytä teitä omasta typeryydestämme, mutta sen aika on nyt lopullisesti ohi. Olemme maksaneet jonkun muun asettaman velan yleishumanistiselle utopialle kaksin kallein. Nyt se loppuu ja seuraavat vuosikymmenet keskitymme oman kansamme hyvinvointiin.

Työryhmän jäsenet pitivät viestiä ja sen sisältöä selkeänä, oikeudenmukaisena ja hyväksyttävänä. Olihan selvää ettei tähän työryhmään kuuluisi kansannousun myötä lakkautetun Demlan jäseniä joita puolestaan löytyisi pian valtiorikosoikeudenkäynnin syytettyjen penkiltä. Joka tapauksessa oli selvää että nyt – vuosikymmenten jälkeen – mitta oli lopullisesti täynnä. Väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti Koskinen oli todennut vielä:

- On selvää, että toiminnastanne alkaa huomattava joukkorääkyminen erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja YK:ssa sekä tietysti Brysselissä mutta siitä teidän on turha välittää. Päätösvalta Suomessa on siirtynyt jälleen suomalaisille. Te olette työssänne vastussa heille. Ja nimenomaan vain heille. Ei kellekään muulle.

Vaikka työryhmä käsittelisikin kansalaisuuksia niin ensimmäinen asia oli vielä maassa olevat turvapaikanhakijat joita syrjäytetty hallinto oli ottanut maahan jatkuvasti lisää yhtään miettimättä mitä ne saisivat aikaiseksi. Parhaimmilla – tai lähinnä pahimmilla – tapauksilla oli jo seitsemäs valituskierros menossa. Lakitekninen ikiliikkuja. Nyt se päättyisi lopullisesti. Kaikkien turvapaikanhakijoitten hakuprosessi keskeytettäisiin välittömästi ja heidän määrättäisiin poistumaan maasta. Vapaaehtoinen poistuminen tapahtuisi heidän haluamaansa maahan, ts. käytännössä joko lähtömaahan tai sitten Ruotsiin tai Saksaan joissa maissa monikultturistinen hallinto oli vielä täysissä voimissaan ja otti kaikki tulijat empimättä vastaan.

Mikäli poistuminen ei olisi vapaaehtoista, henkilöt pidätettäisiin kansalaiskaartilaisten toimesta, siirrettäisiin säilytys- ja siirtokeskuksiin joista heidät kuljetettaisiin junakuljetuksina Tornioon jossa heidät puolestaan ohjattaisiin Haaparantaan. Oli käynyt ilmi että pakkopalautuksia ei tarvinnut tehdä kovinkaan paljoa sillä prosessiin kuului myös kaiken rahallisen avustuksen välitön lopettaminen. Säilytys- ja siirtokeskuksissa olisi tarjolla majoitus ja ruoka, joskaan liha ei ollut halalia. Mikäli se ei maistuisi, olisi tarjolla yllin kyllin leipää, puuroa ja perunaa. Kun Suomessa ei ollutkaan enää sisäänheittotuotteita niin virta kääntyi suurena kymenä kohti Ruotsia. Varsinkin kun Suomessa oli edelleenkin liikkeellä hyvin paljon sekä puolustusvoimien sotilaita että kansalaiskaartin sininauhaisia miehiä jotka suorittivat papereita tarkistaessaan etnistä profilointia yhtään anteeksi pyytelemättä. Oli myös käynyt selväksi että jatkossa suomalaisiin kohdistettu väkivalta ratkaistiin paikan päällä, ylivoimalla ja tutkintapöytäkirjoja kirjoittamatta. Lammas oli muuttunut leijonaksi eikä se enää pyydellyt anteeksi.

Turvapaikanhakijaongelma ratkesi siis itsestään. Kansalaisuuskysymyksen kohdalla puolestaan lyötiin se ajallinen tolppa ensimmäiseen tammikuuta vuonna 1990 ja sen jälkeen myönnetyt kansalaisuudet jaettiin eri ryhmiin:

Ryhmä 1: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka ovat syyllistyneet Suomessa väkivalta-, seksuaali- tai muihin – vähintään ehdollisella vankeudella rangaistaviin – rikoksiin.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöt – elleivät ole vankilassa – siirretään erityisvartioituihin säilytys- ja siirtokeskuksiin joista pääsee pois vain maasta poistuessa. Poistuminen suoritetaan erityisen tarkassa sotilasvalvonnassa.

Ryhmä 2: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka Suomen kansalaisuuden saatuaan ovat jatkuvasti eläneet pelkästään suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Tähän ryhmään liittyy olennaisena joko heikko tai olematon suomen kielen taito.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan. Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 2 jäsenet säilytys- ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.

Ryhmä 3: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka työskentelevät Suomessa julkisella sektorilla tai NGO-organisaatioissa sellaisissa tehtävissä joille ei olisi mitään tarvetta ellei kyseinen ulkomaalaisväestö olisi alun perin tullut Suomeen.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan. Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 3 jäsenet säilytys- ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.



Ryhmä 4: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka työskentelevät julkisella sektorilla sellaisissa oikeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä jotka ovat infrastruktuurin kannalta hyödyllisiä.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.

Ryhmä 5: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset jotka työskentelevät yksityisellä sektorilla nettoveronmaksajina tai muuten elättävät itsensä ja läheisensä omalla – ei verorahoitteisella – työllään.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.

Tästä viitoskohdasta tuli Suopangille usein mieleen eräs kenialainen, Radanvarsikaupungissa asuva nelikymppinen mies joka oli saanut kansalaisuuden. Hänellä oli kenialainen vaimo ja kaksi lasta. Hän oli työskennellyt pitkään paikallisessa metallifirmassa ja firman sekä omistaja että työkaverit olivat lähettäneet kansalaisuustyöryhmälle miehen kansalaisuuden säilyttämistä puoltavan anomuksen jonka mukana oli videopätkä. Videolla kyseinen pikimusta mies kömpi hikisenä ulos suuresta metallisäiliöstä jota hän oli ollut putsaamassa ja totesi ulos tullessaan:

- Ei ole pärkkele valkosen miehen hommaa tämä…

Suopanki oli naurahtanut, lämpsäissyt hyväksymisleiman miehen paperiin ja saman tien soittanut kyseiselle henkilölle. Mies oli ollut varma kansalaisuutensa jatkumisesta eikä ollut yhtään ihmetellyt väliaikaishallinnon toimia. Päinvastoin, hän piti niitä järkevinä sillä hän itse oli huolissaan seurannut Keniassa tapahtuvaa somalien Al – Shabaab- järjestön terroria ja oli kauhuissaan seurannut sitä minkälaiseksi Suomikin oli Ruotsin tavoin ajautumassa ja miltä se oli lopultakin pelastettu. Kenian kaveri vaikutti ihan järkevältä ja asialliselta mieheltä. Hänelle ja hänen perheelleen toivoi vain kaikkea hyvää.

Näitten viiden ryhmän lisäksi oli vielä Ryhmä 6 joihin kuuluivat ne henkilöt joita ei yksiselkoisesti voinut lukea mihinkään aikaisempaan ryhmään ja jotka käsiteltiin erikseen.

Lisäksi työryhmä oli heti alkuun tehnyt selväksi että jos henkilö oli saanut kansalaisuuden turvapaikanhakijana ja käynyt lomailemassa lähtömaassaan niin silloin sekä kansalaisuus että turvapaikka perutaan ilman muuta. Kaikilta maasta poistetuilta otetaan biotunnisteet ja heille asetetaan pysyvä maahantulokielto.

Suopanki ja muu työryhmä oli kuullut valituksia että he toimivat liukuhihnametodilla. Suopanki oli itse todennut että niin me toimimmekin. Entäs sitten? Nämä poistettavat oltiin aikanaan hankittu Suomeen likuhihnametodilla ihan vaan siksi että niitä täytyi saada tänne. Samoin Suopanki oli todennut että onneksi – lopultakin – maassa ollaan tilanteessa jossa rääkyvä ja realismista itsensä pysyvästi irroittanut suvaitsevais-tiedostava lauma ei enää määrittele sitä, mitä saa tehdä, sanoa ja ajatella. Ehkä kansannousun suurin voitto oli siinä että maa palautettiin utopistien hallusta tavallisille kansalaisille.

Käytyään läpi tietyn määrän tapauksia Suopanki tuumasi että on kahvitauon aika ja läksi ruokalaan. Otettuaan kahvin ja kinkkusämpylän hän huomasi että eräässä pöydässä istui hänen tyttärensä Aino. Hänen seurassaan oli Rauno Ortio jonka avustajana Aino toimi. He kuuluivat niin sanottuun tyhjätyön karsimisen työryhmään. Myös eläkkeellä oleva Ortio oli tehnyt aikanaan pitkän uran merillä edeten jungmannista aina valtamerilaivan kapteeniksi. Viimeiset työvuotensa hän oli purjehtinut kirjoituspöytää merenkulkuhallinnossa ja oli aloittanut eläkepäivänsä Inkoossa. Hänetkin väliaikaishallinto oli värvännyt palvelukseensa. Suopanki istahti heidän seuraansa ja kysäisi:

- No, löytyykö tyhjälle mitta ja määrä?

Ortio vastasi tähän päätään puistellen:

- Löytyyhän se varmaan… jossain vaiheessa… mutta vaikka minäkin ehdin viimeiset työvuoteni olla hallinnossa niin en minä millään tajunnut sitä akateemisen suojatyön määrää. Kymmeniä tuhansia täysin tarpeettomia ihmisiä. Näillä laskemilla. Todennäköisesti vielä hyvin paljon enemmän. Me olemme vasta aloittaneet kartoituksen.

Aino puolestaan totesi:

- Osa työstämme oli sinänsä helppoa. Koko maahanmuuttoteollinen kompleksi julkishallinnosta on lakkautettu. Samoin kuin kaikki rahallinen tuki asiaan liittyville NGO-organisaatioille on lopetettu.

- Kuuluuko muuten SPR siihen listaan?

- Ensimmäisenä. Osa sen puljun johdostahan tulee olemaan syytettyjen penkillä. SPR:n veripalvelutoiminta on erotettu omaksi yhdistyksekseen joka toimii vain ja ainostaan sellaisena mitä sen nimikin kertoo. Katastrofipalvelun rakentaminen on vielä työn alla mutta sekin tulee toimimaan väliaikaishallinnon tiukan valvonnan alaisena. Mitään valtiota valtion sisälle ei tulla enää hyväksymään.

- Kuinka te oikeastaan toimitte? Siis miten te määrittelette tarpeettoman työn?

Tähän vastasi puolestaan Ortio:

- Niin no, tuo mainio avustajani ja tyttäresi Aino on saanut auditoijakoulutuksen. Kun siirrymme tutkimaan toimistotyötasoa niin hän on kehittänyt mittarit siihen että liittyykö työtehtävä millään lailla siihen peruspalveluun mitä kyseinen julkisen sektorin palvelu – esmes lastensuojelu tai terveydenhoito tai vanhustenhuolto jne. – tarjoaa. Oikeastaan helpointa on katsoa kaikenlaisten johtoryhmien ja erityistyöntekijöitten kokousten pöytäkirjoja. Niistä huomaa että kokousten sisältö käsittelee vain… vain… Aino, mikä se sun keksimä termi olikaan?

- Akateemisen suojatyön välikatto.

- Joo, niin sehän se oli juu… siis ne käsittelevät vain tuon kyseisen välikaton yläpuolella liikkuvia asioita joilla ei ole suorittavan tason kanssa yhtään mitään tekemistä. Kehitysprojekteja jotka alkavat, jatkuvat eivätkä valmistu koskaan koska uusi projekti tulee jo tilalle, jatkuvia organisaatiouudistuksia, keskinäisiä kyselytutkimuksia, valmistuneitten tutkimuksien postittamista suorittavalle taholle joka ei niitä koskaan edes lue ja tietenkin uusien teoreettisten työmenetelmien esittelyä eli käytännössä neliön esittelemistä pyöränä kerta toisensa jälkeen. Nuo ihmiset eivät oikeastaan edes pese toistensa paitoja vaan puhuvat toistensa paitojen pesemisestä. Joka tapauksessa on käynyt jo ilmi että julkisessa sektorissa on valtava määrä ihmisiä jotka on palkattu aivan turhaan ja joitten vaikutus varsinaiseen työhön on hyvällä tuurilla nolla ja yleensä haitallinen. Kunhan asiaan päästään porautumaan tarkemmin niin täysin turhien tyhjätyöntekijöitten määrä voi olla jopa yli kaksisataa tuhatta.

Suopanki laskeskeli hetken mielessään tuollaisen työntekijämäärän vuosittaisia palkkakustannuksia, päätyi lukemaan herravarjele ja kysyi sitten:

- Mitäs näille tyhjätyöntekijöille sitten tapahtuu?

- Tarpeettomat virat ja toimet yksinkertaisesti lakkautetaan. Työttömänä nämä ihmiset tulevat valtiolle halvemmaksi. Itse asiassa paljonkin halvemmaksi sillä osa tyhjätyöstä on ollut myös selkeästi kansakunnalle haitallista työtä. Vaarallistakin. Esimerkkeinä juuri tuo maahanmuuttoteollinen kompleksi sekä vaikkapa lakkautettu Yle. Samoin kuin hysteerikkofeministien suojatyöpaikat. Sekä yliopistojen yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat lähes kokonaisuudessaan. Kaikki nuo ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa ja samalla nakertaneet yhteiskuntaa koossa pitäviä perinteitä, arvoja ja toimintatapoja. Perheinstituutiosta alkaen. Sen vuoksi näkisin että myös meidän työmme tyhjän etsijöinä ja eliminoijina on erittäin tärkeää. Olemme palauttamassa julkista sektoria ylikoulutettujen suojatyömaasta siihen tehtävään mihin se on alun perin perustettu. Eli välttämättömien peruspalvelujen tarjoamisen kansalaisille.

- Se tulee vielä sanoa että lähimmän viikon aikana me tulemme antamaan julki ilmoituksen että mikäli tyhjätyöntekijät irtisanoutuvat itse, niin heille myönnetään kolmensadan vuorokauden ansiosidonnainen päiväraha. Sen sijaan jos heidät irtisanotaan selvityksemme jälkeen niin kyseinen päiväraha on vain kuusikymmentä vuorokautta ja sen jälkeen siirrytään peruspäivärahalle.

Suopanki hymähti ja totesi:

- Oletan, että tuo ilmoitus saa aikaan irtisanoutumisen aallon.

Ortio hymähti myös ja vastasi:

- Luulenpa, että oletat väärin. Katsos, suurin osa noista tyhjätyöntekijöistä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä varsinaisen työn kanssa. Siksi he olettavat että tottahan heidän pyörittämänsä tyhjän paskan hiertämisen perus-, jatko- ja kertauskurssit ovat oikeaa työtä ja aivan välttämätöntä sellaista.

Kaarlo Suopanki totesi että tuohon ei ole kyllä mitään lisättävää, viimeisteli sämpylänsä, toivotteli voimia työhön ja eloon sekä palasi toimistoonsa. Viiden maissa illalla hän kuittasi päivän tehdyksi ja palaili väliaikaiseen kortteeriinsa. Edessä olisi pari päivää vapaata ja se sattuikin sopivasti sillä hänen poikansa Keijo oli käymässä Helsingissä ja hänen kanssaan olisi mukavaa saunoa ja ehkäpä tupakoida hieman olutta ja whiskyä. Keijo oli ylennyt kansannousun jälkeen nopeasti kapteenista everstiluutnantiksi. Olihan yleisessä tiedossa se, etteivät niin sanotut kissakaulukset olisi saaneet kansannousua aikaiseksi. He olivat olleet poliittiselle eliitille kuuliaita virkamiehiä. Tehtävän suorittivat ne, jotka sodassa komentaisivat komppanioita ja pataljoonia.

Keijo oli nykyisin Lapin Jääkäripataljoonan komentaja ja hän oli ollut Helsingissä jossain sotilaitten tapaamisessa ja yöpynyt hotellissa pari yötä todeten että päivät olivat olleet pitkiä eikä vanhempien luona ollut aikaa käydä. Nyt tapaaminen oli päättynyt, hän oli saapunut vanhempiensa luokse ja Kaarlo kysyi saunassa kun he korkkasivat kylmän oluen:

- Mitäs se sun tapaamisesi oikein koski? Kun ihan pääesikunnassa tapasitte.

Keijo oli hetken hiljaa, otti hörpyn ja totesi sitten:

- Niin… sinähän olet kanssa semmosia miehiä jotka osaa pitää turpansa kiinni. Oletan niin koska sinun kasseistasihan minäkin olen kotoisin.

- Tiedät kyllä.

Keijo otti taas hörpyn oluestaan, oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:

- Tapaamiseen osallistui sotilaita Suomesta, Tanskasta, Norjasta, Puolasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kaikki hallituksiensa valtuuttamana. Lisäksi siihen osallistui sotilaita Ruotsista. Ilman hallituksensa valtuutusta.

- Taidan alkaa hahmottaa kokouksen sisällön.

- Kyllä. Me Suomessa pelastimme maamme. Tanska ja Norja tekivät sen jo ennen meitä. Kaikissa maissa päädyttiin verenvuodatukseen. Mutta onneksi suhteellisen vähäiseen. Baltian maat ja Puola taas säästyivät kaikelta tältä siksi että niitten johto oli aina meitä järkevämpi. Periaatteessa siis kaikki on kunnossa. Mutta käytännössä ei. On olemassa vielä suuri vaara.

- Tarkoitat Ruotsia.

- Kyllä. Ja niin Suomi, Tanska kuin Norja ovat osaltaan siitä vastuussa koska Tanska ja Norja dumppasivat ja me olemme dumppaamassa haitamaahanmuuttajat Ruotsiin joka ottaa ne avosylin vastaan. Ruotsin demografinen kehitys on hälyttävä. Itse asiassa katastrofaalinen. Ei mene kuin parikymmentä vuotta kun ruotsalaiset ovat vähemmistö omassa maassaan. Ja se saa aikaan kaksi uhkaskenaariota.

- Joista ensimmäinen on?

- Valtiollisen konkurssin myötä tuleva kaaos ja anarkia. Haittamaahanmuuttajat ovat pääosin elättejä eikä Ruotsinkaan mahtava talouskone kestä loputtomiin. Mutta jos se kestää liian pitkään, niin edessä on se toinen skenaario.

- Joka puolestaan on?

- Jo ensi vaaleissa Riktika Islamistisk Partiet RIP nousee Ruotsin suurimmaksi puolueeksi. Islamilaiset masinoivat ihmisensä äänestämään. Ja ruotsalaiset on vallannut apatia. Kantaruotsalaisten ennustettu äänestysprosentti on hälyttävän pieni. Ja eihän ruotsalaisilla ole oikein mitään äänestettävääkään sen jälkeen kun ruotsidemokraatit julistettiin laittomaksi. Kyseinen RIP-puolue ei nouse vielä ehdottomaan enemmistöön mutta ajan myötä se sen tekee ja tiedustelutietojemme mukaan se vaatii huomattavaa satsaamista Ruotsin puolustusvoimiin. Nimenomaan niin, että puolustusvoimiin värvätään etnisesti edistyksellistä ainesta. Asevelvollisuuden kautta.

- Taidan ymmärtää. Eli meillä on silloin naapurissamme aseistautuva, aggressiivinen ja ehkä jopa laajentumishaluinen islamilainen valtio.

- Juuri niin. Menee kauan, hyvin kauan aikaa ennen kuin se pystyy toteuttamaan hyökkäyksen naapureihinsa. Ruotsin armeija – islamilla tai ilman – ehdittiin ajaa alas niin totaalisesti. Mutta kyseinen valtio pystyy tarvittaessa tukkimaan sotilaallisesti Juutinrauman. Kiristyksenä. Ja sen vuoksi asia kiinnostaa meidän lisäksemme myös Puolaa ja Baltian maita. Jos kohta nekään eivät muutenkaan halua islamilaista valtiota lähelleen. Tämä on saatana Pohjois-Eurooppa eikä mikään Pohjois-Afrikka. Eikä asia muuten Venäjällekään ole ollenkaan yhdentekevä. Siksi on parasta että hoidamme tilanteen ennen kuin Venäjä päättää puuttua asiaan. Sen osallistumista kun ei kaipaa kukaan.

- Hoidamme tilanteen?

- Hoidamme. Sitä valmisteltiin siinä tapaamisessa jossa olin mukana. Tiedätkös, isä. Siitä toisesta suuresta pohjan sodasta on ammuttu vasta ensimmäiset laukaukset…

42 kommenttia:

Hokki kirjoitti...

Tämähän on mahtava "sarja"!
Loistavaa settiä, Yrjö.
Luin äsken edellisen osan ja aikaisemmat pitää lukea kun ehdin.

Sydäninfarkti lähestyy päivä päivältä kun lukee nykymaailman idioottipäätöksistä. Tärkeää kun menee nukkumaan on, että ei ajattele noita asioita vaan mieluummin joitain futis- tai kiekkokokoonpanoja tulevissa matseissa.
Toimii täälläpäin.

Viimeisen jakson luettuani tuli mieleen että pitäisi jostain ostaa vanha kunnon mankka. Painaa eject-nappia, laittaa sisälle klassinen C-kasetti, lyödä ovi kiinni, painaa play ja rec samanaikaisesti ja lukea varsinkin tämä viimeisin kirjoitus tässä "sarjassa" nauhalle.

Nauhoitusta voisi sitten kuunnella kun makaa sängyssä unta odotellessa.
Vaihtoehtoisesti voisi olla meren ja laineiden äänet, mutta luulen kyllä että nämä sinun tekstisi sanat rauhoittaisivat mieltä kummasti ja enemmän. Jo C-kasetin varsin paska taso saisi mietteet takaisin "to the good old days".

Tässä tosin piilee sellainenkin mahdollisuus, että innostun valtavasti tekstiä kuunnellessani enkä pysty nukkumaan ollenkaan. Suvakkihengessä pitää sitten varmaan viedä juttu rosikseen koska olet Yrjö kiihottanut liikaa.
Tai sitten ei...










Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Hokki, ja kiitokset. Nämähän ovat vain fiktiivisiä tarinoita ja tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Se on varmaa että tulevat sukupolvet eivät muista meitä lämmöllä. Mitä C-kasettiin tulee niin mullahan on vielä semmoset stereot joissa on kasettisoitin ja löytyy myös alkuperäinen Hurriganesin Roadrunner. Taitaa pitää laittaa soimaan.

Krypta kirjoitti...

Hyvä tarina taas kerran, vaikka epäilen, että moista ei lähitulevaisuudessa ole nähtävissä.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa kamaa, menee roska silmään kun lukee, että joillain tahoilla on vielä kykyä toimia!

Olisi hauska lukea, minkälainen joukkorääkyminen kuvatunkaltaisessa tilanteessa tapahtuisi toimittajien keskuudessa. Miten Tampereeen yliopiston toimittajakoulutuksessa reagoitaisiin, miten heitä tuomittaisiin ja miten uusi toimittajakoulutus organisoitaisiin. Ei varmaankaan Tampereelle tai Radanvarsikaupunkiin, vaan ehkäpä jonnekin muualle.

Muuten näissä tämän kaltaisissa tarinoissa olisi kiva lukea mitkä ovat juuri ne ruohonjuuritason ensimmäiset toimet, jossa mietitään isoja liikkeitä. On sitten kyse Reunansyrjän suojeluskuntajoukkojen perustamisesta tai tämän tarinan tapahtumista. Jostain ne lähtee liikkeelle. Kuka uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, kuka toisen, kuka jänistää ja lavertelee utopiajoukoille.

t. Hans Lankari

Hokki kirjoitti...

Olisikohan ollut kahdeksannella luokalla kun minulla kaverin kanssa oli esitelmä Hurriganesista. Oli uusi, nuori musiikin maikka ja antoi meille kympin!
Edellinen, eräs vanha haaska, olisi varmaan antanut vitosen jo aiheen puolesta.

Kirjoitit:

"Se on varmaa että tulevat sukupolvet eivät muista meitä lämmöllä."

Miten niin?
Väittäisin että muistavat meitä nimenomaan lämmöllä.

Pessimismi on ok kunhan on ajan tasolla asioista eikä vaivu depressioon dorkien puuhasteluista.
Ei tämä sota vielä ole hävitty.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle, Hans Lankarille ja Hokille & kiitos kommenteistanne.

Krypta: Kiitokset. Ja joo, ei ole nähtävissä. Ainakaan lähitulevaisuudessa. SIksi minä en nykyisin päivitäkään noita juttuja tiettyyn vuoteen.

Hans Lankari: Kiitokset sinullekin. Kyseisessä tapauksessa joukkorääkyminen olisi tolkutonta mutta kyseisessä tapauksessa sillä ei olisi enää merkitystä. En osaa ennustaa tulevaa mutta se aikaisempi kapina alkoi loppujen lopuksi siitä kun valtiovalta ei pystynyt pitämään enää järjestystä ja ihmiset alkoivat aseistautua. Ja ns. rikastetusta Euroopasta voi todeta että demografia kertoo tulevaisuuden. Elätettävien - vihamielisten sellaisten - määrä kasvaa ja jossain vaiheessa perse aukeaa.

Hokki: Osaa sukupolvemme edustajista ei muisteta lämmöllä. Niitä, joilla on poliittinen-, virka- ja mediavalta. He ovat vastuussa.

Hokki kirjoitti...

Kirjoitit/vastasit Yrjö:

"Osaa sukupolvemme edustajista ei muisteta lämmöllä."

Asia selvä. Ny meni oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina jälleen!

Seuraavaan osaan sopisi Mossad-tyyppinen kotiintuojaorganisaatio maailmalle paenneita broilereita varten A.Eichmannin tyyliin.

Ari

Historix kirjoitti...

Ykällä on tässä kirjoituksessa varsin toivottava kehitys yhteiskunnallemme! Mutta samaan aikaan YLE julkaisee aivan jotain muuta:

"Sudelle ei ole enää vastinetta luonnossa vaan se kuuluu samaan joukkoon kuin jättiläiset, hirviöt ja muut taruolennot. Somessa riehuva susiraivo kenties hellittäisi, kun siitä tehtäisiin rangaistavaa vihapuhetta ja susi-sanan käyttö kiellettäisiin. Susiviha, susipelko – näistä päästään eroon, kun lakataan puhumasta sudesta.

Susi on samanlainen sana kuin neekeri, huora tai mustalainen. Kaikki asiattomia termejä, jotka kielipoliisi saisi raivata kielestämme ulos. Samoin perustein rasistisesta ja mustamaalaavasta susi-nimittelystä pitäisi luopua."

mm. näin oli eräs akateeminen turhakenainen äänessä aamun Yle-uutisissa. Tässä linkki tämän aivoituksen ytimeen: https://yle.fi/uutiset/3-10642455
Tapaus kuuluu ilmiselvästi tyhjätyön karsimisen työryhmälle...

Anonyymi kirjoitti...

Kun tämä logiikka ei ole vahvinpia puoliani, toivoisin, että joku selittäisi minulle seuraavan ristiriidan:

Suomi tarvitsee maahanmuuttoa ja tämähän on fakta, koska poliitikot sen meille kertovat. Vuosia hoettiin, että monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara ja että meillä tarvitaan kipeästi työvoimapulan paikkaajia. No, sitten maahan pölähti yhden syksyn aikana yli 30 000 parhaassa työiässä olevia nuoria miehiä. Noin vuoden päästä kelkka kääntyi kokonaan ja heistä tulikin koko Euroopassa taakka, jota täytyi ruveta jakamaan maasta toiseen vaikka väkisin. Nyt sitten halutaan poistaa saatavuusharkinta EU:n ulkopuolelta tulevilta työntekijöiltä. Eikö meillä ole täällä notkumassa enemmän tai vähemmän laillisesti juuri tätä porukkaa? Miksi halutaan työhaluton ja vaatimattomalla osaamisella varustettu, täysin vieraasta kulttuurista tuleva porukka vaihtaa toiseen samanlaiseen? Mikä tässä on se idea, kun ei oikein aukea?

Rouva Ano

Lemminkäinen kirjoitti...

Vain utunuijat, suvikset, höpönassut, syyntakeettomat ja muuten vain saamaan jääneet kuvittelevat että Pohjoismaat tulevat olemaan automaattisesti turvallisia pikkulintujen lintupönttöjä jatkossakin. Jos aggressiivinen petolintulaji Kalifatus Jihadus saa lisääntyä rauhassa niin turvaisat linnunpöntöt on kohta paskottu ja nokittu palasiksi ja pikkulinnuilta on revitty päät irti, koska Kalifatus Jihadus on ohjelmoitu tekemään niin. Kalifatus Jihadus on tyypillinen häkkilintu jolla ei ole kykyä sopeutua häkin ulkopuolisen elämän sääntöihin. Haluaisin nähdä sen utunuijan, jne., ilmeen, jos käy näin että esimerkiksi Ruotsissa on Kalifatus Jihadus merkannut oman reviirin, lol.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Tarina oli ihan hyvin kirjoitettu skenaario tulevaisuudesta. +70 vuotias naapurin rouva sanoi tässä hiljan että politiikot ovat unohtaneet yhden olennaisen asian, suomalaisessa luonteessa ei ole varoventtiiliä joten tiettyä rajaa ei kannata ylittää. Nyt kun on näitä ahdistelu ja lapsiinsekaantumisia missä viranomaiset joukolla suojelevat leveällä rintamalla kasoisstandartit omaavia huoltovajeen paikkaajia. Mielenkiintoisinta on se että missään yksikään nk. suvakki tai edistyksellisen maailmankatsomuksen omaava ole nostanut mitään meteliä alaikäisten pakolaislasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä näiden varamamien ja setien toimesta. Tai sitten tiedetään totuus että nk. alaikäiset taitavat olla täysi-ikäisiä panomiehiä parhaasta päästä. Mutta jos kolttosteluja katsotaan läpisormien, syyllistetään uhreja ja omaisia ajaudutaan tielle jota Kaarlo Kramsu kuvasi 1877 palkitussaan runossaan: "Ken vaivojansa vaikertaa,/ On vaivojensa vanki/ Ei oikeutta maassa saa,/ Ken sit' ei itse hanki." Voi olla että syntyy vielä meikäläinen versio Volksgerichtshofista eli ruvetaan lukemaan itse nurmeksen lakia. Kaivetaan vielä katajavitsakset ja istutetaan kusiaspesässä tai tulee remmistä. Viikon hupaisimpiin episodeihin kuuluu valtakunnan uhriutuja mustaleijona joka paremmin tuntuu olevan mogadishun mopsi joka joutui siionistinatsien attentaatin uhriksi sai kasvishampparin sijaan pekoniversion.

Anonyymi kirjoitti...

Terve,

ja kiitokset mieltä ylentävästä skenaariosta.

Esittämäsi Ruotsin asiasta huolehtiminen herättää paitsi hirtehistä hilpeyttä myös strategiapelin kaltaista jatkopohdintaa. Ensi vaiheessa, Juutinrauman ja sen lähirannikon turvaamiseksi, pitäsi tuossa tilanteessa ainakin Tanskan ja Norjan - ja miksei myös Suomen, samaa Kalmarin unionia kun ollaan joskus oltu - miehittää Skånen, Hallandin ja Blekingen maakunnat ikään kuin pohjoismaiseksi tai itämerelliseksi protektoraatiksi. Miehitysalueella ei voine toteuttaa Ruotsin kansalaisuuksien purkamisia ja häätöjä kuten suvereenit maat voivat omilla alueillaan. Mutta järjestystä voi parantaa, eikä positiiviseen erityiskohteluun mikään Geneven tms. sopimus velvoita.

Kansallinen ahneus tässä tietysti on myös meikäläisestä näkökulmasta vaarana. Suomen länsirajan työntäminen Kalix-jokeen olisi tietysti luonnonvarojen näkökulmasta houkutteleva ajatus. Valtameriyhteyden varmistaminen on kuitenkin Suomen intresseissä paljon arvokkaampi ja akuutimpi. Tähän projektiin voisi löytyä osakkuusintressiä myös Puolasta ja Baltiasta. Ja ovathan Tsekin ja Slovakiankin meriyhteydet aika lailla Puolan, siis Itämeren, varassa.

Siitä en osaa sanoa juutajaata, mitä sotaliittouma Nato jäsentensä tämmöisestä harrastuksesta sanoisi. Suomea (ja Venäjää) lukuunottamatta kun kaikki intressivaltiot ovat Naton jäseniä.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Voi kauheeeta! Ykä onkin rassisti ja vaskisti. Taitaa olla vielä epävegaanikin!

Ihastuttavan positiivinen kertomus.

Pahoin pelkään, että kuiten se näkemäni paha/ enne/toiveuneni osoittautuu enneuneksi. Toivon todella, että blogistin visio käy toteen.

Ei mulla muuta.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoin vielä Hans Lankarin esittämään kysymykseen mm. toimittajakoulutuksen uudelleen organisoinnista.

Kysymys on hyvä, mutta focukseltaan ja muotoilultaan vähän rajoittunut. Kysymys on nimittäin koko tieteelliseksi itseään kutsuvan koulutuksen JA tutkimuksen - siis yliopistolaitoksen - järjestykseen palauttamisesta. Yliopistomaailmalle pyhää on tieteen autonomia. Siis tieteellisyyden määrittelevät tiedeyhteisön sisällä kasvaneet itse - vertaisarvioinnilla ja ties millä. Tähän ei pidä puuttua, muuten voivat professorit suuttua. Ja olisi se noloa ns. maallikon mennä pistooli vyöllä sanelemaan tiedemiehille, mikä on oikeaa tiedettä ja tieteellistä koulutusta, mikä ei.

Maallikon - myös maallikoiden hallitseman yhteiskunnan - voima on ostovoima. Ehdottaisinkin, jos todellinen tilaisuus tulisi, että yliopistot yksityistetään. Helsingin Yliopisto - e. Keisarillinen Aleksanterin-yliopisto, o.s. Kungliga Akademin i Åbo - pitäisi varsinaisesti valtion toimesta säätiöittää. Muut tasavallan yliopistot taitavat olla alunperin säätiöpohjalta lähteneitä yksityisiä, joiden säätiöt voidaan erillislailla palauttaa, ja valtiollistamisen yhteydessä valtiolle kaapattu säätiöpääoma palauttaa pesämunaksi.

Totta kai valtion yhä pitää rahoittaa perustutkimusta ja yliopisto-opetusta. Uudessa "emptor"-asemassa valtio voi kuitenkin määrittää kriteerit, millaista tutkimusta/opetusta se haluaa ostaa. En lähde tarkemmin määrittelemään esim. väitöskirjojen ym. opetussuunnitelmien laatua koskevia kriteerejä, jotka tulisi kelpuuttaa. Totean vain, että tuossa asetelmassa sellaiset voidaan asettaa. Opetusministeriön piirissä tulisi näin ollen olla jokin sivistyksen ostoasiamies, tarvitsemiensa avustajien (ostolautakunta, valmistelijat), joka pystyisi toimeksiantonsa perusteella määrittämään rahoitusta hakevan laitoksen tieteellisen laadun ja tuloksellisuuden. Nykyisissä olosuhteissa ehdottaisin tieteen ja akateemisen sivistyksen ostoasiamieheksi esim. Jukka Hankamäkeä. Hänellä kun vaikuttaa itsellään olevan riittävä sivistyksellinen ja tieteellinen intohimo, joiden perusteella voi tehdä ostopäätöksiä veronmaksajien puolesta.

Vaan jotenkin näin tää homma pitäis tehdä. Mielestäni.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

https://www.henrymakow.com/2019/02/Paying-to-be-Dispossessed-Replaced.html

Mediavaltaa Kanadasta,se traffic stop-linkki kannattaa vilkaista,aika "cuckya" menoa

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kainuunjoen pohjoisranta on kansallisesti oikea länsirajan paikka. Itärajan minimi laatokalta syväriä pitkin ääniseen ja vienanlahteen. August Ahlqvist esitti 1860 "Suomen Valta" eli "Nouse, riennä Suomen kieli" runossaan " Äänisjärvi, Pohjanlahti,/ Auranrannat, Vienansuu,/ siin' on,suomalainen, mahti,/ jok' ei oo kenenkään muun." Vaikka Oskar Merikanto sävelsi 1902 uuden sävellyksen niin alkuperäinen lauletaan Deutchlandliedin sävelellä. Eli Väinältä Väinälle.

QroquiusKad kirjoitti...

Tästä jälleen kerran niin loisteliaasta fiktiosta en tällä kertaa löytänyt kuin yhden kohdan, jossa oli tiettyä epärealismia:

miten se Ruotsin Kalifaatti muka pystyisi sulkemaan Juutinrauman niin, ettei sitä avattaisi samantien yhteisitämerenmaisella meri- ja ilmavoimien Joint-operaatiolla (kuten nykyään on muotia sanoa), joka hiljentäisi äbäläwäbälän laajoilta alueilta Ruotsin lounaisrannikolta?

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

"Haittamaahanmuuttajat ovat pääosin elättejä eikä Ruotsinkaan mahtava talouskone kestä loputtomiin."

Olisko tässä alku? https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-talous-vajoaa-silmissa/

Anonyymi kirjoitti...

Ainiin,

jatkoa tiedepolitiikka-avaukseeni.

Tietenkin yliopistojen valtion ulkopuolinen rahoitus pitää saattaa läpinäkyväksi. Jos joku ulkomailta syötettävää poliittista agendaa tarjoileva taho (kuten Open Societies-säätiö/Sorosz Györgi) on rahoittanut yliopistoa, tämä on esitettävä selvästi. Jos tuo rahoitus on vaikuttanut tutkimukseen tai opetussuunnitelmaan, valtion rahoitus pitää katkaista. Ja siinä tapauksessa tutkintojen myöntöoikeus pistettävä syvälliseen harkintaan.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, mikä juttu. Jos toi tapahtuisi niin Euroopasta (ja Suomesta) tulisi taas turvallinen paikka elää, varsinkin nuorille tytöille. Näin "aatumaisesti" puhuen päästäisiin sakkaväestä eroon.

Bloggaukseen sopinee tämä ranskalainen dokkari Valko-Venäjästä vai pitäisikö pikkuilkeämmin todeta jotta Valko-Neuvostoliitto? Kavereiden kanssa on tullut pohdiskeltua monta kertaa mitä Venäjästä ja Valko-Venäjästä tulee, kun aika jättää näiden maiden johtohenkilöistä, tavalla tai toisella?

Dokumentin lopussa soi taustalla neuvostoaikainen biisi Sacred War, kaikessa mahtipontisuudessaan ihan hyvä sävel, vaikka sanoitus onkin lievästi sanottuna "mielenkiintoinen". Videolla näykyvä patsas sijaitsee Mamajevin kurgaani-kukkulalla, jossa käytiin todella katkeria taisteluita 1942-1943 silloisessa Stalingradissa. Jostain opuksesta olen lukenut, että tuo kukkula on ns. kyllästetty tykistön ja krh:n kranaatinsirpaleilla sen verran runsaasti, jotta jos kävelee metallinpaljastimen kanssa sen ympäristössä niin se piippailee koko ajan. Nythän se paikka näyttää mitä idyllisemmältä ruohoviheriöltä, jossa pitää vaikkapa piknik...


- Soomepois Eestist -

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Historixílle ja miksei muillekin:

SUOJELKAA SUOMALAISTA SUTTA !

Viime aikojen kestoaiheita viestimissä on ollut susi. Sen liikkeitä
ja tekemisiä on kauhisteltu oikein kauhistelemasta päästyäkin.
Kun jotakin asiaa tarpeeksi kauan ja tarkoituksella lietsotaan, terve järki joutuu väistymään paniikin tieltä. Ihmisten joukkokäyttäytyminen saa hysterian muotoja, jolloin asiaperusteet viimeistään häipyvät taka-alalle, valitettavasti.
Aikamme suomalainen näyttää muutenkin yhä enemmän olevan hetkellinen, pinnallinen, sensaatiohaluinen ja -hakuinen. Tähän maaperään uppoavat hyvin herkästi lehtien kohuotsikot susien pahuudesta ja ilkeydestä

Susi on saanut kuulla kunniansa ja sen päätä on vaadittu vadille nimilistoin, kampanjoin ja vetoomuksin. Susiparka on saanut päälleen kaiken sen alkukantaisen, myyttisen raivon, pelon ja vihan, jota vain voi ihmismielen syvyyksistä löytyä. Tappolupia pitää saada lisää, ja jos ei saada, niin…

Nykyinen noin 130 - 150 sutta koko maassa on hälyttävän paljon alle sen rajan, jossa
kanta surkastuu ja heikkenee geneettisesti. Jostain kumman syystä
susikanta on viime vuosina laskenut jatkuvasti; syytä ei muka tiedetä, vaikka jäljet johtavat sylttytehtaaseen.

Koska Länsi-Suomessa susi ammuttiin sukupuuttoon jo 1800-luvun loppupuolella, eivät ihmiset ole nähneet susia kolmeen - neljään sukupolveen. Sutta ei ole mielletty enää kuuluvaksi Suomen luontoon, vaikka se jos joku on alkusuomalainen, aitosuomalainen ja asunut täällä jo paljon ennen “Susiluolan” mahdollisia asukkaita.

Meidän sukupolvellamme ei ole oikeutta hävittää kaikkea luonnon monipuolisuutta eikä ulosmitata kaikkia luonnonvaroja tulevien sukupolvien kustannuksella. Jos mikä hyvänsä eläinlaji hävitetään sukupuuttoon (tai pakotetaan se sukurutsauksen syöksykierteeseen), sitä ei enää ole eikä sen asuinsija sitä enää tunne.

Jokunen vuosi sitten ajelin myöhäisenä kevätiltana metsäautotietä pitkin, kun näin yhtäkkiä autoni valoissa, noin 50 metrin päässä, hopeanharmaan hallavan suden. Siitä ei voinut erehtyä! Katsoimme toisiamme noin kolmen sekunnin ajan, kunnes susi kääntyi tieltä metsän pimentoon. Ei hätäisesti, eikä paniikissa, vaan rauhallisesti, jopa arvokkaasti…

Minä puolestani jatkoin matkaani miettien: “Olen nähnyt jotain sellaista, jota vain harva suomalainen on nähnyt” !
Annetaan siis Suomen susille rauha, ja rauhoitutaan itsekin!
Ne ovat olleet täällä jo kauan ennen meitä.

Becker kirjoitti...

Toivottavasti tämä tarina muuttuu todeksi jollain aikavälillä. Saattaa olla etten enään ole näkemässä sitä, sillä ihmisten viisastuminen on aika hidas prosessi. Tämä tullaan ikävä kyllä näkemään seuraavissakin vaaleissa, pelkään pahoin. Katsellaan miten Ruotsissa kävi. "Kohtalonvaalit" muodostuivat kohtalokkaaksi. Entistä hullummat istuvat puikoissa ja uhkaavat jo nyt korkeiden verojen korotuksilla ja mamujen lisä maahanmuutolla.
Sekopää pääkanisteri mölyää että teemme Ruotsisita vieläkin turvallisemman. Ja kansa äänestää....

Jaahas, Berner jättää politiikan Suomessa. Jotain iloistakin tähän harmaaseen arkeen. Menee SEB pankille Ruotsiin hommiin ja pääsee istumaan Wallenbergin polvelle. Istuu varmaan pian myös Bilderberg kokouksissa ja jos säkä käy niin pääsee Trilateraalisen komission jäseneksi.Pääsipä oikein hillotolpalle.

Mutta jäihän meille vielä tuo Johanna Suurpää jonka ansiosta meillä on Somalit, Demlalainen oikeusjärjestelmä ja nyt Vihapuhetuomioiden aktiivi. Että kyllä voi joku ämmä saada paljon tuhoa aikaiseksi jos sen annettaan tehdä tuhoa.

Katsokaas tätä kuvaa:
https://yle.fi/uutiset/3-10653293
Jotenkin se on perverssi, Kafkamainen. Missään muualla maailmassa ei varmaan ole vastaavaa. Valtavat, jopa puolimetriset paperiröykköt täynnä jotain hallinnollista kapulakieltä. Kuka noi kaikki lukee - no ei kukaan. Miksei tuota tekstimäärää ole digitaalisessa muodossa. Kuvitteleeko kansa että heidän asioitaan hoidetan jotenkin paremmin noiden röykkiöiden avulla. Kaksinaismoralistista teatteria joka osaltaan näyttävästi kertoo miten pykälähullu hallinto Suomessa on. Mihinkähän nuokin säilötään sillä tuo kopiopaperi ei kelpaa edes hanurin pyyhkimiseen ja sitäpaitsi ne ovat jo täynnä sitä itseään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Hokille, Arille, Historixille, Rouva Anolle, Lemminkäiselle, Patelle Pankavaarasta, Achtungille, Pyssymiehelle, Anolle, Qroquius Kadille, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Soomepoisille Eestist, Terho Hämeenkorvelle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Hokki: Joo. Saattaa tosin olla että seuraavat sukupolvet ajattelevat meitä vain yhtenä joukkona. Toivottavasti muistavat että jotkut sentään yrittivät.

Ari: Kattoo sen jatkon kanssa sitten. Broileri Bernerhän se siirtyykin hillotolpalleen.

Historix & Terho: Tyhjätyötä todellakin ja newspeakia myös. Mutta toi naikkonen tuntuu olevan ihan tosissaan. Ja häneltä unohtuu se seikka että ”metsän koira” ei ole uhanalainen vaan se elää elinvoimaisena Suomesta Vladivostokiin. Ei sutta kiinnosta onko se suomalainen vai venäläinen susi. Ja olen kyllä Terhon kanssa samaa mieltä että ei sen kanssa mitään tappohysteriaa kannata kehittää. Mutta ei sitä kannata liikaa totuttaa asuttuihin alueisiin. Meillä vaan on niitä kunnon korpia aika vähän. Tuolla Itä-Karjalassahan niitä on huomaattavasti enemmän. Henkilökohtaisesti minulla ei ole minkäänlaista halua ampua sutta, ellei se uhkaa suoranaisesti koiraa. Mutta tuon susi-sanan kieltäminen kuuluu vuoden typerimpiin ehdotuksiin.

Rouva Ano: Ei se idea aukene kenellekään muullekaan. Kai se on niin että kun tietty rakennelma on tehty valheen päälle niin sen päälle kasataan lisää valhetta ja toivotaan että se menee läpi.

Lemminkäinen: Ja kaiken lisäksi tuo on tehty tietoisesti ja vapaaehtoisesti.

Pate Pankavaarasta: Kyllä tuo naapurin rouva on oikeassa. Sata vuotta ja risat sitten olivat suomalaiset silloinkin lauhkean ja rehellisen tsuhnan maineessa. Ja kuinka sitten kävikään? Mitä tulee tuohon länsirajaamme niin meillähän kävi huono tuuri. Aleksanteri I:llä olisi ollut sauma laittaa raja lännempään ja silloin Kiiruna olisikin Suomen.

Achtung ja Qroquius Kad: Tarinahan saattaa jatkua joten en kommentoi tässä vaiheessa sen enempää.

Achtung: Esittämäsi vaihtoehto on yksi mahdollisuus. Luulisin, että kovat tieteet ovat säilyneet politisoitumatta.

Pyssymies: Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa mutta hyvien vaihtoehtojen määrä käy koko ajan vähemmäksi.

Ano: Kiitos linkistä.

VNV: Tuossa on selvä varoitus. Ja elätettävien määrähän kasvaa jatkuvasti.

Soomepois: Turvallisen yhteiskunnan vaatiminenhan on nykyisin likimain rikollista. Kiitokset linkeistä.

Becker: Joo, Ruotsin linja naulattiin taas neljäksi vuodeksi ja maa lähestyy koko ajan Libanon-kynnystä. Ja jokseenkin kuvaavaa että Berner lähtee tuhotyönsä tehtyään juuri Ruotsiin. Tuo Ylen kuva oli kyllä, no, kuvaava.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Näinhän se tulee tapahtumaan.

No kun kerran projekti on sujunut noinkin hyvin, niin ehkä olisi myös hyvä harkita suhteiden normalisoimista itänaapurin kanssa.
He pystyvät tarjoamaan tuomituille kotouttavaa puuhastelua ja virkistävää leirielämää. Hehän ovat leirittäneet Laps-suomia aiemminkin. Nykyäänhän ne leirit ovat lähes autioina virkistysalueina.
Alettaisiin käydä kauppaa kuin silloin ennen, meiltä työvoimaa heille, heiltä edullisia raaka-aineita meille, jotka jatkojalostaisimme raaka-aineet ja myisimme heille heidän mielestään hyvin edulliseen hintaan.
Nyt tarvitaan neuvottelukykyisiä valtio- ja kauppamiehiä valtiokauppamiesten sijaan!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo. Nuo Venäjän-pakotteethan ottavat tosiaan enemmän osumaa Suomeen kuin Venäjään.

Becker kirjoitti...

Tää on kanssa niin saatanan järjetöntä. Meillä on varakas rajanaapuri jonka kanssa ollaan totuttu käymään kauppaa ties kuinka kauan, mutta kun pitää nuolla Brysselin persettä niin koko kansa kärsii poliittisen aatelin tekopyhyydestä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Venäjä pakotteista pitävät suurinta meteliä ne jotka eivät ole venäjän rajanaapureita. Toisaalta mama Merkeleen on hyvä muistaa että jos keskisessä euroopassa kuten saksassa on talvella joskus viikko toista noin -10 - -15 astetta pakkasta ja kaasuputkessa yllättävien huolto- tai häiriötilojen takia putoaa paine niin pahuksen paljon palelevia äkäisiä entisiä CDU/CSU:n kannattajia. Tosin talvisaikaan meillä ollaan riippuvaisia tuontisähköstä, -kaasusta ja -öljystä eikä oikein kärsisi tulla häiriöitä tuontiin tai siperia opettaa meitäkin paljon tehokkaammin kuin mikään naamakirja. Toisaalta onhan meillä osaamista sosiaalisessa mediassa esim. kokoomus voisi värvätä teemu naattorin tekemään vaaliriimejä.

vieras kirjoitti...

Huomasiko Ykä että Junes ja Tiina saivat syyttämättäjättämispäätöksen siitä parin vuoden takaisesta "kylttirikoksesta"? Joku suvakki oli tehnyt kylteistä nimettömän ilmoituksen poliisille ja siitä alkoi tutkinta ja syyteharkinta. Kuulusteluissa Junes ja Tiina varmaan läpällä tunnustivat syyllistyneensä kaikkiin mahdolliseen rikoksiin. Silti syyttäjä jätti syytteen nostamatta. Junes arveli syyksi sen että syyttäjä taisi tuumia että "mitä vittua mä just luin" kun luki esitutkintapapereita.

Oliko syyttäjä (sala)nuiva vai muuten vaan tajusi että Junes ja Tiina trollasivat noilla kylteillä? Syyttäjä ehkä päätteli että jos joku tahallaan tunnustaa kaiken ja pistää pelleilyksi niin ei sitä viitsi pistää syytteeseen, etenkään kun ei todisteita löytynyt edes kahden vuoden täikammalla etsimisen kanssa. Jos nostaisi syytteen niin Junes ja Tiina jatkaisivat trollaamista tuomioistuinkäsittelyn aikana, eikä syyttjäjä halunnut nolata itseään parin kylähullun takia?

Suvakeilla varmaan kärähti sulkakkeet päässä kun kuulivat syyttämättäjättämispäätöksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Sudesta: Joskus 70-luvulla meilläpäin teki susi paluuta, pesikin peräti. Hävisi sitten yllättäen, noin vain, Nacht und nebel.

Mettämies saa yleisen viisauden mukaan vain kerran eläessään hyvän koiran, koiran jossa geenit natsaavat, koulutuksessa ei munita, homma menee muutenkin kuin elokuvissa. Koiran, joka on suunnaton apu jahdissa, kiva kveri ja rakas lemmikki. Tämmöistä koiraa ei mielellään syötä susille.

Silloin ammaoin suuri osa mettämiehistä oli sodan käyneitä karskeja ukkoja. Konstikin oli tiedossa: kiväärillä kokovaipalla, raskaalla, suolille. Luoti menee läpi, eikä loydy ikinä rikoslabran ihmeteltäväksi. Susi menee kuin viitamaan susi muutaman päivän, menee piiloon potemaan ja kuolee piiloonsa. Jonnekin 200 - 500 kilometrin päähän.

Karu temppu ja karu kuolema, vaan menepä ja avaudu mettämiehelle suden oikeudesta syödä lasten rakas lemmikki, kiva eräkaveri ja ko. mettämiehen uran lahjakkain koira. Et ehkä saa kovasti ymmärrystä.

Kyllä kansa tietää: susi pn pirun koira, karhu on ihmisen veli, taivaasta kultaketjuin keskeemme laskettu. Elikoissa on eroja kuten viineissä mainosmies sanoisi.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Patelle Pankavaarasta, vieraalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Becker & Pate: Olette oikeassa. Venäjän kauppa on ollut Suomelle tärkeää ja näihin pakotteisiin alistuminen kertoo oikein hyvin sen, että Suomi ei ole enää itsenäinen valtio vaan pelkkä Brysselin läänitys.

vieras: Huomasin joo. Tässä oli varmaan kyseessä ns. tuurin nakki sillä joku toinen syyttäjä olisi saattanut panna myllyn jauhamaan. Sellaisiakin varmasti löytyy. Jotenkin vaan tympii tää nykymeininki eli kun joku loukkaantuu jostakin niin siitä pitää tehdä välittömästi rikosilmoitus.

Pyssymies: Minulla kyllä jäisi tuommoinen laukaus ampumatta – kun meneehän se jo rääkkäyksen puolelle – enkä tunne sutta kohtaan sinänsä mitään vihaa mutta selvää on että jos se koiraa uhkaa niin silloin ammutaan tappava laukaus ja pidetään suut kiinni. Tiedän omastakin kokemuksesta että jos metsästyskoira joutuu susien kanssa tekemisiin niin sehän ei todellakaan kauan vanhene. Tuossa yksi esimerkki:

http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/260/

vieras kirjoitti...

Jossitellaan. Jos olisin lakimies-persu, ja Halla-aho valitsisi minut sisäministeriksi tai oikeusministeriksi niin valitsisin Juneksen ja Tiinan erityisavustajiksi.

Ulkomailta: Italiassa Lega puolue on tuplannut kannatuksensa vaalitulokseen nähden. Hommasssa joku arveli että jos haluaa pelata riskillä niin heivaa Viiden tähden liikkeen (M5S) hallituksesta pihalle ja ottaa tilalle Italian veljet (FdI), sitten hajottaa parlamentin ja pidetään uudet vaalit, ja muodostetaan hallitus Legan ja FdI:n sekä muiden porvarikoalitioon kuuluvien kesken. Siinä olisi hyvä jos pääministeriksi Matteo Salvini ja sisäministeriksi Giorgia Meloni.

Meloni voisi ottaa nämä mukaan puolueensa ministereiksi, mutta miten on lainmukaisen kelpoisuuden kanssa....

https://www.facebook.com/giorgiameloni.paginaufficiale/photos/a.10151958645677645/10156936766007645/?type=3

https://www.facebook.com/giorgiameloni.paginaufficiale/photos/a.10151958645677645/10156726024312645/?type=3

https://www.facebook.com/giorgiameloni.paginaufficiale/photos/a.10151958645677645/10156494824567645/?type=3

https://www.facebook.com/giorgiameloni.paginaufficiale/photos/a.10151958645677645/10155813840237645/?type=3

Anonyymi kirjoitti...

Niillä vanhoilla jermuilla oli tylympi asenne, viis vuotta kuolemanpelkoa ja tappamista takana. Yks susi ei paljoa hetkauta, jos on viisi vuotta telonut ihmisia. Menettelyn kertoi minulle vanha rajajääkäri, joka myös kertoi mitä tehtiin siviilejä tappaneille partisaaneille. Ei armoa, eikä armoa susillekaan.

Ongelmana oli kans, että jos koiraa uhkaavan suden ampui ja raato löytyi siitä tuli heti ykkösuutinen ja polliisin piti asiaa tutkia. Eikä syötyä koiraa mitenkään korvattu. Lisäksi jos metästä kuului pamaus suuntasi paikalle helposti päivystävä esivihreä, kylähullu stallari siis. Tästä on sikäli kokemusta, että mulla oli tuliasema ja maalialue kilometrisen hakkuuaukon laidassa ja sinne ilmestyi yks kylähullu aika usein mussuttamaan. Minulla oli siis maanomistajan lupa ja itseasiassa metsästysseuran riistanvalvojan valtuudet, ja tietysti lupa ammuskella. Ja oli mulle kerrottu mitä sudelle pitää tehdä jos sen näkee. No, enpä nähnyt.

Idea oli vähän siihen suuntaan, että kun mettämies kävi hirviä/lintuja/marjoja tiedustelemassa koiran kanssa, niin kylmättiin saman tien norkoilemaan ilmestynyt susi. Jos koirasta kiinnostuneen suden olisi laillisesti sanut tappaa, olisi se tapettu siihen paikkaan. Sudet olisivat kenties oppineet karttamaan koiria. Nyt ei tieto kulkenut susien kesken, raato olisi pelottanut ja selventänyt asiaa. Susi on älykäs eläin.

Itärajan tuntumassa hoitelivat ongelmaa jäähdytysnesteellä maustetulla jauhelihalla. Se on vielä karumpi metodi: etyleeniglygoli tuhoaa munuaiset. Kuolema tulee hi-taas-ti, hyvin hitaasti. Emot muuten kantoivat ko. lihaa pennuilleen. Emo ja pennut kuolivat. Lauma hajosi.

Karhuja taas ei kukaan vainoa ja vihaa, paikalliset mettämiehet suojelevat, mm. mökkeihin - tyhjiin - murtautuneesta olivat ihan hipihiljaa ja saivat mökkiläisetkin olemaan meuhkaamatta.

Enkä minäkään tuossa parinsadan metrin päässä kannon hajottaneesta karhusta ole melunnut. Polun vieressä kantoa tutkiessa kun lenkkeilijät kyselivät kerroin mäyrän olleen asialla. Ei ihmisiä pidä pelotella.

Selvensi Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Susikeskustelun viime kommentteihin täsmäkommenttini: Paskmahasta läpiammuttu susi tekee pyssymiehen kuvaamalla tavalla, jos se on yksinäinen, reviirin perustelemista tunnusteleva yksilö. Meidän nurkille on nyt pesiytynyt jo kaksi-kolme laumaa ihan 50 km säteelle. Sillä perusteella, mitä luulen tietäväni koiraelukoiden laumadynamiikasta, luulisin laumaan kuuluvan suden tuossa tilanteessa hakeutuvan laumansa seuraan. Lauma kattelee vähän aikaa, toipuuko kaveri. Jos toteavat, että ei toivu, tappavat ja kenties syövät sisaruksensa/jälkeläisensä. Alfanartun tai -kollin tappaminen varsin todennäköisesti hajoittaa lauman, mistä seuraa, että uusia laumoja pesiytyy nurkille useampi, ja susikanta ei kun kasvaa.

Lenkkeillessäni iltapimeillä koirani kanssa tämä toisinaan on hyvin levoton ja haluton kulkemaan mukana. Pidän selvänä, että se aistii susien läheisyyden. Pidän mukana .22 -pienoisrivollia. Jos tosipaikka tulisi, ei tuolla aseella saisi kuitenkaan varmaa ja välitöntä Endlösungia aikaan. Joten strategiani on pyssymiehen esittämä vioittaminen. Ihmisen moraalia voitelevana lohdutuksena ajattelen, että ehkä tähän joutuvan suden "sielu" ei pidä kohteluaan "henkilökohtaisena" kidutuksena, josta vaatisi minua tilille mahd. tuomiopäivänä. Eiväthän nekään mitenkään tunnontarkasti huolehdi saaliseläintensä tappamisesta ennen syömään ryhtymistä. Havaintoja on useista valkohäntien ja lampaiden elävältä syömisestä. Nothing personal, just business, kuten Kummisedässä tokaistiin.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vieraalle, Pyssymiehelle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

vieras: Taitaa vaan olla niin, että perussuomalaisilla ei ole vielä mitään asiaa hallitukseen. Eikä sinne kiilapojaksi tietysti kannata mennäkään. Nuo mainitsemasi italialaiset ovat meitä huomattavasti edellä.

Pyssymies & Achtung: Toki minä nuo jutut tiesin jo ennestään. Samoin tiedän että luonto on julma eikä siellä tunneta termiä ”puudutus”. Totesin vaan että minusta ei olisi ampumaan sellaista laukausta.

En muuten viitsisi puhua susista ja partisaaneista samassa lauseessa. Susi on vaistojensa varassa elävä luontokappale. Ne paskiaiset taas jota ampuivat suomalaisia siviilejä – nuorimpana kolmivuotiaan lapsen – tekivät sen täysin tietoisesti. Pohjoisessahan niitä jahtasi Osasto Sau joka ei pahemmin vankeja ottanut. Sanoi ne kuuluisat kansainväliset sopimukset mitä tahansa niin ne ryssät saivat, mitä tilasivat.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Mielenkiintoista keskustelua tuo susien kanssa integroituminen. Minä voisin ampua sutta mahasta läpi, koska minut tunnetaan melko huonona ampujana. Korvaan tietysti sanoisin tähdänneeni.
Mutta vanhusta en jättäisi heitteille saati nälkään tappaisi. Lasta en panisi enkä ketään raiskaisi. Nää on niitä Arvopohjia, kait.

vieras kirjoitti...

Ei se hallitukseen meno eikä siellä pysyminen ole itsetarkoitus. Hallitukseen ei kannata mennä hinnalla millä hyvänsä eikä siellä kannata pysyä hinnalla millä hyvänsä. Tiedetään miten käy jos näin tekee.

Sanotaan että "vain hallituksessa voi vaikuttaa". Mitä se tarkoittaa? Se voiko hallituksessa vaikuttaa, riippuu hallitusohjelmasta ja ministerinsalkuista. Jos neuvoteltu hallitusohjelma on huono ja tarjotut ministerinsalkut eivät tue puolueen tavoitteita niin ei silloin kannata hallitukseen mennä. Hallitukseen ei pidä mennä pettämään lupauksia vaan mieluummin menee oppositioon.

Hallitukseen kannattaa mennä vain silloin jos hallitusohjelma vastaa tarpeeksi paljon vaaliohjelmaa ja jos saa oman vaaliohjelman toteuttamiselle keskeiset ministerinsalkut. Vain silloin. Siksi pitää tehdä itselle selväksi mistä ei tingitä milliäkään. Kompromisseja voi tehdä toissijaisista asioista joilla on enemmän merkitystä muille. Oman ehdottoman tavoitteen voi saada läpi myös vaihtokauppana. Tarkoitan tämmöistä: "Me suostumme tukemaan pääministeripuolueen talous- ja verolinjauksia jos pääministeripuolue suostuu tukemaan meidän maahanmuuttolinjauksia."

Tärkeintä on saada niin hyvä vaalitulos kuin ehtii ja jokaisesta vaalipiiristä edustajia valituiksi. Vaalituloksella on vaikutusta siihen
- voiko tehdä itse välikysymyksiä (min. 20 edustajaa)
- montako edustajaa mihinkin valiokuntaan
- puoluetuen suuruuteen

Politiikassa on tärkeää miten asiat näkyvät ulospäin. Siksi on osattava pelata tunteilla, mielikuvilla ja vaikutelmilla. Ei kannata heti omin päin jättäytyä oppositioon. Propagandasyistä kannattaa ensin tarjota valmiutta osallistua hallitukseen mutta vain jos ehtoihin suostutaan. Ei muuten. Tällöin muut joutuvat kiemurtelemaan ja torjumaan persut. Tällöin torjutuksi tulemisen pitäisi osoittaa johtuvan muista eikä persuista.

Joskus saa tavoitteita toteutettua paremmin toimimalla tukipuolueena vähemmistöhallitukselle, kuin että olisi varsinainen hallituspuolue. Persut voisivat tarjoutua tukipuolueeksi vähemmistöhallitukselle, silleen Tanskan mallin mukaan. Muut ei varmaankaan suostu siihen. Sekin pitää osoittaa johtuvan muista eikä peruista.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä härvelistä ei tullut suomeksi oikein mitään tuloksia:

https://en.wikipedia.org/wiki/Wolfsangel

QroquiusKad kirjoitti...

Wolfsangel on suomeksi susionki. Tuolta löytyy vähän juttua:

http://www.tunturisusi.com/susijahdit.htm

Off-topic:
mikä mahtoi olla Antti Rokan hyvän ystävän Suen Tassun oikea etunimi?

Anonyymi kirjoitti...

Tassu vois olla vaikka Tauno tai Taneli, tahi Taavetti. Mikä ettei Tapani, joka Karjalaks vääntyyp' tavvaimmi Tepoks'

Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Vieraalle, Anolle, Qroquius Kadille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Kai se on niin että meillä on sellainen vanhanaikainen arvopohja ja tiedostavilla ihmisillä muodikas nykyaikainen Arvo Pohja.

Vieras: Totta nuo maininnat mutta selväähän on että persut ovat 2019 – 2023 eduskunnassa täysin eristyksissä. Paikkaluku ei vielä riitä. Ehtiihän siinä opetella oppositiotoimintaa sillä eihän Suomessa ole ollut kansallismielistä eduskuntapuoluetta kuin vasta kesäkuusta 2017.

Ano, Qroquius Kad ja Achtung: Qroquius Kadhan tuon jo linkittikin. Aikas lailla raaka vehje. Ja Tassun etunimeä ei ole tosiaan mainittu missään. Voisiko se olla Taisto?

vieras kirjoitti...

Persut ovat varmasti oppositiossa seuraavam vaalikauden. Persujen omaan tilanteeseen nähden huipputulos olisi siinä jos kannatus ylittäisi 15 prosenttia ja saisi yli 30 kansanedustajaa. Kyse on siitä miten kovaa oppositiopolitiikkaa se osaa tehdä. Mitä enemmän kansanedustajia, sitä enemmän painoarvoa. Siitä on hyvä tavoitella nousua ylemmäs.

Seuraava vaalikausi menee myös siinä että persuissa vielä olevia uuvatteja ja uuvattihenkisiä savustetaan ulos piireistä ja paikallisyhdistyksistä. Jos Teemu Torssonen valitaan puoluesihteeriksi niin hän on sopiva lakaisemaan luutaa. Se olisi hyvä näpäytys keskisuomalaisille jotka torppasivat hänen vaaliehdokkuuden.