KEKKOSLOVAKIALAISEN VUOSI OSA II

Siirrytäänpä hetkeksi egokapinoivasta nykyhetkestä takaisin Kekkoslovakiaan ja kekkoslovakialaisen vuoteen. Ensimmäisessä osassahan Kekkoslovakiaan ehti tulla kesä ja mukulat pääsivät kesälaitumille. Olihan kesäloma toki aikuisillakin mutta silloin ei vielä automaattisia lomarahoja tunnettu. Vuodesta 1971 eteenpäin tunnettiin lomaltapaluuraha jonka keksi ensimmäisenä Metalliliitto. Rahalla pyrittiin varmistamaan että heput tulivat silloin pitkään jatkuneen lakon ja myöhemmin lomiensa jälkeen takaisin firmaan töihin eivätkä lähteneet muualle, ts. silloin Ruotsiin.

Tuohon aikaanhan Kekkoslovakiassa oli kaksi suurta muuttoliikettä. Muutettiin maalta kaupunkeihin ja maasta Ruotsiin. Pahimmillaan Ruotsiin muuttajia oli nelisenkymmentätuhatta vuodessa. Mainittakoon että muuttajat eivät sanoneet asylum ja siirtyneet elatusautomaatin piiriin perseilemään ja uhriutumaan, vaan työvoimapulaa kärsivässä Ruotsissa tsuhnat menivät suoraan liukuhihnalle hommiin ja heistä tuli saman tien ruotsalaisen yhteiskunnan nettoveronmaksajia.

Ruotsista tultiin sitten lomailemaan kotimaahan svedurekkarivolvoilla mutta lomailtiinhan sitä kotimaassakin ihan suomalaisilla rekkareilla. Tuohon aikaan ei harrastettu niin paljon ulkomaan matkailua kuin nykyisin vaan liikuttiin kotimaassa autolla ja yövyttiin teltassa leirintäalueilla. On tullut nulikkana oltua itsekin moisilla reissuilla ja ne ovat olleet kovasti mukavia. Oltiin teltoissa ja tehtiin priimuskeittimellä hernesoppaa tai makarylliä & lihapullakastiketta tölkistä. Ja näkkivoileipää palan painikkeeksi. Voi että maistui hyvälle. Ja yövyttiin sitten teltassa. Niissä sen ajan huoltoasemateltoissa. Hyvin siellä sai nukuttua.

Tuohon aikaan kansalaiset eivät kytänneet säätiedotuksesta metsäpalovaroitusta vaan käytössä oli ensin kulovaroitus ja sitten rankempi kulohälytys. Vaikka interwebin ihmeellinen maailma on täynnä kaikenlaista niin noista varoituksista sieltä ei löydä mitään. Kadonutta historiaa.

Siihen aikaan noilla samoilla leirintäalueilla – samoin kuin maanteillä – olivat (länsi)saksalaiset rekkarit yhtä yleisiä kuin mitä ne nykyisin ovat harvinaisia.

Saksalaisten rotelliviritelmä

Olisiko näin, että joskus aikanaan Lapissa kypärä päässä palvelleet saksmannit ajattelivat vanhemmittaan porukalla tulla vierailulle ilman kypärää ja pyssyä. Saksalaisten turistien varastamisinnosta – varsinkin seisovista pöydistä ja maitolaitureilta – oli tuolloin paljon puhetta mutta suurin osa lienee kumminkin urbaanilegendaa.

Nykyisin saksalaisten rekkareitten tilalla on venäläisiä. Mitä Kekkoslovakian aikana ei oltaisi ikinä uskottu. Itänaapurista eli silloisesta Neuvostoliitosta (Sojuz Sovetskih Sotsialistitšeskih Respublik) kun ei silloin tultu Suomeen käymään kuin tiukasti valvotuilla ystävyyskäynneillä, joilla tarjottiin suomalaisille koululaisille neuvostokulttuuria joka ei nulikoita kiinnostanut mutta jolle oli pakko taputtaa kämmenet kipeänä.

Tokihan kekkoslovakialaisille muistutettiin myös että DDR on taivaasta seuraava. Siis suunnassa ylöspäin.

Monet hyvin korkeisiin asemiin nousseet kekkoslovakialaiset uskovat tähän vieläkin koska joku kelju kaveri pölli heiltä allakan vuonna 1972.

Mutta lomailtiinhan Kekkoslovakiassa myös kesämökeillä. Silloin kun alkoi toteutua se duunarin unelma eli talo, auto ja kesämökki. Silloiset mökit tosin olivat pitkälti sähköttömiä lautamökkejä.

Jos meikäläiseltä kysytään niin kyseiset karut mökit ovat paljon viihtyisämpiä kuin nykyiset liki parinsadan neliön kakkosasunnot. Siellä kesämökillä maistui sitten muun evään lomassa tietysti maukas näkkileipä. Se kun säilyi mukavasti.

Ja sekä kesämökillä että leirintäalueella kekkoslovakialaisen kesäjanon sammutti tietysti Rymd:

Kyseinen juomajauhe oli enemmän kuin kätevää koska yhdestä pienestä pussillisesta sai litran ällön esanssista maittavaa juomaa. Eipä tarvinnut kanniskella raskaita lasipulloja. Myöhemmin sitten levisi – perätön – huhu että Rymd aiheuttaa syöpää ja tuotteen valmistus loppui.

Noilla mökeillähän tehtiin sapuska pääosin kaasukeittimillä ja pikku-Ykän ihmetys oli suuri kun Helsingissä käydessään hän törmäsi samoihin keittimiin. Eiks sivistys ollut löytänyt tietään Stadiin? Ykän täti mätti semmoiseen kaasulieden yläpuolella olevaan boksiin jotain kolikon näköisiä ja Ykä ihmetteli että mitäs noi on? No kaasupoletteja, vastasi täti.

Niitä poletteja saattoi ostaa kaupasta. Helsingissä varsin laajat alueet olivat silloin kaasulla. Taitaa osa Helsingistä olla vieläkin. Itsekin tuli aikanaan siellä asuessa totuttua kaasuun ja sehän on itse asiassa ruuanlaittoon aivan mainio peli.

Vuoden 1975 kesä sitten ei ollut aivan normikesä. Meillä oli se suuri ja mahtava ETYK:

Ja sehän meni siis sillai että maailman mahtavat tulivat kaikki Helsinkiin ja siellä meidän Urkki löi sälleille nyrkkiä pöytään ja totesi että nyt loppuu se riekkuminen ja niin tuli sitten Eurooppaan pysyvä rauha. Tai ainakin meille kekkoslovakialaisille annettiin näin ymmärtää. Eihän se tosiasiassa ihan niin tainnut mennä. Ja sen rauhankin kanssa oli vähän niin ja näin.

Väliin hieman muotia. Kekkoslovakiassa kuuminta hottia ainakin nuorison keskuudessa olivat väriäpäästävät farkut:

Noin henkilökohtaisesti uskon että kyseessä on ollut jossain amerikkalaisessa vaatetehtaassa pilalle mennyt tuote-erä jota tehtaan työntekijät ovat noituneet että hukkapätkää tuli mutta johon firman mainosmies oli todennut että älkääs jätkät hätäilkö, mulla on idea…

Tulee tietysti muistaa, että ainakin muistin mukaan jokainen Kekkoslovakian kesä oli mopokesä auringonpaisteinen niin kuin Sliipparit aikanaan hoilasivat.

Ja se yleisin mopo oli tietenkin Pappa-Tunturi:

Loppuihan se kekkoslovakialaisen kesäkin sitten aikanaan ja nulikat menivät kouluun innokkaina (tulkintakysymys) oppimaan uutta. Silloin elettiin vielä sellaista epätasa-arvon ja alistamisen aikaa että kouluissa oli tarkkailuluokat.

Kuvan tarkkailuluokka ei ole aito, vaan vuoden 1980 elokuvasta Täältä Tullaan Elämä joka oli siihen maailman aikaan varsin shokeeraava. Nykyisin, huumeitten täyttämänä aikana voi todeta että voi noita kullanlutusia.

Sittemmin huomattiin että yleisiin ihmisoikeuksiin kuuluu se, että kusipäät täytyy panna samalle luokalle muiden kanssa jossa he voivat määritellä että mitä luokassa voi tehdä ja erityisesti mitä ei voi tehdä.

Syksyä kohti siirryttäessä kekkoslovakialainen – niin kuin tietysti nykyinen suomalainenkin – kävi metsällä:

Erona nykyaikaan oli se, ettei valtiovalta kytännyt sitä, oliko haulikossa minkälaiset panokset ja 15-vuotiaat saattoivat käydä metsällä luvallisesti ja ominpäin. Nythän tilanne on toinen ja siitä voi suuresti kiittää ns. Saurin komiteaa jonka jäsenistä yksi (1) jopa ymmärsi jotain aseista ja metsästyksestä. Ja jota ei tietenkään kuunneltu. Samoin – kiitos EU:n – mahdollisesti tulossa oleva yleinen lyijykielto rajoittaa mahdolliset metsästysalueet minimiin.

Jos Kekkoslovakiassa katsottiin keväällä silmät tapillaan Euroviisuja niin syksyllä sitten töllötettiin samalla lailla Syksyn Sävel-kilpailua. Viihdetarjonta kun oli vähäinen ja tv-kanavia paikasta riippuen 1 – 2. Parhaimmillaan kyseisiä kinkereitä seurasi 2,5 miljoonaa katsojaa ja kilpailuun liittyvään postikorttiäänestykseen osallistui jotain parisataa tuhatta ihmistä. Yhtenä esimerkkinä voittajista vuodelta 1973 Jukka Kuoppamäki joka voitti Kultaa tai kunniaa-kappaleellaan kultaa ja kunniaa. Erityisesti kappaleessa kiinnitti huomiota Kuoppamäen veljen soittama tshekkoslovakialainen perkussioheinäseiväs tai jotain sinnepäin:

Todennäköisesti kyseisen kisan olisi voittanut Irwin Goodman mutta hänellä oli kisassa kaksi kappaletta joilla hän sijoittui toiseksi ja kolmanneksi.

Mutta olihan kekkoslovakialaisille tarjolla myös viikottain toistuvaa viihdettä niin kuin esimerkiksi Lauantaitanssit:

Hyvää iltaa, hyvät ihmiset

Kupletin juonihan oli yksinkertainen. Heikki Hietamies juonsi, äärimmäisen kyllästyneen näköinen studio-orkesteri soitti, piirisarjan halvat solistit lauloivat, vapaaehtoiset tavalliset kansalaiset tanssivat ja kotiyleisö töllötti. Ja urakalla töllöttikin sillä parhaimmillaan ohjelmaa katsoi kaksi miljoonaa ihmistä.

Näin jälkeenpäin voi sanoa, että Lauantaitanssien suosio johtui siitä että kyseessä oli ensimmäinen tosi-tv vuosikymmeniä ennen muita tosi tv-ohjelmia. Ja se tosi-tv oli suunnattu erityisesti naisille, jotka saattoivat joka lauantai arvostella kyisesti sekä pukuja, kampauksia että tanssitaitoja. Miehiä touhu ei loppujen lopuksi pahemmin kiinnostanut mutta siinä vaimon vieressä sohvalla sitä katseltiin ja olihan suurin osa miehistä ehtinyt jo aikaisemmin samana päivänä katsoa TV2:n puolelta Englannin liigan jalkapalloa.

Sinänsä se suurin katsojasuosio tuli tietysti sekä ykkös- että kakkoskanavalla klo 21.00 esitetylle pääuutislähetykselle jossa Heikki Kahila kertoi kansalaisille kuinka maa ja maailma makaa:

Vietettiinhän Kekkoslovakiassa myös isänpäivää ja koska silloin ei eletty suvaitsevais-tiedostavassa valistuksen tilassa jonka mukaan miesten tulisi lukea naisten kirjoittamia kirjoja ollakseen sivistyneitä niin iskän lahjana oli säännöllisesti Veikko Huovista, Esa Anttalaa ja Niilo Lauttamusta. Niin kuin on tietysti nytkin mutta silloin mariapetterssonit eivät mutisseet asiasta valtamediassa.

Niin. Silloin aikanaan vietettiin myös itsenäisyyspäivää. Muistatteko?

Silloin oltiin vielä itsenäinen maa eikä maakunta. Vanhempi väki varmaankin muistaa. Ja vietettiinhän sitä jouluakin. Niinhän sitä vietetään nykyisinkin. Mutta ne Kekkoslovakian joulut joita pikkumuksuna tuli vietettyä ovat jääneet mieleen. Tämä mainos sopii tähän hyvin:

Kekkoslovakialaisten muksujen uusi vuosi oli varsin erilainen kuin nykyisten. Nykyisinhän alle 18-vuotias ei saa ostaa edes tähtisadetikkua. Mutta meilläpä mölleillä oli tykäreitä ja kinureita jotka olivat ihan eri luokkaa kuin jotkut myöhemmin myydyt lussut. Kunnon pommeja.

Niitähän ostettiin ja räjäytettiin porukalla kun ei yhdellä hepulla rahaa kovin moneen ollut. Mausteeksi ammuttiin tietysti papatteja. Sitä pikkujätkien kimpparäjäyttelun räkänauravaa tunnetta tämmönen vanheneva mies oikeastaan kaipaa. Sitä kun nykyisin täytyy olla niin sisäsiistiä aikuista. Ja kaikki tehtiin ilman minkäänlaista vanhempien ja ennen kaikkea viranomaisten valvontaa. Eikä kukaan menettänyt sormiaan, ei silmiään eikä muutenkaan loukkaantunut. Ei edes puolestaloukkaantunut. Sellainenhan on nykyisin kovasti muotia. Silloin siitä ei oltu oikein vielä perillä.

Tässähän tätä kekkoslovakialaisen loppuvuotta nyt oli. Nykyisin vietetään EU-suomalaisen vuotta. Josta sitä suomalaisuutta nakerretaan pala palalta pois. Niin että lopulta jäljellä on vain liittovaltiokansalaisen vuosi.