TYHJÄNSÄÄTÄJÄN TAIVAS

Nykyisin ei voi välttyä ajatukselta että aika, jossa elämme on kuin luotu tietylle ihmistyypille. Jo vähintään viimeiset kaksikymmentä vuotta. Joskus 1980-luvulla ja vielä aivan 1990-luvun alussa kyseinen ihmistyyppi oli lähinnä ärsyttävä ja työpaikoilla hänet tunnettiin termillä ”työpaikkasäätäjä”.

Kun kyseinen työpaikkasäätäjä tuli uuteen työpaikkaan niin hän teki heti selväksi kuinka idiootteja hänen aikaisemman työpaikkansa ihmiset olivat ja kuinka he eivät arvostaneet hänen ylivertaista osaamistaan. Tässä vaiheessa tämän uuden työpaikan ihmiset tajusivat että epäilemättä juuri me olemme niitä idiootteja jotka kyseinen säätäjä haukkuu alimpaan helvettiin siirtyessään seuraavaan työpaikkaan, mikä tapahtuu maksimissaan kahden vuoden sisällä. Sitä ennen hän onkin onnistunut säätämään työpaikkansa sekaisin koska työpaikassa varsinaisen työnteon sijasta keskitytäänkin selvittämään että kuka säätäjää on jälleen kerran loukannut ja millä tavoin. Sellainen asia kuin peiliin katsominen oli kyseiselle ihmistyypille täysin vieras. Syyhän oli aina niissä toisissa törpöissä. Törpöissä, jotka olivat tieten tahtoen loukanneet häntä.

Sinänsä kyseiselle ihmistyypille saattoi aikanaan sanoa että vedä majavan ulkosynnyttimet korvillesi ja kaikkoa mäkimaastoon. Muutenkin hänen aikaansaamansa vahinko oli ärsyttävyydestään huolimatta kuitenkin rajoitettua. Mutta sitten alkoi, no, uusi aika ja sen myötä tämä tyhjänsäätäjä on noussut valtakunnalliseen rikkumattomaan asemaan. Asemaan, jossa hänelle on annettu uusia loukkaantumisen sekä säätämisen työkaluja jotka ovat samalla uskonkappaleita. Ja niitä hän käyttää ehtymättömällä tarmolla.

Ensimmäiseksi tuli tietysti etnisesti edistyksellisten mukana maahan syntynyt monikultturismin idea. Se tarjoaa tyhjänsäätäjälle rajattoman mahdollisuuden arvostella suomalaisten rajoittuneisuutta, rasismia ja takapajuisuutta sekä tietysti korostaa omaa älyllistä ylemmyyttään ilman että hänen varsinaisesti tarvitsee edes perustella mitä tuli sanottua. Kyseisessä ideologiassa oikeaoppinen väite on fakta itsessään ja sen arvostelu tuomittavaa vihapuhetta. Se, mitä kyseinen etnisesti edistyksellinen väestönosa itse puuhailee on tyhjänsäätäjälle toisarvoista sillä monikulttuurisuus ideologiana antaa hänelle mahdollisuuden päteä ja loukkaantua mahdollisimman julkisesti. Samalla hän tietää saavansa saumattoman tuen toisilta tyhjänsäätäjiltä joilla valtamediamme on valitettavasti mieh naisitettu jo 1990-luvun puolesta välistä lähtien.

Jos tyhjänsäätäjä ei jonain päivänä jaksa julistaa pelkkää monikulttuurisuutta niin hän voi toki vaihteeksi siihen viitaten puolestaloukkaantua kulttuurisen apprpörpörjonkun vuoksi ja tehdä senkin tietysti mahdollisimman julkisesti. Puolestaloukkaantumisen aiheet ovat loputtomia alkaen jostain Pekasta ja Pätkästä sekä heidän kenkäplankkinaamoistaan edeten väärin nimetyistä sukkahousujen väristä aina joiltain afrikkalaisilta varastettuun perseen heiluttamiseen jota twerkkaamiseksi kutsutaan. Tässäkin hän pääsee tavoitteeseensa sillä nimenomaan hän on loukkaantunut ja hän myös pitää esillä sen että juuri hän älysi puolestaloukkaantua ensimmäisenä. Tosin joku muu ehti yleensä puolestaloukkaantua jo ennen häntä mutta ei se häntä häiritse.

Luonnollisesti tyhjänsäätäjällä on nykyisin työvälineenään ja opinkappaleenaan ilmastohysteria. Tukenaan hänellä on asiassa fanaattinen valtamedia ja – mikäli mahdollista – vielä fanaattisempi hallitus. Tyhjänsäätäjä tietää, että hänen loukkaantumisensa ei pelasta maailmaa mutta pystyyhän hän säätämään paikassa nimeltä Suomi. Ja kun hän saa palautetta jonka mukaan Suomen biodiversiteetti itse asiassa on koko ajan hyvän matkaa plussan puolella ja säätäjä on vain tuhoamassa Suomen elinkeinoelämää niin sehän on säätäjälle todiste ettei hänen osaamistaan arvosteta ja häntä aivan tietoisesti pyritään loukkaamaan. Hän on niin katkeran, ihanan loukkaantunut. Ja toiset säätäjät ovat loukkaantuneita hänen puolestaan.

Homojen ja lesbojen puolesta loukkaantuminen ehti tyhjänsäätäjälle hieman väljähtyä koska ihmiset alkoivat ajatella asiasta että whatever, olkoot ja eläkööt. Mutta apuun hänelle tuli transhypetys joka antaa hänelle (joka muuten on pääosin itse tavallinen heteronainen) aina uusia  henkilökohtaisen puolestaloukkaantumisen aiheita peniksellä varustettuine naisineen, menstruoivine miehineen ja eksponentiaalisesti lisääntyvine sukumonioineen. Nämä kaikki pitävät huolen siitä, että hän voi olla mahdollisimman julkisesti loukkaantunut. Veristä homoloukkaantumista (case Päivi Räsänen) pitää sinänsä vielä yllä valtakunnansyyttäjämme joka on varsin hyvä esimerkki tyhjänsäätäjästä ja hänen puolestaloukkaantumisensa aikaansaamasta täysin turhasta sekä kalliista sotkusta.

Tietenkin se pohjattomin kaivo joka antaa hänelle mahdollisuuden henkilökohtaiseen – nimenomaan henkilökohtaiseen – loukkaantumiseen on se, että hän on feministi. Hänhän on saanut puolestaloukkaantumisistaan kyistä ja – piru vie – perusteltua arvostelua. Hänelle kyseinen perusteltu arvostelu ei ole perusteltua arvostelua vaan pelkkää naisvihaa. Hänelle naureskellaan nimenomaan siksi että hän on nainen. Ei siksi, että hän toistuvasti puhuu sujuvaa horinmummoa ja vaatii, että se otetaan vakavasti. Ja koska hän saa aina puolelleen jatkuvasti kasvavan leegion samanlaisia niin tyhjänsäätämisen ikiliikkuja on loputon.

Silloin aikanaan, kun tyhjänsäätäjät olivat vielä pelkkiä työpaikkasäätäjiä niin heistä saattoi päästä eroon. Jos ei muuten niin työpaikkaa itse vaihtamalla. Nykyisin tyhjänsäätäjiä ei kutsuta enää asioita sotkeviksi hysteerikoiksi joita he ovat, vaan esimerkillisiksi ja rohkeiksi edelläkävijöiksi eikä heistä pääse eroon millään ellei laita itseään täydelliseen tiedonvälityseristykseen. Sekään ei sinänsä auta, sillä tyhjänsäätäjä on nykyisin arvostettu ja sataprosenttisesti verorahoilla kustannettu ammatti. Yliopistot, erilaiset NGO-organisaatiot, valtamedia ja, herra nähköön, poliittinen valtakoneisto suorastaan pullistelee tyhjänsäätäjistä.

Ennen vanhaan tyhjänsäätäjät saivat työpaikan sekaisin. Nykyisin he saavat koko valtakunnan sekaisin. Emmekä me pääse heitä karkuun. Elämme todellakin tyhjänsäätäjien taivaassa. Joskin reaalimaailmaan tottuneille se muistuttaa lähinnä helvettiä.

Vielä kysymys: Jos tämä alati kasvava tyhjänsäätäjien leegio aloittaisi yleislakon, niin mitä tapahtuisi? Ei tietenkään mitään, sillä kun turhat lakkaavat tekemästä tarpeetonta niin sitä ei huomaa kukaan. Muuten kuin ehkä siten että uutisia katsellessa jostain syystä närästäisi vähemmän.

Ja joo, ihan tuoreeltaan voisi esille nostaa tyhjänsäätäjän jonka Helsingin Pravda nosti esille puolestamme:

Ihan täsmennyksen vuoksi voi ilmoittaa että ei me täällä voiman pimeällä puolella käytetä noita termejä hyväntahtoisesti väärin. Me käytetään niitä ihan tietoisen pahantahtoisesti vittuillaksemme. Te ette määrittele kuinka me puhumme ja ajattelemme.

Ja kai jokaiselle lukijalle tuli valokuvasta selville että kyseessä on todellakin transaktivisti?