- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion lähetyksessä. Lähetyksemme koskee tällä kertaa sitä, että Suomen laajaan ammattiliittojen kirjoon on tullut jälleen uusi ammatti- ja edunvalvontajärjestö. Eli Julkiskuppaajat ry JULKKU. Olemme saaneet lähetykseemme haastaltettavaksi JULKKUn toiminnanjohtajan Einari Vilppiön. Tervetuloa lähetykseen, Einari.
- Kiitos, Antero.
- Mitä ammattialoja liittonne itse asiassa edustaa?
- Toisin kuin nimestämme voisi kuvitella
niin kyseessä ei ole mikään perinteinen saunaparantaminen. Edustamme niitä
yrityksiä jotka ovat hoksanneet että on aivan turhaa ottaa riskejä avoimilla
markkinoilla. Sen sijaan on paljon kannattavampaa lypsää turvallisesti
veronmaksajien rahoja julkiselta sektorilta. Se on helppoa ja turvallista.
- Ahaa, nyt alan hahmottaa. Kyseessähän on varsin
kasvava alue suomalaisessa talouskusetuselämässä. On toki selvää, että sekin
tarvitsee oman etujärjestön. Täsmennätkö vielä jäsenyrityksienne toimintaa?
- Johan nyt toki. Noin pähkinänkuoressa
voi todeta että myymme julkiselle sektorille kaikkea turhaa ja tarpeetonta
mutta mahdollisimman kalliilla. Hyvä – joskin rahallisesti pieni – esimerkki
oli tämä keravalainen yrittäjä joka möi kahdellasadalla tuhannella eurolla Keravan
kaupungille harjanvarsia. Hän kun älysi myydä ne jumppakeppeinä ja tarjota
tarvittavan sekä erinomaisen reilusti hinnoitellun koulutuksen.
- Muistan tapauksen. Tyhmä ei ole se, joka pyytää jne.
Onko jäsenyrityksillänne jotain päätuotetta?
- Kaikki mahdollinen, josta voi
ylilaskuttaa kelpaa. Mutta erittäin menestyksekäs tuote on myydä julkiselle
sektorille erilaisia tietojärjestelmiä. Ne myydään valmiiksi ylihinnoiteltuna
ja pannaan käyttöön sekundaversiona jolloin meiltä tarvitaan tietysti myös
huoltopalveluja joista totta kai laskutetaan ankarimman jälkeen. Lisäksi nämä
myydään yleensä sellaisella optiolla että kun työntekijät alkavat lopulta
jotenkuten hahmottaa ohjelman käyttöä niin me myymme tilalle uuden ohjelman ja
kaikki alkaa alusta. Eräänlainen ikiliikkuja. Samalla lailla myymme
organisaatiouudistuksia.
- Lisäksi jäsenyrityksemme ovat satsanneet
julkisen sektorin työntekijöiden koulutukseen. Tai no, ainakin sillä nimellä se
toimii. Ei sinänsä siten, että me opettaisimme jotain uutta tai tarvittavaa. Me
teemme kurssitusta joko liveopetuksena tai etäopetuksena. Kurssitus sisältää
sitä, minkä työntekijät jo aivan varmasti ennestään osaavat mutta yritystemme
lobbarit ovat myyneet tämän kurssituksen virastojen johtohenkilöille
ajatuksella että ilman tätä koulutusta eivät työntekijät ole osaamiseltaan ajanmukaisia.
Ja se lobbaus menee joka ristuksen kerta läpitte.
- Mutta nyt kun asiaa oikein mietin niin ettehän te oikeastaan
tarvitse mitään edunvalvontajärjestöä. Teillähän menee muutenkin hyvin ja tuottamattomuusalanne
on jatkuvassa kasvussa.
- Totta kai me tarvitsemme. Järjestömme
päätehtävä on vaikuttaa mahdollisimman paljon julkiseen sektoriin niin että se
toimii jatkossakin juuri niin kuin se on jo hyvän aikaa toiminut. Eli että se
palkkaa edelleenkin sekä keski- että ylijohtoon ajatuksettomia ja
mielipiteettömiä sekä mieluusti poliittisin perustein valittuja johtajia joilla
ei ole varsinaisesta työalastaan mitään käsitystä mutta jotka ovat itseään
täynnä ja mielellään käyttävät valtaa jota heillä on.
- Eli siis nenästä vedettäviä idiootteja.
- Juuri niitä. Ja yliopistothan pukkaavat
niitä jatkuvasti ja sen tilanteen me haluamme säilyttää. Sillä niiden kanssa
bisnes toimii mainiosti ja niille voi myydä ylihinnalla ihan mitä paskaa
hyvänsä. Kas kun eihän kyse ole niiden omista rahoista. Ei lobbarin tarvitse
kuin todeta että:
a) Tämä on välttämätön
b) Tämä on tätä päivää
c) Tällä on kiire. Kas jos tätä ei hanki
nyt niin kuukauden kuluttua tämä on tuplasti kalliimpi.
d) Pitkässä juoksussa tämä säästää. Ja kun
tiedetään että julkisen sektorin linja on se, että nyt säästetään, maksoi mitä
maksoi niin tämäkin menee läpi.
- Kyllähän tuo on varsin totta. Mitenkäs, onkos teillä
minkälainen organisaatio? Oletteko päätoimisesti etujärjestönne johtaja?
- Vain sivutoimisesti. Kas kun – toisin
kuin asiakkaamme julkinen sektori – me pidämme organisaatiomme mahdollisimman
kevyenä. Asiakkaallemmehan mahdollisimman raskas organisaatio on siinänsä itseisarvo
itsessään. Minä olen tämän homman lisäksi toimitusjohtaja SUTESUK Oy:ssä.
- Mitä Sutesuk Oy tekee?
- Innovaatioita julkiselle sektorille.
Tällä hetkellä on työn alla lomakkeiden valvonta- ja käyttöjärjestelmä. Eli
siinä työntekijän ennen kuin hän voi täyttää jonkun lomakkeen täytyy kirjautua
järjestelmään ennen kuin hän saa lomakkeen täytettäväksi. Lisäksi järjestelmä
kirjaa, että mitä lomakkeita kukin työntekijä ja toimisto on käyttänyt.
- Eli täysin turha ja työntekijältä aikaavievä
järjestelmä.
- Täysin turha. Mutta halpa. Hinta ei ole
kuin 2,5 miljoonaa per viisisataa työntekijää. Ei oo paha.
- No ei oo paha. Tähän voisi sanoa että
laaduttomuudella on tekijänsä ja tyhmä ei ole se joka pyytää. Ja julkinen
sektori on oikealle pyytäjälle suoranainen taivas. Röyhkeät vaan pärjää
paremmin. Einari Vilppiö, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen,
Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto rutioon.
17 kommenttia:
Ahneuskin on nykyään vihreyttä.
Olen tuosta tietojärjestelmillä julkiskuppaamisesta hieman toista mieltä, meinaan kun siitä jotain oikeasti tiedänkin. Ongelma ei ole ne yksityiset firmat jotka myyvät niitä järjestelmiä, vaan se miten julkishallinto niitä ostaa ja erityisesti miten he ostajana ja maksajana niitä toimituksia hallinnoivat. Voisin kertoa siitä pitkät tarinat, mutta se on se syy, miksi ne menevät aina persielleen ja vievät aikaa ja tulevat tolkuttoman kalliiksi. Näistä ei puhuta, koska firmat eivät vain voi. Jos alkaa pullikoimaan siitä virkamiesten perseilystä, tai edes tuomaan sitä mitenkään ilmi, tulee taatusti hylätyksi seuraavan tarjouskilpailun alkukarsinnassa. Kokemusta on. Firmat noudattavat normaaleja markkinatalouden lakeja ja sääntöjä, ja yrittävät repiä kustakin toimituksesta edes auttavan voiton, ei mitään sellaista määrää mitä voisi hommaa tuntematon kuvitella ja luulla, vaan edes sen verran että ei tarvitsisi tappiolla tehdä. Mutta monesti se menee virkamiesten toimituksen aikaisen perseilyn vuoksi tappiolle tai ainakaan voittoa ei synny juuri mitään. Tämän siis tiedän, en mutuile.
Nuo puhtaat huijarit ovat asia erikseen, mutta tuo touhu erityisesti tarvitsee sen kaverin siellä virkamieskunnassa avustamaan huijauksessa, ei mikään firma tuota pysty tekemään ilman sitä avustajaa joka tietty saa osansa tavalla tai toisella.
Pahus. Rahastuksesta tulikin mieleeni ensi vuoden olevan jälleen the Direktiivi vuosi. Jokos siitä viime kierroksesta onkin niin kauan aikaa.
Meidän direktiivikoulutukset ovat vastaavaa rahastusta kuin vaikka hygieniapassit. Eli maksetaan jollekin instanssille/tädille/sedälle/tättähäärälle paljon euroja. Vastineeksi saadaan neuvo tyyliin pese kätesi paskantamisen jälkeen.
Meillä huvittaa pakollinen ennakoivan ajon kurssi. Äkkinäinen luulisi koulutuksen tapahtuvan vaikka radalla jossa kokeiltaisiin oikeasti miten se yhdistelmä käyttäytyy ns. tilanteessa. Vaan ei. Ennakoivan ajon kurssi tarkoittaa kolmekymppisen ponnaripoika konsultin selittävän powepointilla 50v rahtarille kuinka yhdistelmää ajetaan. Maksaa semmosen parisataa.
Nii että kyllä sitä kusetetaan muutakin kuin julkista sektoria. Kusettajana yleensä pykälämaakari joka ei itse erota kottikärryä nakkikioskista.
Sepä on ja oli juurikin noin kuin KKi sen sanoi. Itsekin niitä ensimmäisiä "kursseja" käyneenä muistan kuinka "opet" huuli pyöreenä kuunteli ja katseli kun heille kerrottiin, että kuinka se homma siellä tiellä oikeasti pelittää. Suurin osa porukasta istunut siellä raskaan ratin takana palttiarallaa parikymmentä vuotta keskimäärin ja silleen.
Omalla kohdalla se kusetus loppui korkeemman käden kautta. Kas kun se rappasi tuonne ajukoppaan oikosulun viikkoa ennen "koulutuksen" alkua.
Yhtä kaikki ja siitä huolimatta voimia eloon kaikille voiman pimeälllä puolella vaeltajille. Ja yrjölle voimia jatkaa kirjoittamista. Aiheet eivät tule loppumaan.
Huru-ukko
PS. Pieni mainoslaulu lopuksi: Jussista saan pressan parhaan, tiedän että niin käy värmaan...)
Tervehdys Anolle, Thorvald Eskilinpojalle, KKi:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
Ano: Sillä vihreällä siirtymällä on tehty kyllä eräitäkin taalereinta.
Thorvald: Joo, kolikossahan on se toinen puoli ja yritin kirjoituksessa hahmottaa julkishallinnon toimintaa mutta en nyt tainnut onnistua.
KKi & Huru-ukko: Totta, tuon järjettömän ja turhan korttisavotan olisi voinut laittaa tähän mukaan. Ja joo, voimia kaikille voimen pimeällä puolella kulkijoille.
JULKKUn touhusta saattaisi jopa käyttää termiä kapitalistissosialismi, ja käytänkin.
Vaihtoehtoisesti asiaa voisi kuvata sosialistiskapitalismiksi, ehkä oikeastaan paremminkin niin päin, kun kerran siinä julkinen sektori ostaa yksityiseltä tarpeetonta veronmaksajain rahoja säästämättä.
Tervehdys, Qroquius Kad. Ja sehän on myyjälle täysin riskitöntä.
Hejsan på Ykä ja kaikki-ah-niin-synkät-inimeset!
Minusta tuo Ykän kuvaus on loistava molemmin puolin, siis sekä yksityis- että julkissektorilla. Siitäkin huolimatta, että parinkin yrittäjän arkea ihan läheltä nähneenä ymmärrän myös Thorvald E:n näkemystä.
Yksityispuolella (en sano mikä IT-putinki) tuntuu vaan tuo "vähäinen voitto" vedettävän työntekijäin selkäverestä, kun kerran tarjous pitää painaa alimmaksi. Tarjous todellakin ei-toimivasta, aikaa hukkaavasta sekä valtavasti sakkaavasta järjestelmästä on myyty pohjahintaan joko julkiselle tai puolijulkiselle (en sano mihin alaan viittaan). Sitä sitten rivi- ja vähän korkeammatkin specialist'it selvittelevät päiväkausia eikä riitäkään - jos pikkutiimit satojen yksittäistulipalojen sammuttamisilta per pv edes ehtivät. Kumma juttu, eksponentiaalisti kasvava työjono ei näy sen paremmin Pete Peruspuurtajan tilissä kuin IT-firman saamassa sopimuskorvauksessa tai sen muuttamisena. Etteivät ekstrat vaan menisi ns. konsulttien/myyntihenkilöjen suihin...
Ja kyllä, kaiken maaliman korttikoulutusten ääneenlausuttu (lue: julkivalehdeltu) tavoite on käsittääkseni työturvallisuuden/vast. parantaminen? No, myönnän, siinä tämä säätelyruljanssi on onnistunut yl'hypäten! Tätä nykyähän korttivaatimukset todella pitävät kymmeniä prosenttiyksikköjä työvoimasta poissa riskitilanteita aiheuttamasta - edes viisi korttia ei taida riittää useimmilla aloilla.
Tervehdys, Isä Nicolae ja kiitos hyvästä lisäyksestä.
"Etteivät ekstrat vaan menisi ns. konsulttien/myyntihenkilöjen suihin..."
Eivät mene, vaan firman tappiotilillle. Sitä tarkoitin ettei nuo julkkaripuolen tarjoukset ja sopimukset ole mitään kultakaivoksia, virkamiehet kusettaa ja mihinkään ei voi valittaa, pitää vain niellä vitutus ja taloudellinen tappio jotta saisi sen seuraavan tarjouskilpailun myötä myötä edes sen liikevaihdon ja porukalle työtä.
Valtion tarkestusvirasto uutisoitiin huomanneen että varsinkin IT kilpailutuksissa ei tarjoutpyyntöihin tule kuin muutama jos sitäkään tarjousta. Tämä johtuu juurikin tuosta mitä kerroin eli että ne keissit ovat jo tarjousvaiheessa niin vaikeita ja siten rakennettuja että tarjouspyynnön tekijä voi valita tarjoajista ihan kenet haluaa eli tarjouskilpailut ovat muodollisuuksia, usein se voittaja on jo etukäteen valittu sen mukaan kenet hommaa tekemään halutaan. Ja kaikki tarjoajat tietävät tämän joten useimmiten ei maksa vaivaa tarjoja, tyhjän saa pyytämättäkin ja kuluttamatta rahaa ja resursseja tarjouksen tekemiseen. Ja sitten tulee vielä se että monet julkispuolen organisaatiot tiedetään ongelmallisiksi sen toimituksen aikana, joten se tarjottu juttu tulee menemään niiden kanssa tappiolle ihan asiakkaasta johtuvasta syystä, sekin vaimentaa halua tarjota.
Lisäksi monet keskikokoiset it-talot haalivat viimeisten viiden vuoden aikana asiakkaita "hinnalla millä hyvänsä" eli halusivat kasvattaa liikevaihtoa. Nyt ne ovat viime ja tämän vuoden aikana kirjanneet tappioita, liikevoittoa ei tule vaikka liikevaihtoa onkin. Tarjosivat riskiprojekteja riskiasiakkaille "kilpailukykyiseen" hintaan julkispuolelle ja nyt sitten nuolevat haavojaan. En haluaisi olla siellä toimitusorganisaatiossa mukana.....
Ja mitä tulee tuohon että tarjoaminen julkispuolelle olisi riskitöntä, niin se on täyttä puppua. Julkispuolen sopimuksiin on tullut viimeisen reilun viiden vuoden aikana kirjauksia täysin rajoittamattomista korvausvastuista monessa asiassa. Ja jos sellainen pamahtaa kohdalle eli realisoituu, siinä on keskikokoinenkin firma konkurssissa ja suuren firman johto vaihtuu aika syvältä.
Tervehdys, Thorvald ja kiitos myös täsmentävistä lisäyksistä.
Ammattiliitot ajoivat "pakkokoulutuksen", xh/vuosi, työnantajan velvollisuudeksi, ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
kt
Tervehdys, kt. Ehkä se idea lähti sitten käsistä.
"
Ammattiliitot ajoivat "pakkokoulutuksen", xh/vuosi, työnantajan velvollisuudeksi, ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
"
Varmasti näinkin. Taisipa ideana olla saaada kotimainen ammattitaito takaisin arvoonsa. Persielleenhän se meni. Kas kaalimaalaiset saavat mustan mäen tai minkä hyvänsä litulallatilatulaa kaalikaupungin torilta niitä kuponkeja.
Ja eipä sillä ammattitaidollakaan änä päivänä niin merkitystä. Tiedän yhden suuremman kotielektroniikkahuolitsijan joka ei ota litulaturiskiä.
Ammattiyhdistysliikkeen olisi pitänyt ymmärtää ajaa toimintansa alas saavutettuaan kaiken järkevän, keskittyen vain valvomaan niiden säilymistä.
Sama juttu feminismin kanssa.
Nyt ne molemmat sahaavat omaa oksaansa poikki kiihdyttäen tahtia.
Tervehdys KKi:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
KKi: Monella muullakin ammattialalla tilanne on se, että kokemus ja osaaminen ei merkitse mitään vaan pelkkä paperi.
Qroquius Kad: En nyt tiedä ihan täyttä alasajoa mutta sen pitäisi tajuta että jos sen kapitalistin kyykyttää tarpeeksi alas niin siinä menee työ ja leipä duunariltakin.
Lähetä kommentti