KIVIMIEHEN KIROUS

Pinnanmaa, tuo mäkisten tasankomaiden luonnonkaunis maakunta oli mahtavan luontonsa lisäksi myös monien tarujen syntykoti. Pinnanmaalaiset tiesivät että täällä tarut saattoivat olla tottakin ja he olivat oppineet suhtautumaan suurella kunnioituksella niin taruihin kuin ympäröivään luontoon. Samoin kuin tietysti toisiin pinnanmaalaisiin. Se oli sitä yhteisöllisyyttä se.

Yksi tarunomaisimmista paikoista oli N´Lörönlörön kansallispuisto joka sijaitsi Äkkölämäkölän ja Uuden Hyisianan kuntien alueella alkaen Hääränlärpättämänjärveltä. Paikalliset kulkivat kansallispuistossa kuin kotonaan mutta ulkopuolisia kehotettiin kulkemaan vain valtuutetun eräoppaan kanssa. Alueella kun oli monia vaaroja ja eksymisen mahdollisuus.

Yksi kuuluisimmista N´Lörönlörön nähtävyyksistä oli Kivimies. Kallio, joka näytti vanhan miehen kasvoilta. Siihen liittyi useita taruja. Sanottiin, että se pystyi erottamaan mustasieluiset ihmiset ja jos ne koskettivat Kivimiestä, se näytti heille peilikuvana sen, mitä he todella olivat, sai aikaan äärimmäisen kauhun ja jähmetti kyseiset ihmiset kiveksi. Tähän uskottiin Pinnanmaalla ja tiedettiin myös että Kivimies ei ollut koskaan jähmettänyt ainoatakaan pinnanmaalaista. Ainoastaan ulkopaikkakuntalaisia.

Tiedettiin myös, että moni ulkopaikkakuntalainen oli kadonnut kansallispuistossa. Täysin jäljettömiin. Ja männäkesänä onneaan oli kokeilemassa kolme valtamediapuolue VMP:n itseään täynnä olevaa narsistista toimittelijatarta Helsingistä. He olivat ottaneet itselleen eräoppaan. Ei siksi, että he olisivat pelänneet kansallispuistoa. Sellaista, mitä ei tunne, ei tarvitse pelätä. Niin he tuumivat. Ollen täynnä kaupunkilaista itseään. Eihän heille voisi mitään tapahtua. Vaan siksi, että eräopas kuljetti heidät mukavasti paikalle mönkijällä ja säästi heidät parinkymmenen kilometrin kävelyltä johon kaupunkilaisnaiset eivät olisi millään hinnalla suostuneet.

Opas oli nimeltään Vakke Vänttönen ja hänellä oli selässään rynnäkkökivääri. Tätä toimittelijattaret ihmettelivät. Vänttönen vastasi ihmettelyyn:

- Täällä on vaarallisia eläimiä. Eritoten sikakoiria. Tämä ase on niiden varalta.

- No onkos niitä ihan pakko ampua?

- No ei ole. Mutta tiedetään että ne tykkäävät ihmislihasta ihan siinä kuin muustakin.

Toimittelijattaret vaikenivat hetkeksi ja ajaessaan Vakke kertoi näkymistä. Ennen kaikkea eläimistä. Nopeassa ajassa he näkivät rastarastaita, kustaarastaita, rasvalettisorsia ja kaakanoita. Lisäksi erään lammen rannan ohi ajaessaan Vakke osoitti toimittelijattarille että lammessa uiskenteli önööttejä ja sätkärapuja.

Mutta hän lopetti esittelyn pian sillä toimittelijattaret sanoivat että ei kiinnosta. Ei täällä ole kuin metsää ja ryteikköä. Ketä sellainen kiinnostaisi? Helsingin keskustan kuppilat ovat paljon mielenkiintoisempia. He olivat täällä vain sen vuoksi, että he olivat VMP:n faktanlätistäjiä ja he halusivat osoittaa perättömäksi pinnanmaalaisen tarun ihmisiä kivettävästä kalliosta.

Matka eteni hiljaisuuden vallitessa ja mönkijä pysähtyi lopulta noin viidenkymmenen metrin päähän kalliosta. Siinä näkyi selvästi ne vanhan miehen piirteet. Aivan kuin ne olisi veistetty joskus hyvin kauan aikaa sitten. Lähempänä kalliota oli kymmenen metrin välein varoituskylttejä:

Vakke sanoi vielä itsevarmoille toimittelijoille:

- Niin kuin kyltissä lukee, te kuljette tämän jälkeen omalla vastuullanne. Mutta tehtävääni kuuluu vielä varoittaa. Kalliohan on täysin suojeltu eikä sitä saa räjäyttää, louhia tai porata. Mutta Hömpstadin Vähänköehkäopiston tutkijat ovat luodanneet kallion pröntkeniittisellä laitteistolla. Tuo kallio koostuu lähes kokonaan tämpsteriitistä ja tiittitiitistä. Sen lisäksi alueella kasvaa runsaasti villejä kvanttimädäntyneitä lanttuja.

- Tämä saa aikaan kalliota ympäröivän energiakentän joka saa tietynlaisissa ihmisissä aikaan peruuttamattomia ja vaarallisia muutoksia vartalon blöbbatomisella molekyylitasolla. Ja kallio todellakin valitsee uhrinsa. Niin tutkijat kuin me pinnanmaalaiset yleensäkin olemme varmoja että tuolla kalliolla on tietoisuus. Sitä tulee kunnioittaa eikä siihen kannata missään nimessä suhtautua pilkallisesti.

Toimittelijat päästivät kirskuvan pissisnaurun, totesivat että kouluttamaton raappahousujätkä puhuu paskaa ja yrittää pelotella. Nyt pannaan sadut ja tarinat palasiksi. He kävelivät Kivimiehen luo ja koskettivat sitä yhtä aikaa. Sen jälkeen heidän kasvonsa heijastivat äärimmäistä kauhua. Vakke tiesi tämän entisestään. Kivimies näytti heille, mitä he todella olivat kun heistä oli riisuttu titteli, oppiarvo ja asema. He yrittivät paeta. Mutta liian myöhään. Jokainen muuttui kiveksi.

Jaahah, totesi Vakke itsekseen. Enkös minä varoittanut? Siinä sitä ollaan kuin Lootin vaimo. Hän huokasi, kaivoi kännykän ja valitsi tietyn numeron. Numerosta vastasi muutaman piippauksen jälkeen Uudessa Hyisianassa asuva kuuluisa kuvanveistäjä Käykö Keuhko:

- Morjens, Vakke. Mitäs sulle?

- No minä olen tällä Kivimiehellä. Ja täällä olis sulle taas kolme kappaletta. Otapa se isompi mönkijä ja käy hakemassa.

- Jaahah, täytyypä käydä. Ars longa, vita brevis. Kiitos vinkistä.

Käykö Keuhko oli tunnettu äärimmäisen realistisista kauhistuneista ihmisveistoksistaan. Häneltä oltiin joskus kysytty että miksi juuri veistettyä kauhua. Hän oli vain todennut että se on hänen taiteellinen ratkaisunsa. Sitähän ei tarvinnut kertoa, että mistä ne veistokset olivat peräisin.

Vakke käynnisti mönkijän ja alkoi ajaa takaisin N´Lörönlörön luontokeskukseen. Hän tuumasi että olipahan noista kolmesta itseään täynnä olevasta tättähäärästä lopultakin jotakin hyötyä. Kas kun Käykö Keuhkon veistoksia myytiin ulkomaillekin. Lähtöhinta oli 500.000 dollaria ja kaikki menivät kaupaksi. Se tuotti Pinnanmaallekin mukavasti verotuloja.

Pinnanmaalla mikään ei mennyt hukkaan.