tiistai 28. elokuuta 2007

MAKSAJAN OIKEUS

Nykyisin kun katselee tätä maailmankulkua ja varsinkin jos seuraa virallisia tiedotusvälineitä, voi tehdä selkeästi sen johtopäätöksen, että syyllinen kaikkiin mahdollisiin maailman ongelmiin on Valkoinen Heteromies. Eritoten jos tämä ällötys sattuu olemaan suomalainen. Myöskin tiedotusvälineitä seuraamalla saattaa huomata, että meillä Suomessa, niin kuin muuallakin länsimaissa on yksi yleisimpiä harrastuksia tämä avioeroaminen. Liekö tuo muodikasta, mene ja tiedä, mutta tämän avioeroharrastuksen tiimoilta on nähtävissä, että suomalaista miestä kurmootetaan nykyisin pahemman kerran.

Sehän ei ole mikään uutinen, että avioeroissa lähes poikkeuksetta lapset siirtyvät äidille. Samoin kuin talo ja romppeet. Miehelle jää maksajan oikeus. Tämähän on tuttua evästä jokaiselle lukijalle. Jossain korkealla taholla on yksinkertaisesti tehty jumalainen päätös, että lapsi tarvitsee äitiään, mutta isästä ei ole niin suurta lukua.

Vaan isillehän on kyllä tarvetta. Omassa työssäni törmään ilmiöön jatkuvasti. Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuista lapsista on yksinhuoltajaäitien lapsia suurinpiirtein tommonen 80 prosenttia. Ja hyvin suuri osa niistä on sellaisia, jotka eivät olisi ikinä laitokseen päätyneet, mikäli niillä olisi isä pitämässä kuria. Kun valitettavasti suurin osa näistä äideistä on kurinpidollisesti aivan täysiä lapasia.

Näillä äideillä on tukenaan melkoinen hoivakoneisto. Sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja ennenkaikkea psykologit ovat näissä hommissa pääosin naisia, ja valitettavasti suurimmalle osalle on omalle kiintolevylle takoutunut oletusasetukseksi se, että äiti puhuu aina totta. Eron ja ongelmien syy on aina isässä. Yleensäkin suhtautuminen miehiin tuppaa olemaan jonkun nippanappa siedettävän ja ongelmajätteen välillä. Ja äitihän ei valehtele. Äiti ei kertakaikkiaan voi valehdella. Koska äitihän on äiti.

Tämä asetelma aiheuttaa sitten vastenmielisiä tilanteita. Usein käy niin, että erossa lapset sijoitetaan äidille, vaikka ihan hyvin tiedetään, että äiti on sekaisin kuin seinäkello. Isä olis työssäkäyvä, järkevä ja asiallinen mies, mutta isälle lapsia ei vaan voi sijoittaa, koska ilman muuta lapset tarvitsevat äitiään. Tilannehan ajautuu sitten siihen, että äidin sekoillessa lapset alkavat oireilemaan, koulunkäynti tuppaa jäämään ja kaikkea muutakin tohelointia alkaa ilmetä.

Tässä tapauksessa maatiaisjärjellä ajatellen tietysti lasten huoltajuus siirrettäisiin isälle. Vaan eihän se käy. Lapset otetaankin huostaan ja sijoitetaan laitokseen. Sitten niitä pidetään siellä vuosi, pari, ja sillä aikaa järjestellään jonkunlaista perhetyötä, että lapset saatais takaisin äidille. Hommahan ei onnistu ja pitkän vääntämisen jälkeen (varsinkin kun laitoksesta sanotaan, että ei nämä mitään laitospaikkaa tarvitse, vaan järjissään olevan vanhemman) siirretään lapset lopulta isälle. Mikä olis pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Ikävää vaan on, että laitoksessa nämä lapset saattavat mennä sillä aikaa jo melko perusteellisesti pilalle.

Vastenmielistä näissä tapauksissa on myös se, että isä joutuu tämän prosessin aikana uudestaan todistamaan ns. ammattilaisille, että hän on kykenevä isäksi. Ihan kuin miestä epäiltäisiin rikolliseksi. Äidin kyky äidin hommaan taas mielletään itsestäänselvyytenä.

Näissä tapauksissa on myös sellainen piirre (mitä ei alallani kyllä mielellään ääneen sanota), että kun joku lapsi on osaksi hoitokoneistoa joutunut, ei se siitä herkkään irti pääse. Osalla (ei onneksi kaikilla) alani ihmisistä kun tuppaa olemaan se käsitys, että he ovat sijoitetuille lapsille tärkeämpiä kuin heidän omat vanhempansa. Ohjaaja ei ole sijoitetun lapsen äiti, eikä isä. Heillä on omat vanhempansa. Olivat ne minkälaisia hyvänsä, he ovat kuitenkin lapselle äiti ja isä. Alallamme on vaan, vieläkin, jonkun verran sitä sinun-lapsesi-eivät-ole-sinun-lapsiasi-asennetta. Ohjaajan työssä yksi suurimpia miinoja on mennä ylikorostamaan asemaansa Minä Tuomitsen-asenteella.

Siks toiseks, julkishallinnolliset laitokset pyörivät nykyisin pitkälti ns. liiketaloudellisella vastuulla. Hoitovuorokausimaksuja on saatava. Muuten budjetti kusee. Herkkään tulee ajatus, että pidetäänpäs tuo helppo tapaus meillä vielä vuosi, eikä oteta tuota hankalaa, joka kumminkin on kohta sijoitettava jonnekin pohjoiseen ja sitten meillä on laitoksessa tuottamaton nollapaikka. No virallisestihan tämä tietysti kielletään. Meille Tärkeintä On Lapsen Etu.

Äitiä tukee ammatillinen hyväsisarverkosto, mutta isällä ei ole tässä ruljanssissa tukenaan ketään. Edelleenkin hänellä on vain maksajan oikeus.

Silloin tällöin näkee näitä lehtiotsikoita, joissa joku Moderni Nainen selittää, että halusin lapsen, mutten tarvitse miestä. Tommoset selitykset kyrpii. Voihan se olla, että Moderni Nainen ei tarvitse miestä, mutta se hänen lapsensa tarvitsee isää.

PS: Ei, kaikki äidit eivät ole kelvottomia kasvattajia. Kyllä, jotkut isät ovat kelvottomia kasvattajia. En yleistä. Puhun kokemuksesta. Hoivasysteemimme on se, joka yleistää, ja antaa isälle Oikeuden Maksaa.

PS 2. Kirjoittaminen on seuraavina viikkoina vähäistä / olematonta. Huusholli Yrjöperskeles siirtyy muutamaksi viikoksi sähköisten viestintävälineitten tavoittamattomiin Lappiin.


11 kommenttia:

reino kirjoitti...

Joku sanoi sen jo aikaisemmin, mutta minä sanon sen uudestaan: tämä blogi on yksi tärkeimmistä tämän hetken blogeista. Joka pitäisi linkittää ja spämmätä laajasti koko avaraan maailmaan. Ainakin kaikille sosiaalialan ihmisille.

Tai jos ei sittenkään. Ne perkeleet tunnistaa Yrjön kumminkin. Ja sitten tulee vaikeuksia. Töissä. Koska mikään ei ole kauhistuttavampi ja kavalampi, kuin valtaa saanut keski-ikäinen nainen, joka ei tiedä, mitä sillä tekisi.

Mutta aivan saatanan hyvä kirjoitus. Taas.

Hyvät lomareissut Ykälle!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Reinolle.

Täytyy ajatella positiivisesti, tilannehan äärifemakkojen kanssa vois olla huonompikin. Ainakin sveduissa telaketjuosasto tämän Eva Ludgrenin johdolla syyttää miehiä saatananpalvonnasta ja ihmissyönnistä. Siellä siskoilla viiraa jo ihan aikuisten oikeesti.

Fariseus kirjoitti...

Minä sen sanoin, ja toistan.

Isättömien kanssa kipuillaan päivittäin. Tuttua tavaraa, ja taas kerran loistava kirjoitus.

Hyvää lomaa ja kireitä siimoja!

Anonyymi kirjoitti...

Jostain syystä tuntuu, ettei tänne uskalla postata nimellään. Ehkä minulla on liian nuiva ystävä- ja nettituttavapiiri :(

Hieno blogi tämä on ja tärkeätä asiaa, erityisen vaikuttavaksi sen tekee tosiaan kirjoittajan asiantuntemus ja kokemus alalla.

Itse törmäsin vastikään kirjoitteluun turvakotien epäkohdista (http://www.valt.helsinki.fi/blogs/
jproos/post25.htm). Onkohan yrjöperskeleellä kokemusta tai perspektiiviä tähän asiaan? Hiukanhan se sivuaa tätäkin kirjoitusta - tosin ilmeisesti naisten ei ole ihan riittävän helppo saada aukotonta yksinhuoltajuutta ja miestä pellolle, jos se täytyy hoitaa turvakotiin leikisti pakenemalla.

Ärsyttävää - maahan perustetaan laitos todellista hätää varten, ja sitten joku keksii käyttää sitä vähän niinq henkilökohtaisen kostonsa välineenä. "Mikähän sitä vituttais, no jos mä vien sen lapset. Joo, se onki hyvä, eipä tarvi munkaan enää sen naamaa katella."

Anonyymi kirjoitti...

Edelliseen anoon: J-P Roosilla on laajempikin valitusvirsi tästä aiheesta: http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/vaaryyskirja.htm (julkaistu myös painetussa muodossa osana 'Vääryyskirja'-teosta). Ammattilaisen kommentit kiinnostaisivat.

Tupla-J kirjoitti...

Yrjöperskeles on kyllä alansa paras. Asiaa ja jämäkkyyttä löytyy. On sana hallussa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs arveletta arvostetusta tutkimuksesta:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id69214.html

"Tutkijoiden mukaan lasten vaikeuksien takana ei siis ollut yksinhuoltajuus sinänsä, vaan sosiaalisesti ja taloudellisesti haasteelliset olot."

Tuo syö pohjaa kurinpitoargumentilta, mutta toisaalta saattaa olla kyllä YLE:n referoijan painotuksillakin väliä..

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille.

Annalle: tuo lause "Tutkijoiden mukaan lasten vaikeuksien takana ei siis ollut yksinhuoltajuus sinänsä, vaan sosiaalisesti ja taloudellisesti haasteelliset olot." on näitä mainioita väännelmiä, mitä alamme akateemiset suojatyöläiset akansa kuluksi väsäilevät.

Näillä akateemisilla ammattilaisilla kun on lähinnä kaksi päätehtävää (itsensä työllistämisen lisäksi, mikä tietysti on se olennainen päätehtävä).

1. Väännä asiat siihen muotoon, että toheloiva ihminen ei ole missään vastuussa tekemisistään.

2. Keksi tutuille ja ihan selkeille asioille (niinkuin esmes vaikka kuri) uusia ja jänniä nimiä, ja kirjoita sen nimen ympärille kuusi sivua sidetekstiä, jota tavallinen työntekijä ei ymmärrä ilman tulkkaustasi. Näin varmistat itsellesi töitä myös tulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tuosta kirjoituksesta.
Osuit monessa kohdin asian ytimeen.
Viranomaisten luona on sula mahdottomuus ajaa edes viikko/viikko tapaamisia lapsen kanssa. Kun olet kerran suostunut siihen että lapsi on kanssasi vain viikonlopun, niin muutosta et saa muuta kuin oikeuden kautta.

Tukea ei tule systeemin puolelta muuta kuin äidin pyynnölle saada lisää rahaa.

Nimimerkillä:
Viikonloppuisä ja maksaja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Henrylle kommentista ja voimia eloon.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuota juttua lukiessa mieleen tämä sarjis jonka olen kokenut ihan elävässäelämässäkin ;)
http://kvantti.tky.fi/in/1.shtml