MAKSAJAN OIKEUS

Nykyisin kun katselee tätä maailmankulkua ja varsinkin jos seuraa virallisia tiedotusvälineitä, voi tehdä selkeästi sen johtopäätöksen, että syyllinen kaikkiin mahdollisiin maailman ongelmiin on Valkoinen Heteromies. Eritoten jos tämä ällötys sattuu olemaan suomalainen. Myöskin tiedotusvälineitä seuraamalla saattaa huomata, että meillä Suomessa, niin kuin muuallakin länsimaissa on yksi yleisimpiä harrastuksia tämä avioeroaminen. Liekö tuo muodikasta, mene ja tiedä, mutta tämän avioeroharrastuksen tiimoilta on nähtävissä, että suomalaista miestä kurmootetaan nykyisin pahemman kerran.

Sehän ei ole mikään uutinen, että avioeroissa lähes poikkeuksetta lapset siirtyvät äidille. Samoin kuin talo ja romppeet. Miehelle jää maksajan oikeus. Tämähän on tuttua evästä jokaiselle lukijalle. Jossain korkealla taholla on yksinkertaisesti tehty jumalainen päätös, että lapsi tarvitsee äitiään, mutta isästä ei ole niin suurta lukua.

Vaan isillehän on kyllä tarvetta. Omassa työssäni törmään ilmiöön jatkuvasti. Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuista lapsista on yksinhuoltajaäitien lapsia suurinpiirtein tommonen 80 prosenttia. Ja hyvin suuri osa niistä on sellaisia, jotka eivät olisi ikinä laitokseen päätyneet, mikäli niillä olisi isä pitämässä kuria. Kun valitettavasti suurin osa näistä äideistä on kurinpidollisesti aivan täysiä lapasia.

Näillä äideillä on tukenaan melkoinen hoivakoneisto. Sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja ennenkaikkea psykologit ovat näissä hommissa pääosin naisia, ja valitettavasti suurimmalle osalle on omalle kiintolevylle takoutunut oletusasetukseksi se, että äiti puhuu aina totta. Eron ja ongelmien syy on aina isässä. Yleensäkin suhtautuminen miehiin tuppaa olemaan jonkun nippanappa siedettävän ja ongelmajätteen välillä. Ja äitihän ei valehtele. Äiti ei kertakaikkiaan voi valehdella. Koska äitihän on äiti.

Tämä asetelma aiheuttaa sitten vastenmielisiä tilanteita. Usein käy niin, että erossa lapset sijoitetaan äidille, vaikka ihan hyvin tiedetään, että äiti on sekaisin kuin seinäkello. Isä olis työssäkäyvä, järkevä ja asiallinen mies, mutta isälle lapsia ei vaan voi sijoittaa, koska ilman muuta lapset tarvitsevat äitiään. Tilannehan ajautuu sitten siihen, että äidin sekoillessa lapset alkavat oireilemaan, koulunkäynti tuppaa jäämään ja kaikkea muutakin tohelointia alkaa ilmetä.

Tässä tapauksessa maatiaisjärjellä ajatellen tietysti lasten huoltajuus siirrettäisiin isälle. Vaan eihän se käy. Lapset otetaankin huostaan ja sijoitetaan laitokseen. Sitten niitä pidetään siellä vuosi, pari, ja sillä aikaa järjestellään jonkunlaista perhetyötä, että lapset saatais takaisin äidille. Hommahan ei onnistu ja pitkän vääntämisen jälkeen (varsinkin kun laitoksesta sanotaan, että ei nämä mitään laitospaikkaa tarvitse, vaan järjissään olevan vanhemman) siirretään lapset lopulta isälle. Mikä olis pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Ikävää vaan on, että laitoksessa nämä lapset saattavat mennä sillä aikaa jo melko perusteellisesti pilalle.

Vastenmielistä näissä tapauksissa on myös se, että isä joutuu tämän prosessin aikana uudestaan todistamaan ns. ammattilaisille, että hän on kykenevä isäksi. Ihan kuin miestä epäiltäisiin rikolliseksi. Äidin kyky äidin hommaan taas mielletään itsestäänselvyytenä.

Näissä tapauksissa on myös sellainen piirre (mitä ei alallani kyllä mielellään ääneen sanota), että kun joku lapsi on osaksi hoitokoneistoa joutunut, ei se siitä herkkään irti pääse. Osalla (ei onneksi kaikilla) alani ihmisistä kun tuppaa olemaan se käsitys, että he ovat sijoitetuille lapsille tärkeämpiä kuin heidän omat vanhempansa. Ohjaaja ei ole sijoitetun lapsen äiti, eikä isä. Heillä on omat vanhempansa. Olivat ne minkälaisia hyvänsä, he ovat kuitenkin lapselle äiti ja isä. Alallamme on vaan, vieläkin, jonkun verran sitä sinun-lapsesi-eivät-ole-sinun-lapsiasi-asennetta. Ohjaajan työssä yksi suurimpia miinoja on mennä ylikorostamaan asemaansa Minä Tuomitsen-asenteella.

Siks toiseks, julkishallinnolliset laitokset pyörivät nykyisin pitkälti ns. liiketaloudellisella vastuulla. Hoitovuorokausimaksuja on saatava. Muuten budjetti kusee. Herkkään tulee ajatus, että pidetäänpäs tuo helppo tapaus meillä vielä vuosi, eikä oteta tuota hankalaa, joka kumminkin on kohta sijoitettava jonnekin pohjoiseen ja sitten meillä on laitoksessa tuottamaton nollapaikka. No virallisestihan tämä tietysti kielletään. Meille Tärkeintä On Lapsen Etu.

Äitiä tukee ammatillinen hyväsisarverkosto, mutta isällä ei ole tässä ruljanssissa tukenaan ketään. Edelleenkin hänellä on vain maksajan oikeus.

Silloin tällöin näkee näitä lehtiotsikoita, joissa joku Moderni Nainen selittää, että halusin lapsen, mutten tarvitse miestä. Tommoset selitykset kyrpii. Voihan se olla, että Moderni Nainen ei tarvitse miestä, mutta se hänen lapsensa tarvitsee isää.

PS: Ei, kaikki äidit eivät ole kelvottomia kasvattajia. Kyllä, jotkut isät ovat kelvottomia kasvattajia. En yleistä. Puhun kokemuksesta. Hoivasysteemimme on se, joka yleistää, ja antaa isälle Oikeuden Maksaa.

PS 2. Kirjoittaminen on seuraavina viikkoina vähäistä / olematonta. Huusholli Yrjöperskeles siirtyy muutamaksi viikoksi sähköisten viestintävälineitten tavoittamattomiin Lappiin.