KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA VII

1. Mitä tarvittiin ja mihin ja miksi ja mitenkä päin vai tarvittiinko?
Joskus uutinen on sellainen potpurri, että tämmönen tavallinen tyyppi joutuu hetken aikaa tuumailemaan, että mitä siinä oikein sanottiinkaan, eikä uutisen sisältö välttämättä täysin aukea sittenkään. Helsingin Sanomien uutinen ”Maahanmuuttajien ikääntyminen on tiukka paikka terveydenhuollolle” on yksi sellainen. Yritän pilkkoa uutista hieman palasiksi, että saisin siitä jotakin tolkkua. Minua fiksummat ovat varmaankin touhun tajunneet aikaa sitten, mutta kyllä täältä laarin pohjaltakin vielä noustaan. Tai jos ei nousta, niin irvistellään ainakin sinne ylöspäin.

Ensiksi uutisessa kerrotaan näin: ”Ikääntyvät maahanmuuttajat asettavat vanhustenhuollon koetukselle lähitulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden pitää huomioida maahanmuuttajien erityistarpeet, sanovat asiantuntijat.” Ittelle tulee mieleen, että eikös niitä maahanmuuttajia pitänyt alun perin hankkia hoitamaan meitä, kun me ollaan vanhoja? Ja ihan niitä meidän perustarpeita. Ei erityistarpeista kukaan puhunut. Vaan eipäs tyrmätä asiaa, kun tätä mieltä ovat kerrassaan asiantuntijat.

Ensimmäisenä asiantuntijana puhuu maahanmuuttoasiain koordinaattori Anu Wikman-Immonen Kuntaliitosta. Ja hän vaatii kotouttamistyöhön lisää rahaa. Ihan kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin. Anu kertoo, että "Saamamme palautteen mukaan maahanmuuttajaan menee [terveydenhuollossa] puolitoista tai kaksi kertaa enemmän palveluaikaa kuin kantaväestöön kuuluvaan. Se on kustannuskysymys."

Selvää puhetta. Siitä lienee turha napista, että nämä ns. asiantuntijat eivät kerta kaikkiaan osaa hahmottaa, että vaadittu raha on jossain tehtävä, ja mikäli sitä ei tehdä, niin se on jostain muusta pois. Asiantuntija nyt vaan kertakaikkiaan on asiantuntija. Vaan yritän hahmottaa tähän asti lausuttua. Eli tulossa olevan ongelman ratkaisu on luonut uuden ongelman. Nyt täytyy keskittyä siihen uuteen ongelmaan, ja siihen tarvitaan rahaa. Siitä vanhasta ongelmasta ei nyt enää puhutakaan, mutta se on kai laitettu niinqu jäähylle tai jotakin. Taidan olla vielä jotenkuten kärryillä.

Seuraavaksi Vanhustyön keskusliiton suunnittelija Hilkka Linderborg kertoo, että ”maahanmuuttajat toivovat yksilöllistä palvelua.” Ok, tämähän vain vahvistaa aikaisemman asiantuntijan lausuman. Eli jotenkin niin, että perustarpeitten hoitamisen puutteen aiheuttaman ongelman ratkaisuksi asiakseen hankitun ongelman yksilöllisten tarpeitten hoitamiseen tarvitaan rahaa. Selvä kuin pläkki. Kärryillä ollaan.

Mutta kun uutinen etenee, alkaa meikäläisen ymmärrysmoottori käydä vajailla pytyillä. Kun seuraavaksi kerrotaankin, että ei mitään erityistarvetta olekaan. ”Siitä lähdetään, että kaikki ovat yhdenvertaisia”, painottaa Wikman-Immonen.

Mitä tää nyt sitten tarkoittaa? Meinaako se sitä, että kaikkien erityistarpeet otetaan huomioon? Mullakin on niitä. Itsekin kirurgin puukkoa jonkun verran maistaneena minua tuppaa hermostuttamaan terveyskeskuksessa ja lääkäriä odotellessa pari terveyskeskuksen tarjoamaa tukevaa viskimoukkua olis paikallaan. Ja sitten tietysti taksilla kotio. Moni muukin varmaan tykkäisi tästä. Mutta epäilen, että tälle linjalle ei lähdetä.

Tarkoittaako se yhdenvertaisuus sitten sitä, että ketään ei todellakaan laiteta erityisasemaan? Mihin sitä rahaa sitten tarvitaan? Rakennetaanko sillä kesämökkejä asiantuntijoille? Vai palkataanko vielä lisää asiantuntijoita?

Uutinen jatkuu ja esiin kaivetaan taas uusi asiantuntija eli terveydenhuollon konsultti Päivi Sundell Helsingin maahanmuuttoyksiköstä, joka valistaa tyhmempiä: "Nyt meillä on hyvä aika harjoitella näillä pienemmillä ihmismäärillä ja varautua tulevaan".

Kun nyt yritän perskelöidä näistä lausumista jonkunlaisen johtopäätöksen, niin se menee näin.

1. Meillä on ongelma.

2. Ongelman ratkaisuksi meille hankitaan uusi ongelma.

3. Uusi ongelma on jotenkin vanhaa ongelmaa Voimassa Väkevämpi, ja sen ratkaisu on ensisijaisen tärkeää.

4. Uuden ongelman ratkaisuun tarvitaan rahaa.

5. Ei vaiskaan, kyllä uusi ja vanha ongelma ovat ihan samalla viivalla.

6. Sitä ylimääräistä rahaa tarvitaan kumminkin siihen uuteen ongelmaan, eikä tässä oo mitään ristiriitaista.

7. Meidän täytyy treenailla tämän uuden ongelman parissa kovasti, koska me ollaan ehdoin tahdoin tekemässä siitä vielä paljon suurempi uusi ongelma. Jos potkaisee varpaansa seinään, niin pitää potkaista uudestaan ja kovempaa. Kyllä se sitten helpottaa.

8. Tietysti tulee lausua julki, että ongelman korjaamisen aiheuttama ongelma ei ole oikeastaan ongelma, vaan voimavara, ja siksi sille tulee varata rahaa, niin että ranteet repee. Jos ihminen ei tätä ymmärrä, niin hän ei ole osa ratkaisua, vaan osa ongelmaa. Niin siis osa sitä toista ongelmaa. Sitä, mikä on piilossa rakenteissa.

Huomattavaa kyllä on, että se ainoa järkevä lause uutisessa tulee nimenomaan maahanmuuttajavanhukselta Vinod Chadhalta, joka toteaa, että: "Se pitää muistaa, ettei missään päin maailmaa tohtoreilla ole aikaa keskittyä yhteen potilaaseen."

Olisko niin, että Vinod on ollut täällä tekemässä töitä, eikä kuuntelemassa asiantuntijoita?

2. Vasemmiston äänestäjäkadosta

Minähän en ole edelleenkään mikään asiantuntija, mutta voisin silti todeta, että olen ollut pitkään varsin perinteinen vasemmistopuolueiden äänestäjä. Työskentelen hoitoalalla, eikä meikäläisen palkka päätähuimaava ole. Pitkään vaan on tullut miellettyä, että tämmösen tavallisen suomalaisen perussällin turva on vasemmalla.

Samalla lailla ovat tuumineet monet kaverini, joista moni on ihan perinteinen duunari, elikkä huomattavasti hyvätuloisempi kuin itse olen. Me ollaan kaikki myös melko konservatiivisia ihmisiä. Sanoi Marx mitä hyvänsä, niin lisäarvoa on ollut mukavaa kerätä, oli se sitten omakotitalon, auton tai kesämökin muodossa. Perheet, kaverit ja suvut ovat meille tärkeitä. Oma porukka menee vieraan yli. Me emme ole, piru vie, kovin tiedostavia, emmekä kovin innostuneet nykyvasemmiston missiosta hankkia tänne porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä ihan vaan siksi, että meille pitää hankkia porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä. Isänmaallisiakin me ollaan, eikä meitä häiritse yhtään se, että liian vähäinen aseistariisunnasta puhuminen aiheuttaa epäsotilaallisen tyhjiön.

Meille on myös yhteistä se huomio, että vasemmisto ei ole enää kiinnostunut äänistämme. Ja jatkossa se on kiinnostunut niistä entistä vähemmän. Kun nuorisossa on tulevaisuus, niin tietysti vasemmistonuorissa on Vasemmistoliiton tulevaisuus. Seuraava uutispätkä kertoo – mielestämme – että eipä me vasemmistonuoria kiinnosteta pätkääkään:

Vasemmistonuoret: Poliisin lopetettava romanien ahdisteleminen


Vasemmistonuoret vaativat poliisia lopettamaan romanikerjäläisten tehovalvonnan Helsingissä. Vasemmistonuorten mielestä poliisin tehokampanjassa on kyse rasistisesta ahdistelusta ja etnisestä profiloinnista.

Helsingin poliisi aloitti tehokampanjansa viime viikon lopulla. Apulaispoliisipäällikkö Jari Liukun mukaan syynä oli taskuvarkauksien ja häiriöiden nopea lisääntyminen Helsingissä.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso kertoi keskiviikkona jättäneensä tehokampanjasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle

"Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä", Koivulaakso toteaa.

Romanit ovat EU-kansalaisia, jotka voivat ulkomaalaislain mukaan oleskella Suomessa kolme kuukautta ilman rekisteröitymistä viranomaisille.

Vasemmistonuorten tiedossa ei ole, että yhtäkään romania olisi sakotettu häiritsevän kerjäämisen takia.

Vuosi sitten vähemmistövaltuutettu katsoi, että poliisin tekemät ulkomaalaisratsiat olivat lähellä etnistä profilointia.

Euroopan neuvoston rasisminvastaisen komission mukaan etninen profilointi pitäisi olla poliisitoiminnassa kiellettyä tai ainakin se pitäisi määrittää tapauskohtaisesti erittäin tarkasti.

Jos lukijaa ihmetyttää, että mikä meitä tossa uutisessa jurppii, niin ehkä lukija on sitä äänestäjäkuntaa, josta uusi vasemmisto on kiinnostunut.

Puolue tietysti tekee mitä puolue haluaa, ja jos se haistattaa meille karvaperseäijille pitkät, niin sehän on puolueen asia. Mutta kun meillä on kumminkin miestä kohden yksi ääni, ja meitä karvaperseäijiä on varsin paljon. Jotenkin vaan Aarne Saarista on ikävä.