KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XI

1. Tiedostavaa elvistelyä

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on riemulla pantu merkille uutinen, että että Eva Biaudet on valittu uudeksi vähemmistövaltuutetuksi. Kunnialaukauksia, ja sitä seuraavaa katonpaikkausta ei sinänsä saanut aikaiseksi uuden vähemmistövaltuutetun henkilö, tai hänen mahdolliset erinomaiset kykynsä. Riemua aiheutti se tapa, jolla Biaudet valittiin (kiitos Kullervo Kalervonpojalle mediavalppaudesta):

NIMITYSASIAT
Valtioneuvosto päätti 22.4.2010 seuraavat nimitysasiat:
Valtioneuvosto myönsi Eva Biaudet’lle erivapauden vähemmistövaltuutetun virkaan kelpoisuusvaatimuksena vaadittavasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta. (SM kansliapäällikkö Ritva Viljanen 071 878 8203))

Biaudetin puuttuva tutkintohan ei sinänsä vaikuta siihen, etteikö hän pystyisi mokuttamaan ihan yhtä armottomasti kuin edeltäjänsäkin. Ehkäpä hän kiitollisuudenvelassa mokuttaa vielä armottomammin. Ja niin kuin lukija on silloin tällöin ehkä huomannut, ei Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta pidä yliopistollista loppututkintoa ihan välttämättömänä oikotienä viisauden auvoon.

Vaan valintaperusteet olivat kuitenkin olemassa, ja niitten mukaan päteviä hakijoita olisi ollut yllin kyllin. Hakijana oli myös eräs Jukka Hankamäki, joka on tohtorismies. Lisäksi hän on järkevä ja asiallinen mies, joka osaa suhtautua mm. maahanmuutto- ja monikulttuurisuus- sekä vähemmistökysymyksiin varsin realistisesti. Hän osaa myös kysyä teräviä kysymyksiä, jotka saattavat jopa kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän. Tossahan tietysti tulikin jo kirjoitettua muutama syy, jonka vuoksi Hankamäkeä ei missään tapauksessa valita vähemmistövaltuutetuksi tai muuhunkaan merkittävään virkaan.

Miksi sitten valittiin, ja vieläpä erivapaudella Biaudet, vaikka ns. pätevissäkin hakijoissa varmasti olisi ollut mokutusvarmoja ehdokkaita?

Syynä lienee vallan tunteesta päihtyneitten ihmisten riekkuva riemu. Me tiedostavat tytöthän voimme tehdä ihan mitä me lystäämme, eikä kukaan mahda sille mitään. Eva on meidän tyttöjä, joten hänethän pistetään virkaan, touhu tehdään ihan avoimesti, eikä se edes hävetä. Minkäs ne meille mahtaisivat?

Ja tällä hetkellä asiantilahan on niin. Mutta tiedostavat tytöt unohtavat sen, että heidän valtansa perustana eivät ole divisioonat ja prikaatit. Ei myöskään moraalinen oikeutus. Heidän valtansa takana on se, että järjestelmämme tällä hetkellä sallii heidän riekkumisensa.

Ja sehän saattaa muuttua. Esimerkiksi sillä, että kansalaiset äänestävät järjestelmän toisenlaiseksi. Mutta se ei varmasti käy vallastaan humaltuneitten tiedostavien tyttöjen mielessä. Vastustajan aliarvoimisesta voisi heille pitää pienen luennon esim. vielä elossa olevat puna-armeijan sotilaat, jotka vuonna 1939 läksivät pienelle mukavalle talviajelulle, jossa samalla vapautettaisiin suomalainen proletariaatti, ja Suomi-neito odottaisi sankareita ruusu hampaissa ja hame korvissa.

Vastustajan aliarvioiminen on kaikkien munausten äiti. Joten Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta kiittää Ritva Viljasta, niin kuin hänet virkaansa nimittänyttä Tarja Halosta, samoin kuin kaikkia tiedostavia tyttöjä. Jatkakaa vain samalla linjalla.

Kansakunta näyttää millä se mällää
Kaikki me kiitämme deeämlällää

(Ja niin kuin nimimerkki Bookworm huomautti, niin tää juttuhan on etuajassa, ei valintaa ole vielä vahvistettu, mutta eipä tuohon touhuun oltais ruvettu, mikäli touhua ei olis jo etukäteen päätetty)

2. SDP: Liian vähän, liian myöhään

Meikäläinenhän on semmonen vanhakantainen ottokivivuorelainen sosialidemokraatti, jonka äänestyslippu on useissa vaaleissa kolahtanut laatikkoon SDP:n väreissä. Toistakymmentä vuotta sitten tilanne muuttui, kun puolue unohti varsinaiset äänestäjänsä, ja alkoi saarnata monikulttuurisuuden aatetta. Samaten puolue ei tehnyt juuri mitään sille, että Oyj-muotoon muuttuneet suomalaiset yritykset myytiin ulkomaalaisomistukseen, ja sitä kautta niitten toimintaa alettiin siirtää muualle. Yks lystihän se oli jonkun floridalaisen eläkevakuutussäätiön edustajille, tuleeko tuotto Valkeakoskelta tai Brasiliasta.

Monikulttuurisuuteen sitoutunut puolue kusi äänestäjiensä raksuihin ja selitti, että meillä on velvollisuus ottaa maahamme ihmisiä, joita puolueen äänestäjäkunta ei halunnut, ei tarvinnut, joita se joutui elättämään, joka ajoi heidän ohitsensa asuntojonoissa ja joka harrasti väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta huomattavasti enemmän kuin heitä elättävät, mm. demareita äänestävät ihmiset.

SDP puolueena julisti, muitten mukana, että tällaista vallitsevaa menoa vastustavat ihmiset ovat rasisteja, joitten ihmisarvo on alempana kuin käärmeen maha, ja sehän on valmiiksi tosi alhaalla se. SDP onnistui myös saamaan vallan kahvaan presidentin, joka halusi asiakseen heikentää Suomen maanpuolustusta jalkaväkimiinakiellolla. SDP sai virkaan teoriatiedossa kunnostautuneen ulkoministerin, joka otti asiakseen vittuilla joka saumassa Yhdysvalloille ja hyvä ettei saanut Suomea osaksi ns. Pahan Akselia.

Mm. nämä syyt saivat aikaan sen, että SDP muuttui minulle, sosialidemokraatille, täysin vieraaksi puolueeksi, enkä sitä enää voinut äänestää.

Nyttemmin sosialidemokraatit ovat yrittäneet kehittää takaisin suomalaista selkärankaansa. Ensimmäisenähän yritti Jutta Urpilainen, mutta valitettavasti hän on eräänlainen kävelevä pakkohanmunolisjotainkeksiä, joten Jutan kohdalla ei mieleen muistu edelleenkään ”Maassa maan tavalla”, vaan ennemminkin ”Yes We Can”.

Sen sijaan Eero Heinäluoman saattaisin ottaa vakavamminkin, ja hänhän puhui hiljattain silkkaa järkeä.

Mutta ei touhu silti oikein vakuuta. Tietysti on hyvä, että järjen ääntä alkaa tulla jopa demarijohdolta (demarien duunariäänestäjät ovat ajatelleet noin jo maailman sivu), mutta mieleeni juolahtaa kaksi kysymystä:

1. Onko todellakin niin, että demarijohtajat hoksasivat ilmiselvän asian vasta nyt, vaikka heillä oli siihen kaksikymmentä vuotta aikaa?

Jos näin on, johtopäätös: tyhmiä. Ei kannata äänestää.

2. Onko todellakin niin, että demarijohtajat hoksasivat ilmiselvän asian jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta toimivat silti niin kuin toimivat?

Jos näin on, johtopäätös: opportunisteja, nilkkejä, maanpettureita. Ei kannata äänestää.

SDP:n yritys soutaa minua miellyttävillä ”sameilla vesillä” ei tunnu aidolta. Vanhana SDP:n perusäänestäjänä en näe, että SDP pyrkii toimimaan äänestäjiensä edun mukaan, vaan ylläpitääkseen organisaatiota nimeltä SDP.

Kuolisiko kukaan aivoinfarktiin, jos SDP poistuisi puoluekartalta? Mikään ei ole pysyvää. Aikanaan oli olemassa aatelisto / papisto / porvarit / talonpojat-järjestelmä. Se on varmaan tuntunut ikuiselta silloin. Kuka sitä enää tarvitsee? Kuka sitä enää edes muistaa?

SDP on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä maamme historiassa. Pitkälti juuri SDP:n ansiosta saatiin meillekin suht toimiva hyvinvointivaltio. SDP:n asevelisosialistit olivat yksi suurimpia tekijöitä siinä, ettei sodan jälkeen Prahan tie ollut meidän tiemme.

Mutta nykyisin SDP muistuttaa mielestäni hetekaa. Hetekakin oli aikanaan huomattavan järkevä ja tarpeellinen keksintö, ja sen jousien narinassa saatettiin alkuun pari suomalaista sukupolvea. Mutta nyt hetekan tilalle on tullut toimivampia vaihtoehtoja, ja niitä löytää enää kesämökeiltä.