OHJATEN JA OPASTAEN

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on hetkisen aikaa toiminut oikeasti poliisina ja todennut julkisuudessa, että naapurimaissamme etnisten jengien aiheuttama rikollisuus on ihan oikeasti pirunmoinen ongelma.

Hetkittäisen poliisiheräämisen syynä lienee hermostossa tapahtunut virtapiikki, joka on sitten saman tien korjaantunut, sillä Paatero palaa välittömästi poliisista poliitikoksi ja jauhaa tuttua legendaa kotouttamisen tarpeesta ja syrjäytymisestä syynä rikollisuuteen.

Tässähän Paatero jauhaa nykysuomalaista ymmärrysmantraa eli ihminen ei ole itse vastuussa teoistaan, ja ympäröivä yhteiskunta (siis me tavalliset suomalaiset) itsessään on syynä siihen, että ihminen ajautuu rikolliseksi.

Muistuttaisin Paateroa siitä, että rikollinen ura, ja laajemmin määriteltynä kusipäinen elämäntyyli voi olla myös täysin tietoinen valinta. Tämä koskee niin suomalaisia kuin muitakin kansallisuuksia.

Lastensuojeluhommissa ilmiöön törmää jatkuvasti. Alalla annetaan kyllä nuorille tarvittavat puitteet käydä koulut ja kasvaa kelpo kansalaisiksi. Painotan nimenomaan sanaa puitteet. Kenenkään puolesta ei pysty ajattelemaan. Empatiaa ei voi siirtää ihmiseen ruiskeella. Niinpä osa nuorista kertakaikkiaan, omalla päätöksellä, omasta vapaasta tahdosta ja ilman minkäänlaista yhteiskunnallista alamäkiautoilua päättää elää kusipäänä.

Tällaisilla tyypeillä on sitten valittavanaan kaksi pääasiallista uravaihtoehtoa eli ammattirikollisen tai ammattivangin ura. Ammattirikollisen uraan vaaditaan röyhkeyttä, häikäilemättömyyttä, älyä ja järjestelykykyä. Ammattivangin uraan riittää röyhkeys ja häikäilemättömyys.

On selvää, että elämä on antanut joillekin heikommat rakennuspalikat. Mutta siitä huolimatta rikolliseksi ei tahdottomasti ajauduta. Rikolliseksi ryhdytään. Kirjoitukseni koskee tässä tapauksessa nimenomaan suomalaisia nuoria. Löytyy yhteinen kieli ja yhteiset tavat, mutta lopputulos voi olla silti surkea.

Mulla löytyy luonnollisesti kokemusta myös muista kansakunnista. Kaikista löytyy kelpo väkeä, ja he voivat rakentaa elämänsä varsin mallilleen. Mutta kaikissa kansakunnissa löytyy myös väkeä, jotka tietoisesti valitsevat elämän kusipäänä. Ja miltä maamme tällä hetkellä heille näyttää? Poliisi ei ammu, ei edes pamputa. Rikoksentekijän oikeusturvaa suojellaan kuin pikkulapsen silmää, uhrista ei ole niin väliä. Tuomiot ovat lieviä ja vankilat mukavia. Lisäksi maassa on olemassa massiivinen organisaatio, joka etsii asiakseen selityksiä, että kusipää ei olekaan kusipää, vaan kusipään kusipäinen käytös onkin tavallisten suomalaisten vika.

Minkälaisia johtopäätöksiä valtiosta X kotoisin oleva kusipää Y mahtaa tehdä?

Ajatteleeko hän, että täällä on niin mukavia ihmisiä, että lopetanpa perseilyn niin kertakaikkiaan, kouluttaudun lähihoitajaksi ja lähden vanhainkotiin vaihtamaan han-suomalaisten vaippoja?

Vai ajatteleeko hän ehkä niin, että ovatko nuo syntyjään noin typeriä, vai pitikö siihen käydä kurssi?

Kotoutetaan vaan ulkomaalaisia ja opetetaan kieltä, ei siinä mitään. Mutta kyllä maamme vaikuttaa tällä hetkellä rikollisen paratiisilta. Jos ulkomaalaiset ammatti- ja taparikolliset heitettäisiin automaattisesti maasta pois, ja ehkä karkotuksen ohessa annettaisiin pieni muistutus Nokian nuoriso-ohjaajalla, niin tuskinpa rehelliset maahanmuuttajatkaan siitä hermostuisivat.