ANTERO LÄRVÄNEN JA POLIITTINEN VESIKAUHU

- Hyvää päivää hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä täältä Mansesterista. Yle on julkaisemassa elokuvaa marsalkka Mannerheimista, ja Mannerheimia näyttelee pigmentiltään alkuperäismalliin nähden uudelleen päivitetty kenialainen mies. Lähetyksemme käsittelee tämän elokuvan herättämiä kiivaita ennakkoreaktioita ja meillä on nyt asiantuntijana selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtori Anselmi Uikku Tampereen yliopistosta, joka itse pyysi päästä esittämään lausunnon niin Huitsinnevadan kuin koko Pinnanmaan kuulijoille. Tohtori Uikku, mitä teillä on sanottavaa tästä Mannerheim-elokuvan aiheuttamasta kohusta?

- Kohu on selvä osoitus siitä, että hyvin suuri osa suomalaisista pitää vielä historiaa monoliittisena ovenpönkkänä, joka pitää pystyssä heikkoa kansallista itsetuntoa, joka muina pönkkinään pitää talvisotaa, Antti Rokkaa, Suomi-konepistoolia, Paavo Nurmea, Lasse Vireniä, saunaa, HK:n sinistä ja Koskenkorvaa eikä niitä muita pönkkiä sitten paljon olekaan. Kyseessä on paniikkireaktio, jolla pyritään estämään sovelletun ja interaktiivisen historian tosiaikaisen kirjoittamisen malli, joka on välttämätön yhdistyvässä Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa.

- Mielestäni elokuvantekijät ovat esittäneet rohkeutta, tai rohkeus ei ole oikeastaan oikea sana, vaan he ovat ymmärtäneet välttämättömyyden aikaansaaman tarpeen käsitellä historiaa nimenomaan tulevaisuuden vaatimuksia ajatellen, ja siksi on ehdottoman tärkeää saada ihmiset ymmärtämään, että mennyt on mennyttä ja vain tulevaisuus on tärkeää ja vielä tapahtumattomalla tulevaisuudella on oikeus ottaa tukea historiasta juuri siten kuin se tarpeelliseksi näkee. Siksi on täysin loogista ja välttämätöntäkin laittaa kenialainen mies näyttelemään Mannerheimia. Tulen muuten käsittelemään tätä aihetta tarkemmin lähitulevaisuudessa ilmestyvässä kirjassani ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.

- Mutta eihän Mannerheim ollut kenialainen, eikä Marski kai koskaan edes käynyt Keniassa, eikä kenialaisia joukkoja ole ollut mukana missään Suomen historian ottaanlyöntikilpailuissa. Miksi tämä on välttämätöntä? Eikö suuttumukseen ole edes jonkinlaista oikeutusta? Tai edes kysymykseen, että mitä tällä itse asiassa haetaan?

- Kysehän on globalisaatiosta. Tämä Suomeksi nimitetty niin sanottu kansa ja valtio on yhtymässä Euroopan liittovaltioon ja sitä kautta ehkä jopa osaksi Maailmanvaltiota. Tämä on niin historiallinen, taloudellinen kuin inhimillinen väistämätön tarve, ja koska se on väistämätön tarve, se on silloin väistämätön tosiasia, ja meidän kaikkien etu. Yhdentyminen saa aikaan synergiaa, eli silloin kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja emmehän me voi kieltäytyä näistä synergian hedelmistä, mitä meille tarjotaan.

- Mikäli ahdas kansallismielinen ajattelu saa aikaan käsityksiä, että omassa historiassamme, omassa kansassamme ja oman kansamme tavoissa ja kulttuurissa on jotain sellaista, joka on enemmän kuin tämä väistämättömän synergian aikaansaama huikea, turvallinen ja edistyksellinen tulevaisuus, niin silloin me olemme tässä synergiassa haittatekijä, hiekkaa laakerissa. Silloin voidaan muuallakin ajatella, että emme ole hankkeessa mukana tosissamme. Valitettavan moni ihminen ei tätä ymmärrä, joten heitä tulee valistaa. Mannerheimin kenialaistaminen ei tätä sinänsä vielä paljoa muuta, mutta tervehdin sitä suurena alkuaskeleena historian muuttamiseksi interaktiiviseksi ja elastiseksi ja siten myös tulevaisuuden, rauhan ja kehityksen turvaamiseksi. Ja minähän käsittelen aihetta tarkemmin lähitulevaisuudessa ilmestyvässä kirjassani.

- Tuo kyllä kuulostaa minusta hieman Orwellilta.

- Ei suinkaan. Orwellilainen yhteiskunta perustui pakottamiseen, sensuuriin, uhkaan ja väkivaltaan. Mietitäänpä, mitä meidän historiamme on. Väkivaltaa. Historian väkivaltaisia kausia ja väkivallan tekijöitten osuutta korostamalla ruokitaan kansallista uhoa, joka estää tämänkin kansansirpaleen puhdistumisen väkivallan ja itsekkyyden ajattelumaailmasta globalisaation tarjotessa balsamia haavoihin, jotka väen väkisin pidetään auki.

- Voin käyttää esimerkkinä ämpärillistä vettä. Suomi on se ämpäri. Siinä oleva vesi on ollut vaihtumatta iät ja ajat. Vesi on täysin ummehtunut. Ämpäri tarvitsee puhdasta ja raikasta vettä. Mutta siihen ei voida lisätä tuoreita vesiä, ellei ämpäriin anneta ensin tilaa. Ja tällä elokuvalla annetaan tilaa taas lusikallisen verran, ja siitä on hyvä jatkaa. Lopputuloksena on ämpäristä saatu ummehtunut vesi pois, se on täytetty raikkaalla vedellä, ja silloinhan ämpärillä itsellään ei ole enää merkitystä. Silloin vesi voidaan kaataa suurempaan saaviin, joka on täynnä jo entisestään raikasta vettä, ja raikkaan veden määrä vain lisääntyy. Kerron tästä vielä yksityiskohtaisemmin tulevassa kirjassani.

- Jaa, no eikös tuo ole vähän sama juttu kuin tuo nirvanaan pääseminen? Että luovut persoonastasi ja pääset osaksi jotain suurempaa?

- Toimittaja ymmärtää asianlaidan erinomaisesti. Voinen käyttää tuota vertausta tulevassa kirjassani. Ja muistutan vielä, että kansallismieliset voimat pyrkivät estämään tämän kehityksen ja ovat suunnanneet tämän elokuvan tekijöitä kohtaan väkivallan uhan. Sitä ei voi millään tavoin hyväksyä, ja siihen tulee reagoida mahdollisimman päättäväisesti.

- Jaa, jos toimittaja tarkoittaa tätä Hommaforumilta tullutta uhkailua, niin johan tuo Aamulehtikin, mikä yleensä ei varsinainen Hommaforumin äänenkannattaja ole mistään vinkkelistä katsottuna, ilmoitti, että eihän siellä ketään olla uhkailtu. Kunhan partaansa naureksivat.

- Ja nimenomaan tämä on vaarallista. Hommaforumista voi aistia äänettömän uhan. Vihahiljaisuuden. Me emme tiedä, mitä kulissien takana puhutaan. Se, että väkivallan tekoja kannattavia viestejä ei ole, voi olla tietoinen päätös siitä, että puheitten aika on ohi, eikä uhoamiselle ole enää tarvetta.

- Kyse on tunteista, joita elokuvantekijät joutuvat kokemaan. Vihahiljaisuutta voisin kuvata vaikka niin, että kuvitelkaa kulkevanne kadulla. Toisella puolella katua seisoo kolme hiljaista miestä, jotka katsovat teitä, mutta eivät puhu mitään. Kaikilla on käsi takin sisällä. Voi olla, että yksi miehistä raapii kutiavaa kainaloaan, yksi kaivaa povitaskusta kännykkäänsä ja yksi taas kaivaa povarista lompakkoaan. Mutta te, joka kuljette toisella puolella katua ette sitä voi tietää, ja pelon tunne seuraa teitä koko matkan kotiinne. Teidän elämänne perusturvallisuus on järkytetty vihahiljaisuudella. Käsittelen asiaa muuten enemmän tulevassa kirjassani ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.

- Eli onko nyt näin, että on ihan sama haukkuuko koira vaiko ei, mutta se pitää silti ampua, kun sillä saattaa olla vesikauhu?

- Poliittisessa mielessä kyllä. Kysehän on politiikasta. Ja niin politiikassa kuin mediassakin ovat vesikauhu ja sen oireet vain määrittelykysymyksiä. Mainitsinko muuten, että julkaisen lähitulevaisuudessa näitä aiheita käsittelevän kirjan ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.

- Nyt kun oikein muistelen, niin taisitte mainita. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tohtori Anselmi Uikku, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Mansesteri.

- Minun täytyy kiittää teitä vielä kerran, että annoitte minulle tämän mahdollisuuden. Tohtorin tittelistäni huolimatta ei urani ole oikein saanut sellaista boostia, kuin haluaisin. Kun se edellinenkin yritys meni vähän mistiin. Mutta nyt saan varmaan paljon medianäkyvyyttä ja -uskottavuutta.

- No tuota näkyvyyttä pystyn ainakin takaamaan. Mutta mikäs se aikaisempi yritys oli, joka reisille meni?

- No sehän oli se Pensseli-setäjuttu. Kun minä vaahtosin silloin, että minkä ihmeen takia me irvailemme vieraskielisillä sanoilla, jotka kuulostavat hassuilta suomenkielellä, vaikka meille on tämän ilmiön takia mahdollisuus tutustua loistavaan musiikkiin, jota Suomessa ei aikaisemmin ole niin paljon ollut tarjolla. Mutta ei se jostain syystä ottanut oikein tulta.

- Jaa. No jos unohtaa Pensseli-setään liittyvä sanairvailun, niin tykkäsitkös sinä siitä biisistä oikeesti? Noin musiikin kannalta?

- Niin no, eihän siinä tietysti siitä musiikista niin kyse ollut, kun ajattelin päästä päivystäväksi dosentiksi telkkariin ja sillai. Kun oma korva on tottunut näihin länsimaisiin sävelasteikoihin, niin kyllähän se kuulosti vähän siltä, kuin jätkät olis koko biisin ajan viritelleet soittimiaan siinä pahemmin onnistumatta. Ehkä mä olin vähän turhan innokas. Vaan silloin se tuntui hyvältä idealta.

- Mutta mitäs sinä oikeesti ajattelet tästä touhusta? Että marskia pannaan näyttelemään joku kenialainen hyvin päivettynyt heppu?

- Jos nyt rehellisiä ollaan, niin en minäkään oikein tajunnut, että mitä sillä haetaan ja mihin sillä pyritään. Mutta en minä sitä jäänyt ajattelemaan, kun tiesin, että herneitä vedetään nenään laajalti, ja minun pitää päästä valistamaan rajoittunutta rahvasta mahdollisimman nopeasti. Vauhti on valttia, ja niin kuin itsekin tiedät, tällä perunalaarilla on paljon oikeaoppisia ronkkijoita. Päivystävän dosentin paikkoja on vain so much. Pakkohan tässä on jotain yrittää.

- Mutta onkos sulla semmonen kirja sitten viimeistelyvaiheessa? Kun tosta avautumisestasi sai semmosen kuvan, että sinähän näet tulevaisuuteen.

- Kirja? Mulla mitään kirjaa ole. Mutta senhän nyt äkkiä väkertää. Eihän mun tarvitte kuin kattella lähivuosilta, kun joku on keksinyt joko uuden mainion historiantulkinnan tai muhevan monikulttuurisen idean ja sitten kattelen hommaforumia samoilta ajoilta ja huomaan, että ei siellä ketään uhattu tappaa. Sitten otan kirjaan tään uusimman tapahtuman ja tekemättömät tappouhkaukset ja totean, että mitäs mä sanoin, vihahiljaisuutta. Sitten ei muuta kuin puppulausegeneraattorilla parisataa sivua sidetekstiä, niin se on siinä. Helppo juttu. Kyllä se läpi menee.

- No joo, kyllähän tuo Tieto-Finlandialta rupee haiskahtamaan. Mikä sut muuten alun perin sai innostumaan tuosta selitteläätiöstä ja soveltavasta spedestetiikasta?

- Kai se päällimmäinen syy on se, että se oppiarvon myötä minä voin käyttäytyä ylimielisesti mahdollisimman monille mahdollisimman vähillä älyllisillä resursseilla. Niin muuten, tässä olis muutama valokuva minusta. Kävin ihan ammattivalokuvaajalla ottamassa. Kun ajattelin, että jos te tuon radio- ja lehtijutun lisäksi käytätte tuota ääninauhoitusta myös televisionne lähetyksissä, niin jotain noista kuvista vois käyttää siinä niin kuin taustakuvana.

- No ei me tarvita noita, kun meillähän on ollut kuvanauhoitus koko ajan päällä. Itse asiassa pääbössin Esko Ängin kanssa me tuumattiin, että tää menee pelkästään Huitsinnevadan paikallistelevisioon ja sitä kautta koko Pinnanmaan verkkoon.

- No mutta sehän on hienoa. Tuleeko tää pääuutislähetykseen vai ajankohtaisohjelmaan vaiko ehkä molempiin? Ja tuleeko uusintoja?

- Tää tulee elokuun epic fail-koosteeseen. Ja uusintoja tulee kyllä. No niin, äänimiehet. Rojut ransittiin, sanotaan Mansesterille som´moro ja käännetään kärryn keula kohta tuttuja Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita.

- Lällävedellä on kyllä kaljaa ihan riittävästi, mutta HK-blöötä täytyy ostaa matkan varrella. Ja tarttee varmaan tarkistaa, ettei makkaroihin ole töräytetty kuoren sisään perinteisen evään sijasta Tapolaa. Kun nykyisinhän ei oo enää värillä väliä. Näissä perusasioissakaan.