Friday, September 14, 2012

HÖPÖTTI

Tämä kirjoitus koskee joukkueurheilulajia nimeltä Höpötti. Sain kirjoitukseen inspiraation suuresti arvostamaltani Jaska Brownilta, joka kirjoitti aasialaisesta joukkueurheilulajista nimeltä Kabaddi. Kabaddi on jonkunlaista hokemisen ja hippaleikin yhdistelmää, mutta sitä ei tule aliarvostaa, koska se otetaan tiettyä päin maailmaa vakavasti, ja sitä pelataan ihan tosissaan. Hoksasin vaan Jaskan kirjoitusta lukiessani, että samankaltaista urheilulajia harrastetaan viljalti mm. suomalaisessa ja varmaan monen muunkin maan julkishallinnossa. Lajia kutsutaan esim. nimillä ”projekti”, ”kehittämispäivä” ja ”palaveri”. Näkisin, että on aika tehdä tälle jalolle lajille yhteiset säännöt ja yleiseen käyttöön soveltuva nimi, joten tässä on ehdotukseni joukkueurheilulajille ”Höpötti”:

Höpötti: nouseva joukkueurheilulaji

Höpötti on joukkueurheilulaji, jossa normaaleista joukkueurheilulajeista poiketen on vain yksi joukkue. Höpöttiä pelataan kahdeksankulmaisella kentällä, jonka yhteen vinkkeliin on laitettu maali. Höpöttijoukkueessa on kaksikymmentä jäsentä, jotka kaikki ovat pukeutuneet velcrokankaiseen peliasuun. Peliväline on velcrokankaalla päällystetty rukkanen, jota kutsutaan nimellä ”vastuu”.

Höpöttiottelu alkaa niin, että kaikki joukkueen kaksikymmentä jäsentä asettautuvat tiiviiksi rykelmäksi keskelle pelikenttää. Tämän jälkeen ottelun päätuomari, jota Höpötissä kutsutaan nimellä ”projektipäällikkö” heittää pelivälineen keskelle rykelmää. Sillä pelaajalla, johon peliväline takertuu, on kolme sekuntia aikaa repiä peliväline irti itsestään ja heittää sen kiinni toisen pelaajan peliasuun. Mikäli hän ei tässä onnistu, hänestä tulee ”vastuullinen hyökkääjä”, ja hänellä on velvollisuus toimittaa peliväline maaliin.

Pelivälineen väistäminen on ensimmäinen olennainen osa Höpötistä. Toinen on tietenkin höpöttäminen. Vastuullista hyökkääjää lukuunottamatta jokaisen pelaajan täytyy höpöttää, ts. toistaa sanaa ”höpötti” vähintään kaksi kertaa sekunnissa. Jokaista pelaajaa kohti on kaksi audiotarkkailijaa, jotka varmistavat, että pelaaja höpöttää tarpeeksi ja lisäksi yksi videotarkkailija, joka varmistaa, ettei pelaaja bluffaa, eli harrasta vatsastahöpöttämistä.

Mikäli pelaaja ei onnistu höpöttämään tarpeeksi, peli keskeytetään, ja yksittäisen pelaajan sijasta koko joukkuetta rangaistaan. Tämä tapahtuu niin, että pelikentälle tulee avustava tuomari, joka Höpötissä tunnetaan nimellä ”projektikoordinaattori”. Hän heittää taas keskelle kenttää läjään ahtautuneitten pelaajien sekaan toisen rukkasen eli pelivälineen eli ”vastuun”. Avustavia tuomareita ja rukkasia tulee kentälle sitä mukaa lisää, kun pelaajat epäonnistuvat sääntöjen mukaisessa höpöttämisvelvollisuudessaan.

Palataanpa takaisin ”vastuullisen hyökkääjän” vaativaan tehtävään. Jos ”vastuullinen hyökkääjä” ei ole onnistunut toimittaa pelivälinettä jonkun toisen pelaajan kontolle, ei hän enää saa yrittää luopua pelivälineestä, vaan hänen tulee kaikin keinoin yrittää toimittaa velcrorukkanen maaliin. Joukkueen kaikki muut jäsenet yrittävät estää hänen suorituksensa, ja kun kyseessä on voimasuhde 19 – 1, he yleensä onnistuvat.

Mikäli ”vastuullinen hyökkääjä” kuitenkin onnistuu toimittamaan pelirukkasen maaliin, päätuomari keskeyttää pelin, ja tuomarineuvosto kokoontuu. Tuomarineuvosto toteaa, että maali oli alunperinkin väärässä paikassa, ja maali siirretään toiseen paikkaan. Samalla todetaan, että koska maali oli väärässä paikassa, ei maalia ole alunperinkään tehty, ja tämän tekemättä jätetyn maalin tekijää rangaistaan pelilisenssin menettämisellä ja sarjasta sulkemisella, syynä sooloilu, yhteistyökyvyttömyys ja ongelmat peliin liittyvissä asenteissa.

Tämän rangaistuksen saaneella pelaajalla on vielä mahdollisuus pelastaa nahkansa haastamalla joku joukkueensa jäsen höpöttämishaasteeseen. Höpöttämishaaste kestää minuutin, ja sen aikana haasteeseen osallistuvat kaksi pelaajaa toistavat mahdollisimman monta kertaa sanan ”höpötti”. Höpöttämishaasteen hävinnyt ts. vähemmän höpöttänyt pelaaja suljetaan sarjasta, hän menettää pelilisenssinsä, ja tämän lisäksi koko joukkueella on kaksi minuuttia aikaa kirjoittaa hänestä juoruja Höpöttiliigan facebooksivuille.

Höpöttiottelu päättyy siinä vaiheessa, kun pelikentällä on enemmän tuomareita ja pelirukkasia kuin varsinaisia pelaajia, ja suurin osa pelaajista on menettänyt tajuntansa jatkuvan höpöttämisen aiheuttamasta hapenpuutteesta. Tässä vaiheessa ottelun päätuomari keskeyttää ottelun, ja tuomarineuvosto kokoontuu. Tuomarineuvosto päättää, että peliä ei itse asiassa ole koskaan pelattukaan, vaan se suunniteltiin alun perinkin pelattavaksi joskus seuraavan vuoden maaliskuussa.

Lisäksi tuomarineuvosto päättää pitää projektipäivän jonka aiheena määritellään, oliko pelissä loppujen lopuksi maalia ollenkaan, vai oliko se kori, juoksu vaiko ehkä hippa. Projektipäivä pidetään ilman pelaajia, jotka tietysti haluavat muutenkin toipua ottelusta, ja se pidetään jossain sopivassa paikassa, jossa tarjoilu pelaa. Liiga tarjoaa, sillä liigan johtohenkilöt tietenkin ymmärtävät, että tärkeintä ei ole tulos, vaan peli itsessään.

Höpötissä on paljon pelaajia ja vielä enemmän tuomareita ja toimitsijoita. Vaikka se ei kovin paljon kiinnosta yleisöä, eikä sitä selosteta juurikaan televisiossa ja radiossa, niin uskon, että se on pikku hiljaa saamassa kansallispelin aseman. Höpötillä on edessään suuri, laaja, leveä ja menestyksekäs tulevaisuus, sillä lajilla on taustanaan julkisen sektorin voimakas ja jatkuva kasvava tuki, ja julkinen sektori tekee parhaansa, että myös yksityinen sektori perehtyisi alan hienouksiin. Kun lajiin on päässyt sisälle, siihen koukuttuu pahemman kerran.

8 comments:

raakis- said...

Onneksi on roiskeen kestävä näppäimistö, sillä kirjoitus oli onnistunut kuvaus julkisen sektorin projekteista.

Itselle tulee mieleen tämä pääkaupunkiseudun 1,8mrd/10v potilastietokantaprojekti esimerkkinä höpötistä, jossa kukaan ei oikein ole varma mitä sillä edes saadaan ja toimiiko edes koko hökötys valmistuttuaan. Tuohon hintaan yksityisellä puolella rakennettaisiin tilat, hankittaisiin rauta sekä koodattaisiin softa ja vielä jäisi rahaa yli.

En nyt muista ketä, mutta joku softa-alan ammattilainen laskeskeli mitä Viroon toteuttu n. 11 miljoonan systeemi e-resepteineen maksaisi Suomessa. Hinnaksi tuli n. 45 miljoonaa euroa eli melko lailla on ilmaa tuossa 1,8mrd summassa.

Vasarahammer said...

Höpötistä puuttuu mielestäni pari hahmoa. Tarvitaan ulkopuolinen konsultti ja Sarasvuo. Sitten peli on täydellinen.

Keskiäkäinen mies said...

Noista "kansankielisistä" höpötin nimityksistä jäi puuttumaan vielä ainakin MONIAMMATILLINEN TYÖRYHMÄ

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Raakikselle, Vasarahammerille ja Keskiäksylle & kiitos kommenteistanne.

Raakis: Tuo potilastietokantaprojektijuttu menee totaalisesti yli hilseen. Helsingissä tietokannat varmaankin ovat laajempia kuin Virossa yleensä, joten olisin ehkä mukisematta niellyt jonkun lukeman 80 milj/11 milj, mutta täähän menee jo Harry Potterin puolelle.

Vasarahammer: Myöntää täytyy, mutta ehkäpä nämä huippuammattilaiset pilaisivat lajista amatöörirähläämisen aidon pioneerihengen.

Keskiäksy: Olet kieltämättä oikeassa ja kertomasi termi sopisi tähän kaikkein parhaiten, mutta en uskalla käyttää sitä, sillä kokemukseni mukaan m*************n t******ä on jo ammoin kuolleilla ja kielletyillä kielillä lausuttu Julma Sana, jota ei tavallisen kuolevaisen parane käyttää. Jos pirua oikein noituu, se saattaa vastata.

Ironmistress said...

Ikävä kyllä nimi on jo varattu. Se on paikallisen puolituisrodun nimenä Beardin ja Kenneyn maanmainiossa Tolkien-parodiassa "Loru sorbusten herrasta".

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ruukimatruuna. Kirjan olen minäkin lukenut. Mutta julkishallinto ei tommosista pikkuasioista piittaa. Enkä minäkään. Minä olen korskea mies ja otan, mitä haluan. Pöllinpä siis nimen höpötti. Eikä hävetä yhtään. Enkä kysy edes lupaa.

Jaska Brown said...

Ja niin minä saavun perjantaina töistä ja ajattelen että nyt saapi olla viikonlopun irti työasioista. Pahaa aavistamatta avaan Blogistanian ja törmään Yrjöperskeleen uusimpaan vain havaitakseni olevani keskellä pahinta mahdollista työpäivää: konsultin järjestämää työyhteisökoulutusta.

Omalla työmaalla minut muuten tunnetaan erityisen lahjakkaana bullshit-väistelijänä. Paras suoritus oli joitakin vuosia sitten, kun onnistuin pilkkomaan isyysloman lain sallimaan maksimaaliseen neljään osaan siten, että jokaiseen palaan olisi osunut jokin tuollainen päivä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Jaska. Näyttää siltä, että olemme molemmat pelanneet samaa joukkuelajia. Ja se, mitä sanoit väistelyksi, ei ole väistelyä, vaan tervettä järkeä ja tyhjän paskan hiertämisen onnistunutta kiertämistä.