JOTAIN IHAN MUUTA VIII

eli jonninjoutoa ohijuoksutusta pohjoisen perukoilta

1. Olematon suomalaisuus & matkustaisitte tekin niin ymmärtäisitte

Respan henkilökunta on viettänyt taas hetkisen aikaa kaukana pohjoisessa. Respan henkilökunta on kiertänyt vuosien myötä aika laajalti tätä kotoista Suomeamme. Vaikka Suomi on maailman mitassa melko pieni maa, täällä löytyy silti huomattavan laaja olevaisuuden kirjo. Jos liikkuu vaikkapa Lapissa, Savossa, Pohjois-Karjalassa, Turun Saaristossa, Pohojam´maalla tai Svenska Österbottenista, löytyy joka paikassa omat mainiot erityispiirteensä.

Tarkoitan erityispiirteillä tiettyjä tapoja, murteita, eroa rakennustyyleissä (ruotsinkielisillä alueilla saunan lauteet ovat muuten kummallisen korkeat) ja yleensäkin tiettyjä eroavaisuuksia suhtautumisessa elämiseen ja olemiseen. Kun Hangosta Nuorgamiin yhdistetään nämä piirteet, syntyy potpurri jota voi kutsua suomalaisuudeksi. Ja minusta se potpurri on varsin riemastuttava kokonaisuus, johon en ole vuosien varrella kyllästynyt.

Tietyissä piireissähän on ollut jo kauan aikaa muodikasta julistaa, että mitään suomalaisuutta ei ole olemassakaan. Samaan aikaan ihaillaan täysin kyseenalaistamatta vaikkapa ruotsalaisuutta, argentiinalaisuutta, intialaisuutta ynnämuita plus tietysti jotain yleismaailmallista kosmopoliittisuutta, josta taas itsessään voi kysyä, että onko sellaista olemassa ja missä määrin.

Se, että suomalaisuuden olemassaolo kielletään, saattaa kertoa kieltäjästä itsestään jotakin. Ei riitä, että samaistutaan johonkin omasta mielestä tylsään kansansirpaleeseen ja tämän kansansirpaleen olemassaolon kieltämällä kuvitellaan muuttuvan itse joksikin toiseksi, joksikin enemmän, vaikka kieltäjä luonnollisesti ei kieltämisellään miksikään pariisilaiseksi muutu, vaan on edelleenkin osa tuota tylsää kansansirpaletta. Jonka kansansirpaleen työntekoa arvostava kansanluonne on tietysti aikaansaanut sen, että parhaimmillaan kieltäjä voi tienata leipänsä sillä, että kieltää elättäjänsä olemassaolon. Ja voi elää kuvitelmassa että virallistettu paskanpuhuminen voi laajassa mitassa muuttua leiväksi ja palavaksi polttoaineeksi.

Tällainen suomalaisuuden kieltäjätyyppi hyvin usein valistaa muun muassa minua, joka olen sekä äärioikeistolainen, rasisti, kansallismielinen, nurkkakuntainen ja (Herra nähköön) vielä kaiken lisäksi luopiovasemmistolainen, että matkustelisit sinäkin ressukka enemmän maailmalla, tutustuisit toisiin ihaniin kansoihin ja kulttuureihin (jotka siis tietysti ovat olemassa eikä niissä ole mitään muualta lainattua vaan kaikki on ihqun uniikkia) niin vieraantuisit sinäkin turvenuija noista hirvittävistä käsityksistä.

Tietysti tuon monelle lukijalle niin tutun lauseen voi myös ymmärtää muodossa olenpa käynyt kerran Goassa, joten olen nyt sertifikoitu kosmopoliitti jolla on pokkaa soittaa poskeaan ja opettaa tyhmempiä justabout kaikesta. Itse ajattelen asiaa niin, että jos suomalainen turisti menee maailmalle maksavana asiakkaana lompsa täynnä käypää valuuttaa, niin epäilemättä myös maksettu hymy ja asiakaspalvelu löytyy. Ehkä parhaiten tutustuisi muihin ihaniin kansoihin ja kulttuureihin jos tekis opintomatkan persaukisena eri maitten sosiaalitoimistoihin.

Vaan yleensä ja erikseen: matkustakaa hyvät ihmiset Suomessa. Täällä on huomattavan paljon näkemistä ja kotimaanmatkailussa käyttämänne rahat tukevat suomalaisia matkailuyrittäjiä ja kauppiaita. Erityisesti suosittelen kotimaan matkailua suomalaisuuden kieltäjille. Suomessa matkailemalla saattaa yllättäen löytyä se kansa, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Ei sitä varten tartte mennä Amazonille tai Papua – Uusi Guineaan.

Vielä toistan sen, minkä olen sanonut ennenkin: ainoa perusteltu syy maksaa tulevaa Yle-ryöstömaksua on Yleisradion saamenkieliset lähetykset. Eihän niistä mitään ymmärrä, mutta sitä mukavaa puheen poksahtelua kuunnellessa parantuu jopa raskas rynnäkkövitutus.

2. Unelmien Huitsinnevada

Niin kuin valistunut lukija tietää, Hotelli Yrjöperskeles henkilökuntineen sijaitsee Huitsinnevadan kunnassa Pinnanmaan maakunnassa. Senkin uhalla, että kehys muuttuu kuvaa suuremmaksi käyn hieman läpi perustietoja Huitsinnevadasta.

Huitsinnevada on alle kymmenentuhannen hengen kunta Pinnanmaalla. Naapurikuntia ovat Hömpstad, Lällävesi ja Ala-Tölöviö. Pääosin Huitsinnevadan yleismaisemaa voi kuvailla voimakasmäkiseksi laajatasankoiseksi ryteikkösuomaastoksi. Merkittävä osa Huitsinnevadan maastoa ovat Lälläveden ja Vökellysveden laajat vesistöt.

Huitsinnevadassa on varsin vireä elinkeinoelämä. Maatalous on elinvoimaista ja pääosin täällä viljellään kappularapsista ja aattakätkää. Elintarviketeollisuuden erikoisalaamme on pitkälle kehittynyt vlanimoteollisuutemme, jonka päätuote on maailmallakin suurta suosiota saavuttanut lällänlieru, jota vlanimoissa tehdään koti- ja vientimarkkinoille kolmessa vuorossa. Varmaan lukijakin on törmännyt tämän maukkaan tuotteen mainokseen niin radiossa kuin televisiossa:

Jo vuosisatoja ovat Huitsinnevadan vlanimomestarit osanneet valmistaa lälläisen lierun. Nyt myös sinulla on mahdollisuus nauttia tämän perinneherkun voimakkaan päällekäyvästä ja miellyttävän vetäytyvästä mausta. Osta sinäkin maittavaa lällänlierua lähikaupastasi.

Yksi paikkakuntamme suurimmista työllistäjistä on vuoriteollisuus. Sekä Lusun että Örnätjärven louhoksilla louhitaan tämpsteriittiä ja tiittitiittiä. Tämpsteriitti- ja tiittitiittirikastetta tarvitaan jatkuvasti niin Suomessa kuin maailmallakin erityisesti raskaassa teollisuudessa sillä niitten sulauupumispiste on niinkin korkea kuin varttia yli keskiviikon.

Menestyksekkäistä huitsinnevadalaisfirmoista mainittakoon vielä Oy Huitsinnevadan Sumuntiivistämö, jossa valmistetaan raskaissa maantiekuljetuksissa välttämätöntä putkiusvaa.

Huitsinnevadan väestörakenne on hyvin homogeeninen. Valtaosa asukkaista on ihan tavallisia suomenkielisiä han-suomalaisia. Kolmessa Hömpstadin rajalla sijaitsevassa kylässä (Tömpsten, Porrvik ja Jörn) asuu hieman ruotsia puhuvaa väestöä, mutta on huomattavaa, että edellisissä eduskuntavaaleissa RKP sai Huitsinnevadasta nolla (0) ääntä.

Muualta muuttaneita ei täällä ole kuin kaksi perhettä, eli ensimmäisenä Turkista tullut Mehmet perheineen. Mehmet pyörittää suosittua Pizzeria Mussolinia, jossa perinteisten pizza- ja kebabhörtöjen lisäksi saa myös tavallista kotiruokaa. Ohimennen on mainittava, että Huitsinnevadassa ei ole ensinkään hampurilaispaikkoja, vaan pikkunälän eksterminoi koko Pinnanmaan alueelle levinnyt Sakoton Liha-snagariketju, jonka spesiaaliannoksena on Lälläveteläinen eli kahden ranskanleivän puoliskon väliin lisätty paistettu tavi. Mainittakoon, että Huitsinnevadan Hikeä edustava Mehmetin poika Kemal on voittanut kolme kertaa peräkkäin hetekantyönnön piirinmestaruuden.

Toinen muualta muuttanut heppu on ukrainanjuutalainen Lev Löpötin perheineen. Lev on suosittu opettaja Huitsinnevadan Työväenopistossa. Hän opettaa siellä slaavilaisia kieliä, kaasubasson teoriaa ja käytäntöä sekä kuvataidekaraten tzvötzetä-, räoul synkhnata- ja nkpata´yin-menetelmiä.

Huitsinnevadan eläimistö on rikas ja monipuolinen. Yleisimpiä lajejamme ovat mm. önöötti, kaakana, taskukäki, räähkä ja niskojanakkeli. Huitsinnevadan kansalliseläin on kuitenkin ryttynen. Ryttynen on suurikokoinen mutta lempeäluonteinen ja ihmiselle vaaraton lentävä hyönteinen, joka esiintyy Huitsinnevadan vaakunassakin. Vanhan perinnetiedon mukaan kerrotaan, että jos ryttynen laskeutuu ihmisen kämmenselälle, se tietää hyvää onnea seuraavaksi vuodeksi. Myös monta vuosikymmentä niin huitsinnevadalaisia kuin koko Pinnanmaan maakuntaakin viihdyttäneet rynnäkköhumpan mestarit eli Tanssiorkesteri Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys tekivät jo vuonna 1968 ryttysestä hyvin suositun ikivihreän kappaleen Ryttysen Siunaus (Ma Ilmoille Pieruni Päästin). Hieman myöhemmin myös Vesku Loiri otti kappaleen ohjelmistoonsa. Hän olisi halunnut laulaa kappaleen alkuperäisillä sanoilla, mutta levy-yhtiön painostuksesta sanoitusta muutettiin. Jotainhan siinä itkuista ja huiluista laulettiin, mutta alkuperäinen kappalehan meni näin:

RYTTYSEN SIUNAUS (MA ILMOILLE PIERUNI PÄÄSTIN)

Sain minä itsellein hilpeän suolen
mutten ma pierua siihen saanut
Tuumasin, ei ole onneni haltija
pierejän lahjoja minulle jaannut

Hyi hyiseli, lahjojaan jaannut
Mä mieleni murheella täytin

Näin minä ryttysen, ryttynen kuule
töräytä suoleeni pierevä henki
”Synkhnatan tsäppää,´nkpatan päppää”
töräytti ryttynen, sitten pois lensi

Töräytti ryttynen, sitten pois lensi
ja silloin pärähti perse!

Silloin ma ilmoille pieruni päästin
Hanuri lauloi ja tärinää toisti
Tuumasin: nyt minä pierrä tahdon
Tuhnuisen leijan ilmoille heitin

Hyi hyiseli, ilmoille heitin
Mä kaikille riemuni näytin

Tanssiorkesteri Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys on Huitsinnevadassa kovasti suosittu, mutta noin muuten ei Huitsinnevada voi ylpeillä kulttuuri- ja varsinkaan korkeakulttuuritapahtumillaan. Itse asiassa Huitsinnevada ylpeilee niitten puutteella. Monissa muissa kunnissahan pidetään kaiken maailman kesätapahtumia,mutta jo vuosia on Huitsinnevadassa ollut ainoa kesätapahtuma ensimmäinen kesäkuuta julistettu Kesätapahtumattomuus.

Kesätapahtumattomuus kestää kesäkuun ensimmäisestä päivästä elokuun viimeiseen päivään. Sitten syksyllä, talvella ja keväällä on muutenkin hiljaisempaa. Huitsinnevadan kunnan järjestyssäännön mukaan jokainen, joka yrittää kesätapahtumattomuuden aikaan väsätä ihan minkälaista kulttuuritapahtumaa hyvänsä, se tyyppi uitetaan tervassa ja höyhenissä ja kannetaan parrunpätkän päällä kunnan rajojen ulkopuolelle.

Kesätapahtumattomuuden julistaa perinteisesti Huitsinnevadan suosittu kunnanjohtaja Jorma Kankinen. Julistamistilaisuudesta ei myöskään tehdä mitään kulkuetta, vaan julistamispaikka valitaan niin, että Kankinen heittää tikan kunnan kartalle, ja julistaminen tapahtuu siinä karttapisteessä, mihin tikka osuu. Julistamistilaisuden paikka on salattu, ja siinä on mukana vain tarkoin valitut median edustajat, jota tehtävää on jo vuosikausia hoitanut Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimittaja Antero Lärvänen ja hänen uskolliset ja ammattitaitoiset äänimiehensä. Kesätapahtumattomuuden julistaminen sitten ilmoitetaan jälkikäteen niin lehdessä kuin radiossa ja paikallistelevisiossa.

Tässä täytyy mainita, että koska Huitsinnevadassa on useita hyvin vaikeakulkuisia soita, on kunnanjohtajamme Jorma Kankinen kehittynyt vuosien mittaan hyvin taitavaksi tikanheittäjäksi.

Mitä tulee äsken mainittuun Antero Lärväseen, voi sanoa, että niin Huitsinnevadassa kuin koko Pinnanmaan maakunnassa on valtalehtenä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti. Helsingin Sanomia ja muita huithaithöpeläätiöitä tilataan myös jonkun verran, mutta niitten levikki on niin pieni, että ne tulevat tilaajilleen tavallisen postin mukana päiväjakelussa.

Huitsinnevada on loistava paikka. Vielä paremmaksi sen tekee, että ihmisen ei tarvitse asua Huitsinnevadassa ollakseen Huitsinnevadassa. Minä asun Huitsinnevadassa. Myös suuresti arvostamani Jaska Brown asuu Huitsinnevadassa. Mutta hän asuu eri Huitsinnevadassa kuin minä. Huitsinnevada ei välttämättä ole paikka, vaan se on enempi mielentila. Jos viidennen polven amerikansuomalainen John Mottonen siirtyy Chigagosta Helsinkiin joko työn tai sen paljon mainostetun rakkauden perässä, hän saattaa kirjoitella sähköpostilla sukulaisilleen Töölöstä että on mahtavaa päästä meluisasta Chigagosta tänne rauhalliseen huitsinnevadaan.

3. Tuntematon Tolvanen

Mistä lie mieleen juolahtanut Reino Tolvanen. Minusta kyseessä on yksi Suomen historian mystisimmistä tyypeistä. Mies antoi Tuntemattomassa Sotilaassa kasvot Antti Rokalle, ja vaikka oikea Rokka olikin tietysti Viljam Pylkäs, niin Reino Tolvasen näköiseksi Rokka kuvitellaan.

Miehestähän ei tiedetä juuri mitään. Sodan aikana hän oli sekä merivoimissa konekivääriampujana partioveneessä että tähystäjäupseerina Bristol Blenheim-pommikoneessa. Sitten hän luki itsensä agronomiksi, näytteli yhden ikimuistoisen roolin ja oli avustajana toisessa elokuvassa ja heivasi sitten näyttelijän uran kokonaan.

Tämän jälkeen mies läksi perheineen Australiaan ja sieltä Etelä-Afrikkaan, jossa toimi agronomina. Hän kuoli Pretoriassa vuonna 1974 vain 54-vuotiaana.

Ja siinä onkin kaikki, mitä miehestä tiedetään.

Ihmettelen, että kukaan ei ole tehnyt, tai edes yrittänyt tehdä kirjaa Reino Tolvasesta. Näyttelijän urahan ei hänellä ollut pitkä, mutta yksittäisenä roolihahmona se on yksi kaikkien aikojen mieleenpainuvimmista. Tolvasen kasvot ovat syöpyneet ihmisten mieliin aitona ja oikeana Rokkana. Eihän siitä ole kai kuin pari vuotta, kun Hannele Lauri kertoi haluavansa itselleen miehen, joka on ”vaarallinen ja rokahtava”, ja nettiyhteisöhän vastasi heti, että ole hyvä Hannele, tässä on sinulle sellainen:

Ymmärtääkseni oli muuten varsin lähellä, että Rokan rooliin olisi valittu Uljas Kandolin:

Mikä ettei olisi toiminut. Heimo Lepistökin olisi voinut olla osassa hyvä:

Koskelan osaan taas käsittääkseni kyseltiin alunperin Matti Oravistoa, mutta mies oli kiinni toisaalla. Mikko Niskasen Sissit-elokuvassa hän oli varsin vakuuttava luutnantti Takalana:

Ehkäpä Reino Tolvanen halusi elää Reino Tolvasena, ja ymmärsi, että Suomessa se ei olisi koskaan onnistunut. Täällä hän olisi ollut aina Antti Rokka.

4. Kelejä odotellessa

Tää kirjoitus oli ns. vapaata tajunnanvirtaa. Jatkossa varmaankin palaillaan tuttuihin aiheisiin, sillä hotellin respaan on tullut Yhteiskunnallisen Sääntutkimuslaitoksen pitkäaikainen sääennuste. Sen mukaan on odotettavissa voimakasta poliittista matalapainetta ja useista suunnista yhtäaikaa tulevia aina vaan voimistuvia haisunäädän kusimyrskyjä.

Poliittisen matalapaineen kulminaatiopisteeksi ennustetaan lokakuun 28:tta päivää. Mikäli eräs voiman pimeällä puolella oleva ryhmä voittaa eräät silloin pidettävät vaalit, tulee poliittinen matalapaine entisestään syvenenään.

Hyvää alkanutta syksyä tämän blogin lukijoille.