TARINA, YHDESTOISTA KESÄKUUTA

Tapahtuma-aika: syyskuu 2020

Tapahtumapaikka: Venäläisten miehittämä Helsinki, uudelleen perustetun KGB:n pääkonttori entisissä Kansaneläkelaitoksen tiloissa

Tapahtumassa läsnä:

- Kenraali Anatoli Zaitsev, Suomen sotilaskomendantti

- Kenraalimajuri Aleksander Belov, KGB:n Suomen alueen päällikkö

- Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, Rakkauden Ministeriön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtaja

- Lill-Kerstin Porrström-Hottentot, Rakkauden Ministeriön saneleva virkahenkilö

- Milla-Lällä Pimpstén, vähemmistövaltuutetun erityistutkintaprojektisuoritetoiminta-asiantuntija

- Annika Ö-ö – Hö-ö, perätisoveltava kulttuurintutkija Helsingin Yliopistosta

- Ingeborg Korspindel-Sörsselssön, tiedostava toimittaja Helsingin Sanomista

*

Viisi naista istui Helsingin KGB:n odotushuoneessa ja pelkäsi. Miehitetyn Suomen sotilaskomendantti kenraali Zaitsev oli pyytänyt heidät puheilleen. He eivät ymmärtäneet, miksi KGB halusi tavata heidät. Hehän olivat ennen sotaa puhuneet ja kirjoittaneet aktiivisesti rauhan puolesta ja olivat myös olleet julkisesti sitä mieltä, että Venäjän vaatimukset olivat olleet kohtuullisia. Ketä joku vitun Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala kiinnostaisi? Eivätkä ne pyydetyt laivastotukikohdat mitään miehitystä tarkoittaisi. Venäläisethän olivat luvanneet niin. Piti vaan typeryyttään olla itsepäinen ja näinhän tässä sitten kävi.

Viimeiset puoli vuotta olivat olleet ikävää aikaa. Venäläiset halusivat turvata Itämeren kaasuputkensa ja muutenkin pullistella hauistaan ja sen vuoksi olivat vaatineet suomalaisilta joko suoraa sotilasliittoa tai sitten maa-alueitten luovutuksia ja sotilastukikohtia. Suomalaiset eivät olleet tähän suostuneet vaan yrittivät epätoivon vimmalla ostaa aseita sieltä mistä vain saisivat ja kertausharjoittaa reserviään, mutta aika loppui kesken.

Sota oli kestänyt kolme kuukautta. Suomalaisten alueellinen puolustusjärjestelmä oli toiminut hyvin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana riisuttu armeija ei jaksanut ylivoiman edessä. Venäläiset kärsivät Kymijoelle edetessään hirvittäviä tappioita, mutta sen jälkeen ei suomalaisillakaan ollut enää laittaa vastaan mitään. Venäläisjoukot miehittivät Helsingin taistelutta toinen päivä elokuuta. Maaseudulla suomalaiset kävivät vielä ankaraa sissisotaa, mutta koska venäläisjoukot olivat varmistaneet niin Ruotsin kuin Norjan vastaiset rajat, taistelu oli enää vain väistämättömän viivyttämistä. Ruotsalaiset sulkivat venäläisten pelossa oman rajansa, eikä vaikeakulkuisen Norjan rajan yli juuri täydennystä saanut. Euroopan Liittovaltio raapi muniaan, puhui mukavia jostain muusta ja käänsi katseensa toisaalle.

Venäläiset olivat ottaneet maan maaseutua lukuunottamatta lujasti hallintaansa. Siviiliväestöä oli kohdeltu yllättävän hyvin, mutta jos siviilit olivat jääneet kiinni sissien avustamisesta, oli tuomio armoton. KGB:n odotushuoneessa istuvat naiset olivat ihmeissään. He eivät olleet tukeneet sissejä millään tavalla. Mistä heitä voitaisiin epäillä? Ja miksi heidät oli kutsuttu näin korkea-arvoisten venäläisten luo?

Odotushuoneen ovi aukesi, ja sisälle astui hymyilevä naispuolinen venäläinen luutnantti. Hän pyysi heitä kohteliaasti seuraamaan ja johdatti heidät seuraavaan huoneeseen. Huoneessa oli kaksi venäläistä korkea-arvoista upseeria, jotka molemmat hymyilivät lämpimästi. Toinen upseereista alkoi puhua:

- Hyvät rouvat, tervetuloa. Olemme odottaneet teitä. Näen silmissänne pelon, mutta te ette ole täällä kuulusteltavana, vaan vieraanamme ja ystävänämme. Tuossa pöydällä on virvokkeita, limonadia ja mineraalivettä, olkaa hyvä ja ottakaa ja sen jälkeen istukaa ja tehkää olonne mukavaksi.

Jokainen naisista otti juotavaa, sillä odotus oli kuivannut kurkkua oikein urakalla. Sen jälkeen he istuuntuivat. Venäläinen upseeri jatkoi puhumistaan:

- Sota maittemme välillä oli ikävä, mutta se tapahtui, tapahtunutta ei voi enää perua ja sen lopputulos on pysyvä. Suomi tulee jatkossa olemaan osa Äiti-Venäjää. Me emme halua toteuttaa mitään kansanmurhaa emmekä väestönsiirtoja, vaikka sissejä ja vastarintaliikettä kohtaan olemmekin armottomia. Nykyinen Venäjä ei ole mikään Stalinin Neuvostoliitto. Itse asiassa me haluaisimme mahdollisimman nopeasti rauhoittaa tilanteen ja siirtää Suomen miehityshallinnosta siviilihallintoon.

- Maassa vallitsee sotatila ja sotilashallinto, mutta me haluamme mahdollisimman nopeasti siirtää vastuuta miehittäviltä venäläisjoukoilta suomalaisille itselleen. Mutta ymmärrätte varmaan sen, että suomalaistenkin osuuden on tässä vaiheessa oltava myös sotilaallinen. Maa on rauhoitettava, sissit tuhottava ja vastarintaliike lopetettava. Vain siten takaamme suomalaisten turvallisuuden, ja sen, että jälleenrakennus osana Venäjää voi alkaa. Ja teidän kaltaisenne lahjakkaat yksilöt ovat tässä avainasemassa. Tulemme tarjoamaan teille hyvin korkeaa asemaa paikallisen KGB:n virkailijoina.

Zaitsev oli hetken ajan hiljaa ja antoi sanojensa vaikuttaa. Hän huomasi kaikkien naisten kasvoilla helpotuksen ja lisääntyvän mielenkiinnon. Heidän asentonsa muuttui jännittyneestä rentoutuneemmaksi. Zaitsev jatkoi puhumistaan:

- Te olette huippuälykkäitä poikkeusyksilöitä. Me olemme seuranneet teitä jo vuosikausia. Mutta te ette ole saaneet tässä, anteeksi rankka ilmaukseni, tsuhnien tasavallassa, ansaitsemaanne arvostusta. Te olitte häviämässä poliittisesti ja ennen kaikkea te olitte saaneet jo pahasti selkäänne suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja olitte joutumassa naurunalaisiksi. Se ei johdu teistä, vaan tavallisten suomalaisten kovakalloisuudesta. Ei tyhmemmän kanssa kannata väitellä.

- Nyt teidän on mahdollisuus ottaa itsellenne se asema, jonka ansaitsette. Teitä tarkkaillessanne olemme huomanneet teissä syvän vihan tavallisia yksinkertaisia omaa etuaan ajattelemattomia suomalaisia kohtaan. Hyvät rouvat, miltä sana kosto teidän suussanne mahtaisi maistua? Nyt pääsette toteuttamaan agendaanne ja aivan eri arsenaalilla, mitä teillä oli ennen sotaa. Tietysti joudutte hieman päivittämään ideologiaanne. Te kannatitte länsimaistyyppistä monikulttuurisuutta, mutta sitä me emme valitettavasti Venäjällä harrasta. Itse asiassa tämä ongelma on jo joukkojemme toimesta suurimmaksi osaksi hoidettu. Tuskin tekään sitä kaipaatte, sillä sehän pohjautui pelkkään utopiaan.

- Mutta tilalle teille annetaan mahdollisuus olla korkeassa ja vaikutusvaltaisessa asemassa oikeasti monikulttuurisessa valtiossa joka ulottuu Eckeröstä Vladivostokiin. Saatte kaiken, mistä unelmoitte. Tehtävänne on vakuuttaa teitä typerämmät suomalaiset ymmärtämään välttämättömän. Saatte kaiken apumme ja rajattomat valtuudet. Muistutan, että maassa on vielä sotalaki.

Naisten kasvoilta paistoi aina suuremmaksi kasvava mielenkiinto. Lill-Kerstin Porrström-Hottentot uskaltautui esittämään kysymyksen:

- Mitä te tarkalleen ottaen haluatte meidän tekevän?

Zaitsev hymyili lämpimästi ja vastasi:

- Tarkalleen sitä mitä tähänkin asti. Äärimmäisillä valtuuksilla vain. Tehtävänne on, muitten kaltaistenne mukana, selvittää sosiaalisessa mediassa elävät vastarintasolut. Ne samat hahmot, jotka pistivät teitä älyllisesti näköön ennen miehitystä, ja tekivät teistä pellejä. Sama porukka jatkaa miehityksen vastustamista. Tiedustelusyistä olemme antaneet netin toimia maassa vielä suhteellisen vapaasti. Tekninen puolemme kaivaa sieltä koko ajan tietoja ja luovuttaa ne teille. Aloittakaa Hommaforumista. Ja jatkakaa yksittäisiin bloggaajiin. Teillä tulee olemaan huomattava määrä osaavaa henkilökuntaa ja äärimmäiset valtuudet. Nyt teidän ei tarvitse enää perustella. Teidän tarvitsee vain tuhota.

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen esitti kysymyksen:

- Tarkoitatteko äärimmäisillä valtuuksilla myös kuolemantuomioita?

Kenraali Zaitsev katsoi tuota naista ja tuumi että ämmähän on kiihottunut, hyi helvetti. Mutta hän jatkoi:

- Myös kuolemantuomioita. Ja sotalain alaisuudessa ei oikeudenkäyntejä tarvita. Olette vastuussa ainoastaan meille.

Naiset alkoivat olla jo hyvinkin rentoutuneen oloisia. Pelko oli kadonnut. Silmät kiiluivat. Zaitsev jatkoi puhumistaan:

- Huomaatte varmaan, että te kaikki olette ruotsinkielisiä, tai muuten suomenruotsalaiseen kulttuuriin identifioituneita. Olen poiminut teidät tänne tarkoituksella. Tiedän, että olette pitäneet yllä marttyyriroolia ja väittäneet, että suomenruotsalaiset ovat sorrettuja ja väkivallan uhkan alla eläviä. Paskapuhettahan se on ollut, mutta ettehän te ole ihan suoraan voineet sanoa olevanne Bättre Folk, joka tarvitsee etuoikeuksia ja joihin nähden tavallinen tsuhna on kakkosluokan kansalainen. Oikeassahan te olette olleet. Ja nyt tilanne muuttuu, ja ankaran toimintanne kohteena tulevat olemaan mulliturpaiset ummikkosuomalaiset tsuhnat. Näin alkuun voin todeta, että se kihniöläinen vai piikkiöläinenkö heppu se oli, piru vie, että suomenkieliset nimet ovat hankalia, joka niitä sähköposteja aikanaan lähetteli, on meidän hallussamme ja me luovutamme hänet teille. Eihän hän kenellekään tosiasiassa mitään pahaa tehnyt, mutta hän loukkasi teitä, ja niin kuin totesin, teillä on rajattomat valtuudet. Voitte tehdä hänestä varoittavan esimerkin. Yhden monista.

- Ja mikäli te, ja monet kaltaisenne onnistuvat tehtävässään, piirretään Suomen sisäiset rajat uudestaan. Perustetaan Venäjän Federatiivisen Tasavallan alainen Autonominen Ruotsalainen Tasavalta, johon kuuluvat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa ja eksklaavina Svenska Österbotten. Ruotsalaisen Tasavallan hallintokielenä tulee olemaan vain venäjä ja ruotsi. Ja tähän ruotsinkieliseen tasavaltaan tulee Venäjä satsaamaan taloudellisesti huomattavan paljon. Porvoosta tulee Venäjän öljyteollisuuden vientikeskus. Ja paikallinen, ehdoton valta on teillä.

Ingeborg Korspindel-Sörsselssön esitti kysymyksen:

- Entäs ne suomenkieliset maakunnat? Mitä niissä tapahtuu?

Anatoli Zaitsev vastasi:

- Kiinnostaako se teitä?

Naiset kohauttivat olkapäitään. Hittoako niistä tsuhnista. Zaitsev laittoi pöydälle lomakkeet:

- Kun allekirjoitatte nämä, teistä tulee KGB:n majureita. Ja vielä kerran, äärimmäisillä valtuuksilla. Aikanaan varmaankin nousette suuriin tehtäviin siviilihallinnossa, mutta juuri nyt me tarvitsemme teidän osaamistanne tällä rankemmalla puolella. Haluatteko allekirjoittaa ja ottaa tehtävän vastaan?

Kaikki naiset nousivat yhtä aikaa ja allekirjoittivat paperin. Zaitsev totesi tyytyväisenä:

- Kiitän teitä, majurit ja uudet kollegani. Olkaa hyvä ja siirtykää tuohon viereiseen huoneeseen. Siellä on räätäleitä, jotka tekevät teille univormut mittojen mukaan. Ne ovat nykyisin oikein tyylikkäitä.

Naiset siirtyivät toiseen huoneeseen mitattavaksi mittatilausunivormujaan varten. Huoneesta kuului kova puheensorina ja kikatuskin. Siitä ei heijastunut pelkkä helpotus, vaan into, ja tulevaisuuden innokas odotus. Kenraalimajuri Belov puhui ensimmäisen kerran:

- Oletko varma, että tämä idea toimii? Eikö olisi kuitenkin parasta jättää Suomen rauhoittaminen omille ammattilaisille?

Zaitsev vastasi:

- Älä nyt Belov. Suunnitelma toimii, ja se on hyväksytty Kremlissä. Nämä olivat vasta ensimmäiset ja näitä värvätään lisää. Ja nimenomaan otamme hommaan vain näitä ns. tiedostavia naisia. Ei missään nimessä miehiä. Miehillä tulee jossain vaiheessa raja vastaan, mutta näillä ei. Kun nämä tättähäärät ovat saaneet pari vuotta huseerata, ja sen jälkeen me poistamme ne virasta perinteiseen venäläiseen tapaan ja siirrymme kokonaan venäläiseen komentoon, niin suomalaiset suhtautuvat meihin vapauttajina. Maa putoaa lopullisesti käsiimme kuin kypsä hedelmä.

Belov mietti asiaa hieman itsekseen ja totesi:

- Niin. Parempihan se on, että tsuhnat vihaavat omiaan enemmän kuin meitä. Vaan mikä helvatun homma tuo Ruotsalainen Tasavalta oli? En minä siitä ole kuullut mitään.

Zaitsev hymyili, ja vastasi:

- Et varmaankaan. Kun eihän semmoista ole eikä tule. Keksin sen päässäni. Mutta nuo hölmöt uskovat. Ja parin vuoden päästä ne ovat täytemaata. Ja eihän suomenruotsalaisiin, siis tavallisiin sellaisiin voi luottaa sen enempään kuin tsuhniinkaan. Samanlaisia tsuhnia nekin ovat. Yhtä lailla ne tappelivat meitä vastaan nyrkit savessa. Mutta nämä mammat ovat erityisyksilöitä, joista on meille hyötyä.

Belov raapi hetken päätään, ja kysyi sitten:

- Vaan sitä minä tuumin vielä, että kun Suomi oli kuitenkin Euroopan Liittovaltion jäsen, niin onko todellakin varmaa, ettei sieltä käsin tule jotain sotilaallista vastareaktiota?

Zaitsev katsoi Belovia ihmeissään ja tuumi että mitteekö höpäjät. Sitten hän näki Belovin ilmeen ja molemmat upseerit räjähtivät rienaavaan röhönauruun. Nauru kesti ainakin minuutin. Sitten he kuivasivat silmänsä ja Zaitsev totesi:

- Jaahah, Aleksander. Eiköhän käydä tässä välillä haukkaamassa vähän palasta. Meillä on tunnin päästä tapaaminen viiden suomalaisen vihervasemmistolaisen naisvaikuttajan kanssa. Ne tulevat tähän huoneeseen länsimaisina hippeinä ja lähtevät ulos KGB:n upseereina sekä kovan teknologian ja kovan kurin kannattajina. Kun kuriahan saavat pitää he. Ja tsuhna ottaa kipeetä.

*

Kiitokset mainiolle vakikommentoijalle Närpes Vargille inspiraatiosta kirjoitukseen.