HE

Niin hotellin respassa kuin yleisemminkin ollaan huomattu, että vaikka The Unelmaa halutaankin pitää yllä ihan väkipakolla, niin sen gloria alkaa olla pahasti rapautumassa, ja aina useampi ihminen hoksaa, ettei kyse ollutkaan oikeasti hädänalaisista ihmisistä ja yhteisestä kumbayasta, vaan puhtaasta elintasosurffailusta ja sen myötä itselleen uran hankkineista opportunistisista suomalaisista. Jopa tasavallan presidentti Niinistö sanoi sen ääneen niin selvästi kuin hänen asemassaan oleva mies voi sen sanoa.

Selväähän on, että tiedostavan valtamedian puolelta alkaa vastareaktio, ja tällä kertaa näyttää, että nyt otetaan taas esille uhriutumiskortti. Sen läiskäisee pöytään Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää, joka julkaisee (luonnollisesti pääkirjoitusosastolla) jutun, jonka otsikko on komeasti ”Suomalaisten vainoaminen on typerintä maahanmuuttokritiikkiä”. Kirjoituksessaan Sillanpää toteaa, että tällaista tiädätteks tapahtuu, tosin millään muotoa perustelematta, että tapahtuuko näin todella mutta väittää silti kovasti, että näin on, eli:

He uhkaavat raiskata suomalaisia ja tappaa suomalaisia. He toistavat uhkauksiaan päivittäin ja kohdistavat usein ne nimettyihin henkilöihin.

Raiskaus- ja tappolistoille joutuneet ihmiset ovat sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia että tavallisia ihmisiä.

Sinä voit olla seuraava.

Uhkailun takana ei ole Isis, Venäjä eikä mikään muukaan ulkomaalainen taho.

Tapon- ja raiskauksenhimoinen liike koostuu suomalaisista ihmisistä, jotka jahtaavat muita suomalaisia.

Suuri osa uhkailusta – ei kaikki – kohdistuu ihmisiin, joita uhkailija pitää ”suvakkina”.

No joo, ensimmäisenä voisi tietysti kysyä, että keitäs ne olivat ne määrittelemättömät ”ei kaikki”-ihmiset ja ketkä heitä oikein uhkaili. Mutta mennään sitten varsinaiseen asiaan. Tuolla netin meemimaailmassa ja miksei muuallakin on tämä termi ”pics, or did´nt happen”. Näitä ”meitä vainotaan, meitä uhkaillaan”-juttuja on kirjoitettu valtamedian puolella vuosien varrella montasataakuuskytkytkuus kappaletta, mutta en muista, että olisiko ensimmäistäkään tosiasiallista uhkausta laitettu varsinaisesti näkyville. Eihän se sitä tarkoita, etteikö niitä olisi, mutta kun ihminen on luontojaan epäileväinen, niin eikös näitä uhkauksia voisi tuoda näytille meidän tyhmempienkin luettavaksi ja mietittäväksi? Sillanpääkin puhuu nimetyistä henkilöistä, mutta ei kerro, että keitä he mahtoivat olla. Helsingin Sanomat on levikiltään vieläkin Suomen suuri lehti, joten toimittajalta voisi vaatia hieman enemmän.

Kun näitä väitettyjä uhkauksia ei tuoda julki, ja uhriutumiskorttia nostetaan kerta toisensa jälkeen, niin epäilevämpi ihminen saattaa päätyä johtopäätökseen, että esim. rasismintutkija X on saanut yksitoista sähköpostiviestiä. Kymmenessä hänen väitteensä on perusteltu asiallisesti nurin. Yhdennessätoista sanotaan, että jos sinä haluat tänne niitä raiskaajia, niin toivottavasti ne raiskaavat juuri sinut. Jolloin rasismintutkija X suorittaa tiedostavan laskuopin mukaisen laskelman ja ilmoittaa saaneensa yksitoista uhkailuviestiä. Josta Helsingin Sanomien toimittaja puolestaan innostuu, ja  toteaa, että on tää niin tavatonta tää ja eikö tälle tapainturmelukselle tule koskaan loppua.

Toimittaja Sillanpää ei tuo esille toteen näytettyjä uhkauksia. Sen sijaan hän tuo esille hänen tarkemmin määrittelemättömät ihmiset, joita hän kuvaa termillä he.

He ovat pelottavia. He uhkaavat väkivallalla. He ovat lukuisia. Aivan niin kuin muutama vuosi sitten, jolloin he uhkasivat lukuisin joukoin suomenruotsalaisia toimittajia laajalla väkivallalla. Siitähän vedettiin tiedostavalla puolella pellollinen herneitä nenään ja Saska Saarikoskikin ilmoitti, että hän tottelee jatkossa nimeä Saska Öfors tukeakseen jatkuvan väkivallan uhan alla eläviä suomenruotsalaisia kollegoitaan.

Tosin median kiinnostus asiaan lässähti, kun kävikin ilmi, että he olivatkin yksi häiskä, joka oli lähettänyt muutamia sähköposteja. Saskakin tottelee nykyisin taas sukunimeä Saarikoski.

Puhutaanpa sitten hieman näistä viesteistä ja internetin olemuksesta yleensä. Toimittajatkin sen toki tietävät, mutta sehän ei estä heitä käyttämään sitä poliittisesti ja omaa uraansa edistääkseen hyväkseen. Niin facebook kuin sähköpostikin ovat ilmiöitä, joita joskus aikanaan (no, tietysti vieläkin) tapaa kantakuppiloissa. Jos joku tyyppi kirjoittaa kahden promillen kännissä facebookkiin, että tutkija X:lle joutaisi valaa Chigagosaappaat jalkaan ja heittää jortaniin, niin se vastaa täysin sitä tilannetta, että kulmakuppilassa Lönönen sanoo kahden promillen kännissä Hönöselle, että se Sönönen on kyllä niin paska jätkä, että se pitäis ampua. Sitten valkenee aamu, Lönönen ja Hönönen ovat selvinneet krapulastaan eikä Sönöselläkään ole mitään hätää, sillä Lönönen vain humalassa louskutti leukojaan ilman sen kummempaa aietta toteuttaa uhkauksiaan.

Mutta puhutaanpa sitten väkivallasta. Toteutuneesta sellaisesta. Muun muassa Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää pitää olennaisena ongelmana kansallismielistä poskensoittoa sekä spekulatiivista, mutta tapahtumatonta väkivaltaa. Sen sijaan Sillanpää ei pidä ongelmana toteutunutta väkivaltaa. Sitähän on kyllä nähty esmes näissä rajat kiinni-mielenosoituksissa, mutta kas, sitäpä ovatkin harjoittaneet ns. suvakit. Ja Sillanpää taktisesti unohtaa erään pikkujutun eli sen, mistä koko keskustelu on lähtenyt liikkeelle. Eli haittamaahanmuuttajat, joitten ei spekulatiivisen, vaan aivan toteutuneen väkivallan vuoksi suomalaisia on kuollut, ryöstetty, raiskattu ja pahoinpidelty. Tällä ei ole Sillanpäälle merkitystä, vaan hän keskittyy spekulatiiviseen ja toteennäyttämättömään väkivaltaan, jota ei jutussaan millään muotoa todista. Kunhan nostaa esille uhrikortin, jolle ei ole mitään perustetta. Eli Sillanpään mukaan väärää suuntaa arvosteleva poskensoitto on vakavampi asia kuin toteutunut väkivalta.

Ja mennään sitten eteenpäin. Sillanpää totesi, että ”Suomea koetteleva maahanmuutto vaatii kriittistä keskustelua”. Mutta minkälaista kriittistä keskustelua Sillanpää haluaa? Sitähän on tarjottu jo vuosikausia, mutta se ei valtamedialle kelpaa ja sen mukaan tulisi edelleen keskustella, kuinka jo aikaa sitten vitsiksi muuttuneeseen ”kotouttamiseen” tulisi upottaa vielä enemmän rahaa. Kansallismieliset ihmiset ovat esittäneet kysymyksiä ja kertoneet faktoja, joita Sillanpään kaltaiset ihmiset eivät pysty perustelemaan nurin. Miksei Sillanpää sanonut spekulatiivisen väkivallan uhan julistamisen sijasta, että ”myös perustelluille kriitisille puheenvuoroille on paikkansa, niitten tulee kuulua myös valtamediassa ja niissä puheenvuoroissa esitetyt kysymykset tulee ottaa vakavasti”?

Siksi, että hänen tosiasiallisena kohteenaan ovat nimenomaan nämä kriittiset ja perustellut mielipiteet. Hän vaahtoaa toteutumattomasta väkivallasta, ja saa sillä tavoin asiallisen kritiikin sotkettua johonkin, jonka olemassaolosta ei ole edes näyttöä. Ei Sillanpää pelkää sähköpostihaistatteluja. Hän pelkää niitä ihmisiä, jotka pystyvät osoittamaan, että hän palvelee keisaria, jolla ei ole koskaan ollut vaatteita. Ja joka maksaa hänelle palkan.

Hän pelkää heitä. Jotka ovat aivan muita ihmisiä, kuin mistä hän kirjoituksessaan varoittaa. Kas kun he ovat oikeita, ei kuviteltuja ihmisiä. Minäkin kuulun heihin. Ja joo, jos uhkauksista puhutaan, niin kyllä minäkin ajattelen, että jos maahantunkeutuja raiskaa suomalaisen naisen, niin raiskatkoon sitten sellaisen, joka teki maahantunkeutujan tänne tulosta itseisarvon. Nimittäin me ajattelemme niin, että on harvinaisen epäreilua, että kun joku tekee tilauksen, niin joku toinen maksaa laskun ja kärsii tilauksen seuraamukset.

Palataan vielä Sillanpään juttuun. Hän sanoo:

Demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle suvaitsevaisuus on välttämättömyys.

Suvaitsemattomia ovat diktatuurit.

Hotellin respassa mietitään, että eikös ne ole juuri ne diktatuurit, jotka sallivat vain yhden mielipiteen? Ja eikös niissäkin toimittu voimakkaasti heitä vastaan?

Ja vielä pieni muistutus toimittaja Sillanpäälle. Sinun voimakkaasti halveksimasi me  olemme niitä ihmisiä, jotka pyörittävät yhteiskunnan pyöriä. Me pärjäämme oikein hyvin ilman sinua. Mutta sinä et pärjää ilman meitä.

Kuvassa spekulatiivinen jättimuurahaisen näköinen Ykä ja spekulatiivinen jättimuurahaisen näköinen Lötjönen suorittavat spekulatiivista väkivaltaa spekulatiivisia ihmisiä kohtaan. Tosiasiassa ketään ei vahingoitettu kuvaa ottaessa. Suomessa tullaan tosin vahingoittamaan jatkossakin ihmisiä aivan muitten tyyppien kuin Ykän ja Lötjösen toimesta. Mutta siitähän ei kannata puhua, sillä se on Unelman vastaista. Ja Unelmaa vastaanhan puhuvat vain he.