maanantai 24. maaliskuuta 2014

YLEINEN HYVE- JA SUVAINTOVIRASTO

Tapahtuma-aika: vuonna 2018

Tapahtumapaikka: Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin neuvottelutila, Helsinki

Tapahtumassa läsnä: Arkkipiispatar, yleiserityisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteen sekä toimintansa versioon 2.0 päivittävän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntia johtavat uudet piispat, joista kolme neljäsosaa naisia

Poissa tapahtumasta: Suomen puolustusvoimien kenttäpiispa, jota ei haluttu paikalle turmelemaan yksimielisyyttä


Arkkipiispatar aloittaa tilaisuuden:

- Tervetuloa teille kaikille. Olemme suuren muutoksen edessä, ja tässä neuvonpidossa tuo muutos tulee meidän toimestamme nyt vahvistaa. Muutos on odotuttanut itseään jo aivan liian kauan, mutta lopultakin sen aika on tullut. Oliko viivästymisen syynä henkinen laiskuus, mukavuudenhalu, totuttuihin kaavoihin kangistuminen vai mikä, se ei ole nyt varsinaisesti tärkeää. Tärkeintä on tulevaisuus, ja se, että me alamme muokkaamaan sitä uudeksi tästä päivästä eteenpäin. Uusin sanoin, uusin periaattein ja uusin rakentein.

- Me olemme olleet jo, no, sanotaanko kymmenisen vuotta hyvin tietoisia siitä, että toimintamme ei ole enää perustunut kristinuskoon kuin nimellisesti. Me olemme omaksuneet uudet, yleisinhimilliset toimintaperiaatteet ja rajoittava kristinuskoon vetoaminen on ollut jarruna valistustyöllemme. Rehellisesti sanoen minustakin on ollut ahdistavaa toistuvasti vedota raamatunlauseisiin. Yhä uudestaan ja uudestaan vedota sen yhden ja saman parituhatta vuotta vanhan niin fyysisesti kuin ajatuksen tasolla pölyttyneen kirjan lauseisiin, vaikka olisin jo aikaa sitten voinut keskittyä kehittyneen ihmisluonnon esiintuomiin paljon laajempiin suvaitsevaisuuden, feminismin, monikulttuurisuuden ja rakkaudella kaikki ihmiset syliinsä sulkevan humanismin periaatteisiin. Miksi ihmeessä minun täytyy vedota saarnoissani joihinkin tuhansia vuosia sitten eläneisiin mitä todennäköisimmin kuviteltuihin ihmisiin ja heidän tekoihinsa, kun voisin vedota Martin Luther Kingiin, Nelson Mandelaan, Steve Bikoon, John Lennoniin, Bob Marleyhin sekä Judith ja Adolf Butleriin.

- Minua on henkilökohtaisesti vuosikausia ahdistanut ja järkyttänyt kirkkomme, ja varsinkin sen tavallisten riviseurakuntalaisten pysähtyneisyys ja passiivisuus. Jos humanismin asiaa ei aktiivisesti aja ja julkisesti julista, on itse humanististen periaatteitten vastustaja. Jos piilorasismia ei ääneen vastusta, on itse sen kannattaja. Niin sanotut tapakristityt valitettavasti mieltävät kirkollisen perinteen nimenomaan kansalliseksi perinteeksi. He mieltävät niin sanotun protestanttisen etiikan, ja ennen kaikkea protestanttisen työetiikan erääksi syyksi siihen, että suomalainen kansakuntamme on selviytynyt historiansa aikana niinkin hyvin kuin mitä se on tehnyt. Tällainen ajattelutapa sisältää arveluttavaa kansallismielisyyttä ja ajatuksen siitä, että jotkut kansakunnat ja jotkut ihmiset ovat toisia parempia. Sitä emme voi hyväksyä, sillä tiedämme, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia riippumatta kansallisuudestaan, ihonväristään, uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan ja ideologiastaan. Niin no, poislukien tietenkin äärioikeistolaiset.

- Vaikka Suomen ja suomalaisen valtaväestön ulkopuolella on kansoja, ihmisiä ja ideologioita, jotka eivät ajattele suvaitsevaisuudesta täysin samalla tavalla kuin me, me emme voi omasta puolestamme suhtautua heihin suvaitsemattomasti. Se on heidän tapansa, heillä on siihen oikeus, eikä meillä suvaitsevaisina ihmisinä ole oikeutta sitä tuomita. Se tarkoittaisi, että pitäisimme heidän tapojaan huonompina kuin omiamme. Heillä on oikeus säilyttää tapansa ja asenteensa myös täällä Suomessa ja meidän tulee kunnioittaa niitä. Meidän velvollisuutemme on aloittaa niin sanottu yksipuolinen humanistinen ajatusten aseistariisunta. Olen varma, että esimerkkimme tulee leviämään maailmalle suurella menestyksellä ja esimerkkimme voimasta kaikki kansat ja ihmiset tulevat tulevaisuudessa kulkemaan käsi kädessä ja toisiaan arvostaen ja rakastaen. Ensin täällä Suomessa ja sitten koko maailmassa.

- Mutta tämä ei onnistu, mikäli pohjaamme valistustyömme vanhoihin pölyttyneisiin kirjoituksiin. On aika, ja on välttämättömyys, että kirkkomme sanoutuu irti uskonnosta ja muuttaa itsensä maalliseksi virastoksi. Silloin sen nimikin luonnollisesti vaihtuu toiseksi. Hiippakunnissa on erillisissä työryhmissä tehty valmistelevaa työtä, ja niin kuin tiedätte, raakamateriaali annettiin erikoistyöryhmän käsiteltäväksi. Tuon erikoistyöryhmän johtoon tarvittiin äärimmäistä ammattitaitoa, joten saimme Rakkauden ministeriöstä lainaksi yleiserityisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteenin, joka on mukana tässä tapaamisessa. Lopullinen materiaali on teillä kaikilla edessänne printattuna, mutta Lennipirkitta käy sen tässä vielä pääpiirteittäin sanallisesti läpi. Ole hyvä, Lennipirkitta.

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen nousi paikaltaan ja käveli kokoukseen osallistujien eteen. Itsevarmana ja onnistumiseen tottuneena uranaisena hän ei tarvinnut mitään ujoa rykimistä äänen avaamiseksi, vaan kävi itsevarmana asiaansa käsiksi:

- Arvoisat kokoukseen osallistujat. Työryhmämme on päätynyt siihen, että uskonnosta irrottautuvan ja kokonaan maalliseksi virastoksi muuttuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimi tulee jatkossa olemaan Yleinen hyve- ja suvaintovirasto.

Eräs piispoista pyysi puheenvuoron ja kysyi:

- Suvainto? Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen vastasi:

- Ei tietenkään yhtään mitään. Se on keksitty termi, niin kuin vaikka kotouttaminenkin. Mutta se kuulostaa hyvältä ja on myös välttämätön. Työryhmälleni annetun ohjeistuksen mukaan uudeksi versioksi itsensä päivittävä valtionkirkko ei suinkaan aio harrastaa dialogia jäsenistönsä kanssa vaan toiminnan periaatteena on ylhäältäpäin yksinkertaisemmille saneltu opetus. Ja kun asianlaita näin on, niin tarvitaan tietenkin hokemia, joita toistetaan aina uudestaan ja uudestaan.

- Päätimme ottaa käyttöön yhden ainoan varsinaisen hokeman, eli ”suvainnon”. Termi ”hyve” on mukana oikeastaan vain siksi, että se on kuitenkin ihmisille ennestään tuttu sana, siitä saa positiivisia mieliyhtymiä ja se saa viraston nimen kaksiosaiseksi, niin kuin evankelis-luterilainen kirkkokin oli. On myös kätevää, että varsinaisia hokemia, joitten nimeen vedotaan on vain yksi. Silloin ei tarvitse miettiä, että vetoaako asiaa Herran, Jumalan, Luojan, Jeesuksen, uskon, pyhän kolminaisuuden tai jonkun muun sellaisen nimeen. Ei tarvitse vedota kuin suvainnon nimeen. Ja hokemahan itsessään kuulostaa mukavalta. Se muistuttaa esimerkiksi sanoja ”suvaita”, ”sovinto” ja ”suvanto”.

- Mutta tuohan on nerokasta, totesi kysymyksen esittänyt piispa ja totesi vielä, että kun sanaa makustelee niin ihan kermaleivos tulee mieleen.

Arkkipiispatar pyysi sitten Löröttät-Sixteeniä kertomaan Yleisen hyve- ja suvaintoviraston organisoinnista ja toimintamuodoista.

- Organisaatiossa puretaan hiippakunnat ja siirrytään maakunnallisiin päävirastoihin jotka jakautuvat kunnallisiin aluevirastoihin. Nämä kunnalliset aluevirastot, joita jatkossa tullaan seurakuntien sijasta nimittämään suvaintokunniksi toimivat itsenäisesti, eivätkä ole siis kunnallisesta hallinnosta riippuvaisia. Papinvirat lakkautetaan ja tilalle perustetaan hyveen- ja suvainnon esilausujien virat. Mikäli papinvirassa olevat henkilöt haluavat jatkaa näissä uusissa viroissa, heidän on luonnollisesti allekirjoitettava kirjallinen sitoumus pidättäytyä kaikenlaisesta kristillisyyden julistamisesta. Jos he eivät tähän suostu, he saavat mennä kilometritehtaalle. Yliopistojen yhteiskunnallisista tiedekunnista löytyy kyllä runsaasti halukkaita näihin varmoihin ja pysyviin virkoihin ja siitä hakijakunnasta löytyy myös yllin kyllin tehtävään vaadittavaa ideologista omistautumista.

- Kunnallisten hyveen- ja suvainnon esilausujien virkatehtävissä ei varsinaisesti tarvita kirkkorakennuksia, sillä he tulevat työskentelemään pääosin internetissä ja mediassa yleensäkin sekä kouluissa ja kunnallisissa työpaikoissa jossa he antavat hyve- ja suvaintovalistusta, joka keskittyy monikulttuurisuuteen, rasismin avoimien-, piilo- ja rakenteellisten muotojen vastustamiseen, erilaisten kulttuurien arvostuksen lisäämiseen sekä seksuaalisen tasavertaisuuden korostamiseen. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuuluu edellämainittuihin asioihin liittyvä tutkimus- ja projektityö.

- Kiinteistöpuolella kirkkorakennusten sijasta tarvitaan lähinnä henkilökohtaisia toimistotiloja. Näitä periytyy kyllä toimintansa nyt lopettavilta seurakunnilta, joitten kiinteä ja irtain omaisuus siirtyy kokonaisuudessaan uusien kunnallisten hyve- ja suvaintovirastojen omaisuudeksi. Lisäksi näillä virastoilla on jatkossa varaa ostaa tiloja lisääkin, mutta siihen palaan tuonnempana. Virastoille jää siis tyhjän pantiksi kirkkorakennuksia, joita voidaan panna myyntiin. Niitä voidaan myös sopuhintaan vuokrata haluaville ja alustavien, taustalla tehtyjen tiedustelujen mukaan niistä tiloista ovat olleet kiinnostuneet muun muassa useat islamilaiset yhteisöt sekä aktiivista vasemmistolaista vaihtoehtonuorisotyötä tekevät yhteenliittymät.

- Kun siirrytään kunnalliselta tasolta maakuntatasolle, maakuntavirastoa johtaa maakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköesilausuja ja valtakunnan tasolla sitten valtakunnallinen päällikköyliesilausuja. Näitten korkeampien virkahenkilöitten tehtäviin kuuluvat tietysti normaalit hallinnolliset velvollisuudet, mutta työryhmämme on ajatellut myös yhteistyötä Yleisradion kanssa. ”Sana viikonvaihteeksi”-formaattia tullaan muokkamaan ja laajentamaan. Korkeampien suvaintovirkahenkilöitten valmiiksi äänitettyjä suvaintolausumia lähetetään sekä Ylen maakuntaradioissa että valtakunnan kanavilla ohjelmina ”Keskipäivän suvainto” ja ”Alkuillan suvainto”. Nämä voisivat olla pituudeltaan 5 – 10 minuuttia. Perjantaina alkuillasta olisi sitten television ja radion yhteislähetyksenä puolituntinen, vaikkapa kello 17.30 – 18.00 esitettävä ”Suvainto viikonvaihteeksi”. Ohjelmien sisältö on korkeimpien suvaintovirkahenkilöiden itse päätettävissä.

- Sunnuntaiset jumalanpalveluksethan loppuvat tarpeettomina muutenkin, joten niille radiossa ja televisiossa varattu ohjelma-aika voidaan korvata vaikka lähetyksillä monikulttuurisista ja seksuaalista tasa-arvoa korostavista tapahtumista, kuten vaikka ”Afrikka kylässä” tai Helsinki Gay Pride-festivaalista. Tietysti noina ohjelma-ajankohtina voidaan myös esittää sopivia suvaintodokumentteja, joita kyselyni perusteella Yle on enemmän kuin halukas tuottamaan.

Yksi piispoista, josta tulisi pian maakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköesilausuja pyysi puheenvuoroa.

- Tämähän kuulostaa kyllä erinomaiselta suunnitelmalta ja olette onnistuneet kiteyttämään antamamme ohjeistuksen varsin erinomaisesti. Mutta puhuitte aikaisemmin siitä, että kirkolta perittävän omaisuuden lisäksi olisi tulossa jotain ylimääräistä varallisuutta. Mitä tarkoitatte sillä?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen hymyili suloisesti ja selitti:

- Minulle annettiin tehtävä, ja teen sen aina mahdollisimman perusteellisesti. Lisävarallisuus tulee bonuksesta, jonka hoksasin tehtävänantoa tarkkaillessani. On nimittäin niin, että Väestörekisterikeskus tullaan liittämään kokonaisuudessaan Yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon. Keskustellessani tiettyjen poliittisten ja virkamiestahojen kanssa hoksasimme, että kirkkoon kuulumatonta väestöä on Suomessa kumminkin 21 prosenttia väestöstä. Hehän ovat eronneet kirkosta siksi, että eivät miellä itseään kristityiksi. Mutta totta kai he ovat oikeutettuja uskonnottomaan suvainnollisuuteen.

- Näin ollen, Väestörekisterikeskuksen siirtyessä keskusvirastomme alaisuuteen, nämä 21 % siirtyvät automaattisesti myös paikallisten suvaintokuntien jäseniksi ja kirkollisvero – jonka nimi tietysti muuttuu suvaintoveroksi – koskee myös heitä. Lisäksi hautaustoiminta keskitetään keskusvirastomme alaisena toimivalle Mutkatta Multiin-säätiölle, joka laskuttaa palveluistaan markkinahintaan. Vihkimiset jäävät kokonaisuudessaan maistraateille ja kastetilaisuuksiahan ei jatkossa enää tarvitakaan.

Eräs piispoista pyysi puheenvuoroa:

- Mutta tämähän vaikuttaa suorastaan taivaalliselta, jos vertaus sallitaan. Mutta meneeköhän tämä eduskunnassa sittenkään läpi? Kun kyllähän tämä on rajoittuneiden ihmisten mielestä varsin radikaali uudistus.

Arkkipiispatar vastasi:

- Niin tähän voin vastata, että suunnitelma menee heittämällä läpi. Sen takaavat perussuomalaiset. He nimittäin vastustavat suunnitelmaa ja koska muut puolueet eivät kerta kaikkiaan uskalla olla persujen kanssa samaa mieltä mistään, he taas kannattavat. Ja vaikka persut saivatkin sen jytky kakkosen, niin he eivät pääse kumminkaan koskaan hallitusvaltaan ellei heillä ole sataayhtä kansanedustajaa. Ja niin no, kyllähän kristilliset tietysti myös vastustavat, mutta hittoako me yhdestä sirpalepuolueesta joka on lisäksi täynnä uskovaisia.

Yleiserityisasiantuntija Löröttät-Sixteen täsmensi:

- Arkkipiispatar on oikeassa. Kiersin läpi koko puoluekentän. Tai siis sen puoluekentän joka tässä tapauksessa on olennainen. Hallitusta tukevassa oppositiossa eli vihreissä ja vasureissa lauettiin pöksyihin heti, kun kerroin suunnitelmasta. Hallituksen puolella demarit lähinnä kyselivät, että löytyisikö suvaintovirastosta mahdollisesti valovoimaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita heidän eduskuntavaaliehdokkaikseen. Kun on ollu tuon menestyksen kanssa vähän köyköstä viimeiset viisitoista vuotta. Kepussa tuumittiin, että kun on kerran hallitukseen takaisin päästy, niin kyllä varmaan isäntämiehetkin ymmärtävät citykepulaisen linjan olevan oikea. Koti, Suvainto, Liittovaltio, you know. Henkisesti jo liittovaltiossa elävässä kokoomuksessa todettiin vaan tylysti, että ei nuo tommoset piirikunnalliset kinkerit meitä enää kiinnosta, niin että tehkääpä hiekkalaatikollanne whatever mitä lystäätte. Ja sveduja lähinnä kiinnosti että heille taataan kiintiöt niin maakunnallisissa suvaintokunnissa kuin niitten johtovirkamiehistössä.

Eräs piispoista tiedusteli vielä, kuinka on suunnitelmassa laita ortodoksisen kirkon ja puolustusvoimien. Löröttät-Sixteen vastasi:

- Ortodoksit voivat pysyä omana kirkkokuntanaan. Sen merkitys on määrällisesti kuitenkin niin pieni. Mutta ortodoksien kirkollisvero muuttuu yhtä lailla suvaintoveroksi, joka tilitetään meille. Ortodoksit voivat halutessaan maksaa edelleenkin vapaaehtoista kirkollisveroa, mutta suvaintovero on pakollinen. Ja mikäli ortodoksi eroaa omasta kirkostaan, hänestä tulee väestörekisterin kautta automaattisesti paikallisen suvaintokunnan jäsen. Puolustusvoimat jätettiin tällä kertaa rauhaan. Sitä ei mielletty vielä ideologisesti valmiiksi tähän askeleeseen.

Arkkipiispatar otti puheenvuoron:

- Nyt on tullut aika äänestää. Kaikki on päätöksestämme kiinni. Puolesta?

Kaikki kädet nousivat.

- Ei siis tarvitse kysyä, että oliko joku vastaan. Suunnitelma on hyväksytty. Tämä on historiallinen päivä.

Arkkipiispatar, josta tulisi nyt valtakunnallinen hyveen- ja suvainnon päällikköyliesilausuja kohotti puheenjohtajan nuijansa.

- Suvainto olkoon kanssamme!

Nuija pamahti pöytään. Huoneessa alkoi välittömästi valtavat aplodit ja riemunhuudot. Riemunhuudoista ei tullut loppua millään. Pian alkoivat myös kengänpohjat kopista lattiaa vasten horkkamaisesti ja ilmassa alkoi kuulua hyminää. Lisään sekoittui hokemista: suvainnon nimesä ja pyhäsä sovintoveresä… suvainnon nimesä ja pyhäsä sovintoveresä… alkoi kuulua ensimmäisiä ynähdyksiä… ja sitten kiljahduksiakin… äänten sekamelskaan liittyi lattialle putoavat vaatekappaleet ja nautinnolliset voihkaisut.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli ehkä luopunut uskostaan, mutta olihan se saanut sentään tilalle hurmoksen ja kiihkon.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juha Ahvio muuten pohtii uusimmassa kirjoituksessaan ihan samaa asiaa vähän toisesta suunnasta tarkastellen.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/534/onko_jumalan_armo_ihmisoikeus

Sinänsä vähän surullisen koomista, että luterilaisuus uskonpuhdistettuna ja puhdasoppiseen raamatullisuuteen alun perin tähtäävänä suuntauksena mielletään esim. jenkkiläisessä hengellisessä kartassa tiukkapipoiseksi raamatullisuuden vaalimikseksi. Ja sitähän se onkin - alunperin ja Amerikoissa. Täällä siitä on kuitenkin tullut luopumisen, eksymisen ja opillisen sotkemisen kotikenttä.

Luterilaisuus kaipaisi nyt uutta uskonpuhdistusta jossa nämä (tietämättään tai tietoisesti) Suurta Eksyttäjää palvovat ja tottelevat ketkut heitettäisiin kokonaan ulos luterilaisen liikkeen piiristä.

Jos joku häpeää Raamattua, Jumalaa, Pyhää Henkeä, Jeesusta… niin miten sellainen ihminen, järjestö, liike, oppi tai tavoitteenasettelu voisi muka mahtua kirkkona pysyvään kirkkoon sisäään missään muussa roolissa kuin evankelioitavana, autettavana ja täysin vailla valtaa tai muodollista asemaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja kiitos kommentistasi. Tässä voisi tietysti joku sanoa, että minä käyn kuokkimassa sellaisella pellolla, joka ei minulle kuulu, kun agnostikko itse olen. Ja mikäli kirkkomme toimisi edelleenkin pelkkänä piruntorjuntapatteristona, niin silloinhan minulla ei sille pellolle mitään asiaa olisikaan.

Mutta kun kirkkomme on muuttanut itsensä aktiiviseksi poliittiseksi toimijaksi, jonka toiminta pohjaa ihan selkeästi vihervasemmistolaiseen ajatteluun, niin miksen sitten kuokkisi ja vittuilisi. Mielestäni kirkko antoi minulle toiminnallaan luvan siihen ja se rehellisesti tunnustautuu poliittiseksi vastustajakseni. Tilannetta voisi verrata siihen, että poliittisessa elämässä perussuomalaiset kopioisivat puolueohjelmansa vihreiltä ja väittäisivät silti edustavansa perussuomalaisuutta.

Ei ole ihme, että monet kristityt taatusti tuntevat itsensä petetyksi. Politiikassa pettäjälle voi kostaa äänestämällä jotain muuta. Mutta valtiokirkko pitää yllä hegemoniaa alallaan. Kirkollisvero mahdollistaa sen. Näkisin itse, että valtio ja kirkko tulisi erottaa toisistaan, ja kirkolta viedä verotusoikeus. Kun se on kerran valinnut tiensä poliittisena toimijana, niin rekisteröityköön puolueeksi.

Luin muuten tuon Ahvion kirjoituksen. Huvittavaa (tai kristittyjen kannalta kai kammottavaa) on se, että luulen ei-uskovana ymmärtäneeni, mitä Ahvio ajaa takaa. Sen sijaan kirjoituksen kohteena ollut piispa Irja Askola todennäköisesti ei ymmärtäisi.

Hep0nen kirjoitti...

Olin aikoinani sitä mieltä, että miksei nainenkin voisi toimia pappina. Olen nyttemmin alkanut epäillä, että ehkä se ei sittenkään ollut niin hyvä idea:

http://nyt.fi/a1305800779790

"Helsingin piispa Irja Askola lataa Helsingin Sanomissa haastattelun, joka on niin täynnä suvaitsevaisuutta, rakkautta ja humanistista viisautta, ettei voi kuin pakahtua".

Enpä olisi itse paremmin osannut tunteitani sanoiksi pukea.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Heponen. Jos kyseessä olisi ollut joku ihan oikea sanomalehti, voisi ajatella, että toimittaja painoi sarkasminappulaa. Kun kyseessä on Nyt-liite, ihailu on epäilemättä aitoa.

Becker kirjoitti...

Itse en juuri kirkossa käy, ellen sitten hautajaisissa. Häihin ei enään kutsuta, mikä on helpotus ettei tarvitse rahaa pistää lahjoihin. Minusta häät noin yleisesti ottaen ovat karseita tilaisuuksia. Se että saadaan naida toisiaan oikein luvalla, ei tarvitse moisia kalliita ja imeliä bakkanaaleja tuekseen. Ensin maksetaan järjettömät juhlat, ja parin vuoden kuluttua alkavat meissenit lennellä seinille ja koko homma on bänks.Tosi fiksua. Jostain syystä naiset juuri näitä näyttäviä kirkkohäitä vinkuvat.
Joten mulle on yks hailee, mitä kirkossa saarnaavat.En ole kuuntelemassa.
Minua muutenkin rassaa uskovaiset ihmiset. Ovat yleensä aivopestyjä ja tyhmiä, ja sitten on naamalla se autuas hymy ihan kuin oltaisiin vähän parempia kun uskotaan kovasti johonkin satuolentoon.
Sitäpaitsi uskovat ovat yleensä ottaen aika vittumaisia luonteita, kun pääsee kuoren alle kurkkimaan.
Hautapaikka löytyy, ja hieno sellainen kaskun suvussa on kirkonmiehiä, tosin nyttemmin kuolleita kaikki.
En ylipäätään tajua tätä helvetinmoita älämölyä eri uskontokuntien kesken synnistä ja raamatun/koraanin tutkimisesta. Kyllä ne asiat sitten selviävät kun se aika tulee. Turha sitä on lyhyttä elämäänsä tuhlata virreveisuun ja kirkossa notkumiseen.
Kristinuskoa voidaan kyllä tarvita osana islamin torjuntaan, mutta vaikuttaa siltä. että siitä torjunnasta ei tule yhtään mitään, päinvastoin.
Kirkolla on kyllä varoja, joten jos politiikkaan ryhtyvät, niin fyffeä ainakin löytyy. Sitäpaitsi eikös tuo Räsänen ole jo aika pelottava esimerkki omantunnon ohjauksesta.
Hyvänä esimerkkinä tästä mädätyksestä on nyt uutena esityksenä Suvivirren poistaminen kevätjuhlista. Se kun loukkaa joitain uskonryhmiä. Voi jumalauta. Suksikoot ulos juhlasalista aina sinne Afrikan sarveen asti, jossei härmäläinen traditio kelpaa.
Sen verran konservatiivi olen, että se kuuluu kevätjuhliin. Se oli hieno hetki, kun sitä veisasi ja tiesi pian pääsevänsä kesän viettoon. Vaikkei se todistus nyt niin kaksinen ollutkaan.

Niinhän siinä kävi, että aikoinaan Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin,
nyt taas aasit ovat ratsastaneet Jeesuksella Eduskuntaan.

korpisoturi kirjoitti...

Suvaitsevaiset eivät suvaitse Suvivirttä. Tulihan se keväinen hyökkäys suomalaista perinnettä vastaan.
Eikös kirkon pitäisi näkyvästi ottaa kantaa Suvivirren puolesta?

Näin pakanan korvissakin monet virret kuullostaa hyviltä.

Castor kirjoitti...

Ykä, olen työmatkalla Honkajoella, eli siis Hongkongissa. Lähden seuraavaksi pohjoiseen Afrikkaan, jossa en ole aikaisemmin käynytkään. Sanoin jo vaimolle, että lunnaita ei sitten makseta. Johdantoa, tylsää...

Viime viikolla olin Turun hovioikeudessa todistajana eräässä törkeää petosta koskevassa asiassa, puhelimitse. Juttu juurtaa alkuvuoteen 2001, myös 1999. En pysty ymmärtämään, miksi valtion rahoja tuhlattiin minun kuulemiseeni, kun en todellakaan voi oll avuksi 15 vuotta vanhoissa asioissa!

En kuulu enää kirkkoon, mutta halusin vannoa todistajanvalan vanhan kaavan mukaan. Oli hiukan vaikeaa, kun en siis tähän everstiluutnatti-kirkkoon kuulu. Mutta olen Vaasan hovioikeudessa vannnonut tuomarinvalan ja se velvoittaa minua edelleen ja ikuisesti. Kaunis vala, katsokaa ja lukekaa, toivoisin että olen sen kyennyt pitämään ja vielä enemmän toivoisin, että nykyiset tuomarintehtäviä hoitavat henkilöt ymmärtäisivät sen sisällön!

Juuri kirjoituksessasi mainituista syistä en kuulu kirkkoon, joka ei ole se kirkko, jonka uskoon minut kastettiin.

Minulla olisi paljonkin sanottavaa sekä suomalaisesta kirkosta että muistakin asioista, mutta väsyttää näitten polvihousu-eurooppalaisten touhu maailman omatuntona. Syksymmällä saat tekstiä, joka saattaa olla julkaisukelvotonta, mutta niin kirkon, valtion kuin yksityisenkin puolen "johtajat" ovat siinä maassa sellaista porukkaa, joka ei missään järkevässä valtakunnassa nousisi noihin asemiin ja nauttisi tekemättömästä työstään palkkaa. Sen verran olen ikävä kyllä näitä tyyppejä nähnyt pitkähköllä reissullani eri puolilla maailmaa.

Kirjoitus oli jälleen kerran hyvä, kiitokset siitä.

Castor kirjoitti...

Avioliiton määrittelystä miehen ja naisen väliseksi: "Ei avioliitto ole mikään muuttumaton instituutio. Naisen asemakin avioliitossa on muuttunut huimasti vuosisatojen kuluessa."

Naisten asema YHTEISKUNNASSA on muuttunut kun MIEHET antoivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 1906. Totta helvetissä se muutti myös avioliiton sisältöä ja naisen asemaa siinä konstellaatiossa.

Homoudesta: "Asenteet muuttuvat. Homoseksuaalisuus ei ole synti."

En minä ole pitänyt sitä koskaan syntinä, enkä tarvitse jonkun ämmän mielipidettä asiasta. Miten kahden aikuisen ihmisen välinen sukupuolinen kanssakäyminen olisi synti, vaikka se on ollut joskus rangaistavaa? Asenteet muutuvat, höpöhöp. Syntejähän on monenlaisia, on tuo kirkon saarnaama perussynti, josta ei sitten millään pääse eroon. Kuin tietty Jesseen uskomalla...

Tasa-arvoisen avioliittolain säätämisestä: "Jos laki ei kohtele kansalaisia yhdenvertaisesti, eduskunnan täytyy muuttaa lakia."

Laki kohtelee kaikkia yhtä huonosti, koska ei osata tuomarinohjeita (Olaus Petri). Minä pyrin aikoinani niitä noudattamaan, ja lopputulos li, ettei hovioikeus uskaltanut (HUOM: uskaltanut) muuttaa perusteltuja päätöksiäni. Ovat kyllä luettavissa Vaasan hovioikeuden pöytäkirjoista.

Raamatun avioliittokäsityksestä: "Ihmiset vetävät Raamatusta erilaisia johtopäätöksiä, mutta sen tärkein viesti on rakkauden, armon ja oikeudenmukaisuuden idea."

No kun ei ole. Vanhan testamentin mukaan sapattina ei saa tehdä työtä, ja jokaisella on oikeus tappaa duunia silloin tekevä. Ei paljon muuten eroa tuosta slam-uskosta, mutta kun vuorisaarna on ainoa paskapuhe, johon nyt sitten pitäis kaikkien suostua/alistua.

Talouspolitiikasta: "Kun säädetään lakeja tai budjetteja, kyse ei ole numeroista vaan ihmisten elämästä."

Juu, jos joku ymmärtäisi talouspolitiikkaa sinä Suomen armaassa maassa! Joku piispa ei siitä tajua hevon helvettiä, niin kuin ei näytä kyllä kukaan muukaan tajuavan. Jos tämän ämmän mukaan elettäisiin, niin ei olisi edes öylättiä eväänä, kirkkoviinistä puhumattakaan. On tainnut itse käydä kupilla sen verran että sekin vähä mitä on ollut, on mennyt. Käsi ojossa, hiippalakki päässä ja armoa kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Apulaisoikeusvaltiokansleri Mikko Puumalainen on selkeästi lukenut Ykän satiirin ja suuressa, ylevässä viisaudessaan kuvitellut sitä loistavaksi suunnitelmaksi.

Tarkkaan asiaa pohdittuaan hän on päättänyt liittyä arkkipiispattaren, yleiserityisasiantuntijan ja muiden kulttuurinatsien hyökkäysjoukkojen kärkeen ja rynnännyt julistamaan Suvivirren Suomen suurimmaksi uhkaksi oikeusvaltioperiaatetta kohtaan.

Ulla Appelsiinilla on asiasta myös näkemys. Ullan näkemys tietenkin eroaa Apulaisoikeusvaltiofürerin näkemyksestä siinä että Ullalla on päässään aivot ja hän osaa myös käyttää niitä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288669543545.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Korpisoturille, Castorille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Suvivirren ja Puumalaisen hyvän ajoituksen oli huomannut joka heppu. Tuohan on varma kevään merkki. Suvivirsi on perinne, ja minua, vaikka olen ei-uskova, ei häiritse siinä laulettu Jumala ensinkään. En tiedä häiritsisikö se islamilaisiakaan, mutta tiedostava väestönosamme ainakin yrittää kannustaa heitä siihen, että se häiritsisi. Minulle niin suvivirsi kuin tietyt kirkolliset traditiot ovat vaan osa kansallista perinnettä yleensä. Ja nykyinen kirkkomme suorastaan sotii näitä perinteitä vastaan ja on tehnyt itsestään alistumisen esilausujan (eikös muuten islam tarkoita alistumista, tuli vaan mieleen).

Minäkään en pidä siitä, jos uskoa, oli se mitä hyvänsä, tullaan hieromaan naamaani. Mutta olen siitä kyllä hyvin iloinen siitä, että tätä blogia lukee ja tähän kommentoi myös vakaumukselliset kristityt. Tavallisia suomalaisia hekin, ja tässä niin uskovat kuin ei-uskovat ovat samassa veneessä ja tällä menolla pian samassa kusessa.

Beckerin kanssa olen täysin samaa mieltä noitten satuhäitten turhuudesta. Meidät Ylvan kanssa vihittiin maistraatissa. Paikalla henkikirjoittaja ja kaksi todistajaa. Ja vaikka me oltaisiin järjestetty sadantuhannen euron häät, niin ei me oltaisi silloin yhtään enempää naimisissa.

Castorille turvallista reissua sinne Pohjois-Afrikkaan. Ja Ulla Appelsinille menestystä urallaan. Hän on yksi tosi harvoja järjen ääniä mediassa.

Castor kirjoitti...

Mikko Puumalainen: oli joskus sellaisiakin juristeja kuin Svinhufvud (karkoitettiin Siperiaan, kun ei vaan taipunut) ja K.j. Ståhlberg, joka kirjoitti Suomen perustuslain, siis kirjaimellisesti yksin, ja josta Paasikivi, joka yleensä ei antanut tunnustusta kenestäkään eikä kenellekään, sanoi että on harvinaista tavata ihminen joka ei ole koskaan väärässä! Puumalaiset ovat aika pohjalla näiden rinnalla. Miehiä ei ole enää koko Suomen valtakunnassa, kun ei sitä taida olla edes olemassa sitä valtakuntaa, jonka nämä edellä mainitut loivat. Molemmat presidenttejä, K.J. kyyditettiin vaimoineen vaskistien toimesta, Svinhufvud lopetti kapina Mäntsälässä, K.J. loi yhtenäisen Suomen, armahti punavangit, jne. Nämä puumalaiset ja kostamat eivät kelpaisi noitten äijien kengännauhoja solmimaan!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Castor. Puumalaisen logiikka oli minulle vierasta jo silloin, kun hän oli vähemmistövaltuutettuna. Mies, joka silloin ennen ja vielä nytkin tykkää kusta niitten ihmisten muroihin, jotka hänet elättävät.

Mutta hei Castor, kyllä täällä miehiä vielä Suomen valtakunnassa on. Me ollaan vaan tossun alla. Kuka oman muijansa, kuka virastomuijien ja jotkut ovat molempien. Vielä täällä kumminkin nyrkkiä puidaan ja hampaita kirskutellaan. Ja jos ei muuta, niin koetetaan purra lattialle lyötynäkin akillesjänteisiin.

Niin, ja sitten vaaleissa taas kertaalleen mennään äänestämään kepudemarikokoomusvihervasemmistoa. Kun eukko käski. Ja sitten ihmetellään, kun mikään ei muutu. Saatat olla oikeassa.

Castor kirjoitti...

Alkaa olla aika tehdä oikeasti jotain.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Castor. Tässä kun vaan ei tämmösellä meikämiehellä ole oikein muuta tekemisen mahdollisuutta kuin piestä suutansa blogissa. No, rikkana rokassa kumminkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Saapuneista sähköposteista:

M.S: Kiitos linkistä.

Vieras: Kiitos lähettämästäsi liitteestä. En ollut tuohon ennen törmännytkään. Täytyy alkaa tutustumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän että Ykä ei yleensä mieti uskonasioita mutta laitetaant tämä tänne. Jotkut uskonnot ovat huonompia kuin toiset, jotkut ovat vähemmän huonoja kuin toiset.

Uskonnolla on tietyt hyötyarvot yksilötasolla ja yhteisötasolla.

En kannata mitään valtionuskontoa. Uskonnollisten yhteisöjen tulee olla uskonopillisesti, hengellisesti ja taloudellisesti autonomisia ja kustantaa itse oma toimintansa. Aidosti uskonopillisesti ja hengellisesti autonomisessa ja omarahoitteisessa luterilaisessa kirkossa tuota Askolaa ei edes olisi missään työtehtävässä. Ei edes seurakuntatalon siivojana.

Uskonnottomuus voi luoda semmoisen opportunismin jossa tekee itselleen oman uskonnon, uskonopin, jumalan, moraaliopin ja arvot. Kun on itse tehnyt nuo itselleen, niin silloin voi aina siirrellä maalitolppia tilanteen mukaan, niin kuin itselle sopii. Se mahdollistaa sen että toimii koko ajan omasta mielestään moraalisesti oikein, tai voi uskotella itselleen toimivansa, tai antaa ulospäin sellaisen kuvan että toimii. En väitä että kaikki tai monetkaan uskonnottomat olisivat tuollaisia, mutta varmaan tuollaisia on.

Ateistien harjoittama uskonnon vastustus ei usein ole aivan johdonmukaista kaikkien uskotojen vastustamista, vaan se on usein tietoista, aktiivista ja äänekästä kristinuskon vastustamista. Lisäksi heillä on tarve julistaa kaikille kovaan ääneen olevansa ateisteja. Ei heillä monellakaan riittäisi rohkeus vastustaa islamia samalla intensiteetillä, puhumattakaan että jossain islamilaisessa maassa julistaisi ateismiaan. Joko he eivät tajua toimintansa ristiriitaa tai ovat pelkureita.

Miksei ateisti voisi olla semmoinen evvk-ateisti? Tälleen että "En usko mihinkään. Minua ei kuitenkaan haittaa jos joku muu uskoo johonkin. Uskokoon hän jos huvittaa. Se on hänen asia. Ei kiinnosta minua eikä kuulu minulle." Jotain tämmöistä.

Uskonnottomuus tai ateismi ei tarjoa sellaista jonka puolesta olisi valmis kuolemaan vapaaehtoisesti. Viehtymys tämänpuoleiseen elämään on liian suuri. Kuinka moni uskonnoton tai ateisti ottaisi kuulan kalloonsa oman uskonnottomuutensa tai ateisminsa puolesta, katsoen piippua ja ampujan kasvoja kohti uhmakkaasti sanoen että "ammu jo, mitä vielä odotat, oletko joku neiti". Olisko edes talebanateisteista tuohon?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Tähän minun on vaikeaa sen enempää kommentoida. Sinänsä luulen, että aikanaan jotkut fanaattiset kommunistit tai natsit olisivat olleet valmiita ottamaan kuulaa ottaansa aatteensa vuoksi. Ateistejahan nekin olivat.

Anonyymi kirjoitti...

Ahviolta löytyi melko tuore esiintyminen josta pari videota:

http://www.youtube.com/watch?v=JWzduyo5S9c

ja

http://www.youtube.com/watch?v=emFEdLmBztk