KYMMENES YMMÄRRYSHARJOITUS

Meikäläinenhän on näissä ymmärrysharjoituksissa harjoittanut eräänlaista tuumailevaa yksinpuhelua, joilla olen pyrkinyt pääsemään niin sanotun suvaitsevais-tiedostavaisen väestönosan pääkoppaan sisälle ja pyrkinyt saavuttamaan edes jonkunlaisen ymmärryksen siitä, miksi he toimivat niin kuin he toimivat.

Tehtävä on sinänsä erinomaisen vaikea, sillä oma ajatuksenjuoksuni kuitenkin liikkuu enempi siinä Anna Kontulan syvästi inhoamassa insinööritodellisuudessa, jossa yleensä mietitään tekemisiä ensin, tuumitaan onko niistä hyötyä vaiko ehkä haittaa eikä pyritä elämään omaa ja varsinkaan toisten ihmisten elämää puhtaalla fiilis-, mutu- ja utopiapohjalla. Sen vuoksi minun on hyvin vaikeaa hahmottaa, miksi nämä kyseiset ihmiset edelleenkin haluavat turpa kuolassa tähän maahamme jotain sellaista mitä ei tarvita, mikä on kallista ja joka hyvin usein kiittää elatuksesta vääntämällä tortut ihmisten rappusille, soittamalla sen jälkeen ovikelloa ja vaatimalla paskapaperia.

On tietysti ihmisiä, jotka tosissaan ja vakavissaan kuvittelevat, että jos otamme maahamme elätettäväksi sata ihmistä maasta jossa ei ole sotaa, se ihan oikeasti auttaa sataa tuhatta ihmistä jossain toisessa maassa, jossa sitä sotaa käydään. Tälläisessä tapauksessa ei näille ihmisille parane irvailla, sillä he kärsivät selkeästi hahmotushäiriöstä, ja sehän tekee elämän hankalaksi muutenkin ilman koiranleukojen vitsinvääntöä. Sinänsä en ymmärrä sitä, että tämän kaltainen hahmotushäiriö näyttää pätevöittävän ihmisen yllättävän moniin tehtäviin varsinkin julkisrahoitteisissa järjestöissä.

Suurin osa suvaitsevais-tiedostavaisesta väestönosasta ei kuitenkaan kärsi hahmotushäiriöstä, joten he toimivat tieten tahtoen ja selkeästi syyntakeisena. Tämähän pistää tällaisen vähemmän koulutetun ihmisen raapimaan tikkuista kaljupäätään ja ihmettelemään, että miksi ihmeessä. Yksi syy ovat tietenkin nämä ”aineettomat edut”, joita Jaska Brownin blogissa hiljattain käsiteltiinkin. Jaskahan kirjoitti vihreisiin kuuluvasta Pelkosenniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajasta Pekka Nymanista, joka kuntaan pakolaisia halutessaan kiteytti olennaisen sanomalla:

"Taloudellisesti kunta ei varmaan jäisi plussalle pakolaisista, mutta monikulttuurisuus voi tuoda aineettomia etuja, jotka voivat olla kunnalle ja kuntalaisille positiivinen asia."

Sehän on lukijalle selvää, että näihin aineettomiin etuihin kuuluu tietysti ihmiselle tuleva suvaitsevais-tiedostava hyvä mieli, jonka turvin voidaan kohottaa omaa egoa ja katsella nenänvartta pitkin muita, vähemmän tiedostavaisia kansalaisia. Tämähän ei ole varsinaisesti uutinen.

Mutta voisiko olla muitakin ”aineettomia etuja”? Tarpeita, joita tällä sinänsä täysin järjenvastaisella toiminnalla tyydytetään?

Itselleni on tullut ajan myötä mieleen, että voisiko kyseessä olla laiskan ihmisen vääristynyt hoivavietti? Halutaan jotain hoivattavaa, mutta sillä lailla mukavasti etähoidettavana, että varsinaisen työn tekevät toiset, mutta etähoitaja voi sitten välillä käydä katsomassa hoidettavaa, tai jos ei huvita, ei käy katsomassa ollenkaan, kunhan ihmiset vaan laajalti saavat tietää, että kyseinen ihminen on jollain tavalla vastuussa arvokkaasta hoivatyöstä.

Käytän vertauskuvana koiraa. Ajatellaan tilannetta, että suvaitsevais-tiedostavaiseen väestönosaan kuuluva pariskunta Uilaellukki ja Törsten Öristén haluavat itselleen koiran. He kuitenkin haluavat koiran kaikilla iloilla mutta ilman varsinaista huolehtimisen vaivaa, joten he marssivat Kunnalliseen Etähoivantarpeen Tyydyttämisvirastoon. Virasto pistää tuulemaan ja valitsee tiedostoistaan Lötjösen perheen, joka saa ottaa koiran sekä hoitaakseen että maksaakseen, eikä kyseeseen käy tietenkään mikään pieni puudeli, vaan esim. helvatun isokokoinen ja isoruokainen rottweiler.

Lötjösen perhe toteaa, että ei tää oikein kävis, koska asuntolaina on maksussa, molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä ja perheen tytär on vielä allerginen niin koirille kuin kissoille. Kunnallisen Etähoivatarpeen Tyydyttämisvirasto ilmoittaa tylysti, että mikäli ette osta, ruoki ja hoida koiraa, syyllistytte etähoivatarpeen vastaiseen viharikokseen ja se on sitten tylympi juttu se.

Ei auta. Lötjöset ostavat elätettäväkseen koiran, jota sitten Öristénin pariskunta käy aika ajoin rapsuttelemassa ja ottamassa selfieitä koiran kanssa. Selfiet laitetaan sitten facebookiin johon kirjoitetaan että ”kyllä Rekku on sitten ihana koira ja meillä on siihen hurjan luottamuksellinen suhde”. Uilaellukki ja Törsten saavat tulla tietenkin katsomaan koiraa minä päivänä ja mihin aikaan heitä huvittaa, sillä onhan se herra nähköön heidän koiransa, jonka Lötjöset vaan hoitavat ja elättävät. Ajan myötä Öristénien mielenkiinto kyseiseen koiraan laimenee, koska se ei ehkä ollutkaan niin cool juttu, mitä he odottivat, joten he vastaavat tyydyttämättömän etähoivan tarpeeseen ottamalla / pakko-otattamalla vielä pari muutakin koiraa, joille Kunnallisen Etähoivatarpeen Tyydyttämisvirasto sitten puolestaan etsii pakko-omistajat jne jne. Öristénit ottavat aina vain lisää koiria toisten hoidettavaksi, ja heillä on aina vain parempi mieli. He eivät ymmärrä, että he aiheuttavat toisille ihmisille suurta harmia ja puuttuvat oikeudetta heidän elämäänsä. Heille tärkeintä on kuitenkin oma mielihyvän tunne sekä halu jakaa tunteensa samanhenkisten ihmisten kanssa.

Jos koirien maailmasta siirrytään ihmisten maailmaan, niin tapausta, joissa pariskunta Uilaellukki ja Törsten Öristén käyvät katsomassa etäkoiraansa voidaan tietenkin verrata siihen, että he käyvät kerran vuodessa maailma kylässä-festivaaleilla ja toteavat facebookissaan, että kyllä tää on ihanan paljon rennompaa, iloisempaa ja välittömämpää kuin tylsä suomalaisuus, tätä pitää saada lisää.

Se, että tällaiset suvaitsevais-tiedostavaiseen väestönosaan kuuluvat henkilöt saavat toteuttaa etähoitoviettiään aiheuttaa tietysti muille, tämän tyyppisestä hoivasta vähemmän innostuneille kansalaisille pelkkää harmia. Koska valtiomme linja on kuitenkin vielä pitkälti se, että Uilaellukin ja Törstenin täytyy saada etähoitoviettinsä tyydytettyä, hotellin respassa nähdään, että tähän pitäisi pyrkiä saamaan aikaiseksi molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Lukija varmaankin muistaa joskus 1990-luvulla muotiin tulleen Tamagotchin? Sehän oli sellainen pieni elektroniikkapeli jossa oli semmoinen söpö olento jota piti sitten virtuaalisesti hoivata. Jos hoidon laiminlöi, niin otus saattoi kyykätä ihan kokonaan. Olisiko tullut aika uuden Tamagotchisukupolven? Niissä ei vaan käytettäisi alkuperäisen pelin tylsiä nimiä kuten Marutchi, Nonopotchi, Makiko, Mimitchi, Mametchi, Memetchi ja Kuchipathi, vaan nyt hoidettavien virtuaalihahmojen niminä voisi olla vaikkapa Mohammed, Mahmud, Ahmed, Ali, Abdelkader, Hassan ja Gutale. Pelin nimeksikin Tamagotchi on hieman vanhentunut, joten sen uusi nimi voisi olla Kumugotchi. Alkuliite ”kumu” on luonnollisesti lyhenne termistä ”kultamunat” joitten kuoriutumistahan me ollaan odoteltu jo toisessa sukupolvessa ja odottamisen aikataulu on T minus God Knows and counting.

Luonnollisesti uuden sukupolven Kumugotchien asetukset laitetaan sellaisiksi, että hoivattavaa lemmikkiä ruokitaan kaikilla mahdollisilla suomalaisen yhteiskunnan eduilla ja tietenkin käyttäjä voi ohjelmoida laitteeseen halutessaan lisää ominaisuuksia. Esimerkiksi hän voisi laittaa Kumucotchinsa oppimaan puolessa vuodessa suvereenisti niin suomen, ruotsin kuin saamen kielen sekä saavuttamaan yliopistollisen korkeakoulututkinnon.

Luonnollisesti Kumugotchin voi ohjelmoida kohtaamaan aivan ihka oikeaa suomalaista rasismia, jolloin Kumugotcin omistaja voi kirjoittaa närkästyneen pääkirjoituksen Kumugotchiharrastajien yhteiseen verkkolehteen. Kerran kuukaudessa valitaan kaikkein parhaiten närkästynyt kirjoitus. Kumugotchinsa saa tietenkin halutessaan myös tietokoneeseensa tai älypuhelimeensa, jonka kautta sitä on mukavaa näpräillä vaikka omassa toimistossa yliopistolla. Random-ominaisuutena Kumugotchiin voisi ohjelmoida toiminnon, jolloin laite ilmoittaa Kumugotchin lähteneen elämysmatkalle Syyriaan. Tällöin Kumugotchin omistajan on kerättävä lemmikkinsä paluuta varten mahdollisimman suuri ja kallis moniammatillinen työryhmä, jotta lemmikki saa palattuaan tarpeellisen määrän ammattitaitoista terapiaa.

Uuden Kumugotchin käyttöönotto olisi win-win tilanne kaikille osapuolille. Tiedostava ihminen voisi tyydyttää etähoivan tarvettaan ja me muut saataisiin olla rauhassa. Mikäli ihmisellä näyttää olevan edes alkeellinen tarve tällaiseen toisilla teetettävään etähoivaviettiin voisi valtio antaa tällaiselle ihmiselle heti tusinan verran näitä uuden sukupolven Kumugotcheja. Jos se vaikka auttaisi pahimman hoivavietin yli, niin kyseisen ihmisen ei tarvitsisi kirjoittaa varsinaisiin sanomalehtiin kolumneja siitä, kuinka teillä on velvollisuus, jonka minä määrittelen.

Jatkan varmaankin näitä ymmärrysharjoituksia, sillä olen vielä hyvin kaukana siitä tilasta, että todella ymmärtäisin, mitä noitten ihmisten päässä liikkuu. Ymmärrysharjoitusten aikana on vaan usein tullut sellainen tuntu, että katsoo pitkään, syvään ja pimeään kuiluun jossa ei pohjaa olekaan. Aivan hiljattain tuli tämä tunne, kun seurasi taas kertaalleen ajatusten Vänernin, Vätternin ja Mälarenin eli Juhana Vartiaisen avautumista, jossa hän noin n:nen kerran sanoi, että perussuomalaiset (ja voiman pimeä puoli yleensä) niputtaa maahanmuuton yhteen nippuun, jota vastustaa eikä osaa tehdä eroa turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä.

Häiskä sanoi siis tuon jälleen kertaalleen vaikka hyvin tietää, että voiman pimeällä puolella se haittamaahanmuutto on koko ajan erotettu työperäisestä maahanmuutosta. Ja samoin ollaan kerta toisensa jälkeen esitetty juhanavartiaisille kysymys, että missäs päin Suomea se vientiteollisuutemme käy niin ylikierroksilla, että on pakko roudata väkeä ulkomailta töihin, kun suomalaiset eivät enää riitä?

Mutta ei Juhana vastaa, vaan toteaa taas kuukauden päästä, että te kuulkaas niputatte maahanmuuttajat yhteen nippuun ettekä osaa tehdä eroa turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä. Ja media taas kerran suhtautuu niin kuin olisi kuullut tämän ihmeellisen asian ensimmäistä kertaa ja toteaa että niinpä Juhana meni ja pisti rasistisille ääri-, laita-, reuna- ja vinkkelioikeistolaisille jauhot suuhun.

Ja sitten vielä väitetään, ettei ikiliikkujaa ole mukamas keksitty.