Monday, July 13, 2015

HUITSINNEVADAN SOTASYYLLISYYSOIKEUS

Meikäläinenhän harrastaa muun kirjoittelun ohessa noita vaihtoehtohistorioita. Yksi sellainen oli aikanaan kirjoitus fasistisesta Italiasta, joka kakkosrähinässä älysi tehdä uudestaan ykkösrähinät ja vaihtaa puolta. Lantinheitto oli viisas, sillä tässä vaihtoehtohistoriassa Italia siirtyi voittavalle puolelle. Koska kirjoituksessa Italia oli sodan voittaneella puolella, Italian fasistista ideologiaa pidettiin sodan jälkeen aivan eri asiana kuin hävinnyt Saksan natsismi ja sen vuoksi fasistinen Italia olisi nykymaailmassa täysin salonkikelpoinen valtio, Mussolini olisi ollut toisen maailmansodan voittajia ja hänet olisi haudattu aikanaan mausoleumiin Roomaan. Vaikka tosiasiassa erot Saksaan eivät kovin suuria olleetkaan. Sillähän ei ole merkitystäkään, sillä sotiessa harvemmin on kyse siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, eikä siitä onko joku hyvä ja joku paha. Kyse on vain siitä, kuka voittaa. Ja voittajahan sanelee oikeuden.

Yksi voittajista oli Stalinin Neuvostoliitto. Joka oli vielä suurempi hirviö kuin sodan hävinnyt Saksa. Ajattelin käydä hieman läpi tämän voittajahirviön edustajia ja hieman muitakin puhtaasti niillä perusteilla mitä tämän hirviön omatkin edustajat – muiden voittajien mukana - puntaroivat hävinneen Saksan johtoa Nürnbergissä. Puntaroitavanahan oli kaikkiaan neljä eri rikossyytettä joista tuli Saksan johtajille köyttä kaulaan ahkerasti:

1. Osallistuminen salaliittoon tai yhteiseen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi

2. Tietyistä sotarikoksista rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnitteleminen ja toteuttaminen

3. Sotarikokset

4. Rikokset ihmisyyttä vastaan

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeudenkäynti ottaa esille ensimmäisen syytetyn:

Josif Stalin, alun perin Josif Vissarionovitš Džugašvili, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri ja Neuvostoliiton totaalinen johtaja vuodesta 1922 vuoteen 1953.


Syytekohdat 1 ja 2: Stalinin Neuvostoliitto hyökkäsi Puolan kimppuun syyskuussa 1939 siinä vaiheessa kun saksalaiset olivat tosiasiassa tuhonneet Puolan armeijan taistelukyvyn. Puna-armeija miehitti suuren osan Puolan itäisiä alueita. Saman vuoden marraskuussa Puna-armeija hyökkäsi Suomea vastaan tarkoituksena miehittää ja sovjetisoida maa. Hyökkäyksien välittömänä seurauksina kuoli tuhansia puolalaisia ja yli kaksikymmentä tuhatta suomalaista. Samoin Stalinin käskystä Neuvostoliitto miehitti Baltian maat. Miehityksen seurauksena pakkosiirrettiin noin puoli miljoonaa ihmistä ja aiheutettiin tuhansien, todennäköisesti kymmenien tuhansien ihmisten kuolema. Neuvostoliitossa mitään ei tapahtunut ilman Stalinin hyväksyntää, joten oikeus toteaa Stalinin syyllistyneen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvien rikosten tekemiseen sekä hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Syytekohta 3: Jo toisen maailman alkuvaiheessa Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD teloitti yli 25.000 puolalaista upseeria ja virkamiestä Katynin metsässä. Koska Stalinilla oli Neuvostoliitossa ehdoton valta, teloitukset eivät voineet tapahtua ilman hänen hyväksyntäänsä ja määräystään. Lisäksi kun Neuvostojoukot miehittivät sodan loppuvaiheessa Saksaa, ne syyllistyivät laajamittaiseen saksalaiseen siviiliväestöön kohdistuvaan terroriin. Tämän terrorin katsotaan tapahtuneen Stalinin hyväksynnällä. Oikeus toteaa Stalinin syyllistyneen vakaviin sotarikoksiin.

Syytekohta 4: On epäselvää, kuinka moni ihminen kuoli nälkään, tauteihin ja pakkaseen Stalinin vankileireillä, mutta luku nousee miljooniin. Esimerkkinä voidaan mainita vankityövoimalla tehdyn Stalinin kanavan rakentamisen, jonka aikana kuoli 12.000 vankia. Toisena esimerkkinä voidaan mainita vuoden 1932 – 1933 tapahtumat Ukrainassa, jolloin keinotekoisesti aiheutetun nälänhädän myötä kuoli miljoonia ukrainalaisia. Stalinin henkilökohtaisesti masinoimien ns. puhdistusten aikana Neuvostoliitossa kuoli laskutavasta riippuen 700.000 – 2.000.000 ihmistä. Jo näitten esimerkkien perusteella oikeus toteaa Stalinin syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeuden päätös ja tuomio: Syytetty Josif Stalin on todettu syylliseksi kaikkiin häntä kohtaan esitettyihin syytekohtiin.

Syytetty Josif Stalin tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Vjatšeslav Molotov, alun perin Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin, Neuvostoliiton ulkoministeri toisen maailmansodan aikana.


Syytekohta 1: Molotov oli solmimassa ns. Molotov – Ribbentrop-sopimusta Saksan kanssa. Sopimuksen seurauksena tapahtuivat Neuvostoliiton hyökkäykset Puolaan ja Suomeen sekä Baltian maitten miehittäminen ja liittäminen Neuvostoliittoon. Oikeus toteaa Molotovin syyllistyneen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvien rikosten tekemiseen.

Syytekohta 2: Politbyroon jäsenenä ja ulkoasioiden kansankomissaarina Molotovia voi pitää sekä täysin tietoisena että osaltaan vastuullisena syytekohdassa 1 mainittuihin rauhaa vastaan suuntautuneisiin rikoksiin ja sitä myötä vastuullisena myös Puolaa ja Suomea vastaan suunnatun hyökkäyssodan suunnittelemiseen sekä Baltian maitten miehittämiseen. Huomautettakoon, että Molotov – Ribbentrop-sopimuksen vastapuolella solminut Joachim von Ribbentrop tuomittiin vastaavista rikoksista kuolemaan. Oikeus toteaa Molotovin syylliseksi hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Syytekohta 3: Politbyroon jäsenenä Molotov oli hyväksymässä puolalaisten sotavankien ja puolalaisen intelligentsian jäsenten teloitukset Katynissa. Oikeus toteaa Molotovin syyllistyneen sotarikoksiin.

Syytekohta 4: Vuosien 1932 – 1933 Ukrainan nälänhädän aikana Molotov toimi viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, joka tappoi miljoonia ukrainalaisia Molotov keskittyi ainoastaan keräämään keskushallinnon määräämät viljatavoitteet. Oikeus katsoo Molotovin olleen osavastuussa näistä nälkäkuolemista ja toteaa hänen syyllistyneen rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeuden päätös ja tuomio: Syytetty Vjatšeslav Molotov on todettu syylliseksi kaikkiin häntä kohtaan esitettyihin syytekohtiin.

Syytetty Vjatšeslav Molotov tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Lavrenti Berija, Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n johtaja vuosina 1938 – 1953.


Syytekohdat 1 ja 2: Vaikka Berijan vaikutusvalta Neuvostoliitossa on ollut suuri, hänestä tuli pääministeriä vastaava kansankomissaarien neuvoston puhemies vasta helmikuussa 1941, joten ei voida varmaksi todeta, että Berija olisi ollut varsinaisesti päättämässä hyökkäyksestä Puolaan ja Suomeen sekä Baltian maitten miehittämisestä. Kuitenkin NKVD:n terroritoiminta niin Puolassa kuin Baltian maissa on ollut nopeaa, tehokasta ja selkeästi etukäteen suunniteltua. NKVD:n johtajana Berija on vastuussa näitten tekojen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Oikeus hylkää syytekohdan 1 aukottomasti pitävän näytön puuttuessa mutta toteaa Berijan syylliseksi syytekohdassa 2 mainittuun hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Syytekohdat 3 ja 4: Lavrenti Berija valmisteli ja hyväksytti politbyroossa yli 25.000:n puolalaisen teloittamisen Katynissa vuonna 1940. Berijan johtama NKVD syyllistyi myös teloituksiin Virossa, Latviassa ja Liettuassa sekä samoin väestön pakkosiirtoihin kyseisiltä alueilta. Näissä pakkosiirroissa kuoli tuhansia ihmisiä. Berija osallistui myös varakansankomissaarina ja sittemmin NKVD:n johtajana Stalinin puhdistuksiin joitten aikana hän oli vastuussa huomattavan ihmismäärän pidätyksistä,  pitkistä vangitsemisista vankileireille sekä teloituksista. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa hän oli vastuussa mm. tšetšeenien, inguušien, Krimin tataarien ja volgansaksalaisten pakkosiirroista, joitten aikana huomattava osa näitten kansallisuuksien edustajista kuoli. Oikeus katsoo Berijan syyllistyneen sekä vakaviin sotarikoksiin että toteaa hänen syyllistyneen rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeuden päätös ja tuomio: Vaikka Berijaa ei voi aukottomasti osoittaa syylliseksi syytekohtaan 1, on hän todistetusti syyllistynyt äärimmäisen vakaviin ja monilukuisiin rikoksiin syytekohdissa 2, 3 ja 4.

Syytetty Lavrenti Berija tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Kliment Vorošilov, puolustusministeriä vastaava Neuvostoliiton sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaari 1925–1940 sekä politbyroon jäsen 1926–1960.


Syytekohdat 1 ja 2: Asemansa vuoksi Vorošilovia voi pitää osavastuullisena politbyroon päätöksestä hyökätä Puolaan ja Suomeen sekä Baltian maitten miehityksestä. Oikeus toteaa Vorošilovin syyllistyneen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvien rikosten tekemiseen sekä hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Syytekohdat 3 ja 4: Vorošilov on ollut tukemassa Stalinin vainoja 1930-luvulla. Neuvostoliiton sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaarina häntä voi pitää osavastuullisena talvisodassa Suomen kaupunkeihin tehdyistä terroripommituksista, joissa kuoli 956 ihmistä. Asemansa vuoksi politbyroon jäsenenä häntä voi pitää osavastuullisena niin Baltian maissa kuin Puolassa tapahtuneista väestön pakkosiirroista, Katynin joukkomurhasta sekä myöhemmissä väestönsiirroissa ja pakkotyössä menehtyneistä ihmisistä. Oikeus katsoo Vorošilovin syyllistyneen sekä sotarikoksiin että rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeuden päätös ja tuomio: Syytetty Kliment Vorošilov on todettu syylliseksi kaikkiin häntä kohtaan esitettyihin syytekohtiin.

Syytetty Kliment Vorošilov tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Andrei Ždanov: Neuvostoliiton politbyroon jäsen toisen maailmansodan aikana.


Syytekohdat 1 ja 2: Politbyroon jäsenenä Ždanov on osaltaan vastuussa niin hyökkäyksestä Puolaan kuin Suomeen sekä Baltian maitten miehittämisestä ja pakkoliittämisestä Neuvostoliittoon. Oikeus toteaa Ždanovin syyllistyneen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvien rikosten tekemiseen sekä hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Syytekohdat 3 ja 4: Ždanov oli osallisina Stalinin puhdistuksissa, joissa vainojen kohteeksi joutui kaikkiaan 1,5 miljoonaa ihmistä. Ždanov oli päävastuussa Viron Tasavallan sovjetisoimisesta. Sovjetisoimisen aikana kymmeniä tuhansia virolaisia pakkosiirrettiin Siperiaan ja kaikkiaan tuhansia virolaisia kuoli. Politbyroon jäsenenä Ždanov on omalta osaltaan vastuussa Katynin joukkomurhasta. Oikeus katsoo Ždanovin syyllistyneen sekä vakaviin sotarikoksiin että toteaa hänen syyllistyneen rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan.

Syytetty Andrei Ždanov tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Lazar Kaganovitš: Politbyroon jäsen toisen maailmansodan aikana.


Syytekohdat 1, 2 ja 3: Kaganovitš oli politbyroon jäsen, mutta hänen päätoiminta-alueensa olivat rautatiet ja maatalous. Näin ollen ei voida osoittaa, että hänellä olisi ollut ratkaisevaa osuutta hyökkäyksiin Puolaan ja Suomeen sekä Baltian maitten miehitykseen, vaikka hän on näistä suunnitelmista ollut tietoinen.

Syytekohta 4: Kaganovitš oli puoluetoverinsa Molotovin kanssa pääarkkitehti keinotekoisesti aiheutetun Ukrainan nälänhädän luomisessa, jossa kuoli miljoonia ukrainalaisia.
Oikeus toteaa Kaganovitšin syyllistyneen rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan.

Syytetty Lazar Kaganovitš tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Mihail Kalinin: Politbyroon jäsen toisen maailmansodan aikana


Oikeus toteaa, että Kalininin asema politbyroossa on ollut lähinnä muodollinen ilman varsinaista valta-asemaa. Lisäksi oikeus toteaa, että Stalin piti Kalininin vaimoa panttivankina vankileirillä. Lisäksi Kalinin on Stalinin vainojen aikana pyrkinyt vapauttamaan ihmisiä vankileireiltä. Siitä huolimatta oikeus näkee, että hän on ollut politbyroon jäsen vuodesta 1925 vuoteen 1946 ja hän on ollut myös Neuvostoliiton virallinen valtionpäämies ja sitä kautta osaltaan vastuussa politbyroon tekemiin rikoksiin.

Syytetty Mihail Kalinin tuomitaan kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

Seuraava syytetty:

Anastas Mikojan: Politbyroon jäsen toisen maailmansodan aikana.


Oikeus toteaa, että huolimatta Mikojanin asemasta politbyroossa, hän ei ole ollut varsinaisesti aktiivisessa vastuussa hyökkäyssotien ja miehityksien valmistelusta. Toimintansa puolesta ei voi myöskään varmasti osoittaa, että hän olisi ollut henkilökohtaisesti vastuusta sota- ja ihmisoikeusrikoksista. Politbyroon jäsenenä hän on kuitenkin ollut näistä tietoinen, eikä ole toiminut niitä vastaan. Oikeus laskee Mikojanin hyväksi sen, että hän ei halunnut Neuvostoliiton käyttävän sotilaallista voimaa Unkarin kansannousua vastaan vuonna 1956. Joka tapauksessa politbyroon jäsenenä häntä voidaan osaltaan pitää vastuullisena politbyroon tekemiin rikoksiin.

Syytetty Anastas Mikojan tuomitaan  kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.

Seuraavaksi Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeus ottaa käsiteltäväkseen politbyroon ulkopuolelta kaksi Neuvostoliiton armeijan korkeaa johtajaa. Oikeudenkäynnin ennakkotapauksena käytetään saksalaista kenraalia Anton Dostleria, jonka määräyksestä teloitettiin Italiassa kaksitoista vangittua yhdysvaltalaista sotilasta. Tämän teon vuoksi Dostler teloitettiin liittoutuneitten toimesta.

Seuraava syytetty:

Marsalkka Georgi Žukov


Syytekohta 1: Oikeus katsoo, ettei marsalkka Žukov ole vastuussa poliittisesta päätöksestä hyökkäyksestä Puolaan ja Suomeen eikä Baltian maitten miehittämisestä.

Syytekohta 2: Marsalkka Žukov on ollut puna-armeijan pääesikunnan päällikkönä Suomen talvisodan aikaan, joten häntä voidaan pitää vastuullisena kyseisten operaatioitten suunnittelemisesta ja toteuttamisesta.

Syytekohdat 3 ja 4: Žukovin komentamat joukot syyllistyivät saksalaiseen väestöön kohdistuvaan terroriin, kyseessä olivat lukuisat raiskaukset ja siviilien murhaamiset. Žukovin on täytynyt olla tietoinen kyseisistä terroriteoista, eikä hän ole estänyt niitä. Oikeus toteaa kuitenkin, että kyseiset terroriteot ovat tapahtuneet Josif Stalinin suostumuksella ja myötävaikutuksella.

Oikeus toteaa, että vaikka Žukovia ei voi pitää suoraan annetun käskyn mukaan vastuullisena saksalaisiin siviileihin kohdistuneeseen terroriin, pitää oikeus ennakkotapauksena saksalaisen kenraalin Anton Dostlerin tapausta, jossa hänen käskystään kaksitoista vangittua yhdysvaltalaista sotilasta ammuttiin ja sen perusteella Dostler teloitettiin. Žukovin joukot murhasivat tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia siviileitä eikä hänen tiedetä tehneen mitään estääkseen nämä terroriteot.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeus toteaa marsalkka Georgi Žukovin syyllistyneen hyökkäyssodan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen sekä sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Syytetty Georgi Žukov tuomitaan kuolemaan ampumalla.

Seuraava syytetty:

Marsalkka Ivan Konev


Syytekohdat 1 ja 2: Oikeus katsoo, ettei marsalkka Konev ole vastuussa poliittisesta päätöksestä hyökkäyksestä Puolaan ja Suomeen eikä Baltian maitten miehittämisestä eikä myöskään hyökkäyssodan suunnittelemisesta eikä toteuttamisesta.

Syytekohdat 3 ja 4: Konevin komentamat joukot syyllistyivät saksalaiseen väestöön kohdistuvaan terroriin, kyseessä olivat lukuisat raiskaukset ja siviilien murhaamiset. Konevin on täytynyt olla tietoinen kyseisistä terroriteoista, eikä hän ole estänyt niitä. Oikeus toteaa kuitenkin, että kyseiset terroriteot ovat tapahtuneet Josif Stalinin suostumuksella ja myötävaikutuksella.

Oikeus toteaa, että vaikka Konevia ei voi pitää suoraan annetun käskyn mukaan vastuullisena saksalaisiin siviileihin kohdistuneeseen terroriin, pitää oikeus ennakkotapauksena saksalaisen kenraalin Anton Dostlerin tapausta, jossa kaksitoista , jossa hänen käskystään kaksitoista vangittua yhdysvaltalaista sotilasta ammuttiin ja sen perusteella Dostler teloitettiin. Konevin joukot murhasivat tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia siviileitä eikä hänen tiedetä tehneen mitään estääkseen nämä terroriteot. Konevin hyväksi lasketaan kuitenkin se, ettei hän ole ollut mukana hyökkäyssodan valmistelussa.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeus toteaa marsalkka Ivan Konevin syyllistyneen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Syytetty Ivan Konev tuomitaan elinkautiseen vankeuteen.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeudenkäynti pitää tauon ja keskittyy sen jälkeen kahteen maanpetturiin. Oikeudenkäynnin ennakkotapauksena pidetään norjalaisen Vidkun Quislingin tapausta. Quisling esitti aktiivisesti saksalaisille sitä, että saksalaiset miehittäisivät Norjan ja toimi nukkehallituksen johtajana. Varsinainen valta Norjassa miehityksen aikana oli saksalaisella miehityshallinnolla. Sodan jälkeen Quisling teloitettiin ampumalla.

Seuraava syytetty:

Otto Wille Kuusinen: Suomesta paennut kommunistijohtaja, Terijoen hallituksen pääministeri ja myöhemmin Neuvostoliiton politbyroon jäsen.


Syytekohdat 1 ja 2: Ei ole todistettavaa tietoa siitä, toimiko Kuusinen aktiivisesti talvisodan suunnittelussa vai toimiko hän Stalinin painostamana, mutta hän toimillaan Terijoen hallituksen pääministerinä osoitti sen, että hän hyväksyi Neuvostoliiton hyökkäyksen ja suunnitelman Suomen valloittamiseksi ja liittämiseksi osaksi Neuvostoliittoa. Oikeus toteaa, että Kuusinen ei ole voinut tehdä tätä pelkästään pakotettuna, sillä Kuusinen sai sodan jälkeen huomattavan aseman  puolueessa päästen vuonna 1941 keskuskomiteaan ja 1946 sihteeristöön. Toisaalta oikeus toteaa, että hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta toimia Stalinin käskyjä vastaan.

Syytekohdat 3 ja 4: Kuusinen on ollut Terijoen hallituksen päämiehenä tukemassa Suomea vastaan tapahtuvaa hyökkäystä, jolla pyrittiin lopettamaan Suomen valtion olemassaolo. Oikeus muistuttaa, että talvisodassa kuoli yli 26.000 suomalaista. Vuodesta 1941 alkaen puolueen keskuskomitean  jäsenenä hän on myös omalta osalta vastuussa Neuvostoliiton sota- ja ihmisoikeusrikoksista.

Syytetty Otto Wille Kuusinen tuomitaan elinkautiseen vankeuteen.

Seuraava syytetty:

Johannes Vares-Barbarus: Viron sosialistisen neuvostotasavallan ensimmäinen pääministeri 21.6.1940 alkaen sekä virkaatekevä presidentti.


Oikeus toteaa, että Vares-Barbarus oli nimitetty tehtäväänsä miehityshallinnon käskystä, eikä hänellä ollut minkäänlaista todellista valtaa Viron asioihin. Valta oli miehitysvallan johtajalla Andrei Ždanovilla. Näin ollen Vares-Barbarus ei ole varsinaisesti vastuussa miehitysvallan terroriteoista eikä häntä voi pitää aktiivisena tekijänä miehityksen toteuttamisessa. Kuitenkin oikeus katsoo, että Vares-Barbarus on toiminut yhteistyössä miehittäjävaltion kanssa.

Syytetty Johannes Vares-Barbarus tuomitaan viidentoista vuoden vankeuteen. Tämän blogin virolaisille lukijoille annetaan mahdollisuus esittää eriävä mielipide ennen tuomion täytäntöönpanoa.

Oikeus pitää tauon ja siirtyy käsittelemään tiettyjä länsiliittoutuneitten edustajia, palaten jälleen niihin syytekohtiin, joita käytettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

Seuraava syytetty:

Ilmamarsalkka Arthur Harris: Iso-Britannian pommitusilmavoimien komentaja toisen maailmansodan aikana.


Syytekohdat 1 ja 2: Harrisia ei voi pitää vastuullisena rikoksista rauhaa vastaan eikä hyökkäyssodan suunnittelusta. Oikeus katsoo, että Harrisin toimet ovat olleet vastareaktioita Saksan aloittamiin sotatoimiin, vaikka Saksa ei julistanutkaan sotaa Iso-Britanniaa vastaan.

Syytekohdat 3 ja 4: Toimiessaan Iso-Britannian pommitusilmavoimien komentajana Harris oli vastuussa saksalaisten kaupunkien siviilikohteitten tuhoamisesta. Harrisin vaatimuksesta saksalaisia kaupunkeja pommitettiin tarkoituksena aiheuttaa mahdollisimman suuria siviilitappioita. Harris on osavastuussa ns. tulimyrsky-taktiikan kehittämisestä, jossa kaupunkeihin aiheutettiin niin suuret tulipalot, että ne alkoivat toimia eräänlaisten tulipyörremyrskyjen tavoin vieden hapen ihmisiltä ja polttaen kaiken. Harris piti toiminnassaan päätarkoituksena saksalaisten kaupunkien hävittämistä, vaikka pommituksilla ei ollut varsinaista sotilaallista merkitystä.

Tässä toimessaan Harris on myös vastuussa 13.–14. helmikuuta 1945 tapahtuneesta Dresdenin terroripommituksesta. Kaupunki oli sotilaallisesti täysin merkityksetön eikä siellä ollut mainittavaa ilmatorjuntaa. Kaupungissa oli silloin myös satoja tuhansia pakolaisia. Pommitus tappoi noin 25.000 – 40.000 ihmistä.

Huitsinnevadan sotasyyllisyysoikeus toteaa ilmamarsalkka Arthur Harrisin syyllistyneen vakaviin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Syytetty Arthur Harris tuomitaan kuolemaan ampumalla.

Seuraava syytetty:

Winston Churchill: Iso-Britannian pääministeri toisen maailmansodan aikana.


Syytekohdat 1 ja 2: Churchillia ei voi pitää vastuullisena rikoksista rauhaa vastaan eikä hyökkäyssodan suunnittelusta. Oikeus katsoo, että Churchillin toimet ovat olleet vastareaktioita Saksan aloittamiin sotatoimiin, vaikka Saksa ei julistanutkaan sotaa Iso-Britanniaa vastaan.

Syytekohdat 3 ja 4: Oikeus katsoo Churchillin syyllistyneen useisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Heinäkuussa 1940 Churchill määräsi Saksalle antautuneen Ranskan laivaston tuhottavaksi brittilaivaston toimesta. Toimenpiteessä kuoli useita satoja ranskalaisia sotilaita.

Churchillin välinpitämätön suhtautuminen sodan aikana tapahtuneeseen Bengalin nälänhätään aiheutti yli kahden miljoonan ihmisen nälkäkuoleman. Nälänhädästä huolimatta Churchill ei suostunut pysäyttämään riisin vientiä Bengalista.

Churchillia voi pitää myös omalta osaltaan vastuussa saksalaisten siviilikohteitten terroripommituksista, mukaan lukien Dresdenin pommituksen.

Churchill hyväksyi myös Jaltan konferenssissa sen, että Neuvostoliiton Puolalta valtaamat alueet liitetään pysyvästi Neuvostoliittoon. Tällä toimenpiteellä hän myös hyväksyi Neuvostoliiton Puolassa tekemät terroriteot. Churchill hyväksyi myös Puolalle vastineeksi luovutetuilta alueilta pakkosiirretyille saksalaisille siviileille tehdyt terroriteot.

Syytetty Winston Churchill tuomitaan kuolemaan hirttämällä.

Seuraava syytetty:

Harry S. Truman: Yhdysvaltain presidentti toisen maailmansodan loppuvaiheissa.


Syytekohdat 1 ja 2. Oikeus toteaa, että Trumania ei voi pitää vastuullisena rikoksista rauhaa vastaan eikä hyökkäyssodan suunnittelusta.


Syytekohdat 3 ja 4: Trumanin käskystä pudotettiin atomipommi japanilaisiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin. Tekoa voi pitää anteeksiantamattomana sotarikoksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan, mutta oikeus ymmärtää sen hetkisen tilanteen. Normaalin, konventionaalisen sodankäynnin keinoin Japani ei olisi suostunut koskaan antautumaan. Yhdysvaltain armeija olisi joutunut tekemään maihinnousun Japanin pääsaarille ja valloittamaan maan. Japanilaiset eivät olisi antautuneet ja kyseinen operaatio olisi aiheuttanut niin Yhdysvaltain armeijalle kuin eritoten Japanin kansalle äärimmäisen mittaamattomia kärsimyksiä. Kahdella pudotetulla ydinpommilla Japani antautui ja näin ollen säästyi maihinnousun aiheuttamilta tuhoilta.

Oikeuden päätös: Vaikka Harry S. Truman päätöksellään käyttää ydinasetta aiheutti valtavia kärsimyksiä, hän esti päätöksellään vielä suuremmat, mittaamattomat kärsimykset.

Syytetty Harry S. Truman vapautetaan.

Hotelli Yrjöperskeleen yleinen näkemys näihin oikeudenkäynteihin: Sillä ei ole merkitystä, kuka oli oikeassa. Merkitys on vain sillä, kuka oli vahvempi. Jos Saksa olisi voittanut, nämä oikeudenkäynnit olisi käyty. Niitten lopputulos olisi varmaankin ollut vielä kovempi kuin huitsinnevadalaisen oikeuden. Ja silloin Suomessakin olisi vaikuttanut 1970-luvulla taistolaisten sijasta vakaumuksellinen natsiporukka, joka olisi mitään kyseenalaistamatta ihannoinut natsihallintoa. Veikkaan, että siinä natsiporukassa olisi ollut juuri se sama porukka, joka oli oikean aikajanan taistolaisporukassa. Totalitarismi löytää aina omat perskärpäsensä.

29 comments:

Anonymous said...

Hyvä kirjoitus. Historiamme tosiaan jättää aina voittajat vastuuvapaiksi kaikista teoistaan. Berija sai mielestäni aikanaan ansionsa mukaan. Vaikka miestä ei sotarikoksistaan tuomittukaan, voidaan katsoa hänen luultavasti tekaistun tuomionsa kattaneen myös teot sodan aikana ja sitä ennen.
Puna-armeijassa muuten laitettiin pian aselevon jälkeen aika nollatoleranssi raiskauksille, usein raiskaava sotilas teloitettiin vielä uhrin nähden jos paikalle sattui upseeri raiskauksen aikana. Ei se tietysti raiskauksia kokonaan lopettanut, mutta varmasti ainakin vähensi niitä.

-VH

Kumitonttu said...

Sama soppahan se näyttää jatkuvan. EU - vaikka onkin "rauhanprojekti" - kurittaa Kreikkaa. Se vaatii kolmessa päivässä runnomaan läpi sellaiset lait, jotka ilman muuta vaatisivat laajaa kansalaiskeskustelua. Yleisesti ottaen, aina ku puhutaan EU:n suuresta onnistumisesta eli siitä, ettei Saksa ja Ranska ole ajautuneet sotaan, niin mieleen hiipii Neuvostoliitto, joka myöskään ei käynyt kuin puolustussotia.

Mitä itse tähän bloggaukseen tulee, niin kuolemantuomioita näytti jaettavan. Itse olen sitä mieltä, että Breivikin tapaiset rikolliset tulisi tappaa. Mutta se porukka, joka väittää meikäläisten innostaneen Breivikiä, ei sitten jostain syystä kannatakaan kuolemantuomiota. Vaikka antifat muuten ovat pasifisteja, aina pieni turkiskaupan töhriminen, katumaastureiden vahingoittaminen tai suora agressio uusnatseja vastaan on paikallaan.

Loppujen lopuksi, jos mietitään syyllistä Toiselle maailmansodalle, niin kyllä kait se pohjimmiltaan oli samalla tavalla Berliinissä kuin Moskovassakin. Käytännössä Stalin osoitti sen salaisella lisäpöytäkirjalla, mutta kun sosialismi on "rauhan aate", niin eihän sitä voi tunnustaa. Se pieni särö, että sodan toinen osapuoli oli sekin sosialistinen sivuutettiin demonisoimalla etuliite "kansallis". Näin sosialismi valkopestiin ja loan sai kantaa kansallismielisyys. Ei kovin loogista, mutta mitäpä pienistä. Sata miljoonaa uhria ei ole koskaan liikaa.

Yksi Turkkulaanen said...

Harvoin näkee näin realistista ja kiihkotonta arviota. Kaikkia yksityiskohtia en itse osaa arvioida (1900-luvun historia on minulle liian masentavaa luettavaksi) mutta ne, mitä osaan vertailla menivät kymppiin.

Anonymous said...

Truman hirteen killumaan esimerkin vuoksi tai vähintään elinkautiseksi vankilaan!

http://www.colorado.edu/AmStudies/lewis/2010/atomicdec.htm

http://www.globalresearch.ca/the-real-reason-america-used-nuclear-weapons-against-japan-it-was-not-to-end-the-war-or-save-lives/5308192

http://www.nytimes.com/1988/10/29/opinion/l-a-bombing-of-japan-was-unnecessary-393488.html

Kenraali Eisenhower - liittoutuneiden joukkojen ylikomentaja euroopassa
-hirteen saksalaisten sotavankien kohtelusta johtuneista massakuolemista.

-Tvälups-

Yrjöperskeles said...

Tervehdys VH:lle, Kumitontulle, Yhel Turkkulaasel ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

VH: Kiitokset. Berijan kohdalla voi todeta, että omat koirat purivat, tosin vuosia myöhässä. Sitä vaan ei varmaankaan uskallettu panna toimeen ennen kuin Stalin itse kuoli. Varsinkin Berliinin tapahtumista puhutaan ”Stalinin kahden vuorokauden lahjaksi” voittaneille neuvostosotilaille. Yleensäkin, kun miehityshallinto vakiinnuttaa toimintansa, meno rauhoittuu.

Kumis: Minä luulen, että suurin syy siihen, miksi Euroopassa ei käyty sotia niin pitkään aikaan oli USA:n ja Neuvostoliiton toisiaan kohti suunnatut ydinaseet. Kumpikaan puoli ei uskaltanut ottaa riskiä. Sen jälkeen näitä sotia onkin sitten muistettu käydä ihan kiitettävästi.

Kuolemantuomioita jaettiin tässä jutussa Nürnbergin pohjalta. Breivikin kohdalla olen samaa mieltä, ja asian olisivat voineet hoitaa norjalaiset poliisit jo silloin saman tien. Breivikhän oli tiedostaville yksilöille taivaan lahja. Vaikka Eurooppa on täynnä pelkkiä rikastettuja yksittäistapauksia, Breivik taas puolestaan on heille selvä todiste jostain laajasta, joka on olemassa vaikka ei sitä ole kyllä mistään muualta löytynytkään.

Suurin syyllinen sodalle löytyy varmasti Berliini – Moskova-akselilta. Vähän eri asia kuin se ykkösrähinä, jota porukalla valmisteltiin, vaikkei ehkä sitä haluttukaan ja sitten mopo vaan läksi käsistä niin kuin korttitalo sortuu. Jos muuten kakkosrähinän syitä miettii, niin sekä Saksa että Venäjä (Neuvostoliitto) olivat niitä ykkösrähinässä nöyryytettyjä. Hyvitys piti saada. Luojan lykky lienee, että ne eivät tosiasiallisesti liittoutuneet keskenään.

Yksi Turkkulaanen: Kiitokset. Yritin käydä tämän kovasti ajatuksella läpi. Tietysti toisenlaisiakin johtopäätöksiä on, niin kuin tuo seuraava Taisteluvälineupseerin kommentti kertoo, enkä väitä olevani enemmän oikeassa kuin hän.

Taisteluvälineupseeri. Niin kuin ylempänä totesin, mielipiteeni ei ole varmaan sen oikeampi kuin sinun. Nämä ovat sen sorttisia asioita. Mutta nuo linkkisikin ovat mielipidekirjoituksia, ja esittävät yhden kannan.

Eisenhower jäi jutusta pois ihan sen takia, etten halunnut siitä liian pitkää. Niin kuin jäi Patton, Montgomery, MacArthur ja monta muuta. Eisenhowerin kohdallakin löytyisi taatusti paljon ryönää. Vaan mitä tuumit noista itäblokin tuomioista?

Anonymous said...

On tietysti mielipiteitä mutta aikalaisten sodanjohtajien sellaisille annan enemmän painoarvoa kuin omalleni tai muidenkaan.

Nuo itäisen osallistujan tuomiot menevät ihan oikein.
Vaikka ei vaikuta itse asiaan niin on hyvä muistaa, että OVK oli se henkilö joka ylipuhui Hrutsovin aloittamasta atomisotaa Yhdysvaltoja vastaan Kuuban ohjuskriisin aikana. Muihin hän ei luottanut (oli perinyt Stalinin epäluuloisuuden..)

WC:n osalta nostan hattuani, että esiintuot bengalialaisten nälkään näännyttämisen.

Historia on siitä kyllästämätön opinaine ettei materiaali lopu koskaan vaan mitä syvemmälle pääset, sitä paremmin tajuat kuinka vähän tiedätkään (ja kuinka paljon "virallinen" historiankirjoitus on yhden osapuolen vaalimaa "totuutta"), sitä kautta motivoituen opiskelemaan lisää uusiin asioihin sekä aspekteihin perehtyen.

Loppumaton keskustelun/väittelynaihe kun totta puhutaan ja tästä aiheesta olen saanut ne mellevimmät riidat aikaiseksi; indoktrinoituja ihmisiä on vaikea saada ymmärtämään saati myöntämään väärässäolemistaan.

Mutta mitä opimme historiasta? Emme mitään!
Ne jotka eivät tunne historiaansa ovat tuomittuja toistamaan sen virheitä ja - avot! Siinäpä se on ihmiskunnan historian kehäkulku kovin oivallisesti kuvattuna.

-Tvälups-

Jk Patton oli mies paikallaan.
Unohda Hollywoodin luoma myytti (kuten aivan kaikessa II MS historiassa) vaan sen sijaan tutustu herraan lukemalla tai YT:n dokumentein. Esim. Robert K. Wilcox "Target: Patton - the plot to assassinate General George S. Patton, Jr."
Jopa Bill O`Reilly myöntää salamurhan https://www.youtube.com/watch?v=0Sxu6mWQ0i4
https://www.youtube.com/watch?v=jxeT9JA2Swg

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri.

Totesit:

” Historia on siitä kyllästämätön opinaine ettei materiaali lopu koskaan vaan mitä syvemmälle pääset, sitä paremmin tajuat kuinka vähän tiedätkään (ja kuinka paljon "virallinen" historiankirjoitus on yhden osapuolen vaalimaa "totuutta"), sitä kautta motivoituen opiskelemaan lisää uusiin asioihin sekä aspekteihin perehtyen.”

Ja tästähän me olemme kyllä täysin samaa mieltä. Kirjoitukseni pohjautui Nürnbergin tuomioihin ja sen mukaan tässä mentiin. Atomipommeista ei varmaan viimeistä viisautta pysty sanomaan kukaan. En ainakaan minä, mutta esitin yhden näkemyksen. Julkaisen muutkin, niin kuin sinunkin.

Näen itse, että vaikka ihmiskunta tietääkin historiansa, niin se piru vie toistaa samat virheet siitä huolimatta uudestaan. Katsotaan tuota Venäjän uhoamista. Tehdäänkö siinä pohjaa uusille oikeudenkäynneille? Ja jos Venäjä ottaa riskin, ja sattuu voittamaankin, niin silloin me piruparat ollaan siellä syytettyjen penkeillä.

Pattonista: En ole katsonut hepusta vielä ensimmäistäkään elokuvaa, joten en Hollywood-myytistä tiedä. Mies oli kenraalina toisessa maailmansodassa vaikeana aikana ja joutui tekemään vaikeita päätöksiä. Niin kuin joutui tekemään hänen saksalainen vastapuolensakin.

Anonymous said...

Tervehdys Yrjö!

Näitä vaihtoehtoisia historiajuttujasi on mielenkiintoista lukea. Niinpä, siinä on pieni ero kenen joukoissa seisot kun tarkastellaan vallanpitäjien ja sodanjohtajien (hirmu)tekoja. Kun olet voittajien puolella, voit hyvin kirjoitella historiaa uusiksi ja siloitella tekojasi. Häviäjien puolella joudut sitten oikeuteen, ellet tee itsemurhaa tyyliin Hitler, Himmler, Göring ja Goebbels. Nämä henkilöt olisivat olleet ensimmäisten joukossa hirsipuussa.

Otto-Willen kohdalla olisin tuominnut miehen kuolemaan hirttämällä, mutta teatterin vuoksi hän olisi saanut anoa armoa, ja tuomio olisi muutettu kuolemaan ampumalla. Olisi saanut maistaa omaa lääkettänsä! On muuten ainoa suomalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin, seikka josta en ole kauhean ylpeä.

Listalle olisi voinut vielä lisätä Vasili Blokhin'in, yksi NKVD:n pahimmista pyöveleistä, ja tuomio samaan tyyliin kuin herra Kuusiselle. Tosielämässä kävi niin, että Stalinin kuoleman jälkeen hänet erotettiin "klubista" ja siitä alkoi miehen alamäki.

Toisaalta se on tragikoomista, että aika moni bolsevikkien vallankumoukseen osallistuneista ja NL:n alkuaikojen johtohahmoista saivat Stalinin puhdistuksissa kuolemantuomion tai pitkän pakkotyöleirikomennuksen. Sananmukaisesti omat koirat purivat! Ja siinä näkee myös kommunistien (miksei myös sosialistien) mielenlaadun ja toimintatavan.

Tuo Johannes Vares oli meikäläiselle uusi tuttavuus, ja tuon artikkelin luettuani tulee mieleen, että mies oli kommunistien käsikassara ja työkalu. Viron itsenäisyyssotaan osallistunut mies vaihtaa puolta, mutta jos vertaa OWK:n tekemisiin, niin Vares ei ollut ihan niin paljon aatteen sokaisema. Tuskin ansaitsisi kuolemantuomiota, vaan pitkän vankeusrangaistuksen.

Kumitontun kommentti kahden sosialistisen järjestelmän yhteenotosta on erittäin hyvin sanottu! Stalinin piti antaa kansallissosialisteille uusi haukkumasana, joka erottaisi sen omasta ideologiasta, niin mikäs sen parempi sana kuin "fasisti" (oikeampi muoto olisi ollut "fascisti"), koska Mussolinin Italia oli natsi-Saksan liittolainen. Samalla saatiin tavalliselle venäläiselle parempi kuva omasta versiosta.

Sitten asian vierestä, löysin tällaisen mielenkiintoisen linkin Syrjäseutu: Idän reissut, eli blogi urbaanista tutkimusmatkailusta. Kannattaa edetä aikajärjestyksessä, kaveruksilla on ainakin ollut mielenkiintoisia kokemuksia heidän seikkaillessaan tuolla Itänaapurin puolella.

Tuollaiselta ehkä näyttäisi Suomi, jos olisimme joutuneet NL:n valloittamaksi? Viipuri on ainakin päässyt paikoin rapistumaan pahasti...

- Soomepois Eestist -

Oinomaos said...

Hyvä kirjoitus, kiitos Ykä. Varsinkin noiden neuvostoliittolaisten sotarikollisten tekemisistä pitää aina ja joka paikassa muistaa kertoa Suomen stalinisteille ja muille vassareille. Ne kun yhä edelleen suoltavat samoja iänikuisia valheitaan milloin mistäkin, jopa Kumiksen esiin tuomasta norjalaisesta ja olemattomista yhteyksistä Suomeen.

LW said...

Japani ei ollut valmis antautumaan. Japani oli erinomaisen halukas tekemään rauhan niillä ehdoilla, että se saisi pitää Mantsurian ja Korean, miehitysjoukkoja ei tulisi kotisaarille, ja se hoitaisi itse sotarikollisten oikeudenkäynnit. Maan johtajista löytyi kyllä tyyppejä, jotka tajusivat, että jenkit eivät tule noita ehtoja koskaan hyväksymään, ja ehdoton antautuminen oli kaikesta huolimatta se vähiten huono vaihtoehto, mutta he pääsivät niskan päälle vasta atomipommien ja NL:n sodanjulistuksen jälkeen. Tai no, silloinkin se vaati keisarin henkilökohtaista puuttumista asiaan, ja johti vallankaappausyritykseen, mutta pääsivätpä kuitenkin.

Jos Japani oltaisiin haluttu pakottaa antautumaan ilman Hiroshimaa ja Nagasakia, se olisi vaatinut joko maihinnousua (erittäin verinen vaihtoehto), tai sitten merisaarron ja tavanomaisten pommitusten jatkamista. LeMayn B-29 palopommituskampanja oli tappanut muistaakseni noin 400,000 tähän mennessä, maan talous oli romahtamispisteessä ja keskimääräiset kalorit päivässä luokkaa 1,600, mikä olisi sekin nopeasti pudonnut. Ihmisiä olisi alkanut kuolla nälkään kuin kärpäsiä hyvin pian, ensimmäisinä tietysti lapsia. Totta kai kenraalit olisivat tuonkin edessä lopulta joutuneet myöntämään, ettei tulossa olekaan sitä viimeistä taistelua, jossa amerikkalaisille voitaisiin aiheuttaa sellaisia tappioita, että he ovat valmiita neuvoteltuun rauhaan. Olisi vain voinut kestää jonkun aikaa.

Sitä voi kyllä kritisoida, ettei ensimmäistä pommia pudotettu Hiroshiman sijasta näytösluontoisesti vaikka sataman lähelle, ja keskustaan lentolehtisiä, että näitä alkaa sataa niskaan heti kohta. Tämän tapaista vaihtoehtoa kyllä pohdittiin, mutta se taidettiin hylätä siksi, että olisi vähän noloa jos pommi ei toimisikaan. Harvinaisen höttöisin perustein tapettiin 80,000 ihmistä, mutta eipä se kai enää Saksan ja Japanin pommituskampanjoiden jälkeen tuntunut missään.

Anonymous said...

Morjens,

Vares-Barbuksen tuomio lienee jonkinlainen palvelus hänelle. Hän oli aikansa vihreä riemuidiootti, joka ei syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan, vaan maanpetokseen Eesti Vabariikiä kohtaan. Oikeastaan hänet kuuluisi vapauttaa, mutta silloin hänet asianmukaisesti teloitettaisiin maanpetoksesta.

15 vuoden jälkeen maanpettureitakaan ei enää yleensä teloiteta.

TaNu

epamuodikkaitaajatuksia said...

Terve, Herra Kirkkomäestä tulee ainakin mieleen se, että hän oli aloittamassa hyökkäyssodan Norjaan ja Ruotsiin, Mutta nixmannit ehtivät ensiksi. Sensijaan britit onnistuivat valloittamaan Islannin, eli kyllä sielläkin hyökkäyssotia osattiin. Samoin Britit valloittivat Ranskan syyrian, mistä meinasi tulla isompaa skismaa liittoutuneiden välille.

Mutta periaatteessa Islanti riittää kuolenmantuomioon Churchillille.

IsoT

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Oinomaokselle, LW:lle, TaNulle ja Iso T:lle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois Eestist:

Näitä on mukava väsäillä ja varman niitä tulee jatkossakin. Eihän näissä sinänsä ole kuin tarinan arvo, eivätkä nämä mitään miksikään muuta, mutta saahan sitä köyhempikin tuumailla ja sottailla.

Otto Wille selvisi köydestä ihan vertauskohtana a) Quislingiin ja b) politbyroon heppuihin. Sinänsä en olisi pannut pahakseni, vaikka häiskä olisi saanut köyttä kaulaansa, mutta yritin pitää jonkunlaisen johdonmukaisen linjan.

Tuo Blokhin oli uusi tuttavuus ja kyseinen häiskä olisi todellakin ansainnut kuulaa ottaansa. Tehtävän olisi voinut delegoida puolalaisille ja vapaaehtoisista tuskin olisi ollut puutetta. Sanoisin myös, että mikäli aikaansaadaan sosialistinen järjestelmä, niin sen automaattisena seurauksena ovat jossain vaiheessa jonkunlaiset puhdistukset. Näin olisi varmaan käynyt aikanaan myös Allenden Chilessä ja usein esitetty kysymys on, että oliko Pinochet roisto vaiko sittenkin sankari.

Kysäisepä piruuttasi virolaisilta tutuiltasi, mikä on heidän näkemyksensä Vares-Barbaruksesta. Kumis oli oikeassa ja asiasta on puhuttu monella forumeilla ennenkin.

Suurkiitos tuosta linkistä. Minä olen sitä jo melko pitkälle kahlannut. Se on hyvin mielenkiintoinen, mutta herättää toisaalta myös lievää suurempaa katkeruutta. On meinaan ryssä lanannut tuon Kannaksen säälittäväksi raunioläjäksi. Ja tuoltahan se näyttäisi se muukin Suomi, jos naapuri olisi päässyt perille asti.

Oinomaos:

Kiitokset. Suomalaiset äärivasemmistolaiset, varsinkin ne kulttuuritaistolaiset reppanathan ihan oikeasti uskoivat, että Neuvostoliitto on se maailman rauhan tae. Ja samoin sen, että Che Guevara oli vapauttajasankari. Vaikka itse Castrokin taisi huomata, että heppu on sekopä ja antoi sen lähteä Boliviaan tapattamaan itsensä.

LW:

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta niin kuin aikaisemmin on jo todettu, nämä ovat sen suuruusluokan juttuja, että ei voi oikein sanoa, että niissä olisi yhtä absoluuttista totuutta.

TaNu: Suurimmat tietoni Vares-Barbaruksesta pohjautuvat Ants Oraksen kirjaan ”Viron Kohtalonvuodet” ja niitten perusteella oma kommenttisi kyseisestä hepusta on pitkälle oikea. Onneton reppana, joka ei varsinaisesti ajanut asioita mihinkään suuntaan, mutta Stalin halusi hänet jonkunlaiseksi keulakuvaksi. Pian sodan jälkeenhän mies teki sitten henkilökohtaisen ratkaisun ja päätti itse päivänsä.

IsoT: Varsinaisesti Islannin miehitykseen ei käsittääkseni kyllä liittynyt terroria. Omassa vaakakupissa Bengalin tapahtumat painoivat eniten. Asiaa voi verrata Ukrainan nälänhätään, mutta se on jäänyt varsin vähälle huomiolle.

epamuodikkaitaajatuksia said...

Terve Yrjö,

Totta että Islannin miehitys oli aika rauhallinen, mutta tuomioonhan riittää hyökkäyssodan valmistelu ja aloitus. Ei saa tyylipisteitä kuolleiden määrästä tai terrorista.

Harrista puolustaisin kuitenkin syyllä, että hänelle oli annettu tehtävä haitata Saksan teollisuustuotantoa, ja senajan kalustolla (koetettiin kyllä tarkkuuspommituksiakin, mutta ne onnistuivat vain eliittilaivueelta 617 the Damnbusters). Loppujen lopuksi ainoa Harrisille jäänyt keino, oli pommittaa teollisuusväestö ulos kodeistaa, jolloin teollisuuskaan ei pyörisi. JOSKIN Harris oli Rhodesialainen kunnon kovan linjan Britti, joka sanoi arabeista muunamuassa että "ne eivät ymmärrä kuin kovaa kättä".

Nykykalustolla yksi täsmäpommittaja nonnnaa kyllä kohteen, johon tarvittiin 40-luvulla 1000 koneen armada. Hauskana yksityiskohtana, että vielä brittien Vulcan pommittajat iskiessään 1982 Falklandeille käyttivät samoja laiteita pitkälti kuin Lancasterit 44. Tästä oli asiaa koskevassa dokkarissa. Niinpä kuin Acensionista iskettiin Falklandeille kiitorataan saatiin muistaakseni yksi ainoa osuma.. Kylläkin hyvin vähillä koneilla.

vieras said...

Semmoinen nimitys on kuin "vanhat bolsevikit". Niitä pistettiin kylmiksi Stalinin vainoissa. Lev Trotski lähti lätkimään mutta palkkamurhaa löysi hänet ja hoiteli hengiltä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Old_Bolshevik

https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Purge

Miten Nikita Hruštšov, Nikolai Bulganin ja Georgi Malenkov tuomittaisiin? Entä saksalaiset kommunistijohtajat samoin kuin kansandemokraattisiin maihin ja neuvostotasavaltoihin istutetut kommunistijohtajat? Entä kinuskien ja mongolien kommarit? Noilla kaikilla oli toimintaa sotien välisenä aikana, sodan aikana ja sen jälkeen.

Franklin D. Roosevelt kuuluisi tuonne syytettyjen penkille, mutta kohtalo hoiti hänet sitä ennen.

Mitä mieltä Roope Ankka-tarinassa Roope ja Eka Vekara olisivat noista tuomioista? Bladella taisi olla agentit sekä liittolaisten että vihollisten joukoissa joten näin Roope ja Eka pysyivät ajan tasalla. Tässä on tietysti kyse eri aikajanasta vaikka vuosiluvut ovat samoja, mutta saa kai sitä sottailla kun se on kivaa.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys IsoT:lle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

IsoT: Joo, tottahan tuo on. Kyseessä oli itsenäisen maan miehitys maan väestöltä pahemmin kyselemättä. Ei siitä mihinkään pääse. Harrisilla oli tietysti tuokin tehtävä, mutta kyllä miehen toimissa oli puhdasta koston overkilliä mukana. Joku Dresdenin pommitus oli hyvä esimerkki. Minä katsoin muuten sen saman dokumentin. Koneita oli vain yksi ja osumia yksi. Mutta muistan dokumentista, että argentiinalaiset olivat sen jälkeen hyvin varovaisia kentän käytössä, kun britit olivat osoittaneet, että sitä pystytään pommittamaan. Vulcanhan oli koneena jo silloin pahasti vanhentunut ja kaikin puolin uskalias yritys se muutenkin oli.

Vieras: Juu, ja Trotski pistettiin kylmäksi jäähakulla. Oli pannut vielä hanttiin sen jälkeen, niin että sitkeä jätkä kieltämättä. Kysymästäsi kolmesta hepusta voi todeta, että jätin ne listalta pois, ettei jutusta tulisi liian pitkää ja toistavaa (mitä siitä taisi tulla jo nytkin), mutta kravattituomioita varmaankin olisi tullut ja samoilla perusteilla. Malenkovin kohdalla tietysti voi vedota siihen, että hänestä tuli politbyroon jäsen vasta 1946.

Rooseveltin suurin rikos oli minusta Neuvostoliiton tukeminen. Se, kuinka siitä tuomittaisiin jätän omalta osaltani puntaroimatta, sillä onko typeryys ja sinisilmäisyys rikos itsessään on kysymyksenä melko monimutkainen.

Noita Roope-juttuja en mielelläni sekoita näihin. Ne kun ovat ihan omia tarinoitaan. Siinä tarinassahan Roope sekä yritti estää Hitleriä aloittamasta sotaa ja kun epäonnistui, niin pisti Manhattan-projektin pystyyn, niin että vähän molemmilta puolilta mennään Roopen itsensäkin kohdalla.

Anonymous said...

Mainio kirjoitus, jälleen kerran.
Tuo Bengalin nälänhätä ja Churchillin osuus siinä oli minulle uutta tietoa.
Ja kuten joku edellä jo totesikin, olisiin minäkin mielelläni nähnyt Eisenhowerin tuomiolla. Iken tapa kohdella saksalaisia sotavankeja ei ollut kovin herrasmiesmäinen...

Aurinkoisia kesäpäiviä sinne Huitsinnevadaan toivottelee Riku Raunioilla

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Riku Raunioilla ja kiitokset. Termi ”rauniot” sopii valitettavan hyvin tähän kirjoitukseen. Minäkin hoksasin tuon Bengalin nälänhädän vasta kun aloin tätä juttua väsäämään. Eisenhowerinkin olisi voinut tähän ottaa, mutta jos kaikki mahdolliset tyypit olisi ottanut mukaan niin jutustahan olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi. Luulen, että ei sotiminen ole yleensäkään mahdollista tekemättä sotarikoksia. Se sotiminen kun on sitä Hietasen toteamaa paljast pahantekko.

Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle myös täältä Huitsinnevadasta. Melko viileä on tämä kesä tosin tähän asti ollut.

vieras said...

Mikä ero on sillä että hirtetään tai ammutaan?

Hemuli said...

Tämä on varmaankin tänne ennenkin linkitetty mutta kun sopii aiheeseen:

http://diktaattoriporssi.com/diktaattorit

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Oletan, että tiedät mitä eroa niillä on, joten uskon sinun kysyneen, että miksi noista osa hirtettiin ja osa ammuttiin. Se perustuu siihen, että varsinaiset natsipoliitikot hirtettiin, kun taas Dostler sotilaana ammuttiin.

Hemuli: Olisin kyllä pistänyt tuossa pörssissä Maon ja Stalinin vielä Hitlerin yläpuolelle.

Jaska Brown said...

Samoilla linjoilla ollaan. Leikittelin juttua lukiessani siten, että nimen luettuani päätin mikä olisi tuomio. Linja ei liiemmin muuttunut. Vorosilovin ja O-W Kuusisen olisin kyllä päästänyt elinkautisella sekä Konevin ja Churchillin 20 vuoden lusimisella. Ampumistuomiot olisin vaihtanut hirttämisiin. Hirtettiinhän Keitel ja Jodl, vaikka sotilaita olivatkin.

Noista totalitarismin perskärpäsistä olen täsmälleen samalla kannalla. Sanoihan jo Aatu-setä että kommunistista tekee helposti natsin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Jaska. Sen verran täsmennystä kommenttiisi, että kyllähän minä Otto-Willen elinkautisella päästinkin. Perskäsrpäsistä voi ajatella toisinkin päin yhtä lailla eli eikös Itä-Saksan hallinnossa ollut lukuisia vankkumattomia kommunisteja jotka sitä ennen olivat vankkumattomia natseja.

Ironmistress said...

Noista ampumisista tulee eittämättä mieleen kenraali Masaharu Homma ja hänen kohtalonsa. Nürnbergissä ranskalaiset olisivat halunneet ampua kaikki tuomitut, mutta amerikkalaiset vaativat hirttämistä. Ehkäpä Göring olisi pitänyt ampua.

Brittiläisellä miehitysvyöhykkeellä pyövelinä toimi Albert Pierrepoint, joka osasi hommansa. Sensijaan amerikkalaisten pyöveli, ylikersantti John Woods, oli armoitettu poropeukalo, jota britit kammosivat. Oli kohtalon ivaa, että hän kuoli 1950 Eniwetokissa testatessaan sähkötuolia...

Ironmistress said...

Mikä ero on sillä että hirtetään tai ammutaan?

Perinteisesti sotilasrikoksiin syyllistyneet on ammuttu. Syystä että armeijoiden käytössä on aina ollut tuliaseita (tai jousia) ja että sotilaan voidaan olettaa tietävänsä voivan kuolla joko vihollisen tai omien ampumana.

Siviilirikoksiin syyllistyneet taas on hirtetty. Hirttäminen on yksi Vanhassa testamentissa sallituista teloittamistavoista mestaamisen, kivittämisen ja elävältä polttamisen ohella, ja siksi siviilirikolliset on Euroopassa joko hirtetty tai mestattu.

Tästä syystä esimerkiksi USA:n armeijassa se ainoa teloitettu sotilaskarkuri, Eddie Slovik, ammuttiin (hänen rikoksensa oli karkuruus eli sotilasrikos), kun taas parikymmentä siviilirikoksiin, kuten murhiin, ryöstömurhiin ja raiskauksiin syyllistynyttä hirtettiin.

Saksassa virallinen tapa toimeenpanna kuolemanrangaistus siviilirikoksista oli giljotiini. Kriminaalivangit siis mestattiin, ja on arvioitu, että natsivallan aikana päänsä menetti Saksan parissakymmenessä giljotiinissa noin 40 000 kriminaalirikollista. Viimeinen Länsi-Saksassa mestattu oli ryöstömurhaaja Berthold Wehmeyer, 1949, ja viimeinen giljotiiniteloitus toimeenpantiin Itä-Saksassa 1961.

Anonymous said...

Tervehdys Yrjö!

Joo, kyselin parilta kaverilta mitä he ovat mieltä Vareksesta, ja kirosivat miehen (ja hänen hallituksensa) alimpaan h-vettiin. Kesäkuun 21. päivä tulikin kuluneeksi 75 vuotta siitä kun tapahtui se vallankaappaus NL:n suosiollisella avustuksella, Juunipööre - Kesäkuun vallankaappaus. Vareksen hallitusta kutsuttiin "Rahvavalitsus", et joo todellakin kansanhallitus kunnon kommunistityyliin. Tässä sitten luettelo niistä "sankareista":

Johannes Vares: pääministeri, pakeni Itänaapurin puolelle kun saksalaiset tulivat v. 1941, palasi sodan jälkeen takaisin. Kuoli epäselvissä olosuhteissa 29.11. 1946 (siitä kiistellään vieläkin et tekikö mies itsemurhan, vai "auttoiko" joku häntä suorituksessa)

Hans Kruus: varapääministeri, pakeni myös Itänaapuriin kun saksalaiset tulivat, ja teki paluun sodan jälkeen poliitikoksi. Eli aina 1970-luvulle asti.

Johannes Semper: koulutusministeri, runoilijana riimitteli sanoituksen Eestin sosialistisen neuvostotasavallan hymniin (säveltäjänä Gustav Ernesaks). Koulutuksen kansankomissaarina hän perusti komission v. 1940, jonka tehtävänä oli tehdä listaus ei-toivotusta-kirjallisuudesta. Eli vuoteen 1970 asti.

Boris Sepp: oikeusministeri, pidätettiin marraskuussa 1940 ja lähetettiin Itänaapuriin vankileirille, jossa kuoli 2 vuotta myöhemmin.

Friedrich Niggol: tuli Sepp'in tilalle, kuoli tuberkuloosiin 1942.

Juhan Narma: talousministeri, mies pidätettiin 14.6. 1941, ja kuoli NKVD:n suorittamassa esitutkinnassa saamiinsa vammoihin.

Aleksander Jõeäär: maatalousministeri, pakeni myös itärajan tuolle puolen kun saksalaiset tulivat vierailemaan, sodan jälkeen takaisin politiikkaan. Vangittiin v. 1950 ja tuomittiin 25 vuodeksi vankilaan, mutta vapautettiin muutaman vuoden lusittuaan. Kuoli 1959.

Maksim Unt: sisäministeri, pari kuukautta virkaansa astumisen jälkeen, tuli ilmi että mies oli palvellut valkokaartissa Venäjän sisällissodan aikana ja varastanut mm. valtion omaisuutta. Tästä suivaantuneena NKVD palkitsi miehen niskalaukauksella 31.7. 1941.

Tõnis Rotberg: sotaministeri, taisteli Puna-armeijassa mutta jäi saksalaisten sotavangiksi Porhovin taistelussa heinäkuussa 1941. Vapautettiin sotavankeudesta ja hän palasi Viroon. Sodan jälkeen NKVD pidätti miehen, ja hän kuoli vankileirillä v. 1953.

Neeme Ruus: sosiaaliministeri, jäi johtamaan maanalaista toimintaa Viroon kommunistien lukuun, kun saksalaiset tulivat. Hänet tosin löydettiin ja tästä hyvästä saksalaiset teloittivat miehen ampumalla v. 1941.

Orest Kärm: maantieministeri, Saksan miehitysjoukot ampuivat miehen v. 1942.

Nigol Andresen: ulkoministeri, maa alkoi polttamaan jalkojen alla, kun saksalaiset tulivat. Maisemat vaihtuivat aina Jaroslavl'iin saakka, ja hän perusti siellä orkesterin. Palasi sodan jälkee Viroon poliitikoksi, kuoli 1985.

Tuo Hemulin lähettämä linkki oli kyllä tosi hyvä! Sen innoittamana teinkin tuon listauksen noista Viron Quislingeista, tosin omat kirjailijan kyvyt eivät riitä alkuunkaan tuon Diktaattoripörssin tasolle. Heh, pahuuden mittayksikkönä millihitler!

Asiasta kolmanteen, tuohon Huitsinnevadan teloitettavien listalle voisi lisätä myös venäläisen runoilijan Ilja Ehrenburg'in. Hän teki sen verran kovaa saksalaisvastaista ja -vihamielistä propagandaa ettei paremmasta väliä! Näillä samoilla perusteilla hirtettiin Nürnberg'in oikeudenkäynnissä Alfred Rosenberg, tosin hänen propagandansa kohdistui juutalaisiin ja venäläisiin.



- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Soomepois Eestist ja kiitos täsmentävästä listasta. Minä olen aikanani itse tutustunut noihin Viron sen aikaisiin ”vapaisiin vaaleihin” ja siitä ”vapaudesta” kannattaisi aina muistuttaa täällä Suomenkin puolella. Virolla on kaiken kaikkiaan ollut paska säkä ihan jo maantiedon takia, sillä kun maa rajoittuu Venäjään ja mereen, niin aika umpipussissahan se on. Ja vaikka umpipussissa Viro onkin, niin kakkosrähinän jälkeen metsäveljethän tappelivat vielä pitkälle 1950-luvun puolelle. Kovia jätkiä, täytyy sanoa. Vietnamin sissitkin saivat jatkuvaa aineellista tukea ulkovalloilta, mutta metsäveljet tappelivat sillä, mitä ryssältä saivat vietyä.

Luin muuten loppuun sen antamasi linkin. Minuahan ei yleensä matkakertomukset kiinnosta tippaakaan, mutta tuohon koukuttui ihan tosissaan. Varsin huikea tarina hepuilla ja valokuvat olivat tosi hyviä. Toistan vaan vielä sen, että pistää enemmän kuin pikkusen vihaksi, kun katsoo sen ryöstetyn Karjalan kuntoa ryssien jäljiltä.

Anonymous said...

Kun katselee tuota listaa, miten noille ministereille kävi, niin harva heistä koki ns. luonnollisen kuoleman. Moni heistä kuoli lyijymyrkytykseen joko venäläisten tai saksalaisten käsissä. Eli jossain tapauksessa omat koirat purivat! Josta tulee eittämättä mieleen eräs Juri Bezmenovin haastattelu, jossa hän kertoo mitä tehdään "hyödyllisille idiooteille" kun valloitettava maa on saatu haltuun, heidät likvidoidaan. Heistä tulee uusille vallanpitäjille liian vaarallisia, kun he huomaavatkin ettei se uusi systeemi ollutkaan sellainen kuin he kuvittelivat. No, kuka nyt yleensä maanpetturiin luottaa?

Tuosta Jaroslavlista sen verran, että se oli jonkunlainen työleiri, ja siellä oli 2. MS:n aikana tosi paljon virolaisia kirjailijoita, runoilijoita, muusikkoja, näyttelijöitä ym. kulttuuriporukkaa, jotka lähtivät litomaan maasta kun saksalaiset tulivat. Gustav Ernesaks oli meikäläiselle tunnetuin henkilö. Ehkä siitäkin syystä, että tuli katseltua dokumentti "Kolm venda Ernesaksa", Gustav oli punaisten puolella ja Osvald sitten toisella puolen. Sodan jälkeen Osvald lähti Atlantin toiselle puolen USA:han maanpakoon, ja veljesten välejä voisi kuvailla sanalla "jäätävä". Kolmas veljeksistä, Erik Ernesaks katosi sodan melskeissä (en muista kummalla puolen taisteli).

Sitten asiasta toiseen, tässä sitten infoa "Riikan teurastajasta", Herberts Cukurs, mies oli alkujaan ilmailun pioneereja ja Latvian kanssallissankari. Sitten hän lähti saksalaisten kelkkaan ja alkoi jahtaamaan juutalaisia. Sai ansaitsemansa lopun Mossadin käsissä.

Noista Itänaapurin sotilastukikohdista vielä sen verran, että olen muutaman kaverin kanssa kierrellyt sekä Viroa että Latviaa, mutta mitään blogia emme ole koskaan harkinneet. Ensimmäiset kerrat olivat molemmin puolin vuosituhannen vaihdetta, ja se vähän harmittaa etten ollut varoissani 1993-1995 et olisi päässyt kiertelemään noita lähestulkoon heti senjälkeen kun CCCP:n joukot poistuivat itään. Sitäpaitsi digikamerat olivat tuohon maailman aikaan sen verran tyyriitä, et lähes kaikki kuvat ovat ns. vanhaan tyyliin paperilla.

Tässä muutama mielenkiintoinen paikka Latviasta, joissa on tullut käytyä:
Military heritage in Latvia
Liepaja, city in decay, kohdasta 5:12 alkaen on se surullisenkuuluisa lähiö hylättyine kerrostaloineen, asukkaat lähtivät itään Latvian itsenäistyttyä. Oli todellakin sykähdyttävä näky!
Latvia former Soviet Union military bases in Kurzeme (Kuurinmaa) region
Secret nuclear bunker in Ligatne, ehdoton kohokohta, suosittelen käymään.
Nuclear missile silo complex in Eleja, tämä oli meidän reissujen yksi kohokohdista, piti ryömiä maan alle että päästiin tarkasteleen mitä sieltä löytyy. Noin rohkeita emme olleet kuin tämä kaveriporukka, eli emme viitsineet ryömiä tuonne ohjussiiloon, kurkkailimme vain tuosta aukosta. Mutta muistan elävästi sen kun tasapainoilimme tuon kapean betonikaiteen päällä ja käytävä oli veden peitossa, oli kesä niin emme tietenkään tajunneet ottaa kumisaappaita mukaan.

Heh, joskus tuntuu ettemme tainneet olla ihan normi-turisteja!

- Soomepois Eestist -

Lakeudenmies said...

Tervehdys Yrjö.

Kommentointi tähän juttuun teki tuloaan pitkään, mutta päätin nähdä selviäisitkö tästä.

Jäin henkeä haukkoen lukemaan kuinka nostit syytettyjen penkille mm. Harrisin ja Trumanin. Ei niin saa tehdä. Se on väärin, mikäli näin tekee aukeaa taivas ja tähtisateesta syöksähtää alas valkopääkotka ja kantaa väärintekijän avaruuteen. Mielestäni on uskomatonta jo se että edes Nixonista ei useissa yhteyksissä saa puhunua alentavana, tahi syyllistämään sävyyn, vain ja ainoastaan sen seikan vuoksi että hän sattui olemaan USA:n presidentti.

Sama ilmiö on mielestäni havaittavissa myös suuressa osassa juurikin tuon ison rähinän jälkeisissä kirjoituksissa, pohdinnoissa ja puheenvuoroissa. Voittaja määrittelee oikean ja väärän. Kun tarkastellaan kokonaisuudessaan tuon rähinän, tahi minkään muukaan rähinän kokonaissaldoa tulisi syytettyjen penkillä olla kyllä yhtalailla melkein kaikki, lain tavalla vastuullisessa asemassa olleet toimijat.