OHJATTUA ITSERUOSKINTAA

Demareitten pehmolelun Nasima Razmyarin märkä uni toteutui, kun hän pääsi avaamaan eduskunnan Suuren, Syvän, Leventävän ja Laajentavan rasismikeskustelun. Kyseisellä pehmolelullahan on se etu, että hän voi puhua ihan mitä hyvänsä, ja tietää ettei vastassa ole kuin hyväksyvää hyrinää, vähän niin kuin talollinen kissoja kehräisi yhtä aikaa. Niinpä kun hän kertoi, kuinka hän treenasi ekaluokalle mennessään sanomaan moi, unohti sen ja silti häntä pyydettiin hyppäämään narua, piti siihen Eero Heinäluoman sitten todeta, että ensimmäistä kertaa tuli tippa silmään eduskunnassa, ja samallahan häiskä saavutti jonkunlaisen Suomen ennätyksen nuoleskelussa ja poliittisten irtopisteitten kerjäämisessä äärimmäisen epämääräisestä suunnasta ja kaiken mahdollisen tyylitajun unohtaen. Samallahan häiskä tietysti tuli todenneeksi, että tavallisten suomalaisten vuoksi ei silmä kostu eikä alaleuka väpätä.

Vaan mitäpä meidän poliitikot melkein aitoihin kyyneliin liikuttanut pehmolelumme sitten totesi? No, luonnollisesti hän toi esille pieleen menneet polttopullonheittelyt ja lakanan kanssa heilumisen. Ja pitipä hänen vielä asiakseen mainita Olli Immosen julistus monikulttuurisuutta vastaan. Immosen heitto on tietysti aivan hirveä, eikä sen jäljiltä tehtyjen ruumiitten määrää olla saatu laskettua vieläkään vaikka kovasti on yritetty ja ennen kaikkea etsitty. Mutta pitihän pääministeri Sipilänkin kompata asiaa ja huomauttaa, että vihapuheesta on lyhyt matka vihatekoihin.

- ”Itse asiassa sanakin on teko.”

Tämä eduskunnan kansallisen olemassaolon anteeksipyyntötilaisuus kiteytti taas kertaalleen vallitsevan tilanteen. Suurin paha on suomalaisten lausuma sana. Sen sijaan tänne tulleet uusrikastajamme eivät välttämättä ole sanoneet sanoja, vaan siirtyneet suoraan tekoihin. Kerrataanpas muutama juttu aikaisemmin käytyä listaa, jossa käsiteltiin uusrikastajien Suomea rikastavia tekoja. Laitetaanpa tiivistelmä. Eli noin vuoden aikana saldoksi on kertynyt äkkilaskemalla seuraavaa:

- 1 murha

- 4 tappoa

- 2 tapon yritystä

- 1 virkamiehen tapon yritys

- 2 puukotusta

- 2 törkeää pahoinpitelyä

- 1 vauvan törkeä pahoinpitely

- 5 pahoinpitelyä

- useita kymmeniä joukkopahoinpitelyitä

- 10 törkeää ryöstöä

- 1 alaikäisen joukkoraiskaus

- 1 kehitysvammaisen raiskaus

- 2 törkeää lapsen raiskausta

- 3 lapsen raiskausta

- 3 joukkoraiskausta

- 2 törkeää raiskausta

- 8 raiskausta

- 11 törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä

- 2 alaikäisen sukupuoliyhteyteen pakottamista

- 3 raiskauksen yritystä

- 1 tuhopolton yritys

Ja nämä lukemat siis noin vuoden mittaiselta jaksolta ennen suurta ihmisvyöryä. Eduskunta ei näistä välittänyt, vaan keskittyi siihen, että demareitten pehmolelu saattoi viettää yksimielisyyden hyrinässä suurta päiväänsä. Sisäministeri Orpo muisti kompata sanomalla ”rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta, ja ihmisarvo ei ole mielipidekysymys”. Mutta kiinnostaako ministeri Orpoa ulkomaalaisten väkivallan vuoksi kuolleet, vammautuneet ja eliniäkseen traumatisoituneet suomalaiset ja heidän ihmisarvonsa? Ei. Häntä, niin kuin likimain koko eduskuntaa ei kiinnosta muu kuin se, että ulkomaalaisten tekemistä väkivallanteoista ei puhuta suomalaisten toimesta rumia sanoja.

Pakko kysyä eduskunnalta että osaatteko te edes hävetä?

Jos ihminen kykenisi häpeämään, niin se vaatisi häntä elämistä edes jollain lailla kiinni todellisuudessa. Eduskunnassa sellainen on kovasti harvinaista, ja ehkä paras esimerkki siitä oli vihreitten puoluejohtajan Ville Niinistön lausuma. Hän kun kertoi kuunnelleensa Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin, K.J. Ståhlbergin puhetta, josta hän kehotti ottamaan oppia:

- Hän vetosi voimakkaasti siihen, että valtiovallan tehtävä on varmistaa että jokainen Suomessa asuva ihminen kokee oikeuden olevan hänen puolellaan.

Ståhlberg oli aikanaan kieltämättä oikeassa. Mutta Niinistö puolestaan unohtaa – varmaankin tietoisesti – erään kansanryhmän tämän valtiovallan suojelun ulkopuolelle. Meinaten ne tavalliset suomalaiset, jotka Niinistöllekin leivän pöytään hankkivat. Heitä ei ole eduskunnalle olemassakaan, muussa kuin maksajan ja elättäjän roolissa, jolta on kielletty maksajan ja elättäjän roolinsa arvostelu. Nykyisin Ståhlbergin viisas sanoma on vääristynyt aivan toiseen muotoon:

Valtiovallan tehtävä on varmistaa että jokainen Suomeen saapuva elintasosurffaaja kokee oikeuden olevan hänen, nimenomaan hänen puolellaan.

Ja perusteellisesti valtiovalta tämän uuden tehtävänsä hoitaakin. 

Kansalaiset Arvo ja Einari opettelevat eduskunnan määräämiä uusia ja henkisesti parantavia kansallisia katumusharjoituksia.

Lisätäänpä vielä yksi yksityiskohta tästä yhteisestä epistolan hokemisesta josta myös eduskunnassa käytettiin varsin hämäävää nimitystä ”keskustelu”. Keskustelussahan nimittäin vaihdetaan ajatuksia eikä hoeta etukäteen päätettyä totuutta. Kristillisten kansanedustaja Peter Östman kysyi, voidaanko nimimerkkien takaa käytävälle rasistisille nettikeskustelulle pistää stoppi. Ja persujen ministeri Jari Lindström sitten meni komppaamaan:

- Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta. Miksi annetaan ihmisille lupa nimimerkin takaa lupa haukkua muita, Lindström ihmetteli.

Oikeusministeri kiitteli sitä, että useat lehdet ovat viime aikoina tiukentaneet nettikommentoinnin moderointiaan.

- Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaa, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä.

Nimimerkin takana toimivat ”netissä näprääjät” tietysti tekivät persupoliitikkojen puolesta huomattavan työn saadakseen aikaan heille sen kuuluisan Jytkyn, mutta jos persut haluavat ampua omaan jalkaansa, niin eihän me hotellin respassa sitä suinkaan haluta estää. Vaan muistutetaan vielä. Tuossa listassa olleet väkivallan teot eivät ole eduskunnalle merkityksellisiä. Ne eivät aiheuta toimenpiteitä. Eduskunnan enemmistön mukaan taas tämä kyseinen kirjoitukseni on vakavampi asia kuin tuo lista yhteensä. Sillä se sisältää kaksi nykykäsityksen mukaan hirveintä ja tuomittavinta elementtiä. Kirjoitus kun on tehty nimimerkillä ja se voidaan tulkita vihakirjoitukseksi.

Kuinkahan sairaaksi maamme pitää mennä, ennen kuin tilanne alkaa korjaantua?