ÄNÄKÄISEN LINJA JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Vuosi sitten kirjoitin, niin kuin tapanani on kirjoituksen itsenäisyyspäiväksi ja totesin, että tilanne on huono. Silloin ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka huonoksi tilanne voikaan yhden vuoden aikana muuttua. Vuoden takainen itsenäisyyspäivä alkaa nykytilanteen valossa vaikuttaa lähinnä Vanhoilta Hyviltä Ajoilta. Huomenna, kuudes joulukuuta vietetään Suomessa jälleen itsenäisyyspäivää. Rehellisesti sanottuna voidaan tosin sanoa, että Suomessa on jo pitkään vietetty itsenäisyyden muistopäivää. Muistamiseen liittyen laitan viestini alkuun ensin hieman kuvia. Ne ovat Lieksan talvisodan aikaisilta taistelupaikoilta, tarkemmin sanottuna Änäkäisen linjalta. Osa on otettu itse ja osa poimittu netistä. Alkuun pari kuvaa uudelleen kunnostetuista juoksuhaudoista:

Sitten panssariestettä Puurunjärveltä:

Ja vielä pari kuvaa alueelle välirauhan aikana osana Salpa-linjaa rakennetusta luolastosta. Nykyisin luolastoon on pääsy kielletty, eikä ole tiedossa, tullaanko sitä kunnostamaan:

Lieksan taistelut eivät olleet niitä talvisodan kuuluisimpia ja legendaarisimpia taisteluja, mutta yhtä kaikki hanttiin pistettiin sielläkin ja siellä itse asiassa ammuttiin ensimmäinen Suomen maaperälle kaatunut vihollinen. Änäkäisen suuntaan hyökkäsi vihollisen 54. Vuoristodivisioonaan kuuluva 529. Jalkaväkirykmentti. Sitä vastassa oli everstiluutnantti Erkki Raappanan johtamaan Pohjois-Karjalan Ryhmään kuuluvat Er. P 12 ja Er. P 13.

Vihollinen eteni Änäkäisen tasan yli ja pääsi aina Puurunjärven  tasalle, noin viisi kilometriä Änäkäisen länsipuolelle, johon sen eteneminen saatiin pysäytettyä. Kuhmon suunnalta suomalaisten selustaan Puurunjärvelle pyrkivä vihollisen pataljoona lyötiin taistelussa Savijärvellä 20. joulukuuta Er. P 13:n ja Kev. Os. 9:n toimesta. Jouluaattona suomalaiset totesivat, että vihollinen oli vetäytymässä saavuttamistaan asemista. Pohjois-Karjalan Ryhmän joukot etenivät vetäytyvän vihollisen perässä valtakunnanrajalle ja ryhmittyivät sitten puolustukseen. Näissä taisteluissa estettiin vihollisen eteneminen Lieksaan, Nurmekseen ja siitä syvemmälle Suomeen. Alueen taisteluista tarkemmin tässä linkissä.

Tässä vaiheessa kirjoitusta joku suvaitsevais-tiedostavan väestönosan edustajamme voisi tietysti todeta, että onpahan taas harvinaisen junttimaista ruveta muistelemaan itsenäisyyspäivänä miljoonannen kerran jotain sotagloriaa. No, hänhän voi tuumia keskenään ihan mitä häntä huvittaa, sillä en minä häneltä ole kirjoituksilleni lupaa ennenkään kysellyt.

Mutta on hyvä verrata keskenään vuosia 1939 ja 2015. Kun vietettiin itsenäisyyspäivää vuonna 1939, oli Suomi vielä oikeasti itsenäinen. Ja suomalaiset pitivät itsenäisyyttä niin suuressa arvossa, että he olivat valmiita niin tappamaan kuin kuolemaankin sen edestä, vaikka vastassa oli ylivoimainen vihollinen. Itse asiassa uskon, että suurin osa suomalaisista vuonna 2015 olisi vieläkin valmis samaan. Mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Itsenäisyyttä ei voi puolustaa, jos se on jo valmiiksi menetetty. Tai vielä pahempaa, vapaaehtoisesti luovutettu pois, vaikka vastassa ei ollut minkäänlaista aseellista vihollista.

Suomi ei ole itsenäinen. Se on luovuttanut vapaaehtoisesti suurimman päätösvaltansa ylikansalliselle valtiolle, ja alistunut pelkän hallintoalueen asemaan. Mitä samaa muuten vuonna 1939 yritti eräs toinen ylikansallinen valtio, mutta epäonnistui, koska suomalaiset panivat hanttiin. Suomella ei ole omaa rahaa. Suomella ei ole omaa rajakontrollia, eikä se voi päättää, keitä sen rajan yli tulee, vaikka tulijat olisivat selvästi ahneita ja epäystävällisiä, niin kuin tässä viime aikoina on hyvin huomattu. Suomella on ainoastaan velvollisuus elättää nämä rajan yli tulleet, joilla ei ole Suomelle mitään annettavaa. Ainoastaan otettavaa. Mitä samaa muuten vuonna 1939 yritti eräs toinen ylikansallinen valtio, mutta epäonnistui, koska suomalaiset panivat hanttiin.

Itse asiassa aikanaan Venäjän vallan alla ollut Suomen Suuriruhtinaskunta oli itsenäisempi kuin mitä nyt EU-maakunnaksi vapaaehtoisesti itsensä alentanut Suomi. Jos Suomessa oltaisiin toimittu vuonna 1939 niin kuin on toimittu nykyisessä EU-Suomessa, niin maahan oltaisiin valittu Kuusisen hallitus jo 1930-luvun alussa.

EU-Suomi valitsi oman Kuusisen hallituksensa. Niinpä me emme asu itsenäisessä valtiossa, vaan maa-alueella jossa niin viranomaiset kuin media pyrkivät parhaansa mukaan salaamaan maahantunkeutujien kantaväestöön kohdistamat väkivalta- ja seksuaalirikokset. Ja silloin, kun ne eivät salaamiseen pysty, tulee esille palkattu selittäjien ammattikunta joka selittää nämä rikokset joko olemattomiksi, merkityksettömiksi tai ainakin siitä johtuvaksi, että kantaväestö ei ole ottanut maahantunkeutujan loputonta hyvinvointia sydämen asiakseen.

Me elämme maa-alueella, jossa poliisi joutuu pakenemaan riehuvia maahantunkeutujia, eikä asiasta aiheudu edes rikostutkimusta. Sen sijaan sama poliisi joutuu irrottamaan kaikki tarvittavat voimat etsiäkseen miehen, joka vastustaa niitä  juuri samoja maahantunkeutujia pukemalla lakanan päälleen. Me elämme maa-alueella, jossa kantaväestön asema kurjistuu, mutta sitä vaaditaan samaan aikaan elättämään aina kasvava määrä maahantunkeutujia. Ja me elämme maa-alueella, jossa itsenäisyyden palauttamisen kannattajat mielletään ääriaineksiksi.

Missä muussa me elämme kuin miehitetyssä maassa? Vuonna 1939 Änäkäisen linja kesti. Vuonna 2015 se murtui. Se murtui, koska sitä ei saanut rakentaa. Eikä sitä saanut rakentaa, koska sitä ei saanut suunnitella. Eikä sitä saanut suunnitella, koska sen suunnittelemisesta ei saanut edes puhua. Sillä se tuomittiin vihapuheena.

Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyden muistopäivää. Ja toivon, että vielä joskus pääsemme jälleen viettämään oikeaa itsenäisyyspäivää.