Tuesday, May 24, 2016

JOTAIN IHAN MUUTA XXXVIII

Eli tupakkitauko tyhjällä bensiksellä

Elettiin lokakuun puoltaväliä näillä nykyajan kieppeillä. Maantieteellisesti tarkalleen sanottuna oltiin suurin piirtein puolessa välissä Suomea pohjois-eteläsuunnassa Häkälän kylässä, sen toimintansa lopettaneen Esson pihalla. Huoltoaseman ikkunat olivat pölyiset, bensiinimittarit oltiin viety jo aikaa sitten pois ja niistä muistuttivat enää vain maassa olevat betonilaatat. Vähän kauempana näkyi uuden ABC-massiivin maamerkki. Maamerkki oli toiminut ahneen vampyyrin hampaana joka oli imenyt julmasti ja armoa antamatta elämän pois tältä pieneltä ja aikanaan kovin suositulta bensikseltä. Nyt iloinen pulina oli vaiennut, ääntä piti vain vaimea tuuli ja pari katolle parkkeerannutta harakkaa, eikä tälle hylätylle tontille niitten lisäksi kovinkaan moni eksynyt.

Nyt tontille kuitenkin poikkesi tieltä auto, punainen Nissanin pick-up. Auto pysähtyi, ovet aukesivat ja ulos astui kaksi isokokoista ja huomattavan rumaa miestä. Kas, siinähän olivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat päättäneet toteuttaa aiemmin keväällä saamansa päähänpiston ja lähteä pohjoiseen valtion metsästysmaille metsästämään. Pinnanmaalla sijaitsevat Uuden Hyisianan valtionmaat olivat jo heille entisestään tuttuja joten miehiä huvitti käydä vähän kauempana. Saalis ei ollut näillä reissuilla koskaan se suurin asia, vaan kyse oli ukkojen reissusta johon rouvat olivat antaneet luvan. Miehet olivat autoillessaan pulisseet keskenään alkaneesta reissustaan nauttien ja jos joku tiedostava kansalainen olisi kuunnellut pulinaa kärpäsenä katossa hän olisi saattanut todeta, että kun tuon kahden häiskän puheesta ottaa vihapuheen pois, niin jäljelle ei jää kuin välimerkit.

Miehet änkesivät autosta ulos melko vaivalloisesti ähkien, oikoivat kipeitä selkiään, jäykkiä polviaan  ja totesivat naureskellen, että mettällekö tässä vielä pitäisi lähteä rämpimään, kun jätkät ovat jo pelkästä autossa istumisesta jäykkiä kuin Jolkkosen mulkku. Nissanin pick-up on kieltämättä soiva peli kaikenlaisessa toiminnassa mutta matkustusmukavuudessaan se ei ole välttämättä sitä parasta a-ryhmää, varsinkin jos ajettiin satoja kilometrejä yhteen putkeen. Siinä venytellessä miesten nivelet alkoivat pikkuhiljaa pehmetä ja samalla he katselivat hylättyä huoltoasemaa. Ykä totesi:

- Se on vaan jotenkin niin surullinen näky tämmönen hylätty bensis.

Lötjönen täydensi:

- Joo. Kun ajatellaan minkälainen määrä elämää ja elämän tarinoita tässäkin paikassa on ollut ja sitten iäksi kadonnut. Nyt se on pelkkää hukkapätkää joka odottaa uutta omistajaa joka puhaltaisi kipinän taas liekkiin. Uutta omistajaa, jota ei koskaan tule. Sulo Vilenikin kun oli keksitty hahmo. 

Ykä ja Lötjönen alkoivat kuin yhteisestä komennosta kaivella rintataskujaan, etsivät sieltä tupakkiaskit ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit. Savu oli yllättävän sakea ja ympäristö muuttui samalla jotenkin utuiseksi. Sitten se näytti peittyvän läpinäkymättömään sumuun. Kun sumu haihtui, miehet huomasivat, että bensiinimittarit olivat ilmestyneet paikalleen ja ympäristö näytti jotenkin samanlaiselta kuin haalistunut värivalokuva joskus 1970-luvulta. Mittarit olivat sitä vanhaa mukavaa mallia joissa oli pyörivät numerokiekot. Tieltä kääntyi bensikselle vanha Tippa-Rellu. Tai sehän itse asiassa näytti aivan uudelta. Huoltamon puolelta pihalle tuli pitkä ja laiha mies, jolla oli sellaiset televisiomalliset Urho Kekkonen-silmälasit ja haalarit päällä. Hän  käveli Rellun luo. Ykä ja Lötjönen huomasivat, että bensiinimittareissa luki jotain, mitä he eivät olleet aikoihin nähnyt, eli tekstit ”palvelu” ja ”tankkaa itse”. Rellu oli pysähtynyt palvelukohdan luo ja haalarimies tankkasi auton ysikakkosella. Mittari kilahti aina mukavasti kun litra bensaa meni tankkiin  ja lopulta huoltomies pesi vielä auton ikkunan.


Rellussa ollut vanha mies meni autostaan huoltamoon maksamaan laskun ja televisiosilmälasinen huoltomies vinkkasi Ykälle ja Lötjöselle:

- Eikös vieraat käy kahvilla kumminkin, ennen kuin jatkavat matkaansa?

Haalaripukuinen mies käveli takaisin huoltamon puolelle joka ei enää ollutkaan tyhjä ja hylätty, vaan sieltä kuului metallin pauke, hitsipillin suhina ja sellaiset ohimennen päästellyt kannustavat voimasanat, mitkä kuuluvat usein työntekoon. Perkele… no mikä siinä maksaa… saatana… eikö se nyt asetu… no voi helevetin helevetti. Huoltoaseman baarin puolen ovi aukesi itsestään, aivan kuin kysyen, että eikös heppujen kahvihammasta kolota. Mieluummin kumminkin täällä kuin jossain ABC-kolhoosissa. Ykä ja Lötjönen katsoivat toisiaan, totesivat että no jumalauta niin kuin savolainen vihillä ja kävelivät sisään. Baari oli siisti, puunattu ja muutenkin täydessä tällingissä, yhdessä pöydässä istui neljä haalaripukuista miestä, toisessa muutama pikkupoika ja yhdessä se vanha herrasmies, joka oli tullut tankkauttamaan Tippa-Relluaan.

Ykä vilkaisi lehtitelinettä ja siellä näkyi olevan myynnissä lokakuun kuudennentoista päivän Ilta-Sanomat vuodelta 1972. Baarin tiskillä oli pieni matkaradio josta käsin Irwin Goodman loi tunnelmaa laulamalla tuoretta kappalettaan ”oo Las Palmas, oo Las Palmas, mä luoksesi aina jään, oo Las Palmas, oo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään.” Niin, sehän oli sitä aikaa kun suomalaiset alkoivat matkustaa joukolla etelään ja Las Palmashan se oli se ensimmäinen suosikki. Silloinhan ne Keihäsmatkatkin olivat menestyksensä huipulla. Miehet ajattelivat että vaikka Eviva Espanja vei kuin varkain niin usean suomalaisen kuin sen erään iskelmälaulajankin sydämen, niin sekä Ykä että Lötjönen tuumivat että kyllä Suomessa riittää kiertämistä yhden eliniän verran. Paskaakos tässä kauemmas rahtautumaan.

Mutta kaukokaipuun puute ei suinkaan estänyt miehiä astumasta peremmälle. Tiskillä oli kaunis nuori nainen, jonka päällä oli minihame ja hänen tukkansa oli laitettu muodikkaaseen vuoden 1972 kuosiin. Hänen päällään oli vielä paksu vyö, jossa luki ”Lotto”. Jotain kumman tuttua hänessä oli. Iloisesti hymyillen hän kysyi, että mitäs vieraille saisi tarjota.


Silloin Ykä hoksasi:

- Tota noin… kun meinaan näyttää nää valuuttasuhdanteet olevan semmosia, että meillä ei ole mukana muuta kuin sellaista rahaa, että se muuttuu käyttökelpoiseksi vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Bensiksen baaritiskin takana kaunis lottotyttö hymyili – mikäli mahdollista – vieläkin sydämellisemmin ja sanoi:

- Talo tarjoaa. Meillä on ollut vieraita monesta paikasta, mutta vain yhdestä ajasta. Niin että nyt tehdään poikkeus poikkeuksellisille vieraille.

Mihin Lötjönen ihmetteli:

- Nyt on pakko kysyä, että mistä sinä tiedät meidän tulevan tulevaisuudesta?

- En minä tiedäkään. Mutta bensa-asema tietää.

- Jaa… no jos me otetaan kahvit ja munkit.

- Ja sitten pullolliset sitä vanhaa kunnon sitruunasoodaa.

Tiskin takana asioiva lottotyttö nosti ylös kahvipannun suojana olleen ison kahvimyssyn, kaatoi miehille kahvit, laittoi posliinilautaselle munkit ja otti jääkaapista molemmille pullot sitruunasoodaa todeten:

- Mutta eihän tämä mitään vanhaa sittistä ole, vaan ihan tuoretta.

Miehet kiittivät, istuivat pöytäänsä, aukaisivat sittispulloista ne vanhat sivusta aukaistavat repäisykorkit ja alkoivat hörsiä sumppia ja natustella munkkia todeten, että voi helepuatena, kyllä nää joskus ennen vanhaan olivat ihan oikeasti parempia kuin nykyisin. Tätähän syö ihan onnekseen. Lötjönen kaiveli samalla esille pöydässä olevan paikallislehden Häkälän Aika Ja Sana ja sitä selaillessaan totesi:

- Täällä on tää tiedonvälitys muuten aika nopeaa. Vilkaises Ykä.

Ykä katseli lehden etusivua jossa oli kuva Ykästä ja Lötjösestä Häkälän Essolla ja teksti:

Tulevaisuudesta, vuodesta 2016 vieraaksemme tulleet Yrjö Perskeles ja Eelis Lötjönen pitävät Häkälän Esson palvelua ja tarjontaa aivan erinomaisena ja aivan hetken kuluttua Ykä kehuu pannukahvia.

- Jaa, no mutta erinomaistahan tää kyllä onkin. Ei passaa valittaa. Ja kun tätä pannukahvia hörsii, niin ihmetyttää kyllä että miksi ihmeessä sitä tuli aikanaan siirryttyä siihen suodatinsumppiin. Kai se sitten oli puhdasta laiskuutta. Mettällä kyllä sitten keitellään tulilla pakkikahvit. Niin kuin aina ennenkin.

Miesten viereisessä pöydässä istui neljä miestä joilla oli päällään haalarit ja joitten tukkamalli oli ajalle tyypillinen eli hiukset kasvoivat reilusti yli korvan ja kaikilla oli varsin komeat pulisongit. Miehet pistelivät naamariinsa tukevia lihapiirakoita joissa oli lisukkeena paksuja gotler-makkaran siivuja. Annokset syötyään miehet kaivoivat haalariensa taskusta tupakkiaskit ja panivat palamaan. Suosikkina heillä näytti olevan joskus myöhemmin 1990-luvulla kokonaan kielletty vihreä karvapersenortti. Mitenkäs se menikään… ”miehet, jotka yskivät sen tietävät, Nortti on täyttä tupakkaa”… tai jotenkin sinne päin… Miesten haalareissa luki Menneskyhäisen Maansiirto ky ja heistä näki että pöydässä oli valtava määrä kokemusta, ammattitaitoa, osaamista ja työhön liittyvää itseluottamusta vaikkei heillä ehkä ollutkaan lompakoissaan sitä ylihinnoiteltua työlupakorttipakkaa mitä Ykän ja Lötjösen nykypäivässä vaadittiin.

Yksi miehistä luki maakuntalehteä, jonka etusivulla kerrottiin että noin 100 000 oppilasta liki 500 oppikoulusta eri puolilta Suomea oli osallistunut Teiniliiton järjestämään taksvärkkiin Nguyen Van Troi -lastensairaalan rakentamiseksi Pohjois-Vietnamiin… juu, se oli sitä aikaa… maitoa Vietnamin lapsille… lautanen Guatemalan verta… sitten lehti uutisoi, että SMP:n sisäinen kriisi oli kärjistynyt, kun puolue-edustajisto erotti Heikki Kainulaisen ja Mauno Kurpan puolueesta… niin, se seteliselkärankaisten SKYP pistettiin pystyyn sitten vähän myöhemmin… silloin vaihtoehtopuolueen ruunaamiseen tarvittiin sentään riihikuivaa, Ykän ja Lötjösen nykyisyydessä se onnistui muutenkin… olipa lehdessä vielä uutinen, että Creedence Clearwater Revival oli hajonnut lopullisesti. Lötjönen totesi uutiseen:

- You don't have to worry 'cause you have no money, people on the river are happy to give… kai se ehkä vähän enemmän sillä lailla oli täällä Suomessakin silloin. Jotenkin niin paljon raaemmaksi on mennyt tää maailma nykyisin. Ja typerämmäksi. Ne, jotka eniten tarvitsisivat saavat olla ilman ja sitten on taas ne, joille sosiaalielättinä oleminen on arvostettu ammatti. Varsinkin kun siihen liittyy etninen elementti.

Ykä mietti hetken lipittäen sitruunasoodaansa ja vastasi:

- Näinhän se tuppaa olemaan. Jos noille haalarijätkille oltaisiin kerrottu, mihin heidän työllään ansaitsemat veromarkat vuonna 2016 menevät, niin kyllä ne ihmettelisivät. Ja tuumisivat, että onko tää kaiken vaivan väärtti. Vaan mitähän noille hepuille sitten aikanaan tapahtui? Mehän eletään kumminkin vuotta 2016.

Lötjösen ei tarvinnut puolestaan tuumailla asiaa, sillä Häkälän Aika Ja Sana-lehdestä alkoi kuulua rapinaa ja miehet lukivat tuoretta uutispäivitystä ajalta ennen tuoreita uutispäivityksiä:

Tuoreita uutisia: Perskeleen Ykä miettii Häkälän Essolla että mitenkähän ne neljä Menneskyhäisen maansiirtofirman miestä elämässään pärjäsivät. Lehtemme kertoo: Kaksi heistä siirtyi aikanaan eläkkeelle selviten lamasta. He ovat jo manan majoilla kuollen luonnollisista syistä. Kolmas eli 1990-luvulla työttömyys/työllistämistyöputkessa päästen lopulta eläkkeelle. Hän elää vielä. Porukan nuorin otti riskin ja osti firman vanhalta omistajalta vuonna 1989, otti suuren lainan ja laajensi toimintaa.

Firma meni nurin, kun tuli se suuri 1990-luvun lama. Firmalla olisi kyllä ollut tilauksia tiedossa, mutta niin pankki kuin verottaja päätti ajaa firman tylysti nurin välittömien velkojen takia, niin kuin sen ajan meininki oli. Firma meni pankrottiin, mies rupesi ryyppäämään, menetti lopulta perheensä ja vuonna 1993 hirtti itsensä. Hetken kuluttua Lötjönen ja Ykä tuumivat bensiksellä yhteen ääneen, että kyllähän se pien- ja keskisuuri yrittäjä on nykyisinkin Herrasta Perkeleestä jota pitää rangaista yrittämisestään. Häkälän Aika Ja Sana lopettaa päivityksensä.

Miesten todettua juuri sen, mitä Häkälän Aika Ja Sana ennustikin tuli bensiksen pihalle Volkswagenin pakettiauto jonka kyljessä luki Elintarvikemyymälä Häkälän Nälkä. Autosta tuli ulos nuori mies joka oli Häkälän Nälän lähetyspoika. Edusti ammattia, joka oli maasta aikanaan hävinnyt, tosin tullut internetin myötä taas hieman takaisin. Nuori mies oli kuskannut aamupäivän kierroksensa asiakkaille, jotka olivat soittaneet haluamansa elintarvikkeet jotka laitettiin heidän kauppatililleen ja jonka mies kuskasi autollaan pahvilaatikossa perille. Mies naposteli myös lihapiirakan ja läksi valmistautumaan iltapäivän kierrokselleen.
                                              
Tämän jälkeen huoltsikalle tuli kolme pientä poikaa, leveälahkeisine farkkuineen ja pitkäsatulaisine pyörineen. Pojilla oli muutama viisikymmenpenninen jotka he löivät huoltoaseman pajatsoon ilman suurempaa menestystä. Pojat miettivät keskenään, että oliko se huhu totta, että jassossa oli se maaginen aukko johon voisi pujotella kellonjousen, millä saatiin kolikko tippumaan aina keskustaan. Eihän sitä löytynyt tälläkään kertaa, mutta pienten poikien innolla möllit pois lähtiessään ja pitkäsatulaisilla fillareillaan pois polkiessaan nauraa kätkättivät iloisena jotain asiaa, josta pienet pojat tykkäsivät nauraa kätkättää. Asioita, jotka eivät vanhenneet koskaan vaikka sukupolvi vaihtui. Ykä ja Lötjönen tuumivat, että milloinkahan heillä itsellään on ollut viimeksi samanlaista arjen huolista vapaata naurun kätkätystä ja totesivat, että taitaahan siitä useita kymmeniä vuosia olla. Silloin kun oltiin itse noita pikkumöllejä jotka ajoivat pitkäsatulaisilla fillareillaan leveälahkeisissa farkuissa joitten lahkeet oltiin laitettu pyykkipojalla kiinni, ettei ne menneet ketjujen väliin. Ja etsittiin jassosta sitä maagista kellonjousen reikää. Jota ei koskaan löytynyt.

Samalla ovenavamisella möllien kanssa huoltamolta poistui se Tippa-Rellulla paikalle tullut vanha herrasmies ja hetkeä myöhemmin Lötjönen ja Ykä näkivät, kuinka mies esitteli lyhyttukkiseksi tuunattua Ukko-Pekkakivääriään sekä televisiosilmälasiselle huoltomiehelle että paikalle uudenkarhealla Saab 99:llä paikalle tulleelle poliisipartiolle. Kivääri kiersi kädestä käteen ja sai aikaan sekä hymyä että hyväksyviä päännyökyttelyjä. Kahviaan, munkkiaan ja sitruunasoodaansa lopettelevat aikamatkailevat raappahousujätkät tuumivat, että heidän ajassaan yleisellä paikalla ei asetta uskaltaisi laittaa näytille edes ja varsinkaan poliisipartiolle.

Miehet nousivat pöydästä, mutta eivät ehtineet viedä astioitaan pois, sillä sen hoiti ehkä kuusitoistavuotias tyttö, joka oli asemalla baariapulaisena. Tyttö pyyhki samalla pöydän puhtaaksi ja totesi että kiitos vieraille käynnistä. Niin, sekin oli aikanaan ammatti. Ja ihan järkevä sellainen. Kuinka monta hyvää tai edes välttävää baariapulaista nykyinen Suomi olikaan menettänyt yliopistojen yhteiskunnallisiin tiedekuntiin?


Miesten tehdessä lähtöä he huomasivat, että huoltoaseman ohi sotki munamankeleillaan ainakin komppanian verran varusmiehiä joilla oli päällään ne niin nostalgiset harmaat sekä se pottamallin teräskypärä. Varusmiehillä oli mukanaan täyspakkaukset ja patinraiskaajilla varustetut rynnäkkökiväärit. Lötjönen totesi osallistuva hymy kasvoillaan:

- Jaa-a… oliskos saapumiserä III/72 menossa mopojotokselle? Samoissa harmaissa menevät kuin mekin aikanaan. Olihan ne kurkkusalaatit meilläkin silloin, mutta eihän niitä pahemmin käytetty. Olisivat perhanat kuluneet. Mutta kun heppuja kattelee, niin huomaa, että kestovitutus on intissä vakio ikäluokasta riippumatta.

- Vitutus on vakio joo… saapumiserästä ja ikäluokasta riippumatta… minä muuten ostin viime vuonna itselleni Varustelekasta parikin kappaletta niitä kuuskekkosia. Olivat suoraan pakasta vedettyjä. Ei ollu hikipisarakaan niitä koskettanut. Mutta onhan noilla aamukasoilla sentään rynkyt mukana. Mehän sitä muuten ollaan vielä sitä ikäluokkaa, että meille opetettiin rynkyn lisäksi Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta ja vielä Ukko-Pekkakin.

- Joo… olishan se kiva päästä vielä vanhana ukkona kertaalleen täristämään pari lippaallista. Teknisesti ottaen meidän vuoden 1972 versiot Lötjösestä ja Perskeleestä ovat muuten tällä hetkellä kansakoulun ekaluokkalaisia, toinen Hömpstadissa ja toinen Nyhtänköljässä ja niillä on tuo noitten mopojen nauttima herkku vielä kokematta. Vaan eiköhän me jatketa ajoa? Mökille on vielä matkaa. Ehditään kumminkin lämmittää sauna.

- Hyppäänkö minä vuorostani puikkoihin?

- Joo, hyppää vaan, niin minä rupean puolestani räpläämään karttakirjaa. Ei oo tullu hankittua sitä gepsiä ja aina on perille päässyt.

Miehet kiittivät myyjää ja baariapulaista todeten että harvoinpa sitä näin mukavaa taukoevästä on saanut ja yhtä mukavassa tunnelmassa ja astuivat sitten ulos ovesta. Piha oli jälleen sumun peitossa ja he huomasivat kuinka niin bensamittarit kuin maantiellä kaukaisuuteen katoava Tippa-Rellu alkoivat haihtua pois ja samalla edessäpäin alkoi kohota ABC:n maamerkki. Sumu haihtui, ovi heidän takanaan loksahti kiinni ja he olivat jälleen tyhjällä ja hylätyllä tontilla.

Miehet astuivat autoon, Ykä käynnisti moottorin, Nissan poistui paikalta ja sen komuutissa istuvat miehet muistelivat niitä vanhoja, yksinkertaisempia ja selkeämpiä aikoja jolloin elämän kulku oli jotenkin turvallisempaa ja paljon enemmän ennustettavissa olevaa kuin nykyisinä epävarmuuden aikoina. Yksinäinen bensa-asema vajosi uneen odottaen jälleen sitä hetkeä että se voisi taas kerran kertoa tarinansa niille, joilla oli malttia ja ymmärrystä kuunnella. Nissanin pakokaasut leijailivat vielä pihalla ja siihen yhdistyi toinen, jostain kaukaisuudesta leijaileva savu. Menneitten aikojen tupakkimies olisi saattanut todeta, että taitaa olla vihreää Norttia.


36 comments:

Jaska Brown said...

Heh, siinä tuli totisesti nostalgiaa. Sitten kun olisit vielä saanut siitä repäisykorkista haavan peukaloosi. Tuli muuten mieleen nostalgiasta, että mihin helskuttiin ovat maitoautot kadonneet? Ennen muinoin niitä ramppasi maaseudulla vastaan yhtenään, mutta nykyään jos näkee semmoisen kerran kuussa niin hyvä on. Luulisi että vaikka maitotilat ovat vähentyneet kymmenesosaan entisestä, niin maitotuotteiden kulutus on edelleen vakio ja maanteillä autoja näkyisi melkein yhtä paljon kuin ennenkin.
Ostin muuten nuo kuuskakkoset Varustelekasta minäkin. Ne ovat sitten erinomaisen mukavat housut pihatöissä.

Kumitonttu said...

Moni asia on tosiaan muuttunut. Tuossa 70-luvun alussa syntyvyys oli romahtanut 55.000 lapseen ja moni muu yhteiskunnallinen muutos saanut samalla alkusysäyksensä, vaikkeivat ne samalla tavalla näkyneetkään missään tilastoissa yhtä selvästi jos ollenkaan.

Jostain muuten kuulin että 40-luvulla Ranskassa miehityksen kanssa yhteistyöhön ryhtyneet virkamiehet ajelivat Relluilla ja siitä asti Ranskassa edistyksellinen älymystö on boikotoinut Rellua. Suomessa vastaavan kohtalon kokivat jenkkiautot, jotka symboloivat öljykriisin jälkeisessä 70-luvun Suomessa Vietnamissa sotivaa Amerikkaa. Nykyaikana Tesla ja Toyota Prius edustavat edistyksellistä autoilua jopa siinä määrin että niille annetaan valtion tukea.

Olen tässä seuraillut kun edistyksellinen lehdistö kutsuu Itävallan hävinnyttä pressaehdokasta "äärioikeistolaiseksi" ja Yle jopa totesi, että sitten Toisen maailmansodan ei Euroopassa ole ollut äärioikeistolaisia johtajia. Taitaa olla Brysselin puffaajilla melkoinen huoli, kun siinä oli Persujen äänestäjät niputettu samaan lokeroon SS-miesten kanssa.

Jani Alander said...

No olipas taas hieno ja päivää piristävä tarina :)

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja said...

Tilakokojen kasvu on vähentänyt maitoautojen liikkumista.
Ja ennen ne kai ajeli enemmän päiväsaikaan?

Meijereitä/tehtaita lienee mannersuomessa n. 40 kpl.

http://www.milkworks.fi/milkworks/meijerit-suomessa/Sivut/default.aspx

http://www.milkworks.fi/oppimateriaali/maidon-keraily/ammatit-ja-tyotehtavat/Sivut/default.aspx

Anonymous said...


Kyllä nostalgia on ihanaa. Itsekin muistan lapsuuden kesistä maalta, kuinka terveellisesti elettiin ja syötiin. Ei oltu millään kesämökillä, vaan maalaistalossa, jossa oli kaikenlaisia virikkeitä ja toimintaa. Järvestä nousi kalaa, marjoja oli metsät tulvillaan ja aidosta maalaismaidosta talkkunajauhojen kanssa tehty viili kuului jokaiseen päivään. Elokuussa ravustettiin ja herkuteltiin ravuilla, jotka eivät olleet mitään alamittaisia rääpäleitä, vaan isoja ja komeita saksiniekkoja. Kaupunkilaisperhe kun oli lomalla, ei ollut vaatteista väliä, risaiset tennarit tuntui mukavalta jaloissa ja eräänä kesänä jopa peili ja kello puuttui kokonaan. Eipä tuo tahtia haitannut, mentiin nukkumaan kun väsytti ja saunan ikkunasta saattoi hyvin vetää jakauksen tukkaan. Kirkonkylässä oli Hermannin leipomo, joka teki ranskanleipää, joka ei tähän päivään mennessä ole kohdannut voittajaansa. Sen mainoslause tulitikkuaskin kyljessä kuuluikin näin: "Jos Hermannista leipä paranoo, se ei oo ennee leipee, se on hunajoo".

Kiitos Ykälle muisteluista. Ne johdattivat itsenikin menneeseen aikaan kauan sitten, aurinkoisin kesiin, jolloin tuntui paratiisi laskeutuneen maan päälle.

Rouva Ano

Anonymous said...

Tervehdys Yrjö.
Ihan mukavaa juttua taasen, ihan laittoi muistinluuta kaivelemaan, sitä elettyä ja taakse jäänyttä elämää. Aikoinaan olin parhaan kaverini kanssa hänen isänsä kuskaamassa maitoautossa repsikkana kesäisin, milloin pikkupoikien muilta "kiireiltä" kerkisi. "Vorssan meijeri" oli pojankoltiaisille mielenkiintoinen paikka, ei tullut aika pitkäksi.
Siitä sitten vuodet vieri ja sotavaltiokin muisti poikaansa, A1, III/69, Vekaranjärvi, siellä kului mopoaika, tai alokasajaksi silloin sanottiin. Ykköspalveluluokka oli passissa lääkintämies, kakkossoveltuvuus "kivääriheitinmies".
Nykyään enempi taas sellainen joutomiehen ja ukonhoriskon välimuoto.
Päätän tällä erää tähän:)
Huru-ukko

Castor said...

Kiitos jutusta! Nostalgiaa...

Aivan "asian" vierestä: täällä "maailmalla" (lähinnä Tanskasta) liikkuu juttu, että afganistanilaisia, irakilaisia ja somaleja palautetaan takaisin turvallisiin maihinsa Suomesta, ei oleskelulupia, vanhoja ei jatketa, eikä toissijaistakaan suojelua anneta. Eli loppuuko se hyysääminen nyt edes joltain osin? En päässyt Maahanmuuttoviraston sivuille jostain syystä, mutta juttua oli muualla. Jos näin on, niin hyvä sitten.

Ruotsin rikostilastot vuodelta 2015 löytyvät linkistä. Kuka muistaa Suomen väkivaltamaiden ykkösenä? Joka 137:s svedu on kohdannut väkivaltaa, 307 henkirikosta viime vuonna!!! Suomi noin sata, Tanska 45 ja Norja muistaakseni 30. http://www.bra.se/bra/statistik/P1/2015/P1LaDec-2015.html

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Jaska Brownille, Kumitontulle, Jani Alanderille, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Rouva Anolle, Huru-ukolle ja Castorille & kiitos kommenteistanne. Näitä tämmöisiä juttuja on kaikkein mukavinta naputella ja palaan aiheeseen varmaan jatkossakin. Onhan selvää, ettei se aika ollut ongelmaton, mutta elämä oli turvallisempaa, selkeämpää ja ihmisillä aivan erilainen usko tulevaisuuteen.

Nuo Jaskan mainitsemat repäisykorkit ovat kyllä viiltäneet hyvin monen suomalaisen peukalon. Se seuraava päältävedettävä malli oli sitten peukaloystävällisempi. Ja nyt kun asiasta puhe tuli, niin harvoinpa minäkään maitoautoa enää näen. Niitä kuuskekkosiahan myytiin parhaimmillaan hintaan 5 euroa takki ja 5 housut.

Kumiksen mainitsemista Itävallan vaaleistahan on tullut varsin mielenkiintoisia tietoja, esim. yksi äänestysalue, jonka äänestysprosentti oli 147. Mutta kyllä nykyisin on hyvin helppoa joutua tuomituksi äärioikeistolaiseksi. Riittää kun ei hyväksy täysin mitään kyseenalaistamatta haittamaahanmuuttoa.

Rouva Anon muisteloihin lisäisin aidon maalaisvoin jota tuli aikanaan ruisleivän päällä natusteltua sekä 1970-luvun lihasäilykkeet joissa oli ihan oikeasti lihaa.

Huru-ukon kanssa me ollaan molemmat nostoväen nostoväkeä, vaikka vielähän mullekin kerkesi tulla se sotavaltion kirje. Ei minusta tetsaamaan enää olisi, mutta kiikarikiväärin kanssa olisin vieläkin vittumainen mies.

Castorille: Nythän on tehty määrittelyt näitten maitten turvallisuudesta, mutta mistään joukkopalauttamisesta ei ole tietoakaan. Eikä varmaan heti kohta tulekaan, sillä hampaaton hallituksemme joutuisi silloin miettimään kysymystä ”miten”.

Becker said...

Nyt oli kyllä taas tuttuja elementtejä tarinassa roppakaupalla. Eräällä vilkkaalla Hesalaisella bensiksellä ekstraamassa ollut ja letkunjatkeesta aina kassaan edenneenä
voin todeta, että nuo maalaamasi tunnelmat olivat juuri sellaisia kuin ne silloin olivat. Oli palvelua ja vähemmän itsepalvelua. Ja siellä baarissa oli ne pakolliset jassot, lehtitelineet ja kolikkopuhelin. Vieläkin oon sitä mieltä, että parasta pitkissä reissuissa oli pysähtyminen huoltiksen baariin ja siellä sitten iso kaffee, sokerimunkki ja päälle poltettiin yksi diisseli, eli punainen nortti.Ja ihan siinä pöydässä. Ei tarvinnut mennä ulos ja kolmenkymmenen metrin päähän kahvilan ovesta. Tuollaisen tankkauksen jälkeen sitä jaksoi ajella vaikka kuinka pitkälle. Tai sitten tosiaan se lihis, minkä väliin oli laitettu pari mojovaa viipaletta goutteria sinapin kera. Nämä ovat niitä asioita joista ne parhaat nautinnot lähtee. Monella bensiksellä on vieläkin jäljellä päivittäin tapaavat kantiksensa, mutta vähenevässä määrin.
Vihreetä norttia tuli muuten aikoinan vedeltyä ja siinäkin taitonsa röökata ilman filsua olevaa kessua niin ettei se pää kostu ja purut tule suuhun. Tosimies ei räi polttaessaan. Niinikään siihen maailman aikaan sai vielä Työmiestä Ja Saimaata. Niitäkin tuli vedeltyä ja niissä se hylsyn poisto klutsista oli oma temppunsa. Klutsi pantiin peukalon alle ja sitten lyötiin kämmenet yhteen, niin tumppi poistui ilmateitse takavasemmalle. Aikani polttelin mallua, mutta kyllä sitten mielisavukkeeksi jäi Diisseli, eli veturimiesten punainen Nortti.
Ja se Ukko Pekka. Nyt kun kävin ihmisten ilmoilla, niin tuttavat kyselivät josko sitä koti-ikävää on ollut. Siihen totesin, että näinä sekopäisinä aikoina mikään ei ole niin rauhoittavaa kuin Pystykorvan jyrähdys ja potku tuonne olkavarren juureen. Pikkuisen se helpottaa.
ABC:stä on sen verran sanottava, että niitä tosiaan on pääteillä muutaman kilsan välein. Nytkin kun oli kuuma keli, niin piti käydä helpottumassa ja tankaamassa. Yksi asia joka ABC:llä käyntiä piristää, on se niiden halpiskirjakauppa. Nytkin oli aivan pakko mennä sisään ja ja ostaa kolme tärkeää opusta, joiden olemassaolosta en aikaisemmin tiennyt yhtikäs mitään. Pidän kirjakaupoista, joten jotain aina tarttuu hyllyyni, kerkee sitä lukemaan tai ei.
Oli pirun mukava ja muistoja herättävä blogin pläjäys. Tackar o bockar!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Beckerille sekä podzalusta ynnä spasibo. Minulle tuo aika ja sen ajan bensikset olivat tietysti vieläkin merkittävämpiä, kun olin iältäni silloin nyrkillätapettava ja kaikki oli aivan uutta. Joka päivä törmäsi johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen asiaan. Sen ajan lihiksiä on ylistetty tässä blogissa ennenkin joten ylistänpä vielä kertaalleen. Ennen sitä seuraavaa kertaa.

Lisätäänpä tuohon tupakkipuoleen siltä ajalta vielä pölli- ja pilli-Klubi. Olikohan niitten viralliset nimet Klubi 22 ja Klubi 77. Sätkiähän tietysti myös väännettiin ja suosikki oli luonnollisesti Kulta-Aroma. ABC-asemien etu on juuri se kirjakauppa, mutta muuten ne on jotenkin sieluttomia kolhooseja ja meillä on ollut tapana käydä niillä pienemmillä asemilla reissun päällä jos vain se on mahdollista.

Anonymous said...

sitä mä vaan stadilaisena mietiskelen että tota sun kuvaamas suomea on hiukkasen väritetty. Ensinnäkin unohdat sen että ulkopaikkakuntalainen jos pistäytyi paikalliselle essolle vaikkapa tankkaamaan niin seuraus oli että paikalliset serkusnaimisen tulokset tulivat talikoiden ja haulikoiden kanssa paikallispoliisin/miliisin kanssa häätämään HESAAN HINTIT HUIT HELVATAAN.....
Näin olen kuullut kerrottavan. Ja paremman tiedon puutteessa siihen on uskottava. Siinä sulle haaste todista että asia ei ollut niin.

Unohdat myös että pöndellä puolet asukkkaista on höyrypäisiä lestoja ja toinen puoli hihhuleita lestoja joiden mielestä tulen käyttö on saatanasta peräisin olevaa uudenaikaista hapatusta. tämä pätee nykypäiväänkin.

Eipä sillä siihen aikaan minä asuin helsingissä idässä ja väistelin aikani kuluksi kiviä joilla minua heiteltiin jos leikkipuistoon menin. en siis kovinkaan siellä näyttänyt naamaani ja sain jo nuoresta tietää olevani personan non grata.

T: labrotta

Ukkeli said...

Ei ole Ylen väellä ihan historia hallussa, jos väittävät, ettei toisen maailmansodan jälkeen ole Euroopassa ollut laitaoikeistolaisia johtajia. Onhan niitä ollut. Espanjaa hallitsi Francon johdolla ihan oikeat fasistit vuosikymmeniä, Portugalissa oli Salazar ja Kreikassa sotilasjuntta. Margaret Thatcher taisi myös olla Ylen mukaan paha oikeistolainen. Olihan Itävallan johdossakin oikea natsiupseeri, Kurt Waldheim, entinen YK:n pääsihteeri. Kelpasivat natsit toki muuallekin, USAn avaruusohjelmassa oli Werner von Braun ja monia muita.

Elämä oli helpompaa 1970-luvulla. Kokoomus oli oikealla ja vasemmalla oli oikeita kommareita. Vielä enemmän vasemmalla oli sitten taistolaisia. Urkki oli Tamminiemessä. Kai sitä on tullut vanhaksi, mutta ei Urkki olisi tällaista hallitusta ja eduskuntaa pitkään katsellut. Kun presidentiltä vietiin valtaoikeudet, niin valta siirtyi puolueille, jotka luovuttivat sen EU:lle. Nyt sitten odotellaan rahojen loppumista ja troikan saapumista. Voidaan mennä troikan selän taa ja sanoa, ettei me haluttais leikata, mutta tuo paha troikka pakottaa. Sellaisia valtiomiehiä meillä nykyisin on. Urkki huutelee haudan takaa s-tanan tunarit!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Labrotalle ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.

Labrotta: Otan haasteen vastaan ja totean, että olen asunut pitkään pienellä paikkakunnalla enkä ole koskaan törmännyt siihen mitä väitit. Oli vielä sen verran väritetty talikoitten ja serkusnaimisten myötä, että totean tuon olevan paskapuhetta. Aivan samoin kuin minulle ei maalaisena Helsingissä koskaan sen kummemmin kuittailtu vaikka murre ei puheesta koskaan häipynyt. Vaikka asuin pitkään ihan siellä oikeassa Stadissa.

” Unohdat myös että pöndellä puolet asukkkaista on höyrypäisiä lestoja ja toinen puoli hihhuleita lestoja joiden mielestä tulen käyttö on saatanasta peräisin olevaa uudenaikaista hapatusta. tämä pätee nykypäiväänkin.”

Pyrin yleensä olemaan kohtelias kommentoijia kohtaan, mutta nyt totean että jauhat paskaa asiasta josta itsekin tunnustit tietäväsi vain kuulopuhetta. Minä en muuten kuulu kumpaakaan mainitsemaasi ryhmään, joten minuahan ei pitäisi siis olla olemassakaan.

Minä en pitänyt Helsingistä, mutta suhtaudun asiaan hieman toisin kuin sinä, eli kyllähän siellä asuu paljon järkevää ja asiallista väkeä. Minä itse olin väärä mies väärässä paikassa. Mutta jos sulla on jatkossa muuta kommentoitavaa, niin nosta vähän tasoasi.

Ukkeli: Totta. Espanjassa oli fasistinen hallinto muistaakseni vuoteen 1974. Sinänsä lienee hyvä, että suoralla kansanvaalilla valitulla presidentillä ei ole enää sellaista valtaa kuin ennen. Ajattelepa jos Tarja Halosella olisi ollut 12 vuotta Kekkosen valta,

Anonymous said...

Vaikka asun pk seudulla en itsekkään pidä tästä paikasta. Vaikka toki tunnen jonkinlaista lukkarinrakkautta tiettyjä alueita kohtaan kun on muistoja niin hyviä kuin huonoja.
Noista lestoista kuuli naapuri ukolta joka on paria vuotta nuorempi ja muutti uskonnollisuutta pakoon löytääkseen vain pikkuhiljaa islamisoituvan helsingin.

tosta hesavihasta olen kuullut yheltä puoliksi itäsuomalaiselta.
helsingissäsen sijaan vihataan tasapuolisesti kaikkia. joillain alueilla suomalaisia joillain alueilla köyhiä. ruotsin kieliset vihaavat suomenkielisiä ja suomenkieliset itseään ja ruotsin kielisiä ja jos mahollista vielä muutama muuta kieltä.

muistan itse hesassa oli ainakin silloin kauan sitten pari keidasta nimittäin siirtolapuutarhat. ne oli landea keskellä stadia.
stadin parhaita puolia oli se ettei kukaan vasikoinut jos teit pahojasi penskana koska ketään ei kiinnostanut huonona sitten se ettei ketään kiinnostanut senkään vertaa että olisi auttanut sinua jos olisit jäänyt auton alle.
Viranomaisiin ei oman kokemukseni mukaan luota kukaan täysipäinen ainakaan itästadissa. Myöskin nepotismi ja yleinen korruptio vrikamieskunnassa on kansainvälistä keskitasoa.
Nepotismi on perin suomalainen juttu mutta yleis lahjonta on luulisin en toki tiedä landella vähän harvinaisempaa.
Korjaa toki jos olen väärässä.

Sitten siihen että sinua ei pitäis olla olemassakaan.... aika pahan pistit... Ehkäpä pöndellä on joku tolkunkin sakki olemassa jos en ehkä ole kuullut siitä kun kuulopuheitten varassa sitä ollaan.

Muuten asiasta kukkaruukkuun.... Jos joku porukka tahtoisi että metsästystä ja aseita ja mnaaseutua ymmärrettäisiin enemmän olisi ehkä jonkinlainen idea aktiivisesti puuhata kaupunkilaisia kokeilemaan metsästämistä ammuntaa (ei sotilas-aseet koska intti koskee stadilaisiakin) metsätöitä yms. mistä keskiverto stadilaine ymmärtäisi asiaa jos ei ole omakohtaista kokemusta. metsästys seurat ukkoutuvat ja syynä on lähinnä sisäänpäin lämpeävyys ja uusien tulokkaiden hyljeksintä ainakin lähimenneisyydessä. jos metsästys aiotaan pitää elossa olisi korkea aika tehdä jotain asialle riippumatta siitä onko uudella tulokkaalla antaa maata touhuun vai ei.

toisaalta moni meistä stadilaisista kuten itse muuttaisin mielelläni muualle jos olisi muualla töitä. olen jo mielestäni riittävän monikulttuurisesti rikastunut tässä viimeiset 30+ vuotta.
tuli muuten mieleeni kannsa jousimetsästys vaihtoehtona jos aseitten saaminen tai a tarvikkeitten saaminen on vaikeaa.
T: labrotta joka juoksee oravanpyöräänsä

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Labrotta.

Ensinnäkin: ei pidä uskoa kaikkea mitä kuulee. Varsinkaan tuosta maalaisten Helsinkivihasta. Aikaisemmassa viestissäsi pamautit niin komeat kliseet, että en muista semmoisia tässä blogissa koskaan kuulleeni.

Toiseksi: Minulla on myös tiettyä lukkarinrakkautta tiettyjä Helsingin alueita kohtaan eli noita Kallion – Alppilan – Sörnäisten kulmia kohtaan, joissa törmäsin ja tutustuin aikanaan moniin vanhoihin starbuihin jotka olivat ihan tolkullista väkeä.

Kolmanneksi: Muistan toki siirtolapuutarhat, ainakin niitä oli siellä Roihuvuoressa ja Siilitien kieppeillä. Saattavat olla vieläkin. Jonkunlaisia stadilaisten kesämökkejä. Ainakin Roihuvuoren siirtolapuutarhan maa-aluetta kyttäsivät grynderit jo silloin kun siellä asuin ja halusivat laittaa ne kovan rahan asunnoille. Samanlainen paikka on Vartiosaari, johon ei ollut siltaa vielä silloin, kun siellä asuin. Miten lie nykyisin.

Neljänneksi: Viranomaisiin ei nykyään luota kovin moni täällä selkosillakaan. Jonkun sortin lahjonta kyllä maalla on vallitseva käytäntö monissa kunnissa lähinnä kepumafian toimesta.

Viidenneksi: Minä olen olemassa. Samoin kuin ovat ne lukemattomat tolkulliset maaseudun asukkaat. Älä luota kuulopuheisiin vaan ota selvää.

Kukkaruukusta: Itse asiassa tällaista toimintaa jo on, eli metsästysseurat ja riistanhoitopiirit pitävät kesäisin leirejä, jossa opetetaan metsästystä nuorille ja mukana on myös paljon kaupunkilaisnuoria. Näillä leireillä nuoret voivat suorittaa metsästäjän tutkinnon. Metsästysseurojen ukkoutuminen on ongelma edelleenkin, mutta useat seurat, mukaan lukien ne kaksi joissa olen itse jäsenenä ovat hoksanneet ongelman ja pyrkineet saamaan nuoria jäseniä. Matkaa on tietysti vielä kuljettavana.

Vielä: Jousimetsästys on erittäin kunnioitettava ja myös erittäin vaikea laji. Itse harrastan metsästystä vain tuliaseilla.

Lyckaa töitten löytymiselle sieltä muualta ja muuttosuunnitelmalle. Ei täällä selkosilla niin hirveitä ihmisiä ole. Ja varmasti täällä on rauhallisempaa kuin Helsingissä. Ja asuminen on halvempaa.

Kahden vuoden karkoitus said...

Elettiin vuotta 20XX. Suomi oli tullut järkiinsä ja lopettanut monikulttuurihömpötyksen. Ykä kirjoiteli nykyään blogiinsa muodin uusista tuulista ja ruokatrendeistä.

Sitten mä heräsin.

Kiitokset hienosta nostalgiamatkasta! Vaikka ennätinkin vain hieman raapaisemaan 70-lukua, muistan kyllä jotain bensiksistä ja niiden äijämeiningistä. Menepä nykyään etsimään vaikkapa pyöränpaikkoja. Ei ole. Meikkivoiteita olisi.


Brysselin yötaivaan alta
Bobrikov

Hemuli said...

Täysin ohi aiheen mutta tietääkö joku mitä tapahtui ruukinmatruunalle? En ole vähään aikaan päässyt takkirauta blogiin....

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Brysselin Bobrikoville ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

Brysselin Bobrikov: Se ajatus, että maassamme oltaisiin hoidettu asiat kuntoon ja minä voisin pitää yllä mukavaa jonninjoutoblogia lähentelee ajatuksena taivasta. Valitettavasti siihen on pitkä matka. Mutta kiitokset sinullekin.

Hemuli: Tätä on kysynyt jo useampikin. Kyseinen blogi on lopettanut toimintansa. Minulla ei ole mitään yhteistyötä kyseisen blogin kanssa, joten minulta on turha kysellä enempää, kun en sen kummempaa tiedä.

Castor said...

Labrotta: ei ole olemassa "pöndeä", sitävastoin "bönde" on stadilaisten käyttämä nimitys maaseudusta. Ei tuo helsinkiläisyys savolaiseen kovin helposti tartu, tahtovat mennä d:t ja t:t samoin kuin p:t ja b:t sekaisin, ne kun ovat vaikeita kirjaimia ääntää.

Missään päin maailmaa ei tule toimeen sillä asenteella, että on toista parempi, ja tuo sen julki käytöksellään. Voi tulla nenä kipeäksi. Aikaisemmin helsinkiläisillä oli tapana pyrkiä esiintymään tietyllä tavalla maaseudulle päästessään, ja seuraukset olivat mitä olivat. Usein kyseiset henkilöt olivat sudeettisavolaisia, erittäin harvoin syntyperäisiä stadilaisia. Kyllä, synnyin vuonna 1956 Mehiläisessä.

______________________________________

Turkki kiristää munatonta EU:ta täysillä. Missä helvetisä ne miehet oikein ovat? Brexit varmistuu Turkin saamalla viisumivapaudella ja aloittaa domino-efektin. Eurot, jos sellaisia on säästössä, kannattaa ajoissa vaihtaa dollareihin. On se saatanan kumma ettei niitä rajoja saada kiinni! Eikö siellä EU:ssa edes tiedetä, että Turkki miehittää puolikasta EU-maata, Kyprosta?

Anonymous said...

Tuolla ylempänä oli juttua maitoautoista. Eri aikoina niistä on varmaan ollut erilaisia kokemuksia. Oikein vanhaan aikaanhan lypsäjä piti lypsysankoa jalkojen välissä ja hoiti homman käsin. Maito siivilöitiin tonkkaan, jota sitten jäähdytettiin nillä konstein kuin pystyttiin. Aamuvarhaisella aamun ja edellisen illan tonkat raahattiin tien varteen erityiselle maitolavalle. Siiten tuli maitoauto, jonka riuska kuljettaja (joskus myös apupoika) nakkeli tonkat autoon ja edellisen kerran tyhjät tonkat takaisin lavalle. Jokaisella tuottajalla oli tuottajanumero, joka oli mustalla maalilla maalattu tonkkaan. Näin tonkat eivät menneet sekaisin.

Nykyisin maito menee suoraan lehmän tissistä putkea pitkin tilasäiliöön. Maitoauto tulee pihaan ja imee maidon pitkin omaa putkeansa tilasäiliöstä auton säiliöön. Auto ei suinkaan tule joka päivä, vaan harvemmin; en kyllä tiedä kuinka usein. Siksi ei ole ihme, että maitoautoja ei juuri näy. Eikä näy maitolavojakaan. Ne olivat kuulemma erinomaisia pussailupaikkoja kylän nuorisolle.

Toinen professori

Ironmistress said...

Hemulille ja muille: Takkirauta on lopetettu. Ensinnäkin syystä että perheessä on tapahtunut kaikenlaista ikävää ja nyt on aika keskittyä perheensisäisiin asioihin. Toinen juttu on, että ruukinmatruuna on vaihtanut työpaikkaa ja on aika aloittaa puhtaalta pöydältä. Kolmas on, että koko blogi alkoi maistua jo vähän pakkopullalta ja kaikki olennainen tuli jo sanotuksi.

Anonymous said...

Kommenttiisi Ykä "ajatelepa jos Halosella olisi ollut 12-vuotta Kekkosen valta". Täytyy vain todeta, että luettuani tuon alkoi ajatuskin puistattamaan. Olisimmekohan jotain hieman pohjois-Koreasta oikealle olevaa, vai Venäjän enklaavi...

Anonymous said...

Nämä on niitä hyvän mielen kerrontoja, joita lukee ihan mielikseen.

Näemmä niin minulla kuin muillakin lukijoilla nämä toimivat hetkellisinä muistin ja muistojen aikakoneina. Tunnelma tarinoissasi on käsinkosketeltavan koukuttava.

Itselle jäi 70-luvusta lähinnä psykedeelisen karmivat muistot. Siinä kun kaksi perhettä ahtautuu Bomban nappiin helteisenä kesäpäivänä ja autoradiosta "jytisee" Abbaa, Dannyä ja Frediä niin johan alkaa matkapahoinvointi tuntua liki 40 vuotta myöhemminkin. Vakosamettivaatteet, ruskeat ja purppuraist, järjettömän leveät lahkeet ja vielä leveä vyö suurempine solkineen, puolirintaan auki olevat kauluspaidat ja tietty ne leveät avokaulukset ovat takin päällä.
Toisaalta miehisyys oli arvossaan ja rintakarvoitus ei ollut häpeilyn aihe, päinvastoin.

Vappumarssit pönöttävine juhlapuhujineen laskettelivat samanlaista tekstiä kuin Jabba the Hut tänä päivänä, ainoastaan Neuvostoliitto on puheissa muuttunut Usaksi.

Sisustuksessa sitten olivat huoneen seinät kaikki eri väriä ja kirsikkana kakussa ne kirkkaan keltaiset ja oranssiset aurinkopallo-tarrat pitkin seiniä. Huonekalut velvettiä ja lastulevyä... Ah, 70-luku oli 60-luvun kollektiivista jälkitrippiä.
Varallisuuskin oli sillä mallilla, että leikkele leivän päällä oli ylellisyyttä.
Jos sitä joskus oli niin oli se Gotleria, Lauantaita tai oikein Kaiserwurstia.
Siitäkin huolimatta samanlaista toivottomuutta ja tulevaisuudettomuutta ei ollut kuin mikä meille opetettiin 90-luvulla ja on jatkunut entistä jyrkempänä kansan kahtiajakoisuutena sen koommin; nyt kun keskiluokka kuristetaan köyhien joukkoon ja ne harvat ovat eliittiä niin jo historiallisesti voi todeta ettei siitä seuraa hyvää.

Mutta sitten tulikin 80-luku ja sitä tässä muistelee kaihoiten. sniif.
Ennen videosensuurilakia (kun UKK kuoli ja Koivistosta tehtiin "oikea" presidentti) nuo huoltsikat vuokrasivat leffoja, joita varten kaveriporukassa perustimme leffakerhon eli keräsimme viikkorahoista potin ja vuokrasimme jänskimmät kauhu- ja scifi-vhs:t mitä tarjonnasta löytyi.
Osa sai niistä painajaisia ja siksi klubimme supistui vanhempien saadessa tietää harrastuksestamme. Yöjuttua tilattiin, luettiin ja lainattiin...

Anonymous said...

Maalla on mukavaa.
labrotalle tiedoksi, että olen asunut 21 eri paikkakunnalla ml pks ja sisäänlämpiävyyttä löytyy huomattavasti enemmän sieltä zhadin suunnalta. tosin järkyttävin kunta asua on ollut eräs 660 henkilön satakuntalainen pikkukylä, jossa vallitsi kaksi sukua. Serkusavioliitot olivat ihan arkipäivää 90-luvullakin. Kunnanjohtajan, joka ajoi 90km töihinsä edestakaisin päivittäin (kertonee jo jotain?), kanssa meillä oli tapana puhua asiat suoriksi ja lievittää -tutustamme mies miehelle. Opettavaista aikaa elämästä tuokin vuosi (sen pidempään siinä kunnassa ei yksikään ulkopuolinen ole asunut) ja tulipahan siinä aloitettua virkamiesurakin ko kunnan koulu-/kunta-avustajana ennen sota-armeijaa.

Läntinen Uusimaa tuottanee zhadiin ne oudot eläjät, sillä ilmapiiri ja ihmiset Itä-Uusimaalla ovat aivan erilaisia. Lieneekö Kannaksen evakkojen sijoittamisella vaikutuksensa asiaan..?

Ala-aste kolmessa ja ylä-aste neljässä eri koulussa pitkin poikin Suomea enkä siltikään kohdannut missään moista kivitetään uusi tulija -mentaliteettia. Uskovaiset olivat ja ovat yleensä omissa porukoissaan, joten vastakkainasettelua ei ollut. Monessa paikassa tosin ne olivat järjestäneet lapsille ja nuorille virikkeellistä harrastetoimintaa, eikä niissä kerhoissa jeesusta tai muutakaan uskonnollisuutta tuputettu. Tietysti kiroilematta piti olla mutta muutoinkin se oli asia mitä ei aikuisten kuulleen tehty.

Asia erikseen on sitten kylien ja kaupunkien väliset joukkotappelut. Tällaisia love/hate-pareja olivat aikoinaan ainakin: Polvijärvi-Rääkkylä ja Rauma-Laitila.
Myöskin kaupungin/asuinalueiden keskeisiä reviirisotia käytiin ainakin ammoin. Lieksassa kerrostalojen ja rivitalojen lapset kävivät viikottaista, väliin päivittäistä, kivisotaa Harjupellontien puistoalueen omistuksesta. Koska perheemme muutti em kerrostalosta ko rivitaloon niin minustakin tuli loikkari.
-ihmetellä täytyy ettei kukaan sokeutunut kyseisessä touhussa.

Muisteloita... Jätetään tällä erää tähän etten valloita koko mainiota blogia jorinoillani. Luvatusti kirjoitan näistä vielä muistoteoksen ja toivoa täytyy, että pystyn sen kirjoittamaan kepeässä Huovis-/Pulla-hengessä sen sijaan, että sortuisin Päätalomaiseksi tiiliskivien sarjatuottajaksi (vaikka Kallea varauksetta suosittelenkin).

-Tvälups-

Anonymous said...

Kaikkitietävältä Hommalta löytyi.

"
Ruukinmatruuna ilmoittautui tuossa blogissa sen kommenttiosiossa. https://unilaakso.blogspot.com/2016/05/minne-menit-matruuna.html. Halukkaat voivat jättää sen kommentteihin sp-osoitteensa ja lukupyynnön Takkirautaan.

Alla lainaus Ruukinmatruunalta:

"Huhut ruukinmatruunan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

Meillä on ollut perheessä sen verran pahoja kriisejä, että nyt on aika pitää taukoa. Toinen juttu on, että ruukinmatruuna on vaihtanut työpaikkaa ja haluaa nyt aloittaa puhtaalta pöydältä. Kolmas juttu on se, että ruukinmatruuna koki, että Takkirauta on tehnyt tehtävänsä: asiat, joista Takkiraudassa on keskusteltu, ovat nyt valtavirtaa. Neljäs syy on se, että koko blogi alkoi tuntua jo pakkopullalta, ja nyt on aika siirtyä syrjään.

Tuskin ruukinmatruuna tulee poistumaan täysin blogoslaviasta, ja ehkä ruukinmatruuna aloittaa vielä uuden blogin.

Viranomaisilla ei ole osuutta blogin lopettamiseen. Vaikka Takkiraudassa julkaistut tekstit olivat vielä viisi vuotta sitten hyvin räväköitä ja olisivat voineet antaa aihetta tutkimuspyynnölle, nykypäivänä asenneilmasto on kertakaikkiaan muuttunut niin, että Takkirauta on nykypäivänä valtavirtaa.

Kaikkea hyvää vakiolukijoille, ja kenties vielä kohtaamme!"
"

Että ei kai siinä sen kummempaa.

Ykällä jälleen muistoja mieleen tuovaa nostalgiaa. Kotikylän Essolla joskus isä KKi huollatti tökaluaan. Siihen aikaan huoltamoilla oikein huollettiin kalustoakin.
Nytpä on senkin Esson tilalla jokin pikapöperökioski. Vanha huoltohalli rapistuu pihan perillä.

Aapeeseissä on kyllä se kiva puoli, että löytyy isot parkkitilat, sekä monesta myös kuljettajille omat taukotilat suihkuineen, vieläpä maksutta. Ja se ruokakauppa siinä yhteydessä tuo jokusen plussa. Tunnelmassa toki häviävät Esson paareille.

-KKi-

Juha said...

Tulipas nostaliginen olo tästä jutusta, muistot kesästä jonka vietin Finnoilin kesäpoikana ahkeroimassa, nousivat pintaan. Silloin oli vielä huoltamo osana bensa-asemaa, joten paikka tuntui ihan autoilijoiden keskukselta. Toki itse olin lähinnä myymälän puolella, ja yleisapuna aina tarvittaessa. Muutamaa vuotta myöhemmin siitä lopetettiin sitten huoltamo ja asema muutettiin Nesteeksi. Nykyään jäljellä on enää jonkilainen kahvio ja automaattimittareita keskellä kylää, sentään.
--

Aikoinaan, kun olin valtion elämysretkellä samassa tuvassa reilun kymmenen Helsinginseudun asukkaan kanssa, opin keitä ovat hesalaiset. Juurikin he, jotka ovat rakentaneet itsetuntonsa täysin asuinseutunsa naapurikunnan, Helsingin, varaan.
Myöhemmin tutustuin oikeisiin Stadilaisiin, ja olin syvästi ilahtunut - Helsingissähän asuu siis oikeita ihmisiäkin! Hesalaisia sanon syystäkin hesalaisiksi, kunnes he toivottavasti kasvavat Stadilaisiksi. Itsehän olen ylpeästi maalta kotoisin, eikä se minua harmita.

Anonymous said...

OT Vähän

Osana noihin huoltsikoiden katoamiseen on syynä sekin, että nykyauto on sikäli tekninen vekotin, ettei sille ilman merkkikohtaista koulutusta ja diagnostiikkaohjelmia oikein mitään saa. Polttimon vaihtokin alkaa olla tiedettä.

Tämä tietysti asia joka saa merkkikorjaamot hykertelemään käsiään ja kirjoittamaan tuntiveloituslappuihinsa suurehkoja numeroita. Eräs syy miksi itse suosin ääliötason tekniikalla varustettuja wanhempia amerikkalaisvalmisteisia.

Hesalaiset vs stadilaiset olen samaa mieltä. Stadilainen on ihan pätö ukko. Hesalainen taas yleensä aika rasittava nenäänsä puhuva uuno.

-KKi-

Anonymous said...

No muistaahan se rottakin jotain omilta kotikulmiltaan itähelsingistä eräskin kiska jota piti virolainen perhe myi suunnilleen mitä tahansa kelle tahansa ikää kyselemättä. Tiskin ali sai nuuskaa kaljaa pirtua wanatallinnaa ja kovaa pornoa. Sillä kiskalla oli sellanen luotto asiakas systeemi eli tuntemattomille eivät myyneet mutta mä esim olin niiden listalla ja rahaa vastaa kelkoin puolelle luokastani mitä ne ilkes halutakkaa.
Harmi se kiska lopetti kun kyseisen perheen lapset kasvoivat ja muuttivat ja muori ja isäntä eivät vain jaksaneet kahestaan pitää putiikkia. Siinä on nykyään jonkinlainen pitsamesta.

Sit oli yks esso jossa 16 vuotiaana nojailtiin seinää vasten ryystettiin ykköskaljaa ja poltettiin punasta smarttia. Rotta, Pärssinen, Kalmari, Sama mies, Automies ja Ankka. jotenkin kohtalon oikuista sinne ajauduttiin ja siellä aina koulun jälkeen tavattiin vaikka eri kouluissa oltiinkin. essolla oli myös orginelli myyjä Jukkis joka väänsi vitsejä naama peruslukemilla ja keitteli kahvia. Oltiin viikonloppuisin välillä koko yö siellä ja jauhettiin Jukkiksen ja toistemme kanssa paskaa ja juotiin kahvia. Sillä essolla kävi meidän lisäksemme pari paikallista kylähullua ja niiden touhua oli kivaa seurata.
Sittemmin se esso lanattiin ja tilalle rakennettiin rivitaloja.

Ukkeli said...

Jos presidentti Halosella olisi ollut Kekkosen valtaoikeudet, olisiko tilanteemme parempi vai huonompi? Mietitäänpä. Kun Halonen aloitti presidenttinä 2000, pääministerinä oli SDP:n Paavo Lipponen. Tuomioja oli ulkoministerinä. Demareilla oli värisuora, eiköhän hallitus ajanut Haloselle mieleistä linjaa.

Lipposen hallitusta seurasi Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitukset, joissa demarit olivat mukana ja Tuomioja ulkoministerinä. Vuonna 2007 demarit siirtyivät tappion jälkeen oppositioon, mutta uuden Vanhasen II hallituksen politiikka taisi olla yhtä monikulttuurista? Kiviniemen hallitus seurasi, kun Vanhanen joutui jalkavaivojen takia eroamaan. Persut voittivat 2011 jytkynsä ja saimme Kataisen hallituksen Halosen loppukaudeksi. Monikulttuuria sekin ajoi.

Olisiko presidentti Halonen edes voinut ajaa vielä monikulttuurisempaa politiikkaa Kekkosen valtaoikeuksilla? Olisi hän toki voinut hajottaa eduskunnan jytkyn jälkeen 2011, kun hallitusta ei meinattu saada aikaan, mutta mitä muuta hän vielä olisi voinut? Hän olisi voinut nimittää tovereitaan virkoihin, mutta varmaan hallitus huolehti sopivia oikeisiin virkoihin muutenkin, kuten Ritva Viljasen sisäministeriön kansliapäälliköksi 2003 ja 2008.

Enpä tiedä, tuleeko tästä hullua hurskaammaksi. Olisiko presidentti Halonen järjestänyt maahan 30.000 nuorta miestä puolessa vuodessa länsinaapurista kuten tämä hallitus viime vuonna? Suomen ja Ruotsin hallituksilla oli kai joku salainen sopimus vai oliko hallituksemme vain surkea? Kenties joskus saamme tietää totuuden.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Castorille, Toiselle professorille, Ruukinmatruunalle, Ano1:lle, Ano2:lle, Taisteluvälineupseerille, KKi:lle, Juhalle, Ano3:lle ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.

Castor: Tosi on, että oma käytös ja asenne vaikuttaa pärjäämiseen liikkui sitten missä hyvänsä. Jos leikkii Elvistä päätyy kyllä hankaluuksiin paikasta riippumatta. Ja tuo mitä mainitsit Turkista pitää paikkansa. Harvemmin muistutetaan sitä faktaa että Turkki on edelleenkin miehittäjävaltio.

Toinen professori: Joo, maitolavat olivat nuorisotiloja ennen kuin nuorisotilat keksittiin. Joskus reissun päällä niitä vielä näkee, mutta eihän ne enää aktiivisessa käytössä ole. Kunhan ovat muistona menneestä.

Ruukinmatruuna: Viestisi on välitetty.

Ano1 ja Ukkeli: Ukkelilla on hyvää pohdintaa tuossa kommentissaan eikä vastauksia pysty varmaksi esittämään. Varmasti Halonen olisi pyrkinyt vielä aggressiivisempaan nimityspolitiikkaan ja myös armeijan alasajoon tyyliin Ruotsi. Mutta tulee muistaa se, että vaikka Halosella olisi ollut Kekkosen valta niin häneltä puuttui Kekkosen karisma joka kuitenkin tuplasi miehen vallan. Kekkosslovakiaan oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta Halosslovakiassa olisi napina ollut varmasti suurempaa.

Ano2, Taisteluvälineupseeri, Juha & Ano3: Kiitos lisäyksistä. Ne olivat kuin suoraa tarinan jatketta. Tuon videoajan läpimurron muistan minäkin hyvin ja vuokrattavien leffojen lisäksi katsottiin sitten Evil Deadia ja Teksasin Moottorisahamurhaajaa kopion kopion kopiona.

KKi: On totta, että ABC:t toimivat myös monille ihmisille elintarvikekauppoina ja yleensä ABC:n ilmestyminen sitten helposti lopettaa jonkun pienemmän kaupan jos se sattuu kulmilla olemaan. Ja tuo, mitä sanot nykyautoista pitää paikkansa. Ei uusille autoille pysty tekemään itse oikeastaan mitään.

Anonymous said...

Niin.

Katselen asiaa ammattikuljettajan näkökulmasta. Meille aapeeseet ovat tuoneet Suomeen samanlaiset, ellei paremmatkin palvelut kuin autohoffit Saksassa.

Ymmärrän toki Veijo Essojen hädän. Vaan on kuin Vaskikello joka ajaa rekat pihaltaan pois. Voi olla, ettei ammattiliikenne miljoonia tuo. Vaan se tuo tasaisen tulovirran.

-KKi-

Anonymous said...

Miettikääs tätä: kun presidentillä oli valtaa niin hänen valintansa suoritti valitsijamiehet. Kun valtaoikeuksia kavennettiin, annettiin valinta kansan äänestettäväksi...

Toisinsanoen vahvoilla (eli vanhoilla) oikeuksilla varustetuksi presidentiksi ei koskaan olisi valittu Tavja punaista.

Ei pidä uskotella itselleen, että äänestämällä voisi vaikuttaa politiikkaan.

-Tvälups-

Jk yo Ano2 on tekstiäni mutta sivuston HTML vaati sen puolittamista kahteen viestiin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys KKi:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

KKi: Joo, asioilla on kaksi puolta. Sinänsä henkilöautolla liikkuvakin hoksaa parhaat taukopaikat siitä, että siellä on eniten rekkoja.

Tvälups: Mielenkiintoinen ajatus. Jos oltaisiin jatkettu vanhoja valitsijamiesvaaleja, niin puolueetkin olisivat satsanneet asiaan aivan eri tavalla. Pääkysymys ei oikeastaan ole se, että ketkä olisivat olleet ehdolla vuonna 2000 vaan jo vuonna 1994 kun se suora vaali ensimmäistä kertaa tehtiin. Melko todennäköistä on, että demarit olisivat juntanneet ehdokkaakseen Martti Ahtisaaren sijasta Kalevi Sorsan. Ja kiitos tuosta täsmennyksestäsi. Se muistelun pläjäys oli mukava lukea.

Anonymous said...

Kohdasta 24:28 alkaen kannattaa kuunnella parisen minuuttia mikä ero oli 70/80 -lukujen vähävaraisuudella ja nykypäivällä, vaikka toimittelija koettaakin vedättää haastateltavaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/03/miten-minusta-tuli-mina-vesa-vierikko

Näyttelijäprofessori ymmärtää eron.

-Tvälups-

Anonymous said...

Minulla on sellainen mielikuva, että Halosen valinta käynnisti pressan valtaoikeuksien karsinnan, varsinkin se toinen kausi. Ei haluttu jättää Urkin valtaa hänelle ja ehkä samanlaiselle seuraajalle. Kuten esim. homppeli-haavistolle. Tuli vain mieleeni. Nykyinen tuntuu olevan sen verran järkimies, että soisi hänellä olevan hieman enemmän paukkuja lippaassa.
t. Huru-ukko

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kyllähän tuossa oli sitä tuttua ajan kuvaa.

Huru-ukko: Presidentin valtaa karsittiin jo silloin, kun siirryttiin ensimmäistä kertaa suoriin vaaleihin. Sitä on karsittu vielä kertaalleen sen jälkeen, mutta en muista millään että minä vuonna.