TIEDOSTAVIA JUHLARAHOJA

Se ei liene kenellekään yllätys, että Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlarahasta nousi kohu. Jopa niin suuri, että koko kolikkosetti jäänee julkaisematta. Se taas on hieman yllätys, että kohu nousi väärästä kolikosta, ts. siitä mikä kuvasi sisällissodan aikaista teloitusta. Erityisesti vasemmiston puolella loukkaantuminen on ollut ankaraa, alaleuat väpättävät ja hotellin respassa hieman ihmetellään, että miksi ihmeessä? Suomessa käytiin sisällissota, ja sen aikana oli sekä punaista että valkoista terroria. Ihmisiä ammuttiin. Niin sodissa ja varsinkin sisällissodissa on tapana tehdä. Se on tosiasia. Se on tapahtunut historiassamme. Mitä sitä peittelemään?

Eikä asian tulisi muutenkaan herättää sen suurempaa alaleuan väpätystä. Punaiset aloittivat aseellisen kapinan laillista hallitusta vastaan. Sellaisissa kapinoissa on olennaista, että ne täytyy voittaa, muuten kyyti on kylmää niin kuin tässäkin tapauksessa oli. Punaiset saivat, mitä tilasivat. Olen itsekin punikkisukua mutta tuumin, että parasta mitä Suomelle silloin saattoi tapahtua oli punaisten tappio. Jos punaiset olisivat voittaneet, ei Suomea välttämättä enää edes olisi.

No, se siitä kapinasta ja siihen liittyvästä nillityksestä. Se toinen kolikko, jonka olisi luullut aiheuttavan enemmän ihmettelyä oli oikea suvaitsevais-tiedostava pläjäys eli se Turkin rannikolle hukkunut kolmivuotias irakilaislapsi joka piti sitten ihan oikeasti ikuistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlarahaan. Hänestä käytetään termiä pakolaislapsi, mutta pahat kielet kertoivat jo aikanaan, että kyseessä oli jo vuosia Turkissa asunut irakilaisperhe jonka isä päätti lähteä hoidattamaan legonsa kuntoon eurooppalaisten kustannuksella ja kyseinen hukkuminen oli sitten ns. oheisvahinkoja. Mutta kolikossa luki sitten komeasti että ”globaali oikeudenmukaisuus”.

Tuntuu huomattavan älyttömältä ja puhtaalta vittuilulta että tuollainen raha väännetään juhlistamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Mitähän tekemistä tuolla mahtoikaan olla Suomen historian kanssa? Kai tuo raha kuvaa sitä nykyistä punavihreän kuplan sisällä elävää ajan henkeä, eli suomalaisten tulee syyllistää itsensä asioista joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa ja puolestaan kunnioittaa Suomen historian nimissä asioita joilla ei ole mitään tekemistä Suomen historian kanssa. No, koska hotellin respassa eletään sormi tiedostavalla ajan valtimolla, niin täällä otetaan osaa tiedostaviin talkoisiin ja suunnitellaan sopivan tiedostavia juhlarahoja. Aloitetaan:

Luonnollisesti ensimmäinen juhlarahan aihe on orjalaivaterva.

Kyseisellä hilulla herätetään syvää syyllisyydentunnetta afrikkalaisten orjien kohtelusta ja muistutetaan myös siitä, että kun Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionia, se samalla otti kantaakseen historiallisen siirtomaataakan, josta me emme voi väistyä, sillä mehän Maksamme Velkaa, jota tosin emme ole koskaan ottaneet. Se pikkuseikka että Suomella ei ole ollut siirtomaita ja orjuus liittyy suomalaisiin lähinnä siten, että historian aikana käydyissä sodissa nimenomaan suomalaisia on viety orjiksi on todellakin mitätön pikkuseikka eikä tiedostavassa mielessä millään muotoa mielenkiintoinen sillä eihän suomalaisilla kansanryhmänä ole tarvittavaa uhriutumispääomaa. Saatanan tsuhnat, että kehtasivatkin. Vaikkeivat kehdanneetkaan.

Seuraava luonnollinen valinta Suomen satavuotisjuhlarahaksi on tietysti polttouunit, jolla viitataan juutalaisten joukkomurhaan Natsi-Saksassa.

Suomalaisillahan ei ollut sinänsä osaa eikä arpaa kyseisessä lahtaamisessa mutta nykypäivän suomalainen voi aivan perustellusti tuntea jonkun sortin holokaustisyyllisyyttä. Sillä hänhän ei halua tähän maahan islamilaista väkeä joka puolestaan mielellään viimeistelisi sen, mikä Hitleriltä juutalaisten kanssa jäi kesken ja näin ollen tällainen tavallinen suomalainen ajatuksillaan herättelee ikäviä muistoja 1930-luvulta ja jollain logiikalla on silloin myös syyllinen juutalaisten holokaustiin tai johonkin muuhun vastaavaan. Jos tavallinen suomalainen tuumii, että tässä ajatteluketjussa on jotain lievää suurempaa epäloogisuutta, niin siihenhän suvaitsevais-tiedostava ihminen voi todeta, että haista sinä rasisti paska kun et mitään mistään ymmärrä.

Siirrytäänpä eteenpäin ja seuraava luonnollinen satavuotisen itsenäisyytemme juhlarahan aihe on Martin Luther King.

Tyhmempi kansalainen, niin kuin esmes eräs Ykä saattaisi kysyä, että mitähän helvattua kyseinen häiskä tekee suomalaisessa juhlarahassa ja juuri sillä kysymyksellä hän osoittaa tietämättömyytensä, takapajuisuutensa ja rasisminsa. Onhan nimittäin niin, että vaikka suomalaisilla ei ollut osaa eikä arpaa vaikkapa Yhdysvaltain etelävaltioitten rotuerotteluun, niin ei se tietenkään vie suomalaisilta yleistä anteeksipyyntövelvollisuutta ja tekemättömistä teoistamme katumisen ihanaa puhdistavaa tunnetta. Lisäksi nykyiset suomalaiset tiedostavat ihmiset ovat adoptoineet Kingin lausuman omaan käyttöönsä ja julistavat, että ”meillä on unelma…”. Koiranleuat tosin jatkavat tuota lausetta sanomalla ”…mutta heillä on Scania”, mutta eiköhän tuonkin saa piakkoin vihakirjoituksena kiellettyä. Joka tapauksessa on ilman muuta selvää, että Martin Luther King oli 1960-luvun merkittävin suomalainen niin valtakunnan- kuin paikallispolitiikan hahmo. Eihän niitä muita paljon ollutkaan. Joku Kekkonen oli ja sitten vuosikymmenen lopulla edistykselliset taistolaiset. Ja se Chydenius, niin. Ja ne kaikki huonot laulajat. Joista pitää tykätä, kun ne olivat edistyksellisiä laulajia.

Tästäpä pääsemmekin seuraavaan oleellisen tärkeään juhlarahaan joka käsittelee kolonialismia ja ennen kaikkea Vietnamin sotaa ja kolikossa olevaa napalmista haavoittunutta tyttöä:

Suomella siis ei edelleenkään ole ollut ensimmäistäkään siirtomaata emmekä pommittaneet Vietnamia joten me emme valitettavasti voi kantaa syyllisyyttä aidoista siirtomaasodista. Mutta totuuden ei koskaan saa antaa pilata hyvää itsensä ja ennen kaikkea toisten suomalaisten syyllistämistä. Ja saihan tiedostavat ihmiset kuitenkin koko touhusta pirun hyvät kicksit itselleen. Maitoa Vietnamin lapsille. Lautanen Guatemalan verta. Lenin-setä asuu Venäjällä- Ja kovia kicksejä saatiin siitä seuraavastakin juhlarahan aiheesta.

Ja se aihehan on tietysti vastuu Afrikan nälästä.

Jo 1970-luvulla pikku-Ykä sai oppia kouluruokailussa että täyttä lautasta tuli hävetä. Varsinkin jos sitä ei syönyt tyhjäksi sillä silloin riisti tylysti vellilautasen kwashiorkorista kärsivän afrikkalaislapsen käsistä. Vähän epäselväksi pikku-Ykälle jäi, että miten se lautasen pölliminen noin teknisesti ottaen sitten tapahtui mutta mahtavat kicksit siitäkin syyllistämisestä moni ihminen sai. Se kysymys, että jos afrikkalainen valtio kärsii ruokapulasta jo muutenkin, niin kannattaako naisten ehkä synnyttää seitsemää lasta per nainen oli silloin ja on nyt tietysti aivan pannassa. Se kun on jo perusasetetelmaltaan rasistinen. Tokihan afrikkalaiset saavat tehdä rakkauslapsiaan aivan niin paljon kuin heitä huvittaa eikä heidän ahdinkonsa millään muotoa voi olla heidän oma syynsä. Meidän suomalaisten syytä se nälkä kumminkin oli, kun oltiin saatu rakennettua itsellemme ihan toimiva valtio ja yhteiskunta vaikka meillä on niitä raaka-ainevaroja huomattavasti vähemmän kuin Afrikassa ja pohjoiset leveysasteet muutenkin vähän haittaavat. Ehkä ne myös pakottavat tekemään töitä.

Lukijan ei pidä kuvitella, että kaikki Suomessa aikaansaatu olisi puhdasta scheissea vaikka melkein kaikki sitä scheissea ainakin tiedostavassa mielessä olikin. On meillä kotoisiakin juhlarahan aiheita. Niin kuin tämä tiedostavuus ja oikea solidaarisuus jonka meillä aloittivat 1960-luvulla taistolaiset ja joka elää ja voi hyvin edelleenkin. Luonnollisesti se, mikä on sitä kaikkein oikeinta solidaarisuutta määritellään aika ajoin aina uudestaan, esmes sen ajan taistolaiset vastustivat ankarasti EEC:tä mutta nämä uustaistolaiset (joihin kuuluu myös niitä vanhoja taistolaisia) käänsivät takkinsa täysin ympäri. Kunnes ne kääntävät sen jossain vaiheessa taas uudestaan. Joka tapauksessa tämä halu liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta täysin sen suuremman kokonaisuuden ehdoilla ilman minkäänlaista omaa vaikutusvaltaa ansaitsee ilman muuta oman juhlarahansa.

Suomihan on kuuluisa urheilumaa joten kyllä suomalainen urheilu ansaitsee oman juhlarahansa. Vaihtoehtoja on monia, on Nurmen Paavoa, on Ritolan Villeä, on Virenin Lassea, on Kirvesniemen Marja-Liisaa ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Valinta suomalaiseksi urheilun juhlarahaksi on kuitenkin loppujen lopuksi varsin helppo. Rahassa esiintyy yhdysvaltalainen Caitlyn Jenner, joka voitti vuonna 1976 Bruce Jennerinä miesten kymmenottelun olympiakultaa ja myöhemmin sitten muutti itsensä naiseksi. Varsinaisesti Jennerillä ei ole ollut mitään tekemistä suomalaisen urheilun kanssa mutta nää trans-jutut ovat aina niin ihanan tiedostavia ja toimiihan kyseinen mies / nainen / whatever meille suomalaisillekin esimerkkinä. Jostakin. Ainakin asiasta pitää olla innostunut. Muuten ei ole tiedostava eikä vakavasti otettava henkilö.

Niin kuin lukija tietää, monikultturismi on tie, totuus ja elämä. Siksi seuraava juhlaraha muistuttaa meitä siitä, miltä monikultturismi ja etnisen rakenteen muutos on meidät pottunokat pelastamassa:

Onhan selvää, että sisäsiittoinen pottunokkaperunakuoppa-Suomi olisi aivan lähivuosikymmeninä muuttumassa porukalla Syvä Joki-elokuvan banjopojiksi ellei meille olisi alkanut tulla uusia ja terveitä geenejä. Se, että ne geenit tuppaavat suurelta osin tulemaan alueilta joissa on harrastettu serkusavioliittoja jo silloin kun suomalaiset vielä palvoivat Ukko Ylijumalaa on puolestaan niitä yksityiskohtia, joihin ei tarvitse takertua. Samoin kuin se, että niitä geenejä levitetään Suomi-neidolta lupaa kysymättä ja pikkuisen väkisin. Sellaisia puolivapaaehtoisia tutustumispenetraatioita.

Degeneroituvasta ja monikultturismin geenipelastamasta Suomi-neidosta päästään seuraavaan juhlarahan aiheeseen. Onhan termi ”Suomi-neito” itsessään äärimmäisen vanhanaikainen ja taantumuksellinen maassa, jossa yhteiskuntatieteitten alalla toimiva biologia on tunnistanut yli 30 sukumoniota. Varsinainen biologia on tietysti vähän perässä mutta kovat tieteethän edustavat ikävää insinöörilogiikkaa eikä niitä tartte ottaa niin vakavasti. Sehän on meinaan se sen hetkinen fiilis kun ratkaisee:

Onhan juhlarahan aiheisiin löydyttävä myös jotain, josta Suomi voi olla todella ylpeä. Valinta on helppo. Tom of Finlandin homoseksuaaleille tehty lapaseenläiskimismateriaali on ehdottomasti ja absoluuttisesti parasta, mitä suomalainen taide- ja kulttuurielämä on koskaan, ikinä, milloinkaan tuottanut. Siksi se ilman muuta ansaitsee oman juhlarahansa:

Siirrymme juhlarahasessiomme viimeiseen kolikkoon, ja selväähän on, että kaikissa tällaisissa juhlarahasarjoissa on oltava myös viite suureen tulevaisuuteen. Viimeisin kolikkomme suuntaa tästä päivästä kaksikymmentä vuotta eteenpäin:

Mikäli kolikossa esitetty toive on toteutunut, ja kaikki rasistit ja sellaiseksi tulkittavat ihmiset on hirtetty, niin Suomi on silloin absoluuttisesti rasismivapaa maa. Nimittäin silloin ollaan hirtetty myös kaikki ne ihmiset, jotka pitävät yllä infrastruktuuria joka siinä tapauksessa luonnollisesti romahtaa. Tällöin myös elintasosurffailijat siirtyvät maasta pois ja tiedostavat ihmisetkin kuolevat nälkään. Suomi on saavuttanut ensimmäisenä maana maailmassa täysin rasismivapaan tilan. Siihen kannattaa tähdätä ja pyrkiä kaikin keinoin.

Muistakaa, lukijat. Tiedostavuus ja suvaitsevaisuus on kaiken A ja O. Siihen väliin mahtuu L ja K. Sillä ei tätä touhua aikamies selvinpäin kestä.

Hetkonen? Did I just again assume my gender?

Ja muistakaapa lukijat myös Greatest Shits-äänestys.