PÄIVÄÄ ENNEN

Huomenna on kuudes päivä joulukuuta vuonna 2017. Päivän kohdalla on merkittävää se, että silloin nimipäiviään viettävät Niilo, Niko, Nikolai ja Niklas.  Monissa Euroopan katolisissa maissa silloin myös vietetään Pyhän Nikolauksen päivää. Eräässä pienessä pohjoisessa maassa vietettiin kuudes joulukuuta – joskus aikanaan – sen pienen pohjoisen maan itsenäisyyspäivää.

Sen tiimoilta voisin miettiä tiettyjä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä. Yksi niistä on tietysti oma raha ja sen myötä valtion oma keskuspankki joka määrittelee valtion finanssipolitiikan. Sen myötä valtio pystyy tarvittaessa kikkailemaan valuutallaan ja erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina tästä on etua sillä mahdollinen valuutan devalvaatio hyödyttää vientiä. Tällainen keskuspankki on itsenäinen eikä minkään ylemmän pankin maakuntaosasto eikä itsenäisen valtion tarvitse tuupata kansalaistensa selkänahasta revittyjä miljardeja johonkin eteläiseen kankkulan kaivoon jonkun ylemmän tahon määräyksestä.

Yksi itsenäisen valtion tunnusmerkkejä on myös tietysti oma rajavalvonta. Itsenäinen valtio päättää sen kuka tai mikä maahan tulee ilman että kenelläkään on siihen nokan koputtamista. Jos itsenäiseen valtioon pyrkii tulemaan esimerkiksi muutama kymmenen tuhatta arabia elämään itsenäisen valtion kansan elättämänä niin itsenäinen valtio torppaa heidän tulonsa jo rajalle ja toteaa että suksikaa helvettiin. Mikäli maahantulijat eivät usko hyvällä, niin sitten itsenäisellä maalla on olemassa myös puolustusvoimat jotka suorittavat tehtävän pahalla.

Erityisen tärkeä itsenäisen valtion tunnusmerkki on se, että sillä on kansanedustuslaitos joka pitää maan alueella hallussaan ylintä valtaa. Sen vallan yli ei mene mikään ulkomaalainen tai ylikansallinen instanssi. Kyseinen kansanedustuslaitos pohjaa työnsä nimenomaan oman maansa ja sen kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Se joko onnistuu työssään tai sitten ajoittain tietysti myös epäonnistuu mutta sen perusajatuksena on toimia vain ja ainoastaan oman maan ihmisten hyväksi. Sillä se tietää että ellei se sitä tee, niin ei sitä tee mikään muukaan.

Tämä pohjoinen entinen valtio, nykyinen maakunta joka aikanaan vietti itsenäisyyspäiväänsä kuudes päivä joulukuuta on nimeltään Suomi. Sillä oli aikanaan nuo kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit. Oikeastaan sillä oli osa niistä jopa Venäjän vallan alaisena. Nyt sillä ei ole enää mitään niistä, joten itsenäisyyspäivän viettäminen on tarpeetonta ja turhaa kuolleen hevosen raadon äärellä tanssimista. Kuudentena joulukuuta voi viettää itsenäisyyspäivän muistojuhlaa ja jos jollain lukijalla on lipputanko, kehotan laittamaan lipun puolitankoon. Siniristilippuhan meillä vielä onneksi on, eikä sitä olla vielä vaadittu korvattavaksi sillä sinikeltaisella tähtirätillä mutta epäilemättä sekin päivä on vielä tulossa.

Tämä pohjoinen alue, Hangosta Nuorgamiin jota aikanaan kutsuttiin itsenäiseksi valtioksi on osa samanlaista ylikansallista  epädemokraattista valtiokoneistoa kuin oli aikanaan Neuvostoliitto. Neuvostoliittoa johti ja EU:ta johtaa demokraattisen päätäntävallan ulkopuolelta valittu pieni klikki ja molemmissa suoritetaan väestönsiirtoja jotka ovat kantaväestölle vahingollisia. Nykyisessä ylikansallisessa valtiokoneistossa ne väkisin siirrettävät ihmiset tosin hankitaan Afrikasta ja arabimaista. Neuvostoliitossa siirrettiin venäläisiä herrakansaksi ja alkuperäisväestöä Siperiaan. Neuvostoliittoa vastaan sentään  pantiin aikanaan hanttiin ja jopa onnistuttiin. Tätä uutta politbyroota vastaan ei olla edes tapeltu. Ehkä kierous on kivääriä voimakkaampi ase.

Joka tapauksessa elämme EU:n maakunnassa jota voi kuvailla niin, että jopa japanilaisessa keinotekoisessa vocaloid-lauluohjelmassa löytyy enemmän kunnioitusta Suomea ja suomalaisuutta kohtaan kuin hallintokoneistossamme, mediassamme ja niin sanotussa sivistyneistössämme. Annetaan siis ääni vocaloideille ja muistetaan lämmöllä sitä mikä meillä joskus oli ja joka meiltä otettiin pois. Ja joka ehkä toivottavasti saadaan vielä joskus takaisin.