tiistai 9. tammikuuta 2018

ANARKONOMI AMK

Kesäkuun kolmas, joskus lähitulevaisuuden Helsingissä


Kesäkuinen aamuaurinko ja sitä säestävä alkukesän kiihkeä linnunlaulu löysivät tiensä erääseen Helsingin Kulosaaressa sijaitsevaan huoneeseen herättäen lempeästi sängyssään nukkuvan 23-vuotiaan kauniin nuoren naisen. Hän havahtui pikkuhiljaa alkavaan aamuun ja sitten hänen kasvoilleen levisi viehkeä hymy sillä hän muisti mikä päivä tänään olikaan. Hänen nimensä oli Aune Suvinen ja tänään hänestä kolmen vuoden ahkeran opiskelun jälkeen tulisi anarkonomi amk ja Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa hänet palkittaisiin kurssinsa priimuksena.

Aune oli valmistunut yliopilaaksi Helsingin yhteiskunta-, ympäristö- ja valistuspainotteisesta lukiosta ja hänen päästötodistuksensa keskiarvo oli ollut 9,5. Eriarvoistavat ylioppilaskirjoituksethan oltiin poistettu jo joskus 2020-luvun alussa ja lukiouudistuksen myötä Aunekin saattoi itse valita oppiaineensa joita hän opiskeli. Hänen valintansa olivat: äidinkieli ja kirjallisuus, englanti, ruotsi, ranska, yhteiskunnallinen filosofia, psykologia, feminismipainotettu historia, feminismipainotettu ekologia, feminismipainotettu yhteiskuntavalistus, naistutkimus, ilmaisutaito, musiikki, jooga ja kuvataide.

Saatuaan ylioppilaslakin Aunella oli edessään lakimiesisänsä ja sisäministeriön ylitarkastajaäitinsä lahjoittama ihana välivuosi jolloin hän kiersi sekä Intiassa, Indonesiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa mutta sitä ennen hänen tuli tehdä päätös siitä, kuinka hän jatkaisi opiskelujaan välivuotensa jälkeen. Lukion päästötodistuksella hän pääsisi kyllä opiskelemaan minne tahansa sillä niin yliopistossa kuin muissakaan oppilaitoksissa ei ollut enää pääsykokeita vaan haku tapahtui puhtaasti lukion päästötodistuksen perusteella. Kyse olikin lähinnä siitä, mitä hän itse haluaisi. Hän oli jo hyvin nuoresta asti ollut vannoutunut feministi, ihmisoikeusaktivisti, rasismin vastustaja, monikultturisti, globaali ilmasto- ja ympäristöaktivisti ja älykkyydeltään muutenkin typeriä junttisuomalaisia paljon korkeammalla ja kosmopoliittisella tasolla oleva erityisyksilö niin kuin kaikki muutkin hänen kaltaisensa erityisyksilöt.

Niinpä hänelle oli jo lukion aikana selvinnyt että varteenotettavia vaihtoehtoja oli vain kolme.

1. Toimittajakoulutus

2. Yhteiskuntatieteellinen koulutus, ehkä mieluiten naistutkimuksen alalla

tai sitten

3. Ammattianarkistin koulutus Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa

Anarkismi oli muuttunut Suomessakin pikkuhiljaa pelkästä aatteesta ja toiminnasta myös arvostetuksi ammatiksi ja mitä enemmän Aune asiaa pohti niin juuri anarkistin koulutuksessa yhdistyivät kaikki ne asiat mitä hän arvosti ja vielä kaikkein toimivampana cocktailina. Ratkaisu oli loppujen lopuksi varsin helppo ja ihanan välivuotensa jälkeen hän oli aloittanut anarkistin ammattiopintonsa.


Aune muisti oikein hyvin kun opiskelujen aloituspäivänä puhujalavalle oli noussut rehtorin aloituspuheenvuoron jälkeen Suomen Anarkeettaneuvoston Ylianarkeetta Mirvetta Ruinio. Anarkeettaneuvosto oli 21-jäseninen, pelkästään naisista koostuva virallisesti sinänsä vain neuvoa-antava elin jonka vaikutusvalta maassa oli kuitenkin kyseenalaistamaton ja kaikille aloille ulottuva joten sitä aika ajoin nimitettiin eduskunnan ylähuoneeksi. Anarkeettaneuvoston taustavaikuttajan valta yhteiskunnan kaikilla aloilla oli niin suuri, että sen neuvot otettiin lähes poikkeuksetta aina käskynä. Mirvetta – 62-vuotias kauniisti harmaantunut karismaattinen anarkisti – aloitti puheensa:

- Hyvät anarkistisisareni ja –veljeni, ja muutaman vuoden kuluttua myös ammatilliset anarkistikollegani. Kiitän teitä siitä, että te olette valinneet tämän vaativan, mutta suuresti palkitsevan tien. Te, ja teidän ammatillinen koulutuksenne on osaltaan selvä merkki siitä, että anarkismi on onnistunut tavoitteissaan. Me olemme merkittävä osa yhteiskuntaa. Ehkä suurin syy tähän on se, että me olemme itse onnistuneet päivittämään anarkismin ja siihen sisältyvät tavoitteen nykypäivään paremmin soveltuviksi.

- Niin kuin tiedätte, aikanaan anarkistit pyrkivät täydelliseen valtiokoneiston ja yhteiskunnallisen järjestyksen lakkauttamiseen sekä puhtaasti anarkistiseen elämäntapaan aina alkutuotannosta lähtien. Myöhemmin on ymmärretty, että koska me anarkistit olemme muita ihmisiä henkisempiä, filosofisempia ja enemmän johtamaan sekä opastamaan luotuja henkilöitä me tarvitsemme myös järjestäytynyttä yhteiskuntaa joka tarjoaa meille välttämättömän elannon jota me emme pysty itse hankkimaan. Vastineeksi me puolestamme toimimme tämän yhteiskunnan sieluna, sydämenä, omatuntona ja tienviittana joka ohjaa yhteiskuntaa parempaan ja edistyksellisempään suuntaan.

- Tuo suunnannäyttäjän osa on varattu juuri meille. Meille, ei työväestölle, mihin luottaminen oli sosialismin suuri virhe. Työväestö ei tosiasiassa ole aatteellista eikä sen varaan voi laskea ideologista onnistumista ja korkeampia tavoitteita. Työväestö tekee työnsä tietysti mahdollisimman hyvin mutta se tekee sen vain itsekkäistä syistä eli saadakseen talon, auton ja kesämökin sekä varman elatuksen eli se haluaa muuttua itsekin kapitalistiksi. Siihen sen ajattelu pysähtyykin. Se ei ajattele laajemmalle niin kuin me.

- Myös siksi teidänkin aloittava vuosikurssi on tie edistykselliseen tulevaisuuteen. Aivan samoin kuin aina kasvavat yliopistolliset yhteiskuntatieteelliset vuosikurssit. Aatteellisesti ja edistyksellisesti turvattu kehitys on kiinni nimenomaan siitä, että tarpeeksi suuri määrä nuoria ihmisiä koulutetaan pois henkisesti korruptoivasta suorittavan tason työstä. Tähän tarvitaan oikeaa aatteellista sisältöä antavia oppilaitoksia. Työväestö ehkä elättää meidät mutta muuhun se ei kykene. Se ei kykene johtamaan itseään vaan se on nimenomaan meidän tehtävämme. Siksi työväestön osuutta ei tule jatkossa lisätä, ainakaan niin paljon että se uhkaisi omaa asemaamme. Vain sillä tavoin suojellaan ihmiskuntaa proletariaatin itsekkäältä ahneudelta. Se suorittaa tehtävänsä mutta se tekee sen itsekkäästi. Te teette enemmän ja parempaa. Siksi te olette enemmän kuin ansainneet tulevan – varsin kohtuullisen – elantonne jonka proletariaatti kustantaa.

- Yhteiskunnallinen merkityksemme on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut ilahduttavasti. Ammatillisia anarkisteja on nykyisin työllistettynä lähes kaikilla julkishallinnon sektoreilla, erityisesti kuntien- ja kaupunkien päivystävinä anarkisteina. Myös mediassa anarkistien määrä kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti yksityinen sektori puolestaan ei ole vielä ymmärtänyt käyttää meidän anarkistien osaamista sillä se ajattelee – niin kuin kapitalismi yleensäkin – asioita vain talouden ja numeroitten kautta ymmärtämättä niitä ei-aineellisia hyötyjä mitä anarkistien tietotaito voisi tarjota. Mutta uskon sielläkin muutoksen vielä tulevan. Teillä on edessänne pitkä tie, mutta aiemmat anarkistisukupolvet ovat sitä tasoittaneet ja te pystytte ottamaan vielä uusia, entistäkin hienompia askelia eteenpäin. Eläköön uusi ja parempi anarkia! Eläköön uusanarkia!



Eläköönhuuto kajahti läpi oppilaitoksen juhlasalin eikä aplodeista meinannut tulla loppua. Ja niitten aplodien myötä alkoi Aunen ahkera opiskelu ja tietysti myös riehakas opiskelijaelämä. Ammattianarkistiset oppiaineet olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja Aune eli mukana joka solullaan. Oppiaineista ehkä tylsin oli anarkismin historia. Aunen oli vaikea samaistua joihinkin Espanjan sisällissodan aikana anarkistista yhteiskuntakokeilua yrittäneisiin katalonialaisiin. Hänhän oli hyvin varakkaitten vanhempien ainoa lapsi joka oli tottunut saamaan kaiken haluamansa ja hänen oli huomattavan vaikeaa kuvitella itseään yleensäkään minkäänlaisessa suorittavassa työssä saati sitten heilumassa kuokan kanssa jossain pellolla. Olikin ollut jo pitkään tapana nimittää tuota vanhan anarkismin korvannutta paljon laajempaa ajatusmallia uusanarkismiksi vaikka moni halusi vieläkin käyttää vanhaa, etuliitteetöntä termiä puhtaasti sentimentaalisista syistä.

Paljon mielenkiintoisempaa oli anarkismi ja mielipidevaikuttaminen. Kaava oli periaatteessa yksinkertainen mutta nerokas ja toimiva, joskin sen onnistuminen oli kestänyt aikansa. Kun mediaan oltiin saatu tarpeeksi paljon samanmielisiä toimittajia ja julkiseen sektoriin lisää uusanarkismin omaksuneita työntekijöitä jotka ottivat tylysti, röyhkeästi ja hyökkäävästi itselleen oikean ja väärän ajattelun määrittelijän aseman, alkoi pikkuhiljaa käydä niin ettei heitä uskallettu vastustaa, sillä hyökkäykseen kuului luonnollisesti erimielisten ihmisten nimeäminen rasistiksi ja äärioikeistolaiseksi sekä työpaikalla että sosiaalisessa mediassa. Rasistin ja äärioikeistolaisen leima oli sellainen, jota ei nykyisin – varsinkaan julkisella sektorilla – kukaan halunnut saada itselleen. Tämän kehityksen myötä pienen, mutta aktiivisen ja päällekäyvän ydinjoukon omaksumat arvot saatiin pikkuhiljaa ajettua vallitsevaksi normiksi.

Luonnollisesti Aunelle oli henkilökohtaisesti hyvin läheinen aine anarkismi ja feminismi. Uusanarkismin yksi pääperiaatteista oli se, että vain feministinen ja naisten hallitsema yhteiskunta voi olla edistyksellinen yhteiskunta. Tämän vuoksi vaikutusvaltaiseen Anarkeettojen Neuvostoon valittiin jäseniksi vain naisia. Aineessa opetettiin myös sitä – mikä Aunella oli tietysti varsin hyvin muutenkin hallussa – että naiseus itsessään on peruste siihen, että nainen on mielipiteissään oikeassa joten naisen mielipiteen arvostelu oli jo itsessään kategorisesti viharikos. Samoin opeteltiin sitä perusasiaa, että ei ole olemassa sellaista yhteiskunnallista ilmiötä jota ei voisi tulkita patriarkaalisen järjestelmän sorroksi. Sorto täytyi vain osata löytää siihen sopivilla metodeilla. Aunen vuosikurssin oppilaista vain viidesosa oli miesoletettuja ja heidän tuli vannoa ennen opiskelun alkua feministisen miehen vala, jossa he tunnustivat olevansa ihmisinä naista alempia ja sitä kautta aina heidän käskyvaltansa alaisia.

Erittäin tärkeä oppiaine oli tietenkin anarkismi, media ja uhriutuminen. Uusanarkistisissa tehtävissä toimivan ihmisen tuli hallita sosiaalisen median käyttö. Tietenkin oli selvää, että kiusallisia kysymyksiä esittävät ihmiset tuli blokata tylysti pois sillä pääsääntönä oli että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella vaan heidät tuomitaan. Tässä toimintatavassa äärimmäisen tärkeä metodi oli julkinen, mutta täsmentämätön uhriutuminen jossa uusanarkistinen media auttoi kaikin mahdollisin tavoin. Kaavan mukaan ammattimainen anarkisti ilmoitti saaneensa niin törkeitä henkilökohtaisia uhkausviestejä että hän ei yksinkertaisesti pysty julkaisemaan niitä omalla media-alustallaan koska ne ovat niin vastenmielisiä mutta suunnittelee vakavasti rikosilmoituksen tekemistä.

Media pitäisi sitten huolen asian turvottamisesta eikä varsinaista rikosilmoitusta koskaan tulisikaan tehdä, sillä niin kuin Aunellekin oppimateriaalin pohjalta kävi ilmi, heidän vastapuolensa eli kansallismieliset ja niin sanotusti tavalliset ihmiset olivat ikävän kekseliäitä perustelemaan uusanarkistiset ja muutenkin edistykselliset teesit nurin eikä oikeudessakaan löydettäisi tuomion aihetta vaikka demlalaisilla tuomareilla tahto siihen olikin kova. Näin ollen pelkkä rikosilmoituksesta julkisuudessa puhuminen ja julkinen uhriutuminen riitti.

Lisäksi opetettiin se käytäntö, että kaikista vastapuolen mielenilmaisuista tuli tehdä rikosilmoitus aina jo puhtaasti varmuuden vuoksi vaikkei varsinaista syytäkään olisi. Sillä rasistisesta tai sellaiseksi epäillystä rikoksesta tehty rikosilmoitus johti aina esitutkintaan ja varsinkin julkisella sektorilla työskenteleville ihmisille tämä tiesi hyvin helposti työpaikan menettämistä ja se oli aina voitto uusanarkisteille. Opetuksen peruslähtökohta oli ettei väärinajattelevalle saanut antaa koskaan armoa eikä mielellään suunvuoroakaan. Samoin opetettiin luonnollisena toimintametodina että vaikka ammatillinen uusanarkisti saattoi mielenosoituksessa huutaakin että kyttä on natsisika, niin poliisin ja oikeuslaitoksen palveluja tuli aina käyttää jos se vain palveli ideologisia tavoitteita.

Hyvin mielenkiintoinen oppijakso oli ollut myös anarkismi ja talous. Sillä kurssilla Aune ymmärsi, että jos anarkismi voittaa ja leviää maankattavaksi ideologiaksi ja yhteiskunnalliseksi toimintamalliksi, niin silloin se samalla häviää taistelunsa sillä anarkismi on eliittijoukon ideologia ja se tarvitsee jonkunlaisen toimivan yhteiskunnan joka elättää tämän eliitin ja tarjoaa sille hyvän elintason. Kaikki järjestelmät eivät siihen käyneet. Puhdas kapitalismi oli ajatuksena mahdoton, sillä yksityinen sektori ei suostuisi elättämään ensimmäistäkään ammattianarkistia. Myöskään varsinainen sosialismi ei sopinut, sillä sellainen päätyi aina komentoyhteiskuntaan joka oli nimenomaan kurinalaisten sosialistien, ei individualististen anarkistien käsissä. Sosialististen yhteiskuntien talouskin tuppasi aina rappeutumaan eikä sillä silloin ollut mahdollisuutta eikä edes halua elättää edistyksen kärkijoukkoja.

Paras mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä uusanarkistiselle eliittijoukolle oli nimenomaan tällainen pohjoismaalainen pehmososialistinen feminismiä ylistävä ja sille alistunut järjestelmä. Se oli taloudellisesti tarpeeksi toimiva ja myös tarpeeksi manipuloitavissa joten juuri sellainen saattoi elättää tällaisen eliittijoukon ja tehdä sen elättämisestä sekä aina vain lisääntyvästä vaikutusvallasta itsetarkoituksen. Koulutuksessa Aune ymmärsi, että eliittijoukkoa ei kannattanut kasvattaa liian suureksi, ettei se aiheuttanut talousjärjestelmälle kohtuuttomia paineita. Pohjoismaista talousjärjestelmää saattoi uusanarkistien näkökulmasta verrata lehmään jota kannatti lypsää, mutta ei lahdata.

Ehkä ainoa opetuksen osio joka tuotti Aunelle hieman ristiriitaisia ajatuksia oli anarkismi ja monikultturismi. Ei muuten, kyllähän Aune sinänsä allekirjoitti sen mitä opetettiin eli kehitysmaalainen ja jatkuvasti kasvava maahanmuutto länsimaisiin yhteiskuntiin oli kyseenalaistamaton itseisarvo jota ei saanut arvostella millään muotoa. Tokihan se näin oli mutta samalla Aunen mielessä kävi ajatus siitä mitä opetettiin anarkismista ja taloudesta eli lehmää kannatti lypsää, että se elättäisi eliittijoukon mutta ei suinkaan lahdata valtavilla elätettävien määrillä ja olihan kyseinen asia myös pahasti ristiriidassa uusnarkistien kovasti mainostaman ja dogmin tasolle nousseen ilmastonmuutoksen kanssa.

Aune päätti unohtaa tämän ristiriidan. Se onnistui sinänsä hyvin sillä yleensä opetus oppilaitoksessa oli ristiriidatonta. Se ei kehottanut keskustelemaan eikä kyseenalaistamaan vaan opettelemaan ulkoa valmiita kyseenalaistamattomia arvoja ja sehän Aunelle sopi sillä opiskelunsa myötä hän oli oppinut tuntemaan itseään. Ei hän halunnut löytää ajatuksia itse, eikä hänellä oikeastaan niitä ollutkaan vaan hänelle sopivimpaa oli opetella ulkoa valmiita ajatuksia jotka edustivat kirkkainta tiedostavaa muotia jota hänkin luonnollisesti halusi edustaa. Itsellään hänellä ei ollut tarjota ajateltavaksi mitään.

Hetken aikaa mielessä käynyt ristiriita katosi kun alettiin opiskella aihetta anarkismi ja arvot. Oppijakson periaate oli periaatteessa varsin yksinkertainen mutta kuitenkin palkitseva. Tarvitsi vain selvittää se, mikä oli tavallisten ihmisten, varsinkin miespuolisten niin sanottujen raappahousujätkien ajatusmaailma ja kääntää se tylysti ympäri. Kaikkea se, mitä tavallinen suomalainen kansallismielinen heteroseksuaalinen mies arvosti tuli halveksia ja mitätöidä.

Aune suoritti tämän kurssin täysin pistein ja hän teki opinnäytteenään työn  jossa todisti suomalaisen sotamenestyksen pohjaavan kokonaan monikulttuurisuuteen. Niin talvi- kuin jatkosodassa yksikään suomalainen ase, ei edes Suomessa suunniteltu ja valmistettu ollut suomalaista keksintöä. Jopa kuuluisa polttopullo oli ollut käytössä jo Espanjan sisällissodassa ja suomalaiset vain kopioivat idean. Samoin legendaarinen Suomi-konepistooli oli lainatavaraa sillä sen massasulkuperiaate oltiin keksitty muualla aikaisemmin. Ensimmäistäkään talvi- ja jatkosodassa käytettyä asetta ei oltu toimintaperiaatteiltaan suunniteltu alun perin Suomessa. Aunen opettaja oli niin vakuuttunut Aunen opinnäytteestä että hän lähetti sen Helsingin Sanomien NYT-liiteeseen joka innostui asiasta ja toimittaja Kirskerttiina Räyhänen teki sen pohjalta kirjoituksen ”Kansallismieliseen tekniikkavalheeseen pohjautuva sotamenestys” jossa selvästi osoitettiin että ilman monikulttuurisuutta suomalaiset olisivat joutuneet sotimaan niin talvi- kuin jatkosotansa kepeillä ja kivillä.

Kolmannen vuosikurssin aikana tuli sitten oppijaksoksi anarkistinen toiminta jota Aune oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Jakso alkoi osallistumisilla rasismin, fasismin ja kansallismielisyyden vastaisiin mielenosoituksiin. Opiskelijoille opetettiin tarkkaan ne sallitun väkivallan rajat joita saattoi kohdistaa väärinajattelijoihin. Myös opetettiin se, kuinka poliisin kanssa tuli toimia. Tilannehan oli toisenlainen kuin joskus taantumuksellisella 2010-luvulla jolloin poliisi saattoi käyttää voimakeinoja edistyksellisiä mielenosoittajia vastaan paljon vähemmillä perusteilla. Mutta nyt tiedostavat anarkistit olivat virallisesti samalla puolella kuin poliisi. Heille sallittiin enemmän ja poliisin tuli olla hyvin varovainen heidän kanssaan. Virkarikossyyte tai ainakin tutkinta tuli herkästi jos anarkistin ilmaisunvapautta rajoitti liikaa. Olipa useita liian innokkaita poliiseja pantu viraltakin ja parille oli annettu vankeustuomio.

Anarkistisen toimintakurssin jännittävin osa-alue oli tietenkin varsinainen partisaanitoiminta jotain erikseen määriteltyä väärinajattelijaa vastaan. Aune sai tehtäväkseen ja kohteekseensa 68-vuotiaan kemian professorin joka oli eläkkeelle jäätyään paljastunut avoimeksi kansallismieliseksi ja joka kirjoitti jatkuvasti vihapuheeksi tulkittavaa materiaalia facebookiin. Aune organisoi ensiksi useasta eri suunnasta suuntautuvan protesti- ja valitustoiminnan jonka myötä kyseinen mies oli lopulta jatkuvassa bannissa facebookissa ja hän oli etsinyt myös useita uusanarkistimielisiä naisia yliopistolta jotka olivat ilmoittaneet julkisesti joutuneensa kyseisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Aune tiesi, että vaikka syytteet olivat tuulesta temmattuja ei mies pystyisi niitä kuitenkaan todistamaan vääriksi. Kyseessä oli sana sanaa vastaan ja kyseisissä tapauksissa naisen sana painoi aina enemmän. Mitään rikosilmoitusta ei tarvinnut tehdä. Julkinen kohu oli riittävä.

Vaativin osa oli tietysti suunnitella varsinainen fyysinen hyökkäys miestä vastaan. Aunen tuli johtaa kolmen henkilön iskuryhmää. Aune muisti hyvin kun hän oli Varustelekasta tilattuun maastopukuun ja kommandopipoon varustautuneena vahtimassa miehen omakotitaloa yöllä kello kaksi.


Taloa oltiin tarkkailtu jo pari tuntia ja siellä näytettiin nukkuvan. Aunen iskuryhmä meni oksasaksien kanssa talon takapihalle ja leikkasi kaikki viinimarjapensaat juuresta poikki. Aune itse meni sen jälkeen talon viereen ja spreijasi tiiliseinään ”NATSISIKA”. Lopuksi iskuryhmä kaatoi talon liiterin vieressä olevan ruohonleikkurin päälle sytytysnestettä ja sytytti leikkurin palamaan. Isku onnistui hieman liiankin hyvin sillä myös liiteri ja sen vieressä ollut asuntovaunu paloi poroksi mutta ihmisuhreja ei ollut tullut joten Aune sai tehtävästään täydet pisteet.

Kyseinen natsi oli tietysti tehnyt asiasta rikosilmoituksen mutta poliisille oltiin ilmoitettu korkeammalta taholta, että syylliseksi sai etsiä vain uusnatseja. Näin ollen syyllistä ei koskaan löytynyt. Ammattimaiset anarkistit toimivat eräänlaisina vallitsevan  järjestelmän omatuntopoliiseina ja nauttivat virallista suojelusta. He olivat koskemattomia, jos vain ihmisiä ei kuollut. Olihan eräässä omatuntotuhopoltossa tosin vahingossa kuollut eräs aviopari mutta poliisille oltiin (Anarkeettaneuvoston suosituksen perusteella) annettu tehtävä etsiä syyllisiä uusnatseiksi tulkituista ihmisistä. Pari miestä oltiin pidätettykin, mutta heidät jouduttiin vapauttamaan. Ei syyttömiksi todistettuina vaan pitävien todisteiden puuttuessa. Vihamediassa oltiin kirjoitettu laajalti että kyseiset henkilöt olivat olleet tuhopolton tapahtuessa todistetusti eri paikkakunnilla mutta vastuullinen valtamedia vaikeni asiasta.


Aune nautti syvästi vuosikurssillaan olevasta yhteishengestä ja eliittijoukon tunteesta. Tosin siinäkin näytti olevan säröjä. Ainakin yhden henkilön kohdalla. Aunella oli suhde erään vuosikurssinsa miesopiskelijan kanssa. Tietysti vain seksisuhde, sillä oikeaoppinen uusanarkismi näki miehen ja naisen romanttisen ja perinteiseen ydinperheeseen päätyvän suhteen sekä vanhanaikaisena että sairaana ja siksi tuomittavana ja hylättävänä. Jokaisen tuli saada panna ketä huvitti ja tervein sekä suositeltavin perhemalli oli yksinhuoltajaäitiys ja mielellään vielä niin, että lapsi oli adoptoitu jostain kehitysmaasta.

Kyseinen miesoletettu kylläkin miellytti Aunea sillä sängyssä hän oli selkeästi mies eikä vain oletettu. Mutta se, mitä hän sessioitten jälkeen puhui Aunelle, pisti hänet epäilemään. Mies oli sanonut:

- Niin… minusta vähän tuntuu, että minä taidan olla väärässä paikassa. Minä kun olen oikeasti anarkisti enkä mikään uusanarkisti. Minun esikuviani ovat Katalonian anarkistit ja suomalainen sotasankari Harry Järv. Tiedätkös, että hänkin oli anarkisti? Minulla on ollut haaveenani, että meille tarjottaisiin vaikka joku suomalainen kunta, sellainen jossa ei ole enää paljon omia asukkaita ja me voisimme siellä ihan oikeasti elää anarkistisen elämäntavan mukaisesti. Työtä tehden. Katsoen, että saadaanko se todella toimimaan. Mutta tässä oppilaitoksessa meitä koulutetaan järjestelmää ylläpitävän virkakoneiston jäseniksi. Todellakin uusanarkisteiksi. Meistä koulutetaan turhia ja toisten elättämiä loisia joitten tehtävä on lähinnä vittuilla ihmisille jotka meidät elättävät. En minä tällaista halunnut. En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.

Aune ei ollut mistään Harry Järv-tyypistä koskaan kuullutkaan eikä hyväksynyt miehen näkemyksiä muutenkaan ja lopulta hän meni tapaamaan AMK:n rehtoria Taalia-Tulitia Tusendalia. Tusendal kuunteli huolellisesti mitä Aunella oli sydämellään. Sitten hän vastasi:

- Olen saanut samanlaisia viestejä kyseisestä miesoletetusta muiltakin opiskelijoilta. Hän ei usko aidosti asiaamme, joten pidän huolta siitä, ettei hän enää jatka tässä oppilaitoksessa. Aito uusanarkia ei siedä väärinajattelijoita. Hän on syöpä, josta täytyy päästä eroon.

Sitten rehtori Tusendal katsoi Aunea pitkään:

- Niin kuin varmaankin tiedät, niin minä olen hyvin perillä siitä, mitä tässä oppilaitoksessa tapahtuu. Opiskelijat luottavat minuun. Ja olen kuullut myös viestejä sinusta. On hienoa, että ilmiannoit väärinajattelijan. Ja olet muutenkin esimerkillinen opiskelija. Mutta seksuaalinen käytöksesi on herättänyt huolestumista. Sinähän olet täysi hetero. Harrastat seksiä vain miesten kanssa. Kai ymmärrät, että se on omanlaisensa alistumisen muoto? Vanhojen ja väärien seksuaalikäsitysten hyväksymistä. Sinun tulisi laajentaa seksuaalisuuttasi. Jos olet epävarma, niin voit kokeilla minun kanssani.

Aune vastasi että hän harkitsee asiaa. Poistuttuaan rehtorin toimistosta hän kirosi sitä, että oli umpihetero. Lesbona tai edes bisukkana olisi niin paljon helpompaa ja varsinkin ideologisesti vakuuttavampaa. Mutta kun se tuhero ei vaan innostanut. Se miesoletettu joka oli hyvä sängyssä mutta huono ideologiassa katosi oppilaitoksesta vähin äänin. Ja Aune jatkoi opiskelujaan. Menestyksellä. Vaikka hän ei koskaan pystynyt ylittämäänkään lesborajaa, niin hän valmistui lopulta vuosikurssinsa priimuksena.

Ja nyt hän heräsi kauniiseen kesäkuiseen aamuun. Noustessaan sängystä hän mietti, kuinka elämäänsä jatkaisi. Kaikki oli vasta alussa ja vaihtoehtoja oli paljon.

Hän voisi mennä julkiselle sektorille päivystävän anarkistin virkaan. Joko kunta- maakunta- tai valtiolliselle tasolle. Työ olisi palkitsevaa, sillä hän oli aina nauttinut siitä että voisi komentaa toisia ihmisiä ilman vastuuta omista päätöksistään. Päivystävän anarkistin työhän oli virallisesti vain neuvoa-antavaa, mutta tosiasiassa neuvot olivat käskyjä. Yhteiskunta oli muuttunut siinä mielessä edistykselliseksi.

Hän voisi myös lähteä toimittajaksi. Anarkonomi AMK:n tutkinto antaisi siihen pätevyyden. Mielipidevaikuttajan asema houkutti ja Aune näki sielunsa silmin olevansa Ylen ajankohtaisohjelmassa jonkun toisen toimittajan haastateltavana.

Hänestä voisi tulla myös poliisi. Poliisiammattikorkeakouluun oltiin varattu kymmenen prosentin kiintiöt sekä amk-anarkonomeille että etnisesti edistyksellisille maahanmuuttajille. Poliisiammattikorkeakoulun johtaja Liisaperttiina Häiviö oli julkisuudessa valittanut siitä, että näitä kiintiöitä ei oltu saatu täytettyä vaikka kyseisten erityisryhmien kohdalla noudatettiin alennettuja fyysisiä ja muitakin vaatimuksia.

Ja sitten hän voisi jatkaa opintojaan yliopistossa. Suorittaa uusanarkismin maisterin tutkinnon, vannoa anarkeetan valan ja päätyä lopulta Anarkeettaneuvoston jäseneksi. Ehkä lopulta jopa Ylianarkeetaksi. Kyllä. Se olisi hänen tiensä. Hän jatkaisi yliopistossa ja jonain päivänä hän olisi Ylianarkeetta. Tiukin kaikista. Voimakkain kaikista. Vaikutusvaltaisin kaikista. Arvostetuin kaikista. Ehkä juuri hän olisi se nainen, joka puhdistaisi maan kaikesta vanhasta ja vastenmielisestä arvokonservatiivisuudesta ja kansallismielisyydestä.

Aune nousi sängystä, meni suihkuun ja alkoi sitten laittautua kauniiksi päättäjäispäivän juhlallisuuksia varten. Hän oli niin onnellinen. Hänellä oli elämä edessään. Etuoikeutettu elämä.

- Meikkipohja: Anastasia

- Peitevoide: Urban Decay

- Poskipuna: Milani

- Silmämeikki: Lancome

- Luomiväri: NYX Professional Makeup

- Eyeliner: Bobbi Brown

- Ripsiväri: Estee Lauder

- Irtoripset: Ardell

- Kulmakarvat: Eyeko

- Huulipuna: Elizabeth Arden

- Kynsilakka: Dior

- Alusasusteet: Agent Provocateu

- Stay-up: Bas Bleu Amelia

- Pusero ja hame: Altuzarra

- Korvakorut: Valentino Garavani

- Kengät: Alberto Guardiani

- Käsilaukku: Louis Vuitton


24 kommenttia:

Imulippo kirjoitti...

Sellaisen huomautuksen haluaisin tehdä, että ainoastaan anarkokapitalismi on anarkismia koska vain se perustuu vapaaehtoisuuteen, muut anarkismin muodot (ehkä anarkoprimitivismi poisluettuna) kannattavat verotusta muodossa tai toisessa, joka perustuu väkivallalla uhkailuun.

Anarkismi on tahrittu kaikella mikä ei siihen kuulu, koska määritelmähän kuuluu että ei hallitsijaa (no rulers) ja tämä on ymmärretty väärin muotoon ei sääntöjä (no rules). Tästä voimme syyttää vasemmistolaisia räyhäteinareita, jotka kätevästi äitiensä ruokapöydästä käsin valittavat kun eivät saa tarpeeksi verorahoitteisia tukia.

Anonyymi kirjoitti...

Itkettää, naurattaa, itkettää, naurattaa, itkettää, naurattaa...

Yrjöperskeles: olet huikea! Jaksamista verbaaliakrobaatin urallesi ja kiitos blogillesi ja kaikille kommentoijillesi ja onnellista alkanutta vuotta 2018!

T. Helsingitär

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Imulipolle ja Helsingittärelle & kiitos kommenteistanne.

Imulippo: Ja sitä anarkokapitalismiakaan (käsittääkseni) ei olla vielä suuremmassa mittakaavassa kokeiltu missään. Ja niin kuin varmaan hoksasitkin, niin tämän ”uusanarkismin” piiriin kuuluu itse asiassa koko vihervasemmistomme.

Helsingitär: Lämmin kiitos ja oikein hyvää alkanutta vuotta sinullekin.

Anonyymi kirjoitti...

Terve!

Mahtaako Yrjö saanut konsultaatiota Ylvalta, mitä tuohon lopun listaukseen tulee?
vai kuuluuuko tuo nyt vain yleissivistykseen ;)

Eipä tässä muuten mitään erikoisempaa, hjuumorintajua se vaatii tämä nykyinen meno Eu:ssa ja sen vasallivaltiossa.

toivotan nyt kuitenkin valoisempaa loppuvuotta Ykälle ja kommentoijille

Sepi

Juha kirjoitti...

Hähähä, tässähän oli oikea sabluuna Oikeaan Kouluttautumiseen. Mutta mistä ihmeestä, Yrjö, oikein noin kattavan ja perusteellisen listan naistentarvike-brandeja osasitkaan luetella ? ;)

Juttu myös kirvoitti ajatuksen, että Varusteleka on yksi harvoista yhteisistä pisteistä, joissa anarkojen ja kuulanatsien intressit kohtaavat - tarkoituksenmukaista vaatetusta, myös edullisestikin. Ja hipstermallit eri hintaan! Jännä tuo VL, siellä asioivat kaikki toistensa vastustajat.

Imulippo kirjoitti...

Ykä, tuo on omastakin mielestäni paras argumentti anarkokapitalismia vastaan. Jos jotain ei ole kokeiltu laajassa mittakaavassa niin varmaankaan paras keino edetä ei ole kiinnittää omaa taloa ostaakseen bitcoineja äkkirikastumisen toivossa. Mutta vapaaehtoisuuteen siirryttäessä ei oikein voi olla portaita, joko ihmisten annetaan olla vapaita tai sitten ei.

Anonyymi kirjoitti...

Terve!

Olen aiemminkin lukenut erilaisista anarkismi-ideologioista, mutta tsekkasin Wikipediasta pikakertauksen.

Omana yhteenvetona sanoisin, että sanaa "anarkia" ja sen johdannaisia voidaan käyttää kahdessa merkityksessä. Joko jotakin "anarkismi"-leimalla kulkevaa ideologiaa tai sen kannattajia tarkoittamaan, tai sitten anarkia käsitetään yleisesti yhteiskunnallisena epäjärjestyksenä, anarkismi tämän lietsontana. Omassa kielenkäytössäni merkitys on ensisijaisesti jälkimmäinen.

Olen näet havainnut ja lukenut historian lehdiltä, että kaikkien anarkia-ideologioiden suuntausten yhteinen tavoite, vapaa vapaus ilman valtaa ja vallanpitäjiä, on ihmisen perusluontoon sopimaton idealistinen kuvitelma.

Pikku-Ykä kavereineen pelasi siellä Firman kentällä lätkää anarkistisella sääntöjen sovellutuksella, ja sillä tasolla, panoksilla ja porukan koheesiolla homma kenties toimikin. Mutta puhutaanpa sitten sarja- tai liigatasojen urheilusta, kauppatavoista, auton tai viljelymaan omistuksesta/hallinnasta tai vaikkapa liikenteessä ajamisesta, tarvitaan sääntöjen lisäksi myös systeemi, joka säännöt päättää, sekä myös sääntöjen valvonta. Kun sinne paratiisiin aina luikertelee kärmes: kusipäitä on kaikissa yhteisöissä, joissakin tästä ominaisuudesta on tosin tehty normi. Ilman pakottavan ja rankaisevan vallan käyttöä yhteistyöstä ei tule mitään. Jos johonkin Tenstaan syntyy anarkia, se tarkoittaa valtatyhjiötä. Jos laillinen valta ei sinne enää pääse, muodostuu valtarakenne sinne muuten.

Anarkismi-ideologia on siis kauneimmillaan varsin kaunis aate, mutta ei toimi Homo Sapiens-yhteisöissä. Ellei sitten pakkovallalla (sic) toteuteta merkittävää lajinjalostusohjelmaa. Ja sitä minä vastustan viimeiseen saakka.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Yrjöperskeles on vissiin lukenu "naistenlehtiä" kun olet osannut stailata Aunen oikeilla merkeillä.


Uudet kirjoituksesi pitää aina lukea kotona rauhassa, saa hekotella rauhassa. Kiitos hyvistä jutuista.


Anonyymi kirjoitti...

Meillä anarkisteilla on täällä sitten semmoinen sääntö, että ei saa olla mitään sääntöjä.

Erkki

Anonyymi kirjoitti...

Aunessa olisi ihan selvästi ainesta ihmisoikeusjur(r)istiksi, toistelee vain papukaijamaisesti ihmisoikeuksista ja eurooppalaisista arvoista. Se että pitääkö noi e.m. arvot sitten ulottaa koskemaan esim. afrikkalaisia ja lähi-itäläisiä onkin toinen juttunsa. Ainakaan he eivät ole osallistuneet Euroopan vaurastumiseen, vaan he tavallaan tulevat valmiiseen pöytään kaikkine vaatimuksineen erikoiskohtelusta. Tästä onkin pikkuilkeä uusi urheilulaji "oppression olympics".

En edes viitsi miettiä paljonko tuli aikoinaan maksamaan veronmaksajille sen erään ruandalaisen pastorin oikeudenkäynti Suomessa. Miestä syytettiin kansanmurhasta Ruandan sisällissodassa v. 1994 ja sen takia piti mennä etsimään todisteita Afrikasta asti. Jos oikein muistan niin pastorin puolustusasianajaja pääsi pienelle tutkimusmatkalle.

Pitääkin joskus tutustua tähän Saul Alinskyn opukseen Rules for Radicals, artikkelin kahdessa ensimmäisessä kappaleessa on muutamat linkit syvemmälle aiheeseen. Toi taktiikkaosio onkin mielenkiintoinen...

- Soomepois Eestist -

Qroquius Kad kirjoitti...

Noista Aune-neitosen uravaihtoehdoista tuntui tuo poliisi vähän keljulta, kun ottaa huomioon mm. tässä uutisessa mainitun, vallitsevan tilanteen:

https://www.verkkouutiset.fi/al-poliisikoulutukseen-ei-saada-riittavasti-patevia-hakijoita-syyna-palkka/

Todellinen syy näyttäisi kuitenkin tulevan esiin uutimen toiseksi viimeisessä lauseessa. Voimailuaiheisen Pakkotoisto-forumin Yleisen keskustelun osion "Poliisikouluun"-ketjussa

(https://pakkotoisto.com/threads/poliisikouluun.25820/page-579)

puolestaan oli 5.8.2016 tällainen vastaus PolAMKin pääsykokeen ei-fyysisiä osia koskevaan kysymykseen:

"Henkilökohtaisessa haastattelussa kysellään useimmiten poliisin ammattiin liittyviä asioita, maailman tapahtumia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Ulkomaalaisuus, rasismi, turvapaikanhakijat yms ovat olleet nyt useamman vuoden kysyttyjen asioiden joukossa."

Viime vuosituhannen lopulla jossain aviisissa mainittiin poliisikoulutukseen hakevista miehistä ainoastaan kahdeksan (8) prosenttia reputtaneen tuolloin pääsykokeiden fyysisessä osiossa! Hylkäykset johtuivat siis valtaosin näistä haastatteluista, kirjoitelmista ym. ei-fyysisistä osioista, ja niiden nykyinen laatu ilmennee koko lailla hyvin tuosta Pakkotoisto-forumin vastauksesta.

Totuus näyttääkin ikävästi siltä, että PolAMKiin tulee kyllä vuosi vuodelta hakijoita, jotka olisivat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti erinomaisen soveltuvia poiisin ammattiin - mutta ei heitä voida hyväksyä, kun haastattelussa tulikin esiin sellainen impivaaralaisen vanhakantainen ja epäfeministinen asenne kansakuntaamme niin ihanasti rikastuttavaan islamistiseen massamaahantunkeutumiseen.

Tällä menolla PolAMKissa ei lähitulevaisuudessa ole enää fyysisiä testejä käytännössä ollenkaan, vaan koulutukseen valitaan juuri tuollaisia aunesuvisia, joista tulee sitten leikkipoliiseja jotka eivät kykene suojelemaan itseäänkään.

Vaan mitäpä väliä, kunhan the Unelma säilyy! Poliittinen ja hallinnollinen eliittimme suojaa itsensä siinä vaiheessa Rooman keisareiden mallin mukaisesti ulkomaalaisilla henkivartijoilla, ja rahvaastahan nyt ei muutenkaan ole niin väliä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Sepille, Juhalle, Imulipolle, Achtungille, Anolle, Erkille, Soomepoisille Eestist ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Tosiasiassahan anarkonomi-amk jo nykyisin elää ja voi hyvin Suomessa. Sillä ei ole vaan vielä virallista titteliä. Useampi kommentoija kysyi että mistä sain lopun meikki- yms. listan ja täytyy todeta, että Ylvan apua hieman tarvittiin. Minä kun en ole oikein asiantuntija noissa asioissa.

Sepi: Huumori vaan tuppaa olemaan koetuksella. Varsinkin kun kantaväestön kengille kustaan jatkuvasti mutta kunniakansalaisten elatus on kyseenalaistamaton. Mutta valoisampaa loppuvuotta myös sinulle.

Juha: Itsekin tykkään tilata tuotteita Varustelekasta kun ne ovat halpoja, kestäviä ja mukavia. Täällä ei onneksi näy hipstereitä ollenkaan ja ehkä jo tämän vuoden aikana ne löytää jo jotain muuta kuuminta hottia ja jättää Varustelekan tuotteet miehille eikä miesoletetuille. Ehkä hipstereitten seuraava muoti pohjautuu Kellopeli Appelsiiniin?

https://www.factinate.com/wp-content/uploads/2017/06/a-clockwork-orange-why-alex-delarge-is-so-beloved-yet-creepy-af.jpg

Imulippo: Olen pitkälti samoilla linjoilla. Sinänsä jos joku ei toimi, niin asiasta ei välttämättä oteta oppia. Suomessakin on hyvin paljon ihmisiä jotka edelleenkin kannattavat sosialismia.

Achtung: Mainitsemasi lätkäkenttävertaus on osuva. Siellä pelattiin yhteisesti sovituilla kompromissisäännöillä mutta yhtään monimutkaisempaan se ei sovellu. Ruotsin anarkistisissa valtatyhjiöissäkään ei ole valtatyhjiötä vaan valtaa käyttävät kehitysmaalaiset väkivaltarikolliset. Jostain syystä se tilanne sopii ruotsalaisille. Ja meidän omat ”anarkistimme” eivät ole mitään anarkisteja vaan yhteiskunnasta täysin riippuvaisia elämysmatkailevia pellejä.

Ano: Kiitos sinullekin. Hekotteluhan ei sinänsä ole tämän blogin pääidea.

Erkki: Jep. Mutta tavalliselle kansalaiselle niitä sääntöjä saa sitten keksiä enemmän kuin mielikuvitus riittää.

Soomepois: Kyseiset aunet varmaankin laajentavat ne oikeudet nimenomaan afrikkalaisiin ja lähi-itäläisiin. Ja koska heillä ei ole Elon laskuoppi hallussa, he eivät ymmärrä muuttavansa samalla Euroopan Afrikaksi ja Lähi-idäksi. Sen ruandalaisen tutkimuksen myötä tutkimusmatkalla kävi myös Rasmuksessa vaikuttava ylikomisario Thomas Elgren joka toi tullessaan Suomeen kuusi ruandalaista häiskää.

Qroquius Kad: Nuo asiat olivat kirjoitusta tehdessä vahvasti mielessä. Siihen suuntaan ollaan menossa ja jo kovasti mentykin. Yhtenä esimerkkinä tämä surullisenkuuluisa Helsingin nettipoliisi.

Imulippo kirjoitti...

Achtung, tuntuuko sinusta todellakin siltä, että tarvitset itsellesi hallitsijan, joka MÄÄRÄÄ mitä sinun on tehtävä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Imulippo. En minä kyllä ainakaan itse tuollaista Achtungin kommentista huomannut.

Anonyymi kirjoitti...

Imulippo ja Ykä,

itsekseni tykkään kyllä mieluummin tehdä sitä mitä itse haluan. Mutta kun olemme toisten ihmisten kanssa tekemisissä, tarvitaan niitä sääntöjä. Ja niiden sääntöjen pitää olla pakon tai sanktioiden uhalla sitovia.

Kuvitellaanpa, Imulippo, tilanne, että minulla olisi vaikkapa Salvador Dalin maalaus, johon sinulla olisi varaa, ja jonka haluaisit ostaa, ja minä myydä. Arvostan sitä, että minulla olisi ollut mahdollisuus se hankkia, ja että sinä voit luottaa sen aitouteen ja siihen, että minä olen sen laillinen, myyntivaltainen omistaja. Siksi hyväksyn sen, että rikoslaki rajoittaa mahdollisuuteni pettää sinua.

Arvostan myös sitä, että sinulla on auto, jolla tulet hakemaan maalauksen, sekä sitä, että tie meille on kutakuinkin ajokelpoinen. Sitäkin pidän arvossa, että matkan varrella oleva yksityistie on voitu pitää kunnossa, ja tien vittumaisinkin osakas on yksityistielain perusteella saatu maksamaan osuutensa tien pidosta, ettei meidän muiden tarvitse talkoilla hänen eteensä.

Vallan mainio seikka on se, että matkalla ei ole villejä beduiini- tai väinöläisrosvojoukkioita, jotka ryöstäisivät sinut, autosi ja minulle tulossa olevan maksun - mikäli maksat pankissa, on hieno juttu, että pankkijärjestelmään voidaan puolin ja toisin luottaa, kiitos siis siitä, että pankki ei voi huvikseen nykäistä välistä. Sekin on hyvä, että meillä on yhteisesti tunnustettu ja arvostettu valuutta - muuten meidän molempien pitäisi kutsua todistajia ja uskottuja miehiä katsomaan, että sekä meidän että teidän kylän mittajärjestelmän mukaisesti punnitaan oikea määrä maksuksi kelpaavaa jalometallia.

Oikein hyvä juttu on luottaa siihen, että jos mukanasi oleva porukka ryöstäisi ja/tai tappaisi minut, joutuisit asiasta valtion poliisilaitoksen kanssa tekemisiin, ja oikeuden eteen - näin oma sukuni ei joudu ikäviin verikostohommiin. Vastavuoroisesti hyväksyn, että minäkään kavereineni emme voi vain sotkea sinua suohon ja pitää rahojasi ilman vastiketta.

Kun sitten lähdet maksettuine tauluinesi, olen oikein tyytyväinen siitä, että pääset turvallisesti kotiin, kun kutakuinkin kaikki tiellä liikkuvat käyttävät oikeanpuolista liikennettä, väistämissääntöjä, hallitsevat liikennemerkit. Eikä ensimmäisessä risteyksesssä naapurin megaluokan traktori-rehuvaunu-yhdistelmäkään uskalla oikaista autosi nokan ylitse, vaikka siihen hyvin pystyisikin. Ja että tiedät, ettei kannata kännipäissään tölviä seuraavan naapurin tiellä pyöräileviä lapsia.

Nämä kaikki ovat sen valtiollisen pakkovallan tuomia etuja meidän tavallisten ihmisten elonrauhaan ja vapauteen. Myönnän, monikin säädöksistä on huono, väärin kohdistettu, epäoikeudenmukainen, huonosti toteutettu tai yksinkertaisesti turha. Monissakin anarkosuuntauksissa esitetään ns. minimivaltiota jonkinlaisena välivaiheena valtiottomuuteen. Minäkin kannatan mahdollisimman suppeaa hallintoa, joka pitäisi kärsänsä erossa asioista, jotka sille eivät kuulu.

"Mini-arkia" ei kuitenkaan ole oikea an-arkia. Täydellinen vapaus on vain rosvoparonien ja sotaherrojen vapautta - muut ovat näiden vallassa, elleivät peräti orjia. Tästähän me edellä Ykän kanssa käsittääkseni sanailimme. Ymmärrykseni mukaan Ykäkään ei ole kirjoituksissaan pitänyt valtiovallan pakkokeinoja yleisesti huonoina; arvostellut lähinnä sitä, että pakkovaltaa käytetään demokratian vastaisesti omaa demosta - kansaa - vastaan.

Oikein ystävällisin terveisin,

Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Vedän vielä yhteen edellistä avautumistani:

Hyvä hallitsija - oli tämä sitten monarkki tai ns. kansan edustajisto - käyttää pakkovaltaansa paitsi maan ulkoisen turvallisuuden hoitamiseen, myös kansan sisäisen, keskinäisen luottamuksen aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen. Sanoin edellä, että hallinnon tulisi pitää kärsänsä irti asioista, jotka eivät sille kuulu. Unohdin lisätä, että niihin asioihin, jotka sille kuuluvat, sen pitäisi työntää kärsänsä niin lähelle, että haistaa ne, ja toimia tehokkaasti ja oikein.

Isänmaamme yhteiskuntakone toimii yhä jotenkin: tosin se käy kuin vain toisella pytyllä käyvän maamottorin pyörittämä puimakone, hidastuvan liike-energian inertiavoimalla. Kirjoituksesi, Ykä, kuvaavat mielestäni sitä, miten tuo hidastuminen syö voimaa perusasioilta - ulkoiselta turvallisuudelta ja sisäiseltä luottamukselta, ja miten vallassa istujat kavereineen ohjaavat tuota voimaa asioihin, jotka suorastaan syövät noita perusasioita: puolustus heikkenee, ja yhteiskunnallinen luottamus on repeämistilassa.

Terv. Achtung

Imulippo kirjoitti...

“Anarkismi-ideologia on siis kauneimmillaan varsin kaunis aate, mutta ei toimi Homo Sapiens-yhteisöissä. Ellei sitten pakkovallalla (sic) toteuteta merkittävää lajinjalostusohjelmaa. Ja sitä minä vastustan viimeiseen saakka.”

Achtung, mitä on “pakkovalta”? Minäkin vastustan pakottamista mutta mikä onkaan suurempaa pakottamista kuin verotus?

-Onko verotus vapaaehtoista?
-Miksi vapaaehtoisuus ei nykyään toimisi siinä yhteisössä joka on vuositusatoja, jopa -tuhansia tullut toimeen ilman keskusjohtoista järjestelmää?
-Haluatko sinä hallita muita vai haluatko hallitsijan vain itsellesi?
-Onko oikein pyytää jotain toista tekemään jotain jonka itse tiedät vääräksi?
-Miksi äänestät?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille ja Imulipolle & kiitos kommenteistanne. Kyllä minä olen tässä Achtungin kannalla. Jos eletään täysin pienissä ja täysin itsenäisissä maaseutukylissä niin silloin ei tarvita sen kummempaa johtojärjestelmää. Mutta sanotaan jo että sähkö- ja tieverkon ylläpito jne. vaatii sitä niin kuin vaatii verotustakin. Verotuksessa pitäisi vain keskittyä olennaiseen ja jättää turha pois ja oma valtiomme on turhan verotuksen arkkityyppi. Mutta esitän toivomuksenani että eipä kehitellä tästä sen suurempaa tappelua. Oman kirjoitukseni kohteena olivat leikkipartisaanit, ei Achtung eikä Imulippo. Me ollaan kumminkin kaikki samalla puolella.

Imulippo kirjoitti...

Achtung, mitä ihmettä sinä höpötät?

Olennaista on tämä: onko SINULLA moraalinen oikeus väkivaltaisesti puuttua ihmisten vapaaehtoiseen kanssakäymiseen sillä perusteella, että SINÄ et tykkää sen kanssakäymisen tuloksesta?

Imulippo kirjoitti...

Ykä, miten verotuksessa ikinä voitaisiin keskittyä "olennaiseen", kun koko lähtökohta on että sillä, jolle itse olet antanut "laillisen" oikeuden varastaa muilta kutsuen sitä verotukseksi, ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa mitään sääntöjä? Pakottava syy on tietenkin yhteisön luoma paine käyttäytyä ihmisiksi, mutta miksi siihen tarvitaan poikkeus moraalista?

Äänestämällä annat äänestetylle oman hyväksyntäsi käyttää väkivaltaa muita kohtaan.

Jos et pidä jostain mitä joku tekee, mene ja puutu siihen ymmärtäen, että sinua sitoo sama moraali kuin häntäkin. Olette kumpikin ihmisiä(!), joten minkä takia konflikteja ei voida ratkaista tasa-arvoisesta asetelmasta käsin?

Älä pyydä jotain toista tekemään mitään sellaista mitä et itse halua tehdä koska tiedät sen olevan väärin.

Imulippo kirjoitti...

Ykä, emmekö me (suomalaiset) ihmiset osaa rakentaa sähköverkkoa tai tietä tai mitä tahansa ilman että joku väkivaltaisesti pakottaa siihen?

Anonyymi kirjoitti...

-???

terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Imulipolle ja Achtungille. Jaanaamisen puolellehan se sitten meni. Ymmärrän, että Imulippo peräänkuuluttaa jotain, jota ei olla koskaan kokeiltu mutta johon hän itse vankasti uskoo. Minä toki sallin sen hänelle enkä mene myöskään henkilökohtaisuuksiin. Itselleni (niin kuin varmaan Achtungillekin) riittää joku joka ei edes pyri täydellisyyteen vaan siihen että asiat toimii suht koht. Niin kuin esmes vaikka suomalainen systeemi joskus vielä 1980-luvulla. Toivottavasti Imulippo puolestaan sallii sen meille. Joka tapauksessa voi todeta, että Imulippo ilmaisi kantansa ja minä julkaisin sen. Ketjua on turha jatkaa sadalla viestillä.

Kumitonttu kirjoitti...

Minäkin liityn jannaamaan. Vaikuttaa, että Imulippo on nyt sekoittanut vastuun ja velvollisuuden, mikä ei ole ihme näinä "sananvastuun" aikoina. Yksilöllä on lakiin perustuvat vastuunsa - lait ovat aikansa kuvajaisia, mutta yhtä kaikki ne ovat lakeja, joiden noudattaminen on yksilön vastuulla. Jos tuon vastuun laiminlyö, seuraa rangaistus. Rangaistus on luonteeltaan yksilönvapauteen puuttumista sakkojen tai vankeuden muodossa. Toki myös veronkierto on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi väkivallan uhalla.

Ykä ja Achtung totesivat, että olipa rikoslaki yksilönvapauden kannalta "oikein" tai "väärin", sitä ei voi kiertää ja rangaistushan sellaisesta seuraa. Imulippo on oikeassa sikäli, että rikoslaissa on paljon moraalisia kannanottoja, jotka eivät rikoslakiin kuuluisi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rikoslaissa kuuluisi mainita teot, joilta yhteisö suojaa itseään eristämällä (väkivaltaisen) yksilön.

Velvollisuus on puolestaan velvoittavaa, eli sitä voi rikkoa, mutta sen rikkominen ei aiheuta yksilönvapauksiin puuttumista valtion väkivaltamonopolin uhalla. Meillä velvollisuuksiin on perinteisesti kuulunut ruokkia ja elättää itsensä ja kouluttaa lapsensa. Jos tähän ei kykene, joutuupi yhteisön kanssa ongelmiin ja saattaapa tulla vihaisilta yhteisön jäseniltä turpiinkin. Mutta käytännössä velvollisuuksien täyttämisen vastapuolena on, että kukaan yhteisöstä ei tule toisen kodin kynnyksen yli huseeraamaan vaan "kotini on linnani" nauttii valtion erityistä suojelusta kotirauhan muodossa. Enäähän asia ei näin ole, kun moni kodin sisäinen asia on säädetty rikoslaissa velvoittavaksi vastuuksi.

Eli - Imulippo on oikeassa, että velvollisuuksia on säädetty vastuiksi ja vastuita on lyöty hirveitä määriä kuvitellen, että vapaat ihmiset eivät muka kykenisi päättämään asioistaan. Olen samaa mieltä, että jopa maantiellä ajo sujuisi ilman rikoslakiakin ihan asiallisesti, kuten se sujui jo roomalaisten aikana kun ihmiset hevoskärryineen kohtasivat toisensa.

Toisaalta myös Ykä ja Achtung ovat oikeassa, että rikoslaissa määriteltyjä vastuita voi arvostella, mutta se on pohjimmiltaan melko turhaa, kuten on nähty vaikkapa Halla-ahon tuomioiden jälkipuinneissa. Rikoslaki on kulttuurinen eikä siten samalla tavalla voi perustua vapaaehtoisuuteen kuin velvoitteet.

Olen aiemminkin todennut, että valtaa seuraa vastuu ja velvollisuutta seuraa vapaus.