sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

URAKKATARJOUS


Naakkamon paperitehtaan henkilöstöpäällikön toimiston odotushuoneessa istui mies, josta näki selvästi että hänen toimenkuvaansa ei varsinaisesti kuulunut toimistoissa istuminen. Mies tunnettiin nimellä Teuvo Työman ja hän omisti pienen Teuvon Tärppi & Temmellys-nimisen huolto- ja korjausfirman. Teuvo tunnettiin reiluna miehenä ja työnantajana joka ei antanut omienkaan korjaustaitojensa ruostua vaikka firman pyörittäminen veikin oman aikansa. Tuolle miehelle haalarit sopivat selvästi kravattia paremmin. Paperitöistä sinänsä vastasi pääosin hänen vaimonsa Tilta. Normaalisti Teuvon Tärppi & Temmellys työllisti viisi miestä vakituisesti mutta kun tiedossa oli suurempi urakka hän saattoi palkata tilapäisesti kaikkiaan viidentoista miehen porukan.

Sellaista urakkaa Teuvo kalasteli nytkin. Naakkamon paperitehtaan kakkoskone lyötäisiin pian kuukaudeksi seisokkiin. Paperimiehet olisivat sillä aikaa jossain koulutuksessa josta Teuvo ei ollut ottanut sen tarkemmin selvää sillä eihän se hänen hommiinsa liittynyt. Se sen sijaan liittyi että tilatut huoltotyöt olivat juuri niitä mihin hänen firmansa oli erikoistunut ja saanut työnsä laadusta hyvän maineen. Näitä huoltourakoita Teuvon firma oli tehnyt tänne paperitehtaalle aikaisemminkin ja hän oli varsin varma että tapaaminen henkilöstöpäällikön kanssa olisi lähinnä asioista sopimista ja urakkasopimuksen allekirjoittamista.

Mutta jokin tässä toimistossa oli muuttunut viime kerrasta. Yleensä henkilöstöpäällikkö Heikki Völehmäinen oli pitänyt toimistonsa oven auki jollei hänellä ollut jotain vierasta asioimassa. Mutta nyt ovi olikin kiinni ja ovenpieleen oli tulleet ihan jonotusvalot jotka paloivat tällä hetkellä punaisella. Ja nimikylttikin oli muuttunut. Jokos se Heikki oli päässyt eläkkeelle? Ei se kyllä niin vanha ollut…

Valo muuttui vihreäksi ja odotushuoneessa työskentelevä sihteeri sanoi Taunolle:

- Henkilöstöpäällikkö ottaa nyt vastaan.

Teuvo käveli ovelle, aukaisi sen ja huomasi että toimistopöydän takana istui nuori, noin 35-vuotias jakkupukuinen nainen joka kätteli häntä vain puolittain seisten ja äärimmäisen löysällä, niin sanotulla akateemisella kädenpuristuksella. Löysäkätinen henkilöstöpäällikkö esitteli itsensä:

- Niin päivää, toimitusjohtaja Työman. Minä olen Leilia Jankuttat, Naakkamon paperitehtaan uusi henkilöstöpäällikkö.

Tauno kaiveli muistinlokeroistaan sitä jostain ohimennen kuulemaansa uutista jonka mukaan valtiovalta oli laittanut kaikkiin suuriin yksityisyrityksiin jonkunlaisen naisjohtajiin kohdistuvan kiintiöpakon. Oliko se peräti 50 pinnaa? Taisi olla niin, että hän näki tuon lainmuutoksen seuraukset edessään.

- No päivää vaan. Tuota, onkos se Völehmäisen Heikki jäänyt eläkkeelle kun on henkilöstöpäällikkö vaihdettu? Eihän se Heikki minun mielestäni vielä kuuttakymmentäkään…

- Hänet on siirretty yksityisen sektorin naisjohtajakiintiölain perusteella toisiin tehtäviin muualla paperitehtaan palveluksessa.

- Jaa… olettekos te muuten tulleet näihin hommiin joltain paperitehtaan toiselta osastolta tai muilta teknisiltä aloilta jos passaa kysellä?

- Enhän toki. Minä olen yhteiskuntatieteitten maisteri Helsingin Yliopistosta ja työskennellyt aikaisemmin kehitysmaatutkimuksen laitoksella yksityiskohtiin takertuvana tutkijana.

- Jassoo vai silleen… ei kyllä noilla hommilla oikein tämän paperiteollisuuden eikä huoltohommienkaan kanssa ole tekemistä.

- No ei varsinaisesti ole niin, mutta kun tuo laki pantiin voimaan sen verran nopeasti niin siinä jouduttiin vähän improvisoimaan kun päteviä varsinaisia työhön liittyvien alojen naisjohtajia ei ollut likimainkaan tarpeeksi tarjolla ja naisjohtajia piti kuitenkin lain vaatimuksesta palkata. Niinpä päädyttiin käyttämään yhteiskuntatieteilijöitten yleislaajaa kokemusta ja ennen kaikkea näkemystä. Ja enhän minä suinkaan sanonut ei hyvin palkatulle yksityissektorin varmalle työpaikalle. Vaan käydäänpä läpi tätä urakkatarjoustanne. Niin juu ja istukaa toki, eihän tämä ole mikään kuulustelu.

Ei ehkä niinkään kirjasivistyneenä mutta kuitenkin hyvän kasvatuksen saaneena miehenä Teuvo istui vieraassa paikassa vasta kun siihen sai luvan. Henkilöstöpäällikkö Jankuttat kaivoi tarvittavat paperit mapista esille, ryki hieman virallista köhää ja aloitti:

- No niin… minä olen saanut tietooni että teidän firmallanne on erittäin hyvä maine jo pitkältä ajalta. Ja kun kävin läpi… tai no, siis kun toi sihteeri kävi tarjoustanne läpi – hän kun niitä minua paremmin ymmärtää, enhän minä niistä juurikaan   niin hän totesi että teidän tarjouksenne on kyllä kaikin puolin kohtuullinen ja reilu.

- No sehän on mukava kuulla. Eiköhän ruveta sitten vaan raapustamaan puumerkkejä paperiin niin päästään töihin? Mulla varsinkin tilapäispalkatut kaverit odottavat tätä urakkaa kuin lehmä kevättä.

- Valitettavasti se ei käy päinsä. Teidän tarjouksenne on pakko hylätä.

- Hä? Miksikäs? Kaikenhan pitäisi olla kunnossa.

- Mutta kun ei ole. Teidän työporukallanne ei ole kaikkia tehtävään vaadittavia lakisääteisiä työtutkintoja suoritettuna.

- Ja kyllä muuten tasan on. Minä olen hankkinut porukalle joka ristuksen kortin mitä vaaditaan. Niitä on jo miehillä semmonen läjä ettei lompakkoon mahdu. Viimeisenä hankin niille ne uusimmat vaaditut eli kuivan maan snorkkelisukelluskortin sekä vasemman käden työkalujen käyttökortin.

- Niin mutta kun on tullut uusia vaatimuksia. Valviran taholta.

- Tarkalleen sanoen mitä?

- No jos käydään näitä yksi kerrallaan läpi niin ensimmäisenä on tullut tämä suurtyömailla tapahtuvan ekologisen polttoaineenkulutuksen kurssi. Siinä opetetaan työntekijöille sitä kuinka polttoaineen kulutusta minimoidaan kevyellä kaasujalalla sekä opetetaan vaihtoehtoisia, puhtaaseen lihasvoimaan sekä ramppeihin perustuvaa polttoaineen säästöä. Tarkoituksena on tietenkin se, että suuret yritykset osallistuvat näin omalta osaltaan välttämättömiin ilmastotalkoisiin. Täytyyhän se maailma sentään pelastaa, kyllähän tekin sen ymmärrätte. Näitä kursseja vetää Radanvarsikaupungissa TraFin valtuuttamana laki-insinööritoimisto Kuitti & Kepponen. Kurssi kestää viisi työpäivää ja hinta on 800 euroa per henkilöoletettu.

- Jaa. No minun mieheni osaavat ihan varmasti ajaa muutenkin ihan mitä tahansa missä on pyörät tai vaikka telaketjut mutta tuo meidän urakkamme on kylläkin hallitiloissa ja siellä liikutaan enempi sähkötrukeilla.

- Niin mutta se kurssi on silti käytävä. Siitä on päätös.

- Niin että ihan päätös. Ihan niin kuin olisin kuullut tuon joskus ennenkin. Olikos muita?

- No johan nyt toki. Sitten on tämä suurtyömailla tapahtuvan oikeaoppisen ekologisen kierrättämisen kurssi. Ja minun täytyy kyllä henkilökohtaisesti ihmetellä että miksi tällaista kurssia ei olla aikaisemmin vaadittu. Täällä kaikki roju survotaan sekajätteeseen. Ymmärrän kyllä että tällaisissa suurissa mittakaavoissa tapahtuu aika ajoin pieniä erehdyksiä mutta kun olen kiertänyt tehdasta niin kyllä se holtittomuus on suoranaista asenteellista kiusantekoa. Roskiksissa on sekaisin niin elintarvike-, paperi-, pahvi- kuin muovijäte. Aina. Joka kerta kun olen käynyt tarkistamassa. Täällä ei näytetä ajattelevan valtamerten valtavia muovilauttoja ollenkaan. Tyhjät maitopurkitkin on sotkettu roskiin vaikka ne voitaisiin aivan hyvin kierrättää.

- Vai että roskiksia dyykkaamalla ihan…  hjuu… ne muovilautat taisivat kyllä olla ihan eri meressä kuin Itämeressä. Ja jos maitopurkeista muuten puhutaan niin ei täällä Naakkamossa ole niille mitään kierrätystä. Ne menee silputtuna sekajätteeseen joka tapauksessa. Niin että miksi nähdä vaivaa?

- Ehkä niin mutta ajatus siinä onkin se tärkein. Tätä pakollista kurssia järjestää Naakkamossa Ympäristöministeriön valtuuttamana Vihreä Ekopiste Oy, se kestää viisi vuorokautta ja hinta on 800 euroa per henkilöoletettu.

Toimitusjohtaja Teuvo Työman teki puolittaiseen nyrkkiin puristetulla kädellä, kielellä ja poskellaan tiettyä symbolista elettä jonka merkitys oli useimmille selvä. Sitten hän huokasi ja kysyi:

- No olikos nää jo tässä sitten?

Henkilöstöpäällikkö Leilia Jankuttatin punehtunut naama kertoi että Teuvon symbolinen ele ei ollut hänellekään täysin vieras. Mutta rauhallisella äänellä hän vastasi:

- Eihän toki. Seuraavaksi on työpaikkojen huomaavaisen yleissensitiivisen käyttäytymisen kurssi.

- Saisinko saman suomennettuna, kiitos.

- No, työpaikoillahan on tai ainakin voi olla useampia sukupuolia, useampia seksuaalisia suuntautuneisuuksia sekä erilaisia sukumonioita että niitten yhdistelmiä. Lisäksi työpaikoilla voi olla etnistä diversiteettiä. Tällä kurssilla opetellaan sitä että suomalainen miesoletettu työntekijä oppii olemaan työpaikalla niin, ettei hän jatkossa vahingossakaan loukkaa muita sukupuolia ja sukumonioita, etnisiä henkilöoletettuja ja ennen kaikkea niitä ihmisiä jotka tapa- tai ammattiloukkaantuvat heidän puolestaan. Tässä kursissa hänet koulutetaan ymmärtämään, hyväksymään ja arvostamaan muita kulttuureja ja, tota noin, entiteettejä. Ja ymmärtämään että hänen suomalainen arvokonservatiivinen heteroseksuaalinen kulttuurinsa – jota ei ole sinänsä olemassakaan – tulee väistää mahdollisessa konfliktitilanteessa. Tai edes sen uhassa. Tai edes sen uhan kuvitelmassa. Joka kerta. Tämä kurssi on kyllä myös ehdottoman tärkeä. Minulla on nimittäin suuntamikrofoni ja olen sillä kuunnellut mitä nuo paperisällit pulisevat keskenään. Jos ne puheeksi kutsuttavat iljettävyydet julkaistaisiin internetissä niin kuulusteluissa olisi joka jätkä.  Ja se olisi niille ihan oikein.

- Oletan, että tätäkään ei voi opiskella kirjekurssina vaan siihen on tarjolla vain ja ainoastaan maksullista koulutusta?

- Oletat oikein. Lähin koulutus on Radanvarsikaupungissa ja sitä tarjoaa Täsmennetyn Yhdenvertaisvaltuutetun valtuuttamana paikallinen Refugee hospitality & muut härpäkkeet Club. Koulutus kestää viisi vuorokautta ja…

…juu, maksaa 800 euroa per henkilöoletettu. Ja nähtävästi paperipuolen jätkien tissikalenterit revitään pois seiniltä.

- Tiedätkös, on revitty jo. Ja olen tilannut niitten tilalle virallisesti hyväksytyn apurahataiteilijan suunnittelemia virallisesti hyväksyttyjä suvaitsevaisia ja ketään loukkaamattomia kalentereita.

- Uskon, että ne paperipuolen jätkät ovat kovasti mielissään näistä kalentereista. Mutta oletan että tämän olennaisesti paperilinjan huoltamiseen liittyvän koulutuksen lisäksi ei vaadita sentään enää muuta.

- Mutta toimitusjohtaja Työman! Totta kai vaaditaan. Ja tämä olisi ehkä se tärkein. Eli sosiaalisen median vastuullisen käytön kurssi.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… totanoin mitähän vittuoletettua se kenellekään kuuluu mitä niin minä kuin mieheni vapaa-ajalla netissä teemme?

- Mutta sehän se vasta kuuluukin. Katsokaas, toimitusjohtaja Työman, tämä koko kompleksihan on satojen miljoonien eurojen arvoinen. Eihän tänne voida laskea työskentelemään jotain mieleltään epävakaata viha-ajattelijaa tai edes sellaisen ajattelun hyväksyjää. Olen muuten kartoittanut Aalto-yliopiston ohjelmalla hieman niin teidän itsenne kuin työporukkanne facebook-käytöstä ja siinä peukutusten määrä nationalistisiin vihakirjoituksiin on suorastaan hälyttävän suuri. Sen sijaan suvaitsevaisia ajatuksia ei peukuteta ollenkaan. Siksi tämä kurssi on miehillennekin ehdottoman tärkeä ja viiden päivän koulutuksen jälkeen jokainen osallistuja vannoo viha-ajattelun vastaisen valan. Ja sitten olisi vielä vaadittavana kurssina…

- Joo, annas olla jo. Anskumä vähän laskeskelen. Viistoista miestä kertaa neljä kurssia kertaa 800 euroa… ootas… räplräplräpl… juu… toi tekee jo 48.000 euroa ja eihän ne miehet palkatta siellä kurssilla suostu istumaan. Eli mun pitää maksaa lisäksi kolmensadan päivän palkat ennen kuin jätkät pääsee vääntämään ensimmäistäkään mutteria. Joo, tää oli tässä. Minä vedän tarjoukseni pois. Minähän joudun maksamaan siitä että saan miehet töihin toisin sanoen teen persnettoa. Eikä se oikein ole tuon yrittämisen idea.

- Niin mutta tässä olisi ollut vielä terveellisen työpaikkaruokailun pakollinen kurssi…

- Se on mulla joo hallussa kyllä muutenkin. Minä lähdenkin tästä seuraavaksi snagarille vetämään lihiksen kahdella joulukinkulla ja otan sitten palanpainikkeeksi kevytcolan ettei tule liikaa kaloreita. Mikä muuten on se yrityskoon raja että se joutuu väkipakkopalkkaamaan niitä naisjohtajia?

- Öö… no se on sata työntekijää.

- No sittenhän mulla ei ole mitään hätää vielä. Minä en palkkaa kuin teoreettisesti viisitoista ja käytännössä viisi miestä kun minun täytyy nyt mennä sanomaan niille kymmenelle että hommia ei tullutkaan ja ne voivat palata takaisin peruspäivärahalle ja jollekin pakolliselle työhakemuksentäyttökurssille ettei tule karenssia. No, ei muuta kuin hyvää päivänjatkoa vaan.

Teuvo poistui omille teilleen ja henkilöstöpäällikkö Jankuttat tuumi että kyllä virallisesti pätevää henkilökuntaa on nykyisin niin hankalaa löytää. Kun oli vielä vähän kiire kumminkin. Kas kun tuo kakkoskoneen seisokki johtui siitä että sen kaikki miehet oli komennettu niihin koulutuksiin mitä Työmaninkin miehiltä oltaisiin vaadittu. Koulutukset ja samalla seisokki alkaisi kahden viikon kuluttua eikä tarvittavaa huoltoporukkaa sille ajalle oltu vieläkään löydetty.

Henkilöstöpäällikkö Jankuttat päätti olla huolehtimatta huomisesta. Tulihan se kumminkin ja hänen palkattu huomisensa oli joka tapauksessa lain turvaama. Hän suoritti lähes jokaisen tapaamisen jälkeisen rutiininsa eli aukaisi työhuoneensa ikkunat sepposen selälleen että Työmanin päästä nousseet hyvin lukuiset mustat pilvet saattoivat ajelehtia ulos. Pilvet nousivat taivaalle, yhtyivät, törmäsivät tavalliseen sadepilveen ja saivat aikaan Naakkamon kevään ensimmäisen ukkosen. Ukkosen aikana salama tappoi kaksi laitumella ollutta hevosta. Suomalaisen konservatiivisen miehen viha-ajattelu niitti jälleen kerran julmaa satoaan.

Sulkiessaan ikkunaa Jankuttat huomasi että pihalla käveli aikaisempi henkilöstöpäällikkö Heikki Völehmäinen. Kyseinen Völehmäinen oltiin siirretty paperitehtaan varaston avustavaksi päälliköksi. Kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että Jankuttat piti palkata naiskiintiön myötä henkilöstöpäälliköksi. Ja toisekseen siksi että Völehmäistä tarvittiin varastolla. Sen kiintiöpäällikkönä kun oli nykyisin Jankuttatin hyvä ystävä Diureetta Öhöåöfors. Varastohommat eivät olleet Diureetan vahvinta aluetta sillä hän oli teoreettista naistutkimusta tutkivan teoreettisen tutkimuksen maisteri joten Völehmäistä tarvittiin varsinaisen työn johtamisessa. Diureetta täytti kyllä mukavasti kiintiön ja sai siinä ohessa mukavalla palkalla väsäillä väitöskirjaansa aiheesta ”käytännön ajattelun jarruttava vaikutus teoreettisessa todellisuuskuvassa”.

Kyllä meissä akateemisissa naisissa on tulevaisuus, tuumi Leilia Jankuttat ja jatkoi tärkeitä ja vastuullisia tehtäviään Naakkamon paperitehtaan henkilöstöpäällikkönä. Jonkunhan ne verorahat oli tienattava…



30 kommenttia:

Castor kirjoitti...

Voihan vitalis! Olipahan kertomus. Kävin aika lailla samasta aiheesta (naiskiintiöt) keskustelua melko tasan kaksi vuotta sitten. Kyllä ne kiintiöt tulevat ja samalla alkaa mennä vielä huonommin ainakin yksityisellä sektorilla. Kun yriysten hallituksissa istuvat eivät tänäkään päivänä ymmärrä, että toimitusjohtaja palvelee ihan puhtaasti hallituksen armosta, niin entäs sitten kun näitä Diureettoja aletaan kiintiöittää niihin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Castor ja kiitokset. Kyllähän noita kiintiöitä on puuhattu ja jossain vaiheessa ne taatusti tulevat. Se, onko siinä mitään järkeä ei liene pääasia. Ja yleensäkin työelämän korttiruletti ottaa kipeää nimenomaan pieniin firmoihin.

QroquiusKad kirjoitti...

Ajatellaan toki positiivisesti:
kun Diureetat ja kumppanit pääsevät tavoitteeseensa, ei maassamme, muissakaan Pohjoismaissa eikä yleensäkään läntisessä Euroopassa tunneta enää mitään naiskiintiöitä. Meillä on silloin sharia-laki ja Diureettojen paikka on Abdullahin nyrkin ja hellan väissä miettimässä pää raksuttaen:
"Miten tässä näin kävi? Tämänhän piti olla aivan toisenlaista...!"

Sitä ei ole kuitenkaan syytä kysyä ääneen ainakaan Abdullahilta: onhan Diureetalla tuolloin molemmat silmät mustina ja Abdullah oli sanonut:
"Kolmatta kerta ma en ena kaske sinu shaitanin soomihoora pitama turpa kiini! Ummarsitko?!"

Mikäkö tässä on positiivista? No se, että nykyisessä feministis-demlakraattisessa oikeusjärjestelmässämme miehen todistus on rikos- ja perheoikeudessa vain alle puolet naisen todistuksesta. Sharia-lain käyttöönottamisen jälkeen se on enää vain vähän vähemmän kuin naisen todistus!

Halleluja! Kaikki voittavat, paitsi ne jotka eivät. Sekin on silloin vain heidän oma vikansa syistä, joita poliittinen, hallinnollinen ja mediaeliitti nykyään jatkuvalla syötöllä langettaa niskaamme nyt, mutta joita eivät enää lainkaan voi ymmärtää pilkan alettua sattua omaan nilkkaan.

Tita kirjoitti...

Lisätään pian uhanalaisten lajien joukkoon suomalainen, valkoihoinen, lihaa syövä heteromies. Ja muuten - ilman heitä ei tämä laji vain selviä hengissä. Näin on.

Becker kirjoitti...

Ruotsissa noista naiskiintiö aiheista on mölisty jo iät ja ajat. Jostain syystä idea ei oikein kotiudu yksityisellä sektorilla, mutta kunnallisella ja valtiollisella puolella on asiassa saatu aikaan huomattavaa edistystä sillä seurauksella että huomattavan moni asia on mennyt päin helvettiä, Ruotsin posti nyt viimeaikaisena esimerkkinä. Kymmeniätuhansia lähetyksiä tipotiessään, kokoluokkaa vainajan uurna ja huonekalut esimerkiksi, ja selityksiä riittää. Kun avaa PostNordin naamakirja sivut, niin ensimmäisen eteen pöllähtää iloisena hymyilevä neegerpoika, eikä se paljoa mielialaa paranna jos on jotain jäänytv saamatta. Pakolliset naiskiintiöt aiheuttavat sen, että yritykset häipyvät maasta sellaiseen maahan jossa pomon hommia hoitaa se pätevin, nainen tai mies.

Persaukinen hallinto paikkaa talouttaan järjestämällä turhanpäiväisiä mutta kalliita kursseja. Minäkin olen käynyt muutamia ns. koulutuksia läpi ja yleensä siinä vaiheessa kun olen jo tiennyt ja osannut kaiken mitä kursseilla opetetaan. Massiiviselle julkisen puolen porukalle on keksittävä kaikenlaista askaretta vaikka sitten HBGTQtitityy kouluttajiksi. Ja onhan kymmenissä eri sukupuolissa jo paljon opittavaa.

Sain Suomesta tuliaisia. Jauhelihapiirakoita ja HK:n sinistä. Neljännes lenkkiä halkaistun piirakan sisään, ja sitten pari minuuttua mikrossa ja sen jälkeen kunnon sinappia väliin ja tuhdisti. Jotta oli jumaliste hyvää!! Oikein sellaista patriarkkaalisen arvokonservatiivisen valkosen heteromiehen herkkua. Milloinkahan sekin kielletään. Varmaankin siten ettei sitä kortilla pysty enään ostamaan, silloin kun käteinen on kielletty maksuväline.

Tiedän tapauksen jossa eräs suomalainen oli lainattu ruotsalaiseen yritykseen pistämään asioita järjestykseen. Eräälle svennelle hän lateli selvät sävelet äijän toimenkuvasta, vastuusta ja työn tuloksista. Ei mitenkään vittumaisesti, vaan silleen niinkuin Suomessa on tapana. Svenne järkyttyi niin pahasti että oli neljä päivää sairaslomalla. Management by Perkele.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska fiktio jäätävästä faktasta. Valtiovallallahan ei perinteisesti ollut halua puuttua yksityisesti omistettujen yritysten hallintoon tai työntekijävalintoihin millään tavalla. Kruunu tyytyi siihen, että yritys ilmoitti verojen perusteet ja maksoi veronsa.

Nyt valde on katsonut, että pörssiin listautuneet yritykset olisivat "ei-kenenkään" omistuksessa niin, että sillä olisi oikeus työntää kärsänsä siihen, keitä omistajat hallituksiin valitsevat. Sukupuolikiintiöt alkavat, nyt kun sukupuoli-käsitekin on kuulemma muuta kuin dikotominen, ehkä jäämään sivuun kaikkien muiden vähemmistökiintiöiden tieltä - voi jeesus sitten sitäkin!

Niiden "työelämän valttikorttien" vaatimus suorittavissa töissä ei, käsittääkseni, perustu lainsäädäntöön vaan valtion, Kuntaliiton (kuntien puolesta), suuryritysten ja vakuutusyhtiöiden tekemiin sopimuksiin, joissa näiden hankinnat on sovittu toteutettaviksi jonkun v..tun sertifikaatin mukaisesti. Toki lainsäädäntö alatasollaan sekoittuu tähän soppaan yksityistäkin ihmistä koskemaan: esim. rakennusluvituksen normina oleviin rakennustekniikan ohjeistuksiin on viime vuosina lisätty rakennuksen rungoksi käytettävän puutavaran luokitusvaatimus. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että minäkään en saisi käyttää omista tukeista sahattua lankkua tai parrua uusien rakennusten runkoihin, ellei niiden päissä ole virallisin shamaanimenoin lyötyä leimaa. Eli ellei sahuri ole hommannut asiaan kuuluvaa korttia ja leimavasaraa. Saamari soikoon, itsehän minä puuni tunnen ja valikoin.

Korttipelissä ihmetyttää sekin, että se indikoi yhteiskunnan epäluottamusta yleensä itse tuottamaansa ja yleensä julkisin varoin annettua koulutusta kohtaan. Toki amiksen kursseihin kuuluu alalla pakolliset kortit (voimassa viisi vuotta). Tuonkin ajan voisi silti käyttää ihan oikeaan koulutukseen, niin tulos voisi olla laadukkaampi.

Kortin haltijuus ei näet anna mitään takeita siitä, etteikö työ voisi olla kelvotonta. Vaikuttaa suurelta kusetukselta, jolla lähinnä rikotaan tilaajan valta ja vastuu valita, sekä tilaajan ja myyjän välinen luottamus. Jotka ennen muinoin olivat periaatteita, joille koko kaupankäynti ja muu business rakentui. Samalla estetään lupaavien uusien tekijöiden nopea rekrytointi oppimaan tekemällä.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Titalle, Beckerille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Niin joo, Diureettahan uskoo että Abdullah on samanlainen pohjoismainen lällydemari kuin mitä Diureettakin on. Ja sitten ihmettelee kun touhu menikin hieman toisin.

Tita: A-men. Ei lisättävää.

Becker: Yksityisen sektorin kun pitäisi saada jotain aikaiseksikin ja siinä samalla elättää se julkinen sektori. Meillähän posti on myös ns. kehittänyt palveluitaan ts. tiistaina ei jaeta enää postia. Näihin tyhjänpäiväisiin kursseihin olen omissa töissäni tottunut. Ne ovat jonninjoutoa jotka pitää ottaa vakavasti kunnes tulee taas uusi jonninjoutava kurssi. Lihiksistä puheenollen kaipaan kovasti niitä vanhoja snagareita. Ja eikös siellä Ruotsissa hoideta nämä asiat että vi pratar, pratar, och prata mera.

Achtung: Kiitokset. Pörssiin listautuneet yritykset ovat kyllä tietyllä tavalla ei-kenenkään omistuksessa sillä niillä ei ole isänmaata ollenkaan. On vain osingot. Näistä tarpeettomista korttikoulutuksista jotkut tahot tekevät hyvät rahat. Ettei se vaan olisi se korttivaatimuksen perustakin?

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö.
Asiaa taas kerran. On se melkoista korttipeliä se mitä pelataan, minunkin ammattipätevyyteni loppuu elokuussa. Uusittua sen saisi suunnilleen hintaan, jota Työmän olisi joutunut maksamaan per työntekijä. Silloin 5 v sitten, kun sen kortin hankin, olin jo ollut alanhommissa parikymmentä vuotta, samanlaisia alan uraputkia muillakin "oppilailla". Siinä kouluttaja katseli ja kuunteli ns. huuli pyöreänä, kun porukka kertoi siitä millaista se on kun oikeasti niitä töitä tehdään. Jäänee uusimatta, vaikka eihän se pätevyys ole kortista kiinni.
t. Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Näkisin että tämä korttijärjestelmä on kehitetty vain siksi että saadaan palkattua sitä varten opettajia opettamaan miehille jotain jonka ne muutenkin osaavat.

Lemminkäinen kirjoitti...

Kylillä huhutaan että seuraavaksi kiintiöt tulevat Eduskuntaan ja jotta kaikilla olisi tasavertaisen hauskaa, niin kiintiöt jaetaan näin: 10% homoja, 10% lesboja, 10% synnyttäviä miehiä, 10% siittäviä naisia, 10% koomikkoja, 10% oletettuja käkikelloja, 10% seinähulluja, 10% muita, 10% sekakäyttäjiä ja 10% tuomionsa suorittaneita vankeja. Suomessa tulee olemaan siis lähitulevaisuudessa: Tuomionsa suorittanut marokkolaistaustainen pääministerinä ja presidenttinä oletettu käkikello.

Anonyymi kirjoitti...

Nämä korttijutut lienevät eräiden konsulttien keksimiä rahastustuskeinoja, tuntuu jotenkin hölmöltä että kokeneille ammattimiehille opetetaan jotain työturvallisuutta, jonka he ovat jo oppineet omassa työssään? Tyyliin, älä lyö vasaralla sormeesi tai älä astu naulan päälle (se sattuu), luulisin että maalaisjärjellä pääsee suht'koht pitkälle, mutta selitäpäs se noille nykyajan byrokraateille. Huoh, noi naiskiintiöt ovat kyllä jonkun sortin typeryyttä. Eiköhän noi työpaikat täytetä pätevillä ammatti-ihmisillä, olkoon heillä sitten penis tai vagina jalkojen välissä?

OT:nä, metsäteollisuudesta tulikin mieleen wanha sananmuunnos eräästä puulaakiottelusta jossa olivat vastakkain Sellunpilaajat ja Levynhävittäjät tai mitä tapahtuu kun Kyröskosken Pärske (KyrPä) ja Hämeenkyrön Pyrintö (HäPy) kohtaavat paikalliskamppailussa, legenda ei valitettavasti kerro miten noissa matseissa kävi.

Menisiköhän viranomaisille läpi tällaiset kaksimieliset firmojen nimet, kuten Humppilan Piimä Ky, Mikkelin Kittaajat Oy, Kahvila Tallipihan Kuppi tai T:mi Salkkukauppias Mutiainen? Tosin, tuli joskus bongattua netistä venetarvikeliike Mela ja Meisseli Oy (Riemua ja rassausta jo vuodesta 2004), mikä aiheutti mainoslauseineen pienehköjä naurunpyrskähdyksiä.

Mutta hei, homma on Pikkaraisen hallussa ja kaikki kotikokit siellä kotona voitte kokeilla ehtoon ratoksi Ollin kurkkuvuokaa, resepti löytynee netistä. Vahinko että hukkasin joskus sen Pimu-Illun humppa CD:n, niissä jutuissa vilisikin urakalla noita sananmuunnoksia. Pirkan soudussa oli eräänä osallistujajoukkueena Kirkkoveneen poraajat, josta tällainen kaksimielisyyksiä fanittava tyyppi ei voi muuta kuin nostaa hattua korkealle innovatiivisyydestä!

Pahkasian muinausmytologia-katsausjutussa (en muista numeroa) saksalaiset Junkers Ju 52 huoltokoneenlentäjät kuvasivat 2. MS:n aikana Lapin jängälle uurretun n. 50 km pitkän "kirkkovene-kuvion". Iäksi oli arvioitu jotain 3.000 - 1.000 eKr väliltä ja siinä pohdiskeltiin että tuonko takia näitä maagisia riimuja esiintyy niinkin paljon kuvattuna suomalaisten yleisten WC-tilojen seiniltä, muinaista perimätietoa?

Kas siinä nillitettävää kaikille huumorintajuttomille & ihanille kukkahattutädeille ja -sedille! Jokuhan taisi aikanaan vaatia noita Pimu-Illun juttuja poistettavaksi Radiomafiasta jollen ihan väärin muista? Juttuja kun oli tekemässä mm. Kullervo Pellinen, Vellu Pirinen ja Jussi Hämäläinen. Kas kun ei Timo Houkka, Simo Hovari tai Olli Kujanen...:-)


- Soomepois Eestist -

KKi kirjoitti...

Heh, direktiivithän ne mullakin kiusana. Ensi vuonna pätevyyskortti vanhenee, eli en ole enää pätevä hommiini. Jännä kun olen luullut, että kokemus tuo varmuutta ja pätevyyttä. Vaan kai joku Jari-Kaisa Direktiivi&Töppäys koulutuskioskista tietää paremmin.

Pientä edistystä tosin havaittavisa. On tämmönen perustettu direktiivipellefirmojen kiusaksi.

https://www.virtuaalidirektiivi.fi/

Jännä nähdä missä kohtaa saavat etätoiminnan, ihan vittuillessaan, kiellettyä.

Anonyymi kirjoitti...

Totta, pörssiyhtiöt ovat tosiaan omistusrakenteensa puolesta kasvottomia - siis hallitus ovat ne "kasvot". Isänmaattomuuden/isänmaallisuuden näkökulmasta pitäisin oikein tervetulleena määräystä, että Suomeen rekisteröidyn pörssiyhtiön hallituksen jäsenistä vähintään 2/3 olisi oltava Suomen kansalaisia. Ja tästä 2/3 kiintiöstä edelleen 2/3 Suomessa asepalveluksen suorittaneita syntyperäisiä Suomen kansalaisia.

Mutta hallituksen sukupuolivärkkien kiintiöinti tuskin pitkässä juoksussa tekee hyvää yrityksen veronmaksukyvylle.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Nämä sukupuolikiintiöt ovat vain väliaikainen haitta. Kun sukupuolen vaihtamisesta tulee ilmoitusluonteinen juttu, voi sopiva osa pomoista ilmoittaa sukupuolensa tavalla, jolla lain vaatimukset saadaan täytettyä. Ehkä jopa on mahdollista, että ilmoitetaan sukupuoli vaihdetuksi vain sellaisina aikoina, jolloin ollaan tehtävissä, joissa lain mukaisilla sukupuolikiintiöillä on merkitystä. Selkeintä tietenkin olisi, että työaikaan oltaisiin naisia ja työn jälkeen mentäisiin vaimon ja lasten luokse. Siellä oltaisiin miehiä heti, kun ulko-ovi on napsahtanut kiinni.

Toinen professori

Vasarahammer kirjoitti...

Korttipeli on sääntelyä, joka suosii alan vakiintuneita toimijoita ja vaikeuttaa uusien kilpailijoiden tuloa markkinoille. Korttipeli ei paranna laatua mutta tarjoaa toimijoille "vapaudu vankilasta" -kortin, jolla voidaan vältellä virheistä koituvaa vastuuta.

Becker: "Svenne järkyttyi niin pahasti että oli neljä päivää sairaslomalla."

Tuossa on kyse kulttuurierosta. Avoin negatiivisuus on Ruotsissa kiellettyä. Työntekijä tietää, että kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, jos hänelle sanoo, että "det gick bra."

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lemminkäiselle, Soomepoisille Eestist, KKi:lle, Achtungille, Toiselle professorille ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Lemminkäinen: Kyseinen järjestelmä olisi tietysti se edistyksellisin mutta ehkä sitä odotellessa pisteytetään äänioikeus niin että tavallisella suomalaisella VHM:llä on 0,08 ääntä.

Soomepois: Kyllähän joku noilla hyvät rahat tyhjästä kerää. Tässä vaikuttaa varmaan myös viranomaisten äärimmäinen säätelyn tarve eli alle 18-vuotias ei saa ostaa tähtisadetikkuja. Ja kiitos OT:stä. Suomen kieli se vaan on vallan mainio.

KKi: Joo, ammattikuskejahan sitä vasta tyhjän paskan hiertämisellä kiusataankin. Suomessa ollaan yleensäkin siinä tilanteessa että kokemus ja osaaminen eivät meinaa mitään. Vain leima paperissa meinaa.

Achtung: En panisi ensinkään pahakseni tuota ehdotustasi.

Toinen professori: Kas kummaa, nyt kun asiaa ajattelee niin tällä sukupuolifiilistelyllä saattaa sittenkin olla pitkässä juoksussa omat etunsa.

Vasara: No noinhan se on. Ja isoilla firmoilla on varaa halutessaan palkata vaadittavat tyhjänopettajat mitä mahdollisuutta pikkufirmoilla ei ole. Ruotsalaisten herkkänahkaisuus on sinänsä oma lukunsa mutta perässähän täällä Suomessakin tullaan.

Jani Alander kirjoitti...

Omasta lompsasta löytyy esim työturvallisuuskortti. Kurssin anti oli sorttia katso molempiin suuntiin ja älä jää trukin alle, ja korkealta putoaminen on epäterveellistä. Ts. VMP.

Hemuli kirjoitti...

Itse teen projektihommia pääsääntöisesti paperiteollisuuteen eli tämä juttu osu ja upposi. Ruotsissa työturvallusuuskortti eli SSG on pirun paljon fiksummin hoidettu kuin Suomessa. Ensinnäkin sen voi tehdä netissä, kuten myös kaikki tehdaskohtaiset erityiskoulutukset. Korttissa on siru, jolloin se toimii myös kulkukorttina.
Noin muuten lompakosta löytyy suhteellisen paksu nippu korttikoulutuskortteja ja työnantaja pakottaa tekemään noita kierrätys ja suvaitsevaisuuskoulutuksia (näistä ei sentään tule korttia).

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jani Alanderille ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

Jani: Minä muistan kun ajelin nuorena miehenä sähkötrukkia viiden minuutin koulutuksella ja hyvinhän se meni. Näinköhän onnistuisi nykypäivänä. Ja annetaanpa Clint Eastwoodin heittää myös asiaan painava kommentti:

https://static.naamapalmu.com/files/2y/big/5ba2j380.jpg

Hemuli: Niin kuin olen monesti todennut niin Suomessa ei osaamisella ja kokemuksella ole enää merkitystä. Vain virallisella osaamisella on. Ja sen määrittelevät ihmiset, jotka eivät sen varsinaisen työn kanssa ole missään tekemisissä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka sattuikaan.... tänään ilmestyi artikkeli:

https://www.zerohedge.com/news/2018-04-23/regulated-states-america-occupational-licensing-gone-wild

"One atrocious example is requiring a license to blow dry hair. To get this permission, one must spend $15,000 in schooling and put in 1,000 hours to be “trained.” This training includes things like perming and drying hair, activities not performed when you are merely blow drying hair."

ja

"Most occupational licensing is corrupt and idiotic,” Reynolds wrote. We don’t need “300 hours of training to shampoo hair.” That does not protect the consumer. It protects current practitioners in the profession. Government power is used to stifle competition in an expansive manner with each passing year.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Jos nyt ymmärsin tuon linkin tekstin oikein niin voin todeta että osataan sitä näemmä muuallakin.

Anonyymi kirjoitti...

Sellainen muistuma vielä ajalta jolloin trukinajoon voi kouluttaa myös firman oma työntekijä. Itse toimin tuossa vastuullisessa tehtävässä ja hieman eri metodein kuin ns. virallinen kouluttaja. Minä kun en pitänyt sitä teorian osaamista niin tärkeänä kuin sitä käytännön osaamista. Laitoin kaverit ajamaan päivgän harjoittelurataa, ympäriämpäri pitkin varastoa, simuloiden oikeita tilanteita. Ensimmäisten kolmen koulutetu jälkeen firman työsuojelupomo hankki toimarilta hyväksynnän sille, että minä koulutin kaikki uudet trukkikusit. Yksikään mun oppilaista ei sen parin vuoden aikana, jonka asiasta vastasin aiheuttanut edes lievää vaaratilanteen puolikastakaan.
Niistä exkouluttajan opettamista en sano mitään.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Tuli noista korteista Yrjö mieleen sellainen nyt jo tosi vanha juttu mikä tapahtui aikoinaan työmaalla. Sinne tuli harjoitteluun yksi tyyppi joka kehui sillä kuinka hänellä on trukkikortti. No sille sitten sanottiin että no nostappas sinä nyt tuo lava kuń sinulla kerran on trukkikortti, se onnistui rikkomaan sen lavan. Eli siis ei se kortti tee sinusta valmista trukinkuljettajaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne. Toistan jälleen sen, että työ opitaan tekemällä, ei lukemalla.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä niin islamiin käännyn kun sharialaki tänne saadaan, alan oikein kunnon muslimiksi. Sitten saakin vedellä turpaan noita femakkoja minkä teen mielelläni vaikken naisien hakkaamista hyväksykään. Noista ei onneksi niiden oman ilmoituksen mukaan tiedä mitä ne on niin sopii läimiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Ymmärrän tympiintymisen mutta jos pysyttäis tässä länsimaisessa systeemissä kumminkin.

vieras kirjoitti...

Anterolle ja äänimiehille olisi hommia. Kai Turunen jättää uuvatit ja siirtyy Kokoomuksen ryhmään.

Alkaako loputkin uuvatit loikkia kuka minnekin? Vai onko tämä pelkkä näytelmä? Kaatuuko hallitus? Jos kaatuu tuleeko uudet vaalit vai pelkkä uusi hallitus joka kituuttaa seuraaviin vaaleihin?

Itse toivon että uuvatit eivät ollenkaan asetu ehdolle seuraaviin vaaleihin, siis uuvatteina. Jos joku uuvatti pääsee jonkin toisen puolueen listoille niin yrittäköön, mutta ketään ei varmasti valita.

Niin, huomasitko Ykä sen viestin jonka lähetin liittyen siihen Tuukka Kuruun?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Yksi kerrallaan tippuu napit takista ja uuvatit ovat huomanneet että omalla listalla heille on tarjolla vain tuulen huuhtoma perse. Mitä tulee siihen aikaisempaan kommenttiin niin ei Halla-aho sentään mikään Soini ole. Mitä tulee itse asiaan niin suomalaisuus ei ole mikään sosiaalinen konstruktio eikä varsinkaan sellainen jonka määrittelyoikeus on vain suvaitsevais-tiedostavilla ihmisillä. Minun ei tarvitse hyväksyä suomalaiseksi tyyppiä joka on notkunut täällä vuoden. Enkä hyväksy.

QroquiusKad kirjoitti...

Ei se sharia loppujen lopuksi niin kiva asia kuitenkaan olisi:
meistä tulisi sen käyttöönoton jälkeen dhimmejä ja käännynnäisinäkin epäilyttäviä tapauksia, jotka ISISiin lähdettyään tapaavat päätyä itsemurhapommittajiksi ja miinanpolkijoiksi.

Toisaalta heidän osansa on sinänsä ymärrettävä:

Abdullah bin Hiphurrah ottaa leveän haara-asennon ja julistaa:
"No niin, tervetuloa teille kaikille uusille Pyhän Sodan alokkaille tänne Profeetan Pyhän Haudan Sotureiden Prikaatin täydennyskomppaniaan. Aletaan käydä saman tien läpi teidän taistelunmukaisia sijoituksianne.
Aloitetaas teistä: missä olette suorittanut asepalveluksenne?"
"Enhän mä...ei mulla oo mitään asepalvelusta..."
"Ei asepalvelusta. Mutta Pyhään Sotaan pitäisi silti päästä?"
"Niin..."
"Hienoa. Mutta te. Millainen sotilaskoulutus teillä on?"
"Ei mulla...en mä oo mitään inttii käyny..."
"Noi voi Shaitan...Ne joilla ON sotilaskoulutus, kaksi askelta eteenpäin ota!
No niin, olihan teitäkin. Te jotka olette sotilaita, jonossa ilman tahtia seuratkaa.
Te muut jäätte siihen!"

Siinä he sitten seisovat aikansa geelitukkaansa sukien ja Facebookia päivitellen, kunnes paikalle tulee vähän vanhempi, pyylevänpuoleinen mies kajauttaen:
"No niin, te Pyhän Sodan "taistelijat", he he...jonossa ilman tahtia seuratkaaa, vaikka ettehän te kyllä muutenkaan osaisi!"

Niin heidän yksikökseen muodostuu ISISin Profeetan Pyhän Haudan Prikaatin huoltokomppania. Siellä he saattavat lunastaa puheensa, joita viljelivät kotopuolessa ennen lähtöään: kurkunleikkaajiahan heistä sitten todellakin tuli!

Mitä tulee Tuukka Kurun erottamiseen ja Halla-ahon osuuteen siinä, on asia jäänyt ainakin itselleni hieman epäselväksi, enkä panisi pahakseni vaikka Jussi kertoisikin taustoista hieman.
Uuvattien rivikansanedustajia taas käy melkein sääliksi:
ministerit lähtenevät seuraaviin eduskuntavaalehin jonkun muun puolueen riveistä, mutta rivikansanedustajien poliittinen ura on ensi vuoden keväällä katkolla.

Mutta itsepä valitsivat. Ei olisi ollut pakko.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. No joo, suurinpiirtein noin tuo ehkä menisi ja nykyiset ”aktivistimme” tykkäävät leikkiä mielummin partisaanileikkiä turvatuissa pohjoismaisissa oloissa. Persut voisivat kyllä hieman tarkemmin selittää tuota Tuukka Kuru-hommaa. Ei minun mielestäni hänen syntinsä mitenkään kohtuuttoman suuret olleet.