EPISTOLAN TOISTON TOISTOA

On jokseenkin käsittämätöntä kuinka suurella monotonisella innolla Suomessa on jaksettu viimeisen parinkymmenen vuoden ajan toistaa samoja kliseitä ja yleensä sellaisella asenteella että toistajasta saa vaikutelman että hän on keksinyt nuo n kertaa lausutut kliseet ihan itse ja ensimmäistä kertaa. Epäselvää on, että toistetaanko kliseitä siksi että asema ja ns. ajan henki sitä vaativat vai onko kyseessä niin yksinkertainen yksilö että hän ihan oikeasti uskoo toisilta opettelemaansa kukkokiekuun.

Tuoreimpina epistolan toistajina voidaan mainita pari henkilöä. Ensimmäisenä STTK:n puheenjohtaja Antti Palola joka toteaa että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita ja jatkaa vielä:

- Oli maahanmuutosta mitä mieltä hyvänsä, Suomi ei modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka.

Tämähän on yksi epistolan peruskiviä ja oletettavasti kyseinen Palola itsekin tietää ettei Suomesta löydy ihmisiä jotka vaatisivat Suomelle rajavalvontaa tyyliin Neuvostoliitto tai DDR. Se, että maahan ei lasketa haittamaahanmuuttajia on tervettä järkeä eikä ”impivaaralaista eristäytymistä” jota termiä muuten haittamaahanmuuton vastustajat eivät itse ole koskaan käyttäneet. Tulee muistaa myös että suomalainen rajavalvonta vielä 1980-luvulla esti haittamaahanmuuton eikä kukaan muista silloin eläneensä Suomen Demokraattisessa Kansantasavallassa. Suomesta pääsi pois ja Suomeen pääsi jos tänne oli asiallista asiaa ja matkustusasiakirjat kunnossa. Kaksikymppisenä eläkepapereitten hankkimista ei nähty asialliseksi asiaksi. Luulisi myös Palolankin ymmärtävän että ns. hyvinvointipalveluita ei ylläpidetä niitten ulkomailta haalittujen käyttäjien lisäämisellä.

Epistolan toiston toistoa jatkaa Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija Jere Päivinen (Luoja meitä näiltä loputtomilta ”asiantuntijoilta” varjelkoon) joka toteaa:

Suomen huoltosuhde oli vuonna 2015 Pohjoismaiden heikoin ja sen ennustetaan heikkenevän aina vuoteen 2080 saakka. Vuonna 2015 taloudellinen huoltosuhde oli 143, eli jokaista sataa työssäkäyvää suomalaista kohden oli 143 ei-työllistä.

Jos kyseessä olisi asiantuntija eikä ”asiantuntija” hän ymmärtäisi että Suomen huoltosuhdetta ei paranneta sillä että maahan lasketaan pysyvälle veronmaksajien kustantamalle elatukselle parikymppisiä jätkiä. Oikea asiantuntija ymmärtäisi myös (pian kolmenkymmenen vuoden kokemuksella) että korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi houkuttelee nimenomaan näitä elatusautomaatin piiriin pyrkijöitä. Oikea asiantuntija ymmärtäisi että ongelman ratkaisuksi ei voida haalia ongelman pahentajia jotka maksimissaan kilpailevat suomalaisten kanssa halpatyövoimapaikoista tai joista muutamista tehdään julkishallintoon mannekiineja hoitamaan tehtäviä joita ei olisi olemassakaan elleivät kyseiset kansanryhmät olisi tulleet Suomeen. Siis elätettäväksi. Ei työhön.

Siihen nähden palataan STTK:n Palolaan joka toteaa seuraavasta hallitusohjelmasta:

Yksi osa sitä on oltava aktiivisen, työperäisen maahanmuuton edistäminen erityisesti osaavalle ja koulutetulle työvoimalle. Työvoimatarpeiden ohella maahanmuuttopoliittisen ohjelman tulisi sisältää esimerkiksi koulutusta ja osaamista, perhepolitiikkaa ja kulttuuria koskevat toimintamallit sekä niiden rahoitus. Ääripäissä liikkuvan maahanmuuttokeskustelun sijasta tarvitsemme järkevää ja kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Herää vahva epäilys että kyseinen kappale on kirjoitettu puppulausegeneraattorilla. Tähän voi kuitenkin todeta että nämä ” koulutusta ja osaamista, perhepolitiikkaa ja kulttuuria koskevat toimintamallit” ovat tähänkin asti kuuluneet sanahirviö ”kotouttamisen” piiriin joka tarkoittaa tietysti sitä, että ihminen on automaattisen elatuksen piirissä koko ikänsä vaikka hän ei viitsisi opetella sanaakaan suomea ja hänen kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämistä tuetaan veronmaksajien rahoin vaikka veronmaksaja ei tästä pakkoylläpitämisestä mitään hyödykään.

STTK on suomalainen ammattiliitto jonka pitäisi ainakin periaatteessa toimia suomalaisten työntekijöitten edunvalvojana. Hotellin respasta esitetään STTK:lle kysymys:

Luulitteko ihan oikeasti että nuo tänne tulleet ”huippuosaajat” kartuttavat liittonne kassaa?

Voi esittää toisenkin kysymyksen:

Jos joku on mennyt kohta kolmekymmentä vuotta perseelleen niin oliskos viisasta todeta että reisille meni ja yrittää jotain muuta? Vaikka käskeä kansalaisia kantamaan säkillä valoa tupiinsa? Ei siinäkään varsinaisesti järkeä ole mutta se maksaa huomattavasti vähemmän eikä kyseinen säkkivalo tapa, pahoinpitele, ryöstä eikä raiskaa suomalaisia.

Hotellin respassa jäädään odottamaan sitä seuraavaa ensimmäistä kertaa keksittyä epistolaa joka on lausuttu ensimmäisen kerran joskus vuonna 1991. Jäämme myös odottamaan sitä kysymystä mikä on epistolan toistajien keskuudessa totaalisesti unohtunut:

Mihin me unohdimme suomalaiset?