maanantai 15. heinäkuuta 2019

PUHALLUS JA VEIJO ESSON BAARI


Helsinki, syyskuussa, joskus tuonnempana…


Ilmeetön virkamies saapui kutsuttuna pääministerin työhuoneeseen ja totesi lyhyesti:

- Herra pääministeri, kaikki on valmista. Mikäli peruutuskäskyä ei anneta, operaatio alkaa ensi yönä kello 02.00.

Pääministeri vastasi yhtä lailla pokerinaamalla:

- Kiitos, Korhonen. Ei muuta.

Virkamies poistui ja pääministeri jäi ajatuksiinsa vaipuneena istumaan. Hän oli pitkän linjan ammattipoliitikko jolle politiikka oli ollut ainoa työ elämässä. Muu oli hänelle vierasta ja merkityksetöntä. Politiikka ei ollut enää aikoihin ollut yhteisten asioitten hoitamista vaan oman viiteryhmän varman ja hyvän elannon takaamista. Pääministeri  edusti sosialidemokraattista puoluetta joskaan silläkään ei ollut enää varsinaista merkitystä. Termi järjestelmäpuolue oli levinnyt yleiseen käyttöön ja pääministerillä itselläänkin se termi silloin tällöin lipsahti suusta. Merkitystä oli vain sillä, että järjestelmäpuolueella oli nykyisin ehdoton valta. Se oli varmistunut kun Euroopan Unionissa oltiin – komission määräyksestä ja parlamentin vahvistamana – lisätty nationalismi kiellettyjen aatteitten listalle natsismin, fasismin, rasismin ja sovinismin seuraksi.

Tätä myötä kansallismieliset puolueet oli lakkautettu. Sitä myötä tosin koko Itä-Eurooppa, Baltian maat, Italia ja Itävalta olivat eronneet Unionista. Unioni oli sietänyt eron mutta tehnyt kaikkensa saadakseen aikaan noissa maissa epävakautta ja poliittista levottomuutta. Sitä kuuluisaa hybridivaikuttamista mistä se oli niin mielellään syyttänyt Venäjää. Hybridivaikuttamista tuplamäärällä. Mutta muuhun se ei sitten pystynytkään. Unionin asevoimat kun eivät riittäneet mihinkään neuvostotyyppiseen Prahan syksyyn. Ne olivat lähinnä sisäinen poliisivoima.

Se, mikä oli tärkeintä oli valta. Ehdoton valta. Kaikki muu tuli sen kautta ja sen myötä. Erityisesti ehdoton valta oli tärkeää täällä Suomi-nimisessä maakunnassa josta tulisi pian eräänlainen EU:n koekaniini. Suomen kohdalla tuleva operaatio oli välttämättömyys ja sen  pääministeri tajusi oikein hyvin. Hän ei ollut aivan yhtälailla utopiassa leijuva uushippi kuin mitä melkoinen osa nykyistä hallitusta ja eduskuntaa oli. Hän tiesi oikein hyvin että valtion kassan laarin pohjat oli kaivettu.

Jatkuvasti lisääntyvän etnisen vähemmistön elättäminen, hirviömäisiin mittasuhteisiin paisuneen – tai no, paisutetun – julkisen sektorin suojatyöosaston ylläpito sekä ilmastouskonnon nimissä raunioitettu suomalainen elinkeinoelämä ja sen myötä jatkuvasti vähenevä nettoveronmaksajien määrä tulisivat lopulta saamaan aikaan konkurssin, rahojen loppumisen ja sitä myötä kaaoksen. Silloin virkakunnan palkkoja ei voitaisi enää maksaa. Muutenkin julkisella rahoituksella elävien ihmisten –  joitten määrää oltiin jatkuvasti kasvatettu – jääkaapit tyhjenisivät, sosiaalihuolto lakkaisi olemasta ja ennen kaikkea jo yli puolimiljoonainen taikaseinäänsä tottunut etnoväestö aloittaisi elatuksen loppuessa varmasti mellakoinnin ja ryöstelyn. Ehkä jopa aseellisen kapinan. Niin kuin sanonta kertoi, oli anarkia yhdeksän syömättömän aterian päässä.

Se anarkia oli tulossa aivan varmasti. Sitä ei estäisi enää mikään. Järjestelmän turpoaminen yli kantokykynsä, sen turvottaminen tyhjän päälle ja turvottamisen jatkuva lisääminen varmistivat sen. Oma kysymyksensä oli vain siinä, että voitaisiinko romahdusta vielä siirtää? Pääministerin kannalta oli tietysti tärkeintä että järjestelmää saataisiin tekohengitettyä niin kauan että hän voisi itse realisoida poliittisen uransa hyvällä liittovaltioviralla ja samalla siirtää koko sukunsa turvaan EU:n ytimeen, turvaan romahtavan maakunnan mellakoista ja anarkiasta. Kun kaikkea vain saisi lykättyä. Ehkä viisi vuotta. Ehkä kymmenen. Maksimissaan. Hänen kohdallaan se riittäisi. Joka tapauksessa pääministeri toivoi hartaasti että ”not on my watch”. Hänen virkansa perijöistä ei sitten olisi niin suurta lukua. Kaaos olisi heidän ongelmansa. Vaikka sen pohja oltiinkin rakennettu ennen heitä. Pääministerissä oli kaikki hyvän ammattipoliitikon ainekset ja empatia ei kuulunut niihin.

Romahdusta lykkäävä tai ainakin sitä yrittävä suunnitelma oli ollut itse asiassa käynnissä jo yli puoli vuotta. Se oli ollut käynnissä kaikkialla EU:ssa mutta Suomessa se vietäisiin – kokeilumielessä – muita alueita pidemmälle. Ensimmäinen tammikuuta oli tullut ilmoitus että käteisestä rahasta tullaan luopumaan EU:n alueella kokonaan. Tavoitteena oli virallisesti talousrikosten vastainen toiminta, terrorismin estäminen ja taistelu harmaata taloutta vastaan. Kaikkien EU-kansalaisten parhaaksi. Ja olihan sähköinen raha niin paljon kätevämpää. Hygieenisempääkin.

Kansalaisilla oli mahdollisuus käydä tallettamassa hallussaan olevat setelirahansa tililleen ensimmäiseen kesäkuuta saakka. Koska operaatio oli sinänsä varsin suuri, niin pankki otti tallettamisesta kohtuulliseksi nimetyn viidentoista prosentin palvelumaksun josta puolet – mistä asiasta ei uutisoitu – siirtyi suoraan valtiolle. Suomalaiset kävivät kiltisti viemässä paperirahansa pankkiin ja digitaaliseen muotoon. Eihän heillä muutakaan vaihtoehtoa ollut. Kello tikitti ja pian setelit olisivat lähinnä saunan pesän virikettä.

Hallitus oli jo aikaisemmin palkannut sekä suojelu- että keskusrikospoliisiin lisähenkilökuntaa tarkkailemaan mielialoja ja sosiaalinen mediahan oli sen tärkein mittari. Näistä tarkkailuista ja niitten johtopäätöksistä ei ilmoitettu valtamedialle ettei se olisi päässyt uutisoimaan liian raflaavia ja sitä myötä liikaa huomiota herättäviä otsikoita. Tiedot oli varattu varattu vain hallituksen ja virkakunnan terävimmälle kärjelle ja se sai setelirahasta luopumisen reaktioista tiedon: Aiheuttaa suuttumusta. Aiheuttaa nettikohinaa. Mutta ei aiheuta mitään muuta. Minkäänlaista varsinaista liikehdintää ei ole havaittavissa. Hallintolammas määkii muttei puske. Suojelupoliisin seurantajohtaja tiivisti asiaa koskevan raporttinsa:

- Internetin Veijo Esson baari on raivoissaan. Mutta vain Veijo Esson baarissa. Ei muualla. Voitte jatkaa suunnitelmanne mukaisesti.

Ja hallitushan jatkoi. Melkoinen määrä tavallisia kansalaisia oli jo asian hoksannutkin mutta suurelle osalle tuli kuitenkin suurena yllätyksenä että seteleistä luopumisen myötä arvonlisävero (nykyisin 30%) ilmestyi myös ihmisten väliseen yksityiseen kaupankäyntiin. Jos henkilö A osti henkilöltä B käytetyn auton hintaan 800 euroa ei maksua enää voinut suorittaa setelirahalla koska sitä ei enää ollut. Ainoa maksutapa oli tilisiirto. Johon verottaja iski väliin. Joten kauppa piti ensiksi rekisteröidä uudella ”Kansalaisen kaupparekisteri”-sivustolla. Rekisteröinnin jälkeen tilisiirron 800€ myyjälle+ 30% alv valtiolle saattoi suorittaa. Kaikki yli kahdensadan euron kaupat ja tilisiirrot tuli vahvistaa kaupparekisterissä. Arvonlisävero koski toki myös sitä pienempiä tilisiirtoja. Myös lahjoituksia.

Seurantaryhmät ilmoittivat hallitukselle jälleen:

- Minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa ei ole havaittavissa. Veijo Esson baari on toki jälleen raivoissaan. Mutta vain Veijo Esson baarissa.

Tämä rohkaisi hallitusta etenemään suunnitelmassaan jonka varsinainen härski vaihe oli vielä edessä. Eihän sillä ollut mitään vaihtoehtoa. Se oli synnyttänyt loputonta ja jatkuvasti kasvavaa rahavirtaa vaativan Molok-hirviön eikä sillä ollut aikomustakaan tunnustaa että kyseessä oli Suomen historian suurin virhe koskien sekä taloutta että ihmisten turvallisuutta. Ehkä se ymmärsi, että jos asia tunnustettaisiin niin kyseistä virhettä käsiteltäisiin valtakunnanoikeudessa eikä kovinkaan pehmoisin käsin. Koska samalla itsensä tuhoon tuominneella linjalla päätettiin jatkaa ei muitakaan vaihtoehtoja enää ollut. Lainahanat olivat ehtyneet eikä myöskään laarinsa pohjia kaivavalta EU:lta olisi odotettavissa minkäänlaista apua. Kreikan takuupaketin tapaiset ratkaisut olivat enää historiaa. Hyväksyntä operaatiolle EU:n taholta kyllä oli. Operaation tulokset kiinnostaisivat Brysseliä suuresti. Käytettiinhän laboratorioissakin koe-eläimiä. Suomalaiset kävisivät tällä kertaa labrarotista.

Pääministeriä ihmetytti että suurin osa niin hallituksesta kuin eduskunnasta ei edes kyennyt ajattelemaan sitä mahdollisuutta että itse toiminta ja sen perusteet olivat olleet vuosikymmeniä täysin järjettömiä. He vain uskoivat sokeasti että oikea, oikeudenmukainen ja humanistisin periaattein toimiva yhteiskunta toimii juuri näin ja nimenomaan vain näin. Pääministeri puolestaan ajatteli vain itseään ja pyrki tulevalla operaatiolla tekohengittämään järjestelmää ja sitä myötä lykkäämään väistämätöntä kaaosta hänen kohdaltaan ratkaisevilla vuosilla. EU:n palkkiovirkaa ja pakopaikkaa odotellessa.

Niinpä saman vuoden syyskuussa eduskunta kokoontui suljettuun istuntoon. Paikalla oli kansanedustajien ja aseistettujen vartijoitten lisäksi vain puolen tusinaa virkakunnan ylintä johtajaa sekä suomalaisten rahoituslaitosten pääjohtajat. Vain pieni osa eduskunnastakaan oli tiennyt mitä suunniteltiin ja mitä toteutettaisiin mutta operaation esittely, keskustelu ja äänestys meni silti ohi vain parissa tunnissa. Eduskunta hyväksyi operaation yksimielisesti. Ainoastaan siitä nimestä, millä operaatio esitettäisiin kansalaisille käytiin voimakasta keskustelua. Vihreät ehdottivat termiä ”hyvyys- ja solidaarisuusvero”saaden ehdotukselleen paljon kannatusta mutta lopulta hieman pragmaattisempi termi ”ylimääräinen hätätilavero” voitti. Suomalaisten pankkien lisäksi operaatioon osallistuivat kaikki rahoituslaitokset ympäri Euroopan Unionia siltä osin kuin niitten tileillä tai sijoitusvakuutuksissa oli suomalaisten rahoja.

Kello 02.00 yöllä luettiin televisiossa, radiossa sekä internetissä pääministerin nauhoitettu tiedote joka alkoi lauseella:

- On tullut lopultakin aika sille, että hyväosainen ja kohtuullisesti palkattu väestönosa ojentaa auttavan kätensä huonompiosaisia kohtaan. Sillä aikaa kun maailmassa kärsitään puutetta makaa suomalaisten tileillä ja sijoituksissa yli sata miljardia euroa jotka ovat siellä muhimassa ainoastaan itsekkäitä henkilökohtaisia tarkoitusperiä varten…

Seuraavana aamuna melkoinen osa heräävistä suomalaisista sai kuulla, että heidät oltiin yöllä ryöstetty eikä ryöstöstä voinut tehdä rikosilmoitusta sillä ryöstäjänä oli valtio. Ryöstö meni yksinkertaisuudessaan seuraavasti:

- Klo 02.00 yöllä kaikkien suomalaisten sekä pankki- että sijoitusvakuutustilit jäädytetään niin kauaksi aikaa kunnes valtio on päässyt tekemään niissä ylimääräisen hätätilaverotuksen.

- Ylimääräinen hätätilaverotus koskee kaikkia henkilöitä ja ruokakuntia joilla on näissä sijoitusmuodoissa yhteenlaskettuna rahaa yli 3.000 euroa.

Verotus toteutetaan seuraavasti:

- Tileiltä, joilla on 3.000 – 5.000 euroa verotetaan 30 – 50  prosenttia.

- Tileiltä, joilla on 5.000 – 10.000 euroa verotetaan 50 – 75  prosenttia.

- Tileiltä, joilla on 10.000 – 50.000 euroa verotetaan 75 – 90 prosenttia.

- Tileiltä, joilla on yli 50.000 euroa verotetaan 90 prosenttia.

Ylimääräisestä hätätilaverosta ei voi valittaa ja se on kertaluontoinen.

Operaatio Suuri Puhallus oltiin toteutettu. Tietysti pakon sanelemana ja yhteiseen etuun vedoten. Ryöstön kohteena oli tavallinen suomalainen keskiluokka sillä se todella suuri raha oli pitänyt sormeaan ajan valtimolla ja oli jo aikaa sitten siirtänyt rahansa ylimääräisen hätätilaverotuksen ulottumattomiin EU:n ulkopuolisiin veroparatiiseihin.



Helsinki, kuukautta myöhemmin, pääministerin työhuone


Työhuoneeseen oli kokoontunut pääministerin lisäksi valtiovarainministeri, sisäministeri ja suojelupoliisin erityistarkastaja joka kertoisi heille raportin ylimääräisen hätätilaverotuksen vaikutuksista kansalaisiin ja heidän reaktioistaan. Tärkein kysymys oli tietysti että oliko ilmennyt mitään merkkejä valtiovaltaa vastaan suunnitellusta väkivaltaisesta tai muusta mielenosoituksellisesta toiminnasta. Tähän mennessä mitään sellaista ei ollut esiintynyt mutta pääministeri muisti omanlaisensa – ehkä tähän mennessä realistisimman – varoituksen joka oli esiintynyt viime vaaleissa.

Vaalithan olivat olleet ensimmäiset puhtaat vallanvahvistusvaalit sillä niissä ei ollut enää mukana kiellettyjä kansallismielisiä puolueita joitten johtohenkilöille oli annettu useiden vuosien mittaiset vankeustuomiot rikollisen nationalismin kannattamisesta. Sosiaalinen media – se Veijo Esson baari – tietysti kiehui vaalien aikana niin kuin aina ennenkin mutta kiehuminen ei ollut muuttunut sen konkreettisemmaksi muutamaa rauhallista mielenosoitusta lukuunottamatta. Niihinkin oltiin saatu niin paljon kaikenlaisia antifasisteja ja muita helposti höynäytettäviä pitämään omia vastamielenosoituksiaan ja sopivalla uutisoinnilla sekä kuvakulmilla saatettiin todistaa että kansa oli vahvasti valtiohallinnon linjan takana. Siitähän ei uutisissa enää muistutettu että kansallismieliset olivat aikaisemmissa vaaleissa saaneet jo 38 prosenttia äänistä. Se ei tietenkään ollut silloinkaan riittänyt vaan järjestelmäpuolueet kikkailivat taas kerran hallituksen kasaan. Nyt kikkailua ei enää tarvittu kun vastakkaista vaihtoehtoa ei enää ollut.

Käydyissä vaaleissa äänestysprosentti oli jäänyt ennätysmäisen alhaiseksi. Asiaa mutkisti vielä se, että hylättyjä ääniä oli kaikkiaan kolmetoista prosenttia ja suurimmassa osassa niistä oli sosiaalisen median kautta elämään lähtenyt idea piirtää äänestyslippuun ns. dead smiley:



Tällaisia hylättyjä ääniä oli toistasataa tuhatta ja se sai poliittisen johdon miettimään että entäs, entäs jos tuollaiset lukumäärät muuttuisivat joksikin konkreettisemmaksi. Luonnollisesti vastuullinen valtamedia oli puhunut vain hylätyistä äänistä niitä tarkemmin analysoimatta ja niitten lukumäärää korostamatta. Suomihan oli yksimielisyyden maa. Ainakin virallisesti.

Nyt, kun hallitus oli tehnyt kansalaisiaan kohtaan Suuren Puhalluksen johon verrattuna vuoden 1946 setelienleikkaus oli pelkkä viaton pikavippi saattoi odottaa jotain konkreettisempaa. Jopa väkivaltaisempaa. Sitä niin supo kuin keskusrikospoliisi olivat selvittäneet kolmessa vuorossa ylitöistä pihtaamatta ja selvityksen tulokset kuultaisiin nyt. Erityistarkastaja ei avannut mukanaan tuomaansa tablettiaan vaan päästi vain virallisen äänenselvitysrykäyksen ja alkoi puhua:

- Jokainen teistä saa tietysti kopion koko tutkimusaineistosta mutta kerron lyhyen tiivistelmän. Ja sen ydin on se, että minkäänlaista kapinaa ei ole näköpiirissä. Ei aseellista eikä muunkaanlaista. Veijo Esson baari tietenkin raivoaa jälleen kerran ja epäilemättä enemmän kuin koskaan aikaisemmin mutta niin kuin joka kerta ennenkin se raivo jää sinne internetissä pyörivään baariin eikä minkäänlaista varsinaista järjestäytymistä ole tapahtunut. Minkäänlaista kapinointia ei ole luvassa.

- En tiedä, missä vaiheessa suomalaiset ovat ehdollistuneet alistumaan näin täydellisesti mutta joka tapauksessa se näyttää nyt tapahtuneen. Tai todennäköisesti se on tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Se joku, mikä aikanaan synnytti niin lahtarin tai punikin kaikkine hirmutekoineen on joko kokonaan kuollut tai se pysyy horroksessa laiskuuden ja puhtaan pelon ansiosta. Ne, joilla on vielä työpaikka eivät uskalla riskeerata sitä ja ne, joitten elatus tulee julkisista tulonsiirroista tajuavat oikein hyvin mistä ylimääräisessä hätätilaverossa on kysymys. Vaikka valtamedia toki mainostaa sen solidaarisia ja ilmastollisia tarkoitusperiä. Ihmisillä on vieläkin liikaa menetettävää. Mutta joka tapauksessa selvityksemme perusteella hallitus voi jatkaa edelleen toimintaansa normaalisti. Vastarinta ilmenee siellä Veijo Esson baarissa eikä se realisoidu muuten kuin siten että aina useampi ryyppää itsensä hengiltä.

Pääministeri nousi ja kätteli supon miestä lämpimästi hymyillen todeten:

- Mitä suurimmat kiitokset teille, erityistarkastaja. Tuo oli erinomainen tieto ja se vakuuttaa meidät siitä että olemme tehneet oikean ratkaisun. Vaikean tietysti, hyvin vaikean, sehän on selvä. Mutta joka tapauksessa oikean, välttämättömän ja väistämättömän.

Supon mies totesi vielä hieman epävarmemmalla äänellä:

- Herra pääministeri. Se joku suomalaisissa ei siis välttämättä ole kokonaan kuollut vaan ainoastaan horroksessa. Ja tämäkin ratkaisu antoi vain lisäaikaa. Mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä on jotain, jota en pysty ennustamaan. Kannattaisiko siihen alkaa paneutua? Oikein ajatuksella? Niitä suomalaisia ajatellen?

Pääministerin ammattipoliitikon hymy katosi hänen naamaltaan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin:

- Kuulkaas, erityistarkastaja. Me halusimme teiltä seurantaa ja sen seurannan analyysiä. Siinä vaiheessa jos haluamme teidän varsinaisesti ajattelevan niin ilmoitamme sen teille erikseen. No niin, tässä olikin kaikki. Voitte poistua.

Suojelupoliisin kokenut tutkija poistui ja poistuessaan mietti että kyllä ne perkeleet meinaavat tämänkin jälkeen jatkaa niin kuin niillä olisi joku seppo Ilmarisen takoma Sampo jauhamassa loputonta hyväänsä. Ja ne taisivat jopa ihan tosissaan uskoa siihen että niillä oli se. Noustessaan virka-autoonsa hän mietti vielä että koskahan hän saisi uskallusta ottaa yhteyden muutamaan luotettavaksi tietämäänsä sotavaltion majuri- ja everstiluutnanttitason mieheen. Ehkä hän ei uskaltaisi tehdä sitä koskaan. Ehkä sen ratkaisevan askeleen pitäisi tehdä se kuuluisa Joku Toinen. Ehkä hän oli samanlainen lammas kuin kaikki muutkin. Vaikka tiesi että lampaat päätyivät lopulta aina teuraaksi.

Pari tuntia myöhemmin pääministeri istui työhuoneessaan yksikseen ja joi kolmatta viskiään selaten samalla saamaansa tiedusteluaineistoa hajamielisesti. Hän tuumasi että tottahan se supon lerppahattu oli oikeassa. Eihän tällä Suurella Puhalluksella hankittu kuin lisäaikaa. Erityisesti hän hämmästeli että pääosa poliittisesta koneistosta tai ainakin pääosa sen merkittävimmästä, tavallisesta kansasta täysin irrallaan olevasta aineksesta oli tehdystä kansalaiskavalluksesta lähinnä haltioissaan. Suomi oli näyttänyt muille esimerkkiä solidaarisuudesta, kansainvälisyydestä, ilmastovastuusta ja yleensäkin muista hienoista ja pitkistä sanoista jotka paatuneet poliittisen opportunistin näkökulmasta olivat lähinnä tarpeellisia työkaluja mutta vain sellaisia ja vielä tylsiä kaiken lisäksi.

Pääministeri itse tajusi oikein hyvin että nyt ostettiin vain muutama vuosi lisäaikaa sille akulle joka piti koomassa olevan järjestelmäruumiin hengityskonetta toiminnassa. Muutaman vuoden kuluttua tällä menolla – ja mihinkäs meno muuttuisi sillä se tietäisi virheen tunnustamista – tuuli huuhtoisi taas valtion paljasta persettä. Ankarammin kuin koskaan ennen. Saattoi olla, että pääministeri ei olisi vielä siinä vaiheessa päässyt karkuun hyvään virkaan Brysseliin joten siihenkin tuli alkaa valmistautua heti.

Täytyypä panna työryhmä kasaan. Terävimmät ja ennen kaikkea häikäilemättömimmät ja säälimättömimmät aivot samaan porukkaan. Jos ne keksisivät vielä muutaman konstin lisää. Ja nehän kyllä keksisivät. Eihän tässä ollut enää aikoihin kyse maan ja kansan pelastamisesta vaan puhtaasta realisointitoimenpiteestä. Ruumis käytettäisiin hyväksi luita ja nahkoja myöten.


Muutama vuosi myöhemmin, Reunansyrjässä



Syksyn värjäämässä metsässä erään metsäaukion reunalla istui viisi miestä nuotiotulilla. Nuotion lähellä olevan mönkijän peräkärryssä makasi ammuttu ja suolistettu hirvisonni ja siinä vieressä seurueen harmaa pystykorva pisteli innolla poskeensa palkkiotaan hyvän haukkumistyön suorittamisesta. Ammattilaiselle kuului ammattilaisen palkka. Hirvi oli porukalle jo syksyn toinen. Lupia hirviin ei oltu enää aikoihin kyselty mutta eipä poliisiakaan kiinnostanut käydä näillä selkosilla lupia vahtimassa. Varsinkin kun poliisikin tiesi että hirviä ei  ammuttu huvikseen vaan oikeaan tarpeeseen.

Miehet polttelivat hiljaisina tupakoitaan juodun kahvin ja syötyjen eväspalojen jälkeen. Valmiita savukkeita ei enää kukaan ostanut. Osa väänsi kaupan sätkiä – nekin tavalliselle kansalaiselle kovasti kalliita –  ja osa puolestaan itsekasvatettua kessua. Yksi kessua vääntävistä miehistä totesi sätkän väännettyään ja sytytettyään:

- Hjuu… sitä se on, sano akka kun paskaa maisto… silloin viimeksihän Suomessa kasvateltiin kessua kun ryssä pyrki rosvoretkelle… nyt ei tarvittu ryssää… rosvot löytyivätkin kotoa… ja toimivat tehokkaammin… mokomat paskat…

Tätäkin porukkaa Suuri Puhallus oli koskettanut kipeästi. Miehet olivat 60 – 63-vuotiaita ja ennen puhallusta kaikki olivat suunnitelleet jäävänsä eläkkeelle vähän päälle kuusikymppisenä. Siksi jokainen oli jo kauan aikaa säästänyt jonkunlaista eläkevakuutusta, tai sijoitusvakuutuksiahan ne olivat jo pitkään olleet. Jokaisella oli ollut niissä vakuutuksissa kasassa vähintään 35.000 euroa. Sillä vähällä mitä Suuren Puhalluksen jälkeen jäljelle jäi ei aikaisemmalle eläkkeelle jäämisestä ollut enää puhettakaan.

He olivat kuitenkin selvinneet paremmin kuin moni muu. Tuurilla. Sillä juuri sille miehelle joka väänsi kessusätkää oli tullut etiäinen ja kun setelirahasta jouduttiin luopumaan hän haistoi palaneen käryä. Mies oli kutsunut kaverinsa saunailtaan ja kertonut epäilyistään. Epäilystä vahvisti se, että edellisenä vuonna EU:n päätöksellä sijoitusvakuutuksiin oli tullut vuoden irtisanomisaika eikä niitä voinut realisoida sitä ennen.

Miehet olivat tuumineet että eihän se ota jos ei annakaan ja kai sitä on toimittava nyt kun se on vielä mahdollista. Luottamus hallitukseen oli mennyt jo aikaa sitten ja siltä saattoi odottaa ihan mitä tahansa. Niinpä he aukaisivat tilit norjalaisessa Instabankissa, jättivät suomalaisille tileilleen vain roposet ja siirsivät varansa Norjaan. Sijoitusvakuutuksissakin pantiin se vuoden irtisanomisaika voimaan. Sijoitusvakuutuksien kohdalla miehet myöhästyivät mutta pankkitilien kohdalla ehtivät. Nippa nappa. Siirto tapahtui elokuussa ja Suuri Puhallus syyskuussa.

Miesten jäljelle jääneet rahat olivat turvassa norjalaisessa pankissa mutta niin heillä kuin hyvin monella muulla oli mennyt luottamus koko järjestelmään jossa yhdellä enterin painalluksella saatettiin ryöstää ihmisen elämäntyö. Suomessa tämä näkyi siinä että Suuren Puhalluksen jälkeen seteliraha palasi. Ei tietenkään euro jota ei seteleinä enää ollutkaan vaan dollari joita haalittiin kuka mistäkin ja josta tuli nopeasti maan kakkosvaluutta. Suomalaiset pankit eivät vaihtaneet dollareita muille kuin sellaisille joilla oli selvä tosite matkasta maahan jossa niitä tarvittiin. Norjalaisten pankkien Suomessa sijaitsevat konttorit puolestaan vaihtoivat mutta EU:n alueella ne joutuivat pulittamaan valtiolle 50 senttiä jokaisesta dollariin vaihdetusta eurosta. Tähänkin moni suostui sillä pimeän dollarin kurssi oli moninkertainen sen oikeaan arvoon nähden.

Tämän asian myötä miehet olivat tuumineet että se oli sitten kalareissun paikka. Miehet olivat aikaisemminkin käyneet useasti Tenolla lohta pyytämässä. Nyt pyyntireissuun yhdistettiin tutun lappalaismiehen järjestämä retki Tenon yli Norjan puolelle ja autoreissu Altaan jossa miehet vaihtoivat tilinsä Instabankissa yhden dollarin seteleiksi. Instabankissa ei kyselty että mihinkäs te tuota paperirahaa tarvitsette. Siellä tiedettiin hyvin Suomen tilanne ja se, että nuo miehet eivät vaihtaneet seteleitä rahanpesuun vaan elämiseen. Itse asiassa tuota dollarimäärää saattoi pitää eräänlaisena pakollisena eläketurvana sillä miehistä neljä oli joutunut vuorollaan jatkuvasti kiristyneen yritysverotuksen ja sen vuoksi aiheutuneitten konkurssien myötä työttömäksi eikä mitään liiton rahoja oltu tunnettu enää aikoihin. Miehistä enää yksi oli töissä julkisella sektorilla.

Muitten miesten tilille tuli enää peruspäiväraha ja siitäkin vei oman osansa hallituksen tuorein keksintö eli haja-asutusalueen omistusasuntoihin määrätty ilmastovuokra. Asian esitteli tiedotusvälineissä pääministeri aloittaen suorastaan runollisesti:

- Jo muinaiset intiaanit tiesivät että ei yhteistä maata voi omistaa. Maan omistaa luonto ja vaikka omakotitalon omistajalla onkin kauppakirja talostaan ja tontistaan niin hän on silti luonnon vuokralainen. Vuokralainen, jonka itsekkään asumismuodon vuoksi hänen talonsa ja tonttinsa ei toimi hiilinieluna. Siksi ahneen omakotitalon asujan on aika alkaa maksaa vuokraa luonnolle…

Miehet eivät muistaneet että luonto olisi koskaan käynyt karhuamassa heiltä vuokraa mutta valtio sen kyllä teki nostaen jokaisen asumiskustannuksia kolmanneksella. Se oli saanut miehet – niin kuin monet muutkin ihmiset – puhumaan keskenään että joko olis aika perkele kaivaa talikot esiin ja alkaa jonkinlainen kapina.

Vuosi takaperin sekin puhe oli loppunut.

Miehet olivat olleet silloinkin tulilla kaadetun hirven – sillä kertaa vasan – vieressä. Yksi miehistä oli teetä hörppiessään tuuminut:

- Vaan on se kumma että valtio ei tuon kaiken vittuilun myötä ole saanut päähänsä kerätä meiltä noita pyssyjä pois.

Yksi miehistä oli jäystänyt samalla voileipäänsä ja mutissut toisesta suupielestään:

- Ei sen tartte. Eikä se viitsi. Satun tietämään. Vanhemman siskoni tytär on töissä suojelupoliisissa. Harvoin hän täällä enää käy mutta hiljattain kävi ja minä satuin kysymään häneltä just tuon kysymyksen. Kas kun hän on mukana sellaisessa työryhmässä mikä kartoittaa sisäisiä uhkia.

- Hä? Tota et oo ennen sanonutkaan. No mitä se vastasi?

- No sitä että suomalaisia ei pidetä minkäänlaisena uhkana. Ei ole mitään järjestäytynyttä toimintaa. Ei edes järjestäytymistä. On vain meteliä internetissä. Siksi aseetkin saa olla. Niitten kerääminen saattaisi olla tietynlainen laukaiseva tekijä joka ei kylläkään johtaisi välttämättä mihinkään ampumiseen vaan siihen että ainakin puoli miljoonaa asetta saatettaisiin ilmoittaa varastetuksi eikä poliisilla ole mitään resursseja alkaa etsimään niitä.

Miehille tuli mieleen päällimmäiseksi suuttumus. Eihän me nyt saatana niin lampaita olla. Mutta sitten he alkoivat puhumaan asiasta ja tajusivat että kyllä, kyllä me ollaan. Ollaan aina oltu. Vaikka valtio on ryöstänyt meidät härskimmin kuin koskaan ennen niin me vain mutistaan keskenämme ja metelöidään siellä internetin Veijo Esson baarissa. Ei tule koskaan mitään kapinaa. Ei tule koskaan mitään kansannousua. Ajatus oli jotenkin lamauttava. Häpeällinen. Pojasta oli polvi huonontunut ja omena pudonnut kauas puusta. Mutta sitten sen suojelupoliisin eno jatkoi:

- Se siskontyttö sanoi muutakin. Se sanoi, ettei kapinaa tarvita. Eikä se oikeastaan enää mitään auttaisikaan. Se olisi pitänyt tehdä viimeistään kymmenen vuotta aikaisemmin. Kaikki romahtaa muutenkin ja sitä myötä ampuminen alkaa. Valtiolla ei maksimissaan kahden vuoden päästä ole enää mitään ryöstettävää. Sillä ei ole enää kuin tuulen huuhtoma perse. Silloin loppuu virkakoneiston palkanmaksu. Silloin loppuu sosiaaliapu. Silloin loppuu eläkkeet. Ja ennen kaikkea silloin loppuu myös sen puolen miljoonan etnisen elätin elättäminen. Mitä todennäköisimmin myös infrastruktuuri romahtaa. Totaalisesti. Koska se vaatii polttoaineekseen rahaa ja sitä ei enää ole. Ja se siskontyttö sanoi että parhaimmat paikat selvitä siinä tilanteessa ovat juuri Reunansyrjän kaltaiset pienet ja syrjäiset kylät. Kaupungit romahtavat mutta ihmisten elinmahdollisuudet säilyvät yhteiskunnallisella atomitasolla. Eikä siitä riitä kaikille.

- Niinpä siskontyttö sanoi että siinä tilanteessa teidän valtionne ei ole enää Euroopan Unioni. Se ei ole Suomi. Se ei ole edes Radanvarsimaakunta. Vaan teidän valtionne on Reunansyrjä. Mitä omavaraisemmaksi sen saatte niin sen parempi. Ja teidän on valmistauduttava puolustamaan sitä. Itsekkäästi. Kaupungeista on siinä tilanteessa tulossa hyvin paljon ihmisiä niin nälkää kuin pakkasta pakoon. Jos olette humanisteja niin kuin teiltä tähän asti on aina vaadittu niin tulijat ovat kuin heinäsirkkaparvi joka syö pellon nimeltä Reunansyrjä ja jatkaa sitten eteenpäin. Teidän täytyy kovettaa itsenne.

Miehet miettivät hieman ja ajattelivat että ehkä sen lopullisen romahduksen uhka oltiin täällä jo kauan aikaa sitten tajuttu vaikkei sitä oltu ääneen lausuttu. Heidänkin porukassa. Tuo mönkijän lavalla oleva hirvi purkitettaisiin kokonaan. Kaiken varalta. Jokaisessa talossa oltiin tehty halkoja varastoon enemmän kuin koskaan ennen. Kaiken varalta. Hyvin monen talon ulkorakennuksessa oli kuution kokoisia dieselsäiliöitä. Kaiken varalta. Ja aseisiin oltiin ostettu patruunoita enemmän kuin koskaan ennen. Jälleenlatauskin oli kunniassaan. Kaiken varalta. Pihat oltiin lyöty täyteen perunapenkkejä. Kaiken varalta.

Miehet ymmärsivät, että kun infrastruktuuri romahtaa, nämä kylät, yhteiskunnan atomit eivät voisi elättää ja suojella mitään muuta kuin itseään. Alkaisi väkivallan ja pakotetun itsekkyyden aika. Aika, jota he eivät olleet tilanneet eivätkä halunneet mutta sen saivat aikaan toiset.

Miehet päättivät myös että oli ehkä viisainta käydä uudella kalareissulla Tenolla. Kun vielä kerkeää. Realisoimassa loputkin rahat dollarin seteleiksi. Niitten arvo tulisi jatkossa moninkertaistumaan.



Kiitos Jaska Brownille inspiraatiosta.

48 kommenttia:

KKi kirjoitti...

Että tällaista Nostradamusta. Saattaapi vain osua pahuksen tarkkaan kohdalleen. Aika loogisia seurauksiahan nuo olisivat käteisen kiellosta.

Ja Suomalaisten lammasmaisuudesta olet varmasti oikeassa. Meillä on vielä asiat kovin hyvin. Netissä kovasti uhotaan, anonanyymisti toki, mutta siihen se kapina jääkin. Ihmisillä on vielä kovin paljon menetettävää. Hyvinvointiyhteiskunnalta yhteiskuntarauhan ostaminen on siis onnistunut.

Etniset erinomaisuudet alkavat paukuttelemaan joka tapauksessa, kuten naapurista näemme. Tietysti paukuttelu on toista luokkaa jos etnoilla on vielä nälkäkin. Nythän ollut naapurissa lähinnä jäsentenvälisiä.
Vaan jos etnot päättävät lähteä ryöstöretkelle rauhalliselle omakotitaloalueelle, niin minkäpä niille teemme? Kaikilla ei ole aseita, puhumattakaan kyvystä käyttää aseita.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on Ykä asian ytimessä. Tämän suuren puhalluksen emmeet loi Lipponen-Niinistö hallitus jo 90-luvulla liittämällä Suomi Emuun ja euroon kansalta kysymättä. Ja että tuho olisi täydellinen, emun toisessa vaiheessa kiellettiin valtion keskuspankkia rahoittamasta julkisyhteisöjä, valtiota ja kuntia, siis itseään. Suomihan rakennettiin juuri keskuspankin rahoituksella ja omalla valuutalla. Velkaannuimme vain ulkomaan kaupalla. Nyt rahan ainoa lähde on Oy Liikepankki Ab. Velkaannumme jokaisella eurolla osakeyhtiö liikepankeille ja "kansainvälisille sijoittajille". Valtiosta tehtiin pelkkä välistävetäjä jonka tuloista 90 % tulee liikevaihdosta välillisinä veroina, vain 10 % siitä hirveästä progressiivisesta tuloverosta ja epäilen, että sitäkin maksavat vain julkisyhteisöjen viranhaltijat jotka eivät pääse tuota veroa karkuun, siirtäen vain rahaa taskusta toiseen. Jokainen tietää miten käy tuolle liikevaihdolle ja valtion tuloille kun kansantuloa leikataan.

Muut pohjoismaat olivat viisaita kun eivät emu-kusetukseen lähteneet, vaikka kärsivät kyllä toisten tyhmyydestä. No, Suomi on osannut ryssiä taloutensa jo neljällä valuutalla. Ei siis uutta meille. Ruotsinvallan aikaan ei meillä ollut tosin mitään sanomista. Autonomian aika oli jo parempaa. Itsenäisyyttä kesti vuodesta 1917 tuonne 1980 luvulle. Sitten tulivat nämä uuslipilaarit kumipääideoineen.

Talousdemokratia kysäisi taannoin kansanedustajilta mitä raha on. Vain pari vastasi, raha on velkaa. Muilla ei ollut taloudesta hajuakaan. Näin se on, velkaa aina sille jolla on rahanpainoon oikeus. Hauskimman vastauksen antoi Ben Z. Hän sanoi, raha tulee siitä kun ihmiset tekevät työtä. Hän siis olettaa että työnantajalla on rahanpainokone. Näin kyllä enemmistö olettaakin.

Anonyymi kirjoitti...


Karmea tarina, mutta useinhan totuus on tarua ihmeellisempi. Toivoa sopii, ettei tämä tarina tule olemaan sitä.

Varustautuuko EU sotaan Venäjää vastaan? Sellainen tunne on viime päivinä hiipinyt ajatuksiin, kuten myös se, että EU-eliitti ei ymmärrä alkuunkaan, että se oikea vihollinen on jo pitkään ollut keskuudessamme, syöttöporsaana. Toisaalta EU-johtajat eivät oikeasti välitä tämän maanosan kohtalosta tuon taivaallista, sillä eihän Macronilla, Junckerilla ja Merkelillä ole jälkikasvua. He toimivat kuin ilmastonmuutoksen maailmanlopun aiheuttavaa epistolaa saarnaavat tiedemiehet, jotka hyviä tienestejä ja tutkimusapurahoja pankkitileille tallettaessaan tekevät ennustuksensa varmuuden vuoksi 50-100:n vuoden päähän, jolloin eivät ole niistä vastaamassa.

Uusi EU-parlamenttikin on jo näyttänyt kyntensä eli demokratia ja kansan tahto on poljettu maahan niin härskillä ylimielisellä paremman ihmisen imagolla, että oikein oksettaa. Kansallisuusaate ja oman maan etujen puolustaminen tuntuu olevan suurin synti tänä päivänä; siihen voidaan surutta yhdistää kaikki rumat sanat kuten rasismi, fasismi, natsismi ja samalla sulkea suut kaikelta kritiikiltä näillä taikasanoilla. Meidän pääkanisterillemmekin on vasta nyt valjennut, että ottamalla maahan laittomasti Italiaan dumpattuja afrikkalaisia turvapaikanhakijoita, se saattaa antaa jonkinlaisen signaalin uusille yrittäjille... Edelliselle se ei ole tainnut selvitä vieläkään.

Hyvää alkanutta viikkoa Ykälle ja kaikille blogin lukijoille! Ehkä tästä vielä kesä tulee.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Kaikenlaisten dystopioiden varalta niille "jotka eivät jää tappamistaan vartoomaan"on tietysti viralliset ohjeet:

https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS-SKK2017/eafee7ec-a218-49ef-8100-7e40883b0eb4/PEVIESTOS-SKK2017.pdf

https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS-Taistelijan-Opas-2013.pdf/5ff133da-053a-4b7f-aeaa-0180fcb5fcb9/PEVIESTOS-Taistelijan-Opas-2013.pdf.pdf

Timppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Anolle, Rouva Anolle ja Timpalle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Kyseessä oli tietysti taas fiktio. Mutta varsinkin se suomalainen apatia pitää paikkansa. Tuo kysymys etnojen ryöstöretkestä omakotitaloalueelle on hyvä. Varsinkin kun veikkaan että vielä siinäkin tilanteessa jäljellä oleva valtiovalta pitää itsensä ja läheistensä puolustamista rikollisena oman käden oikeutena.

Ano: Kaiken kaikkiaan se euroon liittyminen oli myös yksi suuri puhallus. Muut pohjoismaat hoksasivat asianlaidan mutta Suomen piti olla taas kiltti mallioppilas.

Rouva Ano: En oikein usko siihen valmistautumiseen Venäjää vastaan. EU:n omat asevoimat ovat koko lailla luurankotilassa. Ei niillä sotia käydä. Ehkä Venäjästä vouhkataan juuri siksi että sillä peitetään se mainitsemasi syöttöporsas. Ja nuo tuoreet EU:n valinnat olivat todellakin osoitus siitä että utopistit aikovat pitää valtansa loputtomiin. En pidä mitenkään mahdottomana että kansallismieliset puolueet pyrittäisiin kieltämään. Belgiassa Vlaams Blok on ollut jo esimerkkinä.

Timppa: No siinähän on speksit kohdallaan. Vielä kun PV antaisi tarvittavat vermeetkin.

Anonyymi kirjoitti...

Luulisi tuon eläkerahastojen solidaarisuus-tasaamisen laukaisevan nahinan, ehkä peräti kähinän.

Eläkesäästäminen on muuten tyhmää, muut rahastot tuottavat paremmin ja irtisanomisaika 1-2 pankkipäivää. Ja jos ei ite ehdi kuluttaa, jää perikunnalle jaettavaa. Ei vakuutusyhtiölle/pankille.

Olisiko aika alkaa varautumaan, kielistä on aina hyötyä. Kansalaisopistoon tms. enkkua opiskelemaan, tai portugalia, espanjaa, ranskaa - etelä amerikka vois olla kutsuva, tai etelämeri. UK ei ehkä kohdamaana ainakaan nyt houkuta. Ehkä jatkossa Irlanti tai Skotlanti vois tulla kyseeseen. USAsta ei ota pirukaan sevää, demarit vai gop? Minnesota olis maiseman ja kelien suhteen tuttua suomalaisille. Tyynenmeren rannikko pohjoisempana on kans OK. Kalifornia EI OK.
Uusi Seelanti erittäinkin OK. Islanti varsinainen jokeri - ei varmasti kiinnosta läpsyjä - mutta se kieli, missä semmosta voi opiskella.

Hynät pitäis siirtää turvaan, pankit vaan ei maksa korkoa ja mihinkäs ne sijoittais. Lontoon pörssiin, eu vai eikö eu, kas siinä pulma. Islanti voi olla yksi mahdollisuus tai sitten down under. tai USA.

Vai hommaisko pienoiskiväärin patruunoita. 10 000 patruunaa ei oo kummonenkaan loota, 100 000 patruunaa ei vie paljonkaan enempää tilaa - koskahan ne maksaaa taalan kipale tai yksi metso, kaksi patruunaa...

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Suomen tuhoaminen alkoi jo 1985 kun keskuspankkirahoitus valtiolle lopetettiin ja se ajettiin "Liikepankkien" asiakkaaksi. Päätöksen teki tietenkin itsenäinen Suomen Pankki, mutta osansa oli varmaan politikoillakin jotka puolustivat "vahvaa markkaa", mutta heidän toimillaan markan vahvuus juuri menetettiin. Velkatilastoja en tuosta vuodesta alkaen tähän nyt löydä, mutta vuodesta 1990 löytyvät. Siitä alkaen on pelkkiä korkoja "sijoittajille" maksanut valtio, ja vain valtio muita laskematta 82 262 000 000 euroa. Siis melkein nykyisen velan nimellisarvon verran. Ja lähde: Valtiokonttori
https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/

Anonyymi kirjoitti...

Kävin muutama vuosi sitten töiden puolesta jenkeissä ja paikallinen punaniska pyysi grillaan ja ryyppään.
Hauskaa oli ja ilta kului kaljoitellessa, grillatessa ja ampumalla kaikella mahdollisella mitä isännällä oli mm. useampi haulikko, useampi 9mm pistooli, rynnäkkökivääri, pienempiä pyssyjä ja todennäköisesti unohdan jotakin.... käytiin myös naapurissa katsomassa m60:stä mutta sillä ei ammuttu.
Kaverilla oli varastoituna 5000 kuulaa ja elintarvikkeita puoleksi vuodeksi. Kun sitten kysyin, jotta miksi niin vastaus oli paljon puhuva "you finns have luxory that you can trust your goverment, we don`t"

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Eläkevakuutus oli aikanaan ihan hyvä vaihtoehto mutta ei ole enää ja hyvin harva sellaista enää ottaakaan. En suosittele. Mitä noista vaihtoehdoista tuumaat niin hyviähän ne on mutta me pysytään täällä Suomessa loppuun saakka. Oli se sitten minkälainen hyvänsä. Ei kotoaan osaa minnekään lähteä. Pienoiskivääri on muuten kodinturvana ihan vetokelpoinen vaihtoehto. Omani lippaaseen mahtuu 10 lutia ja siinä on 10 hyvää syytä pyytää poistumaan.

Ano1: Kiitos lisäyksestä ja linkistä.

Ano2: And unfortunately we finns do not have that luxury any more. Olen muuten kateellinen noitten jenkkien ampumaharrastusmahdollisuudelle. Olishan se aika päheetä päästä joskus päräyttelemään vaikka Suomi-kp:llä sarjatulella.

KKi kirjoitti...

"
Varsinkin kun veikkaan että vielä siinäkin tilanteessa jäljellä oleva valtiovalta pitää itsensä ja läheistensä puolustamista rikollisena oman käden oikeutena.
"

Kyllä, näin varmasti. Mietippä vain, että meillä pidetään pienenä ihmeenä jos pappa pääsee rankaisutta ammuttuua kotiinsa tunkeutujia.
Laki taitaa mennä sillai, että omaisuuttaan ei sovi suojella. No, korkentaan puhejudolla.

Homma on toiminutkin tässä sosiaalifemokraattien vaahtokarkkimaassa. Vaan kun meidän uudet kansalaiset eivät ole sosiaalifemokraatteja, eivätkä edes tiedä mikä on vaahtokarkki, voi tilanne olla toinen.

Suuressa suvaitsevassa maailmassa ei suotta ole niitä aidattuja alueita. Ovat hyvinkin tarpeellisia monikulttuurisessa utopiassa jossa omistussuhteita ei määritellä enää paperilla.

Ja onhan meillä nyt jo se tilanne, ettei polpoa kiinnosta pätkääkään jos joku pöllii pyöräsi tai vaikka perämoottorin.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö. Minäpä se olen ihan aikuisten oikeesti ampunu Suomi kp:lla. Silloin joskus historiassa, kun varusmiehenä olin, se oli ryhmyreiden vakioase, ja meille tavan mosureillekin se opetettiin. Jopa puoli rumpulippaallista saatiin per jätkä ampua Vekaran ampumaradalla.
Sitten kun se ase oli opeteltu, niin se oli myös vartiossa käytössä, ainakin ko. varuskunnan kiertävällä parivartioola oli semmoiset kättä pitempänä. Mulla oli parina sen verran kahjo, että mie sanoin et mee sie eeltä. Katoin itelleni turvallisemmaksi.
Huru-ukko
PS. ei se niin ihme ase enää ollut, vaan ampuihan sillä lyhyitä sarjoja lyhyeltä matkalta, ja joskus jopa osui:) Mutta meinasi karata käsistä jos ei pitäny topakasti kiinni.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Olet oikeassa. Pohjoismaalaiset lait on tehty maahan jossa asuu pohjoismaalaisia. Silloin ne toimivat. Ja kun ne ulkorajat on poistettu niin ne siirtyvät valtioitten sisälle. Olisiko joku kuvitellut 1980-luvulla että joulurauhan julistamista suojataan betoniporsailla ja kuorma-autoilla? Jostain syystä tiedostavat ihmiset ajattelevat että silloin joku oli vialla ja nyt se on melkein korjattu. Tietysti etnistä värinää ei ole vieläkään tarpeeksi.

Huru-ukko: Joo, minäkin olen sen verran vanhaa ikäluokkaa että vaikka se rynkky oli pääase niin meidät koulutettiin sekä Suomi-kp:lle, Lahti-Salorannalle ja Ukko-pekallekin. Mutta eihän sitä Suomi-konepislaria täällä siviilissä pääse enää kokeilemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Suorastaan profeetallinen kirjoitus Ykältä. Tuon kaltaisia ajatuksia on omassa päässä pyörinyt, mutta Ykä puki kirjalliseen muotoon. Todella hieno kirjoitus!

Itse aloin joskus 2005 miettimään mihin voisin sijoittaa vuodessa kertyvät säästöt, joita kertyi n. 3000-6000 euroa. Halusin mahdollisimman turvallisimman sijoituksen. Osakkeet? Arvometallit? Asunto-osakkeet? Metsäpalstat? Päätin ostaa vuosittain 75% fyysistä kultaa (ei kultaosakkeita). Nyt on holvissa 1,7 kiloa kultaa; 100 g harkot, Unssin kolikkoja (US Dousle Eagle, SA Krugerrand, Meksikon Peso ja historiallisia 1800 luvun kolikoita Napoleon III, Nikolai II ja Marokon kolikoita). Ostan vain käyttökolikoita. En osta kolikoita, joita pitää käsitellä pumpulihanskoin. Tykkään hiplata niitä kynttilän valossa ja soittaa samalla Ennio Morriconen Ecstacy Of Gold.

Perintönä saatu yksi asunto-osake, metsää 200 ha. Osakkeita Kone, McDonalds, Nestle Ltd, Raytheon Co, Lockheed Martin, Heico Corp. Aika hyvin on nuo tuoneet rahaa kassaan. Ajattelin heti sijoittaa rahat hisseihin, ruokaan ja jenkkien aseteollisuuteen. Näissä ei voi hävitä. Ihmiset vanhenee; hissejä pitää rakentaa vanhoihin taloihin. Ihmisten pitää syödä ja pula-aikana he syövät enemmän halparuokapaikoissa. Jenkeillä on aina poliittis-taloudellisia intressejä kaikkialla maailmassa: varma sijoitus! Jenkeillä on ylivertainen aseteknologia ja Deep Statessa todellinen määräysvalta. Ohjuksia tehdään. Pitäähän niitä hitto vie jonnekin käyttää!

Moraali? Kadotin sen näiden suhteen joskus 2001, kun luin US kenraalin teoksen War Is a Racket. Sitä suosittelen kaikille.
https://en.wikipedia.org/wiki/War_Is_a_Racket

"War is a racket. It always has been. It is possibly the oldest, easily the most profitable, surely the most vicious. It is the only one international in scope. It is the only one in which the profits are reckoned in dollars and the losses in lives. A racket is best described, I believe, as something that is not what it seems to the majority of the people. Only a small 'inside' group knows what it is about. It is conducted for the benefit of the very few, at the expense of the very many. Out of war a few people make huge fortunes."


Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja suuret kiitokset. Tuota kultaa olen ajatellut itsekin mutta ei ole saanut aikaiseksi. Sen arvohan pysyy aina. Muutenkin sulla näyttää olevan homma suht hyvin hanskassa.

KKi kirjoitti...

Niin...

"
Olisiko joku kuvitellut 1980-luvulla että joulurauhan julistamista suojataan betoniporsailla ja kuorma-autoilla?
"

Kuten joskus on todettu;
"
Minä tulisin toimeen hiukan köyhemmälläkin kulttuuriilla.
"

Taisi olla LOT (Matias Turkkila?) joskus nuivuuden alkuaikoina.

Minä muuten luulen, että nykyinen Rinteen hallitus ihan oikeasti haluaisi hyvää. Ei heissä ole samaa opportunista makua kuin Sipilän. puhtaasti libertalistisessä, porukassa.
Ongelma on siinä, että heillä ei ole keinoja. Suomen ja läntisen euroopan kohtalo on jo kirjoitettu.
Monikulttuurinen libertarismi on tulevaisuutemme.

Scifi fanina mietin tulevaisuuksia. Ja nyt vaikuttaa siltä ettemme mene kohti beeviitosta, vaan enemmänkin kohti judgedreddiä.

KKi kirjoitti...

Sijoitus kohteet... Niin...

Viina, tupakka, polttoaine ja ampumatarvikkeet.

Eiköhän noi ole aina kätevät kaupankäynnin välineet.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi.

Viesti1: Kyllä Rinteen hallitus ihan varmasti haluaa vain hyvää. Sillä ei vaan ole mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta.

Viesti2: Vaikeina aikoina nuo ovat erittäin arvokasta valuuttaa. Ja yksi vaikeitten aikojen valuutta (koska eletään pohjoisessa) on varmasti halko.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös vieraalle viestistä. Tuo on tietysti itsestäänselvää. Kuinka se toteutetaan on tietysti toinen asia. Tulee muistaa että valtamedia toimii jatkuvasti persuja vastaan. Ja sen merkitys on suuri.

Anonyymi kirjoitti...

Kauwan sitten järjestttiin Taipalsaarella konepyssypäiviä - tarkkaa nimeä en muista - kuka vaan sai ampua omallaan ja patruunat maksamalla lainapyssyllä. Siellä minä sain yhdeltä entiseltä kaukopartiopoljalta suomi kp -opetusta. Koko pannun saa kerartaliipaisulla sadalta metriltä lautasen kokoiseen maalin, kunhan tempun tietää.

Kertalaukauksilla olis sopiva vaikka mettojahtiin. Naakia kyllä pitäis osata ja hermon pitää.

Omaa hitlerinviikatettani olen kokeillut, paitsi taipalsaarella, ihan tuppukylän ampumaradalla,80-luvulla. Samoin tutun asekyräilijän maximia. Massa-ammunnoissaan paukutelleita polliisiakin kiinnosti -"hiano, saanks mä kokeilla...".

Lokareille aikoinaan ammattimetsästäjät hommasi lihaa savotoille, wapiteja ja mooseja. Pienoiskivääri oli suosittu - halpa patruuna tuotti paremman katteen.

Ampumaharjoittelu on aina hyödyksi. Valmistautuu sitten mihin vaan, jahtiin, lahtiin tai xxtaan.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Olis kiva päästä tommosille konepyssypäiville. Jos vaikka pääsis vanhalla Maximilla vetäisemään vyön läpi.

Anonyymi kirjoitti...


Sama on ollut ajatuksissa, loppuuko joskus rahat
tähän kaikkeen.

Niin mikähän määrä Suomelle riittävä?

Väliaikainen ratkaisu, kaikkea luulevat.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomi-kokoaa-eu-maita-keskustelemaan-valimerelta-pelastettujen-turvapaikanhakijoiden-sijoituspaikkojen-jakamisesta/7481684

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tuo ratkaisu meinaa suomalaisille pysyvää maksamisen ja sietämisen velvoitetta.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä taida niitä Taipalsaaren teekkariammuntojakaan enää olla olemassa?
Meinaan kun pv:n varomääräykset ovat muuttuneet ja kaikki ei-virallinen sotakalusto on nou-nou.

Samoin siviiliratojen käyttöehtoja on kiristetty. Itse pääsin vielä oman seuran radalla ulkoiluttamaan sarjapyssyjäni kunnes toissavuonna ko toiminta kiellettiin ehdottomasti.
Samalla loppui minun kiinnostukseni osallistua seuran talkootöihin.

Tarkoituksenani on ostaa toiminnalle sopiva ent. sorakuoppa, jossa sitten aika ajoin eli kerran-kaksi vuodessa lasketellaan sarjoja eli suoritetaan toimintakunnon tarkistusammunnat. Kun ammunta ei ole jatkuvaa tahi säännöllistä niin monttu ei ole virallinen poliisin-/ympäristölupia vaativa ampumarata.

Kalvolassa HML:n seudulla ja Karijoella Etelä-Pohjanmaalla järjestetään säännöllisesti historiallisten aseiden ampumatapahtumia. Matkaa täältä P-Arjalasta aivan liikaa ja tilaisuudet eivät ole yleisölle avoimia vaan osallistuminen vain kutsu-perusteella.



-Tvälups-

vieras kirjoitti...

Pahan päivän varalle voi sijoittaa ainakin kultaan, hopeaan, kiinteistöihin, maahan, metsään, peltoihin, aseisiin, ammuksiin, polttopuihin, bensaan ja dieseliin, kasvattaa pelloilla viljaa ja kasviksia, kasvattaa pensaissa ja puissa marjoja ja hedelmiä, pitää kanoja, sikoja, lehmiä, lampaita, hevosia. Metsästä saa marjoja ja sieniä, sitten voi metsästää pienriistaa ja suurristaa.

Kulta ja hopea ovat hyviä jos haluaa sijoittaa isoja rahasummia johonkin kiinteään. Tietenkin voisi ostaa rakennuksia, maata ja metsää mutta niitä ei voi kuljettaa. Kultaa voi kuljettaa vaikka se painaa, jos sitä on paljon.

Hopea käy pienempiin rahasummiin. Hopean hinta on vähän yli prosentti kullan hinnasta. Yhdellä unssilla kultaa saa noin 90 unssia hopeaa.

Oluttuoppia on aika kömpelöä maksaa kultahipuilla, kun pitäisi olla sen verran tarkka vaaka joka punnistsisi 4-8 nykyeuron arvoisen kultahipun. Hopeaa voi kaataa enemmän että saa saman summan.

Laskureita on siellä täällä mutta ainakin tällä saa reaaliaikaisia hintoja.

https://www.xe.com/

Anonyymi kirjoitti...

Hopea olisi hyvä sijoitus, mutta Suomessa siitä pitää maksaa ALV. Minusta se on omituinen ero kultaan nähden, josta sitä ei tarvitse maksaa. Johtuneeko siitä, että maailman kultakauppa on Rothchildien hallussa... Siinä on kyllä suku, joka pitää kaikkien trumppien palleja tiukasti otteessaan.

Pyssymiehelle: Tuon tekniikan Suomi-Kp:llä tahtoisin kyllä oppia. Ylämyllyllä AUK:ssa oli aikoinaan ammunnat wanhoilla aseilla. KP:n putki oli niin väljä, ettei sillä osunut 100 m tauluun kuin tuurilla. Varmistin ei enää toiminut lainkaan; kun makuulta laskin varmistin päällä aseen perän maahan lähti sarja heti. En kyllä epäile hetkeäkään, etteikö kunnon aseella olisi hyvinkin tarkka. Luin aikoinaan, että Simo Häyhä ampui kerran näytösmielessä jonkun kapteenin edessä oravan oksalta Suomi-KP:llä sadan metrin päästä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, vieraalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Silmukka kiristyy koko ajan. Eikös just hiljattain kaikki maanpuolustukseen liittyvä koulutuskin kiellettiin muuten kuin PV:n antamana?

vieras: Noita arvometalleja on aika ajoin tullut mietittyä mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi.

Ano: Suomi-KP:t ovat poistuneet sotavaltion varastosta. Veikkaisin, että ne Suomi-kp:t jotka on valmistettu sodan jälkeen (tehtiinkö niitä nyt vuoteen 1952) eivät olleet niin sohloja.

Anonyymi kirjoitti...

PT Kekkos-vainaan GOW-sivuilla kerrotaan se aito ja oikea Suomi-kp:n ampumaote.

Liipasinkäden peukalo painaa perätulppaa. Perä on irti olkapäästä! (n. 1cm - 1")
Etukäsi vetää asetta ampujaa kohti. Poski takatukissa kiinni.
Näin ase ei lähde nostamaan sarjaa ammuttaessa ja sen lippaan saa surrutettua samaan pisteeseen vaikka yhtä soittoa.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vinkistä Tvälups! Seuraavien reserviläisten perinneammuntapäivillä pidän vinkin mielessä. Viimeksi ammuttiin Emmalla ja maximilla. Aika pähee ase se Maxim. On muuten hiton tarkka ja vesijäähdytteisenä sillä saa soittaa koko vaikka koko vyön kerralla! Eipä onnistu näillä moderneilla KK:lla.

Meidän Ylämyllyllä ampumat KP:t olivat varmasti sodan aikuisia. Mukava kokemushan se oli, mutta ihan muskettejahan ne olivat jo aikaa sitten. Ihme, että sitä museokamaa pidettiin vielä 1980-luvun lopulla varmuusvarastossa. Samoin oli sodan aikaisia Ukko-Pekkoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne. PT Kekkonen tiesi mistä puhui joten ote on varmaan toimiva. Tosin tämmöselle, pääosin pulttilukkoisten metsästyskiväärien kanssa pelanneelle ajatus siitä että perä on irti olkapästä on varsin outo. Mutta onhan 9 mm Parabellumin rekyylikin huomattavasti pienempi kuin vaikka jonkun 30-06:n. Ja niin kuin tässäkin blogissa on aikaisemmin todettu (kiitos taas Tvälupsille) niin siihen aikaan varastossa olivat vielä vanhat kolmen linjan kiväärit. Maximilla en ole koskaan ampunut ja kieltämättä olis mainio kokemus päästä täristämään vyö läpitte.

Anonyymi kirjoitti...

On kyllä ollut paskat tvällärit tai kouluttajat Pohjois-Karjalan Patteristossa Ylämyllyllä kun eivät ole korjanneet tai ilmoittaneet selvästi epäkuntoisista aseista ao. tahoille.

Wanhan Asevarikko-systeemin aikana aseiden vaihtosiirto ei vaatinut kuin rikkonaisten tai kuluneiden aseiden toimittamisen esim. Kuopion Asevarikolle ja tilalle tuli vastaava määrä priimakuntoista materiaalia.

Eikä kyllä Suomi-koopeen korjaaminen voi olla ylimaallinen temppu asiantuntevalle tvällärille saati asemestarille niin asevarastolla kuin varuskuntakorjaamollakaan!

Voin rehellisesti ylpeillen kertoa ettei meikäläisen hallinnoimista varastoista lähtenyt käyttäjille kuin täysin kunnossaolevia ampuma-aseita ja tväl-materiaalia.

Järjestin siinä itselleni ja työkavereille ylimääräistä työtä kyllä mutta jos varusmies saati kapiainen ei luota kalustoonsa niin pohja putoaa muultakin koulutukselta sekä myös uskosta puolustuskykyyn.

Esim. nylpyrässä kierrätin koko varuskunnan RK-kaluston siten, että varusmiehet kuittasivat aina peruskorjatun tai uuden rynnäkkökiväärin alokasaikanaan.
Edeltäjäni eivät moiseen olleet vaivautuneet, eipä ne kyllä osanneet edes luokitella aseiden piippuja!! Peruskurssilta tulleena nolasin varuskunnan "päätvällärin" lakeijoineen kun meni napit vastakkain tuostakin asiasta. Kas kun ohjesäännöt sekä PvMatLE olivat takanani/puolellani.

Fänrikmafia som dom kallade oss - kun otimme kaikki varastot haltuumme edellisen peruskurssin huoltopuolen kavereiden kanssa, ja tiedätte tai voitte arvata kuinka vaikeaa kouluttajan elämä voi olla kun palvelu joko pelaa kaikkialla hyvin tai vastaavasti ei juuri ollenkaan.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Tässä pätkässä mm pronssisen m/1905 Maximin laulua:
https://www.youtube.com/watch?v=bChilEeIAPU&feature=share

Itse elokuva (englanniksi teksitettynä) kokonaisuudessaan:
https://www.youtube.com/watch?v=qKs6L92qoKo

Suosittelen erittäin lämpimästi!

Tällaisen wanhan asekyräilijä-tvällärinkin mieli läikähtää ihan ilosta kun elokuvassa käytetty aseistus on autenttista sekä toimii kuten sen kuuluukin!


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Joo, jos työmiehellä ei ole työkalut kunnossa niin työ kärsii. Väljän kp:n piipun kohdalla piipun vaihtaminen on hyvin nopeaa. Vaan osaatko sanoa että minkälainen on asehuollon tila nykyisessä PV:ssä?

Anonyymi kirjoitti...

Ko. elokuvaa "28 panfilovtsevilaista" (28 soldiers / 28 Панфиловцев) voi kuvailla Talvisota-elokuvan venäläis-kazakstanilaisena `versiona`. Asetelmat ovat hyvin samanlaiset molemmissa tarinoissa/kuvauksissa eli ylivertainen mekanisoitu vihollinen pientä miesjoukkoa vastassa.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

"Vaan osaatko sanoa että minkälainen on asehuollon tila nykyisessä PV:ssä?"

Osaan ja ikävä kyllä se on surullisen heikkoa verrattuna entiseen.

Asevarikkoja on lakkautettu ja loput on ulkoistettu Millog Oy:lle kuten varuskuntakorjaamotkin.
Hinta on kasvanut ekspotentiaalisesti ja mitään ex-tempore toimintoja ei enää ole olemassa.
Voi vain miettiä kuinka paljon halvemmaksi tämä meneillään oleva 762 RK 62 M modernisointi olisi omavaraisena tullut...

Samaa pöljäilyä kuin mitä rakennuskannan ulkoistaminen Senaattikiinteistölle oli ja on.

Tuo anonyymin kuvailema Ylämyllyn Suomi-kp olisi ollut peruskorjausta vailla:
Laukaisukoneiston tai varmistin/vaihtimen osien vaihto uusiin sekä piipun vaihto shimmilevyineen.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos linkeistä. Mainitsemasi vaikuttaa varmaankin myös PV:n muonahuollossa. Kai se on niin, että kun julkinen sektori päättää säästää niin se tulee pirun kalliiksi.

KKi kirjoitti...

Noista taisteluväline miehen kertomuksista tuli mieleeni.

Joku anybody vois piruuttaan setviä Millogin ja Senaatin osakeomistuksia. Minulla on sellainen kutina, että tuosskin toiminassa on kovasti kokkareista kepulointia.

Aivan samaa toimintaa jota yrittivät sotessa. Onkohan olemassa yhtän onnistunutta yksityistämistä?

Anonyymi kirjoitti...

"Puolustusvoimat säästää kustannuksista tinkimättä!"

Kaikki mikä on ulkoistettu on samalla menetetty omasta osaamisesta ja rosvokapitalismi osaa rokottaa erikois- sekä varsinkin perusosaamisesta.

Esim. eräs varasto-osasto tarvitsi puisia pukkeja kenttätykkien pitkäaikaisvarastointia varten.
Aiemmin homma hoitui työtilauksella paikalliselle varuskuntakorjaamolle ja toimitusaika oli päiviä. Nyt sama tilaus pitää toimittaa Millogille erinäisiä virkatiekanavia myöten, vie aikaa minimissään puoli vuotta, on hinnaltaan jotain aivan järkyttävää ja parasta kaikessa: lopputuote olikin tehty metallista ollen kaiken lisäksi väärän mallinen..!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Ne Taipalsaaren ammunnat on jo ammuttu. Järjestäjillä alkoi motivaatio laskea, kun jotkut vierailijat vaativat pavelua ja ammuskelivat ilman lupaa ja maksamatta aseilla. Sitten joku kukkahattutäti kielsi moisen hirmuvaarallisen touhun. On ihan liian vaarallista ampua SA-radalla jonkun muun kuin SA:n omistamalla pyssyllä tai jotain.

Siviiliratojenkin lähellä, kuuloetäisyydellä, voi joku ahistua papatuksesta. Xittu oikeesti.

Ja keräilyaselle lätkitään ampumakieltoja. Mutta miksi museoautoilla saa ajaa? Hm.

Oikeasti, jos joku keräilyase on kunnoltaan tehdasuusi, ampumaton - mint - , hienosti viimeistelty ja vaikkapa jaloruostutettu ei sillä tietenkään ole järkevää ampua. Mutta tusinapyssy, sotapyssy, kunnossa mutta hieman kulunut - kyllä tämmöisellä voi ampua. Ampumisen este ainakin itellä on ollut lähinnä sopivien patruunoiden epäsaatavuus tai tolkuton hinta. Esmes 80-luvulla MG34:n satulalippaan täyttö maksoi viileät 500 mk - yhden urkin siis, 75*7;- noin suunnilleen. Hinta laski kun jugot dumppas varikkonsa myöhemmin.

Jostain syystä kaikki suomi KP:lla intissä ampuneet muistele noita paskakuntoisia aseita. Miksi niitä pidettiin koulutus ja vartiokäytössä ylittää ymmärrykseni. Kun sitten ihan extra priimaa sitten dumpattiin ylijäämänä maailmalle.

Toinen kummastus koskee sitten kolmen linjan kivääreitä: miksi varusveijareilla ammutettiin ammuntoja asella joiden etutähtäin hemppui millitolkulla tai takatähtäin. Tai laukaisuvastus kymmenen kilon luokkaa ja liipaisu mallia "kraats". Muuan ampumatuttu oli keuruulla pinohiirenä ja kiros aseita, joista ei ollu kuin lyömäaseiksi. Piirimestari ampui pelkkiä kärpäsiä.

Kolmas hämmästyksen aihe on suomen koulutettu käyttötapa, yksitäislaukauksia tai hyvin lyhyitä sarjoja. Kaikki haastattelemani veteraanit kertoi, ettei yksittäislaukauksia käytetty kuin lintujahdissa, Sarjoilla sodittiin. Ja talvisodassa jo opittiin, että ryssä kuolee ja pysyy kuolleena viidellä osumalla. Vähemmille osumille jääneet tuppas herään henkiin. Peten sivuilla on asiasta lisää infoa. Siellä se ampumaotekin on. Mulle se opetettiin niin, että KP ei oo kivääri - perä ei koske olkapäähän, etukäsi vetää, liipaisinkäden peukalo työntää ja poski nojaa perään. Sarjaa ampuessa sivusuunnan hoitaa peukalo. Asemaa vyöryttäessä ase alhaalla hihnan varassa vaakasuorassa, suunnataan peukalolla haudan reunasta reunaan.

Tuo sarjatulelle suuniteltujen aseiden käyttö kertalaukauksiin on yleismaailmallinen ilmiö. Nuukat töpinän ukot tms. jengi ohjeistaa. Hassuinta on mielestäni amerikkalaisten iili käyttää 223:a kertalaukauksiin. Jummalaare, se on suunniteltu toimimaan useilla osumilla! Forgotten weaponsin sivuillakin jolu Delta Force ukko elvisteli, etteivät käyttäneet ikinä sarjaa. Ja sitten vinkui, että lyhytpippuinen versio - 14" - on vain 200 jaardin päähän tehokas. 7.62 NATO olis parempi ollu irakissa.

Samalla sivustolla muuten Max Popenker kertoo PK:n versiota jolla sopii tyhjentää yhtä soittoa kolme vyötä - 600 laukausta. https://www.youtube.com/watch?v=FT_NrljbCt8

Tikkakoski lopetti KP:n valmistuksen 44 mutta varikot kokoili kai 80-luvulle asti niitä. Lippaita ostettiin ja teetettiin 50-luvulla, tankolippaita. Rumpujen työkalut vietiin neukkulaan.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

KKi sanoi: "Joku anybody vois piruuttaan setviä Millogin ja Senaatin osakeomistuksia. Minulla on sellainen kutina, että tuosskin toiminassa on kovasti kokkareista kepulointia."

KSS Tilkan alasajosta sekä pv:n henkilökunnan työterveydenhuollon ulkoistamisesta Terveystalolle vastasi lääkkenrmaj PO Kuronen. Sama herra "sattui" omistamaan Medivireen osakkeita ihan kiitettävästi (joka sitten sulautui Terveystaloon) ja omistaa myös vanhusten palvelukodiksi muutetusta Tilkasta ison siivun...

Meillä ei ole korruptiota!

Pyssymies sanoi: "Tuo sarjatulelle suuniteltujen aseiden käyttö kertalaukauksiin on yleismaailmallinen ilmiö. Nuukat töpinän ukot tms. jengi ohjeistaa."

Itse entisenä töpinän ukkona en allekirjoita syyllisyyttäni moiseen. Kaikki ne ammunnat, joita olen johtanut virassaollessani, eivät jääneet patruunakulutuksissa vähäisiksi..!
Ampumaan oppii ampumalla ja kaikki ampuminen edesauttaa ampumistaidon kehittymistä.

PE:n Koul-os se niitä ammuntoja säätelee ja toinen instanssi (PvMatLE->Logistiikkalaitos) nuukailee a-tarvikekiintiöissä eli sieltä sulkahattu-puolelta se pihtaaminen on kotoisin. Sitten kuitenkin sama porukka toimittaa ilomielin kuranttia ampumatarviketta massahävitettäväksi?!

Pyssymiehen olisi pitänyt päästä palvelemaan merivoimien aluksilla tai merivartiostossa laivalla, meinaan siellä ammutaan aina kannut tyhjäksi ja latausnopeus on tärkeämpi koulutusaspekti kuin tarkat lyhyet sarjat. Se kun on aivan sama sitten upota kaikkensa antaneena jos/kun vihollinen pääsee tulimuurin lävitse kuin vyökannut täynnä ampumatonta patruunaa/ammusta...

Itsekin maavoimista siirtyneenä yllätyin positiivisesti kun kerrankin sai ampua lotkottaa pitkää sarjaa niin 12,7 ITKK/LKK NSV:llä kuin 23 LT 77 ja 80:kin (hydraulisesti ohjatut 23 ITK 61-2 Sergein alusversiot).

Näinköhän Delta Larry Vickersin aikana käytti ämpäreitäkin (MP5) vain kertalaukauksin?
Ainakin brittien SAS ymmärtää miksi aseissa on sarjatulivaihtimet samoin kuin jenkkien Navy SEALsin Team Six (mutta Richard Marcinko onkin laivastoupseeri evp)
Toinen ääripää oli/on sitten neukkujen ja Venäjän sotailaskoulutus, jossa ainakin ammoin jopa rangaistiin kertatulen (ja kuulonsuojauksen) käyttämisestä AK-pohjaisella kalustolla!


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Se Popenkerin kuvailema ase on PK/PKM:n modernisoitu PKP Pecheneg -versio.
Näitä OLI tarkoitus hankkia Suomeenkin mutta pakotteet...

600 laukausta ilman piipunvaihtoa onnistuu PKM:lläkin sangen mainiosti:
Kouluttaessani RVL:n 5. Valmiusjoukkuetta Jukajärvellä oli kalustossa mukana myöskin PKM, johon nappasin sitten kotoani kotimaisia Maximin 200-patruunan teräsvöitä. Näitä laskettiin kaksin-kolmin kappalein yhtä soittoa Pokemonin lävitse ja sen suuremmitta tauoitta tulitoimintaa jatkettiin sen omilla vyökannuilla (50/100-patr). Piipunvaihto suoritettiin 1000 laukauksen jälkeen. Ei ilmennyt ensimmäistäkään toimintahäiriötä, eikä myöskään piippujen vääntymisiä.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Tvälups tuossa vähän sitä kävikin läpi. Yksityinen yritys on ihan ok jos se on alun perinkin perustettu yksityiseksi yritykseksi. Sen sijaan kun infraa yksityistetään niin en kyllä menestystarinoita muista minäkään.

Tvälups & Pyssymies: Kiitos hyvistä lisäyksistä.

Anonyymi kirjoitti...

Metsästys ja ampumaharrastus ovat kaikille tulevaisuutta miettiville erittäin varteen otettavia. Itse olen harrastanut metsästystä koko ikäni ja kaapista löytyvät teerimettälle aina luotettava Tikka T3 cal 6,5. Niihin suosittelen erityisesti Creedmore-patruunoita, joita olen käyttänyt viimeiset kaksi vuotta. Isän vanha Baikal-haulikko on ollut käytössä 30 vuotta ja pitää antaa siitä venäläiselle valmistajalle krediittiä. No-nonsense-tool! Viimeisin hankinta oli 9 mm pistooli CZ 75 Tactical Sport Orange. Olihan se minun budjetin yläpäässä, mutta en ole katunut. Tarkka kuin mikä ja hitto siinä on paras liipasin millä olen ampunut! Mainostan tässä hiukan tätä upeaa God-tier-pistoolia:
https://www.youtube.com/watch?v=SAeokJwVpWE

Anonyymi kirjoitti...

ad Tvälupseri ja miksei muillekin asiasta kiinnostuneille: töpinällä tarkoitin yleensä huoltoa ja kaikenmaailman logistiikka uffareita.

Tuo patruunoiden pihtailu ja toimittaminen massahävityksiin kuulostaa ihan normaalilta julkishallinnon touhulta.

Ymmärsin Popenkerin jutuista, että jo neukkulassa oli tarkoitus käyttää maximin ja gorjunofin vöitä PK:ssa. Uusissa PKM-malleissa olis sitten erikoisterästä piiput, että sitä Pechenegiä ei sitten tarvitaiskaan?

Gun & Ammo -aviisissa oli joskus 80-luvulla artikkeli, jossa kehuttiin AK:n tähtäimiä. Sopii kertalaukauksille tarkkaan toimintaan ja sarjalle massatuleen. Idea oli semmonen, että kartatuli tähdätään normaalisti mutta sarja suunnataan tähtäinten yli katsoen. Tarkemin en osaa selittää, koskapa ei AK minua kiinnosta hirveästi ja kotimainen versio käyttää diopteria. Ihan kuin Suomen Leijona tai mun wanaha Mauser jossa oli alunperin metsästysdiopteri. Vierziel pärjää sille vasta 500 metrin tuolla puolen ja Dialyyti hämärän hyssyssä. Tai pärjäs, kölvinä totuin diopteriin ja taisi näkökin olla parempi kuin ukkona.

Joo ja ampuun oppii ampumalla. Toistoa, toistoa, toistoa - patruunoiden säästö maksaa verta tositoimissa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Pikkupojasta alkaen minäkin. Toi 6,5x55 on hyvä yleiskaliiberi. Ja venäläistä haulikkoa käytän minäkin.

Pyssymies: Onhan niissä massahävityksissä pistetty pataan niin käyttökelpoisia rynkkyjä kuin tykistöäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tolla sex komma femmalla on yksi todella paha vika. Se ei käy norsujahtiin, pitkä, hoikka luoti voi katketa otsaan osuessaan. 7×57mm mauser käy, ei katkea ja kahlaa tarpeeksi syvään. Sopii oravasta norsuun,oiva yleiskaliberi.

Muuan W. "Karamojo" Bell testasi aikoinaan.

Ilmastonmuutokseeen pitää varautua...

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Hitto joo, norsut tykkänään unohtui. Ja eikös ne puuhaa sitä mammutinkin elvyttämistä?

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuon 6.5:n kelvottomuus mieleen hirvistä. PTK taisi joskus erälehteen kirjoittaa, että tehovaatimuksia nostettiin 60-luvun lopulla. Kävi ilmi,että joku kelmi aikoo maahantuoda 6.5mm Ljungmaneja - itselataavia kivääreitä. Ja mikä pahinta kilpailukykyiseen hintaan.

Niinpä sakokraatit keksivät, että eihän hirvi kuole sex komma femmalla. Ja Tauno V Mäki totteli.

Ja myöhemmin hoksattiin, että ei valkohäntäpeura kuole 30 - 30 -patruunan luotiin. Tyhmät amerikkalaiset ei tätä tiedä vieläkään ja ampuvat ihan simona peuroja kelvottomilla 30 - 30 vipulukkoaseilla.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tuo oli mulle uusi tieto. Muistelen muuten että se Tauno V oli vähän samanlainen hahmo metsästyksessä kuin K. Kummola jääkiekossa.