UNELMISSA ON KAUNISTA ELÄÄ

Niin kuin lukija hyvin tietää on valtamediamme idelogian yksi pääpilareista se, että kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Se on positiivinen, välttämätön, väistämätön ja ennen kaikkea arvostelun ulkopuolella oleva asia. Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat varsin hyvin osoittaneet että se ei ole kylläkään tuonut niin Suomelle kuin Euroopalle mainostettua siunausta vaan lähinnä ristin jolloin asiaa puolustelevat argumentit ovat aika ajoin enemmän kuin mielenkiintoisia.

Tuoreena esimerkkinä voidaan mainita Helsingin Sanomien NYT-liitteen (no minkäs muunkaan) eräs toimittelija joka esittää varsin huikeita näkemyksiä. Toimittelijan juttu sinänsä keskittyy aiheeseen että ei ole mitään salaliittoa jolla pyritään Euroopan väestönvaihtoon. Sinänsä kyse on jaarittelusta sillä läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa kehitysmaalainen – siis pääosin islamilainen – väestönosuus kasvaa jatkuvasti, sen vaikutukset ovat haitallisia niin talouteen kuin turvallisuuteen ja on yhdentekevää johtuuko tämä kehitys salaliitosta vai yleensä eurooppalaisten sinisilmäisestä typeryydestä. Itse kallistuisin sen sinisilmäisen typeryyden kannalle. Jos on halukas elättäjä niin elätettäviä taatusti löytyy.

Mutta seuraavalla loihelausunnallaan kyseinen toimittaja pudottaa jassosta keskustan ja siirtyy siinä sinisilmäisessä typeryydessä tämänvuotiselle piikkipaikalle:

Entäpä jos joskus hamassa tulevaisuudessa kävisi niin, että etniset suomalaiset vastaisivat alle puolta Suomessa asuvista ihmisistä? (HUOMIO! Näin ei välttämättä koskaan käy, tulevaisuus on tuntematon ja maahanmuuttopykäliä kiristettiin jo viime hallituksen aikana tuntuvasti.)

Olisivatko etniset suomalaiset tuolloin vähemmistö omassa maassaan?

Eivät olisi, he (käytän sanaa he, koska minä tuskin olen tällöin enää hengissä) eivät vain olisi absoluuttinen enemmistö. He olisivat edelleen selvästi suurin yksittäinen etninen ryhmä, ja mitä todennäköisimmin myös poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Suomalaisten kulttuuri, mitä se sitten ikinä tarkoittakaan, eläisi edelleen valtiossa nimeltä Suomi.

Kun asiaa tuumaillaan voitaisiin ensiksi käydä kysymässä libanonilaisilta että mitä tapahtuu kun islamilainen väestö ylittää kriittisen pisteen. Voidaan tietysti katsoa myös naapurimaatamme Ruotsia jossa paikallisen Säpon päällikkö totesi että jatkuviin ampumisiin ja räjäytyksiin kannattaa vain tottua. Mutta ehkä toimittelijamme ajattelee – niin kuin hyvin moni hänen kaltaisensa – että jossain vaiheessa ne haittamaahanmuuttajat muuttuvat yhtäkkiä samanlaisiksi pohjoismaalaisiksi lällydemareiksi kuin mitä me olemme. Se ei uskoa haittaa että ei sitä ole tapahtunut vielä missään.

Kyseinen toimittelija näyttää uskovan myös sen että jos kehitysmaalaisia on Suomessa enemmän kuin varsinaisia suomalaisia niin he jossain vaiheessa alkavat elättää itseään. Mitä ei ole vielä tapahtunut vaikka aikaa on kyllä ollut.

Täällä hotellin respassa mietitään kyseisestä toimittajasta että onko hän ollut tosissaan vai onko hän kirjoittanut jotain mitä päätoimittaja on käskenyt?

Jos hän on ollut tosissaan ja uskoo asiaansa niin eihän siinä mitään. Unelmissa on kaunista elää kun realismi ei pääse häiritsemään päänsisäistä todellisuutta.

Mutta jos hän on kirjoittanut vain sitä mitä käskettiin ja suoltanut jotain viralliseen ajatteluun sopivaa epistolaa leipänsä eteen niin miltähän hänestä tuntuu kun hän katsoo peiliin?