ERÄS KÄSKY

Mäntsälän kunta, Tuppurinkallioitten ja Haudansuon välissä, joskus tuonnempana…

Tähän sitten perkele on tultu…

Näin tuumi itsekseen Liittovaltion Suomen osavaltion sisäministeriön joukkojen majuri Jukka Seljasvuo jonka tehtävä oli johtaa kohta alkavaa operaatiota. Operaatiota joka olisi äärimmäisen salainen. Paikka oli operaatiolle sopiva, liittovaltio oli ostanut alueella olevan muutaman kymmenen hehtaarin metsä- ja suopalstan eräältä kuolinpesältä, tukkinut ainoan alueelle menevän metsätien ja ympäröinyt operaation kannalta keskeisen osan Nato-langalla vahvistetulla aidalla. Virallisesti alueella oli liittovaltion satelliittiyhteyksien linkkiasema. Olihan alueella hämäyksenä peltihalli ja yksi vanha gsm-torni johon oli lisäilty näön vuoksi käytöstä poistettuja paraboliantenneja mutta hallin sisällä tosiasiassa oli vain yksi kaivinkone. Ja sillehän oli, ja tulisi jatkossakin olemaan käyttöä.

Tähän sitten perkele on tultu…

Eihän siitä ollut kuin kaksi viikkoa kun Seljasvuon esimies, eversti Grönman oli kertonut mitä Seljasvuon johtaman erikoistoimintaosaston tulisi tehdä. Koko poliisitoimintahan Suomen osavaltiossa kulki nyt sisäministeriön joukkojen nimissä ja joukot oli varustettu sotilasarvoilla vanhojen poliisiarvojen sijasta. Seljasvuo oli ottanut erikoistoimintaosaston johtajan pestin vuosi takaperin mielellään vastaan sillä se tiesi tuntuvaa palkankorotusta.

Tehtävä oli lähinnä johtaa ja koordinoida mahdollisten kansallismielisten mellakoitten torjuntaa sekä ennen kaikkea etsiä internetistä väärinajattelijoita. Niitä tietysti oli netissä nykyisin varsin paljon sillä liittovaltio oli kieltänyt kaiken kansallismielisen poliittisen toiminnan. Mikä luonnollisesti aiheutti suuttumusta ja perusteltuja vastalauseita. Mellakoita taas ei umpirauhallisten suomalaisten keskuudessa juurikaan ollut, mitä nyt etnoalueilla mutta ne taas kuuluivat sisäministeriön järjestyspoliisiyksiköille eikä niitä saanut sanoa mellakoiksi vaan sosioekonomisesti haastavaksi liikehdinnäksi. Paikallistetut väärinajattelijat puolestaan ilmoitettiin järjestyspoliiseille jotka sitten siirsivät ne syyttäjäviranomaiselle. Saamaan säännöllisesti parin vuoden linnatuomion.

Ainakin tähän asti oltiin tehty niin.

Seljasvuo tiesi pelin hengen. Liittovaltio ja sen suomalaiset edustajat alkoivat olla äärimmäisen epäsuosittuja. Syynä oli tietysti jatkuvasti lisääntyvä haittamaahanmuuttajien määrä ja ilmaston nimessä tehtävät ruuvinkiristystoimet jotka osuivat pohjoisessa sijaitsevaan Suomeen erityisen kovasti. Nollahiili-ideologiasta ei tingitty kun se oli kerran päätetty sekä betoniin valettu ja se tiesi jatkuvaa firmojen kaatumista ja suurtyöttömyyttä. Virkakoneiston onneksi suomalaiset olivat yksi maailman itäsaksalaisimpia kansoja eivätkä ne vieläkään menneet kaduille riehumaan. Asiaa auttoi osaltaan se että valtamedia – joka oli vaikutusvaltainen osa järjestelmää – suolti kansalaisille jatkuvasti propagandaa että kaikki on paremmin kuin koskaan ennen ja ainoa uhka yhteiskuntarauhalle tuli kansallismielisestä äärioikeistosta.

Mutta vastarinta oli silti voimakasta. Ja se näkyi nimenomaan internetissä. Kansallismielisyyden kriminalisoimisen jälkeen kirjoittajat siirtyivät kaikki nimimerkkien taakse ja olivat myös suojanneet yhteytensä hyvin. Eikä nettiä pystynyt kokonaan valvomaan. Ne olivat selvästi saaneet teknistä apua liittovaltion ulkopuolelta. Näin ainakin virkakoneistossa ajateltiin. Kiinni jääneet olivat lähinnä varomattomia hörhöjä joiden vaikutus oli mitätön. Ne vaarallisimmat olivat vapaalla jalalla ja tuntemattomia. Mutta heitä luettiin ja heihin uskottiin. Koska he perustelivat väitteensä. Sisäministeriön ohjeistus oli selvä: Älkää neuvotelko niiden kanssa. Älkää väitelkö niiden kanssa. Siinä te häviätte aina. Vaientakaa heidät.

Näin oltiin tehty ja napsittu kärähtäneitä kirjoittajia kärsimään vankeustuomiota näytösoikeudenkäyntien jälkeen. Mutta pelin henki oli hiljattain muuttunut. Erikoistoimintaosasto oli saanut paremmat laitteistot ja tehokkaammat algoritmit jotka käräyttivät väärinajattelijat yksi toisensa jälkeen. Käytännössä kaikkien luetuimpien väärinajattelijoiden henkilöllisyys oli saatu selville. Edessä tulisi olemaan suuri oikeudenkäyntien rykelmä. Näin ainakin ajateltiin. Mutta yllätyksekseen Seljasvuo olikin saanut käskyn:

- Näitä väärinajattelijoita ei enää siirretä järjestyspuolen jätkien toiminnan kohteeksi. Selvittäkää kaikkien henkilöllisyys niin saatte jatko-ohjeet.

Kaksi viikkoa takaperin ne jatko-ohjeet olivat tulleet. Kun Seljasvuo oli käsketty eversti Grönmanin työhuoneeseen oli paikalla ollut myös sisäministeri. Hän totesi monotonisella äänellä:

- Grönmanin teille antama suullinen käsky on minun käskyni. Ja se käsky tulee suoraan Brysselistä. Mitään kirjallista käskyä ei anneta. Mitään muistiinpanoja ei tehdä. Mutta käsky toteutetaan viimeistä piirtoa myöten.

Sitten sisäministeri poistui, eversti Grönman kertoi mitä erikoistoimintaosastolta vaadittiin ja Seljasvuo totesi silmät teevateina:

- Siis minun pitää tehdä vittu MITÄ!?

Grönmanin ilme ei muuttunut mihinkään. Hän jatkoi:

- Kyllä sinä kuulit. Ja kyllä sinä ymmärsit. Älä leiki tyhmää. Ja jos leikit niin annas kun minä vielä väännän sinulle rautalangasta. Liittovaltio on humanismin supervalta joka ei – virallisesti – usko pakottamiseen ja rangaistuksiin. Siksi väärinajattelijoiden oikeudenkäynnit, vankilatuomiot tai mahdolliset mielisairaalaan passittamiset saisivat liikaa huomiota ja olisivat virallisen humanistisen linjan vastaisia. Nakertaen systeemin valtaa ja uskottavuutta entisestään. Ja osoittaisivat samalla että väitetty yhteiskuntaharmonia ei toimikaan. Kas kun nyt ollaan tekemisissä niitten vaarallisimpien kanssa. Niiden joita luetaan ja uskotaan. Koska ne osaavat perustella asiansa. Ja aikaansaada pahimmillaan vallitsevan järjestelmän tuhon. Muista periaatteemme: Ei väitellä. Vaiennetaan. Ja nyt se tehdään kunnolla. Ja lopullisesti.

- Mutta miksi juuri minä? Eikö olisi joku muu?

- Miksikö juuri sinä? Siksi että sinä olet helvetin hyvä viranomainen. Sinua ja uraasi on seurattu. Sinä et ajattele. Sinulla ei ole mielipiteitä. Sinä et kyseenalaista. Sinä toteutat. Ja tässä toteuttamisessa sinä siirryt nyt yhden askeleen eteenpäin. Ja usko huviksesi, sinähän siirryt. Sillä jos sanot nyt ei, niin järjestelmä vie sinulta kaiken. Työn, uran ja asuntosi. Samoin kuin lastesi opiskelumahdollisuudet ja sitä myötä tulevaisuuden. Sinä – ja perheesi – siirrytte Vantaalle kuutioasuntoon mätänemään. Loppuiäksesi.

- Ja olet jo hyvän aikaa tiennyt mitä tarkoittaa jos avaat suusi asiasta. Sinä olet tässä mukana pallejasi myöten. Pallejasi, jotka ovat järjestelmän kourassa. Niin kuin ovat minunkin kilkuttimeni. Me kaikki olemme riippuvaisia tästä järjestelmästä. On aivan yhdentekevää onko se oikeassa vai väärässä. Sillä jos se romahtaa, niin mekin romahdamme. Ei ole kysymys hyvyydestä tai pahuudesta. On kyse vallasta, sen säilyttämisestä ja sen suomista etuoikeuksista. Jos me menetämme vallan, me menetämme kaiken.

- Ja sinä tiedät tämän. Sinä teet, mitä käsketään. Ja hallituksemme tietää mitä me teemme ja operaatiomme jälkeen se voi selittää hymyillen medialle minihameissaan että meillä menee paremmin ja yhtenäisemmin kuin koskaan ennen. Mitään soraääniä tätä eurooppalaista liittovaltioparatiisia vastaan ei enää kuulu. Väärinajattelijat ovat ymmärtäneet olleensa väärässä ja lopettaneet agitaationsa vapaaehtoisesti.

Grönman oli hetken hiljaa ja lisäsi vielä:

- Niin kuin sanoin ja sanon vielä kerran. Unohda moraali. Ei ole kyse siitä onko järjestelmä hyvä vai onko se paha. Kyse on siitä että pitääkö se valtansa vai menettääkö sen. Meidän järjestelmämme esittää Kaunotarta ja pitäessään vallastaan epätoivoisesti kiinni se on muuttunut Hirviöksi. Jota se ehkä on ollut koko ajan. Mutta se on  yhdentekevää. Sillä me kaksi olemme riippuvaisia siitä Hirviöstä. Ilman sitä me menetämme kaiken. Toimi sen mukaisesti äläkä epäröi. Tiedät vaihtoehdon.

Tiesihän hän. Tiesi sen kaiken. Ja noudatti käskyä. Epäröimättä.

Tähän sitten perkele on tultu…

Majuri Seljasvuo ja ryhmän verran erikoistoimintaosaston miehiä olivat jo odottamassa. He olivat saapuneet paikalle tunnuksettomalla pakettiautolla jossa oli väärät rekisterinumerot. Kaikilla operaatioon osallistuvilla oli päällään siviilivaatteet. Sopiva paikka valittu, saatana, Haudansuon vieressä. Seljasvuo sytytti savukkeen. Viisitoista vuotta kestänyt tupakkalakko oli särkynyt hiljattain. Tupakka korvensi kurkkua mutta hermosavuille oli tarvetta. Alueelle ajoi kolme muuta pakettiautoa. Kahdessa oli kummassakin neljä väärinajattelijaa erikoistoimintaosaston miesten saattamina ja kolmannessa erikoistoimintaosaston neljä miestä joitten ominaisuuksien miellettiin sopivan tulevaan tehtävään.

Muut erikoistoimintaosaston miehet kutsuivat niitä tyyppejä osasto Rahjaksi, tosin kertomatta nimitystä niille. Kyseessä oli erikoistoimintaosastoon kersantin arvolla palkatuista antifa-huligaaneista joita oli tähän mennessä käytetty lähinnä väärinajattelijoiden pelotteluun. Tyyppejä, joilla ei ollut minkäänlaista poliisikoulutusta. Porukalla yhtä vastaan oli ollut tuon osasto Rahjan tyyli. Se oli tottunut siihen vuosien myötä. Valtakoneisto oli hyväksynyt sen. Olivathan ne määritellyn hyvän puolella. Nyt sekin osasto Rahja siirtyisi askeleen eteenpäin. Virallisena osana järjestelmää. Seljasvuo ajatteli että Kellopeli Appelsiini-elokuva oli muuttunut lihaksi. Rikolliset huligaanit oli palkattu järjestelmän palvelukseen kun niitä ei muuten saatu eikä edes haluttu pitää aisoissa.

Ensimmäisen pakettiauton ovi aukesi. Sisällä oli neljä väärinajattelijaa joilla oli huput päässä ja käsiraudat käsissä. Kaikki oli pidätetty niin ettei pidätyksillä ollut todistajia. He olivat vain kadonneet. Pidätetyille ei oltu kerrottu mitä tulisi tapahtumaan. Väärinajattelijat, kolme miestä ja yksi nainen laitettiin polvilleen kaivinkoneella kaivetun haudan eteen, osasto rahjalaiset siirtyivät pistoolit käsissään heidän taakseen ja huput otettiin pois. Kun väärinajattelijat tajusivat mitä oli tapahtumassa ei yksikään pystynyt kauhultaan huutamaan mitään. Myös rahjalaisten kasvot olivat hyvin kalpeat. Tämä oli jotain aivan muuta kuin ihmisten pelottelua. Jokainen pystyi kuitenkin Seljasvuon antaman käskyn jälkeen painamaan liipaisinta.

Seuraavat neljä tuotiin haudan eteen. He olivat jo laukauksien äänistä arvanneet mitä tuleman pitää. Kauhun lisäksi heidän kasvoillaan oli jäätävä viha. Yksi heistä sai sanottua:

- Kerran tekin paskat olette vielä montun syrjällä. Uskokaa huviksenne.

Rahjalaisista kolme oli näemmä pystynyt miten kuten kovettamaan itsensä ensimmäisen teloituksen jälkeen vaikka naamat olivat kalpeat edelleenkin. Ensimmäinen kertahan oli vaikein asiassa kuin asiassa. Neljännellä oli todella vaikeaa ja hänen kätensä vapisivat. Sitten vapina eteni koko kroppaan. Seljasvuo sanoi tiukalla äänellä:

- Kersantti. Kootkaa itsenne ja toteuttakaa käsky.

Laukaukset kajahtivat. Vaikeuksia kärsinyt rahjalainen laukauksen jälkeen ensiksi oksensi ja sitten pyörtyi. Seljasvuo meni hänen viereensä ja ampui kosketuslaukauksen miehen päähän.

- Vuotoriski. Onko kenelläkään asiasta huomauttamista?

Kenelläkään ei ollut. Seljasvuo ampui vielä varmistuslaukaukset väärinajattelijoiden päähän ja nyökkäsi kaivinkoneen kuljettajalle joka alkoi täyttää hautaa. Sen jälkeen Seljasvuo piti miehille puheen joka noudatteli sitä samaa linjaa jonka eversti Grönman oli pitänyt hänelle aikaisemmin:

- Tänne on tulossa käsiteltäväksi lähiviikkoina ainakin kuusikymmentä yksikköä lisää. Ja selvää lienee kaikille että näistä asioista ei puhuta. Ei kenellekään. Ei sitten saatana kenellekään. Edes puolustusvoimat eivät tiedä tästä mitään. Eikä sen tule tietääkään. Puolustusvoimien politisoiminen ei ole yrityksistä huolimatta edennyt tyydyttävällä tavalla. Jos ne saavat tämän tietoonsa niin, no, sitä ei pirukaan tiedä mitä siitä seuraa.

Seljasvuo oli hetken hiljaa ja jatkoi:

- Se on nyt jätkät sillä lailla että me ollaan nyt lopullisesti myyty sielumme perkeleelle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia järjestelmän puolesta ja tehdä kaikki, mitä se vaatii. Aivan kaikki. Sillä jos väärinajattelijat voittavat niin meille on viimeistään tämän jälkeen luvassa köyttä kaulaan. Ja silloin on aivan turha puolustautua sillä että noudatimme vain määräyksiä. No niin, seuraavat kaksitoista yksikköä tulevat huomenna. Niitten kanssa menetellään samoin. Alueelle jatkuva vartiointi. Ketään ei päästetä sisään. Ja jos joku pääsee, niin sitä ei päästetä ulos. Ymmärrättekö käskyn sisällön? Täydellisesti?

- KYLLÄ, HERRA MAJURI!

Sisäministeriön joukkojen majuri Jukka Seljasvuo poistui alueelta Järvenpäähän jossa hänellä oli operaation ajan väliaikainen kortteeri. Perheelleen hän oli kertonut olevansa erikoistoimintaosaston harjoituksissa. Muuta hän ei koskaan kertoisi. Hän lähestyi kortteeriaan ja näki Järvenpäähänkin rakennetut kuutioasumuskolossit. Ei. Ei koskaan perhettä tuonne. Ei hänen perhettään. Maksoi mitä maksoi.

Hän pysähtyi kortteerin pihalle ja silloin se hänen odottamansa pahoinvointi tuli. Hän aukaisi auton oven ja oksennus tuli kivuliaan kouristuksen säestämänä. Kun kohtaus oli mennyt lopulta ohitse hän katsoi itseään peruutuspeilistä. Ei. Ei hän ollut paha ihminen. Ei hänellä ollut mitään tekemistä jonkun Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton järjestelmän palkkamurhaajien kanssa. Hänhän oli ryhtynyt aikanaan poliisiksikin juuri sen vuoksi että vihasi vääryyttä, alistamista ja sortoa. Vihasi sitä, että ihminen joutui elämään pelossa.

Ei häntä voinut verrata joihinkin historian hirviöihin. Hänhän teki kaiken vain perheensä vuoksi. Rakastavana isänä ja aviomiehenä.

Kirjoitus on fiktiivinen jatko kirjoitukselle Eräs kuva. Kiitos kaikista hyvistä kommenteista kyseiseen kirjoitukseen.