YKÄ, LÖTJÖNEN JA TOINEN OTTIATUOTA

Elettiin kuluvan vuoden maaliskuun alkua Pinnanmaalla ja Uudesta Hyisianasta Huitsinnevadan kautta aina Hömpstadiin saakka etenevällä valtatie 66½:lla ajeli etelään päin punainen Nissanin pick up jonka komuutissa oli kaksi isoa ja rumaa miestä. Kyseessä olivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis joilla oli kalastusreissun tuloksena lavalla toistasataa kiloa tönkkösuolattua kukkomuikkua. Niistä väsättäisiin kuluvana vuonna eräitäkin maukkaita kukkomuikkukukkoja.

Yksi mukava tapa matkustaa autolla on kuunnella samalla Huitsinnevadan Paikallisradiota. Kanava kuului tietysti Nissaninkin komuutissa ja parasta aikaa eetterissä kuului suositun rynnäkköhumppayhtyeen Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsityksen uusin hittikappale ”Radiossa sammakkona naamariisi uin”. Radio oli silti miehillä vain taustaäänenä ja he harrastivat toista mukavaa matkaharrastusta eli ottiatuotailua. Ottiatuotailun idea oli se, että entäs jos Stalin olisi oikeasti ollut pienten kansojen ystävä niin kuin se juuttaan koijari ja murhamies väitti olevansa. Kuinkas ne syksyn 1939 neuvottelut olisivat silloin menneet? Lötjönen totesi:

- Onhan se niin että jos itänaapuri olisi ollut pelkästään huolissaan Leningradin turvallisuudesta ja arvostanut kovasti suomalaisten työläisten ja talonpoikien valtiota jonka yhteiskuntajärjestelmä nyt vaan sattui olemaan vähän erilainen kuin Neuvostoliitossa niin rajavaatimus olisi ollut kohtuullisempi. Ainakin niin että Mannerheim-linja suojavyöhykkeineen olisi jäänyt suomalaisille. Ja se Repola ja Porajärvi olisi annettu vaihtokaupassa. Miksei vaikka Aunuksen suomalaisseudutkin?

Ykä pisti poskeensa Gifu-pastillin ja komppasi:

- Joo, ja tokihan naapuri olisi myös todennut että ei me sinne Hankoon haluta tukikohtaa. Sehän on hitto vie teidän maatanne se. Mitä sitä hyvän naapurin aluetta miehittämään, sehän olis varsin bolshevistista touhua se. Vaikka me bolshevikkeja ollaankin. Ehkäpä joku neuvostokenraali olisi todennut että kun uhka tulee kumminkin Saksan suunnasta niin sehän meinaa sitä että suomalaisten kykyä torjua sitä uhkaa tulee oleellisesti parantaa. Ja sehän onnistuu asepaketilla joka myydään niin halvalla että hintaa ei ilkeä sanoa muuten kuin toisesta suupielestä kuiskaamalla.

- Jos lähdetään siitä asepaketista jalkaväen puolelta niin ainakin siihen kuuluisi satatuhatta kivääriä. Joista mielellään ainakin parikymmentä tuhatta niitä Simonovin automaattikivääreitä. Ja ilman muuta tietysti toiset parikymmentä tuhatta Emma-pikakivääriä. Plus sanotaanko 7.000 raskasta konekivääriä.

- Kevyitä ja raskaita kranaatinheittimiä naapurin olisi tullut tarjota muutama sata. Ja totta kai tommonen parikymmentä patteristoa raskasta tykistöä. 

- Jep, ja tässä vaiheessa neuvostokenraali toteaisi että tällähän vasta ruvetaan sitä luottamusta rakentelemaan. Ja jatkaisi että meinaten, jos Saksa uhkaa niin sehän uhkaa mereltä mahdollisen maihinnousun muodossa. Toisin sanoen Neuvostoliitto toimittaa Suomelle huomattavan määrän rannikkotykistön järeitä kanuunoita. Plus tietysti huomattavan määrän miinanlaskukykyä ja sanotaanko tommoset viisitoista moottoritorpedovenettä. Suomenlahden rannikko on muutenkin hyökkääjälle vittumainen ja noilla lisäyksillä se muuttuisi ihan saatanallis-perkeleelliseksi.

- Ja jos vihollinen pääsisi sittenkin pureutumaan maihin niin toki naapuri ennakoisi senkin ja antaisi suomalaisille parisataa panssarintorjuntatykkiä ja sanotaanko kaksisataa kappaletta T 26-panssarivaunua.

- Tässä välissä tietysti neuvostoilmavoimien kenraali huomauttaisi että kyllähän suomalaiset tarvitsevat ainakin sata kappaletta Polikarpov I – 16-hävittäjää. Ja sanotaanko tommoset 40 kappaletta kevyitä SB – 2-pommikonetta ynnä saman verran keskiraskaita DB – 3-pommikoneita.

- Mihin sitten neuvostoliittolainen sotateollisuuden pamppu tuumaisi että näitten lisäksi tietysti aletaan Leningradissa lastaamaan juniin suomalaisten tarvitsemia ampumatarvikkeita kahden vuoden sota-ajan verran.

- Tässä vaiheessa suomalaiset saattaisivat tuumia että ehkäpä neuvotteluissa saatetaan päästä sovintoratkaisuun. Mutta tietysti pienten kansojen suuri ystävä setä-Joe löisi vielä ässän pöytään ja sanoisi että sotaraudan lisäksi tarvitaan vielä muutakin goodwilliä joten mitäs jos pantaisiin myös ankarat kauppaneuvottelut pystyyn. Kättä päälle ja käsirahaa, kauppa se on joka kannattaa. Ja Petroskoihin perustetaan välittömästi propagandaradio Petroskoin Tiltu joka lähettää joka ilta puolen tunnin ohjelman ”Näin Naapurissa” jossa ylistetään Suomen ja Neuvostoliiton hyviä ja luottamuksellisia suhteita. Plus tietysti se, että Neuvostoliitossa olevien korkeissa asemissa olevien suomalaisten – mukaan luettuna O.W. Kuusinen – osaamista tullaan jatkossa käyttämään Novosibirskin sahajauhokombinaatissa.

- Jaa-a… ehkäpä näillä toimilla olisi ollut mahdollisuus solmia YYA-sopimus jo vuonna 1939. Ja tietysti Neuvostoliitto olisi ehdottanut samanlaisia sopimuksia myös Baltian maille. Pienten kansojen suurena ystävänä.

- Ja sitten me herättiin, naurettiin röhönauru ja laskettiin kissi ulos. En muuten muista että milloin me oltaisiin viimeksi puhuttu näin paljon paskaa. Mutta ottiatuotailun merkeissä se on tietysti sallittua. Tuossa Äkkölämäkölän ja Lälläveden kunnanrajalla näyttää olevan pysäkki. Eiköhän käydä huuhtelemassa paskapuheet pois voimasavukkeilla?

Näin tapahtui, Nissan pysähtyi ja toverukset pistivät palamaan. Totesivat siinä kessuja käprytellessään että niinhän se on että suuret roistovaltiot eivät ymmärrä kuin yhtä kieltä. Jonka vuoksi pienempikin joutuu aika ajoin painamaan liipaisinta ja toivoa että ruuti riittää. Tupakkitauon jälkeen vaihdettiin kuskia ja kuskinpukille noussut Lötjönen totesi:

- Hjuu, kivahan se on haaveilla ja muutenkin olis kiva jos olis mukavaa eikä ensinkään ikävää. Mutta jos historia olis mennyt toisin niin missäpä päin menetettyjä elikkä tässä tapauksessa Suomelle jääneitä alueita haluaisit matkailla?

- Niin no joo… isot kaupungit ei oikein kiinnosta mutta varmaankin Viipurissa tartteis pistäytyä koska sieltä lähtisi laivayhteys Seiskariin. Ja siellä minä haluaisin käydä. Keskellä Suomenlahtea in the middle of nowhere.

- Hyvä kohde. Tuossa meidän ottiatuotailussa taidettiin Terijoki menettää neuvotteluissa mutta jos se jollain konstilla olisi jäänyt meille niin ehkä siellä pitäisi käydä rantabaarissa juomassa Tsuhnan Kostot. Olishan meinaan yksi suosittu suomalainen käännöskappale ollut Tapani Kansan Terijoen Hiekat.

- Hyvä pointti. Ja Laatokalla pitäisi käydä. Olishan siellä sentään se suomalainen järvi jossa on oikea ulappa. Nythän meillä ei ole muuta kuin rajattoman sinisilmäisen typeryyden äärettömiä ulapoita.

- Totta joo. Ja Petsamossa pitäisi ilman muuta käydä. Tiedä hänessä vaikka Liinahamari olisi suomalaisen öljyteollisuuden ykköspaikka. Ja jos palataan takaisin Kannakselle niin jonkunlainen Vuoksen sisävesiristeily pitäisi kokeilla.

- Mutta tietysti on selvää että eihän se Suomelle jäänyt karjala olisi se unelmien Karjala mistä nyt mekin haaveillaan. Se olisi samanlainen maakunta kuin vaikka Uusimaa. Täynnä ABC-asemia ja S- sekä K-ketjun kauppoja. Viipurissa olisi ehkä sen kolmesataatuhatta asukasta ja se olisi samanlainen lähiöläjä kuin kaikki muutkin suuret kaupungit.

Matka eteni, punainen Nissan ylitti Lälläveden ja Huitsinnevadan kunnanrajan. Örnätjärvi lähestyi. Toverukset tuumivat että menetettyä ei takaisin varmaankaan saa mutta saahan sitä kumminkin aina aikansa kuluksi ottiatuotailla. Säkkijärvi meni mutta jäihän sentään polkka.