ANSAITTU LÄMPÖ

Sehän oli sellainen järvenselkä. Oliskos puoli kilometriä leveimmillään? Elettiin maaliskuun alkua. Pikkupakkasessa. Selällä hiihti muuan mies joka veti perässään ahkiota. Miehen suunta oli selvä, se oli vastarannalla sijaitseva vanha ja vähän rähjäinen saunamökki. Saavuttuaan rannalle mies putsasi lumet suksiensa pohjasta, laittoi ne seinää vasten ja ennen kuin alkoi tyhjätä ahkiota kävi hakemassa mökin seunustalta halkoja.

Mökin omistaja oli laitellut niitä varastoon edellisenä syksynä ja muuan mies oli saanut luvan käydä saunamökillä ihan milloin huvittaisi. Aikanaan omistajalla oli ollut tarkoitus rakentaa saunamökin yhteyteen varsinainen kesämökkikin mutta se oli jäänyt vuosien vaiheeseen. Elämä tuppasi olemaan sellaista. Kaikkea suunniteltua ei saanut tehtyä. Jotain tuli tielle. Tilapäisesti tai pysyvästi. Muuan mies toi sisälle lastin halkoja. Ennen sitä hän oli hakannut hieman syttypuita. Mies repi puista irti tuohia ja viritteli ensiksi tulet kamiinaan. Sitten hän vei puita ja syttyjä pieneen saunaan. Siellä hän sytyttäisi tulet myöhemmin.

Kun kamiina alkoi lämmittää mökkiä, purki mies tavaransa ahkiosta. Ei niitä paljoa sinänsä ollut. Ruokatarpeita, kenttäpatja, trangia ja makuupussi. Lisäksi hieman juomia ja lamppuöljyä öljylamppuun jonka hän tiesi olevan mökin pienessä pukuhuoneessa. Muuta oleskelutilaahan ei saunan lisäksi ollutkaan. Lisäksi miehellä oli ruokailuvälineet. Mies laittoi tulet myös saunaan ja kävi sitten hakkaamassa tuuralla jään rikki saadakseen niin ruoka- kuin saunavettä. Järven vesi oli hyvälaatuista ja sitä saattoi rauhassa käyttää. Jään rikkominen kesti oman aikansa kannustavien kirosanojen säestämänä ja välillä mies kävi lisäämässä puita niin kamiinaan kuin kiukaaseenkin.

Pieni mökki alkoi lämmitä mukavasti tuoden tullessaan sen tutun mukavan suojan ja turvallisuuden tunteen. Samalla lämpeni saunakin. Muuan mies meni ulos, poltti savukkeen ja katseli samalla piipusta nousevaa savua. Sitä rauhoittavampaa näkyä ei tainnut olla olemassakaan. Läntinen taivaanranta alkoi illan hämärtyessä punertaa. Mies palasi mökkiin ja sytytti tulen öljylamppuun. Sauna alkoi olla lämmin. Hän lisäsi muutaman puun kamiinaan ja laittoi ikkunalaudalle palamaan pari tuikkukynttilää ennen kuin riisuuntui ja meni lauteille.

Olihan hänellä mukana muutama oluttölkkikin. Ensimmäisestä tölkistä hän uhrasi hieman, sotki olutta löylyveteen, heitti sen kiukaalle ja nautti pieneen saunaan leviävästä viljan tuoksusta. Tässä syrjäisessä saunassa aika pysähtyi ja mieli vapautui kaiken turhan ajattelemisesta. Sitä turhaa kun oli ihmisen elämässä liikaa. Sauna hämäsi hetkeksi ajattelemaan että sitä kaukana olevaa kavalaa maailmaa ei ollut olemassakaan.

Aikansa noista elämän pienistä parhaista hetkistä nautittuaan mies teki itselleen pesuvedet. Tai no, sellaiset huuhteluvedet. Sai sentään hiet huuhdeltua. Sitten oli taas aika lisätä puita kamiinaan ja laittaa ruoka valmistumaan trangiaan. Ateria olisi huipputasoa. Hernesoppatölkki johon mies lisäsi pienen hirvenlihatölkin. Lisänä näkkileipää ja voita. Kun hän aamulla keittäisi kahvit hän veistäisi näkkileivän päälle pötköstä meetvurstisiivuja. Mies ei ollut muutenkaan mikään gourmet-ihminen mutta erityisesti tässä pienessä mökissä yksinkertainen oli kaunista ja ainoaa.

Ruoka maittoi ja mies laittoi toisen kattilan trangiaan. Pelkkää vettä. Kun se kiehui, hän laittoi veteen teepussin ja teki sitten itselleen parit rommitotit. Elämä oli mallillaan. Mies viettäisi täällä vielä seuraavan päivän ja yön. Ei televisiota. Ei radiota. Ei sanomalehtiä. Ei internettiä. Vain tulen rätinä ja luonnon omat äänet. Mies kävi vielä ulkona savukkeella. Tikka pärisytti ja pöllö huhuili. Niillä oli kiima alkamassa. Ensimmäinen kevään merkki.

Muuan mies laittoi vielä paksumpia puita kamiinaan ja kömpi sitten makuupussiinsa. Petinä ei ollut kuin kapeahko penkki mutta kyllä sillä kenttäpatjan kanssa pärjäsi. Muuan mies tuumi että liian monet ihmiset pitivät asioita automaattisina itsestäänselvyyksinä. Niin kuin tätä lämpöä. Se oli välttämättömyys, mutta ei se tullut itsestään. Jonkun sen piti aina tehdä. Niin kuin hänen itsensä haloilla täällä mökillä. Suuressa maailmassa sen tekivät miehet voimaloissa. Ja autokuskit toivat sitä tankeissa talojen säiliöihin. Jos voimala pysähtyy ja autot sammuvat, niin halko palaa ja lämmittää edelleenkin.

Näihin ajatuksiin mies nukahti.