KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXI

1. Yhteisöllisyyttä viranomaispäätöksellä

Törmäsin uutiseen, jossa ns. joukko viestinnän ja nuorisotyön ammattilaisia on tarjonnut omaa malliaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tämä porukkahan toteaa tuoreeltaan, että nuorten syrjäytyminen on monimutkainen ongelma, johon ei ole helppoja ratkaisuja ja siinähän minä olen kiistatta samaa mieltä.

Enkä halua muutenkaan olla epäkannustava, nämä tyypit ovat varmaan tuumailleet keskenään paljon ja fiksuja, mutta asiaan liittyvässä Verkkouutisten jutussa pisti silmään eräs kohta, eli:

Nuori tarvitsee myös osallisuuden kokemuksia, muistuttaa ammattikasvattaja Anni Selin. Syrjäytyneet nuoret ovat usein pudonneet erilaisista ryhmistä ja porukoista, joista ensimmäinen on saattanut olla oma perhe.

Opettajien pitäisi Selinin mielestä pystyä rakentamaan luokassa yhteisöllisyyttä, jotta oppilaat saisivat kokemuksen ryhmään kuulumisesta.

Kuulostaa sinänsä ihan hyvältä, mutta tässä on kyseessä malliesimerkki siitä, että henkilö sanoo mitä, mutta unohtaa kysymyksen miten. Kun nykyisessä peruskoulussa opettajan arvovalta ja toimintamahdollisuudet ovat jossain nollan ja olemattoman välimaastossa. Opettajat joutuvat elämään ja olemaan sen mukaan, mihin aloittelevat pikku psykopaatit antavat luvan. Nämä samat pikku psykopaatit harjoittavat myös jatkuvasti raaistuvaa koulukiusaamista, johon opettajalla on mahdollisuus puuttua ainoastaan rupattelemalla.

Kuinka opettaja voi luoda tässä tilanteessa jonkunlaista yhteisöllisyyttä?

Tämä sama ammattikasvattaja (komea nimitys, olenhan alalla itsekin, mutten ilkeä moista käyttää) Anni Selin antaa vastauksen:

Itse näen, että yhteisöllisyyden rakentaminen on tekniikkaa ja ammattitaitoa.

Johon Ykä kysyy, että no mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa? Yksi peruskliseitä, jota tähän voisi tietysti tarjota on se, että käytetään vuorovaikutuksellisia keinoja, jota työnnetään vähän joka läpeen, jota ei ole koskaan varsinaisesti suomennettu että mitä se oikein tarkoittaa ja joka asiaan tottuneella saa aikaiseksi lähinnä paskaisen naurun. Mutta tuo Selinin lause jää pelkäksi sanahelinäksi. Se antaa vaikutelman, että hänellä on tarvittava tekniikka ja ammattitaito. Entä jos häneltä vähän kysellään täsmennyksiä?

Voihan olla, että verkkouutiset uutisoi asiasta hieman vajavaisesti, mutta jos tavalliselle opettajalle tullaan sanomaan, että koska tässä luokassa on perhepudokkeja, niin nyt sinä laitat pystyyn korvaavaa yhteisöllisyyttä käyttäen tekniikkaa ja ammattitaitoa, niin opettaja mitä todnäk toteaa, että teepä keskenäsi.

Oma asiansa on tietysti se, että onko kaikkiin asioihin aina löydettävä viranomaisratkaisu. On paljon virkamiehistöä, jotka uskovat koneistoon. Sitten on paljon minun kaltaisia, jotka vuosi vuodelta epäilevät sitä aina vaan enemmän. Virkamies on ihminen, ei ihmeittentekijä. Yhteiskunta on vuosien varrella tunkenut aina vaan enemmän kärsäänsä ihmisten asioihin. Samaan aikaan yhteiskunnalliset ongelmat lisääntyvät. En minä väitä, että nämä menisivät yksi yhteen, mutta eikös näitä ole, mitä nää nyt on, positiivisia korrelaatioita.

2. En minä, mutta iskä kylläkin

Erään hyvän kaverini kautta törmäsin kirja-arvosteluun. Kirjassa Saska Saarikoski kirjoittaa isästään Pentti Saarikoskesta. Kirjasta en pysty sanomaan mitään. Tiedä vaikka olisi kuinka hyvä. Mutta asiasta uutisoinut Etelä-Saimaa kaivoi kirjasta esimerkkilauseeksi sellaisen, joka pistää päähän välitöntä pirunkuria:

Facebook-päivityksille niin ominainen nokkeloiva narsismi on ilmaisumuoto kuin Penttiä varten tehty. On helppo kuvitella, miten Pentti olisi nauttinut naurattaessaan ja naruttaessaan tuhansia facebook-ystäviään ja tuottanut siinä sivussa lehtiotsikoita, jotka olisivat saaneet alalla myöhemmin yritelleet jussihalla-ahot punastumaan kateudesta.

Eli Saska Saarikoski pistää edesmenneen Pentti Saarikosken laittamaan jauhot suuhun hepuille, joista edesmennyt Pentti Saarikoski ei tiennyt mitään. Tietysti Saska Saarikoskella saattaa olla hiukka ns. viritteinen kuva ns. jussihalla-ahoista, sillä heillähän ei ole varsinaisesti tarvetta tehdä lehtiotsikoita, vaan lehtiotsikoitahan jussihalla-ahoista väsäävät saskasaarikosket.

Mutta heppuhan suorastaan tunnustaa, että en minä noitten kanssa pärjää, mutta iskä olis varmaan pärjänny. Älkää siis ottako noita tosissanne. Yleensäkin vanhempiensa kautta lällättäminen on melko noloa. Ainoita poikkeuksia, minkä hyväksyisin olisi tämä kuvan tikrunpentu…

…joka voi kiistatta lällättää, no, justabout kaikille että mun äiskä on vahvempi kuin sun iskä, mutta se hälle sallittakoon, sillä eihän mene kuin hetkinen, niin tikrunpennulla on itselläänkin täysin riittävästi substanssia omata mielipide asiasta jos toisestakin.

Mutta joo, kunniaa vainajille jne jne. Ei täällä ole mitään nähtävää. Hajaantukaa.

3. Persujen vaaliveturi lyö lisää klapui pessä

Hotellin respassa tykätään Katja Ståhlista päivä päivältä enemmän. Suttura on tehnyt niin pyyteetöntä vaalityötä perussuomalaisten hyväksi, että puoluetoimiston tulisi kyllä antaa hänelle jonkunlainen kunniamaininta. Hiljattainhan hän kirjoitti avoimen kirjeen Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeen redneckeille, ja kuvitteli jostain syystä heidän osaavan puhua suomea. Lopputulos oli klassikko yhtä kaikki. Tällä kertaa hän heittää rikkimaksaa Teuvo Hakkaraisen päälle.

Alkuun Ståhlia jurppii se, että Hakkarainen pitää tätä tuoretta rikkidirektiiviä kettutyttöjen direktiivinä ja muistuttaa, että se säädettiin siksi, että ”maailmaa saataisiin pelastettua edes vähän”. Katja on onnellinen ihminen, sillä hän ymmärtää suuret linjat, eikä hänen tarvitse takertua rahvaanomaisiin yksityiskohtiin, kuten siihen, että jos suomalainen logistiikka näivetetään ja se parhaimmillaan siirtyy Venäjän satamiin (käyttämään sitä direktiivivapaata löpöä muuten), niin mikä osa maailmaa on pelastettu. No, ainakin sillä on taattu Katjalle hyvät fiilarit.

Sitten Katjaa jurppii se, että Teuvo ei perusta kehitysavusta. Niin Teuvo kuin minä kuin moni muukin voisi tietysti todeta, että kaadettujen multimiljardien jälkeen Afrikka on edelleenkin läävä, mutta mehän emme ymmärrä hyvistä fiilareista mitään, joten miksi yrittääkään.

Puututaan sen sijaan siihen, että Teuvo Hakkarainen on itse asiassa tehnyt tuota kehitysaputyötä ihan käytännössä eli toimittanut sahan Hondurasiin ja varmistanut myös sen, että heput siellä Hondurasissa osaavat sitä sahaa käyttää ja huoltaa. Eli Teuvo itsessään on tehnyt sitä kehitysaputyötä enemmän kuin kymmenen härkävaunullista katjaståhleja. Katja myös kehittää mielenkiintoisen ajatusrakennelman siitä, että jos Suomi ei maksa kehitysapua, niin Suomelta poistetaan maataloustuet. Se jää vähän epäselväksi että kuka poistaisi, mutta eiköhän hän tuota EU:ta tarkoita. Suosittelen Katjaa ottamaan mahd. nop. selvää, mitä tarkoittavat termit nettomaksaja ja nettosaaja.

Mutta uskoisinkin Teuvon syyllistyneen nimenomaan siihen syntiin, että hän on kyseenalaistanut Katja Ståhlin oikeuden nauttia toisten rahoilla kustannetusta oikeaoppisesta hyvästä omastatunnosta. Ja sehän rikos on jo Herrasta Perkeleestä.

Katjalla on avautumisessaan toisaalta yksi ihan fiksu lause, eli:

Yllätä meidät kaikki ja ota ensi kerralla selvää asioista ennen kuin tyrmäät kaiken.

Mikä on suurta viisautta moneen paikkaan ja monelle ihmiselle, mutta Katjalle suosittelisin kuitenkin, että hän jatkossakin antaisi palaa ja julkaisisi sen, mitä sydän sanoo. Jokaisella on omin ja toimivin tyylinsä, ja tämmöinen lukion ekaluokkalaisen kaunis angsti toimii Katjalla parhaiten. Ei muuta kuin lisää avautumisia ja nopeaan tahtiin, vaalit lähestyvät. Tällä vauhdilla Katja voi olla varma, että jos hän menee vaali-iltana persujen vaalivalvojaisiin, ei hänen tarvitse taatusti ostaa yhtään drinksua itse.

4. Mainos

Lisätty linkkilistaan blogi Tumma Sävel Hymnissämme.